Paunulla sapattivapaan kiertoajelulleko

Ole varma siitä, että unelmoit. Unelmaa olisi, että maksaisi asuntolainat loppuun, lopettaisit kaikki työsi heti ja alkaisit elää ainutlaatuista elämääsi. Jäin sapattivapaalle vasta toukokuussa, mutta en voi tarpeeksi sitäkään mainostaa. Minussa asuu nimittäin aina aikaa. Jokainen aamu on iloinen. On aivan käsittämätöntä, että uupumuksen jälkeen voin vihdoin nousta sängystä nauttien mahdollisuudestani. Olin tarvinnut lepoja vuosien työelämästä. Enkä ole enää uupunut ja minun blogi saa kaivattua tilaa.

Ennen ei ollut omaa aikaa, eikä nyt energiaa, tehdä mitään. Oma kirjoitustahti oli ihan naurettavan riittämätön, ja lukijoita katosi blogini päivittämättömyyteen, mikä oli surullista ja vei ilojasi elämästä. Juhlikaa pienistä kirjoittamisista, ja uskon että löydätte myös jotakin kiinnostavaa, minkä eteen voisit jäädä sapattivapaalle. Usko pois, tämä on mahtavaa. Voit syödä aamiaisen kaikessa rauhassa. Lounaat syödään nälän ilmaantuessa. Voin paljastaa, että minulla ei lounasaikaan ole useinkaan niin nälkää.

Vapaudessa lounasta kello 16 jälkeen. Siihen aikaan, jolloin moni lähtee töistä. Juuri säännöstelyllä ruokailussa paino on laskenut. Vapaa-aikaa on vihdoin. Työtä tekevänä manasin jatkuvasti, ja kuulin samaa myös työkavereilta, että aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Ei kokkaamiseen, eikä pyöräilyyn, eikä pahemmin muuhunkaan. Suorastaan paheksuttiin, että lähdit työviikkosi jälkeen kotiisi. Olenpa aina kieltäytynyt ylitöistäni, vaikka työsopimuksessa on ollut mainintaa kaikenlaisen työn ottamisesta.

Palveluksessa oli vain 40 tuntia viikossa, tästä työviikosta 2,5 tunnin ajan pidin lakisääteisiä taukoja. Sitten lähdin kotiin. Ei kiinnostanut ylityö, eikä edes päivystys, koska en enää halunnut luopua vähästä vapaa-ajastani lisää. Tein kaiken lisäksi töitä liian huonolla palkalla, joka osaltaan vaikutti siihen, että en halunnut jatkaa. Suomessa kaikkea tunnetusti verotetaan, joten sinänsä hyvin mukavaa 1 744 euron palkkaa en ole tilillä juuri nähnyt, vaan palanen siitä on aina kadonnut pohjattomiin verokaivoihinne.

Eilen lähdin paunulaisella Tesoman uimahalliin, ja se oli ihanaa vapaa-aikaa, joten paluussa tapasin autossa #141 paunulaisen Marjan. Hänen kanssa syntyi keskusteluita useamman lenkin verran linjalla 8 kaikesta.

Juteltiin me työelämästä, kiitollisuudesta, minimalismista, ylikuluttamisesta, kertakäyttökulttuurista, vapaa-ajasta, matkailusta Pietariin, iloista ja suruistamme sekä paljosta muustakin. Inspiroiduimme.

Inspiroiduin niin paljon, että tänään on niin pakko kirjoittaa. Surutyö on saatu nimittäin päätökseen.

Sapattivapailla hitaan ja täyttävän aamiaisen kesto oli

14.10.21 olisi kaikkiaan onnistunut päivä. Aloitit sen tunnin kestävillä aamiaisilla. Kello 11, huomaa. Pohjustin jo aiemmin, että minulla ei useinkaan ole kello 11.00 nälkä. Silloin haluan syödä aamiaiseni, mutta sapattivapaalla voit herätä ilman muuta yhdeksältä. Näin teen itse ja ennen aamiaista meditoin, käyt lenkeillä, luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia tanssimusiikin kokoelmasta. On näin nautinnollista elää oman kellon mukaan, että sapattivapaa on suositeltavaa lähes kenelle vain. Suosittele edelleen.

Valehtelisit jos väittäisi, että en itke onnellisuudesta. Itken koko ajan siitä, että minulla on vapaa. Ei enää tarvitse herätä aamukuudelta töihin ja ajella busseilla kaksi-kolme tuntia päivässä työmatkoihin ja ruokakauppaan. Minulla ei ollut juuri vapaa-aikaa, vaikka työviikkoni olikin vain 40 tuntia viikoissa taukoineen. Paunulainen kuljettaja Mats oli kuitenkin kertonut, että hänen työpäivät voisivat olla jopa 14 tuntia päivässä siinä tapauksessa, että paikallisliikenteen lisäksi ohjelmassa on arjen pikavuoroa.

