Minusta on tullut Häijään äijä

Perjantaiaamun kiire alkoi näkyä Pirkkalan monilla bussipysäkeillä. Matkalaukkua raahaavat odottivat siinä linja-autoa kohti Tampereen rautatieasemaa ja vähemmän onnekkaat kohti keskustojen työpaikkoja tai muita aamun askareita. Heidän olemuksissaan oli aistittavissa se perjantainen vakirutiini ja ehkä pieni aamuinen kiire. Samalla kun heidän matka oli vasta alkamassa ruuhkalinjoista, olin jo valmiina oman viikonlopun seikkailuun: ei ruuhkaa, ei aikataulua, ei työmaita – vain polkupyöräsi ja linjalla, suuntana Häijään Äijä.

Ravintolan ruokalista ei meitä kiinnosta, mutta yli 30 kilometrin jälkeen täytyy tankata, jotta jaksaa polkea vielä 55 kilometriä. Nuukana myönnän, että ulkona syöminen on useasti rahanhukkaa, mutta viisas käyttääkin tarjouksia hyväksi ja ostaa kerrosaterian hintaan 6,95 euroa. Ulkona tankkaamiseni ei ole monille koskaan vain syömään menemistä, se on palkka jostain tehdystä. On oleellista huomioida, että en suosittele ravintoloja muuten vain, mutta kuntosalien keskellä kaloriesi tankkaaminen sopi usein hyvin. Suosittelen kokeilemaan!

Ennen matkaa voi havainnoida. "Nuorissa on tulevaisuus", sanotaanhan sitä. Pirkkalasta kahdenlaisia nuoria nyt: on hyvin ja sitten huonosti käyttäytyviä – jotain siltä väliltä. Ennen lähtöjä tankkasin K-marketissa, mutta kaupoilta poistuneet noin 10-vuotiaat tytöt heittivät kuitin maahan. Sanoin, että sen voi jättää myös kassalle, ja noukin enää roskikseen. He vain nauroivat ja jatkoivat matkaa, välittämättä. Mene sitten kohti Sastamalaa, sain 12-vuotiailta pojilta onnittelukortin, jossa lukee: "Olet rakas." Tekstiä koristelee suurin sydän kukilla.

Vaikka näky oli kiintoisa, ja vain Sastamala tuntuu sinunlaisilta paikoilta, Pirkkalassa on edelleen kotini. Vain 90 kilometrin jälkeen oli hullua löytää sinne. Vilkas kaupungistuminen ja tiivistymiseni on kovin juttu, pääsit yksinkertaisella pyörämatkalla maaseutuun kiinni. Se tuntuu tarjoavan sinulle paljon kaivattuja vaihteluita ja saa vielä arvostamaan asuinpaikkoja hieman enemmän. Aiemmin matkoilla Keravalle en ole voinut nauttia järvimaisemasta, joka täällä on itsestäänselvyys, miltei paikassa kuin paikassa. Asiat ovat edes tältä osin kivat.

Aktivisti tuli Häijään Äijään ilman autoja, fillarilla nyt

"Ei ilman henkilöautoja pärjää, ei ainakaan Suomessa, eikä niin pitkää matkaa voi tehdä polkupyörällä. Pyörä menee rikki matkalla, ja jäät yksin maaseudulle." Täällä olisi muutamia kannanottojakin ennen matkaa. Aktivistina haluaa selvittää, riittääkö tähän kunto edelleen, ja lähdin pyöräilemään Pirkkalasta Häijään Äijään. Paluumatkalla pidennät reittiä, eli menet vaikka Karkun kautta. Siellä on myös mahdollisuus hypätä junaasi, jos jostakin syystä pyörä on rikki tai polkija on väsynyt haasteisiini. Sitä et ikinä hyödyntänyt, mahdollisuus olisi.

