Bonukset tekevät köyhän tai rikkaan

Vaihdoin omaa ruokakauppaa. En enää karsasta Lidliä, ja vaikka Pirkkalan Prisma on oikein hyvä, niin käyn nykyään Pirkkalan Lidlissä. Kävin täällä Prismassa parisen vuotta, mutta viimeksi tulin takaisin Lidliin. Olen asiakasomistaja, mutta ilmaisia pankkipalveluita käytän edelleen. Mielestäni S-bonukset tekivät minusta köyhän erityisesti vuoden 2020 aikana, jolloin shoppailin Prismassa usein vain lisää noustakseni seuraavalle tasolle. Kaupparalli oli pakko lopettaa, kun heräteostoksia tapahtui liikaa.

Saatat kutsua vapaaehtoisesti Matin kukkaroosi suosimalla S-ryhmän kauppoja asiakasomistajana. Keskität omaan S-ryhmään bensiinistä ruokaan, hotelleista niihin paistinpannuihin ja sähkölaskuista kalliimpiin taloyhtiön laajakaistoihin vakuutuksia heti unohtamatta. Toivot saavasi jopa 5,5 prosenttia palautusta. Kulutat vielä lisää, kun S-ryhmä ilmoittaa tuplabonuksesta, voimassa vain rajoitetun ajan. Ostat pian jotain ja enemmän, noustaaksesi entistä korkeammalle bonustaulukossa ja elämässä.

Vanhempani ovat uskollisia S-asiakkaita. Asuntolainatarjous oli paras mahdollinen, joten talouden asiointi siirtyi sinne. Tästähän alkoi Prismassa ravaaminen, koska rahaa jäi vähän enemmän käteen. Danske ei ole enää rahastanut heitä asuntolainalla. Eikä sillä, että heillä sattui olemaan maksullinen peruspalvelupaketti kaikilla. He keskittävät mielellään kaikki mahdolliset ostot S-ryhmään bonuksen toivossa. Jopa lämmitysöljyä hankitaan nykyään sieltä. Mutta tekevätkö bonukset meistä köyhiä?

Ilmoitan kaikille, että hiljaa palaan Lidliin. Olen käynyt Lidlissä pian elokuusta 2021. Mielestäni kaikki johti samantapaiseen ongelmaan omassa sinkkutaloudessa: elin bonuksille ja ostelin paljon turhaa. On ollut aikoja, jolloin kävin Pirkkalan Prismassa jopa 12 kertaa kuukaudessa. Heräteostoksien määrä oli valtava esimerkiksi ruoassa, mutta nyt paluu askeettiseen frugalismiin on saanut minut heräämään. Bonukset kasvattivat ruokabudjettia kolminkertaisesti, kun nyt pärjään satasella noin kuukauden.

Paljastan, miksi käyn Lidlissä vain kerran viikossa, kuinka ostan siellä tarjousleipää pakastin täyteen frugalistina, mitä muuta sieltä ylipäätään ostan ja miten valtavat kassit sekä reput kulkeutuvat kaupasta kotiin.

Olen ollut uskollinen Lidl-asiakas vuodesta 2008-2018. Vuonna 2019 kirjoitin tässä blogissa, että en käy Lidlissä, ja siirryin Prismaan. Juuri bonuksen takia, mutta koska bonukset ovat ilkeitä, palaan.

Bonuksia tavoitellessa tuhlasin enemmän kuin tarpeen. S-bonukset saivat välttämään kilpailijoita.

Väinö Paunu Oy tuo minut pian Lidliin, mutta ensin kävelen

Minulla ei ole autoa. Sellaista kiesiä en ole omistanut koskaan. En koe menettäväni tästä mitään, koska Suupantori odottaa kävelymatkan päästä. Vartissa nousen paunulaiseen, joka lähtee arkena kello 12.30 maailmalle nimeltään Haukiluoma. Lidliin on Suupantorilta muutama hassu minuutti. Pirkkalassa on kauppoja toki muitakin, ja Lidlin takaa löytyy esimerkiksi aiemmin suosimani Prisma. Miksi en enää käytä Prismaa? Paluumatka kotiin on paunulaisella kello 13.24. Aikaa ei ole tuhlattavaksi liiaksi.