Marja täydensi eilen sitä tietoa: jos ohjelmassa on pelkästään paikallisliikennettä, työpäivä voi aina olla esimerkiksi 7-7 tai 10-10 eli vain 12 tuntia lakisääteisine taukoineen. Järkytyin, koska eipä minulla ollut aikaa, mutta Marjalla ajasta vasta pulaa onkin. Marjan mukaan ajoit bussia missä tahansa, vaikka Länsilinjoilla kuten hän ennen, niin työaikasi on aina sama jopa 5-6 päivää viikosta. Kaikkiaan ihmiset ajavat busseja jopa 56 tuntia viikossa. Nostaisin vielä hattua, koska pääsen autottomana liikkumaan.

Säästäväisen minimalistin aamiainen

Ei tiedä, mitä edes ajatella. Minusta on aika surullista, että bussikuskeilla ei ole aikoja. Marja oli eilen sitä mieltä iltavuorossa, että kerkeää just kotiin, laittautua ja mennä nukkumaan aamulla tapahtuvaan herätykseen. Hän herää jopa kuudelta, että ehtii seitsemäksi varikolle aamutoimien jälkeen. Bussilla ei varikoille voi mennä, koska siinä kestää niin pitkään, ja hän oli muutenkin asiasta sitä mieltä että näin kattavan bussiviikon jälkeen silmät eivät katso aikataulujanne. Eikä niitä bussejasi taida vielä kulkea.

Kaupassa voi käydä vain tiettyyn aikaan, koska muuten aikataulu ei sitä salli. Esimerkiksi eilen alkoi kampanjaviikko Citymarketeissa, ja Marja ei olisi kerennyt kaupassa käymään, joten hän siirtää asian viikonlopulle. Tällöin on ainakin yksi päivä hoitaa kotien askareesi ja kaupat. Silloin sopii toivoa, että niitä tarjoustuotteitasi on enää jäljellä. Sapattivapaalla voit lähteä ruokakauppaan haluamaasi aikaan. Ilmoitin silti kiitollisuuteni linja-autossa Marjalle, koska tiedän miten kurjaa tämä elämä on välillä.

Että ei ehdi tekemään sitä, mitä oikeasti rakasti. Hän ei ole yksin, joka ei voi nauttia kiireettömästä aamiaisesta. Uskon myös, että moni blogini lukijoista unelmoi sapattivapaasta. Nautin todella paljon siitä, että minulla on aikaa ja tämän ajan voisi pyhittää vaikkapa paunulaisissa matkailuun. Olen tosi kiitollinen, että kuljettajat jaksavat, ja olenkin kertonut siitä suoraan ohjaamooni Marjalle ja Sirpalle sekä toki muillekin paunulaisille kuljettajille. Olettepa hyviä ja Pirkkalassa käytän vain Paunulaisia.

Sieltä lähdetään uimaan sekä saunomaan, Tesomalle!

Pirkkalan linjalla on tällä hetkellä ainakin seuraavaa autoa Paunulla: #141, #142, #143, #144, #149 ja #156. Eilen menomatkalleni valikoitui auto numero #142. Kyöstiltä lähtevä vuoro 12.30 on oikein hyvä, koska pääsen kävelemään K-kaupalle aamiaiseni jälkeen kaikessa rauhassa. Tunnelmaa tuo Spotifyssa kuunneltava Paunulaisissa.-soittolista, joka auttaa minua viihtymään matkoillani paunulaisissa. Onpa hetkiä, jolloin etsin bussistasi käsin uutta tanssimusiikkia ja päivittelen sitä listaa koko matkani ajan.

Matka uimahalliin kestää yli tunnin. Ei kuule haittaa. Matka on sinulle nautinto, koska pystyn siihen asennoitumaan sillä tavalla. Miksi sitten lähden sinne Tesomalle, vaikka uimahalleja on reitin varrella Amurissa tai Kalevassa? Olen introvertti, joten Kalevan uimahalliin en mene enää koskaan. Aivan liian paljon väkeä, enkä tykkää siitä yhtään, että ihmisiä olisi koko ajan ympärillä. Pyynikin uimahallista en tykkää ylipäätään, mutta Tesomalla on aina rauhallista ja menevää. Hyvä sauna kruunaa vielä kaiken.

Koska saat olla itsekin sapattivapaalla, saunoa voi pitkään ja hartaudella. Kelloa ei tarvitse koko ajan katsoa. Porealtaassa olin vähintään vartin tekemättä mitään. Se oli terapeuttista. Tulet toivomaan, että tekisit näin jo aiemmin. Se, ettei tarvitse aina tehdä mitään on itsessään mahtavaa. Uima-altaassa voit uida päästä päähän vaikka kuinka paljon, aina uudelleen ja uudelleen. Uutuus on sanoinkuvaamatonta. Sitten uusille saunakierroksille, suihkuun, ja takaisin porealtaaseenne. Reilu kaksi tuntia iloa ja ulos.