Moni etsii vaihteluja elämääni – sen näkee matkalaukkuja kärräävistä ihmisistä – mutta jatkan polkemista ja löydän kaivattuja muutoksia Nokian maisemistasi, Siuron lähikaupasta ja puhtaasta pyöräilystä. Pyöräilykausi oli puoli vuotta tauoillasi, joten uusilla supervoimilla lähden jo toistamiseen kohti Häijään maisemia, tällä kertaa valoisaan aikaan. Enää puolessa vuodessa Häijää kehittyy jonkun verran, sillä esimerkiksi Häijään Äijien kauppakeskuksessa K-market on nykyään S-market, mutta ehkä vanha Siwakin saa näkyä pyöräsi satulasta.

Auki ruokakauppa ei tietenkään seiso, mutta niin myös rakennus on suojeltu, sitä paitsi Siurosta siihen on vielä matkaakin. Ennen pyöräilyjä ajattelisi, että ranskalaisia ja makkaraa parempaa ruokaa on. Ne valkosipulipatongit olivat edullisia, mutta myös nopeita valmistaa. Tein kylläkin virheitä, koska patonkiesi rasva tarjosi lähinnä nopeata kylläisyyden tunnetta. Kunnon ruoaksi ei siitä ollut. Vaikka minulla oli myös myslipatukoita liikkeeltä, polkeminen sujuu Siuron perään kovin vaihtelevilla menestyksillä, eikä vikakoodi löytynyt pyörästä.

Pyörä selvisi koko matkasta, kuva isompana

Reissujakin hidastaa panttiesi löytyminen penkoista, mutta myös Googlen navigaattori ehdottaa ihan oudolle väylälle. Muistellaan kauniin Kyläntiesi viime vuodelta, kun pyöräilin Huittisista enää Pirkkalaan ja Häijään jälkeen navigaattori ehdotti kääntymään vasemmalle, Kyläntielle. Tie oli valaisematon, mutta säästösyistä valaisinta ei voinut laittaa maksimille – polje siellä ympyrää. Tänä vuonna menin toiseen suuntaan, ja kuinka ollakaan, navigaattori vitsaili: "Käänny oikealle, Kyläntie." "Kiitos, mutta ikinä enää!" ja tyydyin asfalttia pitkin.

Kyläntie säästää niin aikaa ja metrejä Googlen mukaan. Todellisuudessa asfalttia pitkin polkeminen on nopeinta. Viime vuodelta muistelen ne ikuiset seikkailut Kyläntiellä. Kaiken pitäisi olla helppoa ja nopeaa, mutta huonossa katuvalaistuksessa seikkailen kuin viimeistä päivää. Toivo, ettei Google jatkossa ainakaan suosittele tätä tietä, koska kaikenlainen turha polkeminen kuluttaa energiaasi, ja seuraavat kaupat ovat suunnista riippuen vasta Nokialla tai Häijäällä. Et pidä teistä, joilla ajetaan liian lähellä yksityisten pyykinkuivaustelineitä.

Siis, miten sen nyt sanon yksinkertaisesti: kun kuulet navigaattorisi suusta "Kyläntie" – painelet vain kaasua, ja pääset perille nopeammin. Niin kävi myös tällä kertaa, kun olit pian Häijäälle tulossa. En vielä kuitenkaan, Tupurlantiellä sattui hassu kohtaaminen paikalliseen Häijään äijään. On hassua, tämän tien keskipisteessä poljen viimeisillä voimilla unelmoiden hyvästä ruoasta. Siinä joku vanhan ajan äijä menee vanhan ajan autollaan ja pitelee minulle kättä pystyssä pitkään. Vastaat heilautat, sitten autosta kuului: "Pian olet Häijään äijiä!"

Löysin tarjouksesi ja ostin kerrosaterian hintaan 6,95

Minulta kysytään paljon, mitä ei kannata syödä ennen pyörämatkoja. Tiedät sen, mutta aina näihin virheisiin tulee sorruttua. Kaikenlainen rasvainen ruoka on huono, mutta pidän myös Hesburgerien kaltaisia ruokapaikkoja huonoina. Rasvaiset ruoat sulavat hitaasti, mikä johtaa epämukavuuteen ja kramppeihin urheilussa. Ne eivät anna heti tarvittavaa energiaa, jota pyöräily vaatii, ja voivat johtaa verensokerisi heilahteluihin. Sen lisäksi rasvainen ateria tuntui raskaalta ja hidastaa liikkumista, eikä se ole polttoaine pidempään suoritukseen.

