Siirry pääsisältöön

Reklamaation juhla

Kaiken piti alkaa Parkanosta. Kolme viikkoa sitten suunnitelmissa oli kirjoittaa juttu, mutta lopputulos veikin aivan toisenlaiseen ympäristöön, millaiseen? Kuulit jo, sote-aseman hammaslääkärin tuoliin. Elämäni ja ne kirjoitukseni tarjoavat välillä melkoisia juonenkäänteitä. Kirjoituksen aikana alkoi tuntua hampaassa, ja paikka muuttui teräväksi. Joo, 44 euron meno. Viime viikolla tulin vihdoin tarkastukseen asti, ja tästäkin tulee suurin piirtein 60 euron lasku. Vastassa oli harakoita: yksi tuli ikkunan luokse ja toinen lensi kotiani lähimpään puuhun. Kolmas harakka odotti lääkärillä. Hyviä uutisia, jos uskotaan samaan kokkiin :)

Perässäni menet rajattomalla bussikortilla Linnainmaan Citymarketiin. Loimaalta ostettuihin boksereihin, siitä oli muuten mainittava taas infoon tarkkuuden vuoksi, ilmestyi iso ommelvirhe käytön myötä. Meidän oli hyvä tulla aiemmasta oppineena siis kaikkien kolmen kanssa infotiskille. Nuori työntekijä ei alkuun ymmärtänyt, mistä syystä uusia boksereita palautetaan, mutta kokeneempi työntekijä näytti harjoittelijalle vielä rikki menneen sauman. Kun rahapino oli palautumassa, sain tietenkin liian vähän rahaa ja jouduin siitäkin reklamoimaan. Tilalle saapui Björn Borg, mutta sekään ei vaikuta edustavan virheetöntä erää. Palaan takaisin.

Viime viikon ilmoitus ei ollut muuten vitsinä. Vuokrasopimus on tässä rivitalossa irtisanottu päättymään jo 31.12.2026. Hiukan nauratti lopulta vuokranantajani edustajan kommentti esittelystä… Autistina vastasin suoraan ja ilman mitään kaunistelua: "Tätä asuntoani ei tarvitse muuten kenellekään esitellä, vaan se pitäisi remontoida!" Olen asunut täällä yhteensä 15 vuotta. Menen pois remontoimattomuuden ja alkuperäisten pintojen takia. Firma vastasi: "Kiitos tiedoista, ja selvitetään kuntoa poismuuttosi jälkeen." Ääriminimalisti etsii ensi alkuun noin 40-vuotiaan tiskikaapin, johon joutui ne vanhat metallihyllykötkin itse vaihtamaan.

Nyt Prisma Pirkkalan asiakaspalvelu heikkenee jälleen. Jouduin itse muistuttamaan, että uusin reklamaatio on vieläkin kesken. Myyjä katsoi kuukauden päästä reklamaatioiden pinoa ja pahoitteli viivytystä. Yksi työntekijä oli yksinkertaisesti unohtanut laittaa HMD-puhelimeeni viestiä valmistuneesta huollosta. Kun infoon tulee nykyään asiakaspalvelun lisäksi kassatyötä, inhimillisiä virheitä sattuu enemmän. Tästä palvelusta on tullut vuosien saatossa heikkoa juuri tämän lisämuutoksen takia. Kassoja on muutenkin vähemmän auki. Et varmaan tulosta arvaa, mutta kokeile itse hoitaa Prisman infoa ja kassaa samaan aikaan kuukausia.

