Kuluta, reklamoit, palauta ja Vilppulaan

Kuinka reagoida ongelmiini, kuten kiusaamiseen kouluissa, mietitään meillä ja muualla. Pirkkalan ratkaisuna olikin yli tuhannen oppilaan koulukampuksen rakentaminen. Miten lopettaa planetaarinen kriisi, jota Pirkkalan kaavoituksella edesauttavat? Kuinka saada lisää variksia Pirkkalan kuntaan? Olen pähkäillyt näitä aiemminkin, mutta myös houkutellut variksia vaikkapa paikan päältä, niin Loimaalta, Keuruulta kuin nyt Vilppulastakin. Helpoiten variksiakin saamme äänestämällä kokoomus pihalle!

Hallitus nostaa elämisen kuluja, mutta Loimaan kaupungista en hevillä luovu. Vaikka talveksi aion erakoitua vuokrakotiini, muina aikoina on varaus hassuille junamatkoille kuudesti vuodessa. Se joutuu läpikäymään blogeissa toistamiseen, mutta 125 kilometrin pyörämatka Loimaalle on aika rankka, enkä suosittele sellaista päiväreissuiksi. Yksi vaihtoehtoni on polkupyörän kuljettaminen junassa Loimaalle saakka ja illasta paras pyöräily kotiin. Voiko olla, että reissun vielä ensi vuonna joskus toteutankin.

Ihmettelet edelleen, miksi tavara ei ole nytkään hyvää. Ymmärrän, että neljän euron bokseri ei voi laatua olla parhaimmillaan, mutta että yli kymmenen euron merkkibokseri on samaa sekundaa? Ostin tarjouksesta Under Armourin boksereita "Perf Tech", 11 euroa kappaleelta. Otin ensimmäisen käyttöön ja illaksi ompeleet lähtivät leviämään. Silloin voi olettaa, että virhe oli tavarassa jo ostohetkellä. Minun oli pakko reklamoida asiasta Stadiumiin, suosittelivat palauttamaan myymälään ja fillarilla lähdin.

Oi elämä, ekologisesti. Ostan pakolliset, mutta hammasta purren. Ostan bokserit, jotka eivät hajoa päivittäiseen arkeen. Toisinaan mietin, miksi hallitus ja elinkeinoelämä pyrkii edesauttamaan parasta liiketoiminnan kannattavuutta? Sekö on kannattavaa, että ihmiset joutuivat palauttamaan autoillansa virheellisiä tuotteita? Pyöräily on päästötöntä. Tästäkään ei kukaan kiitä, ja roskapussejakin tarvitsen vain 12, koko vuonna. Kysyn, miten ekologisena elämääsi koet ja miksi et tekisi maailmalla jotain?

Maapallo tarjoaa tarpeeksi resurssia tyydyttääkseen jokaisen ihmisen tarpeet, mutta ei jokaisen ihmisen pohjatonta ahneutta. Suurin epäusko planeettamme kohtaan onkin usko, että joku muu pelastaa sen joskus.

Puskiaisten moottoritie on pakko saada rekkaliikenteelle, vaikka vain valmistamalla laadukkaampaa tavaraa rekkaliikenne vähenisi oleellisesti missä vain. Tuumasta toimeen, kaikki. Aktivistitkin, joo.

Tuntuu, että olemme ainoita miettimässä näinkin syvällisiä asioita elämässä. Kuuntelisit joskus!

Tervetuloa lapsiperheet, se tuhannen oppijan kampus

Paras aika istuttaa puut oli tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt. Kampus rakennettiin, eheä ja hyvinvoiva mänty kaadettiin parkkipaikan tieltä, mutta hirveän ankealta näyttää uusin parkkipaikka ilman lähellä olevaa puustoa. Kunnan puutarhuri töihin! Pyörätie laitettiin uusiksi, mutta kauheilla mutkilla Vähäjärveltä koululle. Ennen oli suorapätkiä. Ilmiselvästi väärin tehty, mutta kukaan ei ota vastuuta mistään, ja asfaltti päättyi kesken kaiken. Onkohan kunnalta raha loppunut?

