Paunun alasajo, reissaus jatkuu fillarilla

Paunun hallituista alasajoista on tasan kuusi kuukautta, mutta yhtiö ei vain unohdu. Se on edelleen käsite Pirkanmaalla ja Suomen parhain menneen elämän liikennöitsijä. Siirryit sieltä Paunusta juniini, mutta huomasit todella nopeasti sen, ettei samanlaista matkafiilistä vain ole. Ensi vuosi onkin kokeilu, jossa vähennän tämän junia ja liikun pääasiassa omalla paunulaisella. Lue minkälainen pyörähankinta 399 eurolla oli, Prismalla. Voisiko kertoa, että eräs luotettavimpia, eikä velkaakaan syntynyt yhtään.

Fillari oikutteli vähän aikaa sitten, matkallani Tampereelle tai Nokialle. Tuntui, että rahaa taas saisi palamaan, kun et rikkinäiselläkään voi lähteä liikkeelle. Pirkkalan Pyörähuoltoon olin menossa, mutta onneksi kotikonstit pelastivat ja huoltoikkunaa voit pitää edelleen normaalissa. Periaate on, että fillari huolletaan ennen kauden alkua, ei tämän jälkeen. Tietysti kriittisimmät hoidetaan milloin vain, mutta tällä kertaa tyhjää pyörivä koneisto on enää muisto vain. Ketju lyö tyhjää vaivaa ilmeisesti muitakin.

Linja-autoasemani alennustila on Tampereella tuttua. Rakenteet repsottavat ja rakennuksen katon metalliosatkin irtoilevat. Varsinainen häpeäpilkku ei ole kuitenkaan edes tässä, vaan jatkuvat asemalle tulevat ja sieltä poistuvat Onnibussit. Mitään muuta ei tässä ole. Valkeakosken Liikenne nyt Helsinkiin, mutta sieltä en tarvitse ikinä mitään. Hämeenlinna ei matkakohteena puhuttele, enää. Luulisin, että en vain pidä matkustamisesta. Silloin ei pidä matkustaakaan, fillari riittää Forssaan ja Punkalaitumille.

Rahasta ei ole pulaa, kun matkoja mietit. Itse asiassa hupirahaa saattaa säästyä, jos en ensi vuonna matkustaisi IC-junilla niin paljon. Pyöräilyn edistäminen entisestään tarkoittaa kuitenkin tänään sitä, että hupirahaa saa ohjautumaan energiaan, kaupoista ostettaviin välipaloihin. Haluan kokeilla sitäkin, että olisin mahdollisimman riippumaton ulkoisista tekijöistä, myös matkustamisen osalta. En koskaan viihdy täysissä junissa tai busseissa. Yksin omalla, jos ei elintapaorjan nopeasti ohittava auto haittaa.

Paunun lopettaminen saa hyppäämään tuosta omaan paunulaiseen, Montaukiin. Se täyttää tänään vuoden. Juhlitaan sen kunniaksi. Junista en ratkaisua löytänyt, mutta fillaroidessa tunnelma tiivistyy sateeseen. 

Ikeasta on pieni vedintilaus ja sekin täytyy tänään hakea, Mennään Fillarilla Oy. Pitäisikö huumorilla perustaa, rakastan polkea Pirkkalan loputtomissa metsissä. Lidliin, Ikeallekin tai vaikka Prismaan.

Aikamoista, en tarvitse edes busseja Ikeaan. 4,60 euroa säästät Nyssen taksalla, tänään. Ole hyvä!

Väinö Paunu Oy:stä juniin, mutta fillari kutsui kylään

Paunu, olisit kaatunut joka tapauksessa tässä, konkurssiin. Sikäli minua ei Paunun lopetus haittaa, mutta vaikeaa on edelleen hyväksyä mitään Koiviston Autoa lähilinjalle. Ei sähköbussikaan pelasta, jos ei palvelu ole Paunun tasoa. Hallittuna alasajo oli ehdottomasti parempi lopetustapa kuin äkkipikainen konkurssi. En kuitenkaan voi olla mainitsematta sitäkään, että Paunun paras lopetus sai muun muassa Nyssenkin alennustilaan. Esimerkiksi kalusto Vekka Groupilta on aika usein hinattavana Vatialasta.

