Erakon juhannus olohuoneessani, yksin

Ihanin juhannus, yksin vietettynä Pirkkalassa. Oma valinta. Uimista, ulkoilua upeassa lähimetsässä, herkuttelua, parasta ruokaasi, YouTuben katseluakin, elektronista tanssimusiikkia, juomattomuutta ja lepoa. Onnellinen olo. Ei ihmisiä, ei puolisoa, ei lapsia, ei työkavereita — eikä hässäkkää tai kiirettä. Se koti on minulle pyhä paikka, en kutsu sinne enää ketään, enkä haluaisi käydä teilläkään. Älypuhelimen yhteystiedoissa on neljä kontaktia: isä, äiti, pikkuveli ja isosisko. Outoako, mutta toisaalta mukavaa.

Elämä on tehnyt minusta aidon erakon. Huonoja kokemuksia parisuhteissani miesten kanssa, vain kolmantena pyöränä olemista erilaisissa kouluissakin, kiltteyttäni kohdeltiin kaltoin. En osannut olla jämäkkää sorttia, mutta mie osaan siitä. Nykyään olen niin kyynisen ja vihaisen näköinen, että kukaan ei uskalla tulla viereeni, enkä haluakaan. Haluan vaan olla yksin, jättäkää minut rauhaan, viihdyn aina. Kyyniseksi tekee se, että luontokato on täällä arkipäivää ja Puskiaisten moottoritiekin painaa mieltä.

Monesti tivataan sitäkin, että miksen vain hankkisi autoja ja ajaisi ajokorttia, ei se kai niin kallis ole? Pääsisit kuule sieltä Forssaankin nopeammin. Tästä innostuneena laskin heti, paljonko minulla menee keskimäärin vuositasolla maastopyöräilyyni. Selvisi, että jopa Nyssen paras vuosilippukin on kalliimpi kuin koko vuoden maastopyöräily, siksi ihan kevyesti et lunasta autottomuuden kalleutta. Lyhyestikin voisin sanoa, että Montaukin hommasin uutena 399 eurolla, viime vuoden elokuussa. Ajan vieläkin.

Palataan vielä parhaimpaan laatuun niin vaate- kuin verkkokaupalla. Kuulokkeet, jotka rikkoutuvat takuuaikana kahdesti. H&M:n bokserit, jotka repeytyivät muutaman kuukauden vanhoina Keuruullani, Keurusselän uimarannan ilmaisilla ulkokuntosaleilla. Luuri, joka on nykyisin niin hidas, että Spotifyni avaaminen kestäisi ikuisuuden. Laatu on niin heikkoa, että on etsittävä vaihtoehtojakin. Olenpa lähellä siirtää kaikki ostokset H&M:stä muualle, kai boksereita muuallakin on myynnissä? Laatua arvostaisi.
Älähän anna minun kuulostaa vain hullulta erakolta, mutta en tykkää ihmisvilinästä, melusta ja kuluttamisesta. Voisiko yhteiskunnassa edes oma juomattomuus olla yhtä hyväksyttävää kuin muiden juominenkin?
Joskus pienikin ajatus erakkona elämisestä vetoaa tässä meihin kaikkiin. Ei vaatimuksia, ei tarpeita, ei kipua, ei pettymyksiä. Mutta se johtuisi siitä, että meitä on satutettu joskus ja olemme vain kuluneet.

Harvoin olen tylsistynyt tai yksinäinen yksin, mutta joukossa yksinäisyys ja tylsyys pääsee valtaan.

Erakko ei jaksa ihmisiä, kieltäytyi mökkireissuistakin

Et kaipaa pieneen suureen elämään yhtään minkäänlaista sosiaalisuutta tai rakkauttakaan. Rakasta itseäsi ja pureskele yksinoloa. Tympäisee ainakin hetkeksi, jos joku tulee. Vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä yksin. Sekin on välillä ihanaa, että olet vaan sängyssäsi, vaikka koko päivän. Katsele muiden ääriminimalistien videoita, surffaile netissäkin, lue blogiani vaan. Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen on kivaa. Elämä on hauskaa, yksin. Säilyy hyvä tasapaino ja yksityiskohtaisin harmonia. Tästä tykkään.

Sinun on hassua olla ihmistenkin seurassa välillä, mutta onnellisimmillani olen yksin. Olen käynyt aiempina kesinä erään sukulaisen siskon mökillä Eurassa, mutta tänäkö vuonna en halunnut mukaan. Ajattelen ennen muuta mökin omistajia, jotka joutuivat sietämään kymmeniä ihmisiä kerralla, mutta toisaalta erakkoakin kyseinen ihmisvilinä häiritsee. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tässä tulen, niin sitä vähemmän kiinnostaa olla muiden mukana tai mieliksi. Sanon klassiset: ei, näin elämä jatkuu.