Hyviä uutisia hammashoitoon

Viikko sitten kokit paljastivat internetiin jotain kiinalaisista perinteistä. Huomaan kysyä, koska moni kokki käytti ruoanlaitossa mandariinikiinaa. Lopuksi ihmetellään, miten kiinalainen voi tietää mitään slaavilaisesta kulttuurista. Sen mukaan pihojesi harakka ottaa vastaan hyviä uutisia tai odotettuja vieraita pyrstöllään. Venäläisessä hetkessä sorokka omalla kotipihalla voi tarkoittaa myös yllätysvieraita, joita kannattaa jäädä tässä odottamaan. Heti sen jälkeen aukesi ovi, ja sain myytyä tarpeettoman sohvapöydän 85 eurolla muuton tiellä. Ostaja oli tulossa, sitten lääkäriin. Kotikadulla vastaan lentää harakka ja sen perässä toinenkin varislintu.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Kävellään kilometrin verran, ja sote-aseman pihalla viihtyy varis sekä kolmas harakka. Hei, harakan ja minun välinen katse kohtaa taas. Tuleeko vieraita vai onko niitä hyviä uutisia? Nyt ei muuten ole kysymys muusta kuin hampaiden vuositarkastuksesta. Ehkä aiemmasta on pian kolme vuotta jo. Et lähde arvaamaan, mutta minä varaudun tuhlaamaan hammashoitoon satoja euroja. Työttömänä omille rahoille olisi muutakin käyttöä. Nyt pitää miettiä sitäkin, kenen rahalla hoidan sen hyvän muuton. Hyvinkin toimin: ensin saan asunnon ja sitten mietit, kuinka muutan, matkalla hammashoitolaan. Ei ole niin helppoa.

Voi olla, että minulla löytyy AuDHD eli autismin ja ADHD:n yhdistelmä. Ensin toimitaan arjessa ja sitten mietitään toiminnan seuraamuksia. Sen voi kertoa tässä vaiheessa iltaa, että 1 020 euron vakuusmaksu on jo maksettu – toivottavasti yksityinen vuokranantaja voi viettää kokonaisen loppuvuoden ja joulun rauhassa. Asemalla on jo harakoita ja variksia odottamassa. Saatan esimerkiksi kailottaa hammashoitoloissa suoraan, mitä minä haluan, ilman minkäänlaista kiertelyä tai lämmittelyä. Pian asuntoon pitää hankkia uusi sänky, ja sekin on nyt hoidettu tarjouksesta sekä tilausta viivyttelemällä kaupassa. Uusi pesukone on sekin sana.

Pirkkalan terveyskeskuksen tiilirakennus ja ulkoilmaopasteet, joissa lukee muun muassa ensiapu ja päivystys, laboratorio, röntgen, hammashoitola ja hallinto.
Pirkkalan terveyskeskuksessa, hoitoni jatkuu

Kertokaa sitten hammaslääkärille muutosta ja siitä, miten hoitosuhde jatkuu ennen kuin se alkoikaan. No jep, hammaslääkärinikin sanoi, että alkaneen hoidon voi jatkaa Pirkkalassa. Paras lääkäri on venäläinen, todella asiantunteva muuten. Nyt oli pakko sanoa hänelle vastaanotosta kiertelemättä: "Vierasesineet yököttävät suussa." Hammaslääkärini ei tajunnut, mistä puhuin. Myös äitini on sanonut tässä, että puhun jotenkin todella teknisesti. Hammashoitaja sanoo yksinkertaisemmin: "Hänellä on herkkä nielu." Tämän takia otetaan uudet röntgenkuvat, ja jokaisesta kuvauskerrasta meinaan oksentaa. Autismia ja aistiyliherkkyyttä, joo!

"Neljä kuusi attritio, neljä seitsemän attritio. Kolme kuusi attritio, pieni kuluma..." hammaslääkäri kertoi. Vaikka lääkärin elokuvanäytös kuulosti suomeksi puhutulta, kielipää tuntui omaan makuun mandariinikiinalta. Olisi varmaan pitänyt mitata verenpaineet siihen samaan aikaasi. Luulin siis, että tulee vähintään satojen eurojen lasku. Muistuta sitten itseäsi niistä kotipihan ja terveyskeskuksen varislinnuistani. Juuri harakat toivat hyviä uutisia pyrstöillään myös tällä kertaa. Reikiä ei ole, mutta yhden hampaan takaosa on kuopilla. Ei siinä mitään, korjataan jo tammikuussa kuntoon. Sitä seuraava tarkastus onkin sitten siellä Nokian asemalla.

