Pyöräilin 125 km ilman saleja Loimaalle

On pähkähullu idea, toteuta se uuden maastopyörän selässä. Pyöräilyhaaste työllisti maastopyörääsi aina Pirkkalasta Loimaalle saakka. Matkoilla koettiin lukuisia kyläkauppoja, autioituneita kyliäsi, palat Punkalaitumesta ja jäljellä olevia energioita Metsämaalla: aivan suorituksesi loppuvaiheessa. Mummo, joka latasi historiaa paikallisesta kyläkaupasta, kun yritit päästä sisään ostoksille. Ovi ei ole tietenkään auennut tänä päivänä, eikä mummon mukaan kyläkauppa ole ollut kylillä auki vuodesta 2008 alkaen.

Pyöräily on itselle elinehto. Voisin elää ilman alkoholia, televisioita, tupakkaa tai autoa, mutta en voi elää ilman hyvin toimivaa polkupyörää. Ensihuolto on uuden pyörän tärkein huolto, joten reissun koko päällimmäisin tarkoitus oli rasittaa polkupyörääsi niin paljon, että se olisi sovelias siitä järjestettävään pyörähuoltoon. Tietenkin lähimmässä Pirkkalan pyörähuollossa. Uskomuksien mukaan polkupyörä on laitettava ensihuoltoon viimeistään kuuden kuukauden jälkeen ostoksista tai kun on poljettu 600 km.

Ennen pitkääkin matkaa pyörillä suosittelet harjoittelemaan. Et voi ostaa pyörää Prismasta ja lähteä saman tien 125 kilometrin päähän. Se ei vain onnistu harjoittelematta ensin pätkiä lähikauppaan, siitä sitten vaikka kirjastoon ja naapurikuntiin. Lisää matkaa asteittain, kunnes olet varma suorituskyvystä. Omin suorituskyky on testattu aiemmin muun muassa Sastamalaan ja Valkeakoskelle asti, Pirkkalasta.
Googlen mukaan maisemia Loimaalle siinä Pirkkalasta on 111 kilometriä, mutta se ei huomioi asioita.

Poikkeat todennäköisesti reiteiltä maisemia näkemään, eksy siellä ajoittain, joten todellisin lukema perillä olisi: 125 kilometriä. Myöskään sitä Googlen kertomaa pyöräilyaikaa ei kannata sokeasti katsoa. Edes kokenein pyöräilijä ei jaksa polkea normaalia 20 kilometrin tuntivauhtia jatkuvasti. Ei varsinkaan maastopyörillä, jotka ovat paksujen renkaiden takia haastavia, mutta toisaalta hyviä. On tullut selväksi maaseudulla. Tiet olivat paikoin niin kuoppaisia, että en uskaltaisi muulla pyörätyypilläsi lähteäkään.
Tuntuu hassulta, että Pirkanmaalle halutaan Puskiaisten moottoritietä ja kehätietä samalla, kun Pirkanmaan muu tiestö on todella karseassa kunnossa. Välillä mietin mistä autoilijat maksavat ja maksavatko vain.
Älkää odottako uutta muualle kuin nykyisille teille. On ihan järjenvastaista rakentaa uuttakin tieinfraa luontoon aikana, jolloin lähistöllä satoi kilometrejäkin pahamaineista tiestöä kuin suoraan Venäjältä.

En ole eläessäni avannut yhdenkään kuntosalin ovia ja 250 kilometriä meni kevyesti! Luonto kiittää.

Pyöräilyhaasteet, aikaisilla heräämisillä ja aamiaisilla

Ole vapaa, mutta elit säästöillä. Minusta myös eläminen voi olla mukavaa työtä. Sai herätä hommiin. Nyt tarkoittaa käytännössä sitä, että voi tehdä reissuja pyörällä ajan kanssa. Työ on siinä, että aamulla sinun on varmistuttava siitä, että otat ne D-vitamiinit purkista, syöt mahan täyteen ja voitelet pyöräsi ketjut. Nyt, suosittelen myös tarkistamaan pyöräni yleiskunnon ennen lähtöä, tärkeintä ilmanpaineet.
Silloinkin, kun pyöräsi on aivan uusi, tai ei se enää uusi ole: se onkin pian jo kuukauden vanha laitos.

