Keräsin jo 2 826 tölkkiä maastopyörään

Autottomana ihmisenä haluaisin elää mahdollisimman yksinkertaistakin elämää. Haluaisi olla kuin vapaa sielu, rentoutua fillarimatkalla Nokialle, unohtaa polttonesteiden hintavertailut koko elämäksi. Vanhasta pyörästä ei pitänyt luopua ihan heti, mutta sattui sopiva tarjous uudesta kohdalle. Myös nuo rahat olivat kasassa, joten ei ollut tarkoitus nyt viivytellä. Toisin kuin moni autoilija, omasta lehmästä ei tullut ikäviä velkoja lainkaan. Pyörä on valmiiksi maksettu, etkä maksanut siitä. Kunnia, panteille.

Prisman kassa toivotteli hyviä pyöräilykelejä, ja niin olikin. Nyt iski taas sade, joten kumisaappaat oli hankittava samaisesta Prismasta. Syy miksi ostat kaiken Prismasta, ei ole kuitenkaan bonuksissa. Hait tietoa pyöristä myös kunnon liikkeistä, mutta halusin värikkään pyörän. Mielestäni XXL:n kokosiniset maastopyörät ovat tylsiä, ja taisi siitä tärkeitä juttujakin puuttua. Et esimerkiksi huoli sellaista fillaria, jossa ei ole seisontatukea vakiona. Vaikka maastopyörä on maastoon, kyllä sillä Lidlissäkin käydään.

Rivitalo on minulle asuinympäristönä ehdoton, tuon takia ei vielä mieti Loimaalle muuttoa. Et viitsisi säilyttää pyöriäsi omissa olohuoneissa, parvekkeella tai jossain pyörätuvassa. En halua sitä, että jotkut naapurit pääsevät vapaasti pyörääsi siirtelemään, jos se onkin niiden mielestä väärässä paikassa. Onko myös varkauksiakin ollut, ainakin teinivuosien asuinympäristössä. Onneksi oma romu ei kiinnostanut tuolloin ketään. Yksi syy miksi ostan normaalihintaisia 499 euron markettipyöriä, 399 euron aleista.

Niitä ei ole ikävä vaihtaa kymmenen vuoden jälkeen ja toisaalta voisi kuvitella, että noin 499 pyörä ei kiinnosta varkaita läheskään niin paljon kuin merkkiliikkeen Kona, 1 499 euron hintalapulla. Nyt, olen vakavasti harkinnut muuttoakin Loimaalle tai Forssaan, mutta paikkakuntien kerrostalopaljous saikin vielä miettimään asiaa. Rivitaloja ei ole paikkakunnalla paljon, joten niihin on vaikeaa päästä. Lopuksi täytyy sanoa, että unikin tulee nopeammin, kun tiedät ostaneesi ajoneuvosi käteisellä. Ei siis velkaa.

Suomi on Amerikan tavoin autokeskeinen maa. Monta kertaa jouduin selittelemään elämänne aikana sitä, että en halua ajokorttia tai autoja. Tykkään kävellä ja pyöräilläkin, suosin julkisia eniten erityisesti talvisin.

Vanhalla pyörälläni on poljettu Pirkkalasta vuosien mittaan vaikka ja mihin, Kiimajärvelle saakka. On ollut mukavaa nähdä Ylöjärven parhaimpia kyliä, palasen Suodenniemestäkin tai Valkeakoskestakin.

Vanha kymmenvuotias pyörä maksoi alessaan 399 euroa, joten hintaa tuli 3,33 euroa kuukaudelle :)

Pyörähankintani ei mennyt S-tililtä, kiitoksia tölkeille

Raikas olutnautinto vartiksi vai uusin fillari (joka antaa pyöräilynautinnon ja kymmeneksi vuodeksi)? Veikkaapa, montako tölkkiä tarvittiin 424 euron fillariin tarjouksesta? Selvä, 2 826 tölkkiä! Sen hintani normaalisti oli 499 euroa, joten todellisuudessa alennuksilla sait ostaa hienon varustelun menopeliini. Nekin varustelut ostettiin löytötölkeillä, niitä tarvittiin vielä 500 lisää. Ihmiset eivät välitä siitä, että se juuri tyhjennetty oluttölkki lensi pyörien selästä suoraan jorpakkoon, mutta se nostaminen kannatti.

