Vastaanotolla tekstiin kirjatut rivit maalaavat tuttua kuvaa tuosta menneisyydestä: "Kyseessä 35-vuotias mies. Lapsuudesta asti on liikaa kömpelyyttä ja kompurointia, oppinut kävelemään kolmevuotiaana ja liikunnassa ollut yhtä mittaa ikätovereitaan jäljessä. Cooperissa muistaa jaksaneensa juosta korkeintaan puoli ratakierrosta kuule ja sen jälkeen pitänyt kävellä loppumatkan." Opettaja ei huomannut vikaa: ei Venäjällä, ei Suomessa – olin vain tosi huonokuntoinen. Silti taustalla saattoi olla muutakin kuin pelkkä huono kunto…
Nykyään hengästyn jopa valokuvaamisessa ja tähän blogiin kirjoittamisessa, vaikka liikun mielestäsi oikein riittävästi. Vuosia sitten harrastin edes matkustamista ilman digikameraa, mutta kuvaton reissu pakotti etsimään valokuvia kuvapankista. Lopulta kaikki aika kelloissa meni siihen, että blogissa alkaa oireilla tunteeton painolasti? Päätin silloin kesäkuussa, että blogini omien kuvien osuus saa olla yli 95,00 prosenttia vuoden loppuun mennessä. Poistin lähes kaikki Unsplash-kuvat korvaten niitä omilla. Koviin lukemiin päästiin viime viikolta.
Blogista on kehuttu, ja omat kuvat aitoudessa kertovat siitä enemmän kuin mikään muu? Toisaalta käynti psykologilla on takana. Näitä oli itse asiassa kaksi, ja aina menen psykiatrin arvioon. Myös psykologi sanoo, että olen todellinen autisti ja kirjoittaisi sen diagnoosin, jos se hänestä olisi kiinni… Meno on vähintäänkin toinen: lopullinen muste vaatii lisää käyntejä psykiatrille. Perustelin diagnoosin tarvetta, mutta lopullisesta tarpeestani päättää seuraava porras. Rahaa kuluu nyt älyttömästi, mutta eläkkeen takia jokainen euro on hyvä sijoitus!
Edelleen, olen täysin työkyvytön. TAYS-alueelta palasin kävellen, kun köyhän ei ole varaa sijoittaa kolmanteen bussilippuun päivällä! Ulkoilu takkuaa hetkittäin, mutta pääsin – se on pääasia? Ratinassa kävin nauttimassa ja satuin shoppailufestivaalin kohdalle. Tuttu juontaja kertoi mikrofoniin, mihin rahat voi kuluttaa, mutta hei: mistä saan uusia jalkoja tai lihaksia? Autistin kysymys teki hänet hiljaiseksi. Sitten aloin värittää lihamakaronilaatikkoja kärryyn. Supermarketissa voisit kailottaa myyjälle: "Minkä takia kaikki valmisruoat ovat punaisia?"
Neurologi päivysti, huone on 11
Olen käynyt tämän vuoden aikana jo muutaman kerran siellä Taysissa. En haluaisi leikkiä professoreita, mutta tutkimukseni mukaan suuret laatikkosairaalat suunniteltiin alun perin potilasta lainkaan ajattelematta kai! Et voi esimerkiksi herätä rauhassa niin, ettei sairaalaan myöhästyminen tai siellä eksyminen ahdistaisi. Ole huoletta, Tampereen kaupunki edistää? Vaikka neurologin aika oli vasta 13.30 ja viitoin kylältä 11.32, Hatanpäälle tuli tulppa. Pätkäni mahtui yli tuntiin. Onneksi linja numero 6 jäi odottamaan ja eteenpäin pääsi Länsilinjalla.