Ammattilainen tietää muuten lisätä kokin juttuun, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa pelkkä harakka on huonon onnen suurin merkki. Sen kuitenkin pystyy ohittamaan sanomalla yksinäiselle harakalle vaikka näin: "Hyvää huomenta, herra sorokka, miten vaimonne voi?" Hän lisää: "Yksi lintu tuo surun, kaksi tuo ilon. Kolme tuo tytön, neljä tuo pojan. Viisi on hopeaa, kuusi on kultaa. Seitsemäs on salaisuus, jota ei parane ilmi tuoda. Kahdeksan toiveelle, yhdeksän suukolle. Kymmenes on kaunein pyrstö, jota ei kannata ohittaa." Ihan hyvin meni. Parkanon ajan ienvaurio on korjaantunut. Kiitos harakoille uutisista, ystäviä ilmassa.

Reklamoin boksereista jälleen

Länsilinjat Oy:n bussi odottaa, ja reklamaatio myös… Auto oli muuten #185. Okei, eli kuten otsikossani mainitaan, olen tehnyt tätä iloa nyt noin nelisen kuukautta ja tunnen itseni suoraan sanottuna ihan idiootiksi. Olen testannut tähän mennessä kuutta merkkiä ja käyttänyt boksereihin lähes 400 euroa, eikä minulla ole kädessäni oikeastaan muuta kuin ehkä yhteensä kuusi reklamaatiota muutamasta tuotteesta. Melko usein törmään huonoon laatuun jo paketista otettaessa, tai uudet bokserit menevät huonoiksi käytössäni. Ei voi laadusta kehua: myös toiset Black Horsen aluslakanat joutuu palauttamaan. Ennen sitä oli muitakin kai.

Jack & Jonesiin tuli esimerkiksi alkuvuonna paljosti Medium-kokoisia boksereita, joiden koko vaikutti olevan lähinnä Smallia. Omaan jalkaani laitettaessa kangas repesi käsiin. Kummatkin paketit palautukseen. Kovin raskasta on, mutta säästetään vähintään kankaasta, eikä kukaan myyjistä sanonut yhtä suuremmasta. Ei edes voinut hyvittää, murisi jotain ylipainosta. Joo, bokserit ovat olleet valovuosia Mediumia. Nostan yhdet näytille, ja heidän bokserit näyttivät paljon pienemmiltä. Olen masentunut tästä kaikesta… ja rahankin sai. Turhaksi tavaksi budjetoin, kun rikkinäinen tuote pitää poistaa budjetista. Ala juoda kaljaa kohta.

Elämä on perseestä. Älä ihmettele, miksi ihmiset juo. Ei ole missään muutakaan lääkettä. Kyllä minulta aika moni kysyy, mitenkä et ole tasan viiteen vuoteen juonut mitään. Vastailen: "Minulla on lehmän hermot." Se on ainoa syy, miksi en nauti alkoholia. Inhoan kuluttamista ja vihaan rahaa… Ihmettelen joskus sitä, kuinka paljon vaivaa laadukkaiden tuotteiden löytäminen vaatii. Tuntuuko siltä, että meitä kaikkia ohjaillaan jatkuvasti kohti huonolaatuista roskaa? Kävinpä sitten Ratinassa tai verkkokaupassa, päädyn liian usein ostamaan tavaroita, jotka hajoavat alle vuoden sisällä. Koko järjestelmäsi tuntuu täysin peukaloidulta…

Neljän kuvan kollaasi reklamaatioreissusta K-Citymarket Linnainmaalle. Kuvat esittävät rikkinäistä bokseria paketista, kaupan ulkojulkisivua, sisätilojen rullaportaita ja palautuksesta saatuja seteleitä.
Reklamaatio boksereista vai kalsarikännit? Niinpä

Koulutusjärjestelmä on vastuussa tästä, aivan kuten se on syyllinen siihenkin, ettei yläkoulussa opeteta loogista ajattelua, sitä retoriikkaa tai budjetointia. Myös yritykset kantavat vastuun, sillä ne johtavat meitä harhaan järjettömillä toki, joskus jopa suorastaan valheellisilla väitteillä. Lisäksi ne ovat tosi pelkurimaisia haastamaan tehtaita avoimesti ja kannustamaan heitä kestävään kehitykseen. Lopputuloksena on tarkoin valikoitua hölynpölyä, jossa on mukana arvokasta tietoa vain läpällä taikka silloin, kun data suosii yritystä itseään. Vihdoin nousen baarin ohi liukuportaita, ja kohta alkaa tiskikin levyttämään. Monta syytä juoda.

