Siirry pääsisältöön

Pienen kulutuksen ongelma

Muistelen monia veronkorotuksia, hallituksesi tekemiä säästötoimia esimerkiksi asumistukeen ja sitäkin, ettei suomalaisella työnteolla tahdo elää. Penno-ohjelma huomasi sen maaliskuun lopussa ja huomautti, etten ole lisännyt uusia menoja yli viikkoon. Tämä on osaltani protesti hallituksellesi, sillä kurjistaminen ei pelasta valtion taloutta, vaan se pahentaa sitä entisestään. Tämä on pisin noidankehä, joka johtaa kulutusjuhlien laskuun (ostovoima laskee, säästäminen kasvaa). Vain konkurssit yleistyvät – onko niin jo nähty?

On myös ihanaa, että Suomessa osataan lakkoilla. Vaikka sanotaan, etteivät suomalaiset osaa pakastaa, nuukalla on pakastin täynnä tarjousleipiä leipälakostakin huolimatta. Joskus tuntuu, että muita kuluttajia ei säätö juurikaan kiinnosta, he ostelevat mitä sattuu olemaan saatavilla – jopa kalliimmilla hinnoilla. Ääriminimalisti sen sijaan kuluttaisi viisaammin, sillä jopa leipälakon aikana yli 99 prosenttia leivästä hän syö vain tarjoushinnalla. Ellei tarjousta ole, odotetaan hartaasti leipähyllyn täyttymistä ja alennustarrojen nopeaa ilmestymistä.

Kirjoitin vuonna 2021 siitä, että säästötilit kannattaisi muuttaa tavallisista pankeista niin sanottuun nettipankkiin. Silloin viisinumeroinen summasi siirtyi Bank Norwegianiin, mutta viime vuonna Sveaasi. Lukija kirjelmöi, että nettipankit harjoittavat epämääräistä toimintaa ja rahan siirtämistä näiden tileille kannattaisi harkita tovin. Uutinen tulee myöhässä, mutta jouduin siirtämään kaikki rahat pois Sveastakin normaaliin S-pankkiin. Mittasi on nyt täysi, et rahoita kyseenalaisia liiketoimintoja. Yksi sai suvussa autolainan ja on nyt ulosotossa.

Toisinaan meitä huvittaa tässä Pirkkalan Prismalla nähdä ihmisiä, jotka tulevat Express-kuntosalilleni polkupyörällä ja menevät pukukopin kautta jatkamaan polkemista kuntosalin laitteilla. Se on mielestäni kovin naurettavaa. Samalla vaivalla he voisivat jatkaa kuntosalilta vaikka Häijään Äijään asti, mutta väet eivät tee niin. Kuntosalit myyvät edullisia jäsenyyksiä ainoastaan yhdestä syystä: täydempi kuntosali innostaisi muitakin tilaamaan määräaikaisia jäsenyyksiä. Lampaille täytyy järjestää muitakin lampaita seuraan, muttei enää erakolle.

En kuluta viikkoon, Penno varoittaisi lisäämättömistä

Maaliskuu kiinnostaa monia, koska säästin tuolloin Pennon mukaan enää 21,47 euroa ja kirjekuorimetodia käyttäen 25 euroa lisää ruokakaupan kulustakin. Säästöt olivat yhteensä 46,47 euroa, vaikka taloustilanne on kotiväellä raskas ja lohduton. Kuluttaminen on omasta mielestäni tasan niin mukavaa, kunnes vaivallasi haalitut hillot loppuvat, siksi teet parhaasi kuluttamattomuudessa. Penno yllätti loppukuussa lisäämättömistä menoista. Penno sanoi, etten ole lisännyt uusia menoja yli viikkoon. Anteeksi, mutta mitään kuluja ei vain ollut.

Maaliskuusi kokonaiskulutus oli seuraavanlainen (huomioiden säästötilini ja käyttötilini saldo). Asumiseen kului 512,54 euroa, ruokakauppaani 100,00 euroa ja debit-kortille 100,00 euroa. Myös säästämiseen ohjautuisi 100,00 euroa, kun taas muihin menoihini hävisi 60,00 euroa ja ostoksiin 19,99 euroa. Liikenteeseen kulutit lähes vähiten, vain 5,00 euroa. Puhelin ja internet, tästä 4,00 euroa. Kokonaiskulutus päivää kohti oli enää huikaisevat 14,00 euroa. Säästöjä kertyi erityisesti ruokakaupoissa, koska kirjekuorimetodi vähentää kulutustani.