Muistat ajan, kun bussi lentoasemalta meni Paunulla rikki. Jäätiin sinne Suupantorille hetkeksi ja Pirkkalan varikolta tuli vaivihkaa #148. Nysse voi katsoa mitä on tuolloin kilpailutuksissa painotettu, laatua tietenkin. Laatuhan ei tänään merkkaa yhtään mitään, joten ei varakalustojasikaan tarvita. Eikä siihen varaakaan ole näillä korvauksilla. Nykyään oletetaan, että asiakkaat löytävät pulassa korvaavan kulkuvälineen vaikkapa Sale-pyöristä tai se klassinen, saattaa siitä joku muukin bussi perästä tulla.

Nyssen jatkuvin linjastomuutos sai harkitsemaan polkupyörääni matkantekovälineenä laajemmin talvella, Paunun lopetuksen jälkeen. Kerron miksi polkupyörä houkuttelee erityisesti matkalla Ikeaan. Viikonlopun suorabusseja Ikealle ei vieläkään kulje Pirkkalasta, joten ole ensin Tampereella, Ratinalla. Sieltä sitten Ikealle, aikavaade tunti. Mika Periviita, fillarilla on Ikealla suorinta reittiä: 40 minuutissa. Luuletko, että valitsen bussin vaihtourakkoineen ja kävelyineen? Suorabussikin se kiertää nykyään.

Paunun #148, olit suosikkiejani, fillarilla nyt

Paunun varikoilla on oltu, Nekalassa ja Kehossa, Pirkkalassakin. Hyviä muistoja, joita muistellaan pitkään. Tiedän, että menneinä vuosina Paunun pikavuoroja kulki niin Vaasaan kuin Forssaan, mutta vanhemmilla ei ollut latin latia mahdollistamaan ensimmäistäkään. Siinä vaiheessa, kun tulin täyteen ikääni ja opin säästämään nuukailemalla kesätöissä, ei Paunu sieltä juuri Forssaan tai Vaasaan ajanut. Päänsärky tuli markkinahäiriköltä vuonna 2011, Paunun reittikartta supistui kahdesta iskusta taas.

Nykytilanne ei ole hyvä. Koiviston Autohan ajaa läpi Suomen, mutta kalustosi on paikoin huonossa kunnossa. Uusia busseja tulee aivan liian harvoin tarpeeseeni nähden. Ajomäärä huomioituna kalustoa vanhenee käsiin, eikä halvoista lipuista jää mitään käteen. Muistan lämmöllä ajan, jolloin Tampereelta pääsi Vantaan lentokentälle keskellä yötäkin 27 eurolla. Lippu ei ollut päivälläkään kallis, koska riittää niin palkanmaksuun kuin vaikka kalustonne ylläpitoon. Mitä kuuden euron nettilipusta jää käteen?

Paunun lopetusuutinen suretti, toivoit kuuluvasti siirtyväni lähi- tai kaukojuniin. Vaikka kokemus vuosia kestävä ollut, jo muutamassa kuukaudessa huomasin olennaisen, junasta en saa minkäänlaista elämystä. Juna vie perille ja siinä se. Paunun autoissa ei vain viety perille, siellä rakennettiin elämyksiä ja aitoja bussimuistoja. Muistan retkeni Loimaallekin, mieskuski kääntää rattia ja painan Stop-nappia aikaisin Humppilassa. Hei, niin Nyssessäkin tehdään, pysäkkiä ohitettaessa painetaan seuraavalle.