Uniapnean yksikköön (FM1) pääsin aiemmin käytävää pitkin, mutta neurologin yksikköön (FM2) et jostain syystä osannut navigoida. Kiersin siellä ympyrää, kunnes paniikki huitoo 15 minuuttii ennen omaa vastaanottoa. Anteeksi häiriöissä, mutta kun olet töissä täällä, tiedät varmaan miten FM2:een pääsee? Se työntekijä miettii hetkesi ja sanoo: "FM2… Odota, tämä alkaa kuulostaa siltä, että vapaaehtoinen voisi tietää enemmän kuin minä ja ryhmä on siellä aulassa." Vaari neuvoi oikealle käytävälle ja toki ulos: kiitän sinua tuhannesti, 9 minuuttia.
Iskee uusi paniikki ja kysyn ulkona kulkevalta työntekijältä: mitä FM2 on? "Näiden talojen välissä ja oikealle." Selvä. Menen talojen välistä oikealle ja tajuan välittömästi, että laskua oli 500 metriä. Niin, sisäisesti olen jo hyväksynyt, että juokset täällä loppupäivän. Sitten näkyy FM1 ja perässä FM2. Enää vain kolmanteen kerrokseesi tai neljänteen, en enää muista. Näin 7,5 minuuttia aikaa rentoutuu. On kaiken maailman krumeluureja, mutta on myös iPadini ja Wi-Fi: "Ostetaan turha maatila" tai "Elokuun kuukausikatsaus. Säästöprosentti on 30,1 %."
Laitan iPadin pois, koska kuulen ovien aukeavan. Sanoin neurologille ensimmäisenä, että jotkut muut sijoittavat pörssiisi, minä sairaseläkkeeseeni. Tämäkin käynti tulisi maksamaan 71,30 euroa. Neurologi kertoi, että A4 oli täynnä oireitani ja yksityiskohtiani. Näistä on hyvä lähteä liikkeelle. Oma työkyvyttömyys voi tulla sitten myöhemmin, kun selvitykset saadaan maaliin. Tutkimuksia helpottaa sekin, että omaa äitiä on haastateltu, eli teen tavallaan osan neurologin työstä. Tiedät hyvin. Miksi maksaisin 71 euroa uusiksi, jos asia on jo pöydältä?
"Maastopyöräilyjä on harrastanut paljonkin, mutta sitäkään viime vuosina ei ole jaksanut lihasväsyvyyden vuoksi. Viheltämään ei ole koskaan pystynyt ja suupas on lapsuudesta aina ollut hivenen auki. Ilmapallojen puhaltamisessa on ollut aina hankaluuksia. Muistelee, ettei lapsena ole köyttä pitkin pystynyt kiipeämään. Purkkien avaamisessa nykyisin hankaluutta! Sormet voivat jäädä hetkeksi aikaa fleksioon ennen kuin oikenevat", hän kirjoitti ylös. Paras esitti niitä kysymyksiä, joiden oireet kuuluvat FSHD-lihassairauteen. Epäiletkö edes sitä?
Miehen mielestä DM2-epäily on todettu aiheettomaksi. Verikokeitten mukaan sitä ei ole. Hän oli sitä mieltä nyt, että edetään rauhallisesti alaraajojen lihasten magneettikuviin, edes puheterapeutin arvioon ja mahdollisesti yksittäisen lihaksen koepalaan siitä. Lihassairautta on täällä selvästi olemassa, mutta sen tyyppiä pitää vielä arpoa. Hidas tai kömpelöin työtön ei tarkoita vain sanasotia. Joskus hitaus pakottaa huomaamaan asioita, joiden ohitse ennen kiirehti töihin. Kiitän neurologeja tutkimuksissa, on jo aika levätä ja hyväksyä todellisuus.
Viimeinen kuva hoidettu, täällä
Tutkijoittesi mukaan ihmiset ovat maanantaisin stressaantuneempia ja masentuneempia kuin tiistaina, keskiviikkona tai vaikka torstaina. Perjantaina pinne ja masennus ovat kaiketi harvinaisempia. Kesäkuussa blogiin tuli uusi kirjoitus "Ja miksi juuri maanantai?", jossa tulit lukeneesi vastaavia teemoja. Lukijoita puhutteli se myös, koska yksi kommentoi näin hyvin: "Blogista tuli visuaalisesti helppolukuinen. Tykkään lukea tekstiä, sillä näissä välittyy aitous – ei stailattu elämä. Teksteihisi tulen vielä alkuviikosta suoraan osoitteesi kirjoittamalla."