Marja jätti minut vartiksi yksin autoon

Tule pysäkille kello 15.55, joten olisin voinut lähteä jo 16.00 vuorolla. Tämä olikin auto numero 142, jolla satuin tänne tulemaan, joten päätin odottaa seitsemän minuuttia lisää, ja lähteä Marjan kyydillä autossa numero 141 vaihtelun vuoksi. Törmättiin aivan sattumalta, koska paunulainen bussikuski voi ajaa mitä tahansa linjaa, varsinkin kun linjalla 8 paunulainen tarjonta on laskettavissa enää sormilla. "Mikä yllätys, sinäkö siellä. Istu rauhassa: laitan ovia kiinni, etuajassa ja käväisen päivälenkeillä!".

Kerro tulleeni Tesoman uimahallista, ja hän oli iloinen siitä. Vaikka hänellä ei aika riitä vastaavaan, hän jaksaa palvella muita asiakkaita käsittämättömällä tavalla. Se johtuu osaltaan siitä, että päästään välillä luontoon, mikäli lähtö sattuu olemaan etuajassa. Sirpan lähtö lähti aikaa sitten. En ehtinyt edes Spotifyta aukaista, kun Marja olikin jo häipynyt luontoon. Sen muistan, että hän sanoi minulle ääneen, "Toivotaan, ettet ahdistu yksin olemisesta paunulaisessa!". En, ehtisi nauttia biisin ja siitä toisenkin.

Avaa etuovi biisien jälkeen sisältä ja kuvaan bussia. Marja on vienyt mummon jo kymmenen vuoden ajan minne ikinä, mutta ihmettelitkö tullessa viime aikoja vain sitä ettei kyseistä matkustajaa ole enää näkynyt. Missä mummosi olisi? Mummo viittoo ja tulee siitä päivittelemään kuulumisia. Dialogeina oli eläkeläisen arki, kitsastelu ja säästämisetkin, mutta kaikki säästettiin. "Enää ei ole varaa Malediiveille, kävisin Pirkkalassa!", mummo sanoi. "Ole hyvä vaan, tarjoan kierroksen, 3,50 euroa!", kuski latelee.

Parasta, bussikuskisi on arjen ylikuluttamisia vastaan

Juttelimme monesta ja yksi asia oli hyvätahtoisuus. Aiemmin vein paunulaisella pienen, mutta tuiki tarpeellisen tuotekassin kirkkoon. Diakoniatyö voi pelastaa heikossa asemassa olevia perheitä. Vaikka olen sapattilomalla, ja säästän laskien jokaisen sentin, avustuksista en säästele. Olen mielestäni melko hyväsydäminen ihminen, ja saman piirteen huomasimme pian myös paunulaisesta Marjasta, joka aina päästää minua sekä muita asiakkaita parhaimmillaan etuovesta suurin kiitoksin ja hymyllään suussa.

Suorita aiemmin surutyötä, ja oli melko maassa tässä vielä jonkun aikaa, mutta kyseisen kuljettajan asenne työhön on oikeasti piristävää. Enpä ole enää niin massa, joten voin sanoa surutyön päättyneen. Kuljettaja otti osaa tapahtuneeseen, ja vaikka ilman mummoa on vaikeaa, muistot säilynevät ikuisesti. Olihan tämäkin muisto, että tein kuljettajan kanssa kolmen tunnin kierroksen linjalla 8. Tämä ei tosin vedä niitä vertoja kuljettajan pitkille bussikierroksille, joita mahtuu useita 12-tuntiseen työpäivääsi.

Ole sitä mieltä, että ylikuluttaminen on niin väärin. On melko ihanaa, että Marja otti ylikuluttamisen puheenaiheeksi, koska sitä todellakin esiintyy paljon. Suomessa ja maailmalla. Ota huomioon vaikkapa bussikuski, jolla ei ole omaa aikaa. Miksi joku ostaisi uuden hybridiauton, jos saa tarpeekseen ajeluista paikallisliikenteessä? Tavallinen käytetty auto riittää. Hän kertoo, että pesukone on kohta 20-vuotias, mutta moni muu tuote ei olekaan elänyt näin pitkälle. Ylikuluttamisen lisäksi on kertakäyttöisyyttä.

Lahjoitin käyttötavaraa diakoniatyöhön

Mieti asiaa, varsinkin puhelimien omistajana, koska akku ei enää pidä. Ei se pidä, vaikka ostoksesta olisi parisen vuotta, bussikuskisi lisäsi. Muista, että hänellä ei ole edes aikaa käyttää luuria. Sielläpä se älypuhelin laukuissa tyhjenee itsestään koko ajan. Samantapainen ongelma on kyllä tuossakin, vaikka emme edes puhuneet samasta merkistä. Kertakäyttökulttuuria esiintyy useasti merkistäsi huolimatta. Itsekin löytänyt onnekseni kestävää tavaraa, pesukoneen. Gorenje pesee kohta kymmenisen vuotta.