Tietääpähän mikä on teidän kunnalle kaikkein tärkeintä, autopaikoitus vai pyöräily. Kuvasta näkyy selkeämpi muutos tässä yhteiskunnassa. Yli tuhannen oppilaan koulu kerää paljon pyöräilijöitä, mutta tässä kuvassa ei ole koulun ainoa pyöräpaikka. Katso miten iso määrä polkupyöriä mahtuu suunnilleen samalle alueelle, sivummalla vain kymmeniä autojasi. Mikä saa aikuisen vaihtamaan pyöräilystä auton rattiin, ei tätä näkyä työpaikoilla enää ole. Työpaikan pitäisikin olla lähempänä kotia, mistä tiedän?

Kysyn, jo Prisman kassalla. Loimaan matkoilla kysyin kassalta onko hän loimaalaisia, ei ollut. Hän tulee Forssasta töihin, autolla. Forssaan pyöräilin, kysyt siinä Prisman kassalla saman. Hän kulki sinne autolla, Loimaalta. Eikö kannattaisi vaihtaa paikkaa, vähennettäisiin turhaa autoiluasi ja säästettäisiin työntekijän aikaa ja mielenterveyttä. Samalla tavalla S-tililleni rahaa laitetaan, oli myyjä Forssassa tai Loimaalla, Prismassa. Voiko olla, että pyörälläkin pääsee niin kuin ennen vanhaan. Koulumatkalla.

Saako männyn takaisin, mieluiten kolme

Suomessa ollaan, maanlaajuinen säästökuuri. Rakentamalla isoja, hienolta kuulostavia kampuksia, säästetään kustannuksissa. Kymmenen vuotta sitten uutissivujaan kiersi uutinen "Jättikoulujen määrä kasvaa", mutta kuka rakasti sitä? Ahne, ei kukaan muu. Yli 900 oppilaan peruskouluja oli vuonna 2005 yksi, vuonna 2013 jo kymmenkunta. Viidensadan oppilaan kouluja oli vuonna 2013 niitäkin jo 174. Tila- ja kuljetuskustannuksissa voidaan ehkä säästää, mutta säästetäänkö väärästä paikasta? Mietin, joo.

Kävin sitä yläastetta, se tapahtui vuosina 2005-2007 ja mielestäni aika isossa Tesoman koulussa. Vaikka oppilaita ei ollut yli tuhatta, myös alle neljänsadan oppilaani koulu otti koville. Minua ja muita kiusattiin, eikä koulu koskaan huomannut, ehtinyt tai halunnut puuttua. En halua edes tietää millaiset kiusaamismäärät jäävät huomioitta Pirkkalan kampuksessa. Ruokavälitunneilla menin kauas syrjääni, tyhjälle pöydälle, mutta opettaja sanoi muuta. Sinun pitää olla sosiaalisempi ja istua muiden kanssa.

Joskus siirryit, usein et. En koskaan sanonut kiusaamisesta. Kuka siitä menee istumaan porukkaan, jossa on yksi tai kaksi kiusaajaa? Se ei tullut mieleenkään. Minusta syntyi yksin viihtyvä erakko, joka ei ollut riippuvainen muiden seurasta, onneensa. En tarvinnut ihmistä, vain elektronista tanssimusiikkia teinivuosistani selviämiseen. Jättäkää minut rauhaan, huutelin loputtomaan metsään ruokavälitunnin lopuksi. Jos olisin opiskellut kampuksessa, todennäköisesti lintsaus olisi ihan ainoa keino pelastua.

Syrjään vetäytynyt etsisi rivitaloja, Tuula Tykki auttaa

Anteeksi, mutta en tiedä millä ihmeellä selvisin Tesoman koulusta. Se oli niin rankkaa, ei lainkaan erakon arkea. Kaikille ei vain sovi isohko väenpaljous, sen takia en lennä ikinä ulkomaillekaan, noiden turistirysissä ei kiinnosta oikein mikään. Entisessä tehtaan työpaikassa toimivat työhuoneet korvattiin avokonttorilla tai akvaariotyöpisteillä, onko ihmekään että oli pakko sanoutua irti. Ei enää pääkoppani kestänyt hälyä, ihmisvilinää ja muiden kiirettä. Ennen töitä omaan tahtiin, omassa työhuoneessasi.