Aitous ei ollut tuolloin kuitenkaan kunnossa… Näin 60 prosenttia omia valokuvia ja loput tulivat erilaisista kuvapankeista, joita aloit vähentää jo kesäkuusta alkaen omiin valokuviini. Uutta kuvamateriaaliasi on saapunut VR:llä kesän ja syksyn elossa muun muassa Loimaalta, Seinäjoelta, Kokemäeltä ja vaikkapa Harjavallassa. Juuri nyt oman osuus on tarkalleen 98,16 prosenttia. Teet jatkuvasti töitä, mutta niin minäkin. Haluaisin korostaa työtäsi entisestään liittämällä sen kollaasin. Joudumme lopulta tähän samaan maisemaan, myös Kokemäellä.
Kumpi on mielestäsi se aidompi? Mistä kuvasta on helpompi kirjoittaa? Mikä näky tuntui enemmän eletyltä elämättä? Oletko ainutlaatuinen? Olet tämän 8 miljardin ihmisen sinisen avaruuskiven ainoa ihminen, joka on yksinkertaisesti sinä. Markkinoinnin lujin, kova sääntö on panostaa täältä entistä vahvemmin siihen, mikä tekee sinusta ainutlaatuisen. Ihmiset on ohjelmoitu puuhastelemaan, siksi maailmastasi on lopulta aika vähän asioita, jotka auttavat erottumaan yhtä tehokkaasti kuin kauniit kasvosi ja eletyt hetkeni! Ajattele positiivisesti!
Yksi on muuten maailman kulunein iskulause. Kollaasin vasemmalla puolella on sittenkin nuhjuinen hautausmaa, joita on internet pullollaan. Anteeksi, minun ei ollut tarkoitus alkaa luennoida täältä. Siinä sekä lause että kuva ovat tästä huolimatta puhkikulutettua massana! Lähes kuultu radiohitti, niin kuin Pihlaja – Ei kukaan, joka soi kanavalla kyllästymiseesi asti. Sitähän ihmiset haluavat, helppoa viihdettä. Netissä on tätä ihan riittävästi, siksi kieltäydyn osallistumasta talkoisiin. Tekoälyä et rasita mihinkään muuhun kuin tekstien oikolukuun.
"Kritiikin osuuteen on sanottava, että tekstisi ovat huonoa suomea, jonka vuoksi sanoma jää toisinaan välittymättä. Lukeminen vaatii keskittymistä ja paneutumista? Arvelen jo, että huonon kielipään takia blogisi jää monelta yhteen käyntiin…" Minulle ei tarvitse arpoa siitä, että blogini lukeminen jää monilla ensimmäiseen ja viimeiseen käyntiin. Tiedän sen itsekin, mutta olen täysin sinut asiasi kanssa. Niin kuin olet aiemmin todennut. Palsta on kuin peili, johon ihmiset eivät halua tuijottaa. Oppilaasi eivät jaksa enää edes lukea, sekin korjataan.
Miksi ihminen pakenee kuolemien kuvaa, jonka joku tietää olevan totta? Onko lukemisen lopettaminen yhä pakoa omalta itseltään? Jos ymmärrys vaatii heti todellista pysähtymistä, olemmeko matkalla kohti kollektiivista tyhmyyttä? Yritä vaikka filosofoida, siinä! Sitä paitsi, kun olen vihdoin sinut sen kanssa, ettei kukaan jää edes lukemaan näitä – olen saavuttanut lopullisen vapauden. Kiitos, että luit tänne asti ja vielä pitää jaksaa. Minusta ei laskuteta. Se paska ja sanakalenteri: "Korvaako 5G ajattelun, vai ulkoistammeko sille vain vaivannäön?"
