Paunulla sapattivapaan kiertoajelulle

Olen varma siitä, että unelmoit. Unelmaa olisi, että maksaisit asuntolainan loppuun, lopettaisit kaikki työt heti, ja alkaisit elää ainutlaatuista elämääsi. Jäin sapattivapaalle vasta toukokuussa, mutta en voi tarpeeksi sitäkään mainostaa. Minussa asuu nimittäin aina aikaa. Jokainen aamu on iloinen. On aivan käsittämätöntä, että uupumuksen jälkeen voin vihdoin nousta sängystä nauttien mahdollisuudesta. Olin tarvinnut lepoa vuosien työelämästä. En ole enää uupunut ja minun blogi saa kaivattua tilaa.

Ennen ei ollut omaa aikaa, eikä juuri energiaa, tehdä mitään. Oma kirjoitustahti oli ihan naurettavan riittämätön, ja lukijoita katosi blogin päivittämättömyyteen, mikä oli surullista ja vei ilon elämästä. Nautin pienestä kirjoittamisesta, ja uskon että löydät myös jotakin kiinnostavaa, minkä eteen voisit jäädä sapattivapaalle. Usko pois, tuo on mahtavaa. Voit syödä aamiaisen kaikessa rauhassa. Lounaat syödään nälän ilmaantuessa. Voin paljastaa, että minulla ei lounasaikaan ole useinkaan niin nälkä.

Vapaudessa lounastan kello 16 jälkeen. Siihen aikaan, jolloin moni lähtee töistä. Juuri säännöstelyllä ruokailussa paino on laskenut. Vapaa-aikaa on vihdoin. Työtä tekevänä manasin jatkuvasti, ja kuulin samaa myös työkavereilta, että aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Ei kokkaamiseen, eikä pyöräilyyn, eikä pahemmin muuhunkaan. Suorastaan paheksuttiin, että lähdit työviikon jälkeen kotiisi. Olenpa aina kieltäytynyt ylitöistä, vaikka työsopimuksessa on ollut maininta kaikenlaisen työn ottamisesta.

Olin palveluksessa vain 40 tuntia viikossa, tästä työviikosta 2,5 tunnin ajan pidin lakisääteisiä taukoja. Sitten lähdin kotiin. Ei kiinnostanut ylityö, eikä edes päivystys, koska en enää halunnut luopua vähästä vapaa-ajastani lisää. Tein kaiken lisäksi työt liian huonolla palkalla, joka osaltaan vaikutti siihen, että en halunnut jatkaa. Suomessa kaikkea tunnetusti verotetaan, joten sinänsä hyvin mukavaa 1 744 euron palkkaa en ole tilillä koskaan nähnyt, vaan osa siitä on aina kadonnut pohjattomaan verokaivoon.

Eilen lähdin paunulaisella Tesoman uimahalliin, ja se oli ihanaa vapaa-aikaa, joten paluussa tapasin autossa #141 paunulaisen Marjan. Hänen kanssa syntyi keskustelua useamman lenkin verran linjalla 8 kaikesta.

Juteltiin me työelämästä, kiitollisuudesta, minimalismista, ylikuluttamisesta, kertakäyttökulttuurista, vapaa-ajasta, matkailusta Pietariin, iloista ja suruista, sekä paljosta muustakin. Inspiroiduimme.

Inspiroiduin niin paljon, että tänään on pakko kirjoittaa. Surutyö on saatu nimittäin päätökseen.

Sapattivapaalla aamiaisen keston päätät itse

14.10.21 olikin kaikkiaan onnistunut päivä. Aloitin sen tunnin kestävällä aamiaisella. Kello 11, huomaa. Pohjustin jo aiemmin, että minulla ei useinkaan ole kello 11.00 nälkä. Silloin haluan syödä aamiaisen, mutta sapattivapaalla voit herätä ilman muuta yhdeksältä. Näin teen itse ja ennen aamiaista meditoin, käyn lenkillä, luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia tanssimusiikin kokoelmasta. On niin nautinnollista elää oman kellon mukaan, että sapattivapaa on suositeltavaa lähes kenelle vain. Suosittelen edelleen.

Valehtelisin jos väittäisin, että en itke onnellisuudesta. Itken koko ajan siitä, että minulla on vapaus. Ei enää tarvitse herätä aamukuudelta töihin ja ajella busseilla kaksi-kolme tuntia päivässä työmatkoihin ja ruokakauppaan. Minulla ei ollut juuri vapaa-aikaa, vaikka työviikkoni olikin vain 40 tuntia viikossa taukoineen. Paunulainen kuljettaja Mats on kuitenkin kertonut, että hänen työpäivät voivat olla jopa 14 tuntia päivässä siinä tapauksessa, että paikallisliikenteen lisäksi ohjelmistossa on pikavuoroja.

