Jumissa tanssilattialla

Johan tässä, 2020 paunulaisesta #142 Sirpan kyydissä vasta unelmoin ja 2021 Marjan kyydissä autossa #141 kuuntelen biisiä uudelleen "I just want to go back to those days when I was just a girl…" ja rohkea unelma toteutui. Seisotin pyörää turhaan ulkovarastossa! Juokse miellyttääksesi, älä elääksesi: elämästä puuttui jotain. Se tuntui samalta kuin aamun leipä ilman voita tai juustoja. Töissä siitä ei ymmärtänyt kukaan, eikä lähisuvussa… Onneksi bussikuski kannusti Paunulla ja tässä sitä ollaan vielä. Viiden vuoden sapattivapaa on ohi.

Saunaosastoni kylpyhuoneremontti on taloyhtiössä heti valmis, ja pääsin tästä kyllä saunomaan, mutta kokemuksestani puuttui hilpeys – homeläikät kun olivat edelleen penkeissä. Ensinnäkin, saunojista oli todella hyvää, että saneerausyhtiö pystyi säilyttämään aiemman työnjäljen , vaikka osittainen purkaminen saunan laatoitusten vaihtamiseksi olikin välttämätöntä. Sen jälkeen ryhdyttiin kuivattelemaan kosteutta ja laittelemaan kaikenlaista uutta kylpyhuoneisiini, mutta ovet rikkinäisten tilalle jäävät jostain syystä vailla kauppaa?

Elin vain elämää. Yritin löytää parisuhteen. Nyt hallitus vaihtuisi, mutta sama meno jatkuu. Haemme lyhytkestoista onnea tarpeettomista matkailuista, jatkuvista shoppailuista ja rikkinäisistä suhteista, joo. Menemme lähikahvilaan nopeille kakkukahveille, ja tunnin työpanos on pian menetetty erityiseen hetkeen. Kuuntelemme työmatkalla auton stereoita, jotka kertovat mistä seksileluja saa seuraavaksi. Parisuhde ei meillä ainakaan toimi, mutta olenko suhteessa silti, koska se on yhteiskuntakuuluvuuden mittari. Ei voi jäädä kisasta.