Salessa, siinä jo tutusta lähikaupasta, jossa hyllyt ovat pääasiassa normaalihintaisia tuotteita ja punalaput houkuttelevat kuin Aarrearkku, liikkui eräs asiakas. Ei muuten ollut tavallisia ostajia. Ei, hän oli se punalappujen metsästäjä — autoileva henki, joka haistoi alennukset jo parkkiruudussaan. Näiden kanssa on vaikeata kilpailla, ja se on yksi syy, miksi lopetin säännölliset alennusten metsästykset. Menevä ostoskärry tarjouksilla on todellinen ja se kertoo jotain ahneudesta. Kysyin: "Miksi tartut kaikkeen, on muitakin ahdingossa?"
Verkko-ostaminen ei ollut muoti-ilmiö, ei niissä palautuksissa tai reklamaatioissa. Ostin viime vuonna kuusi paitaa tunnetuiltakin brändeiltä, jotka omien sanojensa mukaan tekivät vain laadukkaita tuotteita. Valitan, mutta yhdestä paidasta löytyi jo ostohetkeltä virhe, etkä jaksanut palauttaa sitä. Olit oikeassa, ommel levisi käytön myötä alle puolessa vuodessa. Se minulle luvattiin hyvittää reklamaation jälkeen. Lukuisia viestejä on siinä takana, eikä rahaa vieläkään kuulu. Miksi rahan palauttaminen on niin vaikeaa? Niinpä, tivataan Zalandolta!
Taloudellinen tilanne on parasta. Hinnat jatkavat nousuaan ruokakaupoista, mutta myös noin kahden vuoden vanha läppäri on pian maailmanloppu. Bloggaaminen kuluttaa hermoa kaiken hitauteen liittyen, joten menen Blockfesteille pulloja keräämään. Nämä menevät siis suoraan uuden kannettavan tietokoneen hankintaan. Festivaaleilla pulloja ja tölkkejä löytyy jopa täysinäisinä, mutta en juo ja annan sukulaiselle. Kokonaisuus on jälleen selkeä, tunnen itseni ulkopuoliseksi tästä yhteiskunnasta, sen verran ovat muut juoneet aitoa alkoholia.
Pullojen kerääminen täällä kaikessa ihmispaljoudessa on erakolle raskasta, niinpä minun täytyy keksiä jokin palautuskeino urakasta. Moni tietääkin, että olen niin nuuka, etten anna rentoutumisista rahaa. Vielä kaksi vuotta sitten olisin mennyt kai kylpylään, mutta nykyään ei väenpaljoutta jaksa edes sieltä. Palataan satulaasi ja lähdetään menolle, hei Hämeenkyrö. Uskot vahvasti, että lopullinen rauha löytyy sieltä. Selvisi, että kunta on vaihteluvälissä. Nyt mennään Siuron kautta myös, mutta menomatkoilla tullaan hetki Ylöjärven maisemasta.
Ahne asiakas vei kaikki tarjouspizzat nenäni edestä
Ruoka on Suomessa luksusta. Hintarallisi huippu nähtiin helmikuussa 2023, jolloin se oli jopa 16,3 prosenttia. Tämän jälkeen hinnannousu ei ole ollut yhtä jyrkkää, ja keskimäärin se ruoka oli joulukuussa 2023 halvempaa kuin marraskuussa. Myöhemmin, toukokuussa 2025, ruoan hintaralli oli noin 2,7 prosenttia. Ihmiset ovat lähes ahdingossa, ja sen huomaan: ilta-alen tuotteet loppuvat koko ajan kesken. Erityisen huonoa tilanteissa on se, että enää ahne asiakas riittää siihen, ettei punalaputetuista tuotteista jää nyt mitään jäljelle seuraaville.