Miten kirjekuorimetodi vähentää osteluita? Yksinkertaisesti siten, että ruokakategorian budjetti on nostettu S-tileiltäsi käteiseksi. Käteistä käytettäessä kokee, miten seteli katoaa kirjaimellisesti, kun taas Visa-korteilla maksaessa samanlaista tunnetta rahan katoamisista ei ollut. Tämä opetti minulle riittävän paljon, ja nykyään jätätkin mieluusti tarpeettomat tai ylimääräiset ostokset tekemättä. Tulit kauppaan tietyn käteiskassan kanssa, joten ostosten on alitettava se, sillä en saa käyttää pankkikorttia. Ymmärrän, joskus jotakin jää kassalle.

Pienellä kulutuksella Penno varoittaa näin

Moi, ruokakauppaseteleistä on 25 euron budjetti, ja ostokset kustantaisivat 25,43 euroa. Voinko jättää patukkaa ostamatta? "Totta kai, eihän se ole olennainen osa ruokabudjetteja", kassa kertoi Pirkkalan Prismassa. Hetken kuluttua taulu näyttää uuden hinnan: 24,48 euroa – rahat riittävät! Hanki patukkaa sittenkin, sinulla oli hieman hupirahoja tällä kortilla, joten en jätä mitään ostamatta. Kulutus on mielestäni sairasta, kaikki tässä maassa perustui enää kulutukseesi, mutta Pennon ilmoitukset lisäämättömistä menoista ovatkin tsemppaavia!

Dave Ramseyn muodissa: "Raha-asioissasi voiton avain on elää pienemmillä tuloilla kuin sinulla on. Elät palkan mukaan! Lakkaa tuhlaamasta palkkaa kuin olisit kongressissa!" Näillä opeilla menestyy raha-asiassa. Ramseyn tunnettua kirjekuorimetodia käytän tammikuusta, ja ruokabudjetin ylijäämässä on tällä hetkellä 25 euroa. Välissä on ollut tiukkaa, eikä tilanne ainakaan helpota uutisia lukiessa, joiden mukaan ruoan hinta saattaisi nousta lisää. Minulla on notkea varaus nostaa ruoan budjettia, mutta toistaiseksi pärjäilen näiden ylijäämällä.

Maaliskuussa käytin 50 euroa säästöstä. Tähän sisältyi Keravan matka junalippuineen ja hampurilaisaterioineen paikallisesta Mäkkäristä. Ostoksissani näkyivät ensimmäiset farkut, toiset veloitettiin vasta huhtikuun ostoksista. Sohvahankinta osui juuri oikeaan aikaan, sillä tammikuussa sohvan hinta pomppasi 499 euroon, joten aikaistin hankinnan todella hyvään ajankohtaan. Tammikuusta alkaen S-tuottotiliä on käytetty tässä 469,84 eurolla, mahtavaa! Ei ole mitään menoa yli viikkoon ollut, täytyykö muka lähteä tavarakauppaan ostoksille?

Teollisuusleipurit lakkoilivat, odota ja osta kassillinen

Julkiselle puolelle en paljoa pääse. Olen soitellut viime vuoden kesäkuusta tammikuulle, mutta rakoa ei kuulemma löydetä. Siinä on käsketty soittamaan kolmen kuukauden päästä. Viimeksi sanottiin, että he soittelevat itse kesäkuulla, mikäli loppuvuodelle vain löytyy aika. Hammaskiveä on paljon, koska sitä ei ole puhdistettu kahteen vuoteen. Onko pakko mennä yksityiselle, ja laskuna tulee olemaan 160 euroa. Voisitko lähettää sen Petteri Orvolle? Kyllä sotarahasta terveyteen pitää löytyä! Jossain leipurit lakkoilevat, ja taas joutui kärsimään.

Leipureitten lakoista varoitettiin jo ennakkoon. Minullekin naurettiin, kun ennen lakkoa hamstrasin Lidlin leipähyllyiltä viisi halpaa ruisleipää: 1,03 euron kappalehintaan. "Kyllä sitä leipää näyttää hyllyillä riittävän", nainen sanoi. Viikon päästä pääsen sattumalta nauramaan samoille asiakkaille, kun moni yritti etsiä itselleen ruisleipää ja joutui tyytymään ulkolaisiin paahtoleipiin. Olisit kuunnellut, pakastimessani on tällä hetkellä yli viisi pakettia ruisleipää, kyllä tällä leipälakosta pärjäät! Turhaan pelkäätte lampaiden marmatusta Aamulehdessä.

