Jumissa tanssilattialla

Olenko työtön? Suomalaisten ja isäni sanastossa se tarkoittaa, että olen elätti, lusmuilija, sosiaalipummi, arkiloinen ja velttoilija. Sohvaperuna, joka on käynyt työvieraaksi. Kun nämä leimat jätetään raiteille, juna vie kohti Parkanoa, jossa mikään näistä sanoista ei paina mitään. Kuka minä oikeastaan olen? Kaiken lisäksi vaarihahmo on pettänyt taas. Hänen piti mennä kanssani Parkanoon noin valovuosien ajan autolla, mutta kysyttäessä uudelleen hän paljasti murheensa. Ruosteinen paska hajosi Ruovedelle, ja nykyinen asuntoauto on aivan liian kallis tiellä pidettäväksi. En siltikään valita ne rahat kourassa.

Jotakin tapahtuu. Kävelen 50 kilometriä Valkeakoskelta Pirkkalaan… Pystynkö vaikka kuvaamaan asiaa sanoin? Uskon, että tämäkin matka ja sen herättämät ajatuksesi ovat seurausta ympärillä jo virtaavasta elämästä. Olenhan noussut – tai paremminkin paennut – lähes kuolleesta yhteiskunnallisesta ekosysteemistä. Parempaa kohti. Yhteyttä luontooni ja maailmaani, ilman autoja tai siitä ajokorttia, juhannus ilmassa. Autot ohittivat taukoamatta, ja kaikilla oli pistävä kiire mökille. Otin rauhallisesti ja jatkoin vain kävelyitä vuokrakotiin.

Saunaosastoni kylpyhuoneremontti on taloyhtiössä heti valmis, ja pääsin tästä kyllä saunomaan, mutta kokemuksestani puuttui hilpeys – homeläikät kun olivat edelleen penkeissä. Ensinnäkin, saunojista oli todella hyvää, että saneerausyhtiö pystyi säilyttämään aiemman työnjäljen , vaikka osittainen purkaminen saunan laatoitusten vaihtamiseksi olikin välttämätöntä. Sen jälkeen ryhdyttiin kuivattelemaan kosteutta ja laittelemaan kaikenlaista uutta kylpyhuoneisiini, mutta ovet rikkinäisten tilalle jäävät jostain syystä vailla kauppaa?