Ratikka tulee nyt ja pölyistä kahviloissa

Valtuusto on siunannut Pirkkalan ratikat aina Suupantorille asti. Onni onnettomuudessa on, että bussiliikenne säilyy Pirkkalassa todennäköisesti jatkossakin. Toisaalta mihin sitä ratikkaa tarvitsisin, jos kesällä pääsisi entiseen malliin polkupyörällä. Mikään ei oikeastaan muutu. Lähden sieltä bussilla Tampereellekin, mutta intuitio käskee matkalla vaihtamaan linjaa kesken kaiken. Olin oikeassa siellä, ostoshelvetin Länsilinjan autossa oli Paunun naiskuski ja juttutuokio vasta alkoi. Monta kierrosta.

Vain tuntien kierroksien jälkeen Keskustori - Partola - Keskustori -välillä näläntunne iskee. Olisit halunnut käydä kahvilassa, tai jopa Burger Kingissä, mutta kahviloiden ja ravintoloiden siivottomuus pisti silmään. Väkeä riittää silti, vaikka päädyn nappaamaan paistopisteestä jotain tämän sijaan. Blogi on puhtaasti sitä varten, voin tuoda epäkohtia esille. Jos esimerkiksi Linkosuo haluaisi minut vaikkapa asiakkaaksi, kannattaa putsata liiketila pölystä heti, ei vasta ensi vuonna tai seuraavassa elämässä.

Pyöräilykausi on takana. Vaikka sinulla ei ole tähtitieteellisiä linjakilometrejä, on mielestäni 1 500 kilometriä toukokuusta lokakuun loppuun aika hyvin. Se tekee tasan 250 kilometriä kuukaudelle. Ensi vuonna yritän polkea enemmänkin, mutta älä aseta silläkään kertaa mitään tavoitteita. Viimeksi poljin Huittisiin, ensi vuonna lähdetään Alastarolle (Loimaa), Humppilaan ja mahdollisesti Forssaankin. Nyt, tulen pidemmällekin varmasti, mutta polkupyörä pikajunan kyydissä on minulle toistaiseksi uutta.

S-tuottotililtä oli rahaa, ainakin 499 euron edestä. Makuuhuoneesta tupaan kannettu sohva oli 15-vuotias, eikä istumisesta tullut enää mitään. Käytin sen aivan loppuun. Päätin, että en enää ota sohvaa käytettynä, koska sellaisia joutuisi vaihtamaan jo aikaisemmin. Tilasin uuden sohvan 399 eurolla, sillä nykyinen painuu kohta kasaan. Se ei tue istumista ollenkaan. Selkä kipeytyy, materiaalit ovat kuluneet. Aiemmat sohvat olleet ilmaisia, nykyinen maksullisia. Vanhan annoin eilen seuraavalle, ilmaiseksi.

Hyvä nuuka ei halua luopua käytännössä mistään kevyesti, joskus on ymmärrettävä sohvien todellinen kesto. Paraskaan sohva ei kestä yli 20 vuotta, mutta tavallisin, kohtuuhintainen sohva kestää n. 7-14 vuotta.

Omalla mentiin viisitoista vuotta jo, eiköhän ole palvellut, omassa torpassa sohva oli käytössä näistä vuosista yli kymmenen vuotta. Uusi sohva tulee kotiinkuljetettuna vasta huomenna, nyt ei ole sitä.

Otan 24,90 euron kotiinkuljetuksen. Sohva kotiin, jokainen tietää autottomuuden edullisuudesta.

Bongaa tutun kuskin, kyytiin nyt! Kuulumisia ilmoilla

Pirkkalan päättäjistä suurin osa olivat rohkeita, mutta olisit itsekin parhaimmillaan, tuhlaillessa muiden rahaa. En vain kykene siihen oikeasti. Vastuuta tämän päivän päätöksistä ei tarvitse enää ensi vuonna ottaa, koska valta vaihtuu. Istun bussissa näkemättä niitä raiteita, mutta rakennustyöt alkavat joulukuussa. Raide ja ratikkapääte tulisi linja-autosta katsottuna Prisman ja bussin väliin, suunnilleen tankkausaseman kohdalle. Se ainakin poistuu kokonaan, autoilijat hyvät, autopesula lähtee myös.