Nauratte yhdessä, koska kyseiset pesukoneet olivat aikoinaan jo hyvässä tarjouksessa. Ostohinta oli kummallakin maksimissaan 299 euroa. Siihen nähden olemme siis tosissaan löytäneet hyvät tuotteet. Joukossa on toki paljon ollut roskaa, joka on hajonnut heti takuun jälkeen. Lisäksi juttelimme Pietariin matkailusta, ja bussikuski oli hyvin iloinen palatessaan omiin muistoihin, aiemmasta matkasta sinne. Hän metsästi sellaisen ravintolan sieltä, että mistään muualta ei ole parempaa borssikeittoa saanut.

Koska on muuten Venäjältä, kerroin hänelle maan taustoista ja siellä vallitsevasta kodittomuudesta esimerkiksi. Tukia ei juuri heru ja palkat ovat pienet. 11-vuotiaana näin joka päivä kodittomia eläimiä, kodittomia ihmisiä ja paljon muuta. Itse asiassa kodittomille on Venäjällä oikein hyvä nimitys nimeltä "Bomž" eli "Ilman määriteltyä asuinpaikkaa". Kodittomuus on niin arkinen näky maan kaduilla, että venäläiset eivät edes välitä koko asiasta. Luulevat, että Euroopassa tilanne on vieläkin huonommin.

Vladimir Vladimirovitš Putin ei korjaa hänen Venäjää

Jyrillä oli suorasanaisin mummo. Hän latasi suoraan, että ei pidä Putinista jo aikoja sitten. "Putin ei välitä kenestäkään!", ja jokainen venäläinen ihmettelee, kukahan Putinia edes äänestää presidentiksi. Mummosi on sanonut aina, että Neuvostoliiton aikana elämä oli paljon mielekkäämpää. Silloin muista kansalaisista välitettiin, pikajunat kulkivat. Mummo oli lehdessä siinä tapauksessa, kun junayhteydet lakkautettiin kaikki hänen kotikylää kohti. Veitte pikajunat, että saanemme lopuksi kuolla koteihin?

Venäjällä monet pienkyläsi ovat rakennettuja rautateiden ympärille ja jos yhteys katki, niin autoteitä joko ei ole tai ne ovat nähdäkseni niin huonoja, että eksyt yrittäessäsi päästä kotikylääsi. Teiden kunto mummon kotikylässä oli usein niin kamala, että kauppa-auto on saattanut talvella olla poissa viikkoja. "Jos kauppa-auto ei pääse kulkemaan, näet nälkää!", mummo latasi lehdelle. Putin älähti jonkun ajan kuluttua, ja junat kulkivat taas, mutta hinta oli kaksinkertainen. Vuoroja yksi päivässä. Kaupunkiin?

Tänään, paluu ihan huomenna. Töissä käymisistä ei ole tietoakaan ja jos sairastaa, kuolema odottaa. Mummo pääsi vihdoin kaupunkiisi, mutta ei ehtinyt asua siellä kuin reilun vuoden, kunnes terveys vei. Ihmettelen koko Venäjän touhua. Mummolla oli jonkinlainen flunssa, ja asuntoon tilattiin ambulanssi, joka tarkisti voinnin ja jätti mummon kotiinsa paranemaan? Ennen sitä mummo tiesi käydä kylässään, ehkäpä hyvästelemässä kaikkea, ja ihmetteli taas kuinka menopaluu junalla vei miltei koko eläkkeen.

Maksoin osat mummon kaihileikkauksista

Siinä on hän, joka ei tee mitään. Venäjällä on niin paljon kodittomuutta, julmia juttuja, että hävettää. On oikeasti tosi julmaa, että terveydenhoito siellä on tätä tasoa. Olen melko surullinen, että mummoni on kuollut. Mummo oli saanut parempaa hoitoa Suomen terveystalosta. Siellä hyvä lääkäri Pajari, Tero sanoi heti ensisilmäyksellä, että kaihileikkaus olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Venäjällä silmälääkäri tutki asiaa vuosittain ja sanoi että palaathan vuoden päästä lisätutkimuksiini, maksa käynti kassalle.

"Mitä oikein enää tutkit, en näe!", mummo sanoi. Siinä tehtiin nopea leikkaus. Pajari sanoi, että jos mummo olisi viivytellyt edes kuukauden tai pari, kumpikin näkö olisi menetetty kokonaan. Korona oli sitten sellainen juttu, että mummo ei olisikaan päässyt enää kolmannelle leikkaukselle. Toinen tehtiin laserilla Ögassa. Laserleikkaukseen piti mennä isäni autolla, mutta menopeli petti: kriittisellä hetkellä. Onneksi takanasi kulki Väinö Paunu Oy:n bussi ja päästiin mummoni kanssa ajoissa silmäsairaalaan.