"Hei, ostin tällaiset bokserit Loimaan Citymarketista, ja niihin on tullut aukinainen sauma parin käytön jälkeen." Tyttö nostaa boksereita käteen ja koittaa löytää sen. Harjoittelun taustaa maisemoi myös kokeneempi miesmyyjä. Panu näyttää virheen paikan ja sanoo, että juuri tällaiset viat pitää hyvittää asiakkaalle. Minä en sanonut mitään, mutta aika hyvä reklamaatio jälleen kerran. "Nyt heittävät sentit sen verran oudosti, että tarkistan tämän varmuuden vuoksi kollegalta!" loistava myyjä sanoo. Lopulta tyttö antaa minulle tämän virheen merkiksi 15 euroa käteen. "Ei, minä en ota osahyvitystä. Tämä tuote maksoi sen 25,00 euroa vain!"

Myyjä jatkaa hetkisen kuluttua: "Oho, minun laskupääni teki nyt kyllä pienet tepposet! Totta kai täysi 25 euroa kuuluu sinulle, tässä on kymppi lisää." Näin vielä, kuinka heittivät koko pussin roskakoriin. Pari muuta olivat käyttökelpoisia. Tämä kaupan teatteri on liian masentavaa sinulle! Nykyään kyse ei ole enää siitä, kuka tarjoaa kuluttajilleen parhaan mahdollisen kulutushyödykkeen. Sen sijaan kilpaillaan siitä, kuinka alas omat kustannukset voidaan painaa niin, että asiakkaille saadaan silti kaupattua lähes mitä tahansa paskaa. Kysymys on siitä, että laiskuus ja lyhyt pinna tiedetään. Ei sinne kukaan työpäivän jälkeen enää lähde.

Irtisanoin vuokrasopimukseni

Lisäisin myös, että suurin osa tuosta on luultavasti vain väistämätöntä nykyelämän monimutkaisuuden vuoksi, kiirettä. Valistuneena kuluttajana oleminen on elintärkeää, mutta nyt en usko, että se voi koskaan riittää. Olen koulutukseltani merkonomi, ja autistina käyn luonnostaan tarkkana ja pysyn selvästi analyyttisena. Silti, kun ajattelen tätä kaikkea, mitä käytän ja ostan vuoden aikana, joka ikiseen palaan perehtyminen ei ole edes työttömänä lähellekään mahdollista. Tuntuu, että boksereitakin syntyy tuhansia erilaisia. Otetaan tilalle hyvistä tarjouksista Björn Borgit, ja siinäkin on yhdessä pieni ommelvirhe. Uusin reklamaation paikka!

Nyt ei kuitenkaan viisareita riitä. Kaikki energiani poistuu tammikuun muuttoon ääriminimalistina. Lukijoilta on aika monesti tullut kehuja tästä ekologisesta elämästä, mutta onko se ekologista, jos kannan romuja vain täyttääkseni tyhjiä hyllyjä tai autioituvaa lattiapinta-alaa? Nojatuolini kera olisi pitänyt palata Sotkaan. Voi olla, että 40 neliömetriä on liikaa. Tänne mahtuisi kaksi ihmistä ja kissa. Ulkovarastossa on enää lumilapio ja katuharja. Ilman remonttia ei tännekään kukaan muuta, olisin itse tarvinnut sellaisen äkkiä… Keittiötä voisin käyttää, mutta sekin aiheuttaa liikaa stressiä. Milloin risa ovi jää käteeni? Koska vetokaappi hajoaa?

Joudun miettimään kaikkia näitä kysymyksiä joka päivä. Mitä luulette, kahden vuoden päästä on tässä keittiössä jo 40-vuotisjuhlapäivät, mutta en ole enää itse juhlimassa. Astiankuivaushyllyt, joita kaapeissani on kolmisen kappaletta, on vaihdettu itse, koska huoltomies kehui aiempaa riittävän hyvänä. Riittävän hyvä ruoste. Keskimmäinen oli vinossa ja alimmainen 1980-luvun taidonnäyte. Minulla on palanut vuosien mittaan taloyhtiölle kuuluviin asioihin satoja euroja! Vielä pitäisi liian kuluneet seinävalaisimet vaihtaa, mutta turhat eivät ole kuulemma tarpeeksi rikki. Naapurini on vääntänyt isoa kättä näistä vuosikausia, minä sanon irti.