Pirkkalaa olisin aiemmin vähän moittinutkin, en mielestäni millään tavalla haukkunut, huonosta suhtautumisesta lähimetsään. Perimmiltäni sanon suoraan, että erakkona viihdyn Pirkkalassa hyvin. Erakon pihaa koristaa yksinäinen tuoli ja leveähkö, lähinnä frisbeeltä näyttävä pöytäalusta. Juhannus tulvi suoraan kotipihalleni. Erakon pihalla ruoho saa kasvaa vapaasti, jotta pölyttäjillä olisi tekemistä. Kerran tai pari kesässä siistin pahimmat pois. Laiskoille on pelastusta, pölyttäjille ehkä lottovoitto.

Mökki on Pirkkalassa, pöytä ja tuoli 12 vuotta

Eikö ole mahtavaa, nyt saat luisua pihahommista ihan luvallisesti! Tuloksia näkyy jo. En ole koko kesänä ajanut nurmikkoa kotipihallani. Juhannusaattona oli hauska istahtaa erakon paraatipaikoille, sipsieni ja limsojeni kanssa, pölyttäjien työn touhua oli mukavaa seurata. Enpä voinut olla katsomatta ympärillekin, puut ympyröivät asuinseutujakin, löytyi kuusia ja esimerkiksi vaahteroita. Yhdistettynä siihen, että tuvassa ei käy muita kuin vain hyönteisiä ja pihapiirillä enää pölyttäjiä, olen onnellinen.

En valehtele, mutta viihdyn Pirkkalassakin, viisi-kuusi kilometriä Pirkkalan ostohelvetistä. Toivon, että kesäloman jälkeen päättäjät heräävät todellisuuteen, tällaista Pirkkalaa halutaan edelleen. Kasvua saa olla, mutta puustosta ja maaseudusta ei saa tinkiä. Lempäälän ja Pirkkalan välistä metsäaluetta on otettava vakavammin kuntalaisten ilmaisena salina ilman turhia määräaikoja tai jatkuvasti kallistuvia jäsenyyksiä. Siinä kohtaa juhannusta liikenteen Pirkkala hiljeni ja linnunlaulu koristeli jälleen pihat.

Kun tamperelainen Jyri oli vain parikymppisenä, moni arveli hänen haaveilevan hyvin perinteisestä elämäntavasta: omakotitalosta lähellä kaupungin sydäntä, farmariautosta, koirasta tai edes kissasta ja avioliitosta lapsineen. Nuoren sisällähän kyti eniten tarve saada olla paljon yksin ja elää yksinkertaista elämää. Kun erakon tieni myöhemmin johti Pirkkalan rivitaloon lähelle Sionkylää, palaset loksahtavat kohdilleen. Kerrostalon kasvatista tuli asfalttia vihaava erakko, joka Paunulla kävi lähimetsässäkin.

Pirkkala hiljeni, vain yhtäkkiä kuului linnunlauluakin

Kunpa ihmiselle jotenkin saisikin iskostettua ajatuksiin sen, että olemme täällä vain kerran. Ei sitä kannata jättää lottovoiton varaan, ei se lottovoitto välttämättä koskaan tule tähänkään torppaan. Eikä siinä elämäntapamuutoksessa ole välttämättä kovin suuria riskejäkään, rahaakin kuluu nyt mielestäni paljon vähemmän, kun on jättäytynyt menemästä mökeille tuhlaamaan ja syömään ylellisesti. Silmäni ovat auenneet Pirkkalassa jo peräti 12 vuodessa, juuri näin minun täytyy elää, vähemmällä rahallani.

Luonto ja luonnossa liikkuminen on minulle äärimmäisen tärkeää. Kauppakeskuksissa käyminen ei ole minulle sen sijaan yhtään merkityksellistä. Voin olla käymättä kauppakeskuksissa jopa kuukausiin, mutta metsään tulee kaipuu nyt muutamassa päivässä. Ihmiset pitävät minua hulluna, koska ihannoin metsää ja halaan puitakin. Kyttäänkö lokkejakin ja yritän kuulla sanoman linnunlaulun takaa. Vilkutan jokaiselle linnulle tai eläimelle, jos tulevat vastaan. Rakastat lähiluontoa, sitäpä on myös kotipihalla.

Jätä sinäkin pölyttäjille tilaa. Juhannuspäivänä koko Pirkkalakin hiljenee, koska useimmat lähtevät mökeilleen tai erilaisiin hotelliketjuihin. Erakko ei polje Reippiin asfalttia, joten pääsin pitkästä aikaa perille Heikkiläntietä pitkin. Edes 8 kilometrin matka ei vaadi Koiviston Autoa. Pääsen perille vain 20 minuutissa paita hiestä märkänä, joten keskivauhti oli kovaa, 24 kilometriä tunnissa. Huomaan, että ohi kurvaa vain traktori, ei muita. Maatalous kuuluu Pirkkalaan, vaikka kokoomus muuta väittäisi.

