Yksi jäi Paunuun päättärillä

Ole varma siitä, että unelmoit. Unelmaa olisi, että maksaisi asuntolainat loppuun, lopettaisit kaikki työsi heti ja alkaisit elää ainutlaatuista elämääsi. Jäin sapattivapaalle vasta toukokuussa, mutta en voi tarpeeksi sitäkään mainostaa. Minussa asuu nimittäin aina aikaa. Jokainen aamu on iloinen. On aivan käsittämätöntä, että uupumuksen jälkeen voin vihdoin nousta sängystä nauttien mahdollisuudestani. Olin tarvinnut lepoja vuosien työelämästä. Enkä ole enää uupunut ja minun blogi saa kaivattua tilaa.

Ennen ei ollut omaa aikaa, eikä nyt energiaa, tehdä mitään. Oma kirjoitustahti oli ihan naurettavan riittämätön, ja lukijoita katosi blogini päivittämättömyyteen, mikä oli surullista ja vei ilojasi elämästä. Juhlikaa pienistä kirjoittamisista, ja uskon että löydätte myös jotakin kiinnostavaa, minkä eteen voisit jäädä sapattivapaalle. Usko pois, tämä on mahtavaa. Voit syödä aamiaisen kaikessa rauhassa. Lounaat syödään nälän ilmaantuessa. Voin paljastaa, että minulla ei lounasaikaan ole useinkaan niin nälkää.

Vapaudessa lounasta kello 16 jälkeen. Siihen aikaan, jolloin moni lähtee töistä. Juuri säännöstelyllä ruokailussa paino on laskenut. Vapaa-aikaa on vihdoin. Työtä tekevänä manasin jatkuvasti, ja kuulin samaa myös työkavereilta, että aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Ei kokkaamiseen, eikä pyöräilyyn, eikä pahemmin muuhunkaan. Suorastaan paheksuttiin, että lähdit työviikkosi jälkeen kotiisi. Olenpa aina kieltäytynyt ylitöistäni, vaikka työsopimuksessa on ollut mainintaa kaikenlaisen työn ottamisesta.

Palveluksessa oli vain 40 tuntia viikossa, tästä työviikosta 2,5 tunnin ajan pidit lakisääteisiä taukoja. Sitten lähdin kotiin. Ei kiinnostanut ylityö, eikä edes päivystys, koska en enää halunnut luopua vähästä vapaa-ajastani lisää. Tein kaiken lisäksi töitä liian huonolla palkalla, joka osaltaan vaikutti siihen, että en halunnut jatkaa. Suomessa kaikkea tunnetusti verotetaan, joten sinänsä hyvin mukavaa 1 744 euron palkkaa en ole tilillä juuri nähnyt, vaan palanen siitä on aina kadonnut pohjattomiin verokaivoihinne.

Sapattivapailla hitaan ja täyttävän aamiaisen kesto oli

14.10.21 olisi kaikkiaan onnistunut päivä. Aloitat se tunnin kestävillä aamiaisilla. Kello 11, huomaa. Pohjustin jo aiemmin, että minulla ei useinkaan ole kello 11.00 nälkä. Silloin haluan syödä aamiaiseni, mutta sapattivapaalla voit herätä ilman muuta yhdeksältä. Näin teen itse ja ennen aamiaista meditoin, käyt lenkeillä, luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia tanssimusiikin kokoelmasta. On näin nautinnollista elää oman kellon mukaan, että sapattivapaa on suositeltavaa lähes kenelle vain. Suosittele edelleen.

Valehtelisi jos väittäisi, että en itke onnellisuudesta. Itken koko ajan siitä, että minulla on vapaa. Ei enää tarvitse herätä aamukuudelta töihin ja ajella busseilla kaksi-kolme tuntia päivässä työmatkoihin ja ruokakauppaan. Minulla ei ollut juuri vapaa-aikaa, vaikka työviikkoni olikin vain 40 tuntia viikoissa taukoineen. Paunulainen kuljettaja Mats oli kuitenkin kertonut, että hänen työpäivät voisivat olla jopa 14 tuntia päivässä siinä tapauksessa, että paikallisliikenteen lisäksi ohjelmassa on arjen pikavuoroa.