On lähinnä huvittavaa, mitenkä lehdissä yritetään aktivoida "yhteiskunnasta pudonneita" takaisin työelämään. Täytyykö sinnekin palata työstäsi uuvuttavaksi? Minusta tuntuu, että tämä yhteiskunnan pohjaton ahneus, voiton tavoittelusikin on pilannut ihmisarvoisen elämän. Mitä ihmisarvoista on enää siinä, jos joutuu pyhittämään kokonaisen elämänsä työn teolle? Mitä kiinnostavaa on vaikka siinä, että Pirkkalassa ei ole ravintoloista tai ostomahdollisuuksista pulaa? Kenellä on näillä hinnoilla katetta!

Yksin elävälle erakolle elämässä tärkein, muille vähän vähemmän tärkeä arvo. Ensimmäinen arvo luonnon ja oman rauhan asettaminen etusijoille nyt on, toinen arvo onko elektroninen tanssimusiikki ja päästöttömästi liikkuminen, vaikka polkupyörälläkin. Kolmantena arvona pohdin mahdollisimman vähällä elämistä ja neljäntenä omistan mahdollisimman vähän materiaa. Se kaikki vähentäisi tarvetta takoa vain aiempaa enemmän rahaa. Kasvu ei ole juhlaa, vaikka niin pienissä piireissään väitetään.

Vähennä junia jo ensi vuonna pyöräilyyn

Tällä hetkellä pelkään eniten Pirkkalan muuttumista siinä Keravaksi, eli koko kaupungin kiertää nopeasti löytämättä mistään koskematonta metsää tai muunlaista kosketusta, rauhalliseen luontoon. Vaikka muuttoa en tällä hetkellä suunnittele, löysin erinomaisia rivitaloja välittäjiltä kohti maaseudun rauhaa. Tuula Tykki kertoi puhelimessa, että Forssan kiinteistökauppiaille tuli vuokralle eräs erakoille sopiva rivitalohuoneisto, Jokioisilla. Rakastuin pohjaratkaisuun heti, ei hintakaan enää huimannut.

Latovainion kylässä kyläkauppakin kävi, mutta siitä on jo aikaa, ainakin Tykin mukaan. Tammen myymälän sulkeuduttua kylä oli vain hetken ilman kauppaa. Eeva perusti alkuun elintarvikekioskinsa v. 1990, mutta postin lopetettua toimintansa 1991 kaupan Latovainion Kauppa -nimellä postin entisiin tiloihin. Hän lopettikin vuonna 2000 ja sen jälkeen Latovainion Kauppaa piti huhtikuuhun 2013 saakka Helena. Siihen loppui ainakin toistaiseksi kaupallinen toiminta pienestä Latovainion kylästä käsin.

Vanhojen kaupparakennusten ohi kurvaavat kiireiset autot kohti Forssan ja Jokioisten keskustaa, mutta jalkamiesten kauppamatkat ovat nykyään todella hankalia. Täytyi etsiä rivitalojani muualtakin, yksi löytyi Loimaan kaupungista. Vuokra painui 395 eurosta 330 euroon, vaikka Alastaron kylällä olisi ruokakauppa ja pizzeriakin. Matkaa lähimmälle Prismalle 20 kilometriä, mutta kyllähän sitä kesäisin voisi polkeakin. Pidän tämän mielessä, jos ei Pirkkalani muutu. Erakko kaipaa maaseudun rauhaa.

Osta kalliimpia boksereita ja tuossako on niiden laatu

Kaupat pursuavat edullisia rättejä, mutta vuodesta toiseen kestävää lempivaatetta tuntuu olevan mahdotonta löytää, parhaimmassakin tapauksessa myös suosikkivaatteen paras laatu laskee vuosien mittaan ja joudutkin katselemaan muualle. Vaatteiden heikentynyt laatu on fakta, joka ei syksylläkään lämmitä. Se liittyy vaihtuviin trendeihin ja sitä kautta vaatteiden kestoon. Mitään ei nyt haluta korjata, eikä laadustakaan makseta. Mieluummin mennään vaatekauppaan ja ostetaan halvemmalla, uutta.