Lidlissä olen 12.45, ja sieltä pitää poistua ajoissa, jotta ehdin kävellä Pakkalankulman bussipysäkille. Menosuunnassa tältä Pakkalankulman pysäkiltä on suora näkyvyys Lidliin takaovesta, kuten kuvasta näkyy. Miksi mennä kauemmaksi Prismaan? Bonuksien takia? Bonukset saivat minut kuluttamaan, janosin nousta seuraavalle tasolle, lopulta tulin ostaneeksi ylimääräistä ruokaa tai tilpehööriä kotiin. Jos seuraavasta bonustasosta oli kuukauden lopussa viisi euroa, lähdin pikaostoksille viipymättä.

Jos menisin bussipysäkiltä Prismaan, olisin siellä kello 12.50. Vastaavasti lopuksi täytyisi lähteä viisi minuuttia aiemmin. Prisma on lisäksi Lidliä hieman isompi laatikkomyymälä. Siellä näihin samoihin ostoksiin menee paljon enemmän aikaa. En ota riskiä, jotta ehdin varmasti kotiin. Lisäksi olen aivan liian rakastunut Lidlin helppouteen: kauppa-asiat hoitaa n. 20 minuutissa, kun Prismassa aikaa piti varata 30 minuuttia ruokakaupassa seikkaillessa. Myös jonot kassoille ovat ajoittain liian pitkiä.

Väinö Paunu Oy:n #144 pysähtyy Lidlillä, miksi mennä enää Prismaan?

Lidlissä aukeaa apukassa heti, kun on vähänkin ruuhkaa. Tarvittaessa avaavat kassoja lisää. Siltikään edes pahimpaan ruuhka-aikaan Lidlissä ei ole koskaan kaikkia kassoja kaupan. Sapattivapaalla en käy ruokakaupassa ruuhka-aikaan, vaan hoidan ostokset ennen iltapäivän ruuhkia tai sen jälkeen. Kävely on oikeasti mukavaa, varsinkin paluumatkalla viikon ruokien kanssa. Voit olla aivan varma, että et tule tarvitsemaan kuntosaleja. Siinä sinulle kuntosali: Paunun linja-autosta maailmalle ja ruoat kantoon.

Lidl on Pirkkalassa hyvin suosittu, mutta Prismassa vierailee silmämääräisesti enemmän porukkaa. Asia näyttää siltä, että Prisman parkkialue on täynnä autoja joka päivä. Tämä luonnollisesti vaikuttaa viihtyvyyteen ja minusta Pirkkalan Prisman remontti on ihan ok. Se ei ole sitten ok, että käytävät ovat ahtaita ja väkeä on paljon. Menee suunnattomasti aikaa väistellessä kärryjä ja ihmisiä. Introverttina en pidä ihmispaljoudesta, joten joudun tästäkin syystä palaamaan Lidliin. Siellä on aina rauhallisempaa.

Suurin syy Lidliin paluu on raskas kävely takaisin kaupasta. Viikon ruoat ovat hankalia kantaa, joten en mielelläni lähde kilometrin kävelylle Prismasta Pakkalankulmaan. Se riittää jo, että kävelen kilometrin Suupantorilta vuokrakotiin. Lisäksi osuuskaupan bonukset ovat sinkulle aika naurettavia. S-kanavalla markkinoidaan jopa 799 euron palautuksia asiakasomistajatalouksille vuodessa. Voin sanoa, että noita rahoja en ole ikinä nähnyt. En varsinkaan frugalistina. Tilille saapuvat roposet lähinnä naurattivat.
Kulutin osuuskauppaan vuonna 2020 tuhansia. Vain 3 208 euroa ja 35 senttiä. Sain naurettavat S-bonukset siitä, että köyhdyin lisää, niitä ja maksutapaetua 76,89. Sapattivapaalla löysin vaihtoehdon kulutukselle.

