Budjetti paisuu, on pakko tehdä jotakin

Suomalaisille olisi huipputarjouksia kahvista ja ilmaisista ämpäreistä, mutta teen suurkuluttajalle hinnasto nousee, eikä tarjouksiakaan näy missään. Nuukan on pakko avautua asiasta blogissa ja toivoa vain parempaa. Jos budjetti paisui, ei tee mieli ostaa suosikkiteetä aina vain kalliimmalla, joten hinnan soisi painua alle euroon edes silloin tällöin. Niin, seuraavasta tarjouksesta ostan kyseistä teetä Lidlissä laatikkokaupalla. Suomessa on muitakin kuin kahvinjuojia, kiitos. Kahvitarjouksia on arjessa liikaa.

Samalla haluaisin käsitellä hupirahaa. Joskus tuntuu nimittäin siltä, että hupirahaa on ihan liikaa, mutta vähentääkään en mitään haluaisi, koska hupirahasta voi veloittaa myös muutakin. Hyvän kesän loputtua veloitin sieltä esimerkiksi 10 euron Gubbarp-vetimiä, koska kuukauden budjetti uhkasi jäädä ylijäämäiseksi, mutta toisaalta S-tilin budjetti vain alijäämäiseksi. Jokainen ymmärtää, että 300 euroa kuukaudessa vuokran jälkeen on pieni summa, mutta kyllähän tällä pärjää. Jää varmaan ennalleen.

Toisinaan ällistyn miten S-tuottotilin säästöjen käyttö paisuu. Käytin säästöjä tänä vuonna jo yli 2 320,73 eurolla, vaikka budjetti oli 2 000 euroa vain. Loppuvuosi on säästökuuria ja pientä työskentelyä ensi vuoden budjetin siistimiseksi. Todennäköisin tapa on leikata luonnonsuojelusta. Elän suhteellisen pienellä budjetilla, mutta lahjoitan todella paljon. Tässä yhteydessä on hyvä pohtia sitä, riittäisikö yksi kymmenen euron lahjoitus WWF:lle. Saa lahjoittaa lisäksi joulupuuhun ja niin, reppukeräyksiinkin.

Viimeisessä osassa pohditaan saako arjen ostoksista valittaa myyjäliikkeelle? Kismittää, että myös laadukkaiksi koettujen tuotemerkkien tavarat saattavat olla huonolaatuisia. En myöskään valita kovin pienestä, mutta nyt oli pakko. Pyyhe hajosi ostoksestani alle kuukaudessa, mutta nuukakin tietää, että sinun kanssa asioidaan ystävällisesti ollessasi itsekin hyvä ystäväni. HM:n boksereista meni viimeinen rei'ille, enkä ostanut samanlaista. Säästö paloi kunnollisiin merkkiboksereihin, pitäkää tunkkinne!

Nuuka muuttaa kulutuksen tapoja, jo alkuvuodesta. On järjetöntä tuhlata 50 euroa vuodessa halpoihin boksereihin, kun voisi ostaa 70 eurolla viiden vuoden bokserit. Siksi ostin laadukkaan kännykänkin.

Taloustaidon ei tarvitse olla parhaimmasta päästä, että ymmärtää kalliimman tuotteen olevan paljon halvempi kukkarolle ja paljon parempi maapallon resursseille. Supernuuka ostaa triplaten, ei enää.

H&M:n myyjä ei hyvittänyt, "Kymmenellä eurolla saat kymmenen euron boksereita paketissa!".

Teen hinta nousee, missä teetarjouksia? Lidl kuuletko

Minkälainen ihminen on tyytyväinen ihminen? Lajityypiltäsi maailman harvinaisin INFJ. Hän käy pelkästään siellä Loimaalla, koska ei muuallekaan osaa. Hän on todella tyytyväinen, eikä vaihda tästä matkakohdetta kevyesti. Hän suosii tiettyä liikennöitsijää Nyssessä ja ostaa samanlaista vihreää teetä kuin viimeksikin, koska ei muutakaan osaa. Hän on tyytyväinen Lidlin teessä kaikkeen muuhun paitsi hintaan. Hän haluaa tulla huomatuksi, että teenjuojien kuitti pienenee niin kuin kahvinjuojallakin.