Varmisti sen lisäksi, että polkupyörän lamppusarjassa on varausta, otinko mukaan varavirtalähteen. Puhelin oli täyteen ladattu, mutta akun säästämiseksi katselin uutisien sijasta karttaa ja sopivaa reittiä kylien kautta. Rakasta kyliä, rakasta sitä maaseutua ja nauti kaikista niistä paikoista, joissa väkeä ei ole tyrkyllä. Sinua puistatti ajatuskin siitä, että lamppusarjani olisi tyhjä, kun joutuisit polkemaan pimeitä kyläteitä matkalla kotiin puolen yön tienoilla. Lohdutti, että poljet aamulla pitkästä aikaa Rämsöössä.

Rämsöö on vain 250 asukkaan kylä Vesilahdella, mutta ennen sitä yritin polkea Sorvan kylän kautta Tottijärvelle. Sorva on kyläsi vireimmillään, mutta sen perukoilla elämää ei enää ollut juurikaan. Nokia yllätti minut täysin, sillä edes Tottijärven kirkko ei ollut auki, toisaalta se säästi kulkijan aikoja. Sinulla ei ollut oikeasti aikaa pistäytyä juuri mihinkään, koska pyöräilynne on tietenkin hidasta 125 kilometrin matkallasi. Loimaalle pyöräily kesti noin kahdeksan tuntia, samansuuruisesti aikaa kului takaisinkin.

Haasteeni on suoritettu, 125 km Loimaalle

Siinä vaiheessa Rämsöön kohdalla polkimiin on kertynyt Pirkkalasta jo 33,6 kilometriä. Voit sanoa, että ei tunnu vielä missään, mutta sitten kun poljet 33,6 kilometriä lisää... oletko nyt miltei Susimaalla. Se tarkoittaa sitä, että on mentävä eteenpäin tai taaksepäin. Kannattaakin huomioida, että maaseudun polkeminen ei varmaan onnistu ilman omia ruoka- tai vesivarastoja. Liikaa ei reppuuni parane lastata, sillä kauppoja on taatusti Punkalaitumella ja vähän ennen tätä vaikutti kauppa-autokin pysähtyvän.

Ilmoituksen mukaan se olisi kyseisellä pysäkillä keskiviikkoisin klo 13, mutta en jäänyt odottamaan. Ilmoitus oli paisteella kulunut, joten tulisiko kauppa-auto vai Jeesus ensin, jos jäät odottamaan? Tunti tähän, mutta olisi varmaan metka kokemus! Se kyläkin vaikutti sen verran autioituneelta, etten voinut siinä keneltäkään alkaa kysellä. Nettitiedon mukaan Suomessa oli vuonna 2020 maksimissaan viisi, ja voi olla nykyään vähemmänkin, oikeita kauppa-autoyrittäjiä. Tunnetuin lienee Sourunsalon kauppa.

Ole lojaali, saatan pistäytyä kyläkaupassa kannatuksen vuoksi. Niin teit esimerkiksi Kuhmalahdella, kun Väinö Paunu Oy toi seikkailijan kyläkaupallesi. Ilahduin niin vietävästi siitä, että yhtäkkiä pyöräni selästä näkyi kyläkaupan logo ja aukioloaikaa. Tietysti matka jatkui suoraan kaupan pihalle. Se hirvitti, että kyläkaupalla ei ollut autoja tai edes polkupyöriä, joten mahtaako olla kiinni? Laitan uuden pyöräni parkkiin ja yritän avata kyläkaupan ovia. Onko nykyajan itsepalvelukauppa, kunnes kuulet mummon.

Elektronista ja suljettujen ovien hetkiäni kyläkaupalla

"Sinä hei, ja kyläkaupan ovi aukesi viimeksi 20. syyskuuta 2008, lotostakin voittaa paremmin!", se mummo lataa. Aijaa, no hyvä tietää, mitenkä pääset kauppa-asiaa hoitamaan? "Vieraat tuo tai menen taksilla, mistään hinnasta en muuta kotiseudulta kaupunkiin!", mummo täydentää ja jatkaa matkaasi. "Ennen sai vaikka leivänpaahtimen tilattua kyläkauppaan, menen perässäsi, mutta onko ovi auki?", se mummo täydentää vielä. Niinpä niin mummo, kyllähän se on sitä kuuluisaa kyläkauppapalvelua. On.

Kysy vaikka Lidlin kassalta leivänpaahdinta myyntiin, niin tuskin saat. Ovikaan ei auennut. Se siitä sitten, kyllä mummo oli aivan oikeassa. Tuijotit ikkunoista sisään, ja se pölyn määrä kertoi todellakin siitä enemmän kuin tuhat sanaa, että kauppa ei ole todellakaan ollut auki useisiin vuosiin. Mummo ei jättänyt meitä kokonaan vailla mitään, sillä tuosta kyläkaupasta myytiin vielä vuonna 2007 sitä, mitä ihminen sattui tarvitsemaan. Hän muisti tilanteen, kun kaupoista sai ruoat ja ruuveja ovenkahvaan.