Frugalisti tyhjentää kaikki hyllyt, jos on viitteitä tarjouksista

Kävin extempore-reissulla Lidliin 17.10.21. Tarkoitus oli tuhlailla vapaammin, ja halusin palkita itseäni Lidlin kolatarjouksella. Ennen kuin menin Lidliin, jouduin tuhlaamaan aikaa, jota paunulaisten välissä oli. Alkuun lähdin kävelylle ja pian olin rikkaampi. Löysin lähipuistosta valikoiman panttipulloja sekä -tölkkejä, joita ehdin hyvin muuttamaan rahaksi Lidlissä. Pian löysin mahtipontisen hyviä tarjouksia ruokakaupan ihanalta leipäosastolta. Lähes kaikki leivät olivat hyvässä 30 prosentin alennuksessa.

Otin viisi kappaletta LeipäAitan aitoa ruisleipää pakastimeen, yhden sekaleivän ja tietysti palkinnoksi tiikerikakun. Olinhan varta vasten tullut frugalistina tuhlailemaan vapaammin. Siltikään reissustani ei koitunut kuin noin 10 euron vaje lompakkoon. Tästä huolimatta Penno sanoi suoraan, että budjettia oli loppukuuksi hyvin jäljellä. Frugalistina ostat alennuksesta varastoon asti, ja on melko hyvä uutinen se, että vuokra-asunnossa on tilava jääkaappipakastin Logik-merkiltä. Tämä uusittiin vuonna 2016.

Vuokralla ei ole asumiskuluja, maksat upeaa vuokraa ja etsit kaupoista tarjousleipää. Olenpa puhunut blogissa, että Prismassa voi ostaa kaikkea punalaputettua 60 prosentin alennuksella. Tämä on hyvin aikaa vievää, ja itselleni ongelmallista, sillä en voi käyttää muita kuin paunulaisia. Ilta-aikaan ei täällä paunulaisia kulje, joten en voi lähteä Prismaan. Muutamana päivänä poljin maastopyörällä, ja totesin hyvin pian, että oli aika turha kauppareissu. Punalaputettua tavaraa ei ollut juuri koskaan missään.

Lidlissä on usein vanhenevaa leipää -30 %, ostan sitä paljon pakastimeen

Salessa olen tehnyt edullisia ostoksia, mutta Salen leipähylly on aika niukka, eikä sieltä ole saanut koskaan edes viittä leipäpussia tarjouksesta kotiin. Jonkun parin hassun pussin takia ei kannata ilta-aikaansa tuhlata. Täydennän tarjousleipää nykyään Lidlissä. Pirkkalassa. Nyt on omassa pakastimessa ruisleipää loppukuuhun ja loppuvuodeksi. Hyvään hintaan. Vaikka en 60 prosentilla sitä saa, säästän paljon aikaa ja olisin voinut kuten kuvasta näet, ostaa lisääkin. Jätin kuitenkin vähäsen muillekin.

Frugalistina säästän ruokakaupassa toisellakin tavalla. Käyn kaupassa kerran viikossa, mutta saatanen sitäkin viivytellä, jos ruoka ei uhkaa täysin loppua. Onpa ollut kuukausia, jolloin kävin ruokakaupassa kaksi taikka kolme kertaa kuukaudessa tavallisen neljän käynnin sijasta. S-bonuksien tähden ravasin aikoinaan jopa 9 kertaa kuukaudessa S-bonuksien toivossa ja tuhlailin ylimääräiseen ruokaan surutta. Ravaatko sinä? S-bonuksien tähden? Tankkaat asemalla, koska janoat S-bonuksilla rikastumista?

Tuhlasin enemmän kuin bonuksilla rikastuin. Tästä syystä oli pakko palata Lidliin, enkä ole Lidl Plus -asiakas frugalistista syistä, koska muuten janoaisin niitä bonuksia. Lidl-bonuksissa on myös ongelma: bonuskuponkeja tulee bonustason kohdalla. Ne pitää kuluttaa alle viikossa. Juuri luit, että saattaa olla niin, että enpä yli viikkoon Lidliin palaa. Näin kuponki ehtii vanheta, tai kauppaan pitäisi lähteä varta vasten ostamaan jotain, jotta kuponki olisi käytetty. Tienaan enemmän keräämällä panttipulloja.
Vaikka kulutin Pirkanmaan osuuskauppaan tavarana, silmälaseina Silmäasemassa ja ruokana keskimäärin noin 267 euroa kuukaudessa, taloustilanteeni ei ollut huono. Olin töissä ja laskut olivat maksetut.