Marja täydensi eilen tätäkin tietoa: jos ohjelmassa on pelkästään paikallisliikennettä, työpäivä voi aina olla esimerkiksi 7-7 tai 10-10 eli vain 12 tuntia lakisääteisine taukoineen. Järkytyin, koska eipä minulla ollut aikaa, mutta Marjalla ajasta vasta pulaa onkin. Marjan mukaan ajoit bussia missä tahansa, vaikka Länsilinjoilla kuten hän ennen, niin työaika on aina sama jopa 5-6 päivää viikosta. Kaikkiaan ihmiset ajavat busseja jopa 54 tuntia viikossa. Nostan vielä hattua, koska pääsen autottomana liikkumaan.

Aamiainen frugalistin tavoin, Rainbow-teetä ja leipää tarjouksesta

En tiedä, mitä edes ajatella. Minusta on aika surullista, että bussikuskeilla ei ole aikaa. Marja oli eilen sitä mieltä iltavuorossa, että kerkiää tulla kotiin, peseytyä ja mennä nukkumaan aamulla tapahtuvaan herätykseen. Hän herää jopa kuudelta, että ehtii seitsemäksi varikolle aamutoimien jälkeen. Bussilla ei varikolle voi mennä, koska siinä kestää niin pitkään, ja hän oli muutenkin asiasta sitä mieltä että näin kattavan bussiviikon jälkeen silmät eivät katso aikatauluja. Hän haluaa nauttia jostakin muusta.

Kaupassa voi käydä vain tiettyyn aikaan, koska muuten aikataulu ei sitä salli. Esimerkiksi eilen alkoi kampanjaviikko Citymarketissa, ja Marja ei olisi kerennyt kaupassa käymään, joten hän siirtää asian viikonlopulle. Tällöin on ainakin yksi päivä hoitaa kodin askareet ja kaupat. Silloin sopii toivoa, että niitä tarjoustuotteita on enää jäljellä. Sapattivapaalla voit lähteä ruokakauppaan haluamaasi aikaan. Ilmoitin silti kiitollisuuteni linja-autossa Marjalle, koska tiedän miten kurjaa se elämä on välillä.

Että ei ehdi tekemään sitä, mitä oikeasti rakastaa. Hän ei ole yksin, joka ei voi nauttia kiireettömästä aamiaisesta. Uskon myös, että moni blogini lukijoista unelmoi sapattivapaasta. Nautin todella paljon siitä, että minulla on aikaa, ja tämän ajan voin pyhittää vaikkapa paunulaisissa matkailuun. Olen tosi kiitollinen, että kuljettajat jaksavat, ja olenkin kertonut siitä suoraan ohjaamoon Marjalle ja Sirpalle sekä toki muillekin paunulaisille kuljettajille. Ilman heitä emme voisi käydä enää ruokakaupassa.
Sapattivapaa on aitoa aikaa. Jos pääset vapaalle, tulet rakastumaan siihen. Lähiluonto vie mukanaan, eikä esimies soita kesken lenkin, että olisi töitä. Teet työtä että saat rahaa, mutta sitä rahaahan voi säästää?

Aamiaisen jälkeen uimaan ja saunomaan Tesomalle

Pirkkalan linjoilla on tällä hetkellä ainakin seuraavia autoja Paunulta: #141, #142, #143, #144, #149 ja #156. Eilen menomatkalleni valikoitui auto numero 142. Kyöstiltä lähtevä vuoro 12.30 on oikein hyvä, koska pääsen kävelemään K-kaupalle aamiaisen jälkeen kaikessa rauhassa. Tunnelmaa tuo Spotifystä kuunneltava Paunulaisissa.-soittolista, joka auttaa minua viihtymään matkoilla paunulaisissa. Onpa hetkiä, jolloin etsin bussista käsin uutta tanssimusiikkia ja päivittelen sitä listaa koko tunnin ajan.

Matka uimahalliin kestää yli tunnin. Ei kuule haittaa. Matka on minulle nautinto, koska pystyn siihen asennoitumaan sillä tavalla. Miksi sitten lähden sinne Tesomalle, vaikka uimahalleja on reitin varrella Amurissa tai Kalevassa? Olen introvertti, joten Kalevan uimahalliin en mene enää koskaan. Aivan liian paljon väkeä, enkä tykkää siitä yhtään, että ihmisiä on koko ajan ympärillä. Pyynikin uimahallista en tykkää ylipäätään, mutta Tesomalla on aina rauhallista ja menevää. Hyvä sauna kruunaa kaiken.

Koska voisit olla itsekin sapattivapaalla, saunoa voi pitkään ja hartaudella. Kelloa ei tarvitse koko ajan katsoa. Porealtaassa olin vähintään vartin tekemättä mitään. Se oli terapeuttista. Tulet toivomaan, että tekisit niin jo aiemmin. Se, ettei tarvitse aina tehdä mitään on itsessään mahtavaa. Uima-altaassa voit uida päästä päähän vaikka kuinka paljon, aina uudelleen ja uudelleen. Uutuus on sanoinkuvaamatonta. Sitten uudelle saunakierrokselle, suihkuun, ja takaisin porealtaaseen. Reilu kaksi tuntia iloa ja ulos.