Kuljen läpi elämän loputtomien arvojeni mukaisesti muistaen mikä on tärkeää, ei tosin muiden tai yhteiskunnan normien mukaan. Kuuntelen vahvaa intuitiotani ja etsin omaa viisautta. Vaikka kaikesta en tiedäkään mitään, Lord Nelson -teepussit olivat halvimmillaan viime vuonnakin siinä n. 99 senttiä, sitä ennen usein vain 89 senttiä. Avaan keittiön kaapin. Huomaan, että 25 pussin teepaketteja on vielä viisi, joten välitöntä kiirettä ei ole ostaa kyseistä teetä normaalihintaan. Sitä riittää loppuvuodeksi.

Nuukan pikkubudjetin salaisuus löytyy tarjouksista tai kaupan omista tuotemerkeistä. Siinä, missä edelläkävijät ostavat kallista Felix-ketsuppia, nuuka tyytyisi kaupan omaan Xtra-brändiin, 69 sentillä. Toiset suosivat hintavaa Oivariinia, mutta kitsaalle käy kaupan halvin Xtra-margariini, vain 35 senttiä 400 grammalle. Kolmannet ostavat kallista meetvurstia, mutta äärettömän pihi nauraa ruokakaupalla: useimmiten on halvin Xtra-makkara ja toisinaan tavallista ylellisempääkin, eli Pirkka-meetvurstia.

Kahvitarjouksia riittää, teetä alennukseen

Kahvia ei mene yhtäkään kuppia, sitä maistanutkaan. Nykyhinnallakin halvin Lidl-tee on vain viisi senttiä teekupilliselle, mutta enpä raaski ostaa ollenkaan, jos on kolmella sentillä nähnyt. Moni nauraa minulle kaupalla, mutta juuri tällä tavalla saan ne säästösi riittämään, pitelet menot pieninä. Hulluhan tässä olisi, jos ostaisin normaalihintaan teetä, kun ei edes välitöntä ostotarvetta ole. Teepusseja riittää vielä ainakin marraskuun loppuun. Hamstraavat jotkut nyt halpakahviakin, mikä siinä ystäväiseni.

Vaikka pakastettu liha on joskus käynyt mielessä, pakastan edelleen. Tällä hetkellä pakastan myös ruisleipää entiseen malliin, koska 90 sentin löytöni on halvempi kuin 2,19 euroa normaalihintaan. Jos matka Loimaalle odottaa, ostan varta vasten tarjousleipääsi kyseistä aamua varten, pakastamatta sitä. Pakastettua ruisleipää on kymmenen isoa pussia, vielä yksi aukinainen. Salessa löytyi kilo ranskalaisia pakastimesta, 50 sentillä kappaleelta, ostin neljä pussia. Kanasuikaleita maksimissaan viisi, koriini.

Ole hyvin hintatietoinen, eikä kanasuikaleille paljoa hintaa jäänyt, 60 prosentin alennuksessa. Se sanottavaa on, että en vieläkään hommaa arkkupakastimia, koska meno muuttuu äkkiä ahnehtivaksi. Kaiken on mahduttava, nykyiseen tilaratkaisuuni. Totuus on se, että leipiäkin on erään mielestä liikaa, mutta minulla kuluu yksi 12 leivän pussi kahdessa päivässä. Kaupassa ei tule käytyä usein, joten talvea ajatellen kotivara on jees, eikä siinä samalla 1,31 euron säästökään leipäpussia kohti tunnu pahalta.