Muistat lämmöllä nekin ajat, jolloin kävin Salen ilta-alessa päivittäin kahdeksalta ja tulin takaisin ennen yhdeksää kävelylenkin päätteeksi. Punalaputetuissa sain otettua kiinni juuri ennen yhdeksää. Tänä vuonna tämä ei enää onnistu, koska punalaputettuja tuotteita onkin vähemmän ja niistä on siten enemmän kilpailua. Ajattelin kokeilla käytäntöä taas ja saavuin ilta-aleen ihmettelemään tarralla koristeltuja pizzoja. Olipa niitä kuusi kappaletta, hyllyssä. Hätä iskee ja menen vessaan, kohta takaisin pizzalla. Sillä välin nuuka mies ottaa kaiken.
Ole siitä hyllyillä, kun näen asiakkaan ottavan kaikki kuusi pizzaa. Sitten hän ottaa myös kalliimmat, alennustarroilla varustetut pizzat täyteen ostoskärryynsä. ”Hei, täällä on monia muitakin!” toistan kuuluvasti. Olisi tarvinnut vain yhden pizzan nälkään, mutta hän ei anna. Joku ei ole kuulevinaan sinua. Samaan aikaan ahne puhuu puhelimeen ja kertoo vaimolleen muista alennustuotteista. Nuukan kanssa ei kannata kilpailla? Onneksi pääsin kettuilemaan niin, että mies varmasti näki. Tartuin samaisesta pizzasta normaalihintaan juoman kera.
 |
| Salen ilta-aleen pitkästä aikaa, pettymys |
Eikä haittaa, kyseessä oli kalliimpi Saarioisen pizza, joka olisi alennusten jälkeen ollut 78 senttiä. Paria päivää myöhemmin tulen ilta-aleeni viime tingassa ja napattava löytyy. Atrian kiekkoja on 20 kappaletta alennuksessa, mutta otan vain viisi, 52 senttiä kappaleelta. Rahaa maksutavaksi yksittäin säästät muuten kymmenen senttiä, jos otat kapuloita väliin. Pitääkö sitäkin kokeilla vanhasta muistista. Ihan kohtuullinen hinta, mutta näitä kaikkia pizzojani ei ole sentään tarvinnut tyhjentää. Olen tehnyt pitkiä päiviä, vain ahneuden poistamiseksi.
Onko ketjulla ahneutta, kun saan 52 sentin pizzaa polkea hintaan 50 senttiä maksamalla käteisellä yksittäin? Jos ostos pyöristyy käteisellä maksettaessa ylöspäin, silloin maksaa siis lahjakortilla tai Visalla. S-ryhmä teki viime vuonna pelkästään Pirkanmaalla miljoonatuotot, ei siinä taloudessa muutama tavallisen ostajan senttikikkailu näy. Pirkanmaan osuuskauppa teki vuonna 2024 noin 33 miljoonan euron liiketuloksen. Olisi mietittävää, miksi tämä hinta nousee nousemistaan ja kuka siitä kaikkein eniten hyötyi? Ei mikään kuluttaja, miksi et?
Ihmiset katselevat kaupalla, mutta säästö se pienikin säästö. Jääsalaattipussin punnitset vieläkin, sadan gramman lisäksi ollaan saatu parhaimmillaan peräti 180 grammaa maksutta. Vieläkin ihmettelen, miten jotkut ottavat sieltä yhden ja poistuvat juustoja kohti. Se voi olla vain sadan gramman pussi, kun sieltä saan kaivamalla enemmänkin. Ei tähän mestarilliseen kikkaan kauppa kaadu. Ihan mukavia summia siellä K-ryhmässäkin tehdään joka päivä. Eikä tässä vielä kaikki, ruokakuluni tulevat nousemaan tästäkin lisää. Isokaan liikevoitto riitä.
Zalando hyvitti nyt, mutta rahaa ei palaudu millään
Minulta kysytään monesti mitä teet työksesi, ikään kuin se olisi jokin mittari, jolla meitä mitataan. Viimeksi vastailin, että olen bloggaaja, toisinaan miellän itseäni vallan kirjailijaksi. Kirja ei ole enää haave, sillä blogejasi voit lukea kuin kirjaa, uusia sivuja tulee maanantaisin. Ihmiset eivät ymmärrä sitäkään, että tässä elämässä työtä riittää ilman pomon palkkojakin. Jos yritysten laadunvalvonta sakkaa täällä, kuluttaja käyttää elämästään tuntikaupalla aikaa reklamaatioihin ja perinteiseen välttelyyn. Onneksi sekin on nykyään vähän helpompaa.