Väinö Paunu Oy palauttaa Suupantorille, mistä kävellen kotiin

Lidlistä poistun noin klo 13.10. On hyvin aikaa klo 13.24 paunulaiseen. Ehdin kaikessa rauhassa katsoa halvimmat tuotteet hyllyiltä ja vielä ostaa ne. Kuntosali alkaa tämän jälkeen: noin puolisen kilometriä pysäkille odottamaan bussia. Pian saapuu Volvo, joka vie Pirkkalaan. Ennen sitä katson naureskellen kun samantapainen auto linjalla 8 ohittaa minut. Enpä tiedä mitä kuljettaja tuntee. Joku avaa etuovea sen vuoksi, että haluaisin silti sisään. Jään tästä huolimatta kymmeneksi minuutiksi bussipysäkille.

Voin olla varma siitä, että seuraava auto ei ole TKL:ää, vaan Paunulta. Tähän autoon astun mielelläni ja suurella nautinnolla. Väinö Paunu Oy tuo sekä laadukkaasti, nopeasti että hyvällä palvelulla Pirkkalan sydämeen Suupantorille. Tästä on kiva kävellä hyväntuulisena pirkkalalaisena kotiin. Kuntosali jatkuu niin, että valtavien viikon ruokien kanssa kävelen kilometrin verran. Hiki nousee pinnoille. Voinet olla varma, että et kanna mukanasi monia pölynimureita, mahdottomia uutuuksia tai mitään sellaista.

Kantokapasiteetti on rajallinen, ja samalla rahaa säästyy. Et voi ostaa uusinta tuolia Sotkasta, vaikka kovasti haluaisit. Kiesitön elämä on vuosikymmenissä säästänyt paljon rahaa. Nautin siitä, että voin matkustaa edullisesti linja-autoilla. On oma kuljettaja, joka tarvittaessa auttaa autosta pois pääsyssä. Elämä on hyvin huoletonta, ja samalla kun bussissa muutaman minuutin istun, otan kuvan kuitista sekä lisään kirjanpitoon. Sitten lisään ostoksen tiedot kotimaiseen Pennoon budjetointia varten.

Viikon ruokaostokset paunulaisessa #156 (reppu selässä, Marja kuskina)

Monessa paunulaisessa on jopa 51 istumapaikkaa. Saan varata kahta penkkiä kaikista niistä penkeistä. Ostokset mahtuvat mukavasti ja samalla luukutan tanssimusiikkia ilman mainoksia. Mainokset eivät kerro koko ajan siitä, mitä nettoa ostaa seuraavaksi, tai mitä olisin voinut napata mukaan Lidlistä tai jostain muualta. Partolassa on Citymarketia, Rustaa, Verkkokauppa.comia, Sotkaa että Tokmannia. Paljon muuta. Kuluttamisen polkuja on paljon, joita autoilevalle kansalle kannattaa mainostaa.

Radiota en kuuntele. Piste. Spotifyssä voit valita hyvät musiikit itse. Radio saisi maksaa aika paljon siitä, että lähtisin luopumaan Spotifyn tuomasta helppoudesta ja vapaudesta. Mainoksettomuudesta. Kaupattomuudesta. Siitä, että ei tarvitse kuunnella särinää tai rätinää, kun radiosignaali ei ole hyvä. DNA:n 4G-verkolla Spotify soi kaikkialla, myös kauempana asutuksesta, viimeistään Offline-tilaa hyödyntäen. On suurta juhlaa, että en autoile kulutusjuhlaan. Juhlin sapattivapaata sen sijaan.

Paras syy kokeilla sapattivapaata oli nimittäin kulutusjuhla. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että maailma pelastuu. Maailma ja oma lompakko pelastuu, kun uskaltaa poistua sairaan loputtomasta oravanpyörästä. En enää juokse juoksumatolla tienatakseni enemmän. Enpä enää osallistu rottaralliin kaupattomana ihmisenä. Itse asiassa päätin, että vuosi 2022 on sellainen vuosi, jolloin en osta mitään. En osta mitään, mitä en tarvitse. Kokeilu alkoi jo syyskuussa, mutta päiväreissuja saanen tehdä.
Tammikuussa 2021 unelmoin bussissa hyvästä vuodesta 2014. Näin sattumalta vanhoja Nordean tiliotteita ja loksauttelin leuat heti. Kävin ruokakaupassa neljä kertaa kuukaudessa, joten tilillä oli tuolloin rahaa.