On aika suosia harvaa paunulaista linjalla 8 loputtoman TKL:n välissä

Tulen pysäkille kello 15.55, joten olisin voinut lähteä jo 16.00 vuorolla. Tämä olikin auto numero 142, jolla satuin tänne tulemaan, joten päätin odottaa seitsemän minuuttia lisää, ja lähteä Marjan kyydillä autossa numero 141 vaihtelun vuoksi. Törmättiin aivan sattumalta, koska paunulainen bussikuski voi ajaa mitä tahansa linjaa, varsinkin kun linjalla 8 paunulainen tarjonta on laskettavissa enää sormin. Hän yllättyi siitä, että bussifani oli linjan toisessa päässä ja kyseli sitä syytä moiseen yllätykseen.

Kerroin tulleeni Tesoman uimahallista, ja hän oli iloinen siitä. Vaikka hänellä ei aika riitä vastaavaan, hän jaksaa palvella muita asiakkaita käsittämättömällä tavalla. Eräs matkustaja kertoi minulle ääneen kuinka hyvä asiakaspalvelija hän on, ja on suorastaan onni, että busseja kulkee näin usein Tesomalla. Kerroin, että kyseinen kuljettaja on ajanut Pirkkalan linjoja jo 10 vuotta ja palvelu on vain parantunut. Hän on uskomaton kuljettaja, jonka kanssa juttua tuli paljon. Reissu oli täynnä muitakin yllätyksiä.

Marja on usein puhunut eräästä bussifanimummosta eläkkeellä. Marja on vienyt kyseisen mummon jo kymmenen vuoden ajan minne ikinä, mutta ihmetteli viime aikoja sitä ettei kyseistä matkustajaa ole enää näkynyt. Juuri eilen eräällä pysäkillä hän saapuu kyytiin ja tulee heti päivittelemään kuulumisia. Keskustelu oli niin mahtavaa, että innostuin itsekin hillosta, sekä blineistä joita aiemmin sivusimme. Meillä juteltavaa riitti, että päätin jatkaa Pirkkalasta takaisin Haukiluomaan ja sieltä Pirkkalaan!
#141 on liikenteessä vuodesta 2014 Pirkkalan reiteillä. Väinö Paunu Oy:llä ei kuitenkaan ole varaa sähköistää kalustoa Pohjolan Liikenteen tavoin. Eiköhän busseista kannattaisi ottaa hyöty irti ja vaihtaa sitten?

Paunulainen bussikuski on ylikuluttamista vastaan

Juttelimme monesta ja yksi niistä oli hyvätahtoisuus. Aiemmin vein paunulaisella pienen, mutta tuiki tarpeellisen tuotekassin kirkkoon. Diakoniatyö voi pelastaa heikossa asemassa olevia perheitä. Vaikka olen sapattilomalla, ja säästän laskien jokaisen sentin, avustuksista en säästele. Olen mielestäni melko hyväsydäminen ihminen, ja saman piirteen huomasimme pian myös paunulaisesta Marjasta, joka aina päästää minua ja muita asiakkaita parhaimmillaan etuovesta suurin kiitoksin ja hymyllä suussa.

Suoritin aiemmin surutyötä, ja olin melko maassa tässä vielä jonkun aikaa, mutta kyseisen kuljettajan asenne työhön on oikeasti piristävää. Enpä ole enää niin massa, joten voin sanoa surutyön päättyneen. Kuljettaja otti osaa tapahtuneeseen, ja vaikka ilman mummoa on vaikeaa, muistot säilynevät ikuisesti. Olihan tämäkin muisto, että tein kuljettajan kanssa kolmen tunnin kierroksen linjalla 8. Tämä ei tosin vedä niitä vertoja kuljettajan pitkille bussikierroksille, joita mahtuu useita 12-tuntiseen työpäivään.

Olen sitä mieltä, että ylikuluttaminen on niin väärin. On melko ihanaa, että Marja otti ylikuluttamisen puheenaiheeksi, koska sitä todellakin esiintyy paljon. Suomessa ja maailmalla. Ota huomioon vaikkapa bussikuski, jolla ei ole omaa aikaa. Miksi hän ostaisi uuden hybridiauton, jos saa tarpeekseen ajeluista paikallisliikenteessä? Tavallinen käytetty auto riittää. Hän kertoi, että pesukone on kohta 20-vuotias, mutta moni muu tuote ei olekaan elänyt näin pitkälle. Ylikuluttamisen lisäksi on kertakäyttöisyyttä.