Marja täydensi eilen sitä tietoa: jos ohjelmassa on pelkästään paikallisliikennettä, työpäivä voi aina olla esimerkiksi 7-7 tai 10-10 eli vain 12 tuntia lakisääteisine taukoineen. Järkytyin, koska eipä minulla ollut aikaa, mutta Marjalla ajasta vasta pulaa onkin. Marjan mukaan ajoit bussia missä tahansa, vaikka Länsilinjoilla kuten hän ennen, niin työaikasi on aina sama jopa 5-6 päivää viikosta. Kaikkiaan ihmiset ajavat busseja jopa 56 tuntia viikossa. Nostaisin vielä hattua, koska pääsen autottomana liikkumaan.

Säästäväisen minimalistin aamiainen

En tiedä, mitä ajatellakaan. Minusta on surullista, että bussikuskilla ei ole aikaa. Marja oli eilen sitä mieltä iltavuorossa, että kerkeää juuri kotiin, laittautua ja mennä nukkumaankin aamulla tapahtuvaan herätykseen. Hän herää jopa kuudelta, että ehtii seitsemäksi varikolle aamutoimien jälkeen. Bussilla ei varikoille voi mennä, koska siinä kestää niin pitkään, ja hän oli muutenkin asiasta sitä mieltä että näin kattavan bussiviikon jälkeen silmät eivät katso aikataulujanne. Eikä niitä busseja taida vielä kulkea.

Kaupassa voi käydä vain tiettyyn aikaan, koska muuten aikataulu ei sallisi. Esimerkiksi eilen alkoi kampanjaviikko Citymarketeissa, ja Marja ei olisi kerennyt kaupassa käymään, joten hän siirtää asian viikonlopulle. Tällöin on ainakin yksi päivä hoitaa kotien askareesi ja kaupat. Silloin sopii toivoa, että niitä tarjoustuotteitasi on enää jäljellä. Sapattivapaalla voit lähteä ruokakauppaan haluamaasi aikaan. Ilmoita silti kiitollisuuteni linja-autossa Marjalle, koska tiedän miten kurjaa tämä elämä on välillä.

Että ei ehdi tekemään sitä, mitä tässä rakastaa. Hän ei ole yksin, joka ei voi nauttia kiireettömästä aamiaisesta. Uskon myös, että moni blogini lukijoista unelmoi sapattivapaasta. Nautin todella paljon siitä, että minulla on aikaa ja tämän ajan voisi pyhittää vaikkapa paunulaisissa matkailuun. Olen tosi kiitollinen, että kuljettajat jaksavat, ja olenkin kertonut siitä suoraan ohjaamooni Marjalle ja Sirpalle sekä toki muillekin paunulaisille kuljettajille. Olette hyviä, ja Pirkkalassa käytän vain Paunulaisia.

Sieltä lähdetään uimaan sekä saunomaan, Tesomalle!

Pirkkalan varikolta löytyi tällä hetkellä ainakin seuraavia Paunulla: #141, #142, #143, #144, #149 ja #156. Eilen menomatkalleni valikoitui auto numero #142. Kyöstiltä lähtevä vuoro 12.30 on oikein hyvä, koska pääsen kävelemään K-kaupalle aamiaiseni jälkeen kaikessa rauhassa. Tunnelmaa tuo Spotifyssa kuunneltava Paunulaisissa.-soittolista, joka auttaa minua viihtymään matkoillani paunulaisissa. Onpa hetkiä, jolloin etsin bussista käsin uutta tanssimusiikkia ja päivittelen sitä listaa koko matkani ajan.

Yli tunnin matka uimahalliin sopii. Ei kuule haittaa. Matka on sinulle nautinto, koska pystyn siihen asennoitumaan sillä tavalla. Miksi sitten lähden sinne Tesomalle, vaikka uimahalleja on reitin varrella Amurissa tai Kalevassa? Olen introvertti, joten Kalevan uimahalliin en mene enää koskaan. Aivan liian paljon väkeä, enkä tykkää siitä yhtään, että ihmisiä olisi koko ajan ympärillä. Pyynikin uimahallista en tykkää ylipäätään, mutta Tesomalla on aina rauhallista ja menevää. Nyt hyvä sauna kruunaa kaiken.

Koska sai olla itsekin sapattivapaalla, saunoa voi pitkään ja hartaudella. Kelloa ei tarvitse koko ajan katsoa. Porealtaassa olin vähintään vartin tekemättä mitään. Se oli terapeuttista. Tulet toivomaan, että tekisit näin jo aiemmin. Se, ettei tarvitse aina tehdä mitään on itsessään mahtavaa. Uima-altaassa voit uida päästä päähän vaikka kuinka paljon, aina uudelleen ja uudelleen. Uutuus on sanoinkuvaamatonta. Sitten uusille saunakierroksille, suihkuun, ja takaisin porealtaaseen. Reilu kaksi tuntia iloja ja ulos.