Hupirahoihin enemmän muita veloituksia, pantit pois

Vuoden 2024 tammikuussa päätin, että hupirahaa on siitä jatkossa 100 euroa kuukaudessa. Ennen hupirahaa oli vain 50 euroa kuukaudessa, 600 euroa vuodessa. Rahan ollessa vuositasolla peräti 1 200 euroa, joku voi hämmästyä valinnastani. Nuuka elämä ei kuitenkaan vie elämältä nyt mitään pois, itse asiassa hupirahoilla pidän elämääni mielenkiintoisena. Kahden kortin taktiikalla myös budjetointi on helpompaa, kun tärkeät menoni ovat erillään niistä muista hauskoista menoista. Energiajuomista.

Energiajuomia olet yrittänyt vähentääkin, mutta näitä menee edelleen. Olen kierroksella numero kaksi, jossa saan energiajuomia ostaa, kerran viikossa. Se näyttäisi säästävän hupirahaa, mutta myös energiajuomien löytyminen täysinäisinä nyt roskiksistakin. Hupirahaan on tarkoitus siirtää kaikki ei-pakolliset menot, näihin lukeutuvat nykyään Spotify Premium, viikoittainen saunalimsa sekä jatkossa muun muassa blogin .fi-domain ja DNS-hotelli. Seurausta nyt siitä, etten osta arjessa sipsejäkään.

En enää raaski ostaa hupirahalla kolmen euron sipsejä. Mitä varten hupiraha sitten on, jos ei juuri näihin kaupan rasvapommeihin? Sanotaanko näin, että hupirahan käyttötarkoitus on jokaiselle täysin omanlaista käytöstä ruokakaupassa taikka vain muualla. Jotkut kävisivät ihan ravintoloissakin, mutta kun ei kiinnosta yhtään. Tänä vuonna olen käynyt muistaakseni vain viisi kertaa ravintoloissa, lähinnä mäkkärissä ja hesessä. Viidentenä kertana menin vain yhdestä syystä, mega-ateria oli hintaan 5,95.

Löytyi roskiksesta, Rockstar-energiajuoma

Puoleen hintaan raaskisin ostaa, normaalihintaan et. Kokonaisuus on lähinnä huvittava aiempiin vuosiin nähden, jolloin ravasin kylpylöissä ja uimahalleissa, turhaan. Nyt on sanottavaa ääneen, tänä vuonna kävin kylpylässä enää nolla kertaa ja uimahalleissasi muistaakseni kolme kertaa. S-tilinauhaa pyörittämällä huvitustililläni vahvistan tiedon oikeaksi. Tilanne on tällä hetkellä kaiketi sellainen, että en menisi kylpylään mistään hinnasta. Lempäälään aukeaa uusi uimahalli, mutta sekään kiinnosta.

Oletat, että kylminä kuukausina hupirahaan riittää 50 euroa, lämpimimpinä satanen. Se olisi hyvä koittaa vaikka ensi vuonna, mutta toisaalta hupirahoistani voisi veloittaa jatkossa Forssan reissunkin hotelliyötä myöten. Talvikuukausina hupirahaa säästyisi takuulla. Ongelmaa voisi olla siinä, jos tuhlaa kaiken vaikkapa energiajuomaan, mutta onneksi vuonna 2026 voi kokeilla sitten niin tylsää 900 euron vuosibudjettia hupirahaan. Jätähän 300 euroa sivuun, siis tarvittaessa haalittavaksi, huvin jatkoksi.

Seuraamalla tilannetta, tekemällä tarvittavia muutoksia, huomaa toimia. Prismassa oli kiva hinta kolajuomista, 12,95 eurolla sai kotiinsa kantaa 24 tölkin laatikon. Sopivasti vanhojen käydessä vähiin, ostaisi lisää. Huomaan, että 3,60 euron pantit vievät ostovoimaa huvitustililtä, joten jatkossa maksan pantit takaisin huvitustilille joko käyttötilin säästöosuudesta, pantteina tai kolikkoina kassaan. Pantit saat joka tapauksessa takaisin, joten 100 euron kuukausibudjetti on täällä vihdoinkin täyttä sataa.

