Matkailu, työ ja parisuhteet minimalismissa

Matkalle, koska muutkin
Elämme aidosti aika mielenkiintoista aikaa. Hallitus vaihtui, mutta sama meno jatkuu. Haemme lyhytkestoista onnea tarpeettomasta matkailusta, jatkuvasta shoppailusta ja rikkinäisistä suhteista. Menemme kahvilaan nopeille kakkukahveille, ja tunnin työpanos on menetetty.

Istuin itsekin kahvilassa 10 minuuttia tuhlatakseni tunnin palkan vain kolme viikkoa sitten Kööpenhaminassa entisen ystäväni kanssa. Istumme kaikki työpaikoilla maanantaista lauantaihin, jotta joku muu kertoisi, mitä ostaa mainoskatkojen aikana. Lapsi pääsee helpommalla, kaikki kiva menee jonkun muun piikkiin. Jos se helpottaa, kerron siitä nyt, et ole yksin.

Olen minimalisti, mutta suhde maksimalistin kanssa ei vain onnistunut. Hän halusi enemmän; enemmän matkailua, enemmän ruokaa, enemmän jotain — minun kustannuksella. Vaikka ymmärrän, että kaikki eivät ole elämässä samalla viivalla, en voinut auttaa tarpeeksi. Kaikki mitä tein, oli turhaa ja tuskin sain edes kiitosta, lopulta kyllästyin koko asiaan nimeltä parisuhde. Ei se onnistu maksimalistin kanssa, eikä varsinkaan sellaisen kanssa, joka ei ollut ihan terve. Pakkasin ja häivyin.

Yksin on pienin paha

Olen ollut jo pitkään hyvä selviämään yksin, ja nyt mietin miksi niin moni muu seurustelee rikkinäisissä parisuhteissa, onko se viihdettä elämään? Halutaanko uskoa parempaan huomiseen? Parisuhde maksimalistin kanssa tarkoitti sitä, että olin automaattisesti vastuussa veloista. Oletettiin, että koska itse hoidin raha-asiani koko ikäni moitteettomasti, oli pakko tukea laskujen maksussa. Siinä vaiheessa kun vastapuoli ahdistui liikaa raha-asioistaan, kaikki ilo suhteesta oli ohi.

Työssä en saanut olla menestyvä, koska toinen halusi hallita minua jatkuvilla episodeillaan. Hän halusi viedä kaiken ilon minusta kuiviin. Soittolistat, joita kuuntelin, edustivat parhainta roskaa. Liikuntamuodot, joita harrastin, harmittivat häntä päivittäin. Toinen se vain nukkui sängyllään tekemättä mitään ja arvosteli muita, joilla meni ei vain pikkaisen, vaan paljon paremmin. Tarpeeksi siitä, jokainen joka on vahva sisältään, ei tarvitse eikä hyväksy lisää draamaa elämään.

Olen ehkä yksin, mutta voin hyvin, ja työyhteisössä on riittävästi mukavaa porukkaa. Vapautta on se, että voin lähteä rajattomasti töihin 44 euron kuukausihintaan Paunun ja TKL:n busseilla arkisin, ja muidenkin matkojen hoito vaikkapa ruokakauppaan onnistuu täydellisesti. Peltilehmä ei ole koskaan kiinnostanut minua. Se on kallis, se vaatii katsastuksia vakuutuksineen, eikä säästetty aika välttämättä palaudu ilona elämään. On helpompaa lukea kirjaa bussimatkoilla kuin etsiä huoltamoita.

TKL #92 matkalla Kaarilaan

Työ on mielestäni parasta mitä minimalistilla voi olla. Työ, jota rakastaa ja työ, jossa viihtyy. Olen aina rakastanut työtä, jota tehdään arkisin toimistoaikaan, koska se antaa vapautta iltoihin ja vielä viikonloppuihin. Työ antaa elämälle suuntaa. Moni ei ole tyytyväinen työhönsä. Olen aina sanonut, pitäisikö etsiä parempaa työtä? On olemassa työtä, joka kiinnostaa enemmän. Elämässä ei kannata, vaan pitää olla positiivinen, samaa tulee odottaa myös kumppaniltaan. Vikaakin saa olla.

Jos suhde ei parane, niin ainoa tapa on lähteä sieltä pois. Etenkin silloin, kun kokee olevansa jatkuvasti antavana osapuolena. Se rasittaa, vaikka olisi mieleltään terve. Kenenkään ei pitäisi kuunnella jatkuvia avautumisia siitä, kuinka toisella menee jatkuvasti huonommin, ja siitä syystä on taas ojennettava rahaa. Kenenkään ei pidä alistua kontrolliin, jossa mitään ei saa tehdä, ja kaikki mitä saat tehdä — on jatkuvan tyytymättömyyden perusta. Leffa, minkä viimeksi katsoin, oli täyttä roskaa.