Tarkista kuukauden Lidl-ostokset budjetoinnin yhteydessä

Lukija kysyi kommenteissa aiemmin, että olisi kiva mikäli pääsisin avaamaan mitä ostan kyseisellä 120 euron ruokabudjetilla kuukaudessa, ja mitä teen säästyneellä rahalla. Syyskuun Lidl-kuitit ovat kaikki alla ja sen lisäksi palkinnoksi lukijani saa tämän kuukauden kuitit. Kauniin lokakuun lopussa tulen vierailemaan Lidlissä todennäköisesti vielä kerran. Säästyneet rahat menevät usein sijoituksiin kryptovaluuttoihin Coinmotionissa, tai saatan palkita itseäni esimerkiksi extempore-matkalla.

Lokakuun säästöillä lähden Caribia-kylpylämatkalle Turkuun. Väinö Paunu Oy:n ExpressBussiin ostan tiketit pian, ja marraskuun lopussa menen nauttimaan syntymäpäivästä oikein mainion pizzabuffetin kera. Olen yrittänyt saada bussiin matkaseuraa sapattivapaallani, mutta työtä tekeville maanantai ei sovi. Lähden yksin, mutta kuten moni tietää, introverttina mallia INFJ, rakastan yksin olemista paljon. Yksin matkustaminen on minusta ihanaa, koska voit samalla budjetoida tai tutkia kaupan tarjouksia.

Frugalistilla löytyy esimerkiksi hyvä Plussa-kortti, ja minulla on viesti K-kauppiaalle kylän omaan Pirkkalan Citymarketiin. Odotan nautinnolla Euron päivien paluuta, ja jos sellaiset tulevat, kauppias voi olla varma saapumisesta edullisille euron ostoksille. Suosittelen edelleen, että jos haluat säästöjä, on sinun säästettävä ennen muuta elämäntyylistä. Tämä tarkoittaa minulle esimerkiksi sitä, että en voi ostaa Premium-ruokia tai ylimääräisiä herkkuja. Joudun miettimään mihin on varaa jatkuvasti.

LIDL-kuitit syyskuulta lähes lokakuun loppuun muine alennuksineen

Budjetti ei kuitenkaan rajoita minua. Säästyneitä euroja voin käyttää hupihankintoihin. Tässä kuussa tein mainitun extempore-reissun Lidliin, siellä palkitsin itseni tarjouksessa olleella tiikerikakulla. Sen lisäksi tuli tietysti törmättyä alennuksiin koko leipäosastolla. Olen edelleen hyvin kiitollinen siitä, että otin riskin ja kävin Lidlissä, nyt pakastin sulkeutuu täpärästi tarjousleivästä. Miksi ostaa enää mitään normaalihintaan, jos asioita saa tuurilla ja taidolla paljon halvemmalla Väinö Paunu Oy:llä kotiin?

Jos tutkit kuitteja tarkemmin, huomaat pian sen, että summat ovat aika isot. Ihan järjetöntä, sinähän olet sinkku! Miten sinulla voi mennä jopa 40,85 euroa Lidliin? Jos yhtään muistat, teen lähes tulkoon aina yli viikon ruokaostokset. Onpa totta, että summat ovat isoja, mutta koska joudun käymään Lidlin kaupassa harvemmin, säästän pitkässä juoksussa. Kerroin jo, että aiemmin käytyäni Prismassa jopa 9 kertaa kuukaudessa, ruokamenot olivat jopa 250 euroa kuukaudessa. Nyt puolitin ne frugalistina.