Avattu astiankuivauskaappi vanhassa keittiössä, jossa on vain muutama astia: vihreä siivilä, muutama lautanen ja muki. Alapuolella näkyvät teräksinen tiskipöytä kahdella altaalla, valkoinen sähköliesi ja ovi viereiseen huoneeseen.
Ääriminimalismia ja kohta 40-vuotias keittiöni

Sain tietää, että asunto on nyt minun. Uskokaa tai älkää, anhedonian vuoksi paremman asunnon saanti Nokialta tuntuukin aivan samalta kuin säätiedotuksia kertovan Pekka Poudan tieto siitä, että huomenna on meillä Pirkkalassa astetta lämpimämpi ilma. Olenko niin rikki, etten edes tiedä, paraneeko mikään muutoksella? No, sitä tavaraa ei ainakaan paljoa pitäisi olla enää. Laske heti, että noin kahdeksan muuttolaatikkoa riittää. Siis ihan oikeasti kahdeksan! Maustehyllyssäni on näköjään pippurimaustettakin, jonka "Parasta ennen" -päiväys lopetti jo 2.8.2026, ja se on lähes täynnä! Kertokaa, missä muut mausteet ovat – ei ole.

Omistan tällä hetkellä 162 tavaraa, mutta kuulet silti omistavani liian paljon. Vanhempani tietävät jo, että minulle ei siis kannata ostaa mitään sokkona. Ääriminimalismi on kaikkialla tuttu. Kyseessä on luultavasti suurin stressireaktio. Ulkomaailma on kaoottinen ja sekava. Kaipaamme hiljaisia ja järjestyksessä olevia ympäristöjä selviytyäksemme. Eihän siinä vääryyttä ole? Siksi irtisanoin sen vuokrasopimukseni päättymään 31.12.2026. Muutan 1.1.2027 uudisasuntoon Nokialle. Neliöistä on katoamassa noin 38,5 prosenttia – tarkalleen 38,46 prosenttia, jos vain lasketaan se autistisen tarkasti. Määrä pienenee kai 15 neliömetrillä.

Tämän kaiken jälkeen asunnonvälittäjä otti yhteyttä näin: "Asunto on laitettu irtisanoutumaan toiveitanne kuunnellen. Sopiiko vielä suunnitella aikoja asunnon esittelystä seuraaville asukkaille? Esittelyn ajaksi on hyvä varmistaa, ettei kotiin jää mitään arvotavaraa." Luin viestin ja aloin nauraa hysteerisesti. Hetken kuluttua jatkoin: "Oletteko tosissanne?! Tämä asunto on vuodelta 1988 vailla ainoatakaan pintaremonttia. Tämä kämppä vaatii niitä kauan odotettuja remonttimiehiä, ei esittelijöitä." Tervetuloa katsomaan ehkä 40-vuotispäivinä eläköityvää kylpyhuonetta, kaapistoa ja keittiötä. Tarjoan ne kakkukahvit, mutten remonttimiehiä.

Prisman kyyti reklamaatioissa

ABC Pirkkalan kassatäti sanoi hyvin: "Asuntosi kuulostaa murheelta. Suhde on juuri päättymässä, joten pysähdy hetkeksi pohtimaan sitä niin, tunnista menetys ja muistele hyviä aikoja. Ota hyvät opit talteen, anna anteeksi ja toimita eteenpäin. Kliseistä, mutta henkinen painolasti on se, mitä sinun täytyy karsia." Tässä viime viikolla kosteudenmittaaja kävi pyörittelemässä sitä keppiään vain kylpyhuoneen lattialla ja edes hiukan ylempänä lattiatasolta, eli isännöitsijä sai haluamansa tuloksen. Näin hometta ei löydy, mutta se voi viihtyä missä vain: katolla, seinustoissa ja niin edelleen. Laitehan tutkii sitä senttimetrin verran lattiasta kuitenkin.