Sitä sain kuulla jatkuvasti, kaikki oli negatiivista hänen ympäristössä, että se piti purkaa parempiin ihmisiin. Luulitko löytäneesi unelmiesi miehen? Se voi olla ihminen, jolla on kaksi tai kolme maskia, joita itsekin rakastin. Sitten tajusin, että siinä oli jotain epämääräistä. Jotain, minkä jätin nyt taakseni. Enkä välitä, vaikka hän vaikutti unelmieni mieheltä. Jotain rajaa. Jotain rajaa siihen, mitä joutui viikottain kestämään. Kaikki sanomiseni joutuivat tarkkuusammuntaan tunnetasolla.

Maksimalisti tukahduttaa minimalismin

Maksimalisti eli tyypillisen suuressa kaksiossaan yksin. Hänen koti saattoi tuntua varastolta ajoittain. Tuntui, että kodissa ei ollut sopivaa väylää matkalla keittiöön, sillä laatikot olivat tiellä jatkuvasti. En ihmettele, miksi tällaiset ihmiset ovat veloissa. Halutaan näyttää vaurautta, kertomatta mitään muille, että velkaakin on ja luottodiedot pahimmillaan mennyt jo viime jouluna. Maksimalisti ei ymmärtänyt taloutta. Hän kulutti kaiken lyhytaikaisiin iloihin Ikeassa ja jätti laskut muiden kontolle.

Itse en niitä suostunut enää maksamaan. En voi paikata parisuhteessa jatkuvasti toista. Mitä en ole aiheuttanut itse, en myöskään lähde korjaamaan, vaikka tiesin sen aiheuttavan kumppanissa raivoa ja vihaa minua kohtaan. Olin kuulemma narsisti, koska en maksanut velkoja pois, enkä suostunut auttamaan laskuissa määräänsä enempää. Enkä usko olleeni ainoa tämäntapaisessa suhteessa. Kumppania ei kiinnostanut retki luontoon, vaan hänen näkemys ajasta oli matka Belgiaan.

Parisuhde maksimalistin kanssa minimalistina on rankkaa. Tulet sanomaan kaikelle kyllä ja samalla sinustakin saattaa tulla Ikean (tai muun kaupan) vierailluin asiakas. Pahimmillaan saatat kilpailla rakkaasi kanssa kenen kotona on viihtyisämpää. Huomaat kyllä melko pian, että tämä kyseinen ihminen ei edes arvosta mitään, ja kaikki tämä uhriutuminen parempaan kotiin tulee keräämään entistä enemmän haukkuja. Lopulta saatat olla niin rikki, että minimalismi on takana.

Tätä maksimalisti vihaa, luonto

Sain tarpeeksi ja menin "No Contact". En enää anna sekuntiakaan tällaiselle ihmiselle, joka ajattelee, että hänen raha on hänen ja minun raha on hänen. Kun edistyin työasioissa, hän alkoi katkeroitumaan, ja haukkumaan edistystäni. Onneksi ymmärsin sen vitsiksi, sillä monesti hän on jäänyt vain sängylle makaamaan, tekemättä mitään mitä hänen olisi pitänyt ahdistuksesta pois pääsemiseen. Tällaisille ihmisille on helpompaa osoitella muita sen sijaan että katsottaisiin itseään peilistä.

Olen aina nauttinut elämästäni, yksin tai porukassa, minulla on hauskoja harrastuksia, rakastan elektronista tanssimusiikkia, ja minulla on läheinen suhde luontoon. Nautin oikein lämpimistä saunakerroista naapurini kanssa viikottain joutumatta vaikeuksiin keskustelujen aikana. Tunnistatko itsesi? Saatat olla täysin normaali ihminen, joka ei vain tule toimeen itseään täynnä olevien narsistien kanssa, sillä suojelet itseäsi pahalta. Silloin jos tilanne on aidosti tämä, kävele suhteesta pois.

Mikään ei ole sen rasittavampaa kuin elää "parisuhteessa", jossa on toiselle lähinnä esine, eikä rakkauden kohde. Enkä välitä kuinka paljon rakastat häntä, sillä he manipuloivat sinua jäämään. Joskus tulee se huippuhetki, he ovat mukavia ja kertovat rakastavansa paljon, mutta tämä on valhetta. Valhetta se on siksi, koska uskot ja mikään ei mainittavasti muutu, sillä uudet episodit ovat tulossa. He suuttuvat pienistä asioista. Asioista, jotka ovat toisille merkityksettömiä, kuten musiikkimaku.

Mielekäs työ vapauttaa lomasta

Työyhteisössä huomaan jatkuvasti, että ihmiset iloitsevat lomistaan. On pakko kiertää kaikkialla kertoakseen, että huomenna lähden lomalle. Itse en tykkää puhua näistä, koska koen ettei se kumminkaan ketään kiinnosta. Ei se ainakaan kiinnosta minua, että joku tulee kertomaan lomastaan, kun oma loma on vielä pitämättä tai kaukana edessä. Loma on hieno asia, mutta sen voi viettää niin Amsterdamissa, Kööpenhaminassa kuin Lappeenrannassa. Jälkimmäisessä se on halvempaa.