Lopultakin kierre ruokkii itseään. Valmistajat vastaavat nyt kuluttajien huutoon ostaa vain halpoja trendivaatteita valmistamalla niitä tietenkin vain mahdollisimman halvalla. Laatua ei ehditä tarkkailla prosessien missään vaiheessa ja samalla säästetään kaikesta muusta, kankaan valmistusmenetelmistä ja työntekijöiden palkasta. Muutaman pesun jälkeen vaate alkaa nyppyyntyä, siihen voisi ilmestyä aika pieniä reikiä tai ompeleet irtoilevat nekin pahimmillaan käyttöpäivänä miesten merkkiboksereissa.

Kävi niin, vaikka maksat vain 67 euroa miesten Under Armour -boksereista, tarjouksia etsimällä. Silloin voi olettaa, että virhe tavarassa olikin jo ostohetkellä. Lähetän palautetta Stadiumiin ja pyydän ehjää tilalle, mutta verkkokauppa ei halua sitä. He mieluiten ottavat koko höskän takaisin myymälään tai varastolle täyttä hyvitystä varten. Tässä on boksereiden haaskausta, mutta otan vielä yhdet jalasta ja valmistelen palautusprosessiin. Tällä kertaa kuljen päästöttömästi fillarilla, tänne Tampereelle.

Kalliit bokserit ja heti rikki, reklamaatio

Myyjä pahoittelee asiaa ja ikäviä laatuvirheitä. Sain palauttaa, mutta vain puolet siitä näen tilillä. Joudun polkemaan seuraavana päivänä takaisin myymälään ja hän lupaa selvittää asiaa palautuksieni kanssa. Ei ole mukavaa palauttaa tilauksesta kaiken ja saada siitä harmikseni vain osan säästötilillekin. Perjantaina tuli tieto toisesta palautuksesta, joten saan takaisin kaiken. Samanlaista merkkiä ei uskalla ostaa, mutta löydän Black Horset halvalla. Ompeleita tarkistamalla vakuutun laadusta, toistaiseksi.

Kuudesta bokserista maksan 76,50 euroa, mutta halpoja en enää ostaisi vain kuukaudeksi. Käsken kääntelemään vaikka netistä tai miksei myymälästä hankittavaa vaatetta ja katsomaan kaikkea läheltä esimerkiksi kylpyhuoneen tai sovituskopin raa’assa valossa. Jos näyttääkin yhtään nuhjuiselta jo tässä vaiheessa, vaatetta ei kannata ostaa. Se tarkoittaa, että materiaali on kärsinyt ensikertaa jo ompelun ja toisen kuljetuksen aikana. Heikot ompeleet paljastanevat pihistämisistä ompelijan ajassa tehtaalla.

Ompeleen soisi kulkea koko matkoilta reuna peittäen, ompeleen pitäisi olla kunnolla päätelty, eikä lankojen saisi roikkua yhtään. Jos ompeleiden laadussa on pihiyttä, säästetty on yleensä myös kankaan laaduissa, joka on tuottajalle usein vaatteeni kallein osa. Joskus laatua et voi selvittää etukäteen, mutta vastaus selviää käyttämällä hankittuja vaatteita. Pienistäkin ongelmista kannattaa reklamoida yhdestä syystä. Jos asiakkaita ei kiinnosta vaatteiden laatu jo, miksi sellainen kiinnostaisi valmistajiakaan?

Missä kiitosta, vain roskapussi kuukaudessa jätteisiin

Nuoruuden ja aikuisuuden välissä etsitään, itseään ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Minusta tuntuu, että tässä yhteiskunnassa sinua kiitetään vääristä asioista. Odotetaan, että 20-40-ikävuoden välissä teet ainakin joitakin näistä asioista: opiskelupaikan jättäminen taakse, työpaikan löytäminen, elämänkumppanini valitseminen ja oppiminen yhteiseen elämään, perheen perustaminen ja lapsien kasvattaminen muutaman mainitakseni. On oletettavaa, että näistä saavutuksista kehutaan aina.