Autismini siirtyi psykiatrille kai
Ole autisti. Minulla ei ole mitään suodatinta käytössä, ja aitous pelottaa ihmisiä. Tämäkin teksti on varmaan liian alastonta niin monelle, mutta annetaan tulla. Elokuun lopussa kävin psykologilla ensimmäisen ja syyskuussa viimeisen kerran… Ensimmäisestä sessiosta sanoin nokkelasti kunnalleni. Kumpi on raskaampi taakka: nähdä totuus Pirkkalassa vai elää niiden keskellä, jotka ovat sokeita sille? Taas puita kaatui! Noh, psykologini hämmästyi tarkkuutta, järjestelmällisyyttä ja suoruutta. Sitten aloin kertoa siinä Paunun lähdöstä vuodelta 2021.
Vieläkin? Auton numero oli 141, lähdön aika oli 16.07, päivämäärä oli 14. lokakuuta, linja oli 8, kuljettajani oli Marja ja bussipysäkki oli Haukiluoma 1668. Oliko tarpeeksi asiaa ja blogiisi ulkomuistista? Saapahan psykologi jotain ajatustesi tynkää anamneesiin nyt. Sitten rupesin tarinoimaan yläasteen radioharrastuneisuudessa muita ärsyttäneestä ja laitoin ilmaan, että Uuden Kissin puhelinnumero studioon oli 020 350 200. Perääsi tuli hyvä Teemu Vesterisen ja Niko Kivelän sketsiohjelman sisältö 20 vuoden takaa ja ulkomuistilla. Älä puhu minulle.
Kaiken maailman huijarit puhuvat itsensä aika äkkiä pussiin. "Vaalimaallahan on nyt ollut viimeiset 500 vuotta pitkät rekkajonot! Nyt sieltä se yksi rekkaparkki loppuisi ja muutenkin joulun aikanani liikenne kasvaa niin isosti, että Venäjälle menevien tavarankuljetusrekkojen letka suaattaapi ennustetusti yltää kehä 3:lle eli Suomen Vantaalle saakka. Se on melkoinen jono sitten jo se!" Vesterinen toistaa. "Kun kuuntelet sitä vitsiä, ymmärrät, miksi koet oman blogin lukijamäärät toissijaisina. Sinulle tärkeintä on hyvä tiedon tarkkuus ja rehellisyys."
Psykologi jatkoi: "Sinulle ei ole tärkeätä se, kuinka moni jaksaa jonottaa tekstiesi perässä. Sanoisin, että autismikirjolta rikas ja poikkeuksellisen tarkka detaljimuisti sekä auditiivinen tallennuskyky on hyvinkin tyypillistä!" Sitten rupesin kertoilemaan siinä, miten tarinoissani on ihan joka kerta neljän kappaleen alkuveto, neljä kuuden kappaleen osiota ja niin: neljästi loppuveto kappaleissa mitattuna. Jokaisessa tekstissäni on osioiden välillä yksi valokuva, eli yhteensä neljä valokuvaa jokaisesta. Mikään muu ei käy, koska se poikkeaisi kaavastani :P
Neurotyypillinen ihminen toistaa hyviä vitsejä luodakseen kontakteja. Autistinen henkilö saattaa käyttää vitsiä osoituksena omasta osaamisestaan, tiedoistaan tai mielenkiintoisesta kielellisissä ilmiöissä. Kuule myös syventymisestäni tanssimusiikkiini ja kerro häpeämättä… Original Mixini tulee olla tietyn pituinen kestoltaan, samoin sanoisin Radio Editeissä? Anna anteeksi, mutta täyspitkä on melko tyyris, jos sen kestona on alle 4 minuuttii ja 48 sekuntii. Radio Editinä kappaleitten tulee olla pitempiä kuin 2.48 ja lyhyempiä kuin 3.55 minuuttii.