Oli koko ajan yhtä tölkkiä lähempänä unelmiani, uusinta maastopyörää. Kuiteilla loppusumma olikin hienoin, vain 498,78 kaikkine varusteluineen. Ostanko vain tarpeellisen varustuksen, sillä esimerkiksi kallis matkamittarisi ei mielestäni kuulu pyöräni vakiovarustukseen. Se on itse asiassa turha menoerä. Puhelin laskee ne kilometrit ja vaikka näyttää reititkin. Pakollisia varusteita uusiin maastopyöriin ovat mielestäni lokasuojat, runkolukko pidikkeellä, juomapulloteline ja itse juomapullo sekä valaisinsarja.

Valaisinsarja maksoi 12,95, mutta varastettiin nopean lähikaupoissa-asioinnin aikana. Toivottavasti menit kuitenkin tarpeeseen, vaikka jätitkin alkuperäisen polkijan ilman valoa kotimatkalle. Ei minulla kuitenkaan ongelmia ollut uusia valaistussarjaa, kun olet jo vuosikausia säästänyt rahaa absolutistina. Uskon rehellisesti siihenkin, että kuka vain voi ostaa 12,95 euron valaistussarjan, kunhan jättää jotain vähäpätöisempää pois elämästä. Tällainen asia voisi olla 13 kuvan Pirkka-olutta vähemmän viikossa.

Jarruta heti, Pitkäniemestä löytyi tölkki

Uusi fillarini on 29-tuumainen, 48 senttimetrin rungolla oleva Montauk, jolla olemme jo fiilistelleet monia ajojakin. Mikä eniten yllätti, se vaikuttaa maastopyörältä. Se kuluu käytössä, ihan kuten myyjä sanoi. Prisman pihalla säädit satulaputken kireälle, koska se oli ainoa löysällä. Menetin maltin. Luulin, että on tullut ostettua surkein pyörä. Se oli niin vaikea polkea. Lopulta tulin tajunneeksi, että se satula olikin liian alhaalla. Nostin sitä ihan reilusti ja nyt paahdan Pirkkalan metsissä niin lujaa kuin lähtee.

Satula olisi hyvällä korkeudella silloin, kun pääset satuloillasi istuessa seisomaan kantapäät ilmassa. Kannatti huomioida, että kengän ollessa polkimilla on jalka aavistuksen verran koukussa pyöräillessä. Jos ajo tuntuu epämukavalta, satulaa on nostettava vielä ylemmäksi, mutta jos lantio keinui yhtään: se on liian korkealla. Jos lisäksi nouset jatkuvastikin seisomaan vauhtia saadaksesi, on se paras merkkini liian matalasta säädöstä. Uuden pyöräni runko on hyväkin, ei enää selkäkipuja, kuten aiemmalla oli!

Uuden maastopyörän ostamiset marketista on perinne. Olihan aiempikin sieltä, Hobby Hallista. Sano silti suoraan, että nykyisenlainen Hobby Hall ei ole enää hyvä liike, eikä sieltä kannattaisi siinä mitään ostaa. Ei edes maastopyöriä. Prisma antoi Tunturin pyörälle viiden vuoden takuun alumiinirungolle ja kaksi vuotta takuuta tulisi varaosille. Riittää kuitenkin pienempikin lenkki, että pyörääni tulee käytön jälkiä esimerkiksi polkimiin. Se ei minusta ole ongelma, koska et ole maastopyöräilijä ilman jälkiäsi.

Mikä vanhoissa oli vikana? Miksi nuuka vaihtaisi nyt?