Mummo sanoo silloinkin ensisilmäyksellä, että tähän lääkäriin luotan vieläkin. En olekaan vihainen Putinille. Vielä. Olin viettänyt lapsuudestani 11 vuotta Venäjällä ja yksikin vuosi siellä on liikaa. Tiesipä jo lapsena siitä, että tämä maa ei ollut minun. Sanon sen suoraan, koska et enää asusta Venäjällä. Siellä ihan kaikki mielipiteet ovat ei-toivottuja, jotka vähänkin kyseenalaistavat johtoa, mutta muutama nyt jostain löytyy. Hän ei enää mitään pelkää. Täysi kehitysmaa, on ainoa mielipiteeni Putinin Venäjästä.

Sapattivapaani hyötyjä omassa elämässä toukokuusta

Ratkaisuni tuntui ainoalta mahdollisuudelta, sillä havaitsin arjen pienistä merkeistä, että olin alkanut elää täysin sivussa itsestäni. Pelkäsin, että minusta oli hyvää vauhtia tulossa ankeuttaja sekä robotti.
  1. Enemmän aikaa. Enemmän aikaa ihmissuhteille, asioille, harrastuksille ja kokonaiselle elämälle. Työ vie aikaa, mutta se tuskin tule yllätyksenä. Se mitä moni ei tiedä, ajanhukka loppuu rahalla.
  2. Stressi ja uupuminen on miltei kadonnut. Tunteita on paljon, itken nykyään päivittäin iloistani. Ei siinä mitään, jos on tunteellinen ihminen, niin sitä vain itkee ilosta ja onnesta vaikka Caribialla.
  3. Fyysinen kunto ja oma mieliala kohenee valtavastikin, paino putoaa. Lähiluonto on siitä lähelläsi. Moni bussikuski kerkeää urheilla linja-autoissa, ja siinäpä setti. Vapaalla urheilet loputtomasti.
  4. Uusien mahdollisuuksien ilmaantuminen, houkuttelevien suuntien näkeminen pitkästä aikaa. Ei, kannattaa puhua, koska jokaisella on unelma. Lapsena sinusta piti tulla seikkailija, ei ankeuttaja.
  5. Elämän uusi tarkoitus löytyi, herääminen uuteen päivään on suuri sensaatio ja päivittäinen ilo. Se ei ala sillä, että jo viikonloppuina valmistaudut seuraavaan työpäivään, vaan aitoon seikkailuun.
  6. Työn unohtaminen miltei kokonaan, voit keskittyä täysin omiin juttuihin. Ei esimiehiä niskallasi. Ei mitään, jaksanpa taas auttaa seinänaapuriani pihatöissä, ja hän on tästä varmasti kiitollinen.
  7. On aikaa ja energiaa kokata ja siivota, enkä enää tarvitse niitä siivouspalveluitasi, tai Foodoraa. Et tule kotiin sillä mielellä, että kerkeät vain laittautumaan ja uniin, vaan kerkeät tehdä jo kaikkea.
  8. Voisin lähteä busseilla koska haluan, minne haluan. Esimies ei enää soita kesken reissun ja töihin. Niin, ainakaan kaikki bussikuskini Väinö Paunu Oy:llä eivät vielä ole sapattivapaalla. On hassua!
  9. Tärkeysjärjestys kirkastuu, työni ei ole enää se tärkein tekijä, vaan oma ja muiden elämänlaatusi. Siitä on puhuttu usein, kun työnne on tärkein asia elämässä, ei ehdi syventyä muuhun tärkeään.
  10. Ideoiden, oivallusten ja ajatuksien loputon virta, mikä on herättänyt mm. tämän blogini eloon. Ei ollut mitään ajatuksia työelämässä, työ varasti. Nyt on ajatuksieni tulvaa ja blogisi herää eloon!
  11. Ei enää niitä hukattuja tunteja jonninjoutaviin maanantaipalavereihin ei sitten niin mistään. Eikä tässä vielä kaikki, perjantaina on budjetointipalaverisi, jolla pidän talouteni hyvin tasapainossa.
  12. Enemmän rahaa. Työmatkakulut pudonneet kokonaan pois. Energiatarve väheni ruoassani, ostan vähemmän ruokaa. Stressin puutteen takia ei ole tarvetta kyttäillä äkkilähtöjä tai rantalomiani.
  13. Mitä minä oikeasti haluan -kysymys voi saada päivitetyn vastauksen. Mun vastaus on se, että mä haluan iloa, aikaa, ilman häiriötekijöitäni. Sapattivapaa on aidon elämän väheksytyin ihmiskoe.
  14. Ei enää joskus ärsyttäviä työkavereita, Teams-puheluita, loputtomia sähköposteja ja tiimijuttuja. Työkavereista on toki paljon iloa, mutta paljon enemmän sitä tykkäisi jutella muustakin välillä.
  15. Varma mahdollisuus käyttää aikaa johonkin itselle tärkeään: blogiura, kissa, kevytyrittäjyys jne. Sinusta voi tulla yrittäjä helposti sillä, että perustat bussifirman ja osallistut jo kilpailutuksiin.
  16. Ei ole enää voimaton vapaa-ajalla, sillä urapolut eivät enää syö energia- ja aikavarastoja kuiviin. Siinä voi toki makoilla ihan sängyllä, nauttia palveluista kylpylässä ja maksaa tunteella veroja.
  17. En ole tarvinnut lääkäriä työstä jättäytymiseni jälkeen. Ei sairaslomia. Ei ole syytä, on kunnossa. Se on asia, mitä en unohda koskaan. Viimeisen kerran työpaikan ovesta käyminen porealtaille.
  18. Minusta tuli jopa kiitollisempi, joka kerta kun poistun bussista, sanon paunulaiselle bussikuskille "Kiitos!" ja ihan ääneen. Jakelen niitä kiitoksia myös, vaikka olisit länsilinjoilla tai vekkalainen :)
  19. Ensimmäinen kysymys kun tapaat uutta ihmistä ei ole enää mitä teet työksesi. Se on jotain paljon tärkeämpää. Olen tällä hetkellä kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja niistä harrastuksistasi!
  20. Elämä on täysin kontrollissa. Ohjelmaa voi aina vaihtaa, ei raskaita päiviä, vapaus elää ja nauttia. Matti Nykänen on joskus laulanut, että Elämä on laiffii, ja sitähän se sapattivapaa usein onkin.
  21. Paras lienee se, että ei ole kuukausiin tarvinnut koskea alkoholiin työstäsi nollautumiseeni. Hyvä. Se taas säästää krapuloilta, se auttaa jaksamaan ja nauttimaan elämästä tovereitani pitempään.
  22. Suhde rahoihin muuttuu kokonaan. Rahaa ilman en toki pärjää, mutta ulkopuolella sitä ei tarvitse enää jahdata ylityönä, lisätyönä tai esimiestä miellyttämällä siinä toivossa, että nostaisi palkkaa.
  23. Pääset vihdoin nauttimaan vuokra-asunnosta tai omakotitalosta. Ei enää työpaikalla asumista! Ei ole helppoa asua töissä, eikä kotona. Kodista tuli äkkiä hotelli ja elämästä kilpajuoksu tavarasta.
  24. Vaikka ajankulku on mielestäni tässä jotenkin nopeutunut, työsi ei sentään varasta aikaani, joten se vaikka aikaa tuntuu katoavan jatkuvasti: käytät sitä vain halutulla tavalla. Ei konttorituolissa.
  25. Opit ymmärtämään entistä enemmän sen, että aika oli ihmiskunnan ainoa rajallinen resurssi. Se, että sitä aikaa ei ole loputtomiin, saa todennäköisimmin haluamaan arkia sapattivapaita kohti.
Täällä on vuokra-asunto, jossa kerkeät nykyään jo asua, nauttien aamusta hitaasti. Opi vastaamaan Mitä teet työksesi -kysymyksiin kertomalla, että nautit olostasi. Irtiottoni työelämästä muutti minua monella tavalla, enkä varmaan vielä edes ymmärrä miten paljon. Ehkä joskus kerron siitä kaikille. En tiedä, mutta asiasta pitäisi puhua enemmän rakentavalla tavalla. Tuokaa kuuden tunnin duunit, jotta kansalla olisi varaa elää. Tällä en tarkoita rahaa elää, vaan aikaa elää, tai upeimmillaan molemmat.