Enkä olisi koskaan uskonut, että ostaminenkin vaatisi näin paljon työtä. Minun piti etsiä pitkään oikeasti laadukkaita paitoja. Suunnilleen aivan joka mainoksessa ja joka tuotekuvan alla kehuttiin monia tuotteita: kaikkihan on nykyajan muodilta trendikästä, laadukasta sekä Premium-laatuista. Kun kaikki on ainakin viimeisen päälle, valinnan vaikeutta ei pitäisi olla. H&M-paidat alkoivat jo reikiintyä sopivasti, joten jouluksi 2024 hommasin Zalandolta kuusi Tom Tailorin paitaa. Näissä luki jopa printissä olennainen ”Premium Quality”, hyvä näin.
Paketti tulee Ruotsista, viikko. Paidat ovat hieman paksumpaa, mutta silti todella ohuet. Yhdessä paidassa on selkeä ompeluvirhe, mutta se ei ongelmasta vaikuta arjessa. Faktaa on se, että kun olet viikon etsinyt laadukkaita paitoja tuhansien joukossa, et enää jaksa miettiä yksittäisen tuotteen palautuksena ja postiin viemisenä, vaikka laadun osalta on kerrottavia. Tosiasia on se, että kun näitä paitoja tehdään kenties jossakin Bangladeshissa miljoonaa tai miljardeja, kukaan muu paitsi asiakas ei ehdi suorittaa laadunvalvontaa tarpeeksi hyvin.
 |
| Reklamaatio nopeaa ja rahapalautus hidasta |
Otin perään käyttöön tammikuussa ja jo kesäkuussa huomaa kyseisen paidan ompeleen leviävän. Parasta olikin se, että tietävämpi ompelija sanoi pakettiautomaatista: "Kannattaisi palauttaa heti - eikä vasta vuoden päässä." Siinä oli itse asiassa ompelijan mukaan siis kaksi mokaa. Ensimmäinen oli se, että kankaan paksuudessa on hei säästetty. Toinen moka liittyi kankaan leikkaukseen. Tämän tasoiselta leikkaukselta ei ollut tarina, että ne ompeleet eivät asettuneet kankaaseen pitävästi. S-pankiltakin kysyt, maksuliikenne kulkee normaalisti.
Asialla alat hoitaa 20. heinäkuuta. Saan tuolloin palautustarran lähtemään Saksassa asti, vaikka vaatekauppa saa yksinkertaisesti tarjota Postin palautuskoodin nykyisiä vähemmällä vaivalla. Siinä menee viikko hukkaan siis. Citymarketilta palauttelen ennen leffaa, ja paketti tuleekin nopeasti Ruotsiin, viikonlopuksi. Sait ensimmäisen ilmoituksen palautuksesta 5.8., mutta muistat maksaneesi tilisiirrolla. Tilitiedot eivät siirry pankilla, joten laitanpa sellaiset samaan viestiin. Näin kiität asiakaspalvelua, koska muuten he joutuisivat kysymään sitä.
8. elokuuta tulee kiitosta tiedosta, koska hän oli juuri kysymässä niitä. Tieto välittyi heti maksuosastolle ja se pistetään maksusta. Monen pitää jatkaa yhteyttä, jos 1–5 maksupäivän lupauksesi jälkeen mitään ei kuulu, eli odotan jälleen kerran sinnikkäästi. 18. elokuuta on jo pakko kysyä, missä mennään, kun rahaa ei ole tilillä vieläkään. Huomaa, että ensimmäisenä minua kiitetään kärsivällisyydestä, koska moni olisi siinä vaiheessa alkanut höyryämään. Se on kaikkein huonoin tapa saada palvelua. Tänään, kai 25.8., 15,99 euroa kotiutuvat tilille.