Joudun tinkimään luonnonsuojeluista, suojele itsekin

S-tuottotilin vuosibudjetti on tänä vuonna jo 2 000 euroa. Oleta, että pääsee reilusti allekin, mutta tilanne on alijäämäinen järkyttävällä 320,73 eurolla tänään syyskuussa. Aloitan säästökuurin ja mietin uusia säästökohteita partureiden, kylpylöiden ja elokuvateattereiden lisäksi nopeasti. Tarkoitus onkin, että elän vuosittain noin 10 000 eurolla tulotasostakin riippumatta. Ainoa poikkeus on usein työelämä, silloin S-tilien budjetit olisivat 10 000 euroa ja S-tuottotilin 2 000 euroa siihen päälle. Ylellistä joo.

Tammikuulta kesäkuuhuni kulutus oli S-tuottotilillä melko maltillisena, mutta juhannuksen tiellä tapahtui käännös, menojen noustessa uudenlaisiin huippulukemiin. Lahjoitinko 120 euroa alkuvuonna Suomen luonnonsuojeluliitolle, koska alku näytti niin hyvältä, mutta et olisi tehnyt niin lopputuloksen edessä. En kuitenkaan pidä itseäni huonona, koska S-tilini ja S-huvitustilin tilanne näyttääkin erittäin hyvältä, syyskuulla. Jos vain yksi asia kolmesta asiasta on pielessä, sen pystyy ajallaan korjaamaan.

Yksi ratkaisuni löytyikin jo, vähennän luonnonsuojelusta. Tilanne on ollut parisen vuotta se, että kuukausittain S-huvitustililtäsi menee 10,00 euroa Spotify Premiumiin, mutta sen lisäksi toiset 10,00 euroa lahjoitan WWF:lle luonnonsuojelutyöhön meillä ja maailmalla. Sitten olen kuulemma niin rikas, että pitää laittaa reppuja selkään reppukeräyksessä ja kuulokkeet korviin joulupuukeräyksessä. Tämän lisäksi voi 120 euroa laittaa muuallekin. Pelkästään lahjoituksiin on tänä vuonna mennyt 300 euroa.

Loimijoki, Hirvikoski, Loimaan kaupunki

Jatkossa kymmenen euroa kuukaudessa ei mene S-tuottotililtä Suomen luonnonsuojeluun, mutta WWF vaikuttaa vastaavalla summalla edelleen niin Suomessa kuin vaikkapa maailmalla. En aio luopua reppukeräyksen repuista tai joulupuun kuuloketoiveesta, sen lisäksi lahjoitan jatkossakin laatikollisen kissan märkäruokaa Maukula Ry:n kissoille vuosittain. Koen, että panostukseni olisi edelleen iso, joten kymmenen euron ylimääräisestä lahjoituksesta voisi luopua helposti, säästöjä 120 euroa vuodessa.

Koen, että se WWF-lahjoitus olisi 120 eurolla täysin riittävänä vuodeksi, ottaen huomiooni pienen budjetin ja muut elämän muuttujat. Tällä hetkellä on odotettavissa, että ensi vuonna myös polkupyörä tuleekin vaatimaan laajempaa perushuoltoa vaihdettavine osineen. Myös verotus nousee, joten joudun nipistämään myös julkisesta liikenteestäni. Tilanne ei ole onneksi luonnonsuojelun kannalta kamalaa, voisit tehdä paljon itsekin sen eteen. Kampanjoin useasti luonnon puolesta ja harjoitan aktivismia.

Sitä samaa tehdään jo Suomen luonnonsuojeluliitossa. Ensi vuoden budjettikin on todennäköisesti vain 1 000 euroa, mutta alle 1 500 euroa S-tuottotileille sallitaan. Tilanteeni mukaan toimitaan tietysti, koska en tänäkään vuonna mitään turhaa ostanut, säästöilläkään. Hammashoidosta ei hullukaan lähde säästämään, mutta oli siellä Forssassakin hetkensä. Säästöjä on haettava, jotta hallituksen verorallista selviää, laitetaan Suomi nousuun! Syntyvyyskin lähtee satavarmasti nousukautta kohti, kokoomus.