Tässä on kommentti: "Onneksi käväisin lähikaupoissa ja ostin paketin leipää. Huomenna alkaa leipomolakko, joka kestäisi päivän tai pari! Ihmiset hamstraavat leipää kuin se riittäisi viideksi vuodeksi! Toivottavasti vessapaperi loppuu näiltä idiooteilta... Ilmaisia ämpäreitä ei tällä hetkellä ole saatavilla! Suomi kartalle, ja kylläpä vituttaa!?" Eikä kiinnosta yhtään, ostat aina viisi pussia Lidlin leipää. Hyllyyn tuli sitä täydennystä, mutta et ostanut kalliimpaa 2,19 euron ruisleipää. Sanoit kassallekin, että odotan niitä halvempia alennustarroja hyllyille.

Halvin leipä lakkoili, ostoslistalla viisi pussia

Anteeksi kysymys, mihin on MyllyKiven ruisleivän hintakylttini hävinnyt? (Näytän tässä vaiheessa kuvaa tuotteesta.) Myyjä ei tiedä tuosta leivästäsi mitään. Sanoin, että se on ollut aiemmin nimellä LeipäAitta ja maksoi normaalistikin 1,29 euroa. Uusin kassa kyseli toiselta: "Nythän on tuosta leipälakko, oliko tuolla hyllyssä mitään muunlaista ruisleipää?" "Siinähän olivat hyllyt täynnä 2,19 euron ruisleipiä", asiakkaana tokaisisi perässä. Tiedän, mutta ostan vain aletarroissa tarjouksista, joten täällä odotellaan parempia hintoja. Kiitoksia tänään.

Parin päivän päästä kyseinen leipä teki paluuta Ratinan myymälääni. Kolmessa päivässä kaksi leipäkoria olivat alennuksessa. Nappaat tuolta viisi pussia ja täytän ominta pakastinta huolimatta siitä, että lehtipalstalta minunlaisiani haukutaan idiooteiksi. Vessapaperikaan ei ole vielä loppunut, sitä on tällä hetkellä jäljellä: 63 rullaa. Muutkin lähes innostuvat, kunhan myyjä hinnoittelee ne. Pyysin omiin leipiini alennustarraa nyt sillä verukkeella, että ne ovat kaksi päivää ennen parasta ennen -päivämääriä alennuksillasi. "Hinnoitellaan kuudelta."

Onko se tänään niin tarkkaa, siis neljältä tai kuudelta, ostan vain tarjouksesta. "Ilmoitan kassallesi, että myy ne sinulle alennuksella", myyjä sanoi. Kiitos, kiitos, kiitos, on niin hyvää tämä leipä, kun sitä saa halvalla pakastimiin. Ole niin ahne, ettet hae ruisleipiä kalliimmalla, et etenkään kun leivän pitäisi olla vain tänään alennuksilla. "Ymmärrän, meille on vain hyvä asia, sillä tämä ruisleipä ei ole hirveän suosittua ja menisi huomenna hävikkiin", hän kertoi. Joskus olen miettinyt, kannattaako nähdä sitä vaivaa, mutta ei säästäminen huonoa ole.

Svea, miksi sanoin hyvästit houkuttelevillekin koroille

Meille myydään unelmia: mainoksissa, perhe-elämässä, kaverisuhteissa ja miksei vaikka monissa katalogeissakin. Jos et saa rahaa S-pankista taikka Nordeasta, pikavipit auttaisivat. Nopeasti saat myös luottokortin tai Bank Norwegianin pikaluottoja. Monia voisi houkutella normaalia säästötiliä korkeampi korko, joka on tällä hetkellä alle kolme prosenttia Sveoista. Ilmoita, että siirsin kaikki varat Sveasta vaivihkaa pois, lukuun ottamatta omaa 5 000 euron hätätiliä. Svean aulalla on juuri nyt vain 0,00 euroa, ja avaan niin mielelläni syitä kaikille.