Ylikuluttaminen omalla avustuksella diakoniatyöhön on aina oikein

Mietin asiaa, varsinkin puhelimen omistajana, koska akku ei enää pidä. Ei se pidä, vaikka ostoksesta olisi parisen vuotta, bussikuski lisäsi. Muista, että hänellä ei ole edes aikaa käyttää luuria. Sielläpä se älypuhelin laukussa tyhjenee itsestään koko ajan. Samantapainen ongelma on kyllä tässäkin, vaikka emme edes puhuneet samasta merkistä. Kertakäyttökulttuuria esiintyy useasti merkistä huolimatta. Itsekin löytänyt onnekseni kestävää tavaraa, pesukone. Gorenje pesee kohta kymmenisen vuotta.

Nauroimme yhdessä, koska kyseiset pesukoneet olivat aikoinaan hyvässä tarjouksessa. Ostohinta oli kummallakin maksimissaan 299 euroa. Siihen nähden olemme siis tosissaan löytäneet hyvät tuotteet. Joukossa on toki paljon ollut roskaa, joka on hajonnut heti takuun jälkeen. Lisäksi juttelimme Pietariin matkailusta, ja bussikuski oli hyvin iloinen palatessaan omiin muistoihin, aiemmasta matkasta sinne. Hän löysi sellaisen ravintolan sieltä, että mistään muualta ei ole parempaa borssikeittoa löytynyt.

Koska olen muuten Venäjältä, kerroin hänelle maan taustoista ja siellä vallitsevasta kodittomuudesta esimerkiksi. Tukia ei juuri heru ja palkat ovat pienet. 11-vuotiaana näin joka päivä kodittomia eläimiä, kodittomia ihmisiä ja paljon muuta. Itse asiassa kodittomille on Venäjällä oikein hyvä nimitys nimeltä "Bomž" eli "Ilman määriteltyä asuinpaikkaa". Kodittomuus on niin arkinen näky maan kaduilla, että venäläiset eivät edes välitä koko asiasta. Ovat niin rahattomia, etteivät edes maassaan matkusta.
Jos näet Suomessa kodittoman, saatat antaa rahaa, viedä lounaalle? Ohjata sosiaalitoimistoon? Entä jos näet Suomessa juoksevan koiran? Soitat heti ja ilmoitat asiasta. Venäjällä? No sitäpä juuri. Putinille töitä.

Vladimir Vladimirovitš Putin ei tule korjaamaan Venäjää

Jyrillä oli suorasanainen mummo, aina. Hän latasi suoraan, että ei pidä Putinista jo aikaa sitten. Putin ei välitä kenestäkään, ja jokainen venäläinen ihmettelee, kukahan Putinia edes äänestää presidentiksi. Mummo on sanonut aina, että Neuvostoliiton aikana elämä oli paljon mielekkäämpää. Silloin muista kansalaisista välitettiin, pikajunat kulkivat. Mummo oli lehdessä siinä tapauksessa, kun junayhteydet lakkautettiin kaikki hänen kotikylää kohti. Te vain ajattelette, että saamme lopuksi kuolla tänne?

Venäjällä monet asuinalueet ovat rakennettu rautatien ympärille ja jos yhteys katkeaa, niin autoteitä joko ei ole tai ne ovat yksinkertaisesti niin huonoja että kuolet yrittäessäsi päästä kotiin. Teiden kunto mummon kotikylässä oli paikoin niin kamala, että kauppa-auto on saattanut talvisin olla viikkojakin poissa. Jos auto ei pääse kulkemaan, niin sitä ruokaa ei löydä mistään. Putin on älähtänyt jonkun ajan kuluttua, ja junat kulkivat taas, mutta hinta oli kaksinkertainen. Vuoroja yksi päivässä. Kaupunkiin?

Tänään, mutta paluu huomenna. Työssä käymisestä ei ole tietoakaan ja jos sairastaa, kuolema odottaa. Mummo pääsi vihdoin kaupunkiin, mutta ei ehtinyt asua siellä kuin reilun vuoden, kunnes terveys vei. Ihmettelen koko Venäjän touhua. Mummolla oli jonkinlainen flunssa, ja asuntoon tilattiin ambulanssi, joka tarkisti voinnin ja jätti mummon kotiinsa paranemaan? Suomessa olisit jo vuodeosastolla, mutta ei täälläkään aina hoitoon pääse, ellei siirretä toiselle kunnalle. Siltikin, ketään ei jätetä kuolemaan.

Entisenä venäläisenä lähetän V. V. Putinille terveisiä: Venäjä on rikki

Tässä on mies, joka ei tee mitään. Venäjällä on niin paljon kodittomuutta, julmia juttuja, että hävettää. On oikeasti tosi julmaa, että terveydenhoito siellä on tätä tasoa. Olen melko surullinen, että mummoni on kuollut. Mummo on saanut parempaa hoitoa Suomen terveystalosta. Siellä hyvä lääkäri Pajari, Tero sanoi heti ensisilmäyksellä, että kaihileikkaus olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Venäjällä silmälääkäri tutki asiaa vuosittain, ja sanoi että palaathan vuoden päästä taas, tässä sinulle lasku maksettavaksi.