Pyyhe hajosi heti, tehtaalta uusi sekä muita ostoksiani

Vaikka luonnonsuojelu edistynee helposti kotisohvaltakin, perustamalla sillisalaattiblogin, myös ostamalla laadukkaampaa tavaraa säästäisit pitkässä juoksussa. Totuus on, että köyhä ostaa kahdesti, ensiksi huonon ja sitten sen hyvän. Ikea otti palautteeni vastaan, mutta 1,49 euron kasvopyyhkeestä ei kuulemma voi tehdä yhtään laadukkaampaa. Kysyin, mikseivät sitten myy Luhdan laadukkaita, vaikka isompaan hintaan: ei kuulemma käy kaupaksi. Ihmiset rakastavat halpaa, minä en. Ainakaan enää.

Ostan kivikovien tilalle kahdeksan pyyhettä Luhdalta, hintaa 54,96 euroa. Se ei ole normaalihinta, mutta ilmoitan siitä siltikin, ettei vain jää epäselväksi. Normaalihintaan ostoksen arvo olisi ollut 91,60 euroa. Se siinä, että normaalihintaan ei nuuka enää juuri mistään osta. Pyyhkeet vaikuttaisivat muuten hyviltä, mutta yksi pyyhe kiinnittäisi huomion. Tuntuiko, että siinä olisi hienoista laatuvirhettä, mutta ripustanpa sen siltikin. Viikon päästä pyyhkeen ripustinlenkki on irtoamaisillaan, ei hyvältä näytä.

Siinä, missä epäpätevämmät haukkuvat myyjän tai valmistajan lyttyyn, esittelen kauniisti miksi vaivaan asiakaspalvelijaa ja tarjoan ratkaisua ongelmaan, jossa yritys ei joudu kaikkea tekemään itse. Minulle riittäisi hyvitys, niin hakisin vaikka Citymarketeista ehjän. Sairaskin tietää, että kaikenlainen huutaminen ja turha juonittelu ei auta asian hoidossa, pikemminkin hidastaa sitä. Vastausta aamulla, "Kun pyyhkeitä valmistetaan tuhansia viikoittain, virheitä sattuu!", ja tehtaalta virheetön yksilö.

Reklamoi pyyhkeestä, sain tehtaalta uuden

Harvemmin siinä kuulee sanottavan takuusta pyyhkeissään, kengissään tai vaikka tyynyissään. Asiallisesti kannattaa hoitaa asian kuin asian, niin sain kutistuneesta peitostakin rahat takaisin, alle vuodessa. Pitää muistaa, että myös laatutavaraan voi iskeä vääriä yksilöitä, mutta vain palikkahan ei reklamoi niistä, koska saat helposti tehtaalta uudet maksamatta virheettömästä itse. Kengissäkin voi olla vääriä yksilöitä, yhdestä sain rahat kokonaan takaisin, kun pohja irtosi nyt iltalenkin aikana.

Pahinta on silloin, kun kengän luulisi olevan laatutavaraani, Adidas-logolla varustettuna. Eikä se kenkä vanhakaan ollut, vain kolme kuukautta takana, mutta enempiä ei saa irti. Hyvä juttu on se, että kengän pohja irtosi Pirkkalassa, eikä loppukuusta vasta Mänttä-Vilppulassa. Kaapista uusi käyttöön ja tarjouksesta parisen uutta odottamaan tulevia rikkoja. Kenkä oli kallis, sen tarjoushintasi oli 49 euroa, joten iso seteli ei takaa laatua. Voi olla, että autottomuus tekee kengälle kipeää, muuta tehdäkään.