Festarit taikoivat Tampereesta hetkeksi kaatopaikan
Ei näistä ole mitään järkeä, kenelle filosofisista pohdinnoista on muka hyötyä? Anna olla aivan rauhassa. Vaikka minun talouteeni ei 15,99 euron puuttumiseni vaikuta, täällä maassa on, ja yhä enemmän onkin, köyhiä, joille vastaavan summan panttaus vaatekaupan tililtä on ruokamenoissa pois. Eikä tarvita edes reklamaatiota, kun saa maksaa sen tuotteen ja sitten alkaa kaduttaa, luet varmaankin blogiani. Siksi nostat vain esiin yhteiskunnallisia ongelmia, jotta rahapalautus hoituu tänä päivänä sekunneilla, mutta halutaanko sitä? Liian kätevä.
Nyt mennään tästä festareille. Aikamoinen röykkiö oli lukijan mukaan esillä myös vapun juhlinnoissa siellä jossain Koskipuistosta. Tampereen kaupungin päättäjät iloitsevat siitä jo, että kaupunki on eloisa ja sieltä löytyy vaikka minkälaista festivaalia niin turisteille kuin nyt kaupunkilaisille. Tästä kaupungista puhutaan vähän. Laske, tämä metropoli onkin kärpäsen paskan kokoinen kylä ja monien Blockfest kuului myös Suupantorille. Älä ihmettele, jonkun on sanottava siitä ääneen. Olet lähes mukana, koska tietokone ei toimi ja panttia riittää!
Blockfest oli kylällä monina vuosina peräkkäin loppuunmyyty, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Tapahtuma keräsi Ratinaasi noin 80 000 kävijää. Erakolle se on joo vaikea paikka, koska en viihdy seurasta, mutta tavoite oli kova. Hänen oli saatava viimeiset festivaalieurot, uuteen kannettavaan tietokoneeseesi. Kaksivuotias HP, muovirunkoisina, antaisi periksi: se on hitaampi kuin ikinä ja muovi halkeilee pikku hiljaa. Runko seilaa kuin meren aallot, joten sijoitat todenteolla vain alumiinirunkoiseen Macbookiin. Sieltä on varaa juoda, jatkakaa.
 |
| Kaupunkilaiset jättivät Ratinan kaatopaikaksi |
Moni pullonkerääjä kerää festivaaleilla ja muutenkin kaljaan, mutta itse ostan sillä jotain tarpeellista. Kun saan uuden läppärisi hankittua, nähdään todellisia etuja, tai ainakin yritän niin. Nykyisellä tietokoneella kaikki on niin hidasta, että tekstiesi ilmestyminen näytölle vie aikaa. Kuvien lataus kestää ikuisuuden editoriin asti, vaikka pitäisi olla AMD-prosessori siis tuoreimmasta päästä. Vika ei ole netissä, se on tarpeeksi nopea siihen, että editoidut kuvat sujahtavat artikkeliini sekunnissa. Siinäpä tosiaan, 30 sekuntia saan kulumaan tähänkin.
Alkoholin tilastoitu kulutus vuonna 2024 oli vain 513 miljoonaa litraa. 100-prosenttisena alkoholina laskettuna kulutus oli 34,6 miljoonaa litraa. Vastaavia lukuja: vuonna 2023 olivat 519 miljoonaa litraa ja 100-prosenttisena alkoholina laskettuna 35,5 miljoonaa litraa. Täältä juhlasta alkoholin kulutus korostuu. Muuta on joka puolella, mutta tunnen ulkopuolisuutta monestakin syystä. Et ensinnäkään osaa hymyillä tällaisella kaatopaikalla, nämä katujuopot tuntuvat osaavan kaiken tämän heittämällä. Toisaalta minä taidan olla ainoa selvin päin.
