Saunomisen lopettaminen isän kanssa on oletettua vaikeampaa. Isäni sanoi viime lauantaina: "Jyri, nyt mennään saunaan!" Ostin jo eläkeläisen sukat 35-vuotiaana ja pian odotellaan eläkettä… Oireita on vaan liian paljon lääkittäväksi, eikä Irina oikeastaan edes tiedä, mitkä kaikki oireet tulevat lihassairaudesta ja mitkä asunnosta. Epäilen, että olen asunut noin 15 vuotta homeisessa asunnossa. Paljastan sen täällä, muutan ensi vuonna Nokialle! Uudisasunnossa saan harjoittaa vaikka ääriminimalismia ja toivottavasti hengittää raikasta ilmaa ilman jatkuvaa haukottelua. Ei kelpaa Lamminrahka taikka Ylöjärvi, haluan Nokialle.
Terveys ei ole ilmiselvää minulle. Rahallinen tilanne ei ole enää S-tilin säästöissä uimista. Lokakuussa kävin Radius-talossa kuvattavana. Niin, neurologin mielestä tutkimusten edistämiseksi tarvittiin tätä hintavaa alaraajalihasteni magneettikuvaa. Tämän jälkeen hän siirtyy arvioimaan sitä. Lopuksi saatetaan tarvita koepalaa. Olen todella väsynyt tästä: pelkästään neurologin käynti maksaa 71 euroa. Ilman älypuhelinta voisi kuvitella, että kukaan ei löydä Taysin alueelta yhtään mitään. Tutkin reitin kotona, saavuin taas paikalle ja etsin parhaita kiintopisteitä: tiettyä parkkipaikkaa, opasteita tai tiettyjä värejä. Joo, tulin lopultakin perille.
Isäni on työnarkomaani. Hänen mielestään elämä on työtä. Tällainen erimielisyys saa välimme tuliseksi. Internetistä työnarkomania kantautuu loistavasti. Hevimies Jyväskylästä valittaa raskaasta yrittäjyydestä ja toivoo lepäävänsä lomalla. Se kaunis ajatus, mutta syysloman alkaessa koodataan sivuja ja istutetaan palvelimia päivät pitkät. Ei ole muuta tekemistä arjessa. Asun 80-luvun lopun rivitalossa, jonka vuokra nousee vuosittain ilman, että kukaan tekee vanhoille rakenteille mitään. Alan epäillä, että meidän rivitalossa on kosteutta ja esimerkiksi kylpyhuoneen muovimaton takaa paljastuu kauttaaltaan todella musta kerrostuma.
Olenko ääriminimalisti? Siitä tulen kirjoittamaan erikseen asumiseen liittyvässä jutussa lisää. Tilanne on muuten se, että alkuvuonna tasan 20 vuotta vanha metallinen yöpöytä sai kyytiä. Ei siinä mitään, joskus käy näin. Ruuvit olivat nopeasti löysällä ja kun lähdit kiristämään niitä, runko painui entistä enemmän kasaan. Selvisi, että metalli antaa periksi. Työttömiltä monesti kysytään, meneekö koko työttömyystuki kaljaan tai tupakkaan? Nyt saat vastauksen. Ostin sillä 19,99 euroa maksavan yöpöydän yhtä modeemia varten. Muutan kyllä piakkoin 25 neliömetrin uudisasuntoon, joten pöytä saattaa vielä tulla aika tarpeettomaksi.
Koen olevani lähes työkyvytön
Anteeksi, otan tabletit. Tietokone huutaa "Ota vitamiinit" eikä hiljene, ennen kuin suostun. Nappaan ensimmäisenä D-vitamiinin ja pureskelen sen. Juon alas sen Möller-kapselin, mutta pikkuruinen Foliren asettuu poikkiteloin: se laskeutuu vasta viidennellä yrittämällä veden kera. Näin yksinkertaista on se folaatin saanti. Lopuksi imeskelen B12-tablettia tovin, ja päivän annos on hoidettu. Epäilen myös, että minulla on tässä toiminnanohjauksen hitautta ja kenties perseveraatiota. Saatan taas pureskella nieltävän tabletin sen takia, että se näyttää samanväriseltä ja edellistä on pureskeltu. Kaikki vaikeuttaa työn tekemistä jo itsessään.