Mummoa rahastettiin Venäjällä vuosia, kun Suomessa tehtiin laadukas leikkaus. Pajari sanoi, että jos mummo olisi viivytellyt edes kuukauden tai pari, näkö olisi saattanut lähteä jopa kokonaan. Korona oli sitten sellainen juttu, että mummo ei ole päässyt enää kolmannelle leikkaukselle. Toinen tehtiin enää laserilla Ögassa. Mentiin tänne mummon kanssa aikoinaan heti, koska Pajari siirtyi lopulta sinne, hän perusti oman silmäsairaalan. Hieno mies. Mummo sanoi heti, että tähän lääkäriin luotan kovasti.

Minua harmittaa mummon lähtö, tämä suuri Venäjän välinpitämättömyys, mutta en olekaan vihainen Putinille. Minulla on itse asiassa kaksoiskansalaisuus, ja sapattivapaalla on paljon aikaa tutkia asioita, joten haluan erota Venäjän kansalaisuudesta heti. Ilmoitan kaikille nyt, ja jos Putin on yhtään kuulolla, että olen suomalainen. Olen suomalainen henkeen ja vereen. Putin on taas näyttänyt voimakkuutensa. Venäjän kansalaisuudesta eroaminen maksaa, ja kuka haluaisi maksaa maahan, josta ei enää välitä?
Mielestäni maa nimeltä Venäjä on aivan liian iso Putinin hallittavaksi. Pitäisikö sitä maata jakaa? Korruptiota on paljon, kodittomat tonkivat roskiksia, varkaat voivat viedä kaiken. Putinille olisi todellakin hommaa.

Sapattivapaan hyödyt omassa elämässä toukokuusta 2021

Ratkaisuni tuntui ainoalta mahdollisuudelta, sillä havaitsin arjen pienistä merkeistä, että olin alkanut elää täysin sivussa itsestäni. Pelkäsin, että minusta oli hyvää vauhtia tulossa ankeuttaja ja robotti.
  1. Enemmän aikaa. Enemmän aikaa ihmissuhteille, asioille, harrastuksille ja kokonaiselle elämälle.
  2. Stressi ja uupuminen on miltei kadonnut. Tunteita on paljon, itken nykyään päivittäin ilosta.
  3. Fyysinen kunto ja oma mieliala kohenee valtavasti, paino putoaa. Lähiluonto on aina lähellä.
  4. Uusien mahdollisuuksien ilmaantuminen, houkuttelevien suuntien näkeminen pitkästä aikaa.
  5. Elämän uusi tarkoitus löytyy, herääminen uuteen päivään on suuri sensaatio ja päivittäinen ilo.
  6. Työn unohtaminen miltei kokonaan, voit keskittyä täysin omiin juttuihin. Ei esimiehiä niskalla.
  7. On aikaa ja energiaa kokata ja siivota, enkä enää tarvitse niitä siivouspalveluita, tai Foodoraa.
  8. Voin lähteä bussilla koska haluan, minne haluan. Esimies ei enää soita kesken reissun töihin.
  9. Tärkeysjärjestys kirkastuu, työ ei ole enää se tärkein tekijä, vaan oma ja muiden elämänlaatu.
  10. Ideoiden, oivallusten ja ajatuksien loputon virta, mikä on herättänyt mm. tämän blogini eloon.
  11. Ei enää niitä hukattuja tunteja jonninjoutaviin maanantaipalavereihin ei sitten juuri mistään.
  12. Enemmän rahaa. Työmatkakulut pudonneet kokonaan pois. Energiankulutus väheni, joten ostan vähemmän ruokaa. Stressin puutteen takia ei ole tarvetta kyttäillä äkkilähtöjä tai rantalomia.
  13. Mitä minä oikeasti haluan -kysymys voi saada päivitetyn vastauksen. Mun vastaus on se, että mä haluan iloa, aikaa, ilman häiriötekijöitä. Sapattivapaa on aidon elämän väheksytyin ihmiskoe.
  14. Ei enää joskus ärsyttäviä työkavereita, Teams-puheluita, loputtomia sähköposteja ja tiimijuttuja.
  15. Varma mahdollisuus käyttää aikaa johonkin itselle tärkeään: blogiura, kissa, kevytyrittäjyys jne.
  16. En ole enää voimaton vapaa-ajalla, sillä urapolut eivät enää syö energia- ja aikavarastoja kuiviin.
  17. En ole tarvinnut lääkäriä työstä jättäytymisen jälkeen. Ei sairaslomia. Ei ole syytä, on kunnossa.
  18. Minusta tuli jopa kiitollisempi, joka kerta kun poistun bussista, sanon paunulaiselle bussikuskille "Kiitos!" ja ihan ääneen. Jakelen niitä kiitoksia myös, vaikka olisit länsilinjoilla tai vekkalainen :)
  19. Ensimmäinen kysymys kun tapaat uutta ihmistä ei ole enää mitä teet työksesi. Se on jotain paljon tärkeämpää. Olen tällä hetkellä kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja niistä harrastuksista!
  20. Elämä on täysin kontrollissa. Ohjelmaa voi aina vaihtaa, ei raskaita päiviä, vapaus elää ja nauttia. Matti Nykänen on joskus laulanut, että Elämä on laiffii, ja sitähän se sapattivapaa usein onkin.
Täällä on vuokra-asunto, jossa kerkeän nykyään jo asua, nauttien aamusta hitaasti. Opit vastaamaan Mitä teet työksesi -kysymyksiin kertomalla, että nautit olostasi. Irtiottoni työelämästä muutti minua monella tavalla, enkä varmaan vielä edes ymmärrä miten paljon. Ehkä joskus kerron siitä kaikille.