Siinä miettii, mitä se ostolakko on. Pyöräile kaksi tuhatta kilometriä vuodessa ja kävele vähintään puolet. Kenkiä täytyy olla jatkuvasti varastossa, mutta palaan tavallisiin juoksulenkkareihin, niissä on kokemuksieni mukaan paras kesto hintaan nähden. Loimaalla kannatti käydä arvauskeskuksessasikin, pahimmat selkäkivut hävisivät, vaihtamalla sijauspatjakin uuteen viiden vuoden nukkumisien jälkeen. Pirkkalan lääkärit eivät arvanneet, lähettäisivät fysioterapiaan. Sijauspatjasta 153,90 euron menoa.

Yhteenveto: elämä on yhtä Xtraa, kun osaat nuukailla

Tuntui kyllä uskomattomalta, kun en itse tajunnut asiaakin, lisäksi lääkäri katsoi selkää pitkään. Pirkkalassa meneekin viisi minuuttia ja ulos pääset, vaikka tilattu aika on pidempi. Minulla oli eräällä Loimaan reissulla niin voimakas selkäkipu, etten pystynyt liikkumaan, piti mennä päivystykseen siitä. Ei ole enää ollut, mutta kehotettiin myös pyöräilemään enemmän tai kävelemään, vaikka en busseissa istumista nyt harrastakaan. Pystyn tällä hetkellä elämään ilman pahoja selkäkipuja, kiitos Loimaa.

S-tuottotili on Sotka-ostoksen takia alijäämäinen, jatkossa vaihtaisin sijauspatjan viiden vuoden välein, koska jokainen meistä viettää suuren osan elämästä nukkuessa. Siitä ei kannata tinkiä mistään hinnasta, eikä se sattumaa ole ollenkaan, että monien selkäkipu johtuu hyvin arkisista asioista. Työssä istutaan liikaa, sijauspatja vaihtuu aikaisintaan 20 vuoden iässä, mutta myös autoiluakin harrastetaan paljon voimaannuttavan pyöräilyn sijasta. Lopetin bussit, nyt kiihdyttelet ruokakauppaan fillarilla.

Pirkkalan terveyskeskukseen ei niin vain pääse, miten sitten tulevaisuudessa? Jo on kumma, että joutuu terveyttäkin hoitamaan lähinnä Loimaalla. Ihan vähästä kaikki on, että siirrän itseni Loimaan terveyskeskuksen asiakkaaksi, tiedä vaikka suuhygienistillekin pääsisi. Jos et ole yhtään tyytyväinen omakunnan hoitoon, terveyskeskusta voi vaihtaa kerran vuodessa! Moni unohtaa vaikkapa tutustua vaihtoehtoihin, näin ei tule arvauskeskuksessakaan maksettua turhista käynneistä ikivaivoihini.

Onnellista oloako, kun ei voimakas selkäkipu kiusaa. Odotan ensi vuodelta samanlaista arkea. Saan nostaa S-käyttötilin budjettiakin vain vuokrankorotuksella, mutta S-tuottotilin vuosibudjettia joudun laskemaan, jos se vaikka hillitsisi turhaa, usein ennenaikaista vaihtamistakin. Itseäni en rankaise siitä, että toteutin lapsuuden unelman. Mummon torpassa istuttiin nojatuolilla kaksin, ikkunasta näkyi puu. Siinä sanoin mummolle seitsenvuotiaana, ostan vuokrakotiin lepotuolin ja raivaan elämään puuta.

Olisi hyvä muistaa, että bloggaamalla vaikutan maailmaanne, mutta kuuden tunnin istunto tarvitsee vastapainoksi nesteytystä, ruokatauon ja liikettäkin: ettei selkä kipeydy. Pitää kaiketi ottaa polkupyörä tallista ja lähteä metsään polkemaan, niin kuin joskus ennenkin. Onneksi on budjetoitu musiikkiini!

Soittolista auki, parisen tanssibiisiä jonoon, halpoja Xtra-ranskalaisia uuniin ja vauhtia riittää.