Haukottelen edelleen jatkuvasti ja olen koko ajan todella väsynyt. Nyt alan epäillä sitä, että rivitalossa on pahoja kosteusongelmia tosi huonon ylläpidon vuoksi. Pirkkalan kuntahan myi näitä rivitaloja vuonna 2008 muistaakseni Suomen Vuokrakodeille, ja hetkessä ne ovat olleet milloin milläkin omistajalla. Omaan kotiin astuessa nenään pistää hetkeksi tunkkainen ilma. Tyhjää on sen sijaan erityisen paljon: 40 neliömetriä on liikaa, enkä meinaa jaksaa enää siivota lihassairauden takia. Tässä kaapissa ei ole mitään, ja jokainen taso haisee ummehtuneelle. Kirjoitan tätä ja saan viestin välittäjältä: "Tervetuloa Nokialle! Esittelen sinulle."
Jos en voi siivota omaa kotia ilman kipuja, en voi siivota koteja edes työkseen. Uudisasunnoissa olisi kaikki tarpeellinen: noin 25 neliömetriä, uimahalli sadan metrin päässä, Prisma vieressä, rautatieasemalle se vaivainen kilometri ja Citymarketiin alle kaksi kilometriä. Joudun muuton aikana luopumaan tavaroista, esimerkiksi noin vuosi sitten ostettu nojatuoli menee vanhemmilleni tästä muuttoavusta. Lihaksissa on kipua ja jalkateriin sattuu edelleen. Tinderissä swaippasin oikealle ja sain Nokian. Oli muuten loistava mätsi, onhan sieltä rautateitä pitkin vain 20 minuuttia Tampereelle. Nysse-kortilla junaan, ole rauhassa ruuhkista.
Karvat pystyyn! Monikaan ei voi luottaa kehoon missään muussakaan asiassa. Tasapainoa ei ole, käsistäni tippuu ehkä tavaroita ja käyn usein tosi hitaalla. Katson esimerkiksi kelloa iPadista, mutta sitten keskityn johonkin muuhun asiaan näytöllä, ja siinä kelloa on katsottava uudelleen iPadin ollessa jo repun syvyyksissä. Käyn myös liian usein vessassa. Missään työssä ei ole mahdollista se, että joku saapuu vaikkapa kaupan pikakassalle päästämään minua vessaan. Jos virtsaan istualtaan, heti pytyltä noustessa on tunne siitä, että sinne jäi vielä sisältöä… Vessassa menee tolkuttomasti aikaa, kun tyhjentämisessäkin kestää ikuisuus.
Koen olevani melko väsynyt ja anhedonistinen. Olet huomannut sen, että puhun vapaasti ja ilman mitään kulissia. Kuule, se on oikein arvattu: tällä hetkellä en voi poissulkea kodin sisäilmaa väsymyksen syynä. Vuokranantaja ei taatusti mitään remontoi, kun jopa homeinen saunatila remontoitiin vain puoliksi. Olen pakotettu muuttamaan. Kriteereitä ei oikeastaan ole paljon: asunnon tulee olla vähintään vuodelta 2020, sen tulee olla pienempi kuin nykyinen ja sen tulee sijaita Prisman luona. Lihassairaana ei ole enää mitään jaksamista kantaa omia ostoksia edes Suupantorilta vaihtelevassa maastossa yli 1,5 kilometriä vuokrakotiin.
Autismi on kenties psykiatria vailla. Mikä huvittavinta, Pirkkalan sote-aseman psykologi sanoi kai Pirkkalassa, että pitää muuttaa Pirkkalasta mahdollisimman pian. Toistan häntä: "Miten kuvittelet kuulevasi omat tarpeesi, kun ohitustie peittää kaiken alleen?" Psykologin mukaan saan kysyä, paraneeko olo kuuntelemalla ohitustien melua tai pohtimalla rakenteiden kosteutta. Totuus on, etten tiedä – mutta tiedätkö sen, ettei täällä voi enää jatkaa. Pienempi koti ja uudemmat seinät ovat vain minimivaatimus sille, että voisin ylipäätään keskittyä johonkin muuhun. Jos keho on pettämässä alta, tiemelun ei tarvitse enää auttaa siinä.
Lihassairaus etenee magneettiin
Kuuletteko te, minä vingahdan kohta Nokialle! Sieltä tulee enemmän asumistukea, eli työttömälle jäisi enemmän rahoja käteen, kunnes jään eläkkeelle. Olen näyttänyt jopa neurologille, Irinalle ja muille minua hoitaville tahoille yllä näytetyt eläkeläisen sukat. En jaksa odottaa vielä 32 vuotta eläkkeelle työttömänä. Joukko tietää, että autistina on liki mahdotonta työllistyä, jos en katso edes yleislääkäriä silmiin tutkimusten aikana. Neurologi vei suoriltaan Tampereen yliopistollisen sairaalan Radius-talolle. Oireitteni takana voi olla muutakin kuin pistävä väsymys. Lihaksissa on surkastumaa tai niissä on esimerkiksi rasvoittumista.