"Kerran tarvitsi porkkanaa kilo, niin omistaja haki kotipihalta kaksi kiloa, ostin kaiken!", mummu naurahti. Lidlin myymälöissä myyjäni eivät jaksa edes varastoista katsoa onko porkkanoita lisää, niitä tulisi sitten joskus. Meinaan, että kauppareissun aikana saatettiin käydä korkealentoisen filosofisiakin keskusteluja. "Uskallanpa väittää, että sanailu oli parhaimmillaan varsin ketterää.", mummo kertoi. Ei siinä kauaa kestänyt, kun mummo purskahti itkuun ja päätti lähteä jo kotiin kyläkauppaa suremasta.

Happy hardcore, se soi Rämsöön kylällä

Sellainen tauon paikka kylillä, musiikki korviin. Tuon jälkeen katse siirtyi vähän ajan päästä toiseen kauppaani. Sekin oli itse asiassa kiinni, mutta päätin ihannoida kauppaa ikkunoista läpi. Kyläkaupassa oli laitteet tallella, vaa'asta ja tiskistä alkaen, parhaimmat huomasivat jo työpisteen ja lähinnä pieneltä astianpesukoneelta näyttävän tietokonemonitorin. Kaikki oli hylätty, koska kauppa ei käynyt silloin. Ja tuskin kävisi nytkään, tästäkin kylästäsi suurin osa on muuttanut kaupunkeihin. Maaseutu voi hyvin.

Kyseisillä kyläkaupoillakin laskimia ei ainakaan tällöin käytetty, joten huomasin nopeasti tavallisen tutun esineen 90-luvultasi, rouskuttavan kassakoneen. Se toimii, vaikka kyläkaupallasi ei olisi sähköä tai paristoja. Kaiken kruunasi vanha, kunnollisen tyylikäs vaaka, Dayton. En nyt tiedä, mutta varmaan 1935-luvulta. Se toimii, toisin kuin Prisma Pirkkalan uudet vaa'at, joista ihan aina on joku hiton vaaka epäkunnossa tai hintatarrarulla taas loppu. Menet kaupalle tänäänkin punnitsemaan hedelmiä, joo!

En taatusti lähde retroilemaan Daytonin vaa'alla, eikä kassakaan osaa rouskuttavia laskukoneita nyt käyttää. Elämys sekin hei, tervetuloa nykyaikaani. Parasta oli, kun kyläkauppanähtävyyden jälkeeni on voinut jatkaa pyöräilyä, joten elektroninen happy hardcore jatkoi soimistaan. Yhteen aikaan maisemat olivat aivan valloittavia, ja kun Spotify toisti Pont Aerin biisin Sweet Revenge, itkin onnellisuudesta. Se biisi toi tunteet pintaan. Upeaa elämää, ilman kalliita lentoja, isoja seikkailupuistoja tai kulutusjuhlia.

Metsämaan metsä vakuutti, kuka haluaa moottoritien

Metsämaa, oliko kiikareissa. Se kuuluukin Loimaan kaupunkiin. Ennen sitä et ole vielä perillä, koska Susimaan lehmät saivat pysähtymään. Vilkutin pyörältä jokaiselle 20 lehmälle ihan henkilökohtaisesti. Mitähän ne lehmät sinusta tuumisi? Punkalaitumelle oli enää vain vähän, joten yksi unelmistasi olikin vaarassa toteutua. Syyskuussa on mitä parhaimmat uintikelit, joten pulahdin sekunneissa jokeen. Vesi oli nyt arviolta kahdeksan astetta, mutta ei kylmältä tuntunut. Tuskin on lääkärille asiaa sitä menoa.

Sutta ei tarvinnut onneksi pelätä nytkään henkensä edestä Punkalaitumen omassa kylässä Susimaa. Punkalaitumenjoki tarjosi upeat uinnit, voisi kyllä lokakuussakin käydä siellä uimassa uudemmalti. Ei ole vaikeaa, mutta kyllä siinä vaiheessa mietti tulevaisuutta tovi. Jaksaminen oli kovilla, silti Loimaalle oli siitä noin 40 kilometriä. Jos missään vaiheessa tuntuu, että et kykene enempään, voi palata takaisin lähtöpaikkaan koska vain. On sallittua. Tämä oli myös minulla mahdollisuus, mutta et käyttänyt sitä.