Yhteenveto: tee töitä jos siltä tuntuu, ei kukaan kiellä!

Haluan muistuttaa, että sapattivapaa ei olekaan välttämättä kaikille. Ehkä asumiskustannukset ovat niin suuret, että vapaus ei ole mahdollista, vaikka yrität muuten säästää. Haluan kuitenkin saada sinut ajattelemaan, olemaan jopa kiitollinen siitä, mitä Suomi meille tarjoaa. Täällä olisi halukkaille töitä tai mahdollisuuksia sapattiinne säästöillä. Monet vuokra-asunnot eivät kalliita ole tulorajasi huomioiden. Näissä toteuttelin itsekin vapauttani, olen samalla tosi kiitollinen kaikille, että maailmasi pyörii vain.

Tiedä, että ilman töitä emme pärjää. Olen kuitenkin surullinen pitkistä päivistä bussikuskeilla. Marja on malliesimerkki siitä, että voit olla kiitollinen kaikesta huolimatta. Toivottavasti juuri hän, ja monet muut paunulaiset kuljettajasi, jaksavat työssään. Sillä te, kuten ihmiset vaikkapa Länsilinjoilla, teette tosi tärkeää työtä. Ilman kiesiä pääsee minne vain, koska vain ja millä palvelulla. Olen kaiketi sanonut tästä aiemmin, ja sanon uudelleen, että palvelun takia nousen Väinö Paunu Oy:n bussiin jatkossakin.

