Tarjoukset ja pyörätreeni, Cittari hoitaa

On kaksi tapaa elää. Voisiko elää niin, että kulutat vähemmän kuin kuukausittainen tulo. Toisaalta, moni päättäisi elää toisin, kuluttamalla enemmän kuin kuukausittainen tulo. Onnistuukin, otat vaikka laskulla ja maksat myöhemmin. Supernuukana kokeilen elää sellaiseen sävyyn, että kauppareissujakin tehdään fillarilla, ei bussilippuja taikka bensaa! Jos kermajuustoa on viiden euron alennuksessa kilolta, lähden hakemaan maksimierän ja sitten vielä toisenkin, toista kassaa hyödyntäen. Näin on juustoa.

Onni asuu missä vain, kun on oikea avain. Jos haluaisit onnelliseksi oikeasti, kukaan ei pääse sinua pysäyttämään. Ei tänään, ei huomenna, eikä viikon päästä. Älä vain kerro siitä, että olet onnellinen, tai vähintäänkin onnekas. Ihmiset ja uutiset pitäisivät huolensa siitä, että Onni kaikkoaa: bittiavaruuteesi. Sitä paitsi sinun ei enää tarvitse kertoa ihmisille onnesta, he näkevät sen. On mahtavinta vapautta elää elämäänsä, jonka on itse suunnitellut. Kaikki muut voivat elää elämää niin kuin parhaaksi näkevät.

Elokuvia korvasin YouTubella jo parisen vuotta sitten, mutta ensi vuonna lisääkin. Hallitus nostaa junien, bussien ja pikavuorojen verotusta, joten tulen korvaamaan monet junani vielä varsin kauniilla maisemapyöräilyllä. Haluaisin pyöräillä Alastarolle, Humppilaan ja miksei vaikka Forssaankin. Sitä ei voi sanoin kuvailla miten ihanaa pyöräilyni on, alkukeväästä loppusyksyyn. Siitäkään en mitään puhu, ihmiset näkevät kyllä totuuden budjetista. Olet kirjaimellisesti vapaa herra ja matkaideoita riittää.

Lopetan turhan hamstrauksen, nyt. Luovuin aiemmin kolmesta säilytyslaatikosta. Olen sitä mieltä, että jos tarvitset säilytyslaatikoita, sinulla on liikaa tavaraa. Ääriminimalistina esittelen itseäni, vaikka todellinen ääriminimalisti hyödyntää näitä verkkokaupan pahvilaatikoita. Pieniä vuosittain tarvittavia asioita saan hamstrata hyvästä alennuksesta, mutta kenkälaatikkoon saa mahtua. Asiat, jotka eivät ole "myytäviä" en laita kirjanpitoon. Bluetooth-nappieni pahvilaatikko toimii hyvänä kuittiarkistona.

Ei ollut mitään, ei yhtään mitään, aivan niin arvokasta kuin pelkkä maastopyörillä seikkaileminen. Autottomuus elämäntapana säästää rahaa ja saako pienenkin budjetin riittämään. Nysseilet rauhassa!

Moni ajattelee, että autoton ja busseja tai junia vähemmän suosiva elämäntapa olisi vaikeaa, mutta ei ole. Autoilija tyytyy maksulliseen kuntosaliini, pyöräilijä kuntoilee matkojeni ohessa, ja joka päivä.

Eikö kuntosalijäsenyys mene kaupaksi? Nuukaile ja haet kermajuustotkin Cittarista pariin kertaan!

Cittarini hoitaa, kermajuustot ja upeat pyöräilytreenit

Autolla ajaminen on tylsää. En ymmärrä miten autoilijat jaksavat siellä. Minä en aja, enkä tule. Et omistaisi ajokorttia, vaikka sen saisit ilmaiseksi veronmaksajien tai vaikka uuden työpaikan piikkiin. Jos voittaisin auton kilpailusta, myisin tämän todennäköisesti autoliikkeeseen elämiseen. Tätä mieltä olen autoilusta ja niistä autoista. Pyöräilyä ei vain voita mikään. Yksi syy onneen, maastopyörä ja kivat treenisi lähiluonnossa. Vain vartti päivässä riittää ja mieliala kohenee! Mitä ihmettä Cittari hoitaa?