Röykkiölle pitää keksiä parempi sana, onko lukijoilta ehdotuksia? Tästä näin naapuri, eli Tampereen kaupunki on viestinnällään ylpeä, että tämä on eloisa kaupunki. Oma kaupunki, joka on nimensäkin mukaisesti Suomen festaripääkaupunki. Lehdessä ja kaupungin sivuilta julkaistaan siistejä bilekuvia, mutta haluat olla rohkein ja julkaista totuudenmukaiset kuvat. Tervetuloa tänne ihanaan Ratinaan katsomaan kaikkea muuta kuin siis vehreitä, varjostavia puita. Riitaa, yrjöä, juoppoja ja roskia riittää. Tällaista metropolia tänään, nähtävyyksillä.
Nokian kauneutta erakon silmin, lisää näitä tarinoita
Tampereen festivaalimainos oli kieltämättä täynnä meluja, loputonta riitaa ja vilkkautta. Tästä tulee erakko: kaupungeissa tulee aika kaoottinen olo, ja siksi tarvitset paon hiljaiseen paikkaan. Paikkaan, jossa voin olla rauhassa. Paikkaan, jossa pääsee kerätä pullot itsekseen. Paikkaan, joka tuntuu jo omalle. Sellainen on minun pakopaikka, ja polkupyörällä mennään. Teknisesti olet Hämeenkyrössä käynytkin, aiemmilla muutaman euron reissuilla, mutta nyt keskustaan asti en ollut vielä rohkaistunut. Rohkeutta riittää aina. Etkö sinä, mentiin jo?
Oli hetki unohtaa Tampereen elokuvat 16. elokuuta ja siirtyä todellisuuden pariin, koska Hämeenkyrö edusti minulle jotain sellaista. Jotain sellaista ainutlaatuista, mitä isompana et voi tarjota. Tämän jälkeen ei sinun tarvitse hetkeen sinne Tampereelle päästä. Kaupunki oli viihtyisä joskus ennen, kun sieltä tuli vähemmän numeroita ja enemmän ihmistä. Tarkoitan sitä, että pieneltä kaupungilta asukas ei huku numeroittesi massaan ja hänestä pidetäänkin huolta. Metropolejakin on tässä Suomessa tasan yksi ja se on Helsingissä, jos sielläkään.
Kauraryyniä, suolaa ja joskus sokeria. Vain välttämättömiä perustarpeita erakkona kävit ostamassa kylästä. Muuten viihdyin omissa oloissasi. Partolassa käyntien välillä saattaa olla kahdenkin viikon väliä. Kaupunkilainen erakko – päinvastoin kuin muilla miehillä on tapana – ei kalasta eikä äänestä. Täällä on puhelin, mutta eikö vastata. Itse et soita vapaaehtoisesti kenellekään. Paljon kuljin metsässä, salaa. Vierastin ihmisiä jo siis lapsena niin paljon, etten lähtenyt himassa enkä ruvennut juttelemaan kenenkään kanssa, ellei joku murtautunut.
 |
| Festareiden jälkeen harjoittelin, Nokialta |
Silloin saatoit kysyä millä asialla sitä oltiin, kun teinipojan olohuoneeseen ilmestyi kuin kauhuleffassa vieraita. Yksikin erakko, josta lapsena aktiivisesti luin, ei vuosiisi tehnyt enää mitään arkitöitä – hän vain samoili tämän metsiä. Se oli ehkä minun unelma ja nyt sellaisen myös sain. Tietokoneissa vanhus oli kiinnostunut, vaikka hänellä ei nettiyhteyttä ollutkaan, toisin kuin minulla. Näihin liittyen erakko oli joskus yhteydessä parin kylän miehen kanssa. Monella kuului kaljaa asiaan, mutta nyt ei ollut siitä kysymys. Hän ei juonut tippaakaan.
Lähinaapuri asui vajaan puolen kilometrin päässä. Muita vakituisesti asuvia ei ollut siitä lähimaillakaan. Traktorilla pihaan eksyvä naapuri tunsi erakot lapsuudesta saakka. ”Mies eli tässä omalaatuisen elämän. Tervehti kuitenkin, kun tuli vastaan, mutta muuten yhteyttä oli aika vähän”, hän sanoi lehdissä. Esikuva, en tullut vapaaehtoisesti itsekään nyt. Muutamana kertana tulit, pihaa luodessa. Oliko se talvella 2016, Pirkkalassa? ”Pitää olla kanssakäymistä. Jos jää muutamaksikin kuukaudeksi kotiin, sitä pelkää jo muita ihmisiä”, rouva samaisti.