Ensi toukokuussa sapattivapaata on ehkä vuosi. Ilmiöni on niin hyvä, että otan toisen sapattivuoden heti perään. Nuukailusi auttaa pärjäämään vähemmällä, joten samalla eurolla voi elää pidemmän ajan. Olen jakanut säästövinkkejä, tapoja budjetoida, jo monia. On vain ajan kysymys milloin saat aikaiseksi sen, että olisit itsekin vapaa lintu. Valmiina nauttimaan aamiaisesta pitkään ilman sitä kiirettä. Ehkäpä unelmissasi on juuri, että voisit elää ilman rannekellojasi? Sapattivapaalla kaikki toiveesi toteutuvat.

On ihmisiä, joille vakityö antaa tyytyväisyyden tunteet. Jos olit yksi heistä, olen varma että tekemällä työtä hyvin, sitä on jatkossakin. Jos olet tosi hyvä ihminen töissä, en palautetta laita mihinkään. Sanon suoraan ohjaamoon, näin esimerkiksi kävi monelle paunulaiselle bussikuskille. Olen varma, että löytyy monia esimiehiä, jotka eivät kiitä tarpeeksi. On kuitenkin tekijöille kiitos, että me autottomat voimme nauttia hyvästä palvelusta, velattomuudestakin ja ennen kaikkea muuta turvallisista bussikyydeistä.

Bussifani pääsee Pirkkalassa, Tampereella, Ylöjärvellä ja muualla nauttimaan hyvin vuoroväleistäni, helposta matkustamisestani samalla, kun aikatauluttomat autoilijat seisovat iltaruuhkissaan kiroillen kallista polttoainettaan, joka muuten tuleekin no... entistä kalliimmaksi tässä melko pian kuitenkin.

Kilpailuttakaa lisää siellä Nyssellä, palvelu ei ainakaan siitä parane, laitetaan bussitkin myyntiin!

Kommentit

Elisabet sanoi…
Hei kiva kun kirjoitit näistä kun pyysin :) oli mielenkiintoista lukea! Ja joo suomen terveydenhuolto on kyllä vielä aika hyvin huolehtivaa. Toki siinäkin puutteita mut silti huolehditaan pienistäkin jutuista kyllä. Ite oon sairaanhoitaja ja oon miettiny kans työn vähentämistä, ala mahdollistaa sen hyvin. Nelipäiväinen työviikko houkuttaa. En tiedä mihin rahaa muka tarvii älyttömästi. Rupesin kans käyttämään tuota penno-Ohjelmaa niin rahaa menee ruokaankin vajaa satanen... ja tavatat on turhia
Kiitos, Elisabet.

Pennoa on aika moni alkanut käyttää suosituksestani. Itsekin sitä käytän, vaikka nykyään tiedän suunnilleen ilman sitäkin, miten taloudellisesti menee. Hienoa, että jaoit tällaisen vinkin, en olisi muuten tiennytkään, että joku haluaa lukea sapattivapaasta lisää.

Työn vähentäminen on aina ensiaskel vapaa-ajan lisäämiseen.

Lisääkin on tulossa, viimeistään silloin kun lähden Turkuun marraskuussa.

Kuulin Nysse-kuskin radiosta tällaisen biisin ja mielenkiinto Turkuun heräsi heti:

Mä haluun olla yksin
Haluun olla hiljaa
Haluun, että nukkuu kerrankin voin
Mä haluun olla yksin
Lukee vaikka kirjaa
Junamatka Turkuun ihana ois
Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen
Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa
Muistan ehkä miks tän kaiken teen
Pyöriskö tää maailma ilman mua, jos otteen annan hetkeks herpaantua?
Nyt ois vaan pakko saada olla tarpeeton


https://www.youtube.com/watch?v=uU8YSeq3HhA

Nämä sanat ovat juuri niitä sanoja, jotka kuvastavat mitä mä haluan olla, ja mitä olen aina ollut. Kaikki eivät INFJ-persoonia ole, mutta olevat tietävät mistä biisissä lauletaan.

Sairaanhoitajan työ on kyllä tärkeää, mutta maailma pyörii vaikka olisit itsekin joskus sapattivapaalla. Tiedät, mitä sä kaipaat, että rauhoitut. Kerrankin nukkua voisit!

Kiitos ja mukavaa päivää sinulle!
INFP sanoi…
Minäkin vietin sapattivuoden joskus kymmenen vuotta sitten, silloin kai sitä kutsuttiin nimellä downshiftaus. Ja oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa! Olen viime aikoina muistellut sitä vuotta lämmöllä ja taputtanut itseäni olalle, koska uskalsin silloin hypätä oravanpyörästä. Nykyään se ei enää onnistu, kun on perhettä. Tässä elämäntilanteessani nuo Irinan kappaleen sanat voisivat olla suoraan minun suustani.
Hei, kuulen tekstistäsi miten hyvän sapatin teit!