Osuin jo toisella ajokerralla yhdellä polkimella polkukiviin Nokian mielipolulla Pitkäniemessä. Kivien sijaintia on hankala ennustaa tuntemattomien polulla ja toisaalta niiden koko voi näyttäytyä todellista paljon pienemmältä. Polkimet ovat pyörässä kulutustavaraa, eivätkä todennäköisesti mene takuuseen. Haittani on kosmeettinen, vain väri lähtee. Vanhassa pyörässä olikin koko setti vaihtolistalla. Polkimet on vaihdettava silloin, kun esimerkiksi seisaaltaan polkiessa polkimet pitävät epämääräistä ääntäkin.

Se kertoo sitä, että poljin on tiensä päässä. Ne onkin vaihdettava 2-4 vuoden välein tuotteen laadusta riippuen. Ostaisi yleensä noin 15-30 euron polkimia. Sen lisäksi satulaputki oli vaihdon tarpeessa, sillä vanha ei enää pitänyt satulaani oikeassa paikassa vaikka miten kiristi. Tärinän voimasta satula liikahti pikku hiljaa maksimiarvojensa yli, mikä oli turvallisuusriski. Se oli surkea uutenakin, rakenteen osalta. Noin 30 euron lisäksi olisi pitänyt satsata noin 50 euroa uuteen satulaputkeen. Muitakin vikoja löysit.

Jarrukahvasi olivat kovin heppoisasti kiinni, ne löystyi iän myötä ja heilui. Yhdessä olisi katkeamisen merkkejä. Pelkästään tämän vaihto olisi maksanut maltaitakin. Etuhaarukkakaan ei toiminut enää niin uudenveroisesti tietenkään, joten pyörä oli raskas liikuttaa. Toiseksi, ei enää uskaltanut sillä polkea. Se kävi toteen viimeksi Lempäälän kivikkoisilla metsäpoluilla. Tuntui, että runko hajoaa alle. Epäilin, että rihtaamalla vanteet ja kiristämällä pinnat ajo paranee, mutta se ei kuitenkaan parantunut: tarpeeksi.

Vanhan pyörän runko oli loppuun ajettu

Laske jokainen tuleva ostos tai toimenpide niin rahallisesti kuin ajallisesti. Pirkkalan pyörähuollossa on tehty vuosittaiset huollot ihan sen takia, että pääsen pyörästä tarvittaessa eroon. Sielläkään ei ollut riittävästi huollon haarukkatuntemusta, niinpä konsultoin erästä asiani ammattilaista. Hän sanoi heti suoraan, että markettipyörän haarukan suunnittelu alkoi siitä, että suuri osa ostajista ei tule huoltoon kamalasti panostamaan. Hän katsoi pyörään: iän tullessa selväksi, suosittelit ostamaan uuden vielä.

"Mitäpä se uusi haarukka merkkaisi, sehän maksaisi puolet uuden pyörän hinnasta töineen!", huolto sanoi. Sitten tulin itsekin miettineeksi sitä, että vaikka haarukka hoidettaisiin kuntoon, niin jäljellekin olisi jäänyt muu runkoni. Sen ikä olisi ensi kesäkuussa jo 11 vuotta. "Ei tähän kannata enää panostaa!", huoltomies tuumi. Pistin vielä samana iltana fillarin myyntiin ja siitä sai viikonkin päästä jo 150 euroa. Satanen fillarista ja 50 uusista ulkorenkaista valmiiksi asennettuina. Vanhat olivatkin sileiksi ajetut.

Mies osti fillarini tavalliseen kaupunkiajoon, joten tästä ei rungon ikä hirveästi painanut. Hän ilahtui, että sai huolletun fillarin näin halvalla. Hyvä, en kehtaisi myydä fillaria, jota en haluaisi itsekään ostaa. Fillarin tulisi toimia hyvin, osti sitten kaupalta tai käytettynä. Olisi halunnut fillarista alun perin vähän enemmän, sillä pelkästään kausihuoltoon meni tänä vuonna vaihdettuine osineen 299 euroa, mutta ei sellaisilla hinnoilla kysyjiä ollut. Olihan fillari nyt vanhakin. Hyvä, että pääsin siitä ylipäätään eroon.