Marja jätti minut vartiksi yksin autoon

Tule pysäkille kello 15.55, joten olisit voinut lähteä jo 16.00 vuorolla. Tämä olikin auto numero 142, jolla satuin tänne tulemaan, joten päätin odottaa seitsemän minuuttia lisää, ja lähteä Marjan kyydillä autossa numero 141 vaihtelun vuoksi. Törmättiin aivan sattumalta, koska paunulainen bussikuski voi ajaa mitä tahansa linjaa, varsinkin kun linjalla 8 paunulainen tarjonta on laskettavissa enää sormilla. "Mikä yllätys, sinäkö siinä. Istu rauhassa: laitan ovia kiinni, etuajassa ja käväisen päivälenkeillä!"

Juuri tulit Tesoman uimahallilta, hän oli iloinen tuosta. Vaikka hänellä ei kuorma riitä vastaavaan, palvella hän jaksaa muita asiakkaita käsittämättömällä tavalla. Se johtuu osaltaan siitä, että päästään välillä luontoon, mikäli lähtö sattuu olemaan etuajassa. Sirpan lähtö lähti aikaa sitten. En ehtinyt edes Spotifyta aukaista, kun Marja olikin jo häipynyt luontoon. Sen muistan, että hän sanoi minulle ääneen, "Toivotaan, ettet ahdistu yksin olemisesta paunulaisissa!" En, ehtii nauttia biisin ja siitä toisenkin.

Avaan etuovi biisin jälkeen sisältä, kuvaan bussia. Marja on vienyt mummon jo kymmenen vuoden ajan minne ikinä, mutta ihmettelitkö tullessa viime aikoja vain sitä ettei kyseistä matkustajaa ole enää näkynyt. Missä mummosi olisi? Mummo viittoo ja tulee siitä päivittelemään kuulumisia. Dialogeina oli eläkeläisen arki, kitsastelu ja säästämisetkin, mutta kaikki säästettiin. "Enää ei ole varaa Malediiveille, käyn Pirkkalassa", mummo sanoi. "Ole hyvä vaan, tarjoan 3,50 eurolla kierroksen!" kuski latelee.

Parasta, bussikuskisi on arjen ylikuluttamisia vastaan

Juttelitte monesta ja yksi asia oli hyvätahtoisuus. Aiemmin veisi paunulaisella pienen, mutta tuiki tarpeellisen tuotekassin kirkkoon. Diakoniatyö voi pelastaa heikossa asemassa olevia perheitä. Vaikka olen sapattilomalla, ja säästän laskien jokaisen sentin, avustuksista en säästele. Olen mielestäni melko hyväsydäminen ihminen, ja saman piirteen huomasimme pian myös paunulaisesta Marjasta, joka aina päästää minua sekä muita asiakkaita parhaimmillaan etuovesta suurin kiitoksin ja hymyillä suussa.

Suorita aiemmin surutyön, ja oli melko maassa siinä vielä jonkun aikaa, mutta kyseisen kuljettajan asenne työhön on oikeasti piristävää. Enpä ole enää niin massa, joten voin sanoa surutyön päättyneen. Kuljettaja otti osaa tapahtuneeseen, ja vaikka ilman mummoa on vaikeaa, muistot säilynevät ikuisesti. Olihan tämäkin muisto, että tein kuljettajan kanssa kolmen tunnin kierroksen linjalla 8. Tämä ei tosin vedä niitä vertoja kuljettajan pitkille bussikierroksille, joita mahtui useita 12-tuntiseen työpäivään.

On sitä mieltä, että ylikuluttaminen on nyt väärin. On melko ihanaa, että Marja otti ylikuluttamisen puheenaiheeksi, koska sitä todellakin esiintyy paljon. Suomessa ja maailmalla. Ota huomioon vaikkapa bussikuski, jolla ei ole omaa aikaa. Miksi joku ostaisi uuden hybridiauton, jos saa tarpeekseen ajeluista paikallisliikenteessä? Tavallinen käytetty auto riittää. Hän kertoo, että pesukone on kohta 20-vuotias, mutta moni muu tuote ei olekaan elänyt niin pitkälle. Ylikuluttamisen lisäksi on kertakäyttöisyyttä.