Tarina menee näin, ja se on aito. Yhteiskunnassa ei pärjää ilman autoa, jos meinaa töitä tehdä. Aiemminkin meinasi syntyä riita siitä, saako perheen autolla ajaa ajokortin saatuaan Loimaalla, Kouvolassa tai Seinäjoella. Alussa se tuntuu vain hyvältä, sillä autoilijan kokemus karttui, mutta myöhemmin opiskelut nousivat uudelleen tapetille. Ala, johon hän valmistui, ei kiinnostanutkaan häntä. Samalla syntyi kovinta riitaa siitä, saako autolla ajaa näin paljon: "Mene töihin ja hae oma." Konkurssiaallot varmistavat heti, ettei töihin noin vain päästä.

Usko tai älä, mutta ennen kuin monella on ensimmäisiäkään hyviä rahoja mahdollisesta työpaikasta, et pääse hankkimaan edes autoa. Sanottakoon, että nuorten työpaikka voi olla lähellä, mutta jakelukeskuksia on myös muualla, joiden eteen tai taakse ei paraskaan Nysse kulje. Hän ei myöskään ala olla kahta tuntia päivästä työmatkoilla julkisissa. Valmistuminen on kohta tapetilla, ja täytyihän siinä myös kouluun päästä aikuisena ihmisenä, niinpä nuori. Kävelit muina miehinä vain autokauppaan tyhjin taskuin. Svea, rahoittaa autohankintaa.

Nuorin autoilija kuuli mainoksen ulosottoon

Niin vain Svea rahoitti. Monelle tuli yllätyksenä, että 5 000 euron auton onkisit helposti omaksi: ei säästöjä, ei edes töitä, eikä varmaa työpaikkaa tiedossa opiskelujeni jälkeenkään. Olen satavarma siitä, että S-pankista kyseistä autolainaa ei olisi koskaan herunut. Nuorinta yllätti sekin, että kulussa on muutakin kuin autolaina, polttoaine ja autovero muun muassa. Laskut juoksevat, mutta hilloja maksuihisi ei löydy mistään. Autokin oli, miten sen kauniisti sanoisin, rikki kolmannesta matkasta. Tilanne on kovin huono, laskut valuivat perintään.

Nuorten pitäisi itsenäistyä jossakin välissä, mutta ilman luottotietoja tuskin saa vuokra-asuntoa mistään, ja myös puhe- ja internetliittymieni hankinta pääsee vaikeutumaan. Miksi sitten siirsin rahat pois Sveasta? Vaikka ymmärrän täysillä, että aikuinen on toimistaan itse vastuussa, en hyväksy tällaista liiketoimintaa Svealta nyt – liiketoimintaa, jossa korkeintaan viidensadan euron nettovarallisuudella näin autokaupoilla rahoituksista naurattaa unelma-autoon. En yksinkertaisesti kykene hyväksymään, joten nappaa suurimmat säästöt pois.

Svean toimintoja ei pidä rahoittaa. Olen edelleen sitä mieltä, että hätätilini on syytä olla muualla kuin pääasiallisessa pankissa. Tilini on kesäkuun alkuun Sveassa määräaikaisuuden takia. Tämän jälkeen laskelmoi jatkoa, mutta ainakin vuoden loppuun se pysyy Svealla. Toki tarkoitus on, että tässä ensivaiheessa siirrän suurimmat tilin saldot pois, loppuihin kerkeää tutustua. Jos Svea-tileillä on huomenna jo 0,00 euroa, tilejä ei ole kaapattu, et vain hyväksy nettipankkien rohkeaa liiketoimintaa. On täysin käsittämätöntä ja sanoinkuvaamatonta.

Häijään Äijä kuntoilee satulalla, ei kuntosalin pyörillä

Toisaalta, siihen yhteiskunta pyrkisi. Pankeille on vain hyvä asia, että jos lainaa ei saada takaisin ensivaiheessa, perintävaiheessa voidaan saada paljon enemmän. Ääriminimalistina kieltäytyisit auton omistamisesta, ja jos työn kalastus on siitä kiinni, olkoon niin. Aika moni työpaikka on itse asiassa kaatunutkin ja minun autottomuuteen. Kukaan ei kaipaile tekijää, jonka tulo on hidastempoisten bussiesi varassa. Sinulla on silti iso oikeus päättää, haluatko harteilleni autoilun tuomia ongelmia ja menoja. Pidän sitä lehmää huonona luksuksena.