Hommaa vielä upea asuntolaina ja hyvä autovelka, niin olet osaa parasta, haluttua yhteiskuntaa. Aktivisti ei halua elää tällaisessa yhteiskunnassa, ei mikään ihmekään siinä, että masentuneisuus on nykyajan yhteiskunnassani suorastaan käsiin räjähtänyt. Nuorelle asetetaan paljon tavoitteita, ennen kaikkea kerralla, joita paraskaan ei täytä hetkessä. Toisinajattelijoita haukutaan kovastikin ituhipeiksi ja yhteiskunnan loisiksi, minuakin. Missä on yksikään kiitos nyt, näistä parjatuista saavutuksista?

Kukaan ei arvosta edes autottomuutta, päästötöntä liikkumista fillareilla. Kukaan ei huomaa, että viiteen vuoteen en ole lentänyt, saastuttavilla lentokoneilla lentokenttä aivan vieressä. Hän ei huomaa sitä, viiden vuoden ajan on matkailtu pelkästään kotimaassa jättäen niitä veroeuroja tänne, ei muualle. Eduskunta ei välitä, vaikka lopetit turhan kuluttamisen ja vietkö enää yhden roskapussin kuukaudessa sekajätteisiin. Hekin vihaavat, et ole parempaa yhteiskuntaa. Yhteiskunta, joka hukkuu materiaan.

Ääriminimalistin 12 roskapussia vuodessa

Ekologisesti kestävänä elämää mielletäänkin usein tinkimiseen ja luopumiseen perustuvaksi. Näin useinkaan ei välttämättä ole. Ajatellaan ominta matkailulakkoa viiden vuoden takaa, se kieltää kaikkea matkailua ulkomaille, mutta Suomessa on reissattu ja paljon junalla tai fillareilla. Väitän, että kestävät elämäntavat parantavat ihmisten tyytyväisyyttä etenkin Suomen kaltaisissa korkean elintason maissa, joissa perustarpeiden tyydyttämisen mahdollisuus on useimmille päämääränä ja itsestäänselvyys.

Ihmisten kiihdyttämänä ilmastonmuutos on ehkä tunnetuin planetaarinen kriisi nykyajalta, mutta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen murtaa ihmiselämän perustaa niin Pirkkalassa, muuallakin Suomessa kuin jo maailmoilla myös. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon lisäksi luonnonvarojen äkillinen hupeneminen viestii ihmiskunnan kestämättömistä hyvinvoinnin tavoittelutavoista. Se, mitä ja miten tuotamme, kulutamme, myymme, suunnittelemme ja rakennamme ratkaisee planetaarisen kriisin.

Näin myös hyvinvointikäsityksemme kirkastuu. Mikä on sitä todellista hyvinvointia? Se, että isot superkorporaatiot uivat rahassa vai se, että tavallisella ihmisellä on säästöjä, sijoituksia ja stresseistä vapaata, huoletonta elämää? Huomionarvoisinta on, että pieninkin liike asiani eteen on parempi liike kuin ei liikettä ollenkaan. Kestävään elämään siirtymisestä on kokemusta. Ne suomalaiset, jotka ovat lähteneet muuttamaan elintapoja ovat yhteydessä tyytyväisyyteeni ja palaan merkityksellisyyttä.

Yhteenveto: en enää jaksa, kiskoja Mänttä-Vilppulaan

Ihmiset pitävät hulluna, mutta enpä missään vaiheessa edes kerkeä mitään töitä tekemään. Elämä itsessään on työtä ja siihen kaikki vapaa energia valuu. Laadukkaiden tuotteiden etsiminen, jotka ovat myyjien mukaan kaikki viimeisen päälle, mutta eivät päivääkään kestäisi. Kuluttaminen, reklamointi, palautukset ja Vilppulaan. Vilppulassa on paljon variksia ja juttelenkin niille tovin. Yksi varis lähestyy, sillä pyydän sitä, se nappaa leivänpalasen kädestä. Minulla on yhteys luontoon, oraviakin kuvassa.