Tähän asti kulkijaa on rasittanut vilkas autoliikenne Partolan ostoshelvetissä, mutta osaan nähdä ratikassa myös hyvää, se saattaisi ohjata nuo autoilijat Ideaparkiin tai tyystin Nokialle. Ratikan vuoksi Prisman parkkipaikat tulisivat vähenemään noin 30 prosenttia, vaikka nykyisetkään tilaratkaisut eivät aina riitä. Motonet on erittäin vahvasti riippuvainen autoilevista asiakkaista, saa nähdä sitten riittääkö ratikka-aikana asiakkaita, vai sulkevatko ovet. Joku kuulee autoilevalta kansalta, ehkä muualtakin.

Paunun naiskuskin kanssa harjoitellaan läheisen metsikön alasajamista. Mietitään, mitä Pirkkalan näkymä saattaisi bussista olla, jos ratikka-aika tulee joka tapauksessa metsikön poistamaan. Korvaako muutama alueelle pystytettävä puu ratikka-aukiolla yhtenäisen metsikön hävittämistä? Bussikuski on kannanotoissaan selkeintä, hänkään ei pidä Pirkkalassa tiivistymisestä, mutta paikkakunnalla asuessa ei ole pitkä matka varikolle. Hän ei siltikään jätä tilaisuutta muuttamisissa, jos tilanne joskus vaatii.

Bongasin tutun kuskin tässä, kyytiin vaan

Enää hetki, päästään lähtemään ajeluille. Voi olla, että alle vuoden päästä tästä maisema muuttuu radikaalisti. Haluan kertoa päättäjille nyt tässä vaiheessa huoliani vehreyden katoamisesta ja Partolan mahdollisesta muuttumisesta nurmikosta kohti betonihelvettiä. Sitä nurmikkoa ei ole tokikaan paljoa, mutta se on silti tärkeä. En ole ainoa, joka on huolestunut Pirkkalan vehreydestäsi ja sen mahdollisesta menettämisestä, kokoomuksen loputtomiin unelmiin. Liity välittömästi luontoystävällisin kuntiin.

Erakkona viihdyt parhaiten lähiluonnossa järvillä. Silloin, kun on pakko poistua ihmisten ilmoille, stressitasoja vähentäisi nurmikon olemassaolo, varikset muine lintuineen ja loputon vehreys. Mikään ei ole ankeampaa kuin Tampereen keskusta, vailla ensimmäistäkään tuuheaa puuta. Myös kuljettajani on samaa mieltä, työpäivän jälkeen on parasta kadota luontoon. Tiivistyvää kaupunkia ja Pirkkalaakin näkee tarpeeksi huomenna. Juttelemme vaikka ja mistä, muun muassa hienosta Paunun kaipuusta.

Martti halusi Paunun firman satavuotiaaksi, pumppaamalla omia rahoja. Tuosta oli tarkoitus ajaa Paunun firmaa alas ja jäädä eläkkeelle, hallitusti. Se ajettiin alas perikunnan toimesta Paunun äkillisen kuoleman jälkeen. Bussiin mahtui myös matkaideoita. Erakolla ei ole ystäviä, joten matkasta Huittisiin piti kertoa kuljettajalleni. Hän kuunteli ja sai matkaideoita Äetsään. Kiikan riippusilta oli hänelle tuttu, mutta käyminen on jäänyt väliin. Tarjoan pari muutakin matkavinkkiä, sitten kuljettajasi vaihtuu.

