Jumissa tanssilattialla

Autistinen 9-vuotias poika Venäjältä näki ja kuuli jotakin, mitä ei olisi edes pitänyt. "Mikäli et ota sitä munaa esiin ja virtsaa invalidin päälle, tulemme vielä hakkaamaan sinua hetkenä minä hyvänsä, äläkä kerro äidille!" yläasteikäiset painottivat koulun vessassa. En suostunut, mutta viisi muuta virtsasivat kunniasta invalidilapsen päälle. Poistuin vaan ja koko ajan varuillani! Enhän koskaan tiennyt, milloin tai mistä tällaiset isot pojat ilmestyvät? Eletystä elämästä ei ole epäselvää. Olen selkokielellä ihmisarka, enkä päästä juuri lähelle.

Siinä paperilla tulevaisuus näytti kirkkaalta: "Jyri on työskennellyt puoli vuotta Clas Ohlson Oy:n Ideaparkin myymälässä harjoittelijana. Hän on osoittanut olevansa tosi ahkera, tunnollinen sekä täsmällinen!" Perään saapui terävin näkemiin, loputon työttömyys ja leppoisa syrjäytyminen? Työskentele lujaa, koska kauppakoulusta sanottiin, että näin saa jalan oviesi väliin. Energiaa meni lopulta hukkaan, ja minulla oli ensimmäisiä lihassairauden oireita. Koin, että minua ei kuunneltu työntekijänä tästä. Voitot ajoivat kaiken muun alta.

Johan tässä, 2020 paunulaisesta #142 Sirpan kyydissä vasta unelmoin ja 2021 Marjan kyydissä autossa #141 kuuntelen biisiä uudelleen "I just want to go back to those days when I was just a girl…" ja rohkea unelma toteutui. Seisotin pyörää turhaan ulkovarastossa! Juokse miellyttääksesi, älä elääksesi: elämästä puuttui jotain. Se tuntui samalta kuin aamun leipä ilman voita tai juustoja. Töissä siitä ei ymmärtänyt kukaan, eikä lähisuvussa… Onneksi bussikuski kannusti Paunulla ja tässä sitä ollaan vielä. Viiden vuoden sapattivapaa on ohi.

Saunaosastoni kylpyhuoneremontti on taloyhtiössä heti valmis, ja pääsin tästä kyllä saunomaan, mutta kokemuksestani puuttui hilpeys – homeläikät kun olivat edelleen penkeissä. Ensinnäkin, saunojista oli todella hyvää, että saneerausyhtiö pystyi säilyttämään aiemman työnjäljen , vaikka osittainen purkaminen saunan laatoitusten vaihtamiseksi olikin välttämätöntä. Sen jälkeen ryhdyttiin kuivattelemaan kosteutta ja laittelemaan kaikenlaista uutta kylpyhuoneisiini, mutta ovet rikkinäisten tilalle jäävät jostain syystä vailla kauppaa?

Elin vain elämää. Yritin löytää parisuhteen. Nyt hallitus vaihtuisi, mutta sama meno jatkuu. Haemme lyhytkestoista onnea tarpeettomista matkailuista, jatkuvista shoppailuista ja rikkinäisistä suhteista, joo. Menemme lähikahvilaan nopeille kakkukahveille, ja tunnin työpanos on pian menetetty erityiseen hetkeen. Kuuntelemme työmatkalla auton stereoita, jotka kertovat mistä seksileluja saa seuraavaksi. Parisuhde ei meillä ainakaan toimi, mutta olenko suhteessa silti, koska se on yhteiskuntakuuluvuuden mittari. Ei voi jäädä kisasta.