Hän teki kakun teestä. Nyt syksyinen sade sakenee Pirkkalan korvessa. Rankkasade teki maisemasta aution ja lohduttoman. Oliko sinun kohtalo samanlainen? Näkikö sieltä kukaan erakon elämässä mitään valoa? Hänen piirit olivat näin pienet. Ei ollut silläkään naisystäviä, ei mitään. Ei siinä kyllä kovin isoja valopilkkuja pystynyt näkemään, mutta lähden reissuuni ja ennen sitä harjoiteltiin taas Nokialla. Se on sinun osoitus siitä, että erakon elämä voi olla toimeliasta, ekologista ja naakkoja täynnä. Paljolti muuta kuin yksinäistä ja yksioikoista!
Yhteenveto: erakko Hämeenkyröön ja pakomatkalle
Yksi ei ollut tajunnut, miten vähällä olin vuosikausiasi tullut toimeen. Aiempina vuosina riitti jopa 681 euron minibudjetti kuukaudessa, mutta salaisuus loisti vuokralta. Esimerkiksi muuttovuonna 2012 tähän kämppääni tuli heti 399 euron vuokralasku sisältäen vedet. Tänä päivänä maksan vuokraa 473 euroa, mutta muutkin kulut tuntuvat nousevan siis vuosittain. Joskus mietin, kauanko enää pystyn asumaan täällä, koska vuokraluukun sisäkuorta ei ollut juurikaan remontoitu. Enkä tästä yli 600 euroa maksaisi. Voiko olla, että muutat joskus.
Olisiko sinusta erakoksi? Asuisit yksin, viihtyisi yksin, olisit yksin. Koronavuonna monia patistettiin sosiaalisten suhteiden välttämiseen, mutta on hyvä muistaa heitä, jotka aikojen saatossa ovat vapaaehtoisesti valinneet täällä metsäpolun. Muuttakaamme kaikki hiiteen ja unohtakaamme tämän maailman pauhu tai kauhu. Niin, kumpi niistä pitäisi täällä unohtaa? Vai unohdetaanko molemmat? Erakon hahmoksi vakiintui pohjoisen resuinen partaukkoni, joka elää mökissään korpien kätköissä, siellä jossain tuntureiden lähistöltä onnekkaana.
Hän herättelee pelkoja tai kunnioitusta lähikyläläisessä. Niin, ja nykyään meitä on myös kaupungilla. Työkalupakkiini kuuluvat itsekuri, kärsivällisyys, karaistuneisuus, rauhallisuus ja sitkeys. Lappiin vetäytyneet viime vuosisadan kullankaivajat olivat ehkä sotaveteraaneja, jotka halusivat olla rauhassa sotamuistoiltaan. Minä haluan olla rauhassa, hetki Tampereen kaupungin vilskeestä ja neonvaloista, kovin huonoissa kokemuksissa parisuhteissa miesten kanssa. Taitaa se kuulkaa näinkin olla, ettet sitä elämäntyön stressiä kaipaile sieltäkään.
Toivot, että ihmiset jättävät erakot rauhaan. Uskot, että joku haluaisi sitä myös. Hänellä mitään sanottavaa ole. Uskon, että yksi kirja, uutinen tai blogisi hänestä on parempi kuin ei mitään – se lopettaa aika suuren osan kysymyksissä ja antaa hänen sanoa: ”Tässä on minun tarinani.” Nyt kun luit, ensi viikolla uudelleen. Silloin mennään peräti Kyröskoskelle asti, jos vain fillari kestää ja työpisteeltä lunttaat. Niin toimi aikoinaan itsekin, parasta inspiraatiota. Ilman että kukaan edes huomaa. Kysymyksiin vastaan ehkä tässä, tule mukaan matkalle.
Kommentit