Pyörä oikutteli, ratkaisu ilman kalliita huoltoja tuosta

Mieskuski katseli vähän hauskasti ohitettaessa Humppilaa. "Niin, ajettiinko ohi, vai jäätkö vasta seuraavalla?", Panun mieskuski nauraa. Loimaan tiehaaroilla, kiitos. "No sinne on kuule matkaa, 20 kilometriä vielä, hetki menee!", kuski tiedottaa. Okei, ei ole tässä hetkeen pikavuoroilla tullut ajettua, vähän Nysse-kisailua mukaan vuorolle. Oli kyllä ihanaa aikaa, kun pääsi Pirkkalastakin paunulaisella jatkamaan pikana, paunulaisilla. Se olisi hyvää aikaa, joka ei takaisin tule koskaan, ostamallakaan.

Minulla oli pahin kiire painaa siinä nappia, kun edellinen pysäkki ohitettiin. Onneksesi polkupyörä pysähtyy tiehaarojen välistäkin, mutta rekkaliikenteeni seassa olisi välillä pelottavaa. Matkallani sinne Forssaan siirryin välillä jopa kyläteille, enkä pelkästään maisemieni perässä, vaan puhtaamman ilman vuoksikin. Eikä niitä rekkojakaan ollut, vaaranpaikkoja tuomaan. Vaikka pyörä oli ostettaessa priimaa, vaihteisto täytyy säätää ja ruuveja kiristää. Se tehtiin huollossa, joka maksoi minulle vain 60 euroa.

Vuosi myöhemmin ongelmia kasaantui, mutta niistä pääsit onneksi eroon. Eräällä kauppamatkalla Nokialle huomaan, että ketjukin pyörisi tyhjää ajoittain, mutta myös vaihteistoni hyppisi miten sattuu ajon aikoina. Joku voisi ajatella, että tästä tulee vain menoa, mutta ei. Paikallinen pyörähuolto oli auki, jossa huoltomies tuumi huoltokeikkoja. Hän kertoi nyt, että pakat vaikuttavat loppuun ajetuilta, mutta myös ketju oli saanut huonot arviot. Pyöränkorjausmieskin olisi tullut polulle vartissa, fiksaamaan.

Pyörässäni oli vikaa, fiksasin itse huolloitta

Kasvuseudulla ei pidä tyytyä heikosti toimivaan peliini. Poistuin huoltoliikkeestä Prismaan ja poljin takaisin Pirkkalaan. Takkuava meno hidasti matkaa, mutta ei estänyt minua polkemasta vauhdikkaasti ja ilmastoinneista nauttien. Hyvä juttu, että kermaviilini selvisivät kivikkoisilla mielipoluilla hengissä, Nokialta aivan perä-Pirkkalaan asti. Kotimaiset tomaatit laskeutuivat nekin kotipöydälle ehjinä, mutta suklaapatukka suli repussa vauhdin ja lämmön tuumaan. Ei kai vauhtia säästetä jumista huolimatta.

Oli vain niin kiire, että edes takana pyöräilevä kilpapyöräilijä ohittanut. Pitkäniemessä hän ohittaa voisi, mutta kauniit maisemani vehreine metsineen saivat polkimiin lisää virtaa. Muistakaa, että saan elinvoimaa vehreydestä ja linnuista, niistä paskalokeistakin. Ei mitään väliä, vaikka vaihteisto tökkisi, tiestö on kamalaa ja ketju pyörii hetkittäin tyhjää. Jos autotie on paikoin näin kamala, niin mihin joku tarvitsee uutta? Egon kohotukseen? Oman edun tavoittelija pihalle vallankahvasta ja arki muuttuu.

Kotona pienoinen testi. Katselin ketjuja ja pakkoja, eikä kukaan huoltomies sanonut, että ne ovat ennen muuta varsin likaiset. Mutaa oli pinttynyt joka puolelle ainakin millimetrin tai kahden verran. Soppani oli valmis, kun ne sai pesaistua irti rivitalon pihalla. Tätä varten olisi ääriminimalisteillakin vehkeet kaikki sangoista pesusieneen. Ketjun puhdistusainettakin löytyy, tietty tarjouksesta. Ei ollut pienintäkään syytä käydä vielä illalla Partolassa, mutta ei minkäänlaista jumia. Rahamenoa nolla.