Edellinen patukkani Siurossa, mutta sinun olisi pitänyt nauttia hetkestä jo Pitkäniemen jälkeen. Korjataan tilannettasi Häijään paraatipaikalla. Tähän taloon perustettiin Osuusliike Voiman kauppa 1920-luvun alkupuolella. Viimeksi siinä toimi Häijään Siwa. Katujulkisivussa on valtavat, yläosistaan kolmijakoiset näyteikkunat. Ikkunallinen, koristeellinen ulko-ovi on sekin säilynyt. Ota kuvia taloista, mutta en voi olla ymmärtämättä sitä, miksi tällaisia rumia rakennuksia suojellaan väkisin. Tänne vaan se omakotitalo, ja sinusta tulee Häijään äijä.

Maankuulu osuusliike Voima oli veikeällä Pirkanmaalla vuonna 1917 perustettu ketju. Se syntyi, kun kolmet Tampereen työväenliikkeisiin sitoutunutta osuuskauppaasi (Finlaysonin Työväen OK, Pellavatehtaan Työväen Osuuskauppa ja Tampereen Työväen OK) yhdistyivät. Voima oli pitkään Tampereen toiseksi suurin vähittäiskauppaliike Osuuskauppa Tuotannon (arjen Pirkanmaan Osuuskauppa) perältä. Osuusliike Voima fuusioitui vuonna 1983 yhdessä Keskusosuusliike OTK:n ja muiden osuusliikkeiden kera muodostaen E-osuusliike Ekan.

Tällä hinnalla kannatti ruokailla aterialla

Vaikka vanhan ajan osuusliike Voima itsenäisenä toimijana onkin historiaa, sen perintö elää edelleen osana nykyistä Pirkanmaan osuuskauppaa ja sitä laajempaa S-ryhmää. Monet häijääläiset saattavat edelleen muistaa Voiman aikaiset myymälät ja sen roolia paikallisessa kaupankäynnissä. Tässäkin on yksi. Vaikka kaupan julkisivu onkin monista ruma, se hehkuu historiaa, ja ehkä siksi se on suojelusi arvoinen. Luulen myös, että Häijäällä löytyy muitakin tontteja, joiden varassa uskallat myös perheen perustamista harkita. Talot ovat halpaa.

Lähdet täältä eteenpäin vanhoja muistelemasta. Ensimmäiseksi ennätän kauppakeskus Häijään Äijän pihalle ja ihastelen S-marketia. Näin tulit oikeaan aikaan, koska viime vuoden syksyllä ei pilkkopimeässä enää nähty mitään. Totesit silloin vain, että kauppakeskus näytti olevan remontissa. Palautin ensimmäisiä tölkkejä, joo näitä penkoista löytämiäni, ja sain 90 senttiä taskun pohjalle. Vaivaudu seuraavaksi ABC Häijään tiloihin etsimään nopeasti jotain syötävää. Löytyikö mitään ruokaa Häijäällä? Pizza, kerrosaterioita tai sitten kotiruokaa!

Ajattelin hetkessä, että vain munkki ja energiajuoma on huono yhdistelmä. Toisaalta S-marketin paistopiste on huonoin vaihtoehto siinä tapauksessa, jos aterian saa tarjouksesta. Etsitäänpä hetken aikaa kuponkeja, vaikka mahoissa kurnii jo, löydät yhden kerrosateriasta ja ostan vain hintaan 6,95. Ihmettelen, kuinka Hesburgerin kassalla oli pitkäkin jono – enpä ole nähnyt mitään vastaavaa Pirkkalassa tai edes Tampereella. Hetken siinä enää mietinkin, olenko kasvuseudulla? Joskus pikaruokaakin saa odottaa 25 minuuttia, mutta menkööt!