Moni saattaa kysyä, entä ruokahävikki? Onko sitä sinun taloudessa? Eipä ole. Miksi ei? Samaan tapaan kuin ruokakaupassa, optimoin omia ostoja jatkuvasti. Jos tuntuu, että ostan liikaa Milbona-jogurttia, kannan neljän sijasta enää kolme. Jos oikein hätä tulee, haen puuttuvan kurkun, ja vain kurkun Salesta. Nostan nimittäin 20 euroa käteistä hupirahaan. Sitä voin käyttää kuukaudessa ihan miten haluan. Siksi olen puhunut ihan koko ajan siitä, että budjetti ei koskaan rajoita sinua, jos niin tahdot. Hyvä lukija.
Vuoden 2021 kuluessa päätin, että teen elämäntapamuutoksen. Jos pystyin elämään niukasti 2014, pystyn elämään niukasti myös nyt. Vaikka en ole töissä, tilillä on budjetoinnin ja Pennon takia 909 euroa.

Yhteenveto: Lidliin ilman salia ja kiesiä parasta mitä löytyy

Moni ei osaa elää askeettisesti tai säästeliäästi. Vaikka ymmärrän täysin, että meillä on omat tarpeet, pidän elämää arvovalintana. Haluaako käydä töissä ja ostella tavaraa, vai haluaako olla välillä sapatilla poistumalla rottarallista edes vuodeksi tai pariksi. Voin sanoa, että se on aivan uskomatonta, ja kaikki mitä olet tehnyt aiemmin saa uutta perspektiiviä. Juurikin sapattivapaan ansiosta arvostan nyt uudella tavalla kotimaan edullista matkailua. Päiväreissu sinne Turkuun ei paljoakaan maksa. Taskurahoja.

Olen oppinut kysymään ostaessani tavaraa sen tärkeimmän. Are you good for me? Moni tavara ei ole. Maksaessa tavaraa hintalappu ei ole todellinen hinta. Mittaa tavaraa ajalla, minkä vuoksi on istuttava konttorituolissa mahdollistamassa ostoksia. Olen vieläkin vihainen minälleni, että ostin 18-vuotiaana itselleni tekopillun. Siinä meni rahaa hukkaan, mutta nuorena piti tuhlailla. Olihan se osa nuoruutta ja ensimmäisiä palkkapäiviä. Jos sijoittaisin nuo 50 euroa, olisi tänään salkussa kenties 1 000 euroa?

Mieti myös sitä aikaa, mitä tavara vie kotonasi. Joudut ehkä järjestelemään, siivoamaan pitempään, ostamaan lisäpalveluita tai -tarvikkeita. Esimerkiksi tekopillu saattaa vaatia liukuvoidetta, ajoittaista pesua että tuuletusta, ja pian innostut seksileluista laajemmin. Ostat niitä lisää. Raha on minulle aikaa, siksi en tuhlaa vaivalla tienattua palkkaa kaiken maailman turhuuksiin. Jos en olisi ollut säästeliäs, tai ortodoksi, en olisi askeettisuudesta mitään tiennytkään. Ortodoksien paastoaika on toinen säästö.

Paaston aikana saat vähentää reippaasti lihaisan syömisen ja maitotuotteiden kulutusta, joten näinä kuukausina painoa putoaa lisää ja ennen muuta tulee syötyä paljon terveellisemmin. En kuitenkaan ole enää ortodoksi, sillä vuoden 2014 aikana erosin kirkosta. En enää paastoa orjamaisesti tiettyyn aikaan, mutta joka viikko minulla on muutamiakin paastopäiviä, joiden aikana selviän aamiaisella, illallisella, hevillä ja puurolla. Hevillä en tarkoita sitä örinämusiikkia, vaan hedelmiä ja vihanneksia Lidlissä.

Nautin suunnattomasti tästä autottomuudesta, siitä että kuntosali on omassa ohjelmassa aina, ilman kallista määräaikaa tai orjamaisia menoja joka päivä. Saa rentoutua. Saa syödä. Saa olla paastolla. Saa säästää. Saa budjetoida. Saa nauttia. Saa. S-bonuksilla ei nimittäin rikastu, joten jos haluat rikastua.

Kysy joskus ennen kassaa, tai vielä parempi ostoskoria, Are you good for me?