Onnibussi valtaa kaikki linja-autoasemat ja lehdet nyt

Saavu linjalla 30 (anteeksi, tänään 32), Länsilinjan kyydillä Tampereelle. Törmää entiseen Paunun naiskuskiin, joka sanoo kaipaavaansa vanhaa aikaa suoraan. Hän ihmetteleepi sitäkin, että mihin olen busseista hävinnyt. Ei ole kuulemma Jyriä näkynyt enää. Paunun alasajo -sarjani kolmannessa jutussa ilmoitan kuuluvasti "Bussiharrastus on siinä" ja näin on edelleen. Paunu oli niin olennainen osa koko bussiharrastuksiin hurahtaessa, että ilman Paunua ei ole mitään syytä jatkaa. Lopetettiin yhdessä!

Sorin aukiolta poistuessani ei ole enää mitään muuta nähtävää kuin tielle hajoilevat Van Hoolit ja Paunun entinen pikavuorokalusto vain entistä rikkinäisempänä. Näin hyvin Onnibus pitää kalustosta huolta. Silloin tällöin saattaa Valkeakosken Liikenne hoitaa reittiliikennettä Helsinkiin, mutta yhtiöön ei ole hankittu kalustoa miesmuistiini. Valkeakosken Liikenteen vakikalusto on vakiovuoroliikenteelle suunniteltu, joten paras mahdollinen kokemus ei ole niinkin pitkälle kuin ihan Helsingin satamiin.

Valkeakosken Liikenteen pitää tehdä jotain, jos meinaavat siinä Nysseä ajaa. Kalusto vanhenee jo käsiin ja Nysse-liikenteessäsi jää koululaisvuorojakin ajamatta. On selvää, että Paunun poistuminen kentältä osuu kipeimmin autottomiin, joilla ei ole mahdollisuutta autoilla väliin jäänyt vuoro ja viedä lapsia koululle toivoen paremmista kuljetuksista illalla. Itse linja-autoasema on Tampereen häpeä. Ei se vanhakaan ollut, mutta rakenteita irtoilee sekä seinustat halkeilevat. Forssassa seisoo parempi!

Onnibussiako nyt vain tarjoillaan, ei kiitos

Onnibussia jahdataan paljon. Vaikka hyvin syyttä, mutta ei tarpeettomasti. Minun on hyvä tietää, Onnibussienne matka saattaa jäädä kesken, bussin moottori saattaa syttyä tuleen tai sitten bensiinit valuisivat tielle ja matkakin tyssäisi moottoritielle. Kilpailuakaan ei enää ole, jollei FlixBus laajentaisi tarjontaa maanne sisällä. Laajentaa sinällään voisi, mutta vähäinen matkustajaodotus ja ne itsekkäät autoilijat eivät anna syytä juhlaan. Henkilöautoja on huomennakin, eivät autoilijat bussiini löydä.

Junia on kokeiltuna, mutta ei vieläkään huvita matkustaa. Luulen, että en pidä matkustamisesta ollenkaan. Linja-autoasemiltasi pääsee tänäänkin tunnetuimpiin matkakohteisiini, mutta vähänkin syrjäisempi paikka vaatii tyytymään vähempään. Olisinpa käynyt mieluusti esimerkiksi pienemmillä paikkakunnillasi, jos se olisi ollut julkisilla helpompaa. Toisaalta, ahdistaa käydä linja-autoasemalla itsessään, aivan liian paljon punaista ja katsokaa, sieltä tulee koko ajan lisää. Pakko lähteä kotiini.