Pahoittelen, mutta kermajuustotarjous on päättynyt. Plussa-kortilla sait koko viime viikon kantaa viiden euron tarjousjuustoa vaikka joka päivä ihan yhden. Nuuka tietää, että Oltermanni on tavallisesti Prismassakin 6,65 euroa, mutta Cittari hoiti hinnan kuntoon. Juustoni maksoi tuolloin vain 4,99 euroa kappaleelta. Säästö jo 1,66 euroa juustoa kohti, miksei sellaisia voisi muka hakea vähän enemmänkin? Jos et montaa kassaa jaksa kiertää, kapula väliin ja kotiuta voitot S-tilille. Sunnuntaina alkaa kiire.

Käyt vielä Tampereella bussilla, siellä tuiki tuntematon huppumies ostaa minulle teetä ja munkin. Hyvyyttäkin tapahtuu, vaikka lehdissä on lähinnä paljon muuta. Kerään kaiken lisäksi yli kymmenellä eurolla pulloja sekä tölkkejä, joilla saisin illan mittaan vaikka juustot. Paluu ei ole yhtään helppoa, kun Länsilinjat, #172 vie illaksi Partolaan. Teen kierroksen etsiessä aiemmin rikki mennyttä kylttiä, mutta mitään ei vieläkään löydy. Kapitalisti, etkö kuule! Ostan vastaavan ulko-ovelle, jos kauppaani tuot.

Kermajuustot ja kaikki muu alennuksesta

Elämä on hyvin suunniteltu. Maksimoi ilon, mutta en myöskään aiheuta turhaa mielipahaa muille. Vaikka olisin voinut juustolla käydä jo tässä vaiheessa iltaa, sitä seuraava bussi Vaittiin olisi siinä vasta kahdeksalta, niinpä juoksen äkkiä aiemmalle lähdölle. Lainattu kausikortti pitää enää palauttaa, kovin mielellään en tule palauttamaan sitä yhdeksän jälkeen. Päätepysäkillä kipaisen hakemassa menopelini ja kurkkaan vielä Salen ilta-aleen. Litran jugurtteja aletarroilla, pari leipäpussia, kannattaa palata!

Kausikortin palautin puolelta ja kerkesin kuin onnen kaupalla yhdeksäksi Lidliin. Asfalttia mentiin lujaa, ulkona oli hämärää. Nappaan yhden tarjousleivän pakastimeeni 90 sentillä. Vaikka hinta Salessa painuukin 88 senttiin ilta-alen johdosta, siellä ruisleipä on enää harvoin punalaputettuna. Lidlin paras lähtöhinta on nyt hieman halvempi, joten leipää kehtaa ostaa myös normaalilla 30 % tarjouksella. Sitä on tällä hetkellä pakastimessa riittämiin. Lidlin sulkeuduttua äsken ala polkea vasta Citymarketille.

Ensimmäinen itsepalvelukassalla, toinen juusto kassalla seitsemän. Siitä takaisin fillarille ja kovaa pyöräilyä pilkkopimeän lempimetsän halki. Etu- ja takavalossa on virtaa aina, joten näkemisiin ei tule estettä Sirpan nimipäivänä. Oli ainutlaatuinen olo, kuin Särkänniemessä kävisi, ilmaiseksi. Ylämäkeen kahta kymppiä, tasaisella nelikymppiä ja alamäkeen kuutta kymppiä. Kiire, ilta-alella jugurtit ja leivät matkaan, näin sitä budjettia venytetään. It's a hell of a ride, ja basso raikaa alhaalta tyyliin vieläkin.