Facebookista poistuin yli vuosi sitten ja se on ollut myös vapauttavaa. En enää ota valokuvia matkoilla. Minun ei tarvitse näyttää kenellekään Instagramissa tai jossain käyneeni matkalla. Korkeintaan blogissa, koska ilman kuvia blogi olisi aika tylsä. Moni kuitenkin janoaa lomaa. Lomaa mietitään pitkin vuotta, kuinka elämäni olisi parempi lomaviikon jälkeen? Miettimättä jää vaikuttaako loma työhön pysyvästi. Jos työtään ei rakasta aidosti, on ehkä aika vaihtaa sitä työtä lomakohteen sijasta.

Silloin ei tarvitse jatkuvaa lomaa työstään. Vietin vuosia arkistonhoitajana rakastaen sitä työtä. Nyt teen työtä tietotekniikan parissa, mistä olen unelmoinut vuosikymmeniä, tietokoneet ja puhelimet ovat elämäntapojani. Silti pärjään oikein hyvin ilman nopeaa internetiä luonnossa tai Väinö Paunun paikallisbussissa kotiin. Vapautta on se, ettei tarvitse selitellä sitä kenellekään. Vapautta on se, että voin kirjoittaa blogiini silloin kun haluan. Vapautta, jota monilla ei ole, rikkinäisissä suhteissa.

Kintulammilla voi retkeillä puoli-ilmaiseksi

Sanoin siis moikka viimeiselle ystävälleni. Hän ei ollut aikani arvoinen. Etenen elämässä, enkä jää sohvalle makaamaan, vaikka ulkona olisi sadetta, tuulta tai tyytymättömiä ihmisiä. Aina voi olla se valo, joka piristää. Valo, joka ei sammu ja mikä parasta sinä voit olla sellainen. Jos sairastat masennusta, käy terapiassa. Jos sinua ahdistaa, juttele hoitohenkilökunnan kanssa. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Jos kaipaat rakkautta, rakasta ensin itseäsi, sillä muuten suhde ei toimi.

Itse kyllästyin nopeasti suhteeseen, joka oli todella yksipuolinen, jouduin itse panostamaan toisen eläessä omissa oloissaan tekemättä mitään suhteemme eteen. En pidä siitä, en tarvitse sitä, ja voin paremmin omillani. Tärkeintä on ajatella niin, että loma ei saa rakastamaan enemmän työtä jota vihaat, eikä puoliso saa rakastamaan enemmän itseäsi. Heikko ihminen ei pysty rakastamaan itseään, joten nyt tiedän, miksei hän koskaan rakastanut minua aidolla tavalla. Joku rakasti maskin takaa.

Sanotaan, että on vain yksi elämä, siksi en enää tuhlaa aikaani rikkinäisiin suhteisiin. En enää tuhlaa aikaakaan maksimalistin kanssa. Se ei toimi, jos on itse päinvastaisesta suunnasta. Maksimalistin kanssa menettää loputkin rahat, koska kilpailu materiaan kuluttamisesta on kovaa. Istut työpaikalla, jota saatat vihata, 40 tuntia viikossa. Saat 11 euroa tunnille, minkä tuhlaat sekunnissa viiden minuutin pikaruokaan, onko tämä elämäsi ainoa tarkoitus? Oletko tosissasi? Nyt on muutosten aika.

Loppusanat

Vapautta on se, että et ole enää tällaisten ihmisten orja. He saattavat olla epävakaita, masentuneita, ahdistuneita tai jopa narsisteja, mutta jos jatkat tällaista suhdetta, vannon että tulevaisuudessa sinulla saattaa olla samoja oireita. Jotkut ihmiset haluavat pilata toisia, koska he ovat kärsineet vähemmän. Nyt on sinun vuoro. Tästä syystä suosittelen kaikille kävelemään tällaisista suhteista. Ansaitset paljon parempaa, ja vaikka jäisit yksin, olet kertomassa kumppanillesi että selviät. Olet vahvempi.

Narsisti on kokenut lapsuudessa jonkinlaista traumaa, se on ollut selvittämättä tarpeeksi pitkään, että he kokevat tarvitsevansa suojautumismekanismeja. Yksi voi olla maskin käyttö ja toinen toisen huomion hakeminen samalla kun yrittää vähän väliä pilata kumppaniaan sanoilla ja teoilla. Siinä vaiheessa, kun nautin elämästäni, teen mielekästä työtä, ja asun omassa rauhassa — en välitä tippaakaan. Tärkeintä on huomata, että tämä ihminen, tai tuo ihminen ei enää polta energiaasi.

Valta on poissa, ja voit olla niin minimalisti kuin haluat. Myös tienaamasi raha on rehellisesti sinun. Älä mene narsistien lankaan, että jos sinulla menee paremmin, sinun on autettava heitä rahallisesti. Ennen pitkään sinä olet hän, joka tarvitsee masennuslääkettä, terapiaa ja ennen kaikkea rahaa. Mitä aiemmin kävelet tällaisesta suhteesta, sen nopeammin toivut, ja alat elää niin kuin kuuluu. Hiljaisuus ja rauha, minkä "No contact" antaa suhteellesi itsesi kanssa, on verrattavissa metsään.

Ansaitset elämältäsi jotain paljon suurempaa, kun vähemmistö on sen takana.

Nyt on niin.

Kommentit