Pian olit Metsämaalla ja ihailet tovin metsiäni. Halasin useita puita, mutta en ehtinyt halata kaikkia puita. Se palautti mieleen sen, että Pirkkalassa ja Lempäälässä metsän olemassaolo ei ole varmaa, sillä jotkut kapitalistit haluaisivat säästää ominta aikaa ja päästä Puskiaisten oikaisua pitkin jopa seitsemän minuuttia nopeammin töihin. Se on aivan typerää rakentaa uutta tiepintaa, sillä jo 100 kilometrin reitti osoitti sen, että maaseudun tiesi ovat kamalassa kunnossa paikoin, enkä menisi ilman maastopyörää.

Lempäälä! Loimaan metsä Metsämaalla

Metsiä ei saa kaataa ajan säästöön, tyhmiin unelmiin työllisyydestä, kun työ riittää tiestöllä nytkin. Mihin niitä saakelin veroja kerätään autoilijoilta, jos sai kilometrikaupan verran polkea kuoppaistakin tiestöä? Huonoa tiepintaa oli kaikissa kaupungeissa ja kunnissa, niin Nokialla, Pirkkalassa, Loimaalla kuin vaikka Vesilahdella ja Sastamalassa. Tuntuu kyllä hurjalta, että tiemestarit haluavat lisää tiestöä. Ovatko niitä todellisia tiemestareita, mikään tiemäärä ei riitä teille. Ahmikaa uutta pintaakin välillä.

Tampereen seudulla joukkoliikenne kasvaa, yksityisautoilu vähenee. Suunta on ollut näin jo vuosia. Nuo huomattiin Loimaalla, että kun siellä ei ole kunnollista julkista liikennettä tai Tierin potkulautoja, pyöriä oli valloittavan paljon. Kuule. Olet nähnyt omin silmin, että kun muita vaihtoehtoja liikkumisiin ei ole, polkupyörä alkaa sitä nuorisoakin kiinnostaa. Sillä käytiin niin Loimaan omalla Prismallasi kuin kirjastollakin. Käy loimaalaisena Tampereella ja huomaat miten potkulaudat vetävät jopa sairaalaan.

Säilytä kaupunkeja vapaana Tieristä, sinetöi lisää metsää luonnonsuojeluun ja pysyttekö liikkuvina. Tampereen seutuni on nyt menetetty, kun jatkuvasti saat pyöräillessä väistää kaatuneita potkulautoja, ovat niin laiskaa sakkia niiden käyttäjät. Laiskaa siinä mielessä, että etkö edes viitsi laittaa parkkiin. Se on niin vaikeata nykyään, laittaa sähköpotkulauta parempaan paikkaan kuin fillaroijien ja kävelijöiden eteen. Tekemällä lisää motaria, lisätään päästöjä ja kaadetaan metsääni. Metsämaa on siitä kaukana.

Loimaalla väsy, hotellisi kalliita ja VR:lle kritiikkiäkin

Metsämaa on joskus ohi, mutta puut eivät katoa maisemistaan: koskaan. Saavun vihdoin Loimaalle. Olet väsynyt ja joka paikkaan sattuu, siis ihan joka paikkaan, mutta selvisimme. Pyörä ei ole valittanut vielä kertaakaan, mutta polkija oli hermostunut. Alkuun tuntui, että en jaksa polkea takaisin, toisaalta polkijaa harmitti se vähä aika, mitä Loimaalle jäi. Enkä ehtinyt edes Loimijoessa uida, sillä kello 17 oli paras aika syödä mega-ateria Hesburgerissa. Inflaatio tuli taas selväksi, se maksaa nykyään jo 13,50.

Ei tule kyllä lähiaikoina käytyä uudestaan burgerilla, törkeät hinnat! Sitten katsoin hotellien hintoja, sen hinnat pyörivät sadan euron tienoilla yöllesi sisältäen aamiaisen ja saunan. Päätös pitäisikin tehdä nopeasti, koska lähin hotelli menisi asiakaspalvelun ja vastaanoton osalta kiinni klo 18. Päätän, että en viitsisi maksaa sataa euroa yöstä hotellissa, mutta voisin mennä kotiin bussilla. Bussin tavaratilasta ei olekaan kokemusta, en halunnut naarmuttaa uutta pyörää, tai sinnekö laitettaessa. Sitten, sanot VR!