Eikö jaksa mennä Jyväskylään, Helsinkiin taikka Turkuun. Ei kiinnostaisi mennä mistään hinnasta pääkaupunkiseudullekaan. IC-junalta voisi jäädä pois Mellilässäkin, mutta en voi. Jos joukkoliikenteen houkuttelevuutta halutaan lisätä, niin lähijunia on kehitettävä erityisesti Varsinais-Suomessa. En vain kehtaa käyttää Koiviston Autoa, enkä tule käyttämään sitä Onnibussina mahdollisimman pitkään. Oma kokemus, muutkin vievät tässä maassa perille, Paunu ei vain jättänyt ilman ikimuistoisia matkojasi.

Nyssen suunnittelijat, pilasitte joukkoliikenteeni, itse

Et voi olla sanomatta tästä, sinulla on oma Paunulainen. Paras kulkine ikinä, jos vaihtoehtona on punainen OnniBus.com, kuuluisat vaihdot Ikealle ja turhat "kilometrit". Nyssen suunnittelija ei tiedä vieläkään, että pyöräily on kova kilpailija laajalle bussiverkostolle. Saattaako muuten olla, että en ole vanhemmilla saunassa käynyt sitten Paunun ajojen linjalla 1B. Olipa niin kätevää nousta kylpytakissa Paunun autoon kotipysäkiltä, jutella kuskille ja 1C:llä jäät Kyöstillä saunan tykönä ja nyt takaperin.

Ei mitään väliä missä virallinen pysäkki olisi, niin palvelu pelasi. Lauantainakin, pääsin vaihtoaika huomioiden alle 20 minuutissa saunalle. Teitte niitä muutoksia, jolloin kolmen kilometrin bussimatka muuttui 45 minuuttiin vaihtojen takia Suupalla. Linjalla 8 bussi ei jätä saunalla, vaikka Kyöstille hyvin meneekin. Se ei vain mene kovin syvälle alueelle, vaan jättää K-kaupalle. Sateessahan on ikävä kävellä saunalle ja varsinkin kylpytakki päällä matka on pitkäkin, mieluummin sitten pyörällä nopeammin.

Nyssen suunnittelijat rikkovat joukkoliikenteen, vaihtavat linjaa ja numeroita. Kaluston laadusta huomaa, ettei nykyajan kilpailutuksilla jää mitään käteen. Roskikset hyvin usein täynnä, ja ratikassa niitä ei kaiken lisäksi olekaan, no lattiallehan ne menevät sitten. Totta puhuen olenpa todella iloinen siitä, että Paunu on tästä kisasta jättäytynyt. Se on mahdollistanut myös minun elämään uudenlaisen sivun, jossa Forssaankin pääsee fillarilla, vaikka pääsee sinne Koivistollakin. Ei käy, nyt poljetaan.

Vähennän juniakin, lisää hupirahojani nyt

Ei bussiharrastus enää kiinnosta, mutta Paunulaisissa.-soittolistoja päivittelen vieläkin. Kaikella kunnioituksella sanoisin, että Väinö Paunu perusti rakkaimman bussiyrityksen, jota Martti Paunu on saanut viimeistellä satavuotisjuhliaan kohti. Ikävää, ettei juhlaa tullut. Älä huolestu, Paunu on jossain olemassa aina, kuljen sellaisella tänäänkin Ikealle. Kelaan vieläkin niitä liian upeita muistoja Loimaan tiehaaralle ensikertaa, nauravia bussikuskeja ja upeita tarinoita tulevasta kalustosta. Tulisi nytkin!

Oikeastaan koko juttu on suurin mahdollisuus minulle. Junalta tekisi mieli jäädä Matkussa, mutta mentiin ohi ja vauhdeilla. Kuka olisi uskonut maisemieni olevan Forssassa niin hienoja, että oli pakko lähteä toukokuussa polkemaan? Yllättävän luotettavakin väline tämä polkupyörä. Välissä voi pistäytyä vaikka Pirkkalan Prismaan ja nauttia heti nesteytyksestä ja kaloreista. Ihailet niitä sateenkaaria ilman kiirettä yhtään minnekään. Avaat puhelimen ja saatat blogimerkintä Paunun kaipuusta tien päältä.