Lahjoitin käyttötavaraa diakoniatyöhön

Mieti asiaa, varsinkin puhelimien omistajana, koska akku ei enää pidä. Ei se pidä, vaikka ostoksesta olisi parisen vuotta, bussikuskisi lisäsi. Muista, että hänellä ei ole edes aikaa käyttää luuria. Sielläpä se älypuhelin laukuissa tyhjenee itsestään koko ajan. Samantapainen ongelma on kyllä tuossakin, vaikka emme edes puhuneet samasta merkistä. Kertakäyttökulttuuria esiintyy useasti merkistäsi huolimatta. Itsekin löytänyt onnekseni kestävää tavaraa, pesukoneen. Gorenje pesee kohta kymmenisen vuotta.

Nauroitte yhdessä, koska kyseiset pesukoneet olivat aikoinaan hyvässä tarjouksessa. Ostohinta oli kummallakin maksimissaan 299 euroa. Siihen nähden olemme siis tosissaan löytäneet hyvät tuotteet. Joukossa on toki paljon ollut roskaa, joka on hajonnut heti takuun jälkeen. Lisäksi juttelimme Pietariin matkailusta, ja bussikuski oli hyvin iloinen palatessaan omiin muistoihin, aiemmasta matkasta sinne. Hän metsästi ravintolankin sieltä, eikä mistään muualta tarjoilla vastaavaa borssikeittoa lusikoida.

Asuiko hän Venäjälläkin, kerron hänelle Putinin Venäjästä ja siellä vallitsevasta kodittomuudesta esimerkiksi. Tukia ei juuri heru ja palkat ovat pienet. 11-vuotiaana näin joka päivä kodittomia eläimiä, kodittomia ihmisiä ja paljon muuta. Itse asiassa kodittomille on Venäjällä oikein hyvä nimitys nimeltä "Bomž" eli "Ilman määriteltyä asuinpaikkaa". Kodittomuus on niin arkinen näky maan kaduilla, että venäläiset eivät nyt välitä koko asiasta. Luulevat, että Euroopassa tilanne on vieläkin huonommin.

Vladimir Vladimirovitš Putin ei korjaa hänen Venäjää

Jyrillä oli suorasanaisin mummo. Hän latasi suoraan, että ei pidä Putinista jo ajat sitten. "Putin ei välitä kenestäkään!", ja jokainen venäläinen ihmettelee, kukahan Putinia edes äänestää presidentiksi. Mummosi on sanonut aina, että Neuvostoliiton aikana elämä oli paljon mielekkäämpää. Silloin muista kansalaisista välitettiin, pikajunat kulkivat. Mummo oli lehdessä siinä tapauksessa, kun junayhteydet lakkautettiin kaikki hänen kotikylää kohti. Veitte pikajunat, että saamme lopulta kuolla koteihin?

Venäjällä monet pienkylät ovat rakennettuja rautateiden ympärille ja jos yhteys pois, niin autoteitä usein ei ole tai ne ovat nähdäkseni niin huonoa, että eksyt yrittäessäsi päästä kotikylääsi. Teiden kunto mummon kotikylässä oli usein niin kamala, että kauppa-auto on saattanut talvella olla poissa viikkoja. "Jos kauppa-auto ei pääse kulkemaan, näet nälkää!", mummo latasi lehdelle. Putin älähti jonkun ajan kuluttua, ja junat kulkivat taas, mutta hinta oli kaksinkertainen. Vuoroja yksi päivässä. Kaupunkiin?

Tänään, paluu on ihan huomenna. Töissä käymisistä ei ole tietoa ja jos sairastaa, kuolema odottaa. Mummo pääsi vihdoin kaupunkiisi, mutta ei ehtinyt asua siellä kuin reilun vuoden, kunnes terveys vei. Ihmettelen koko Venäjän touhua. Mummolla oli jonkinlainen flunssa, ja asuntoon tilattiin ambulanssi, joka tarkisti voinnin ja jätti mummon kotiinsa paranemaan? Ennen sitä mummo tiesi käydä kylässään, ehkä hyvästelemässä kaikkea, ja ihmetteli taas kuinka menopaluu junilla veisi miltei koko eläkkeen.

Maksoin osat mummon kaihileikkauksista

Siinä hän, joka ei tee mitään. Venäjällä on niin paljon kodittomuutta, julmia juttujasi, että hävettää. Oikeasti tosi julmaa on, että terveydenhoito siellä on tätä tasoa. Olen melko surullinen, että mummoni on kuollut. Mummo oli saanut parempaa hoitoa Suomen terveystalosta. Siellä hyvä lääkäri Pajari, Tero sanoi heti ensisilmäyksellä, että kaihileikkaus olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Venäjällä silmälääkäri tutki asiaa vuosittain ja sanoi että palaathan vuoden päästä lisätutkimuksiini, käyntimaksu kassalle.