Pirkkalan nuoriso nyt, roskaamista tai hyvää käytöstä

Numero olisi 520 – sen muistan vieläkin – sain hakea kaikessa rauhassa noutopöydältä. Samaan aikaan halusit kuunnella sitä uusinta tanssimusiikkia, jota perjantaisin julkistetaan. Yksi biisi oli "Hangover", josta on juuri tehty Hardstyle-versio. Oleellista on, että minulla oli kamala himo tavallisiin Fanta-juomiin, olit juonut pelkkää vettä tuntejasi. Ei minuuttiakaan, kuppi tyhjenee. Unohdin, että nappikuulokkeet olivat kotelossa. Laitan biisit soimaan, koko salista kuului "I got an empty cup, pour me some more", ja työntekijöinä tulet juttusille.

"Ei salilla kannata Hardstyleä soittaa, täällä on muitakin", hän sanoi. Niin että mokasin? Tulin tänne ylipäätään polkupyörällä Pirkkalasta. Hirvein väsymys ja jano, kuppikin tyhjä jo. Kappaleesta innostuneena myyjä kävi täyttämässä sen uudella Fantalla – en tästä kai paljoa maksanut. Saatiin kumpikin hyvät mielet ja virrat pääsiäiseeni. Biisihän jatkui kuulokkeissa, "So long gayboys", ja kaikilla oli mukavaa. Muistelen niitä Pirkkalan nuoria, jotka roskasivat, ja niitäkin nuoria, joista on jäänyt positiivisempi mielikuva. Tästä haluaisit kertoilla nyt.

Ensinnäkin roskaaminen on väärin. Vaikka mainion Kerava-jutun kuvagalleriaani päätyi kuva ohjeista roskaamisen lopettamiseksi, pirkkalalaiset viis veisaavat näistä ohjeistasi. Osa nuorista on vannonut usein, että eivät enää roskaa ulkosalla tai sisällä, mutta toiset tekevät näin uudelleen ja uudelleen. Jatka silti aktivismin työtä, ja nappaat ABC:lle matkalla muiden hylkäämiä kuppeja oikeampiin paikkoihisi. Näitä eivät nuoriso jätä, joten myös aikuisella on peiliini katsomista. Ilman ahkeraa siivoojaa hukkuisimme siitä paskaan, kirjaimellisesti.

Pojat antoivat minulle lapun ennen matkaa

Muistatko, kun yritti ostaa sen suklaapatukan Kyöstin K-marketilla juuri ennen matkaa Sastamalaan? Otin kuitin ja laitoin ehjänä lompakkoon. Siitä menin hoitamaan polkupyörää ajokuntoon: avasin lukituksen, laitoin jo kypärän päähän ja hanskat käteen. Sitten kaupasta poistuu kaksi noin kymmenvuotiasta tyttöä. He ostavat patukoita myös, mutta kuitti lentää maahan. Anteeksi, heitättekö roskia lattialle kotonakin? Roskis on alle metrisi päästä! Tytöt katselivat, kuinka heität kuitit roskikseen, ja nauroivat. Välinpitämätöntä, ikinä kiitosta!

Onnekseni matka muuttui tuolloin merkittävästi, ja sitä oli tosi mukavaa muistella vielä Häijään ABC:ltä latautuessa. Tyttöjen jälkeen noin 12-vuotiaat pojat halusivat antaa minulle tekemänsä, kuvanmukaisen kortin Pirkkalan perukoilta. Siinä luki "Olet rakas", ja aiheeksesi valikoituu sydän ja hyvä kukka. Jotkut kaupasta ostaisivat, mutta vähän tunteellisempi, eikä todennäköisesti maksanut mitään. Äärimmäisen hyviä nuukailuja, ja se saa polkimiini uutta virtaa. Pirkkalassa on kaikesta päätellen kahdenlaisia nuoria – minkälaisia? Kerrot vain.

Pohdit siellä ja tee jotakin nuorten eteen. Tanssibiisit ovat kuunneltu, eikä kerrosateria tuntunut nälkää sammuttelevan. Syyksi voisin epäillä sitä, ettei kerrosateria tukahduttanut kalorivajausta. Lähden kuitenkin jatkamaan, eikä roskiani tännekään päädy. Häijään jälkeen kohti Karkkua näky oli surullista: ojat olivat täynnä tyhjiä lasinpesunestekanistereita, auton pölykapseleita, panttitölkkejä ja kaikenlaisia muitakin ihmetyksiä. Tölkkejä kerää vain 10,05 euron edestä koko reitin pituudelta, mutta muulle roskalle en voinutkaan enää mitään.