Psykologi katsoo minua hetken ja toki lataa: "Kerro se sketsiohjelman vitsi loppuun." Niin joo. "Mieti, siinä on paljon rekkoja ja kuinka kauan tässä joutuu olemaan?" Vesterinen kysyi. "Miten ne ihmiset siis elää siellä? Ne niin kuin tekevät pieniä kommuuneja tieltä, kai jonkun auton nuppiin keräännytään isommallakin porukalla? Miten hoituu viihde, vessassa käynti? Niillä voi mennä kuukausia!" Kivelä toistaa. "Omat tutkimukseni jo antavat vahvat perusteet diagnoosille, ja välitän tiedot lähetteenä psykiatrille heti, joka tekee varsinaisia hommia."
TAYS on takana, ostakaa edeltä
"Jonon päässä kiertää sitkeästi huhu, että Porvoon kohdalta hei on jollakin Sergeillä hyvä pornovideo. Mennään sinne sitten. Ajetaan taksilta yöllä sen nuppiin katsomaan sitä ja vain aamulla takaisin", Vesterinen jatkaa. Voi olla, että muistelet loputkin ja vaikka myöhemmin? Tähän assi sekä masennushoitaja että sote-asemani yleislääkäri, Irina, ovat olleet myös sitä mieltä, että olen autisti. Nyt kannattajajoukkoihin on liittynyt myös paras miepä-psykologi. Minulla on siis jo ainakin kolme seuraajaa. Toivottavasti psykiatri myös. Olen vain autisti.
Sanoitin neurologille, että bussilippuihisi ei ole työttömillä arvoa, pakko kävellä. Vastasin hänelle siihen, viekö Länskä kotiin, mutta kun voi tehdä samasta rahasta kauppareissunkin. Viisasta taloudenpitoa tässä, mutta meni lopulta kävelyiksi! Suoritus onkin Taysilta pelkkää jalkojen hiihtämistä ja sitä tuskallista kramppia, ja selkäsi huutaa hoosiannaa jo parin sadan metrin jälkeen. Etenen kuin maratoonari maaliintulossa: henki salpaa ja paita on sekunnilla niin läpimärkä, että siitä voisi vääntää vettä vaikka kylpyläosastolla saunasangon pohjille!
Kuka edes kehtaa huutaa sieltä työkuntoiseksi? Järkevin ostopaikka on tietenkin Ratinaa, mutta satuin hieman väärään aikaan. Juontaja kulkee tavaratalosta ja mainostaa siinä vallan tiettyjä liikkeitä ja näiden tarjouksia: "Stop, shoppailija – tässä on se yksi piste, jota et halua ohittaa! DNA:lta on käynnissä festivaalien kunniaksi sellainen hintaralli, että älypuhelimiani viedään suorastaan käsistä." Sanoinpa parin metrisi päässä sen, mitä moni ei halunnut edes kuulla. Jos kuluttaisin joka kerta, kun niin sanot, olisin jo 120 000 000 eurolla ulosotossa.
Lottovoiton verran velkaa ulosottoosi, ei kiitos. Kun neurotyypillinen epätoivo suodattaa tämän tädin taustakohinan ohi pohtimatta sen kumpuavaa absurditeettii, autistinen pakina tekee tarjouksissakin saman tien laskutoimituksen. Jos jokaisen vastaanotetun imperatiivin ja mainoksen unelman ottaisi aina kirjaimellisesti ja toteuttaisi ne joka ikinen kerta siis, 120 miljoonan euron velkapotti ei ole edes liioittelua – se on laskutaitoisten budjetoijien terävä lopputulos. Olisin halunnut ostaa uudet jalat, paremmat lihakset ja kävellä tästä Nokialle.
Juontajasi kovin harjoiteltu festarihymy jähmettyy sekunneissa vaivaantuneeksi pizzaksi. Hänen silmänsä räpyttävät ja tyhjän suu jää aavistuksen auki, kun teennäinen myyntirutiini kokee täydellisen oikosulun odottamattoman totuuden edessä. Ohikulkeva perheellisen isä hämmentyy sekin, mutta tosiasiallisesti se suurin hämmennys tapahtui ruokakaupalla. Isän tyttö itkee ja mies huokaa ohi kävellessään minulle: "Ei vittu taas." Piti laskea lihamakaronii, mutta yksi niistä oli kanamakaronilaatikko. Reklamoin kassoilla. Meillä on isoja ongelmia.