MRI-kuvantaminen tapahtui 8. lokakuuta, päivää ennen Humppilan reissujani. Ajaksi annettiin 7.30. Siitä annan ison miinuksen. Eikö siellä katsota, mistä sinne tullaan? Menen nukkumaan tavallisesti yöllä – kuule, en todellakaan sinun aikaan, nukahdan vasta kello 2.00 tai milloin mihinkin numeroon. Herätä sai jo kello 5.15, koska pitää syödä ensin. Tässä nimenomaisessa MRI:n tutkimuksessa syömättä jättäminen ei ole tarpeen. Raitiotietyömaan keskellä tajusin kaiken olennaisen. Säästän 45 minuuttia liikenneruuhkissa joka kerta ja vain muuttamalla Nokialle… Tiedetään, näitä jatkuu vuodelle 2032 asti, mutta minä siirryn raiteille.
Menin sinne neljän tunnin yöunilla. Ei ollut karttaa, ei edes varsinaista kännykkää, jos ei tällaista muovin sekoitusta lasketa sellaiseksi. Aamun pimeässä kruunasi kaiken. Länsilinjat Oy jätti minut sairaala-alueelle. Sitten aloin navigoida tyylikkäästi ja perinteisesti. Tässä edessäni pitäisi olla parkkipaikka. R-rakennuksen sisäänkäynti on samalla suunnalla kuin varsinainen sisäänkäynti. Löysin lopulta kyltin ja seurasin perässä. Oikea paikka löytyi ilman kiirettä, ilman kiroilua ja ilman stressiä. Vain pilkkopimeässä. Loput löytyi lappusesta, ei siinä mitään, ensimmäiseen kerrokseen. Motoriset haasteet tulevat jälleen tutuksi tyhjillä käytävillä.
Istahda penkille ja mieti rauhassa, mikä kerros tämä on. Kyseessä oli nollakerros. Minun piti nousta hissillä yksi ylöspäin. Löysin melko pitkän haahuilun jälkeen oikean R-käytävän, mutta jäin jumiin siihen, missä joku vanha vaari istui odottamassa vastaanottoa. Havahduin vasta viisi minuuttia ennen omaa aikaa katsoa, että R:n perässä on odotustilan numero. Istahdin lopuksi vain siksi, koska siellä oli ihmisiä. Nousin äkkiä tuolilta ja menin rauhassa peremmälle suoraan vastaanottoon. Rätit vaihdetaan sairaalan kuteisiin… Sen jälkeen minut lähetettiin Siemensin kuvauslaitteeseen kuin postikorttia. Jalkojen päälle tuli painavia keloja.
"Näyttää täydelliseltä itsemurhakapselilta", totesin radiografiahoitajalle ennen kuin minut työnnettiin sisään. Hei, toivottavasti pääsen kapselista vielä ulos, aion muuttaa ensi vuonna Nokialle. Olen niin alakuloinen nykyään, ennen kaikkea arjen näköalattomuutta löytyy, että olisin ajanut siihenkin vaikka. "Eiköhän sieltä Nokialle päästä", hoitajani lohkaisi neutraalisti. "Korvatulpat ja kuulokkeet, alkaa rätinä. Ne 20 minuuttia ja olet vapaa." Kanavaksi tyttö laittoi Radio Novan ja sain kuunnella pitkästä aikaa Vilkkumaata. "Ei saa surettaa" voiteli silmiäni kyyneleillä, koska se on kertonut lapsuudesta, ja Siemens vaan jatkoi hommiaan.
Sitten päättyi mainos: "Aloita mikrosäästäminen! S-Pankki – Suomen mutkattomin pankki." Kysy tunnelissa ääneen, mikä mikrosäästäminen? Kyllä ne kaikki numerot terveyteen ja ruokakauppoihin valuvat… voin aloittaa mikrosijoittamiseni eläkettä varten. Ehkä juuri siksi olet matkalla mukana, päästään toivottavasti poiskin. Hoitaja hisahti ystävällisesti: "Mikrosäästöt sikseen, koita vaikka rentoutua vähän niin saadaan kuvat valmiiksi." Ei siinä mitään, muutama minuutti ja lääkärini katsoo niitä kuulemma. Näetkö autismin ja sen, että en juurikaan yritä esittää? Omat kuvat olivat kuulemma hyviä ja kirjeaikaa neurologille odotellaan vielä.