Mutta jos eivät edes nämä asiat saa sinua vakuuttumaan sapattivapaasta, olisi vielä bonus:

Työmiehen lauantai palkkapäivän jälkeen

Muista, että loputtomaan oravanpyörään pääsee ilman muuta takaisin aina, mikäli et sapattivapaasta tykkääkään. Voit olla shoppailija, velkakierteessä, työsuhdeautossa, tai vaikka konttorituolissa. Aivan kuten ennenkin. Suosittelen silti kokeilemaan sapattivapaata vähäsen pidempään kuin peräti neljän hassun lomaviikon ajan, jotta tiedät mitä hyötyä siitä ylipäätään olisi. Vaikea kuvitella, että haluaisin takaisin akvaarioon, jossa töitä painoin pienellä palkalla, ja toteutin vielä muiden työt siinä sivussa.

Sapattivapaalla tuttavat ja sukulaiset tulevat valintaasi ihmettelemään. Meihin on nimittäin istutettu kovasti se, että meidän täytyy painaa töitä. Omakustanteinen sapattivapaa on kuitenkin aikuisen oma valinta, joten juuri nyt en töitä etsi, vaikka lähipiirissä asiasta huolestutaan. En enää näe työtä elämän tarkoituksena, vaan haluan nauttia ajasta, ja sen lisäksi unelmoin työstä. Unelmatyö on sellainen työ, jota voisi tehdä 20-30 tuntia viikossa. Tiedät lukijana jo, että pärjään alle tuhannella kuukaudessa.

Voin myös kertoa, että raha ei motivoi minua. En halua saada 3 000 euroa kuukaudessa tilille, koska en yhtään keksisi nytkään, mihin sitä käyttäisin. Asuntolaina S-pankista, Credit-kortti, perhe, kiesi eivät minua kiinnosta. Olen jo miettinyt salaa, että ovatkohan kyseiset tuttavat vain kateellisia minulle, että patistelevat töihin? Minullahan on perkele paljon aikaa, ei ole velkaa. He, juurikin he, ovat elämässään aidot ihmettelijät. Kuinka saada rahaa, kun laskuja ja kuluja tippuu korttitaloon useasti. Mutta mä.

Mä haluun olla yksin
Haluun olla hiljaa
Haluun, että nukkuu kerrankin voin
Mä haluun olla yksin
Lukee vaikka kirjaa
Junamatka Turkuun ihana ois
Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen
Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa
Muistan ehkä miks tän kaiken teen

Pyöriskö tää maailma ilman mua, jos otteen annan hetkeks herpaantua?
Nyt ois vaan pakko saada olla tarpeeton
Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa
Muistan taas miks tän kaiken teen
Mä haluun olla yksin

Yhteenveto: vaikka työpäiväsi on pitkä, teet tärkeää työtä

Haluan muistuttaa, että sapattivapaa ei olekaan välttämättä kaikille. Ehkä asumiskustannukset ovat niin suuret, että vapaus ei ole mahdollista, vaikka yrität muuten säästää. Haluan kuitenkin saada sinut ajattelemaan, olemaan jopa kiitollinen siitä, mitä Suomi meille tarjoaa. Täällä on halukkaille töitä tai mahdollisuuksia sapattiin säästöillä. Monet vuokra-asunnot eivät kalliita ole tulorajat huomioiden. Näissä toteuttelen itsekin vapautta, olen samalla tosi kiitollinen kaikille, että maailma pyörii vain.

Tiedän, että ilman töitä emme pärjää. Olen kuitenkin surullinen pitkistä päivistä bussikuskeilla. Marja on malliesimerkki siitä, että voit olla kiitollinen kaikesta huolimatta. Toivottavasti juuri hän, ja monet muut paunulaiset kuljettajat, jaksavat työssään. Sillä te, kuten ihmiset vaikkapa Länsilinjoilla, teette tosi tärkeää työtä. Ilman kiesiä pääsee minne vain, koska vain ja millä palvelulla. Olen kaiketi sanonut tästä aiemmin, ja sanon uudelleen, että tämän palvelun takia suosin Väinö Paunu Oy:tä jatkossakin.