"Älä huoli! Mä hyllytän näitä itsekin jatkuvasti ristiin", myyjä huokaa. Anteeksi. "Ei mitään hätää, hyvä kun huomasit ennen kuin olet kotona mikrosi ääreltä!" Mitäs nyt, mutta mitään mikroa ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen siellä. Kivelä jatkoi: "Onneksi tuossa takanasi on rekka, jossa on talouspaperia ihan perkeleesti mukana." Vesterinen pätkii: "Siellä pitäisi olla edes yhdestä rekasta baari, missä voisi viettää aikaa, suihku. Jos siellä on jo myös olutrekka siitä parijonosta, niin sitten rekkamiehet voisivat ajan kuluksi tissutella vaikka kaljaakin!"
Lähes lihassairas, reklamoi heti
"Viime aikoina myös nielemisvaikeuksia. Se ruoka takertuu kurkkuun ja joutuu sitä välillä kakomaan pois. Lisäksi paljolti erilaisia kipuja eri paikoissa. ENMG:ssä oli myopatialöydöstä ja lisääntynyttä insertioaktiviteettia? DM2-geenitesti normaali. Myocapissa FLNC-geenissä VUS-variantti, jolla jonkin verran väestöfrekvenssiä, eikä se siinä mielessä ole kovin pistävä ehdokas potilaani oireistoa selittämään", neurologi sanoi. Syntyi lähete, joka saa eteenpäin. Puheterapeutti alkaa tutkia nielemisvaikeuksia, ja alaraajojen MRI otetaan jo ensi kuusta.
Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa uudesta: reklamaatioista! Ajatus on noussut esiin ennen kaikkea niissä havainnoissani: kuinka vähän jotkut valittavat tuotteista – ja aina vielä enemmän siitä, kuinka paljon huomaan itse valittavani blogista. Vaikka reklamaatio kestäisi päivän, siihen suhtaudutaan yleensä kielteisesti. Sitä paitsi kukaan ei edes halua näyttäytyä kokoaikaisena valittajana? Kuljen silti Pirkkalan Citymarketissa reklamoimaan viime kuussa vain Loimaalla hankituista. Yksi paketti oli hyvä, mutta edes toisessa oli viallinen bokseri.
"Autismia epäilty. Tällä hetkellä potilaalla on myös masennusta ja vakavaa anhedoniaa! Ei säännöllisiä lääkityksiä. Jäänyt kortistoon 2019, sen jälkeen elänyt vielä säästöillään ja tullut selvityksiini, kun säästöt loppuneet ja joutunut työnhakuun, vaikka tuntee itsensä oireitten vuoksi työkyvyttömäksi." Sen tapaamisen jälkeen kulki hyvä mieli: edes hän ymmärtää omia oireitani eikä yritä kieltää niitä minulta. Aika moni kertaa edelleen työkykyiseksi tietämättä näitä kaikkia kiputiloja. Oireita ei noteerattu aiemmin, mutta kohta saadaan uusi selvyys.
Jos joku tunnistaa oman tapauksensa kolmevuotiaan motorisesta kävelyssä ja haasteessa ajoissa, tämä blogi on ajanut asiansa. Viikon kuluttua siirrytään valitukseesi reklamaatioilla. Toinen tapahtuisi Prismassa, kun en Sinin tehtaaltakaan vastausta saa! Valitusteni taustalta täytyy olla sairaus… On varmaa, että liikkeellä on kulkutauti, laajalle levinnyt häiriö, joka on tartuttanut koko ihmissuvun – älyllinen pandemia: mielen, kulttuurin ja yhteiskunnan paha sairaus. Kenelläkään ei ole enää aikaa pysähtyä valittamaan ja kai, vaatimaan kestävyyttä.
Kommentit