Työnarkomania ja asumisjutut
Kuva maksaa hakukoneen mukaan kuulemma 71 euroa, mutta laskua ei ole tänne tullut. Voi olla, että rituaali on oikeasti maksuton tai sitten se tuli jollekin toiselle. Olen kaulaa myöden täynnä tuota terveyttä. Isän puhe siitä, että minun pitäisi tehdä töitä, surettaa kai vietävästi. Tiedätkö miksi? Näen sen esteettömästi. Ihmiset vapaa-ajalla ovat totaalisen uupuneita, melko väsyneitä ja tasan kuluneita. Mikään määrä palkkaa ei riitä elämiseen. Pirkkalassa saa laskea rahaa joka päivä työttömyyden vastapainoksi. Monet ovat käyttöjärjestelmän uhreja, joita mikään määrä rahaa ei enää vapauta. Kaikki menee, mikä tulee palkoista inflaatioon.
On se ja sama oletko töissä vai työtön, elämä on samanlaista kädestä suuhun -elämistä. Olen kuulkaa luovuttanut elämässä, mutta en anna vielä alakuloisuuden viedä. Joku tuttu puhui isän kanssa kovaan ääneen tästä. Toistaiseksi saunominen jatkuu normaalisti, koska olen riippuvainen heidän suihkusta. Omaa tilaa ei voi enää hirveästi käyttää, kun muovimatossa on jo vaurioita, joista kosteus on mahdollisesti mennyt rakenteisiin kuukausien tai vuosien ajan. En muutenkaan pidä työnarkomaaneista, mutta ymmärrän sen kuitenkin johtuvan entisajan kasvatuksesta, sisällöttömästä elämästä, huonosta itsetunnosta ja kontrollin tarpeesta.
Työ on isälleni ja äidilleni ikään kuin pakokeino sille, että asioita ei tarvitsisi koko ajan käsitellä. Uskon myös siihen, että monet eivät yksinkertaisesti keksi miten täyttää arkista vapaa-aikaansa, kun koko tähänastinen elämä on nojautunut niin vahvasti työn tekemiseen. Tämä on fakta. Kun muutimme Suomeen sinne Lappeenrantaan, isäni kävi töissä Helsingissä. On ollut aikoja, kun sijaisisäni oli töissä viikkoja jossain Uudenmaan seudulla ilmastointihommien parissa. Kyllä ensimmäisenä merkkinä oli toki se, että kotona huomautettiin siitä, että toinen on koko ajan töissä. Aika ymmärrettävää, firma ei pitänyt sitä pahana.
Käytännössä ihmiset juoksevat rahan perässä, vaikka sitä olisi jo tarpeeksi. Raha uppoaa vaivatta alkoholiin, turhiin laskuihin, koriste-esineisiin ja kodin museoihin. Kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä, että jos haluan katsoa mielenkiintoisia ilmiöitä tai tavaroita, menen museoon. Ravintolassa ei kovin kauniisti sanottuna tarvitse käydä läheskään niin usein kuin pankkineuvojalla tai edes optikolla. Laitoin rahat kuivumaan. Pirkkalan työttömille heitetään paikoin 857,51 euroa kuukaudessa, mutta muuttamalla Nokialle saisin 908,26 euroa käteen. Tämä johtuu siitä, että asumistuki nousee isompien rajojen vuoksi.
Sitten herään Rollen ongelmiin: "Niskakipu pahenee sen verran pahaksi, että pää ei käänny enkä meinaa päästä sängystä ylös, joten päätän ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin. Sieltä määrätään vahvoja kipulääkkeitä, eli Arcoxiaa ja parasetamolia 3 000 mg sekä fyssari maanantaille. Näillä mennään. Tämä ei onneksi toistaiseksi estä näyttöpäätteellä touhuilua laisinkaan. Ei muuta kuin 80 komentoriviä auki ja sormenpäät sauhuamaan." Katson tätä menoa sivusta ja mietin, kumpi meistä on oikeasti sairas. En vain käsitä sitä. Miksi ihmiset eivät voi vain levätä kivun ohi? Kipu on merkki siitä, ettei keho jaksa enempää.