Linkosuon varsin pölyinen kahvila Ratinassa, ei kiitos

Jää pois linja-autoasemallasi, mutta koska olet silmistä tarkka, bongaa aiemmasta lähdöstä toisen Paunun kuskin. Hyppään piakkoin sinne, autosta #172 hypättiin suoraan autoon #177. Tervehdimme ja vaihdamme muutamia sanoja, mutta en enää jaksanut kolmatta tuntia jutella, mielenkiintoisia. Päätän vain nauttia kyydistä ja poistun vallan vasta kuljettajavaihtoon. Kahdella on työpäivä päättynyt, mutta minulla se jatkuu vain. Takaisin linja-autoasemalle, illaksi Partolaan ja yöksi kotiin. Aikaa on vielä.

Huomaan, että mahassa kurnisi ja olisin mennyt vaikka kahvilaankin, mutta mikään kahviloista ei säväytä. Espresso Housen koristeissa ja kattolampuissa on vuosienne pölyt, Burger Kingin pöydillä on likaa ja nesteitä, edellisiltä asiakkailta. En ymmärrä, kuinka ihmiset jaksavat viedä sinne rahojaan, jos edes puhdas pöytä ei kuulu hintaan. Pöydän ollessa likainen, voisit olettaa automaattisesti myös, ettei keittiössäkään ole hyvin. Ujona kyselen: Moi, voisitko siivota ainoan pöydän, se on hyvin likainen!

"Voisi, etkö näe ruuhkaa ravintolassa, mun pitäisi myydä ja paistaa sinulle burgeria! Luulet, että kerkeän, siivoa itse: jos niin likaista on.", Burger Kingin naistyöntekijä väläytti. Aa aivan, pahoittelen vaivasta, ei ole asiakkaan työ saada pöytä siistiksi. On ruokaa muuallakin, moikka. Pöytä oli törkyinen, täynnä ketsuppia ja kaatunutta limsaa, lattialla oli ranskalaisia ja salaattia, penkeissä oli majoneesia ja tarjottimia roskineen. Voin siivota sen, mutta Big Kingin sopii tulla tällöin puhtaasta vaivannäöstä.

Länsilinjan jälkeen kahvilaan nyt, ei tänne

Et vain rupeaisi siivoamaan maksutta, sittenkin maksamaan. Ratinan kauppakeskuksessa näkyi siivoojia, mutta siivoojien mukaan liiketiloja siivotaan erikseen, eri siivousyhtiön toimesta. Joissain tiloissa siivous tuotetaan itse työntekijöiden toimesta, ilmeisesti juurikin Burger Kingissä, esimerkin mainitakseni. Jos sinun täytyy siivota pöytää maksavana asiakkaana, vaihda suosiolla ruokapaikkaa, tai pyydä alennusta ruokaan. Kävelen kerroksen ympäri ja tutkin vaihteeksi Linkosuon kahvilaa.

Et tiedä miksi ihmeessä, Linkosuon työntekijät kyttäävät häiritsevästi, tulevat tuolla kyselemään miksi otan valokuvan heidän kahvilasta. Nyt on pakko, olen lähettänyt asiasta palautetta aiemminkin, vain löytääkseni entistä isompia pölypalloja. Kahvila on täynnä asiakkaiden hylkäämiä astioita, päätän viedä pöydästä hyllykköön ja toinen työntekijöistä häätää minut pois. "Viemme ne astiat itsekin, mene pois vaan!", työntekijä sanoo. Ahaa, itselleni paikkaa tekemässä vain, mutta pakko on tässä lähteä.

Älä vaivaa nälkäisenä sitä neljättä ruokapaikkaa nyt, Lidlistä paistopisteen eväät ja nälkä sammui. Uutisissa ruoditaan Linkosuon vaikeuksiakin, mutta tällä palvelulla ja siisteydellä en yhtään ihmettele. Palvelu on heikkoa ja vain asiakkaita väheksyvää, kahvila hukkuu pölyyn ja astioihin, ja kun hinnastasi huolimatta haluaisi joskus käydä — häädetään pois. Jos jotakin siitä opit, niin on ehkä hyväkin asia se, etten kamalasti noissa käykään. Kävisitkö itse, jos ylhäältä lentäisi pölypalloja jämineen kahviini?