Kommentit

Hanna sanoi…
Minäkin suosin Lidliä. Saan sieltä mitä viikon ruokiin tarvitsen, ja ostosten kantaminen reppuselässä kotiin rajoittaa ostoksia sopivasti.
Kiitos blogistasi! Tuloni ovat pudonneet paljon tämän vuoden aikana ja nyt pitkällä sairaslomalla totuttelen taas vanhoihin rahankäyttötapoihini. Kirjoituksesi ovat innostaneet ja inspiroineet.
Moikka Hanna.

Kiva lukea, että pääsin auttamaan sinua kohti taloudellista vapautta. On ihan uskomatonta miten vähällä sitä ihminen pärjää ja on koko ajan rahaa siihen, mistä eniten pidät. Tarkoitus on tämä, valistaa kansoja kohti kestävämpää arkea ja paksumpaa nahkalompakkoa!

Ei se voi olla niin, että maailmantalous riippuu ihmisten ylikuluttamisesta.

Jos et vielä käytä Pennoa, niin suosittelen vahvasti.

Pennon avulla asenne rahaan ja kuluttamiseen ylipäätään on kohdallani muuttunut täysin. Budjettini tässä kuussa on vuokran jälkeen 200,85 euroa ja Pennon mukaan budjettia loppukuuksi olisi 93,37 euroa. Aion käydä Lidlissä kerran ja puhelinlasku menee pian.

Tokmanni ja Lidl on oikein hyvä yhdistelmä, eikä ole bonus koko ajan mielessä.

Hyvää päivänjatkoa sinulle ja onnea kohti taloudellista vapautta!
Anonyymi sanoi…
Toivottavasti joskus tajuat, että firmoja sissimarkkinoimalla et saa niiltä rakkautta takaisin. Matkapuhelinoperaattoriin rakastumiset ja niiden puolesta taistelu oli juttu vuosia sitten, nyt näköjään ruokakaupat. Tasapainoinen ihminen ymmärtää myös, että alennuskampanjat, kuten S-bonus, eivät ole rikastumisen keino, eikä alennuksia säntillisesti keräämällä firma tule täyttämään mitään aukkoa elämässä.

Hommaa vaikka joku harrastus. Niihin kyllä pitäisi riittää rahaa, jos tosiaan fiksusti säästää ruokakaupassa.

En tarkoita pahaa. Olen vain ollut hyvin hämmentynyt tästä koko hpguru-hahmosta sen historian ajan ja päätin nyt kirjoittaa ajatukseni.
Hei.

"Toivottavasti joskus tajuat, että firmoja sissimarkkinoimalla et saa niiltä rakkautta takaisin."

Jos luet tätä blogia, niin olen INFJ, ja INFJ innostuu asioista. Olen tätä monille selittänyt, ja jos ei vastapuoli ole INFJ tai INXX, eivät he sitä pysty tajuamaan. Esimerkiksi jonkun mielestä innostuminen eli tapauksessasi sissimarkkinointi Väinö Paunu Oy:stä on naurettavaa, mutta elän tällaisille bussiharrastuksille. Minulle se on syy elää. Ymmärrän että harrastuksia on muitakin, mutta minua kiinnostaa frugalustina harrastaminen edullisesti, eli harrastuksiin ei tarvitse käyttää rahaa. Tanssimusiikin kuuntelu on toinen ylistämisen arvoinen kohde. En pysty elämään tunteettomasti. Joko innostun täysillä, tai sitten asia ei kiinnosta minua tippaakaan. Hienoa että päätit kirjoittaa asiasta vasta nyt. S-ryhmää en tietääkseni sissimarkkinoi, kunhan ilmoitin ettei keskittämällä tienaa. Tuon havainnon jokaisen on syytä tehdä ja kirjoittaa opitusta tiedosta.

Kaikkea hyvää sinulle, kiitos ja hei hei!

Viikon luetuimmat blogissa

Ikean 365 päivän palautus testissä

Paunulla päiväreissu kauas Caribialle

Absolutistina en ota sitä yhtäkään

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

Jyri omistaa minimalistina 353 asiaa

Paunulla extempore-retki Ylöjärvelle

Näin vaihdat pankkia Nordeasta oitis

Minulla oli maailman paras mummo

Jyri on uniikki INFJ-persoonallisuus

Mies, 11 syytä miksi Tinder on onneton