Työvoimavirkailija kysyi alussa, onko minulla vielä palon kipinää uusiin haasteisiisi. Sanoin, että ainoa kipinäni on se, kun maastopyörän levyjarrut lyövät yhtäkkiä tulta viimeisestä alamäessä. Tajusin lopulta, ettei minun anhedonia tunne edes kuolemanpelkoa. Myin pelin pois, ettei tarvitse enää teeskennellä harrastavansa sitä. Tästä se tavallaan alkoi. Nyt kun minulla on 290 euroa, ruokani maistuu kädestä ihan tavalliselle. Mihin kaikki maku on minun elämässä kadonnut? Täältä sitä palautetta Postille, ennen kuin taas masennun.
Ääriminimalismi on polku vapautta kohti. Tervetuloa erakon elämään, joka on täynnä niin elämyksiä kuin taulukkoja.