Päätit pyöräilykauden tältä vuodelta, 1 500 kilometriä

Yhteiskuntasi rikki. Työttömiä haukutaan yhteiskunnan pummeiksi, vaikka ravintolat ja kahvilat täynnä tekemätöntä työtä ovat, jos joku vain ottaisi. Ihmisiä pistetään äärimmilleen ja työhyvinvointi laskee kuin lehmän häntä. Salen lähikaupassa kassat joutuivat tällä hetkellä huoltoaseman vessojakin siivoamaan ja työttömiä sekä muitakin vähäosaisia haukutaan työnsä vieroksumisesta. Onnea on, että kun pääset itsekin seuraavassa konkurssiaallossa vihdoin pihalle, tiedät miltä työttömästä tuntuu.

Annan pyörälle ansaittua lomaa, 1 500 kilometrin jälkeen pääsit varastoon, talveksi. Tällä hetkellä ajatuksena on aloittaa pyöräilykausi toukokuussa, Forssaan, kenties yöpymisellä. Tänä vuonna niin on tehtykin, eikä ollut hullumpaa. Ottaen huomioon, että pyörälläkin on poljettu paljon, selvisit huollossa 247 eurolla. Samaan aikaan Partolan bussilla ei ole bussifani ollut ja myös Länsilinjalla kuljettajat ovat ilmiön huomanneet. Viime vuonna Nysseen valui 179,16 euroa, tänä vuonna 60,00 euroa fillarilla.

Malttakaapa, tiistaista sunnuntaihin rajaton vuosikortti on käytettävissäni. Muistelen pyöräilyä lämmöllä myös tältä vuodelta, siksi haluan jakaa nyt vuoden parhaimman pyöräilykuvan kanssanne. Ihan varmuudella en osaa sanoa ollaanko vielä Pirkanmaalla vai Satakunnassa, mutta maisemat ovat valloittavia. Jos joku tietää, niin voisit kertoakin. Joka tapauksessa ollaan Pirkanmaan reunalla, ehkä Satakunnan alkumetreillä. Paikan ainoa mökki tallentui kuvaani, ei minkäänlaista ruuhkamelua.

Lopetin pyöräilykauden ennen marraskuuta

Voisiko tässä olla asuinpaikkasi, kun jäät eläkkeelle? Aiotko katsoa vuosikausia tiivistymistä, kun lähimpään naapuriin voisi olla kilometrejä tai ainakin reilu turvaväli. Pyöräily avartaa vähäsen, se saa ihmettelemään miksi niin monet käyvät näissä pölyisissä kahviloissa, kun on puhdasta luontoa. Aivan kotipihallasi. Bistrosarja pystyyn ja kesän kahvihetki näihin maisemiin, kiitos. Siinä olisi liikeideaakin tuleville yrittäjille, kahvila luonnon helmassa, eikä tarvitse enää pölyä vastaan taistella työaikana.

Näillä reissuillahan olen huomannut sen, että Pirkkala ei ehkä ollut parasta asuinpaikkaa sinulle. Tosiasiassa tykkään eniten aidosta maalaismaisemasta, väljyydestäsi ja niistä peruspalveluista. Siinä, kun useimmille käy mainiosti likainen tai vain pölyinen ruokapaikka, en edes sylkäise siihen suuntaan. Silloin, kun ravintoloissa on pakko käydä, valitkaa niitä siisteyden mukaan. Siisteyden mukaan, vaikka monille painaa enempi hinta tai ruokalista. Konkurssiin mennään tämänkin takia, mä vaan sanon.