Nuuka tekee harkittuja ostoksia, mutta minimoi myös

Ostaja poistui tässä kaupassa lottovoittajana, koska jäin itse tappiolle. Hetkeni ennen myyntejä meni nimittäin tukijalkasi rikki, joten jouduin ostamaan uuden. Yksi vanhempi vaijeri katkesi, joten korjaus maksoi 30 euroa Pirkkalan pyörähuollossa. Uusiko asennettiin. Sinun ei kannattanut vanhaan romuun enää sijoittaa, toisaalta rahaakin oli hankkia uutta pyörää alleni. En koe toimineeni asiassa mitenkään väärin, koska moni vaihtaa pyöriä ja paljon muutakin parin vuoden välein. Käytitkö sentään loppuun.

Moni voi nauraa minulle, mutta ei paljoa kiinnosta. Säästötilillä on rahaa tuhansia, mutta keräsit silti jo 3 326 tölkkiä, jotta sai pyörän Prismastani varustelusi tangolla. Siihen meni ihan varmasti enemmän aikaa kuin muutaman sekunnin tilisiirtoon teillä ja vain yhteen pankkipäivääni. Näinkö viisaasti käytät rahat. Se ei ole mitään rakettitiedettä, jos mieli tekee rikastua, älä kuluta säästöjä. Säästä lisää, jos vain jotenkin pystyt. Ajoja, pysähtymisiä ja penkkojen raivaustakin arvometallilta, mutta suunta oli selvä.

Rahan ollessa kasoissa, budjetti oli noin 500-600 euroa, sait miettiä vieläkö tarvitset. Samaan aikaan pääsi vanhalla pyörällä ajamaan koko ajan aiempaa enemmän, jotta se kuluisi lisää näyttäen todellista itseään. Jossakin vaiheessa tuntui, että joukkoliikenne heikkenisi Pirkkalassa paljon, joten päätin tästä lopettaa bussirallit. Nysse, kuulitko. Länsilinjojeni poistuttua Suupantorilta, TKL:n bussissa ei ole edes latauspistokkeitakaan, joten varavirtalähteeni hankit takaisin. Länsilinjoissa oli 1A USB -pistokkeita.

Varas vei pyörästä lampun, ostinko uuden

Varavirtalähteen normaalihinta oli 29,90 euroa, mutta se oli tarjouksessa 19,90 euroa. Vanha meni rikki, joten sain Biltemoista 10 euroa takaisin. Uuden hinnaksi tulikin vain 9,90 euroa. Sillä ladataan jatkossa. Toisaalta varas vei uudesta pyörästä uuden etulampun, joten turha lamppumeno tuli eteen. Saappaat sai ostoskoriini ihan sillä verukkeella, että saappaattomuus rajoittaa elämääni. Sadeasukin on, housuilla ja takilla, mutta lenkkarit kastuvat silloin läpimäriksi. Korjaa ja voi polkea sateillakin.

Yksi ostos liittyi arjen varkauksiisi. Jos pyöristäni lähtevät helposti asennettavat valaisimet, niin toki pyörätkin. Helposti asennettava valaisin on palvelus käyttäjälle, mutta myös varkaalle. Nuo on helppo irrottaa. Poljin ensin Pitkäniemeeni, hyppäsin sieltä pian bussiini ja olin XXL:ssä. Ostin vaijerin, jonka kiinnitys pohjautuu runkolukkooni. Vaijerin voisit kiertää vaikkapa puun tai valotolpan ympäri, sitten se laitetaan runkolukon salpaan ja lukitaan järjestelmä. Tehokasta, mutta eipä se toimi välttämättä.