Ensi toukokuussa sapattivapaata on takana vuosi. Ilmiö on niin hyvä, että otan toisen sapattivuoden heti perään. Frugalismi auttaa pärjäämään vähemmällä, joten samalla eurolla voi elää pidemmän ajan. Olen jakanut säästövinkkejä, tapoja budjetoida, jo monia. On vain ajan kysymys milloin saat aikaiseksi sen, että olisit itsekin vapaa lintu. Valmiina nauttimaan aamiaisesta pitkään ilman sitä kiirettä. Ehkäpä unelmissasi on juuri, että voisit elää ilman rannekelloa? Sapattivapaalla kaikki toiveesi toteutuvat.

On ihmisiä, joille vakityö antaa tyytyväisyyden tunteen. Jos olet yksi heistä, olen varma että tekemällä työtä hyvin, sitä on jatkossakin. Jos olet tosi hyvä ihminen töissä, en palautetta laita mihinkään. Sanon suoraan ohjaamoon, näin esimerkiksi kävi monelle paunulaiselle bussikuskille. Olen varma, että löytyy monia esimiehiä, jotka eivät kiitä tarpeeksi. On kuitenkin tekijälle kiitos, että me autottomat voimme nauttia eduista, jotka meille kuuluvat. Kiitoksia sinulle, että maksat kuntaveroa, ja ajat silti autoa.

Bussifani pääsee Pirkkalassa, Tampereella, Ylöjärvellä ja muualla nauttimaan hyvistä vuoroväleistä, helposta matkustamisesta samalla, kun aikatauluttomat autoilijat seisovat iltaruuhkissaan kiroillen kallista bensiiniä, joka muuten tuleekin no... entistä kalliimmaksi tässä melko pian kuitenkin.

Älä kuitenkaan liikaa murehdi, ota kiitollisuushaaste vastaan. Ole tyytyväinen edes yhdestä asiasta.

Olen kiitollinen eilisistä bussilenkeistä keskusteluineen, suuri kiitos Marjalle muistoista!

Kommentit

Elisabet sanoi…
Hei kiva kun kirjoitit näistä kun pyysin :) oli mielenkiintoista lukea! Ja joo suomen terveydenhuolto on kyllä vielä aika hyvin huolehtivaa. Toki siinäkin puutteita mut silti huolehditaan pienistäkin jutuista kyllä. Ite oon sairaanhoitaja ja oon miettiny kans työn vähentämistä, ala mahdollistaa sen hyvin. Nelipäiväinen työviikko houkuttaa. En tiedä mihin rahaa muka tarvii älyttömästi. Rupesin kans käyttämään tuota penno-Ohjelmaa niin rahaa menee ruokaankin vajaa satanen... ja tavatat on turhia
Kiitos, Elisabet.

Pennoa on aika moni alkanut käyttää suosituksestani. Itsekin sitä käytän, vaikka nykyään tiedän suunnilleen ilman sitäkin, miten taloudellisesti menee. Hienoa, että jaoit tällaisen vinkin, en olisi muuten tiennytkään, että joku haluaa lukea sapattivapaasta lisää.

Työn vähentäminen on aina ensiaskel vapaa-ajan lisäämiseen.

Lisääkin on tulossa, viimeistään silloin kun lähden Turkuun marraskuussa.

Kuulin Nysse-kuskin radiosta tällaisen biisin ja mielenkiinto Turkuun heräsi heti:

Mä haluun olla yksin
Haluun olla hiljaa
Haluun, että nukkuu kerrankin voin
Mä haluun olla yksin
Lukee vaikka kirjaa
Junamatka Turkuun ihana ois
Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen
Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa
Muistan ehkä miks tän kaiken teen
Pyöriskö tää maailma ilman mua, jos otteen annan hetkeks herpaantua?
Nyt ois vaan pakko saada olla tarpeeton


https://www.youtube.com/watch?v=uU8YSeq3HhA

Nämä sanat ovat juuri niitä sanoja, jotka kuvastavat mitä mä haluan olla, ja mitä olen aina ollut. Kaikki eivät INFJ-persoonia ole, mutta olevat tietävät mistä biisissä lauletaan.

Sairaanhoitajan työ on kyllä tärkeää, mutta maailma pyörii vaikka olisit itsekin joskus sapattivapaalla. Tiedät, mitä sä kaipaat, että rauhoitut. Kerrankin nukkua voisit!

Kiitos ja mukavaa päivää sinulle!
INFP sanoi…
Minäkin vietin sapattivuoden joskus kymmenen vuotta sitten, silloin kai sitä kutsuttiin nimellä downshiftaus. Ja oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa! Olen viime aikoina muistellut sitä vuotta lämmöllä ja taputtanut itseäni olalle, koska uskalsin silloin hypätä oravanpyörästä. Nykyään se ei enää onnistu, kun on perhettä. Tässä elämäntilanteessani nuo Irinan kappaleen sanat voisivat olla suoraan minun suustani.
Hei, kuulen tekstistäsi miten hyvän sapatin teit!