Älä kerro jos olet onnellinen, muut lyttäävät tästä alas

Siinä kymmenen vuotta sitten en ollut onnellinen. Miksi en osannut olla onnellinen? Ajatuksillaan pitäisi pystyä muuttamaan tunteitaan myönteisimmiksi, mutta miksi oloni oli aina vain alakuloinen ja ankea? Näit kaverin ja piristyitkin, mutta siitä vajottiin normaaliin. Henkisen kehittymisen polulla ego ottaa usein vallan. Henkinen kasvu ei tästä asti ollut kasvuja lainkaan, opin vain hyväksymään itseä tai ympäristöä sellaisena kuin vain on. Sitä kautta tyytyväisyys tulee kotiin, ilman ulkopuolisia juttuja.

Siinä kasvussa voidaan, ja kannattaakin avautua sille, mikä on olemassa. Henkisyys tarkoittaa sen tiedostamista, mikä on jo meissä. Avain elämän tasapainoon on rentoutuminen ja hyväksyminen. Jos hiljennymme ja antaudumme olemaan, aistimme syvää mielenrauhaa. Siinä tiedämme kaiken olevan riittävän hyvin. Riittävän hyvin, vaikka ei tältä näytäkään. Mikään ei poistaisi sitä, etteikö meillä olisi huonoja päiviä ja ankeita oloja. Olemassaolo sallii ja hyväksyy ihmisyyden ja kaikenlaiset aaltoilut.

Vaikka ehtymätön onnellisuus ei ole nyt mahdollinen, onnenpalaset ovat missä vain, kun on oikea avain. Ajan arvokkuuden nopea kirkastuminen, oikeisiin ongelmiin tarttuminen rohkeasti ja päivätyön ottaminen omasta elämästä pois on useimman kirja tai elokuviesi aihe. Aiemmin itsensä yhteiskunnan valamiin muotteihin mukauttaneet ihmiset alkavatkin yhtäkkiä elää turhia pelkäämättä ja kas, muiden arvosteluista täysin piittaamatta. Sellaistakin elämää, omien arvojeni mukaisesti. Mitä sinä haluat?

Löytyi, ilman ulkomaita tai kulutusjuhlaa

Monet ihmiset eivät osoita olevansa onnellisuuden tielläni, koska he eivät ole onnellisia. He ovat väsyneitä, onnettomia, painostettuja, alakuloisia, uupuneita ja hyvin ylityöllistettyjä. Kun ihmistä on lyöty paljon, silloin eivät edes vuosilomat tee yksilöä onnelliseksi. Miksi tekisivät, hän tietääkin hyvin, että viikon kuluttua on taas vaikeaa. Joten missä on onni? Hädin tuskin selviän ei ole onnellisuutta, se on kurjuutta ja valitettavasti, yhteiskunnan normi. Tarjoan töissä juoksevalle uudenlaisia polkuja.

Miksi en suosittele kertomaan onnestasi muille? Vielä parempi, piilota kaikki hymy ja nauru, kun poistut erakkoluolasta kohti ihmisvilinää. Ilkeys on vain katkeruuden ja kateuden lähisukulainen. Jos sinulla on mitä tahansa, onnea taikka rahaakin, ole hiljaa. Liian usein kaikenlainen ilkeily kohdistuisi ihmisten kaikenlaisiin kykyihin ja saavutuksiin. Onneton ihminen syyttää onnettomuudestaan muita, mutta ei koskaan silloin, kun olet samalla viivalla. Siksi juopotkin viihtyvät keskenään aivan hyvin.

Tahallinen ilkeys on kovin narsistista, ja sen tavoite on asettaa toinen vain huonompaan asemaan, pienentää hänet. Silloin he pyrkivät viemään huomion omista heikkouksista muualle. Tämä ei tarkoita sitäkään, että kaikki joskus kiusaavat olisivat narsisteja. Meissä jokaisessa on tässä pahuuden itu, joka versoo kaunaisessa ympäristössä. Peräänkuulutan rohkeutta toimia, jätä kuormittava työpaikka taikka suhde. Rohkeuden järjestelmä meissä kaikissa on, miksi odotella sen käyttöönottoja lottovoittoon?