Varas voi sahata mahdollisen puun poikki, mutta se huomataan varmasti viimeistään silloin, kun puu kaatuu varkaan päälle tai halvan auton hälytysjärjestelmä alkaa huutaa puun painosta. Sitten, kiepauta vaijerilukko liikennemerkin ympärille, se on aina surkea valinta. Liikennemerkki lähteekin irti. Käytän maalaisjärkeä lukituksessa, niin tässä typerä varaskin tulee etsimään: huonommin lukittuja pyöriä. En anna varkaille minkäänlaista painoarvoa, pohjasakkaa. Itselle ei tulisi mieleenkään varastaa mitään.

Nysse, vähensin busseja ja junia, Nokian lokkilive seis

Ala säästää rahat vaikka kumisaappailla. Pystyi pyöräilemään tällä hetkellä niin, että jalat eivät kastu, joten sadeasun kanssa yhdessä voisin polkea Prismaan bussimatkan sijasta. Jokainen kerta, kun poljen bussin sijasta, säästän 2,21 euroa arvokortilta. Päivinä, jolloin ei sada, poljen huvikseni. Viimeksi kävin Nokiallasi tutkimassa Paunun kuskien kanssa bongattua lokkiliveä. Pysäkkitietojen muutoksen jälkeen lokki oli hävinnyt, mutta pesä jäi. Enää ei ollut pesääkään, joten missä se lokki on? Ei tiedä, surullista.

En tiedä mikä minussa on. En vaan halua mennä enää junallani Helsinkiin tai bussilla Turkuun. Kaksi tuntia jotain istumista, kun nähtävyyksiä olisi lähempänäkin. Nokialle fillarilla antoi paljon enemmän kuin aikoinaan matka Turkuuni sinne Caribialle. Et usko, mutta tuskin menen enää koskaan Caribialle. On tullut huomattua, että kylpylää on Nokiallakin, joten miksi tuhlata lippuja bussiin, kun voi fillarilla mennä ja nauttia ajasta. Kaikki se säästi aikaa, rahaa, stressiä ja antoi yhtä paljon ellei enemmänkin.

Sinulla olisi kirjaimellisesti omat Länsilinjat tai Paunut, joten hölmöläisen hommaa minusta tuhlata sitä bussikortin arvoa. En tee sitä rahan vuoksi, minulla on kyllä varaa käyttää bussejasi, mutta haluan toimillani vaikuttaa muun muassa terveyteeni ja kuntooni. Sanon tuon suoraan, että jos lunta luodessa sinulla on hiki ja et jaksa hengittää, kuntosi on todella huono. Itse luon lunta naapurillekin, enkä ikinä hengästy tai hikoile pisaraakaan urakan lopuksi. Se autottomuus on ideanasi ilmeisin kuntokuurikin.

Tauon paikka Nokialla, lokkilive loppui

Nokialla oli muutama hetki sitten ilmeiset tauon paikat. Halvin energiajuoma ja kanelipullaa hienoin pussillinen. Ei maksanut paljoa, hupirahaani kului ja musiikkia kuului. Mitä muuta voi enää vaatia? Voi sen toki niinkin ajatella, että ulkomailla on tälläkin hetkellä upeaa ja lämmintä, mutta mahtaako sitten paluu harmittaa, kun oleilen takaisin normaalissa? Nuuka ei palkitse itseä superhyvillä matkoilla enää, juuri tämän takia pystyt nauttimaan ihan uudella tavalla syksyn harmaudestakin. Se on aika helppoa.

Jos et tiedä paremmasta, niin sinulle kelpaa mitä tarjotaan. Eilen poljit maastopolkuja kaatosateessa, loskaa lensi uuteen pyörään ja märät polut tarjosivat mukavaa haastettasi maastopyöräilyyn. Pyörässä oli muutamia halpoja asioita, joiden vaihtaminen tulee kysymykseen aina. Yleensä pyörissä säästettiin niin, että ulkorenkaat ovat halvimmat mahdolliset. Omassa on Mitas Ocelot, joiden arvo katukaupassa on alle 15 euroa kappaleelle. Kädensijat olivat halvat: kuluvat jo, mutta uudet odottavat tarjouksesta.