Aloitin pyöräilykauden 1. huhtikuuta – ei ole aprillipiloja. Ensimmäiseksi ajoin Pirkkalan Prismaan, jossa kyselin eräältä kassalta, onko vapaita työpaikkoja. Se olisi ainakin lähellä, ja pääsisit yöaikaan työskentelemään. Naiskassa sanoi äkkiä, ettei minulla ollut minkäänlaista ulkonäköä kaupan kassoille. Niinpä, minähän olen kovin kaupunkilainen erakko – mistähän sellaisille töitä löytäisit? Ala uskoa siihen, ettei minusta työelämään ole. Hyvä kirjoittamaan tekstiä, mutta ei tästäkään kukaan bonuksia tilitä. Onneksi on pihalla, huomaan aihetta.

Prisman kassoilla oli komediallinen vire, mutta nauru ei ainakaan Express-kuntosaleilla laantunut. Tuosta tuli kaiketi pari pyöräilijää kuntosalin eteen, ja tytöt sanoivat menevänsä jatkamaan polkemista kuntosalin kuntopyörille. Heidän mielestään oli mukavaa, kun salissa oli muitakin samanhenkisiä heittelemässä painoa tai vaikka kuntopyöräilemässä ikkunoista Prisman asiakkaiden kärrytyöntöjä katsellen. En voi muuta kuin sanoa, että erakko ei saleja tarvitse. Häijään Äijä on kuntosalini, niinpä lähden harjoittelemaan pienellä kierroksella.

Pyörällä kuntopyörään, minä Häijään Äijään

Näen vain vartissa sata varista, kolmekymmentä naakkaa, yhden pirkkalalaisen ketun ja pieniä varpusia – työmaan, jossa ratikkamaata ehostettiin ja viherkäytäviä eliminoitiin siitä tulevaa ABC-kylmäasemaa varten. Sinne meni maastopolku, jota olen lähes 14 vuotta täällä asuessani käyttänyt matkalla Prismasta taikka Prismaan. Kunto on vain hieman ruosteessa, mutta pääsin kotiin asti. Noin viikon sisään lähden kivaan Sastamalaan, kauppakeskukseen nimeltä Häijään Äijä. Se on vain 70 kilometrin lenkkisi, ilman nettilippujani tai bensiiniä.

Kuntopyöräilijät tai juoksumatollakin juoksijat, näkyykö salilla naakkoja, kettuja tai edes variksia? Montako kilometriä olette juosseet tai kuntopyöräilleet: näkemättä mitään muuta kuin asiakkaiden kärrytyöntöjä? En tiedä, mutta kuntojahan nousee siinäkin. Erakko ei vain tarvitse ihmisen olemassaoloa selviytyäkseen. Pane tanssimusiikkia soimaan kovaäänisistä, ja olet pian ties missä. Musiikki on energiaa ja vie vaikka Siurolle, josta on enää kouralliseni äijäksi. Paluumatkalla voi nauttia musiikkikappaleesta "Back To Siuro", ja jatkat olemista.

Miksi ihmiset pitävät kuntosaleista? Salit tekevät helppoa rahaa sillä, että vuosijäsenyys maksaa helposti 20 euroa kuukaudessa tuolla. Mitä enemmän saliväkeä on, sitä tulisemmin uusia jäsenyyksiä saadaan "lampailta". En voi ymmärtää tätä lammaskeskeistä yhteiskuntaa. Ihmiset eivät osaa olla yksikseen, vaikka synnymme ja lähdemme täältä yksin. Sinulla ei ole minkäänlaista ongelmaa kuntoilla ilman jäsenyyksiä, eihän erakko maaseutujasi mihinkään kärryntyönnön katselemiseen vaihda. Irtisanokaa jäsenyys, ehkä rahaakin alkaisi näkyä.

Yhteenveto: matkailu vasta alkaa jo, takaisin Siuroon!

Joku on joskus sanonutkin, että mikä sinua nakertaa, jos joukot kuntoilevat. Ei se minua haittaa, mutta jos olisin maksanut vaikkapa nyt 18-vuotiaasta alkaen 20 euroa kuukaudessa kuvitteellisesta salijäsenyydestäsi, en olisi säästänyt tähän päivään mennessä ainakin 3 840 euroa, pikaisesti laskettuna. Jos kuntosali, jossa käy vaihtelevalla menestykselläkin, maksaa tuplaten, tiedät paljonko se olisi minulle maksanut – vain 7 680 euroa. Raha, joka lyhentäisi asuntolainaa tai hankkiutuu velasta rysäyksellä. Mietit vähän, montako fillaria sillä saan.

