Jumissa tanssilattialla

Moi kaikki, tuliko luvattua vähän liikaa? Olin lähtevinäni Urjalaan, mutta vieläkin odotellaan. Ensiksi puhui todella sateinen ilma, sitten luin lehdestä uutisen, jossa pirkkalalainen äiti joutuu karsimaan lasten yli 900 euron harrastuksista vuotta kohti. Et voi olla miettimättä asiaa itsekään: mistä kaikkialta joudun mahdollisesti tässä luopumaan, kun työttömyys tulee takaisin arkeen? Onneksi seuraa löytyy, sillä Suomessa on tällä hetkellä jo 247 000 työtöntä. Lähdetään vihdoin Urjalaan. Yksi ei yhtälössä toimi ja päädyt muualle.

Langoilla kuului toukokuussa 2021 ystävällinen huokaus ja hetken hiljaisuus.  "Etkö sinä ole vieläkään perillä?" kysyi isoäitini. Olin kertonut yllättäen aikomuksista ottaa edes sapattivuosi mennäkseni pyöräilemään, lähimetsiisi tai latautumaan. Sitten kuukausia tulee, jo toinen kylpyläpäivä sapattivapaalta, ja se oli viimeinen kerta kun juttelin mummon seurassa puhelimessa syyskuusta. Hän kuoli yllättäen pian sen jälkeen, kun olin taas altailla lokakuusta 2021. Kysymys jäi voimaan pitkäksi aikaa, enkö minä tosiaan ole vielä perillä?

Kaaduin polkupyörällä Suupantorilla. Vain yksi lause sapattivapaalla, jonka kuulin eräältä vanhalta mummolta siis edellisenä päivänä, saa maailman näkemään arkisia asioita hei oikeassa valossa: "Hautausmaa on niin täynnä ihmisiä, jotka luulivat vuosikausia, ettei maailma voisi pyöriä ilman heitä." Onneksi oli pyöräilykypärä. Se pelasti ja ehkä tuuria matkassa. Kaaduin nimittäin niin, että isoilta kolhuilta säästyttiin. Pää ei siinä muistaakseni osunut mihinkään. Polkupyörän ohjaustanko otti arjessa kyynärpäätäni isompia osumia.

Viimeksi kaaos, maanantaiksi rauhallista ajelua Hämeenkyröösi. Pitihän se arvata, että arki alkaa Nokialta. Ei työmaita kilometrikaupalla eikä muutakaan turhaa. Tänä vuonna moniin juniin on käytetty jo 52,4 euroa, ja siihen se jäi. Myöskään ensimmäistäkään bussilippua pikavuoroille en ole hankkinut. Tämä johtuu siitä, että pääsen hoitamaan hyvää matkailua omalla menopelilläkin. Kulutus on ollut kivaa, mutta pyöräsi vuosihuolto odottaa loppuvuodesta. Nyt mietin mistä saan rahat kasaan, sillä säästötilillä on enää 250 euroa .

Keskusta ruuhkautui keskiviikkona, 27. päivänä. Kovin ruuhka sekoitti Tampereen keskustorin hei useiksi tunneiksi. Tällaisia uutisia kasvuseudulta tänään, kun repun kanssa kulkeva nomadi yritti selvitä tavallisesta arjesta. Ei tämä hyvältä vaikuta, ja tuskinpa houkuttelee lisää väkeä Kauhavalta, Kouvolasta tai Karkkilasta. Meitä on täällä jo niin liikaa. Paikoille ruuhkautuminen oli monien tekijöiden summa, mutta vain yksi niistä oli Areenalla järjestettävät EM-kisat. Muu johtunee työmaista joka kulmalla ja liiallisista väkimääristä.

Hyvä, täytän 35 vuotta marraskuussa, mutta testamenttia ei ole eikä tule. Monet testamenttaavat omaisuuttaan: autoja, reilusti omakotitaloa ja kokonaista metsää, mutta entä jos kaapistoni esittelevät tyhjyyttä ja käyttötililläni on satasia? Vuokra-asuntoja ei voi laskea omaisuudeksi, eikä mikään ajassa muutu – tulen aina asumaan vuokralla. Moni sukulaisistani onkin tehnyt testamentin, mutta minulla on toisia ajatuksia. Perhettä en tule perustamaan, lapsia en tarvitse ja lähden oravanpyörästä tasan viimeisenä onnekkaana.