Minä en kykene täyttämään järjestelmän vaatimuksia. Entä he, jotka pumppaavat kehonsa täyteen Arcoxiaa pystyäkseen istumaan näyttöpäätteen ääressä vielä muutaman tunnin lisää? Sormet sauhuavat, mutta mitä siitä jää käteen matkalla kohti seinää ja hautaa? En tiedä, mutta minun täytyy pysähtyä. Saat ajatella mitä tahansa minusta, mutta 1.11. on tehty muutamia päätöksiä. Olen työkyvytön, muutan kohta Nokialle ja jätän Pirkkalan taakseni tietyistä, myöhemmin avattavista pragmaattisista syistä. Ohitustien melusta olen kirjoittanut vuosia kuin kuuroille korville, mutta nyt on pakko toimia. Joo, tervetuloa Nokialle!
Metallinen yöpöytä levisi, uutta
Taustalla pauhaa Krowdexx – TINDER. Kappale on oppikirjaesimerkki nykyaikaisesta zaagkick-painotteisesta rawstylesta, jossa kappaleen rakenne on riisuttu kaikesta ylimääräisestä ja tilalle on taas ladattu äärimmäisyyteen säröytettyä syntetisaattorisoundia ja aggressiivista potkua. Konsepti rakentuu deittisovellusten pyyhkäisykulttuurin ympärille: puhesamplet ja vokaalileikkaukset imitoivat kaikkien algoritmien ohjaamaa pikakulttuuria, jossa ihmissuhteet käsitellään saavutuksina ja baarit pikaruokana. Kun kappaleen 160 BPM:n tahtiin iskevät potkut tulevat, olen Nokialla ja minua hymyilyttää paljon!
Visuaalisesti ja soundillisesti kyseessä on musiikkivideon parhaimmistoon kuuluva, todella kyyninen, epileptinen ja puhdasoppisen konemainen audiosokki, joka ei pyydä anteeksi olemassaoloaan. Ja kun se soi Nokialla juuri nyt, mieleen muistuu se syy, miksi tänne tulin. Olen asunut Pirkkalassa jo 14 vuotta, 7 kuukautta ja noin 2 päivää. Alkuvuonna piti hakea niinkin yksinkertainen asia kuin uusi sivupöytä tälle vanhalle yöpöydälle. Olen tyytyväinen, että Partolaan pääsee bussilla, mutta Nokialla pääsee kaupoille ilman autoa, ilman bussia ja omin jaloin. Kyllä, myös kävely on tarpeen lihassairauden kanssa eläessä.
Tuntui, että bussipysäkillä oli vain kaksi ihmistä, kun ympäristöämme koristi satoja autoja. Kaupat on tehty ohikulkijoille niin, että kaavoittajalta on unohtunut samalla aistiyliherkkyyden huomiointi. Partolassa ei voi enää käydäkään ilman täydellistä hermoromahdusta. Nyt harmittaa ylipäätään. On kuulemma niin, että 25 neliömetriin ei ihan kaikkea mahdu. Jotain pitäisi jättää pois kyydistä. Toteaisit varmaan, että olen ajattelematon, mutta sivupöydän hinta on 19,99 euroa ja toinen niistä on ikivanha. Ehkä joudun luopumaan siitä vanhemmasta. Ääriminimalismi vasta alkaa tästä muutosta uuteen.
Vanha yöpöytä oli vanhemmilta. Uutena se oli kuulemma tukevaa metallia. On niitä ruuveja kiristetty joka viikko ja aina uudelleen, kunnes runko antoi periksi ja hajosi. On myös mahdollista, että lahjoitan esimerkiksi sängyn vanhempien terassille ja ostan kohteeseen terävämmän. Se on jo aika vanha, eikä siinä ole enää mitään järkeä kantaa jotain niin painavaa kuudenteen kerrokseen. Pesukoneesta saattaisin myös luopua samasta syystä; lihassairaalle päältä täytettävä pesukone on oikeasti helpompi. Välittäjä on jo vastannut, ja esittely on keskiviikkona. Kosteusongelmat ja ohitustien melu ovat aika painavia syitä.
Kun laskee yhteen 19,99 euron sivupöydän, kuudennen kerroksen tilavalla hissillä ja lihassairauden tuomat reunaehdot, päätökset tekevät itse itsensä. Ääriminimalismi ei ole minulle mikään sisustustrendi tai elämäntapablogien muotisana, vaan puhdasta fysiikkaa ja matematiikkaa. Jokainen kilo, jonka jätän teille Pirkkalaan, on pois siitä kuormasta, jota keho ei enää suostu kantamaan. Uudessa asunnossa edellytän, että jokaisella tavaralla on oltava selkeä funktio – ja jos se funktio maksaa liikaa tai ei mahdu edes kaappiin, se jää rannalle. Olen kyllästynyt katsomaan hintoja, mainoksia ja tyhjeneviä kaappeja.