Ei elokuvaa vuosiini, Nysse seisoo turhaan (#19, KAT)

Joulukuu 2022, katse kääntyykin marraskuuhun. Vietin silloin syntymäpäiviäni mielenkiintoisella lahjalla. Vuokrasinko elämäni viimeisen uutuuselokuvan Google Playstä ja aloitin uudenlaisen elämän ilman niitä energiaa ja aikaa kuluttavia Hollywood-leffoja. Aikana, jona katsoin monia leffoja viikossa, tykkäsin kauheasti toimintaelokuvista. Sitten kävi niin että nuo elokuvat, joita niin rakastin, saapuivat uniini. Kaksi vuotta ilman minkäänlaisia elokuvia, etkä enää näe näitä painajaisia. Elämä hymyilee.

En nauti elokuvista enää. Aina ei ollut näin. Tykkäsin käydä teatterissa. Olin ihastunut ajatukseen nähdä jotakin uutta ja jännittävää, suurelta näytöltä. Mutta nyt en edes halua katsoa elokuvia kotona, saati sitten mennä ulos elokuvateatteriin. Ehkä se on vanhemmuus, tai ehkä olen vain väsynyt, mutta jostain syystä elokuvat eivät vain innosta minua kuten ennen. Kaavanomaiset juonet ja kuluneet vitsit ovat tulleet jo ennustettaviksi ja tylsiksi. Olen pettynyt nykyaikaisiin elokuviin, pitäkööt tunkkinsa.

Kesä 2025, kesäkuun 14., televisioton elämäni tulee täyttämään kymmenen vuotta. Minulle kaikki katsomani elokuvat olivat ennen tietynlaista pakoilua arjen rutiineista, stressistäkin ja sen sellaisesta. Aktivoinko sisäisen rohkeuden järjestelmän, jätin kuormittavan homosuhteen, irtisanouduin töistä ja nyt elän sellaista elämää, josta ei pakoon halua millään. Miksi katsoisin valmiita skriptejä, piilotettua tuotesijoittelua, kun voisin rakentaa omaa elämää? Silloin kun aikaa on, YouTube tarjoaa sisältöä.

Bussit pyöräilyyn ja elokuvat YouTubeen

Rakastan pyöräilyitä yli kaiken. YouTubessa on monia tavallisia ihmisiä Venäjältä, jotka polkevat Moskovasta vaikka Pietariin ja sieltä takaisinkin. Tässä on se inspiraationi lähde. Sen avulla uskalsin itsekin tammikuussa Pirkkalasta Forssaan ja sieltä takaisinkin. Vaikka erakolla ei kavereita ole, saan valtavaa kannustusta YouTubesta ja se onkin ainoa televisioni. Luulisit, että voisin polkaista Häijään Äijään, siinäpä Nysse seisoo rauhassa. Otapa vauhtia, harjoittelen ja jätän kylätien ennätysajassa.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat supernuukan kukkarolla. Vaikka työttömyystukea ei tulekaan tänne, kyllä mietin melko tarkasti mihin säästöjä pistän jatkossa. Maksan vuosittain 150 euroa pyörän perushuollostasi vaihdettuine osineen, ja sitten mennään junalla... eikö tämä ole aika naurettavaa? On selvä, että en jaksa enää matkustaa, kaikki yli 100 kilometrin junamatkat menevät suorilta ö-mappiin, Keravakin? Käyn loppukuusta Mänttä-Vilppulassa kiskobussilla, koska pyörällä en helposti pääse.

Vielä nykyisin, henkilöliikenteen arvonlisävero on kymmenen prosenttia. Ensi vuonna ALV nousee neljällä prosentilla, joten tässä vaiheessa on hyvin luontevaa suosia arvonlisäverottomia matkalippuja fillarin selästä. Saattaa olla, että Loimaallekin taas uskaltaudun, niin kuin aina. Suomi ei ainakaan tällä nouse, mutta päätös oli helppo. Haluan olla mahdollisimman vapaa. Onnellisuus ei ikinä riipu mistään junista, autoista, materiasta tai työtitteleistä. Muistat hei, kenellä onnea on, hän onnen kätkeköön!