Matkailu vasta alkoi, lähtökohtaisesti ilman IC-junia. Vuoteni on pyöräilijän painajainen. Tule laatimaan sellaiset ajolistat yksin, että minun markettipyöriä saatetaan käyttää paljon. Suuntaviivana voi olla Hämeenkyrö, Jämijärvi, Sahalahti ja miksei vaikka Porin laitamillekin. Olen kuitenkin sen verran ahne, että kuntosalin täytyisi nyt maksaa minulle – ja aika paljon saisivat maksaa, että luovun maaseudulla kuntoilussa ydinasioistasi helvetin tylsistyttävään kuntopyöräilyyn. Sellaista päivää ei tule, että maksaisin salista senttiäkään, anteeksi nyt.

Maaseudulla pyöräilyssä kaikkein ihaninta on se, että tavan tallaajana hankkiudun eroon monesta asiasta. Reissaaja voi unohtaa kiireen, melun, lammaslauman, autoletkan, stressin, ratikkatyömaan siinä salin edessä ja mikset vaikka hintavahkon terveyskeskuksenkin. Tässä on terveyskeskus, kun vielä siinä 70 kilometrin jälkeen voit hyvin ja tahdot lisää kilometrejä polkimiisi. Kyllä se masentava työmaa saa vaihteeksi riittää. Siinä on myös syy, miksi Penno tulee moittimaan lisäämättömistä menoista. Kulutat maaseudun ulkorenkaita, älä rahaa.

Kirjoitat monillakin blogiaiheilla niin suoraan, koska monia ei enää kiinnosta, mitä muut meistä ajattelevat. Jos se kiinnostaisi, en pystyisi tuntea juuri omannäköisintä elämää. Siksi suosittelen kaikille itsekehitystä – sitä kehitystä, jossa yhtenä aamuna voit erakoitua kovin, irtisanoutua töistä ja käpertyä pyöräilykauden näyttäytyessä (milloin uutista sitten onkaan) loputtomalle baanalle. Vain elämä ilman kiirettä mihinkään. Joku tulee nokkiinsa ottamaan, mutta olet suora ja näytät elon merkkejä. Se onkin parasta myrkkyä joillekin kateellisille.

Kommentit

Viimeisimmän viikon luetuimmat

Lintubongausta satulalta

Pyöräilykauden avajaiset sujuvat tästä, mutta ongelmitta en pääse Häijään Äijään! Monia naurattaa, mutta viime syksynä menin Huittisiisi farkuissa ja välikausitakissa. Tänä keväänä et matkalle uskaltanut, joten hanki verkkokaupasta kunnollisen pyöräilytakin ja siihen liittyviä housuja, tietenkin tarjouksella. Tarjouksesta huolimatta vain laadukkaisiin pyöräilyasusteisiini saa pulittaa yli sata euroa. Jos haluat vähentää joukkoliikennettä, kuten busseja tai junia, ostos on tarpeen. Lähden sitten Häijään Äijään , ja luet tästä blogistani.

Varkaan takaa vuokra nousi

Suomessako varastetaan, mutta kaikille varastaminen tai sen yritys ei ole samantekevää. Nuukan ollessa ruokakaupalla ammattivarkaiden olisi soveliasta pysyä pois tieltä, koska sain tekijöistä melko hyvän kokonaiskuvan vain seuraamalla varkaiden varastelua läheltä. Lopuksi ilmoitin varasteluasiasta myyjälle, mutta ensimmäinen ehti juuri livahtamaan liikkeestä ulos. Toinen varkaista uskaltautui pois myöhemmin, mutta juoksen varkaan perässä kilometrin verran. Varkaudet ovat yleistyneet paljon .

Viisi vuotta matkailulakkoa

Aloita henkilökohtaisen matkailulakon syyskuussa 2019, tänään siitä on yli viisi vuotta. Päätä, että onnea matkailuista et hae Saksaani tai Hollantiini, vain tavallisen nykyisestä elämästä. Kyse ei ole edes pankkitilien rahavirrasta, vaan puhtaasta tyytyväisyydestäni näin. Viihdyn erinomaisesti lähistölläkin, eikä fillarilla Sastamalakaan ole kaukana matkailijani arsenaalissa, mutta myös elämää ilman työtäkin itsessään nautintoa. Ei ole nytkään stressiä, jota paeta alkoholiin tai lennoille. Kaikki on aika hyvin.