Kaappitilaa vähenee pelkästään korkeiden kaappien osalta 62,5 prosenttia. Tällä hetkellä olen muuten Poutunpuistossa, kuuntelen sitä Krowdexxin TINDERiä ja huudan ilosta! Voitteko kuvitella sen: minusta tulee ensi vuonna nokialainen. Täältä näen Prisman, täältä näen puita, täältä näen tehtaita ja elämää. En kuule ohitustietä, eikä keskusta tunnu lainkaan keskeneräiseltä juuri nyt – toisin kuin eräs Suupantori 4 -rakennus, jonka kattoa ei saada edes maalattua sileäksi. Varsinainen häpeäpilkku, menen treffeille. "It was an instant match, but please don't get attached. Next day I swipe you left, then I party with who's next."
Vuokrani nousee ja taso laskee
Ei siinä mitään, tuli vähän paljastettua liikaa. Ei oikeasti pitänyt kertoa sitä juuri nyt. Ihmiset olettavat, että asunnosta pitäisi olla tyytyväinen, etenkin jos on työttömänä eikä pysty parempaa hankkimaan. Se on totta, ja olen itsekin ajatellut näin vuosikausia, mutta nyt on pakko muuttaa. Uskon oikeasti, että yksi välittäjä pitää minua varmana vuokralaisena. Oliko pakko kertoa, että sote-aseman psykologi suosittelee muuttoa ohitustien ympärivuorokautisen melun vuoksi? Suihkussa saa käydä kerran viikossa, kun tämä kosteus siirtyy suoraan jokaisella suihkukerralla vanhoihin rakenteisiin repsottavan linoleumin takia.
Vuokra nousee ensi vuonna, mutta niitä vanhoja asuntoja ei korjata sisältäpäin. Sanoin vuokranantajan edustajalle kuuman totuuden. Mikä järki on muuten siinä, että maksan nyt 495 euroa kauttaaltaan melko vanhoista pinnoista, kun toiset saavat asua poismuuton jälkeen pitkään pintaremontoidussa huoneistossa pulittaen saman verran? Katsoin samalla tarkemmin kylpyhuonetta ja huomasin pinnoissa olevan paljon outoa. Esimerkiksi suihkun nurkassa kahden muovimaton saumassa on mustaa, ja sauman kohdalla on ylöspäin menevä aukko. Vettä on mennyt rakenteisiin sitä kautta ilmeisesti todella monia kuukausia.
Tavallaan on pakko muuttaa. Kämppä haisee ulkoa tullessa hetken aikaa ummehtuneelle. Kun pyykkiä laittaa narulle ilmastoinnin ollessa päällä, kylpyhuoneessa rupeaa haisemaan kellarille. Ilmeisesti joku mikrobikasvusto aktivoituu ja päästää ilmaan epäpuhtauksia. Tätä ilmaa hengitän päivittäin. Se voi ehkä jossain määrin vaikuttaa omaan jaksamiseen ja ainaiseen väsymykseen. Toki näköalattomuus ei taida sekään poistua sillä, että jää odottamaan tulemattomia ikkuna- ja oviremontteja. Toimiva suihkukin olisi kiva – sellainen, jossa ei tarvitsisi miettiä, milloin saippuavesi menee ikivanhojen muovimattojen alle.
Ensi viikolla kerron myös asukaskokouksen tunnista, jossa eräs isännöitsijä kieltäytyy jälleen kerran uusimasta vetoisia ikkunoita ja ulko-ovia. Kuulemma ei ole taloyhtiöllä rahaa. Jos omistajalla ei ole rahaa edes oviremonttiin, miten hän suoriutuu vaikkapa tulevasta putkiremontista? Uskon, että nämä 38-vuotiaat rivitalot eivät enää kauaa pystyssä pysy. Niinpä niin. Tässä käy aivan samoin kuin Pirkkalan uutisissa olleille Hakatien taloille: loppuajan puristetaan vanhoilta, liian köyhiltä lähtemään rahat, ja sitten vidään sopimukset. Lopuksi puretaan koko höskä. Näyttäkää tekin nyrkkiä pormestarille ja muuttakaa Nokialle!
Kommentit