Downshiftaus on minulle terminä tuttu, ja itsehän en esimerkiksi FIREen edes pyri. Miksi en?Taloudellinen vapaus ei ole se mitä haen. Haluan edelleen antaa yhteiskunnalle ja suosittelen varsinkin sinkuille sitä, että ottakaa vuoden määräaikaiset sopimukset ja säästäkää vähintään 40 prosenttia palkasta. Sitten kun sopimus päättyy, se päättyy sapattiin. Sitten vain ilolla uudestaan hakemaan työtä määräajalla, eli saa sitten uuden työn jälkeen uuden sapattivuoden! Sapattivuosi on herättänyt tutuissa paljon kysymyksiä. Isäni ei esimerkiksi edes tiennyt mitä sapattivuosi on, moni muu oli taas sitä mieltä, että kyllä Suomessa töitä pitää aina tehdä. Jatkuvasti puhutaan, että eiköhän lomat on lusittu toukokuusta, nyt haet Jyri töitä! Se kuvastaa juuri sitä, mistä kerroit kommentissa, että sapattia ei oikein Suomessa tajuta. Me ollaan aivan liian työmyönteisiä, teemme työtä että muut tulevat rikkaiksi, ja asuntolainaus pitää ihmiset töissä ja perheet. En sinänsä vastusta perhettä, mutta en hanki yhtä tasan sen vuoksi, että perheen kanssa downshiftaus on hankalampaa. Itse kuulin tuon Irinan biisin Nyssessä, kun Mats sitä kuunteli ohjaamossa, ja tiesin heti että biisi puhuu sapattivapaasta. Että on aika lähteä Turkuun, että kerrankin nukkua vois, ja että olisi vähän tarpeeton siinä sivussa. Kyllä tämä maailma silti pyörii, vaikka ihmisiä on sapattivapaalla. Toivon, että pääset downshiftaamaan joskus toisten. Se on todellakin, kuten sanoit, ihmisen parasta aikaa!

Ei ole kyllä töitä ikävä! Pystyisikö edes palaamaan kun tähän tottunut...
ROKOTTAUTUKAA sanoi…
Onko koronarokotteet haettu ? Varmaan voisi olla mielekästä että voi rokottautua TKL:n bussissa, joka ajelee rokotustarkoituksessa pitkin Pirkanmaata. Aikataulut löytyvät netistä . Kaikki rokotuksiin !!
Hei, tarkoitat varmaan Aamulehden uutisoimaa rokotusbussia?

Uutinen löytyy täältä:
https://www.aamulehti.fi/koronavirus/art-2000008345817.html

Kuulostaa muuten mainiolta, mutta liikennelaitoksen autoon en jalallanikaan astu.

Jos olisi Väinö Paunu Oy:n auto, niin sitten voisin harkita...

Lehden mukaan korona iskee erityisesti keski-ikäisiin vatsakkaisiin. Ihan uskomatonta uutisointia aiheesta, että rokottamattomalla jopa 11-kertainen tilaisuus siihen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008348563.html

Entä jos ei ole keski-ikäinen, eikä vatsakas? Siinä pohdittavaa.

Jos lehdet pistää kiinni, voi alkaa elää normaalia elämää. Kiitos ja hei hei.
Anonyymi sanoi…
Nostatko tulonsiirtoja sapattivuoden aikana vai elätkö todella säästöillä?
Minulla on omia säästöjä vuosiksi eteenpäin.

Juuri nyt mietin miten pitkää sapattia niillä teen. Frugalismilla saa ihmeitä aikaan. Elän itse asiassa vieläkin huhtikuun palkalla ja lomarahalla. Vasta tammikuusta siirryn käyttämään omia rahoja Bank Norwegianissa. Olet oikeassa että on tulonsiiirtoja, ja siinä vaiheessa kun meistä tulee työnhakijoita, tukia tietysti pitää hakea. Niihin on kaikilla oikeus. On hyvä tässä vaiheessa huomioida, että myös työtä tekevät nostavat tukiaisia, esim. lapsilisää. Sapattivapaa on omakustanteinen irtiotto oravanpyörästä ja olen otettu heistä, jotka pystyvät tekemään sen. Olen säästänyt palkoista vähintään 50 prosenttia, ja Pennolla loput.

Kiitoksia kommentista ja hei hei!

Viikon luetuimmat blogissa

Ikean 365 päivän palautus testissä

Paunulla päiväreissu kauas Caribialle

Absolutistina en ota sitä yhtäkään

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

Jyri omistaa minimalistina 353 asiaa

Paunulla extempore-retki Ylöjärvelle

Näin vaihdat pankkia Nordeasta oitis

Minulla oli maailman paras mummo

Jyri on uniikki INFJ-persoonallisuus

Mies, 11 syytä miksi Tinder on onneton