Verkkosivujen mukaan InterCity-juniin sai polkupyörät erillisen 4-8 euron hinnaston mukaan. Toki on tilattava liput myös itselle. Olen siellä sitten aika tyhmä, mutta en löytänyt tuossa hetkessä mistään mahdollisuutta laittaa sitä polkupyörälippua ostoskoriin normaalin lipun oheen. Luit jostain, että niitä lippuja olisi viiden pyöräpaikan verran, joten hetkessä niin ei ollut muuta oletettavaa, kuin niitä ei vain yksinkertaisesti ollut enää saatavilla. Perkele! Loimaani juna-asemalla ei ollut edes palvelua, hienoa.

Tätä reittiä myös takaisin, me selvittiin

Miten se voi olla niin vaikeata, hei VR? Mistään ei saanut apua, etkä rupea maksullisiin numeroihin soittelemaan. Palvelun pitää kuulua lipun hintaan, piste. Ei enää kuuden tienoilla ollut muuta valintaa kuin kerätä tarpeeksi hevosvoimaa, ostaa Prismastani energiajuoma ja banaanejakin Punkalaitumelle päin. Menomatkalla tein klassisen virheen, navigaattori mainosti ensimetreillä 111 kilometrin matkaa. Se on virhe siksi, että tulet tuijottamaan niitä isoja numeroita, tai vain pelästyy. Helpompaa oli nyt.

Pisti noin muuten samat reittiohjeet, mutta laitan välipisteiksi Punkalaidun, Tottijärvi jne. Näin jos navigaattoria rupesi katsomaan kesken matkaa, niin se näytti arvion seuraavaan välipisteeseen. Se oli juuri oikea peliliike siinä, että päätin jatkaa hienoa matkaa ilman hotellejani. Se yksi meni jo, kuudelta kiinni kuitenkin, etkä rupea tuhlaamaan kallisarvoista energiaa polkiessasi muihin ketjuihinne. Siellä huomasi, miten jatkuvista keskittymisistä polkemisiin väsyi. Kaupassa unohdit Vichy liukuhihnalle.

Onneksi nuorekas myyjä juoksi perään. Mietit lähinnä sitä, mitähän se bussikuskin työ on? Kovat on työajat ja vaatimukset, mitä voisi siellä sattua ennen kuin tapahtuu? Itse tein jo muutoksia, en jatkossa pyöräile 250 kilometriä päivässä, vaan teen lyhyempiä päiväreissujasi riittävillä tauoilla! Juomakaan ei ollut vaarassa loppua, mutta kokemus on osoittanut sen, että jos ei itseni vuoksi niin muidenko vuoksi. Kerran törmäsi polkijaan, jolla vesi loppui ja nestehukka painoi, anna pullo matkaan. Pelasta henkiä.

Yhteenveto: toteuttelin unelman ja ylitin ennätyksiäni

Paluun onni onnettomuudessa oli kello 21-0 välillä tapahtuva polkeminen. Uusi ladattava valaisin Lidlistä oli aika toimiva ostos, se valaisi riittävästi täysin pimeillä kyläteilläkin pienimmällä 15 luksin asetuksella. Poljettavaa oli toki kolmisen tuntia, joten automatiikkaa en saa tässä käyttää. Silloin akku hupenee nopeammin, sillä toiminnolla pilkkopimeydessä valitaan paras 70 lumenin teho. Pienimmillä lumeneilla jouduit tinkimään vauhdista, tosin se vauhti on ollut jo tovin heikko, olihan puolikuollut.

Akku riitti kotiin asti, joten pulaan en onneksi joutunut. Välillä pelotti, koska kyläteillä Nokialle se polkeminen oli adrenaliinipitoistakin. Et ikinä tiennyt mitä edestä löytää. Kerrat ajoi syviin kuoppiin, mutta kokeneena maastopyöräilijänä en pelästynyt. Pelkoja kompensoi pitkälti sekin, että näit upean puolikuun ja tuhansia tähtiä kilometrikaupalla ja miltei pilkkopimeässä. Huvittavinta oli varmaan se, että saattoi tulla talo tai kaksi eteen, sitten mentiin taas kilometri tai pari ilman taloakaan kyljessä.

Hauskinta ei olekaan se, että minulla ei ole autoja, vaan lohdut: pikavuoroitta pärjää näin. Ole ihan satavarma siitä, että kun menet maantietä Väinö Paunu Oy:llä kymmenesti Loimaalle, olen nähnyt jo kaiken. Pyörän selästä pääsin ihailemaan entisajan kyläkauppoja, jututtamaan paikallisia mummoja. Se kaikki sai pohtimaan siitä, että mikä järki on ylipäätään kaupunkiseudun kasvaa, jos muualla päin rakasta Suomea mummot joutuvat ruokakaupassakin taksilla käymään. Meillä ruoasta ei ole pulaa.