Haluaisi varikollekin Keholle, mutta päästään kaikkialle, pyöräilemällä. En puhu edes muutamasta kokemuksesta, niitä muistoja on tehty miljoonia, mutta ei niitä pikajunasta oikein tule. InterCity-juna menee niin nopeasti sitä paitsi, ettei mitään kerkeä näkemään, mutta maisemoitu fillarireittini vaikka Koijärveltä Urjalan asemakylään tarjosi nähtävää. Mikä parasta, aina saisi seistä ja kokea tätä kaunista maata ajan kanssa. Siinä oppisi näkemään hyvää ilman ulkomaita, ja kelattavia muistojahan riittää!

Yhteenveto: vähennän junia alvin ollessa 14 % jo 2025

Vaikka tällä hetkellä junamatkailuni ei kiinnosta, todennäköisesti kävisi loppuvuodesta Keravalla, junalla. Jano on niin kovaa, että minun on nähtävä miten Pirkkalaakin pienempään kuntaan saatiin 40 000 asukasta. Viihtyisinkö siellä, se voisi antaa vastauksen siihenkin, mitä tekisin Pirkkalassa asuessa 30 000 muun asukkaan kanssa. Tuolla tahdilla ei mene montaakaan vuotta, mutta juuri siksi kirjoitan vapaasti vastustavani ratikkaa Pirkkalaan. Nysse-matkojakin 2,30 eurolla, mutta eikö enää kauaa!

ALV-kantamuutos tulee vähentämään niin Nyssen, OnniBus.comin kuin VR:n kysyntää. Ajattelin vähentää myös majoittumista korotuksiini liittyen, vaikken paljoakaan edes majoitu. Tälläkö hallitus meinaa laittaa Suomi nousuun? Nyky-yhteiskunnassa se aamun bussikuski voi olla monellekin päivän ensimmäinen kontakti, mutta ei niitä ratikoissa istu. Peräänkuulutankin sitä, että Pirkkalaan ei tarvita mitään tunteettomia ratikoita. Toisaalta pyöräilyn edistäminen liittyy jo pitkään ALV-korotuksiin.

Hupirahaa, se 8-16 euroa kuukaudessa, junalipuista pyörään. Päiväreissujen tekeminen fillarilla on vaikeaa erityisesti Loimaalle, mutta Alastarolle olen valmis polkemaan. Talvella en enää aio matkustaa lainkaan, koska esimerkiksi Loimaalla ei ole InterCity-junalta mitään tekemistä. Tilanne on tasan näin myös täällä Pirkkalassa, eikä uimahalleissa tai kylpylöissä kiinnosta enää olla. En halua elää normaalia elämää muiden mieliksi. Talveksi erakoidun kotiin, mutta toukokuulla koetaan Tammelaa fillarilla.

Naputtelenko vielä viimeiset sanat täällä Prisman terassilla sateenkaari edessäni, kohtaan entisen Paunun auton Länsilinjani linjalla 32 hetkeä myöhemmin pyöräillessä tuonne Veskalle ja kiitän erästä naiskuljettajaani henkilökohtaisesti kaikista näistäkin muistoista, joita olet Paunun autoissa muistiini tallentanut. Kiitä kaikkia muitakin kuljettajia Paunun ajoilta, olette olleet osallisia siihen, että tämäkin blogi täyttyy tarinoista. Google kertoo, kirjoita rajattomasti, siis tässä: linja-autossa oli tunnelmaa.

Rajattomasti blogimerkintöjä? Jos mitään vastaavaa ei Nyssen alueella tai maalaajuisesti löydy, niin yritetäänkö tyytyä fillariin. Lupaan nousta väistämättä Länsilinjan kyytiin tilaisuuden tullessakin, niin saadaan vaihdettua kuulumiset pitkästä, pitkästä aikaa tai kuka teistä missäkin nyt on! Satulalla itse.

Puoli vuotta Paunun lopetuksesta totean, Nothing lasts forever, mutta muistoja riittää vieläkin. 👌