Lapua. Jo nimi itsessään herättää mielikuvia menneisyydestä, niin traagisista kuin vaikka juhlavista hetkistä. Minulle, joka olen suuntaamassa kohti Etelä-Pohjanmaani maisemia, Lapuanjoen vartta, tuntuu kuin astuisin kieltämättä suoraan Suomen tarinoiden keskiöön. Runsaan 14 000 ihmisen kaupunki voi olla muuttotappiopaikkakunta, mutta se ei haittaa tätä nuukaa matkaajaa. Päinvastoin, joskus tuntuukin siltä, että kasvukeskuksille on etsittävä rauhallisempaa vaihtoehtoa. Lapua, vaikuttaa juuri minunlaiselta New Yorkilta.

Inflaatio käy ja ääriminimalisti joutui painimaan 873 euron budjetilla. On tullut ilmi, ettei täältä ole välttämättä varaa syyskuun pyöräilymatkaani Forssaan yöpymisellä, jos yksityiseltä suuhygienistiltä tulee miltei 160 euron lasku. Sitten verottaja muistaa mätkyllä, joten siihenkin pitää varautua. Onneksi pyöräilysi Nokian Prismaan on edelleen vehreätä ja meluisaa . Matkani varrella ei ole edessä tai takana työmaita, toisin kuin Pirkkalan Prismalle tänään ja vielä huomennakin. Rakasta kaupunkia nimeltä Nokia; siellä sielu lepää kauan.

Perjantaiaamun kiire alkoi näkyä Pirkkalan monilla bussipysäkeillä. Matkalaukkuja raahaavat odottivat siinä linja-autoa kohti Tampereen rautatieasemaa ja vähemmän onnekkaat kohti keskustojen työpaikkoja tai muita aamun askareita. Heidän olemuksissaan oli aistittavissa se perjantainen vakirutiini ja ehkä pieni aamuinen kiire. Samalla kun heidän matka oli vasta alkamassa ruuhkalinjoista, olin jo valmiina oman viikonlopun seikkailuun: ei ruuhkaa , ei aikataulua, ei työmaita – vain polkupyöräsi ja linjoilla, suuntana Häijään Äijä.

Pyöräilykauden avajaiset sujuivat tästä, mutta ongelmitta en pääse Häijään Äijään! Monia naurattaa, mutta viime syksynä menin Huittisiisi farkuissa ja välikausitakissa. Tänä keväänä et matkalle uskaltanut, joten hanki verkkokaupasta kunnollisen pyöräilytakin ja siihen liittyviä housuja, tietenkin tarjouksella. Tarjouksesta huolimatta vain laadukkaisiin pyöräilyasusteisiini saa pulittaa yli sata euroa. Jos haluat vähentää joukkoliikennettä, kuten busseja tai junia, ostos on tarpeen. Lähdet sitten Häijään Äijään , ja luet tästä blogistani.

On aikainen maanantaiaamu, kun Vuorisen Liikenteen bussi aloittaa työpäivänsä kohti Loimaan hiljaista Alastaroa. Rauhallinen bussimatka Alastaroon, aikataulussa ja ilman kasvuseudun alkavia ratikkatyömaita. Sitten heräsin unesta karuun todellisuuteen. Ratikkatyömaita on pystyssä joka puolella, ja asukkaat saavat valmistautua isoihin ruuhkiin. Julkiset kulkuvälineet ovat miltei jatkuvasti myöhässä, eikä autollakaan ajo ole enää herkku. Tällaisissa ruuhkissa asumisen edut alkavat mietityttää, otatko kasvuseudulla vai ilman?

Joulukuussa japanilaiset aloittavat sen suursiivouksen. He siivoavat koteja, kouluja, työpaikkoja ja julkisia paikkoja vain valmistellakseen uuden vuoden tuloon, kaikessa tässä siisteydessä. Rituaalille on nimi, Oosouji (大掃除), mikä on kirjaimellisesti perusteellista siivousta. Ennen sähköjä monet käyttivät kynttilöitä valona ja tulisijoja lämmitykseen sekä ruoanlaittoosi. Taloihin kertyi nokea ympäri vuoden, ja ne piti puhdistaa säännöllisesti. Jos missasit rituaalin, kerkeät innostua tuosta puhtaudesta aina!

Valtuusto on siunannut Pirkkalan ratikat aina Suupantorille asti. Onni onnettomuudessa on, että bussiliikenne säilyy Pirkkalassa todennäköisesti jatkossakin. Toisaalta mihin sitä ratikkaa tarvitsisin, jos kesällä pääsisi entiseen malliin polkupyörällä. Mikään ei oikeastaan muutu. Lähden sieltä bussilla Tampereellekin, mutta intuitio käskee matkalla vaihtamaan linjaa kesken kaiken. Olin oikeassa siellä, ostoshelvetin Länsilinjan autossa oli Paunun naiskuski ja juttutuokio vasta alkoi. Monta kierrosta.