Downshiftaus on minulle terminä tuttu, ja itsehän en esimerkiksi FIREen edes pyri. Miksi en?Taloudellinen vapaus ei ole se mitä haen. Haluan edelleen antaa yhteiskunnalle ja suosittelen varsinkin sinkuille sitä, että ottakaa vuoden määräaikaiset sopimukset ja säästäkää vähintään 40 prosenttia palkasta. Sitten kun sopimus päättyy, se päättyy sapattiin. Sitten vain ilolla uudestaan hakemaan työtä määräajalla, eli saa sitten uuden työn jälkeen uuden sapattivuoden! Sapattivuosi on herättänyt tutuissa paljon kysymyksiä. Isäni ei esimerkiksi edes tiennyt mitä sapattivuosi on, moni muu oli taas sitä mieltä, että kyllä Suomessa töitä pitää aina tehdä. Jatkuvasti puhutaan, että eiköhän lomat on lusittu toukokuusta, nyt haet Jyri töitä! Se kuvastaa juuri sitä, mistä kerroit kommentissa, että sapattia ei oikein Suomessa tajuta. Me ollaan aivan liian työmyönteisiä, teemme työtä että muut tulevat rikkaiksi, ja asuntolainaus pitää ihmiset töissä ja perheet. En sinänsä vastusta perhettä, mutta en hanki yhtä tasan sen vuoksi, että perheen kanssa downshiftaus on hankalampaa. Itse kuulin tuon Irinan biisin Nyssessä, kun Mats sitä kuunteli ohjaamossa, ja tiesin heti että biisi puhuu sapattivapaasta. Että on aika lähteä Turkuun, että kerrankin nukkua vois, ja että olisi vähän tarpeeton siinä sivussa. Kyllä tämä maailma silti pyörii, vaikka ihmisiä on sapattivapaalla. Toivon, että pääset downshiftaamaan joskus toisten. Se on todellakin, kuten sanoit, ihmisen parasta aikaa!

Ei ole kyllä töitä ikävä! Pystyisikö edes palaamaan kun tähän tottunut...
ROKOTTAUTUKAA sanoi…
Onko koronarokotteet haettu ? Varmaan voisi olla mielekästä että voi rokottautua TKL:n bussissa, joka ajelee rokotustarkoituksessa pitkin Pirkanmaata. Aikataulut löytyvät netistä . Kaikki rokotuksiin !!
Hei, tarkoitat varmaan Aamulehden uutisoimaa rokotusbussia?

Uutinen löytyy täältä:
https://www.aamulehti.fi/koronavirus/art-2000008345817.html

Kuulostaa muuten mainiolta, mutta liikennelaitoksen autoon en jalallanikaan astu.

Jos olisi Väinö Paunu Oy:n auto, niin sitten voisin harkita...

Lehden mukaan korona iskee erityisesti keski-ikäisiin vatsakkaisiin. Ihan uskomatonta uutisointia aiheesta, että rokottamattomalla jopa 11-kertainen tilaisuus siihen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008348563.html

Entä jos ei ole keski-ikäinen, eikä vatsakas? Siinä pohdittavaa.

Jos lehdet pistää kiinni, voi alkaa elää normaalia elämää. Kiitos ja hei hei.
Anonyymi sanoi…
Nostatko tulonsiirtoja sapattivuoden aikana vai elätkö todella säästöillä?
Minulla on omia säästöjä vuosiksi eteenpäin.

Juuri nyt mietin miten pitkää sapattia niillä teen. Frugalismilla saa ihmeitä aikaan. Elän itse asiassa vieläkin huhtikuun palkalla ja lomarahalla. Vasta tammikuusta siirryn käyttämään omia rahoja Bank Norwegianissa. Olet oikeassa että on tulonsiiirtoja, ja siinä vaiheessa kun meistä tulee työnhakijoita, tukia tietysti pitää hakea. Niihin on kaikilla oikeus. On hyvä tässä vaiheessa huomioida, että myös työtä tekevät nostavat tukiaisia, esim. lapsilisää. Sapattivapaa on omakustanteinen irtiotto oravanpyörästä ja olen otettu heistä, jotka pystyvät tekemään sen. Olen säästänyt palkoista vähintään 50 prosenttia, ja Pennolla loput.

Kiitoksia kommentista ja hei hei!

Viimeisimmän viikon luetuimmat

Viiden vuoden juhlahetki Loimaalla nyt

Kymmenen vuotta blogina, Pirkkalasta

Näinkö tunnistat narsisteja tuoreeltaan

Erakon juhannus olohuoneessani, yksin

Ääriminimalisti, Jyri, omistaa 217 asiaa

Ääriminimalisti poisti kaiken vapauteen

Olepa seitsemän kuukautta, S-pankissa

Keuruttaako? Monta ideaa metropoliin

Sääli, kuusi vuotta S-pankin asiakkaana

Minimoinko kaupat, teatterit ja parturit