Ratikka tuli ja kahvilan pöly

Valtuusto on siunannut Pirkkalan ratikat aina Suupantorille asti. Onni onnettomuudessa on, että bussiliikenne säilyy Pirkkalassa todennäköisesti jatkossakin. Toisaalta mihin sitä ratikkaa tarvitsisin, jos kesällä pääsisi entiseen malliin polkupyörällä. Mikään ei oikeastaan muutu. Lähden sieltä bussilla Tampereellekin, mutta intuitio käskee matkalla vaihtamaan linjaa kesken kaiken. Olin oikeassa siellä, ostoshelvetin Länsilinjan autossa oli Paunun naiskuski ja juttutuokio vasta alkoi. Monta kierrosta.

Näin tunnistat narsisteja

Kuvittele siinä että matkustat junassa moottoritiellä. Ei ole kovinkaan hyvää kyytiä tämäkään valtion moottoriteillä. Nyt pyydän sinua kuvittelemaan jo ystävyys- tai parisuhdettasi empaatikkona narsistin kanssa. Ei tuokaan kaksinen matkani. Ihmettelet jo aiemmista, että pois lähdin, eikä mikään ihme. Nyt olen Pirkanmaan tilausliikenteen bussissa ja nautinko suosikeistasi DJ Marta - Broken Wings (Original Mix) . Se on kyllä jännä biisi, laulu on auttanut minua lähtemään. Tunnen iloja ja vapautta sitä kautta.

Näin päädyt narsistin ansaan

Eräänä kauniina päivänä narsisti upotti verkot järvivesiin ja sen jälkeen hän odottaa upeita tuloksia kalastajan tavoin. Pyhäjärvellä. Tämän lisäksi narsisti käyttää muita välineitä hyväkseen, kuten vapoja ja siitä toukkia, saadakseen uhrin — tai mieluiten useita. Elämme nykymaailmassa, jossa on vain arjen kysymys milloin on vuorosi loputtomaan ansaan. Narsisteja voisi olla johtoryhmässä, oravanpyörässä, työpaikoilla kuin niissä kauppakeskuksissa, joissa parhaillaan shoppaillaan tuoreita muoti-ilmiöitä.

Keravan rytmissä opitaan

Ratikkatyömaa selviää seudulta vieläkin, mikä edelleen häiritsee tavallisia ihmisiä. Juuri kun vasta rakennetun kerrostalon viihtyisä piha oli saatu jonkinlaiseen malliin, kaikki on revitty ratikan tieltä. Asukkaista on varmaan varsin mukavaa, kun lainat juoksevat kuukaudesta toiseen, mutta asuntoni arvo putoaa taukoamatta – liian ylistetyn Tampereen ratikan virallisen liikennöinnin alkuun saakka. Työmaasta on haittaa myös muille; lähden jo testaamaan, kuinka linja-autolla pääsee raiteilleni yli tunti ennen lähijunien lähtöaikoja.

One More Track, käppäily ohi

Yhdysvaltalainen aktivisti, Robin Greenfield, olisit 2 575 kilometrin tyytyväisyyden kävelylläsi edennyt Kanadan rajalta aina Los Angelesiin asti. Seuraan aktivistin aikaa vievää kävelyä suurella mielenkiinnolla ja pystyn enää jakamaan monille kiintoisia ajatuksia henkilön tammikuussa päättyneistä seikkailuista kohti tavarattomuutta. Sitähän voit sanoa jopa muutokseksi, ainakin elämän uudelleen käynnistämiseksi, resetoinneiksi. Heinäkuussa 2024 alkanut kävely oli Greenfieldin välietappina hitaampaan elämääni ja kiitollisuuteen.

Ruuhkavuosia ja jaksamista

On aikainen maanantaiaamu, kun Vuorisen Liikenteen bussi aloittaa työpäivänsä kohti Loimaan hiljaista Alastaroa. Rauhallinen bussimatka Alastaroon, aikataulussa ja ilman kasvuseudun alkavia ratikkatyömaita. Sitten heräsin unesta karuun todellisuuteen. Ratikkatyömaita on pystyssä joka puolella, ja asukkaat saavat valmistautua isoihin ruuhkiin. Julkiset kulkuvälineet ovat miltei jatkuvasti myöhässä, eikä autollakaan ajo ole enää herkku. Tällaisissa ruuhkissa asumisen edut alkavat mietityttää, otanko kasvuseudulla vai ilman?