"Mitä vieläkin tutkit, en näe!", mummoni sanoi. Siinä tehtiin nopea leikkaus. Pajari sanoi, että jos mummo olisi viivytellyt edes kuukauden tai pari, kumpikin näkö olisi menetetty kokonaan. Korona oli sitten sellainen juttu, että mummo ei olisikaan päässyt enää kolmannelle leikkaukselle. Toinen tehtiin laserilla Ögassa. Laserleikkaukseen piti mennä isäni autolla, mutta menopeli petti: kriittisellä hetkellä. Onneksi oli Väinö Paunu Oy takana, ja hätävilkku autossa viiton Sirpalta todennäköisempää kyytiä.

Mummo sanoi silloinkin ensisilmäyksellä, että tähän lääkäriin luotan vieläkin. Ei olekaan vihainen Putinille. Vielä. Olin viettänyt lapsuudestani 11 vuotta Venäjällä ja yksikin vuosi siellä on liikaa. Tiesipä jo lapsena siitä, että tämä maa ei ollut minun. Sanon sen suoraan, koska et enää asusta Venäjällä. Siellä ihan kaikki mielipiteet ovat ei-toivottuja, jotka vähänkin kyseenalaistavat johtoa, mutta muutama nyt jostain löytyy. Hän ei enää mitään pelkää. Vain kehitysmaa, on ainoa mielipiteeni Putinin Venäjästä.

Yhteenveto: tee töitä jos siltä tuntuu, ei kukaan kiellä!

Haluat muistuttaa, että sapattivapaa ei olekaan välttämättä kaikille. Ehkä asumiskustannukset ovat niin suuret, että vapaus ei ole mahdollista, vaikka yrität muuten säästää. Haluan kuitenkin saada sinut ajattelemaan, olemaan jopa kiitollinen siitä, mitä Suomi meille tarjoaa. Täällä olisi halukkaille töitä tai mahdollisuuksia sapattiinne säästöillä. Monet vuokra-asunnot eivät kalliita ole tulorajasi huomioiden. Näissä toteuttelin itsekin vapauttani, olen samalla tosi kiitollinen kaikille, että maailma pyörii vain.

Tiedä, että ilman töitä emme pärjää. Olen kuitenkin surullinen pitkistä päivistä bussikuskeilla. Hän malliesimerkki siitä on, että voit olla kiitollinen kaikesta huolimatta. Toivottavasti juuri hän, ja monet muut paunulaiset kuljettajasi, jaksavat työssään. Sillä te, kuten ihmiset vaikkapa Länsilinjoilla, teette tosi tärkeää työtä. Ilman kiesiä pääsee minne vain, koska vain ja millä palvelulla. Olen kaiketi sanonut tästä aiemmin, ja sanon uudelleen, että palvelun takia nousen Väinö Paunu Oy:n bussiini ikuisesti.

Ensi toukokuussa sapattivapaatakin on vuosi. Ilmiöni on niin hyvä, että otan toisen sapattivuoden perään. Nuukailusi auttaa pärjäämään vähemmällä heti, joten samalla eurolla voi elää pidemmän ajan. Olen jakanut säästövinkkejä, tapoja budjetoida, jo monia. On vain ajan kysymys milloin saat aikaiseksi sen, että olisit itsekin vapaa lintu. Valmiina nauttimaan aamiaisesta pitkään ilman sitä kiirettä. Ehkäpä unelmissa on juuri, että voisit elää ilman rannekellojasi? Sapattivapaalla kaikki toiveesi toteutuivat.

On ihmisiä, joille vakityö antaa tyytyväisyyden tunteet. Jos oli yksi siinä, olen varma että tekemällä työtä hyvin, sitä on jatkossakin. Jos olet tosi hyvä ihminen töissä, en palautetta laita mihinkään. Sanon suoraan ohjaamoon, näin esimerkiksi kävi monelle paunulaiselle bussikuskille. Olen varma, että löytyy monia esimiehiä, jotka eivät kiitä: tarpeeksi. On kuitenkin tekijöille kiitos, että me autottomat voimme nauttia hyvästä palvelusta, velattomuudesta ja ennen muuta fakta, ettei autorikkoon matka tyssää.