Lopetan ylimääräisen hamstrauksen parasta aikaakin

Pari vuotta sitten Prismassa, otat 36 kappaletta GU10-ledilamppuja. Myyjä ihmetteli, mutta siellä nauroin, niin halvalla myivät pois. Vain 3,99 euron lamppu oli poistomyynnissä 50 senttiä. Otin paljon, mutta jätän 66 säästöä muillekin. Jatkossa, kun kaksi vain kolmen lampun valaisinta pimenevät, saisin 1,50 eurolla uudet yhteen ja toisella 1,50 eurolla toiseen. Vauraat työtä tekevät, he maksavat 23,94, niin kuin aina ennenkin. Nuukailu on niin luotaantyöntävää, ja on tämä rahan kuluttaminenkin ihanaa.

Tilanne oli pahempi, ostin 5,99 euron paitoja varastoon, vain ottaakseni niitä käyttöön. Nykyään hamstraa paitoja enää en, boksereita tai huippuedullisia neuleita. Paidat eivät ole juurikaan nousseet hinnassa, joten 6,99-paidan ostaminen suoraan liikkeestä ei ole minulle mikään ongelma. Boksereita en osta enää näitäkään, ostin kerralla hyvät ja niillä mennään nyt vuosikausia. Bokseripaketti maksaa tarjouksessa enemmän kuin 9,99 euroa, mutta odotan vähintään kolmen vuoden kestävyyttä nyt.

Ennen tavarakirjanpitoa koristeli 24L-säilytyslaatikkokin, ja uusille vaatteille toinen vastaava, se hölmöä olikin. Tuhlasit 16 euroa kahteen säilytyslaatikkoon, vaikka kenkien mukana tulee niitä myös. Kieppiin veisin kaiken ja nykyään uuden tavaran laatikko rajoittuu kuvan kokoon. Saksan matka tulee vieläkin mieleen, 19,99 eurolla ostin 10 kappaletta hammasharjan päitäkin, Suomesta saat vaan kuusi harjaspäätä. Monta pakettia Neussin kaupungilla Saturnissa ostinkin 2016, vieläkin tuossa riittää.

Korvasin isot laatikot pahvilaatikoillasi

Vaikka hamstrauksella säästin jo pitkän pennin, kaikki hamstraaminen ei ole hyväksi. Tyynyjä tai peittojahan ei ole mitään järkeä hamstrata tarjouksista, koska ne vievät tilaa. Näille minulla on tietty, blogissakin läpikäyty vaihtoaika, joten vuotta ennen h-hetkeä kerkeät tekemään aina hyviä kauppoja satavarmasti. Kenkiä kuluu autottomalla usein ja kuvan Puma onkin enää viimeinen pari. Ostin viime viikolla tarjouksesta uudet, kaksin kappalein. Norstat-paneelista vielä 10 euroa pois lahjakortilla.

Sain uudet juoksulenkkarit laatumerkiltä 35 eurolla, kun niiden normaalihinta oli 70 euroa. Kaksi yhden hinnalla siis. Sittenpä ihmettelen miten joillekin voi vieläkin tulla yllätyksenä miten elän, noin pienellä budjetilla ja noin hyvämaineisessa kunnassa Pirkkala-lisällä. Ei minulla mitään Pirkkala-lisiä ole, asun edullisemmassa vuokra-asunnossa mitä löytyi, vieläkin. Pois muutan vaikkapa heti, kunhan vuokra kirpaisee vähänkin. Karkeasti arvioituna elit noin tuhannella eurolla säästötili huomioiden.