Vain vuodesta on jäänyt kokonaisuudessaan hyvä kuva. Se on ollut vuosi, jona olen tehnyt eniten päiväreissuja, fillarilla. Koiviston Autoja ei ole ollut ikävä, mutta Paunua on. Ymmärrän helposti, että jatkajia ei ole löytynyt. Nykyisenlaiseen sillisalaattiin ei kannata busseja ostaa, mutta Paunun kuskilta kuulin vastakin poikkeuksellisesta kalustosta. Jutellessa kävi ilmi, että Länsilinjat valtaa ensi vuodesta Pirkkalan ja uusia sähköbusseja tulee perässä. Vaikka tarjous on hyväkin, mikään ei vie satulaltani.

Taas meno tuottotileillä, sohva vaihtoon uuteen, €399

Sohvallahan on kirjoitettu blogia, löhöilty, kuunneltu tanssimusiikkiakin, vietetty erakon arkea. Talvella on päiviä, usein viikkoja, kun en poistu kotoani. Helmikuussa vain, saatan mennä lauantaina ruokakauppaan ja vanhemmille saunaan, siinä se. Eikä vain silloin, koko talvena liikun vähän, lähinnä yhtenä päivänä viikossa. Kotona istuminen ei siltikään ole tylsää, saatat kirjoittaa maanantaisin vähän blogitekstiä ja uppoutua muina päivinä tanssimusiikin maailmaan. Ystävää ei ole, eikä tuosta tule.

Ennen vanhaan ilahduit kovasti ilmaisista sohvista, mutta päätän sijoittaa vihdoin uuteen. Kuvan sohva on tämäkin vanhemmilta, toivat näytille 11 vuotta sitten, kolmen vuoden vanhana. Vaikka noin viisitoista vuotta 299 euron tarjoussohvalta on hyvin, enempiä et aio selkää vaivata. Tuntui, että sohva valuu lattialle noin 20 senttiä, eikä uutenakaan istumakorkeus ollut hyvä. Se olisi vain 40 senttimetriä. Vaahtomuovissa ei ole enää paksuutta nimeksikään, kaikki on kulunut, siinäpä ääriminimalismia.

Nukkumiseen tuote voisi käydä edelleen, mutta makuuhuoneessani se oli vain pölyä keräämässä. Ylipäätään, en suosittele ostamaan sohvakaupastasi tämän tyylisiä sohvia, itsemurha olohuoneeseeni. Siksi uudessa sohvassani ei ole vuodeominaisuuksia, sen lisäksi uusi sohva ei voi vajota lattiaanne asti istuessasi, mutta myös tyynyissä on jousitusta. Käännettävät tyynyt tarjoavat reilua elinikää sohvalle, kääntelen jatkossa tiistaisin siivouksen aikana. Olen kyllästynyt palvelemaan nykysohvaa useasti.

Istu tästä sohvalle ja vajoat 20 senttiä heti

Usko tai älä, minulla ei ollut varaa sohvaan. Lukitsin hätätilin vuodeksi, eikä sitä rahaa voi käyttää seuraamuksitta, vaikkapa kunnolliseen tonnin sohvaan. Pyörähuolto vei säästöistä 270 euroa, joten ei siellä juuri muuta ollut kuin roposia. Olin siirtämässä hankintaa jo ensi vuodelle, mutta selkäkivut ovat kasvaneet niin voimakkaiksi tällä sohvalla, että tästä oli pakko päästä eroon. Täytin vain S-tuottotilini 500 euroon käteiskassasta, mutta sohvahankinnan jälkeen säästötili ammottaa ihanaa tyhjyyttään.

Käteiskassa tyhjeni sekin, mutta joulukuun hupirahaa on. Ihan nopeasti en saa säästötilille täyttöä, mutta jos jokin hajoaa, niin sitten se vain hajoaa. Ollaanko ilman. Sapattivapaan budjettia en sen sijaan käytä hankintoihin lainkaan. Jos on sitten tämän arvoista, kun sohvaa huomenna saapuu, eikä tarvitse enää erakkona kamalassa asennossa olla. Kaatopaikalle viemiset maksoi sekin rahaa, mutta onneksesi netti-ilmoituksella nokialainen nuori haki sohvan uuteen vuokrakotiin. Ei ollut varaa uuteen, nyt.