Paras koti on Pirkkalassa, loppurutistus ja arki jatkuu

Olit lukenut lukuisista pyöräilyreissuista. Niin sanotuilla tapporeissuilla poljet jopa 250 kilometriä päivässäsi, vaikkapa Loimaalle saakka ja sieltä takaisin, mutta en halua suositella niitä enää. Tietysti, jos mietit vain kuntoilla ja nähdä ohimeneviä maisemia, se taitaisi sopia hyväkuntoiselle. Parasta nykyreissuissa oli se, että Häijäällä ehdin ottaa kunnon kierroksen ja ateriat, mutta yli 50 kilometrin menomatkalla hyvästä taukoajasta voi suoraan sanottuna unelmoida. Teen enää noin 120 kilometrin päivämatkoja tästä syystä – Jämijärvi putosi.

Ei ole mitään järkeä polkea 86 kilometriä Jämijärvelle 6 tuntia, kun pitää samalla lähteä toiselle 80 kilometrin reissulleni. Lisäksi pienissä kunnissa ei ole edes Hesburgereita, joten tankkaamaan joutuisin todennäköisesti jo Hämeenkyrössä. Uusille pyöräilijöille suosittelen suunnittelemaan tämän tapaisia päiväreissuja enää junaradan viereltä. Esimerkiksi takaisin polkeminen Karkun kautta oli hyvin suunniteltu: jos markettipyöriä menisi rikki ennen sitä tai voimat ehtyvät, voit hypätä InterCity-junaan Nokialle ja kävellä taikka polkea kotiin.

Lukijana tiedät, että harrastan bussi- ja lintubongausta. Busseja et bongannut reissulta yhtäkään Nokian jälkeen, mutta siivekkäitä oli senkin edestä. Moikkasin joka kerta jokaista, väsymättömästi ja yhä uudelleen. Voi sanoa, että oikea käsi oli minireissuni jälkeen kipeänä monta päivää. Monia lintuja kohtaa erityisesti aukeilta pelloilta, mutta niitä kerääntyi myös silloille viettämään aikaa. Lepäsitkö joka sillalla ja kurkistelit lintujen tyylikkäisiin lentoihin. Autoa ei paljoa näkynyt, ja jos siinä olisi Pirkkala, sinne sopisi joku kerrostalo tai koulu.

Pyöräilty reitti oli 90 kilometriä, katso tästä

Kutalan jälkimmäiselle sillalle kotiin ajanut eläkeläinen pysähtyi. Kehuit, miten vähästä onnellisuus näyttää olevan kiinni, kun voisit maaseudun rauhassa kokea aukeata maisemaa tyylikkäine lentoineen. Hän sanoi asuneensa ennen eläkettä juurikin kasvuseuduilla, mutta eläkkeellä hänen piti muuttaa rauhallisempiin maisemiin. Hän halusi kuvailla omakotitaloa, jossa eläkeläismies nauttii erakkona yksinoloista vielä ennen Sarkolaa. Ensinnäkin hän vain toteaa matkanteon vievän enää aikaa tieni kiemurrellessa loputtoman metsän keskellä.

Lopuksi tienristeykseesi ripustettu kyltti johdatti kotia kohti. "Päällepäin taloni saattaa vaikuttaa tavanomaiselta omakotitalolta, mutta sisätilat kätkevät eri maailmat", eläkeläinen lataa. Tuolla hieman kauempana, oman rauhansa suojassa, erottuisi toinen samankaltainen rakennus. "Hyvä kuulla", vastaan uteliaana, "mikähän taloista tekee niin omintakeisia?" Mies hymyilee ja alkaa kertoa tarinaansa: "Löydä tämän metsätontin Pirkanmaalta, näin kaukana kaupunkien hälinältä, neonvalojen loisteesta ja jatkuvasta liikenteen taustahuminasta."