Kassaa ihmettelevät, miksi yritän ostaa kahta juustoa, vaikka yksi on ostorajaksi. Jos et siinä myy, lähden pyöräilemään Nokian Citymarketillekin vallan, EUR 4,99 maksaa. Perään tuli toinenkin nuuka asiakas, pari juustoa hihnalle ja kapulat väliin, 9,98 euroa juustoista. "Opin blogistasi viime vuonna, ei tähänkään kauppiaani kompastu!", mummu iloitsi Pirkkalan Citymarketilla ja myyjä myy, se on niiden työtä. Kapula on eläkeläisen tilaisuus, aivan kaikkea ei kannata tuossa leikata, kokoomuksessakaan.

Yhteenveto: pyöräilemällä kaikki parhaat tarjoukseni

Eilinen pyörätreeni oli niin sanoinkuvaamatonta, Cittari hoitaa treenisi ja juustotkin. Ihmettelen autoilijoita, jotka eivät ikinä hikoile autoillessaan, joten kuntosalijäsenyys tulee sittenkin hankituksi. Ratinan kauppakeskuksessa Elixian myyjä yritti saada kuntosalijäsenyyttä myytyä. Sanoinko suoraan, minulle, kuntosalijäsenyyttä? Ei ihminen, joka on ikänsä pyöräillyt polkupyörilläsi mitään kuntosaleja tarvitse, ylämäkeen 30 km/h ja vielä ruokakauppaakin reppuun vain 60 km/h hassuun alamäkeeni.

Elixia voisi maksaa minulle salilla käymisestä, ei toisinpäin. Sali on aina. Tilanne äityi sen verran mielenkiintoiseksi, että hän sai autoilevasta kärryjä työnnelleestä asiakkaasta kaikki tarvittavat tiedot laskuun, vaikka kuntoilua kärryn työntökin. Voisi tänäänkin kiertää kaikki kaupat Partolassa ja napata punalaputetut tuotteet tulevaa säästöä ajatellen. Eilen yllätin pimeydessä metsäpeuran, mutta jarrutat ja pelastut. Muista, kun Citymarketin hävikkimyymäläkin sulkeutuu, erakko lähtee vasta liikkeelle!

Pirkkalassa on niin paljon metsiä. En valehtelisi, mutta satavarmasti enemmän kuin Keravalla tai Tuusulassa. En ymmärrä mitä hauskaa on autoilussakaan, kun ei siinä hikoa yhtään. Parasta eilisissä reissuissasi oli se, että meno oli niin kovaa ajoittain, että ne parisen pulttia löystyivät ajossa. Pikainen pysähdys tien sivuun ja taas jatkettiin menoja. Tänäänkin voisi lähteä Pirkkalan hiljentyessä liikkeelle. Enkö sanonut jo, tällaista Pirkkalaa rakastan. Niin juhannuksena kuin vain pimeinä syysiltoinakin.

Ihmiset ovat yrittäneet saada tolkkuakin elämääni, vaikka kukaan ei ole sanonut vielä sanallakaan, mitä tekisin kaikella tällä rahalla? Ihmiset haluavat sinutkin töihin tasan siksi, koska kurjuus rakastaa seuraa. Siksi en enää koskaan hymyile tai naura, jotta olisin yhtä kurja kuin kaikki muutkin. Jos pääset itsekin maailman huipullesi, muiden voima yrittää viedä sinut lähtöpisteeseen, tai entistä alemmaksi. Suunnilleen heidän tasolleen. Kun oman kurjuuden näkeminen ei riitä, voidaan kurjistaa muutkin.

Tämä koko bloggaaminen on yhtä kuntoilua. Kuusi tuntia ja tällaista syntyy, sohva on ihan hiestä märkä nyt. Se on tämä ikuisen arvottomuuden tunne, joka pakottaa suututtamaan onnellisia ihmisiä. Kerrataanpa vielä, kenellä onni on, hän onnen kätkeköön. Eikä tarvita edes ratikkaa, Suupantorille.

Kysytäänpä näin, mitä Cittari hoitaa? Oppitunti on takana, it's a hell of a ride. Lähdetään siitä!