Toisessa ilmoituksessa samanlainen sohva maksaisi 70 euroa. Mietin, että olisin voinut varmaan tulojakin tehdä, mutta ei ollut sen arvoista. Eroon pääsin, se riittää ja nuori saanee ensikotiin sohvan, kunnes saa ammatin, työllistyy ja ostaa paremman. Sainko sohvan itsekin ilmaiseksi, joten ilmaiseksi pois annankin. Pistetään hyvä kiertämään. Uuteen sohvaan Sotkalla omaa paloi tavallaan nolla euroa. Tiedätkö miksi? Festareilla on kerätty tasan 2 660 pantillista tölkkiä ja pian sohvaunelma kotona.

Yhteenveto: ravintolakin on siisti kokemus, Japanissa

Uusien sohvien asentaminen ei suju huomennakaan lennossa, koska asun yksin ja olen erakko. On pakko soittaa seurakunnan apurille tai vaivata isääni. Tämä on tietoinen valinta, vaikka joskus jonkun kanssa eläminen olisi helpompaa. Pyöräilykauden olen nyt päättänyt aivan hyvillä mielin, mutta myös siivottomia ravintoloita on kierretty. Ratikan tuloa on ihmetelty suoraan kojelaudalta, mutta nyt ehdin katselemaan YouTubesta hyödyllisen videon. Kertoo muillekin kuinka Japani on maailman siistein.

Toisinaan mieti kohua Japanissa. Ei ole viikkoakaan, kun istahdin lentokenttäbussiin Tampereelta, juttelin japanilaiselle turistille ja englanniksi. Naiselle tuli järkytyksenä miten siivottomia suomalaiset ravintolat olivat. Hänen mukaansa puhtaus on Japanissa korkea prioriteetti, niin kotona kuin julkisissa paikoissa, joten ravintolassa pölyjä tai siivottomuutta ei ole. Siivoton läävä on Japanissa uutiskohunne aihe, mutta ei täällä. Lisäksi ihmeteltiin roskien määrää kaikkialla olevilla roskiksilla, lähiseudulla.

Japanissa siisteys otetaan niin tosissaan. Suomessa IC-junia siivonnut ei ottanut hänen mukaansa minkäänlaista kontaktia, mutta Japanissa siivooja nyökkää ja kiittää siististi sujuneesta junamatkasta. Vaikka roskakorejasi ei Japanissa julkisissa tiloissa tai paikoissa ole, kaikki ihmiset aivan nuoresta asti vievät roskat mukanansa: kotiin, työpaikalle tai satunnaisesti löytyviin uurniin. Roskiksien puutteesta huolimatta, Japanissa on paljon siistimpää kuin meillä. Olipa mielenkiintoista ja sama Eurooppaan.

Länsilinjan linja-autossa on vielä hetken tunnelmaa, kun vaihdamme moottoritiellä monia sanoja. Pian japanilainen jatkaa maailmalle ja matkustaa Pirkkalan lentokentältä seuraavaan kohteeseen. Hän toivoo, että suomalaiset tutustuvat maailmaani ja oppivat elämään siistimmin, sillä naisen oli vaikeaa metsästää puhdasta ravintolakokemusta tai lähijunaasi. Japani on syystä maailman puhtaimpia maita, mutta Suomessa voidaan pystyä samaan. Kotimaassa siisteyttä vaalitaan jo koulussa, hän paljastaa.

Tietysti, roskakorit eivät tule roskaa poistamaan Suomesta, mutta koulun siivoaminen oppilaiden kesken voisi saada isojakin muutoksia aikaan pitkällä aikavälillä. Jotain pitäisi tehdä, koska en voi olla ainoa, joka huomaa siivottomuutta Suomessa useasti. Auri Kanaselle on töitä, mutta kuuleeko hän?

Länsilinjat jätti Vaitissa, toivotin naiselle mukavaa matkaa, tulehan toisten siistimpään Suomeen!