Voisi kirjoittaa joskus enemmän, mutta nyt menen vauhdilla Prismaan. Alkuvuonna infon aukioloaika supistui. Myöhemmin linjastoja uudistettiin ja sen kylkeen tuli kassalinja numero yhdeksän. On oletettavaa, että kassat kuormittuvat siitä. Tässä myymälässä voi olla ruuhka-aikaan vain kolme kassaa auki, joista paras kassa toimii infotiskiltä käsin. Kuule, sekin masentaa minua. Kassalla paistaa läpi puhdas kiire. Pitää muistaa hoitaa reklamaatio, lähettää yksi huoltoliikkeelle päin ja ilmoittaa vielä tuloksesta asiakkaalle. Kun itse kassoille on jonoa, tällaiset asiani jäävät helposti tekemättä tai unohtuvat kaikessa kaupan kiireessä nurkkaan.

Turpaan iski muuttokiire! Meinasin unohtaa sen hyvityksen kokonaan. Prismalle on ne tutut kuusi kilometriä. Ainoa juttu, miksi muutat Nokialle. Siellä on vain yksi kai. Älä sano mitään! Niin kuin Irina laulaa. Voi olla kuuma peruna täällä Pirkkalassa, että joku pääsee vähemmällä ja ilman luottobiiliä. Kausikorttia lainaan ja tulen tiskille, siihen jonon päähän. Infon väki huokaisi taas ja jatkoi yhdellä hengenvedolla, että Asta unohti ilmoittaa ja ilmoitus hyvityksestä on seissyt laatikossa jo viikon! Onko uudistus mennyt siellä Prisma Pirkkalassa ihan putkeen teillä? Cittarissa kassat odottavat asiakkaita edelleen, eikä yksikään istu siellä infossa.

Neljän kuvan kollaasi sähköhammasharjan hankinnasta. Kuvat esittävät ladattavaa Philips Sonicare -sähköhammasharjaa telineessään, turkoosia Budbeen pakettiautomaattia, verkkokaupan tilaustietoja sähköhammasharjasta hinnalla 40,07 € sekä postipakettia saapuneena.
Pinna petti, ostin sähköhammasharjan muualta

Olisin hakenut välillä uuden harjan Prismasta, jos asiani olisi hoidettu vähän nopeammin. En kuitenkaan mitään toimivaa palautukseen rastita. Epäilen, että ADHD voi olla myös minun ongelmani, jonka vuoksi ei yksinkertaisesti jaksa odottaa saagan päättymistä. Hyvä niin, Tokmanni halpenee vain uutiskirjeitä tilaamalla silmissä. Koodin saat keksittyyn "reklamoija@mailinator.com"-osoitteeseen ja sen risan tarjouskirjeenkin. Reklamoijan voi vaihtaa mihin vain sanaan, ja helppo etukuponki käy avattavaksi palvelun virallisilta sivuilta postilaatikon nimellä. Oho, toimii? Kymmeniä kertoja kävi näin, ja tilaan varmasti ahneuttani jatkossakin.

Olen käyttänyt tuota Tokmannin kymmenen euron tarjousta kaikkiaan kahteen olemassa olevaan postilaatikkoon, eikä uusia kertoja enää tule, mutta tällä nörttierakon kikalla edullista ostelua voi jatkaa joka kerta kotisohvalla ja esimerkiksi Google Chromestakin löytyvästä yksityisestä selaustilasta. Tarjouksessa ollut sähköhammasharja se vain halpeni uudelleen kymmenellä eurolla, kun tilaus ylittää 50 euron rajan. Kaupan päälle sai tuolloin todella hyvän ja ilmaisen Budbee-toimituksen. En valita: joutui näkemään vähän vaivaa myös siinä, ettei loppuhinta painu lisäalennuksen jälkeen alle 40 euroon. Alan etsimään jotain edullista.