Palaa kamalasti aikaa laadukkaan tavaran etsimiseen, mutta hintakaan ei ole enää laadun tae. Jos kalliista bokserista ommel leviää vaikka käyttöpäivänä, ei muitakaan uskalla ottaa käyttöön. Samaan aikaan Pirkkalan pohjaton kasvu ja ahneus painaa, joten lähden vilkuilemaan siitäkin, mistä Mänttä-Vilppula on tehty mahdollisena asuinpaikkana. Pienen asunnon saisin vuokralle nyt 350 eurolla, ellei halvemmalla, eikä tarvitse kasvun lieveilmiöitä ainakaan pelätä. Miksi tyytyä peltojen alasajoon?

Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin "poissa". Kun heitämme jotakin pois, sen täytyy mennä jonnekin. Jätteiden hävittäminen ja heikkolaatuisen kuran palauttaminen ei loppupeleissä ole ratkaisu ympäristöongelmiin. Se on siitä jonkun muun ongelma ympäristössä. Kirjoita asiasta näkyvästi, mutta kukaan ei huomaa. Rakennetaan teollisuusalueita, mutta yhdessäkään näistä ei valmisteta laadukkaita alushousuja miehille tai naisille. Sukat reikiintyvät ennätysajassakin ja Visa-kortit ne vain laulavat.

Sellaista elämää ei kannattaisi hyväksyä. Suosittelen, että reklamoit tuotteen virheistäsi matalalla kynnyksellä. Myyjä joutuu reklamoimaan tehtaallekin, joten laatu saattaa parantua. Itse asiassa autan maailmaa näkemällä vaivaa, koska parempi tuotelaatu hyödyttää kaikkea. Paras kuntakin Pirkkalassa on asukkaan etu, mutta tunnissa olen Mänttä-Vilppulassa katselemassa kerrostaloa lähiluonnosta. Se on sinunlainen Loimaa, mutta kyllähän nuo ratikan tulot ja isot kampukset mietityttävät vieläkin.

Pirkkala ei ole ratikan kirskuntaa, ei tarvita ratikan rumaa johdintakaan, eikä kukaan täällä halua Keravan kokoista tiiviyttä vailla yhteyksiä lähiluontoon ja omaan elämään. Jos et pidä siitä, millainen maailma, Suomi tai Pirkkala on, muuta sitä. Askel kerrallaan. Kokoomus pihalle ja varikset tulevat!

Naputtele viimeiset rautatieasemallani ja lähden kuvaamaan kiskobussilla Mänttä-Vilppulaan.

Kuvagalleria: 30.9.2024 kiskobussi Vilppulaan

Pirkkalan päättäjät, katsokaa hyvin miten vehreää voi isossa kaupungissa olla. Vaikka meidän kylä on vehreämpi kuin Tampereella, muualla vähän parempaa. Otetaan mallia ja lopetetaan puiden kaato!

Arvaa mistä? Mänttä-Vilppulasta tietennii

Aktivisti käveli 7 km Vilppulasta Mänttään

Nyt on penkkikin strategisessa paikassaan

Pirkkala, tämän takanahan on kerrostaloja

Tampere! Löysitkö ainoat puut junastani

Sää suosi reissaajaa ja syksyynkö satuttiin

Päättäjäni, tällaista Pirkkalaan vaikka heti

Täydet bussit 6-9 ja 15-18, yksi reissu vaan

Työni on kertoa päättäjillekin vehreydestä

Juna-asemaasi vartioivat varikset ilmasta

En halunnut takaisin Pirkkalaan, sorit siitä

Puita oli vieressä aina, seitsemän kilometriä

Pirkkalan kuvassa oravia ei näy, Mäntästäkö

Lisää metsää ei saa enää kaataa Pirkkalassa

P-alueella varista, nurmikkoa, puita. Ei meillä

Haluaisin koittaa mihin siltakin vie ja se vei...

Ei varmaan tänne, autolla pääsee helposti

Oikeastaan se vei taiteen ja metsän luokse

Marko Jarva (kok), halaat vaihteeksi puita

Pirkkalan ohitustien melua ei tänne kuulu

Kyöstin harmauden kerrostaloille tätä samaa