Aloita henkilökohtaisen matkailulakon syyskuussa 2019, tänään siitä on yli viisi vuotta. Päätä, että onnea matkailuista et hae Saksaani tai Hollantiini, vain tavallisen nykyisestä elämästä. Kyse ei ole edes pankkitilien rahavirrasta, vaan puhtaasta tyytyväisyydestäni näin. Viihdyn erinomaisesti lähistölläkin, eikä fillarilla Sastamalakaan ole kaukana matkailijani arsenaalissa, mutta myös elämää ilman työtäkin itsessään nautintoa. Ei ole nytkään stressiä, jota paeta alkoholiin tai lennoille. Kaikki on aika hyvin.

Pitäisi kuluttaakin vähemmän ostolakossa, mutta taas meno. Vain 247 euron menoerä tyhjentää S-tuottotilin lähes puoleen ja saa käymään budjettikriisin partaalla. Pakko on maksaa elämää, jos meinaa säästää rahaa mm. bussilipuista ja matkailusta, kuten sovittua aiemmin. Hyvä uutinen on se, että tämä on vasta vuoden ensimmäinen isompi meno liittyen pyöräilyysi, eikä toista samanlaista tule kuin vasta ensi vuoden lopuksi. Lasket, että tämä on silti autoilua halvempaa ja voittaa Nyssen vuosilipun, 430.

On kaksi tapaa elää. Voisiko elää niin, että kulutat vähemmän kuin kuukausittainen tulo. Toisaalta, moni päättäisi elää toisin, kuluttamalla enemmän kuin kuukausittainen tulo. Onnistuukin, otat vaikka laskulla ja maksat myöhemmin. Supernuukana ko/divkeilen elää sellaiseen sävyyn, että kauppareissujakin tehdään fillarilla, ei bussilippuja taikka bensaa! Jos kermajuustoa on viiden euron alennuksessa kilolta, lähden hakemaan maksimierän ja sitten vielä toisenkin, toista kassaa hyödyntäen. Näin on juustoa.

Tästä se vallankumous alkaa. Sitten työttömiä syytetään, kun robotit vievät sinunkin työt! Piti ihan vilkaista uudestaankin, että mikä siinä Pirkkalassa menee, kun maastopyörällä ohi poljin. Selvisi, ettei Nyssellä taaskaan tee mitään, eikä Puuiloista robokuljetuksella mitään saanut. Pientä palautetta tuolta antaisin Sale Suupalle todella huonosta robottien sijoittelusta. Jos poljet vauhdikkaasti, tullen kaupalle kulman takaa, ensikertalaisilla meinasi robotit jäädä alle. Onneksi jarrut toimivat ja vahinkoa ei ole.

Paunun hallituista alasajoista on tasan kuusi kuukautta, mutta yhtiö ei vain unohdu. Se on edelleen käsite Pirkanmaalla ja Suomen parhain menneen elämän liikennöitsijä. Siirryit sieltä Paunusta juniini, mutta huomasit todella nopeasti sen, ettei samanlaista matkafiilistä vain ole. Ensi vuosi onkin kokeilu, jossa vähennän tämän junia ja liikun pääasiassa omalla paunulaisella. Lue minkälainen pyörähankinta 399 eurolla oli, Prismalla. Voisiko kertoa, että eräs luotettavimpia, eikä velkaakaan syntynyt yhtään.

Ihanin juhannus, yksin vietettynä Pirkkalassa. Oma valinta. Uimista, ulkoilua upeassa lähimetsässä, herkuttelua, parasta ruokaasi, YouTuben katseluakin , elektronista tanssimusiikkia , juomattomuutta ja lepoa. Onnellisen olo. Ei ihmisiä, ei puolisoja, ei lapsia, ei työkavereita — eikä hässäkkää tai kiirettä. Se koti on minulle pyhä paikka, en kutsu sinne enää ketään, enkä haluaisi käydä teilläkään. Älypuhelimen yhteystiedoissa on neljä kontaktia: isä, äiti, pikkuveli ja isosisko. Outoako, mutta toisaalta mukavaa.

Hallitusta vastustava opiskelija, tai vielä jotakin pahempaa, autoilua estävä Elokapina! On sanottu, että matkailukin on Suomessa kallista, mutta eipä ollut. Nuuka tyytyi kahden tähden hotelliini ja säästi bussilipuissakin jopa 50 euroa polkemalla Forssaan fillarilla. Siinä hotelliyö. Hotelli ei nyt ollut mikään kaikkien aikojen elämys, mutta se oli: Antin konditoriaasi vain tyylikäs kivenheitto ja niin, Vesihelmen saunalauteille pääsi aina yhtä nopeasti. Se on päähänpisto InterCity-junilla, mutta perille päästiin.