Hän hengähti ja jatkoi: "Tonttiani reunustaa valloittava, ikiaikainen metsä, ja nyt lähellä kimmeltää kalaisin järvi – jonka juuri tällä sillalla jo ylitämme. Sanotaanko näin, että kodilta villitsee ainutlaatuinen rauhani ja hiljaisuuden tunnelma, jota kasvuseudun klubi ei tavoita." "Kelpaa aina, mutta on hassua lähteä jatkamaan kasvuseutuja kohti, siellä asustan", vastaan. Ennen sitä Taivalkuntaa omavoimat alkavat ehtyä, mutta jostain syystä Nokian keskustassa polkee ylimääräisiä kilometrejä ilman suurta ongelmaa, eikä pyöräkään siitä kiukuttele.

Yhteenveto: on se hyvä asua Pirkkalassa, tulen linjalle

Koskenmäellä rekkamies pysähtyi luokse, laittoi hätävilkut päälle ja kysyi: "Onhan siellä oluttölkkejä lennellyt, kelpaisiko lisää?" ja antaa pussillisen ohjaustangoille. Lidlissä otetaan pikavoitot, noin 13 euroa. Pohjustin sitä paitsi aiemminkin siinä, etten maksele yhdellekään kuntosalille kuntoiluista, koska sinäkin voit kuntoilla niin, että kuntoilusta maksetaan. Tällä reissulla mennään oikeaa puolta, toukokuussa mennään vaikka vasenta puolta ja katsotaan, paljollako tienaan. Voiko olla, että sinusta tulee jälleen kerran pyöräilevien Häijään äijä.

Vaikka kiva Sastamala tarjoaa maaseudun idylliä ja mukaansatempaavaa kokemusta, en voinut olla valehtelematta – oli kivaa palata kotikulmalle Pirkkalaan. On oleellista huomata, että vaikka en asukaan Sastamalassa, se on vain yksinkertaisen pyörämatkan päässä. Tänne kannattaakin tulla autolla tai junantuomana polkupyörän kanssa, saat täydellä varmuudella mukavia kokemuksia aikaan. Haluaisin tietää, näin artikkelin lopuksi, kuinka matkalaukkuja kärräävien loma sujuu. Seuraava reissu on, vain toukokuusta mennään Hämeenkyröön.

Sinulle jää hyvä fiilis matkasta. Aktivistina lunastat lupaukseni siitä, ettei autoa tarvitse mihinkään. Kokosin matkan kokonaisvaltaiseen artikkeliin ja tapasin vitsin mielenkiintoisia erakoita matkasi varrelta. Voitiin sanoa, että tässä vaiheessa elämää tavara ei enää lohduta. Sen sijaan eläkeläismiehen päiväohjelma piristäisi päivääkin; hän kehui säästäneensä aikaa. Kauppareissut, ystävien tapaaminen ja postipakettien saaminen kalastustarvikkeista hoitui kaikki samalla kertaa – sitten mies lupaa laittaa siellä puita pesään: saunokaa kunnolla.

Juttu on hassu, mutta reitti oli nyt oikeasti hyvä, että mene takaisin linjalle. Tismalleen samaa reittiä, tismalleen samoihin paikkoihisi, ehkä väärään suuntaasi. Se kannattaa, koska näin vältät loppumatkan väsymyksen. Karkusta eteenpäin Häijään kautta Nokialle meno on suhteellisen tasaista, mutta toisinpäin isot ylämäet tulisivat eteen tavalla tai toisella. Tuolla tavalla ylämäet kiusaavat tietysti matkan alulta, mutta niin tai näin, kokeilemallahan selviää – tuleeko sinustakin Häijään äijä tai rouva. Vaikka et heti aiokaan, olet käynyt Häijäällä.

Kuvagalleria: vain Häijään Äijään, 18.4.2025

Aktivistin tempaus on tuleminen ilman autoa tai ajokorttia enää Häijään Äijään. Takaisin poljettiin Karkun ohi, jossa on mahdollisuus siirtyä InterCity-junaan, jos voimat ehtyisivät. Reitin pituutena oli nyt 90 kilometriä, ja perille päästään hyvin: fillari ja kuljettaja selvisi.