Vaarihahmo näkee itsensä peilistä! Periaatteessa olisin voinut kaivaa jotain hyödyllistä, esimerkiksi sen 1,69 euroa maksavan tonnikalapurkin vedessä, mutta joutuisin maksamaan niin sanotusti turhasta. Hinta oli 49,99, josta laskettiin tosiaan 39,99 euron loppuhinta. "Oispa hirvittävän kallista tonnikalaa!" vaarihahmo sanoi. Ei kulkisi meinaan läpi ilman pientä lisättävää. Tonnikalan tilaus menisi, mutta en myöskään raaskinut mitään tonnikalaa ostaa. Ostin kaksi kappaletta 19 sentin "Onnea!"-onnittelukortteja. Niillä tilaukseni meni läpi, ja nuukalle tuli parempi mieli. Se ensimmäinen syntymäpäiväkortiksi ja toinen tästä saavutuksesta.

Ensimmäisiä muuttolaatikoitani

Mikäli googlaan nykyään mitä tahansa, hakutuloksiini nousevat tasan parhaan hakukoneoptimoinnin tehneet yritykset, eivät ne, joilla on paras tuote. Se on surkeaa itsessään. Ja kun tarkemmin miettii tuota asiaa, niin tämä kaikki tuntuu kuin ylelliseltä toimintaelokuvalta arjesta. Se, että loputtoman reklamaatiosodan ja kauniin alennuskoodikikkailun voitto sinetöidään nimenomaan kortilla, jossa pistää silmääni "Onnea!", tuntuu ironiselta onnentoivotukselta itselleni selviytymisestä nykymaailman kulutusviidakossa. Tässä kortissa oli kaiketi bilettävä kissa, joka kuunteli musiikkia ja jolla oli aurinkolasit päässä. Ihan mielikuvituksen vuoksi :)

Tulevassa merkinnässä käsittelen muuttoa ja ADHD:tä. Usko tai älä, muuttoon on vielä 46 päivää. Siis neljäkymmentäkuusi päivää, ja meillä on jo viisi muuttolaatikkoa pakattuna! Jaa, mikä uutinen kertoo tästä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä paremmin kuin hän? Muutto oli hätiköity ja niin päähänpisto, eli kärsitään seuraamukset, joita tässä arjessa riittää. Millä muutan? Paljonko muutto maksaa? Missä on tämän muuton moraali, miksi juuri keskustaan? Muutanko lopulta vain omia tavaroitani, vai yritänkö muuttaa itseäni? Jos vaihdat kortteja, muuttuuko sisäinen maisema mukana? Missä sitä hiljaisuutta on, Pirkkalassa ei?

Niin juuri. Olen katsonut useamman videon kanavalta nimeltä A Micro Apartment Life, jossa tunnettu japanilainen vlogi esittelee pikkuasuntoja. Ihan ensimmäinen video näyttää miehen oman asuntonsa ja kaiken hänen omaisuutensa. En tulisi koskaan olemaan yhtä äärimmäinen kuin tämä minimalisti, mutta on kaiketi uskomatonta nähdä, kuinka vähän japanilainen mies voi omistaa. Näistä videoista tulisi tavallaan kimmoke muuttoon lopullisesti. Kenelle minä hamstraan tätä palstatilaa? Miksi asunnossani pitää olla näin monta huonekalua? Kuinka vähällä pärjäisit, jos olisi pakko? Laittaisinko lompakon laihdutuskuurille? Olkaa hiljaa.

Tärkein kysymys on miettimättä… Tuoko isompi asunto oikeasti lisää onnea? Ei siltä vaikuta, joten on aika muuttaa pienempään. Ensi viikolla kerron sinulle, kuinka muutan ja mitä se maksaa. Tiedät tämän vitsin itsekin, kaikkea ei tarvitse maksaa euroissa. Enkä muuten halua kertoa tuosta nytkään, mutta on kerrottu. Luin muutama vuosi sitten Fumio Sasakin kirjaa Hyvästit tavaroille – Vapauttava minimalismi, ja sen ainoa oppi oli jättää kirjan anti hautumaan. Nyt olen valmis muuttoon. Koti ei ole minulle ainakaan enää mikään varasto, ja se tuntuu hyvältä. Laatikot esiin ja katsomaan, kuinka vähällä lopulta pärjään. Harakatkin lentää!

Kommentit