Anna vain päättäjälle vihje, entä jos maaseutu oli yhtä elinvoimaista? On selvää, ettei kylille mitään isointa koulua ja uimahallia kannata rakentaa, mutta jos edes kyläkauppoja olisi. Tuskin kukaan halua kuolla Suomessa nälkään siksi, että ei halua asua kaupunkiseudulla. Moni vanhus rakastaa kotikyliään ja voi olla tarpeeksi virkeä itsenäiseen asumiseen. Mummo, joka itkee lopetetun kyläkaupan edessä sai pohtimaan sitäkin, että voiko kyläkaupan viimeisin aukiolopäivä: 20. syyskuuta 2008 olla historiaa?

Nuorilla unelmoijilla, joille pyörä ei ollut lapsuudessa itsestäänselvä, tuli lajiin hurahtanut addikti. Pyöräilen niin pakolliset kuin huvilliset, jotta joku päivä voisit rentoutua, miettiä tulevaa, ehkä jäädä niistä töistäkin kokeaksesi kyläkauppojen ovia. Jos ovesi aukeaa, muista kokeilla toimiiko se Dayton.

Naapurit toitottivat: älä lähde, sammut Punkalaitumille. Niistä paljon virtaa, ja tässä sitä ollaan!

Kuvagalleria: Pyöräilyhaaste 250 km 6.9.23

Matkasi oli upea, ennen kaikkea muuta sain hyviä elämyksiä ilman bussilippuja tai polttonestettä. Sain jo selville sen, että 250 kilometriä ei ole kovin helppoa, mutta mahdollista kokeneelle fillaroijalle. Nyt.

Nokian Lidlissä, muista tärkein, nesteytys

Maaseudulla näkee kaikenlaista, pyöräilet

Pyörä testiin, hyvin selvittiin ainakin tänne

Gripit ovat halvat, mutta niitä käyttää vielä

Rakastan suomalaista maaseutua, tässäkin

Sammaljoki tuli tutuksi, ensinäkemisistä

Mistä huomaa, että olet maaseudulla? Niin.

Tiinan kyläkaupan ovet eivät auenneet

Jos bensiini joskus loppuu, pyörällä pääsee

Susimaa, Punkalaidun: onnellisia lehmiä

Punkalaidun ja yhden unelman täyttymiset

Pulahdit syyskuussa Punkalaitumenjokeen

Humppilako odotti vieraitaan edempänä

Loimaalle saapui nyt kahdeksassa tunnissa

Löytötölkit rahaa ja maaseutu siistimmäksi

Hesburgerien mega-ateria maksoi jo 13,50

Rakastan sitä Loimijokea koko sydämestäni

En halunnut polkea luotasi, mutta oli pakko

Onneksi se Loimijoki on siellä huomennakin

Kyläkauppa, se lopetti ja kaikki jäi sinne

Tiesitkö, että pyöräilijä ei tankkaa lainkaan

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kova suoritus, nostan hattua! Itse olen huono pyöräilijä, en koskaan oikein tottunut ajamaan kaupungissa vaan kävelen mieluummin.
Hei, kiitos paljon.

Jokaiselle jotakin, kuten joku sanoi minulle kerran hyvin linja-autossa, ketään ei voi ikinä pakko-ongelle laittaa jos ei kalastus kiinnosta pienintä tippaakaan tai vähän. Kävely on itse asiassa yhtä tehokasta arkiliikuntaa esim. sauvojen kanssa ja reippaampaa tahtia.

Tee mitä rakastat ja elä täysillä unelmaasi!

Viimeisimmän viikon luetuimmat

Jyrin älypuhelimessa asuu 20 sovellusta

Ääriminimalisti, Jyri, omistaa 216 asiaa

Ääriminimalisti poisti kaiken vapauteen

Keksitkö niitä arjen elämyksiä, älä osta!

Opiskelijat, Forssa on vallattu fillarillani

Vuosi 2023 ostolakkoilua, tämän ostin

Näinkö tunnistat narsisteja tuoreeltaan

Sääli, kuusi vuotta S-pankin asiakkaana

Pirtilillä ei Paunun ahdinko katoa, ikinä

Vuosi sapattivapaata, tämän oppineena