Pyörässä ei kuitenkaan kannata katsoa jo kuluvien osien perään. Tärkeintä on rungon paino, laatu ja Shimano-osien paikallaolo. Myyjäkin tietää, että esimerkiksi polkimet ja satulat lähtevät harrastajilla muutenkin vaihtoonne nopeasti. Satula on aika henkilökohtainen asia, joten välttämättä oletussatula ei miellytä ostajaa. Nuukahan käyttää kaiken loppuun ja vaihtaa vasta sitten uusiin. Minulleko se koko maastopyöräilysi on harrastus, johon olet valmis käyttämään rahaa, kuten musiikin kuunteluunkin.

Yhteenveto: pyöräily on säästöjä. Ajokorttia ei tarvita!

Vanhemmat lähtevät koko perheenä reissuun, Espanjaan. Muistelisin, 600 euroa yhdelle ruokineen. Sinua ei kutsuttu tänne ja hyvä niin, et olisi mukaan mennytkään. Minua eivät ulkomaanne kiinnosta, olen niin tyytyväinen mitä Pirkkalani sinulle tarjoaa. Loputtomia metsiä ja kauniita soita, pitkospuilla. Kävin mustikalla ja keräsin sitä jokaisen oikeuksia käyttäen K-ryhmän halvimpaan jugurttiin. Minusta tuntui, että onnistuttiin. 599 euron viikkolomasi merellä kului, mutta fillarini loistaa: pidempäänkin.

Minulle fillari on tärkeämpi kuin joku viikon loma. Ei matkailuja ulkomaille kannata harrastaa, jos et siitä oikeasti pidä. Matkailen vain kotimaassa ja nykyään pääasiassa fillarilla. Odotit vähän, kun panen fillarin tallista ulos ja lähden reppu selässä kunnolla liikkeelle aina Loimaalle tai Forssaan asti. Sinusta se voi tuntua tylsältä, mutta onneksi Espanja, Turkki tai Viro odottavat sinua! Tuhlaat kaiken ja menet töihin, odottamaan seuraavaa lomaa. Voi ei, kunpa ihmiset osaisivat tehdä jokaisista päivistä lomaa!

Huomaa, toiset tuhlaavat henkilöä kohti 600 euroa, kun tuhlaat vain n. 500. Säästätkö vielä, satasen. Satasella kävin alkukuusta Kuhmoisilla, ei yhtään hassumpi. Sateen takia kumisaappaista olisi ollut jo tuolloin hyötyjä, onhan maa harmautta täynnä liian usein. Harmaus ei kuitenkaan haittaa mitään, kun pistät Jyrin tavoin Spotifysta kaunista musiikkia tulille ja uppoudut Happy hardcoreen 90-luvulta aina tähän päivään. Itkin onnesta Kuhmoisten maalaismaisemissa, kun sade ropisi suoraan ikkunaan. Joo.

Rahakin jäi Suomeen, ei Espanjaan. Montako espanjalaista tuo tänne verorahaa? Tuskinpa yhtäkään. Sinusta tämä on lyhytnäköistä toimintaa, viedä verorahasi muualle ja valittaa tästä sitten sosiaalisissa medioissa miten huonoa mielenterveyshoito Suomessa on. Onhan se huonoa, ei tästä käy kiistäminen, mutta siinä ne tolkun ihmiset ovat lentokentillään jonossa parantamaan muiden maiden elinvoimaasi. Viinarallia et ole ikinä ymmärtänytkään, olutta saa lähikaupasta. Verojakin maksat tulevaan hoitoon.

Elämän unelma toteutui, hommasi muiden juomisilla jotain tärkeää. Ajatella, tällä arvometallilla sai itselleni niin pölynimurin, polkupyörän varusteluineen kuin hassun Spotify Premiumin. Mikä ihmisiä vaivaa, kun aitoa rahaa heitetään surutta auton ikkunoista nurmikoille ja taloyhtiössä roskiksiinkin?

Roskikset tarjoavat kaikille jotakin, tänään löytyi avaamaton Jaffa, joten oli saunajuomakin taattu!