Poljin vain Reippiin ilman Koiviston Autoa

Kaiken kaikkiaan tulee nyt selväksi, että erakko ei polje mitään valtavirtareittejä. Mitä vähemmän ihmisiä, sen parempaa. Reipissä on sauna, josta totta puhuen ei löytynyt mitään tietoa netistä, vaikka sellainenkin erakolla siis on. Ethän muuten lukisi blogiani. Olisi tosi kiva, että Reipin saunalla löytyisi kotisivu, josta näkisi kannattaako juhannussaunalle nyt polkea. En edes pettynyt, vaikka sauna olikin kiinni, koska uimaan pääsi silti. Säästin nyt kuusi euroa, ne upposivat Salen ilta-aleeni yhdeksältä.

Erakkona ei myöskään kuuntele valtavirtamusiikkia. Juhannus ei sentään tyhjennä Pirkkalaa, mutta liikettä Reipin saunalla oli ihmettelemään erakon valintoja ja saunasulkua. Toisinaan soi eilen löydetty dancecore, perästäsi Pirkkalan kiireetöntä juhannusta kuvastava hardstyle. "When the lights are going out and the city falls asleep, it drops into the night. When the wolves are crying out, we will rise!". Sen lyriikka kosketti erakkoa syvältä, pääsin itkuun. Oli ihana Reipin maalaismaisema ja oikeaa rauhaa.

Viikko sitten samassa paikassa tuskin kuuli lintuakaan, eli kaikki peittyi liikennemeluun alueille tai alueelta pois. Silloin tuntuisi, että linnunlaulua piti kuunnella Sonyn kannuilla nykyaikaisesti Spotifyn Premiumilla. Yksi syy miksi on kuulokkeita, Pirkkalan elävässä päässä luontoäidin linnunlaulua täytyy kuunnella kuulokkeista nytkin, rauhoitut. On edelleen kuuluva viesti, että luontokonsertti huuhtoutuu rekkarallin, automelun ja kasvujen alle. Illalla vielä Seiväslammelle, ja uinti konsertilla kuuluu taas.

Näin paljon pyöräily maksaa Montaukilla, säästöjäkin

Moni ihmettelee, Pirkkalastakin, että mikä ihmeen Seiväslampi? Mitä hienoa lammissa on, kun on kaupallista kylpylää ja Fressin kuntosalejakin, automatkanne päässä. Niinpä, näkisitpä itse. Siksi otin laajakuvana ja voit ihailla Pirkkalan parasta lampea vaikka Lapista käsin. Missä tämä Seiväslampi edes on, kuulen autoilevalta naapurilta. Siksi pyöräily kannattaa, näe siitä tavaraa, jota ei vain tule nähdyksi ajelemalla moottoriteitä tai asfalttiviidakkoa maksullisiin palveluihin. Virkistäviä ja kotoa kilometri!

Eräällä tutulla auton vaihto on käynyt taas mielessä, mutta hänelle tuli yllätyksenä se, että vanhasta autostasi ei saakaan enää kuutta tonnia. Sillä hinnalla hän sen osti velaksi. Auton arvo laskee vaivihkaa ja tämä oli yksi syy jättää autohankinta väliin nuorena. Monia kiinnostaa joka päivä, mikä on pyöräilyn kustannus maastopyörällä tai tavallisella Jopolla. Voin sanoa vielä sen verran, että käytettyjä pyöriä en osta, joten Montaukissa kaikki oli uutta. Pyörä on elokuussa 2024 vuoden vanha osto, eikä murheita.

Ostin polkupyörän, toista tietenkin, 399 eurolla bonuksien jälkeen. En velkarahalla, vaan käteisellä. Huollatin sen ohjeiden ja takuukäytäntöjen mukaan ensihuollossa. Tästä tuli Pirkkalan pyörähuollosta 60 euron lasku. Ensihuollossa rihdataan vain vanteet ja säädetään vaihteisto tovin, kiristetään ruuveja. Harvemmin mitään vaihdeta. Sanoisit, että vanhalla polkupyörälläkin harvemmin huollot ovat kalliita, seuraava perushuolto on 2025. Arvioit, että sekin hoituu alle 140 eurolla, vaihdetaanko kuluvat osat.

Hardstyleä tippuu koko matkalla Reipistä

Jos olet aktivistia ja autottomuus on sinulle arkea, ulkorenkaat kuluivat nopeasti. Itki jo aiemmin blogissa sitä, että Mitas Ocelotit eivät montaa sataa kilometriä kestä. Ajoin renkaat sileäksi jo silloin, kun poljin parin viikon päästä: Loimaan kaupunkiini, vain 125 kilometriä. Se oli matka, saman verran toki takaisinkin. Nuukana ajoin renkaat miltei loppuun, joten ennen pyöräilykauttakin 2024 asentelin kunnon Schwalbet eli Smart Samit, ja 62,82 euron menoja. Oletan, että vähintään kolme ajokautta.

Satulaputken pultin kierrekin paskaksi. Noin viiden euron meno IKH:lle ja uusi on alla. Satula meni ajossa sekin eläkeikään, joten uusi satula Puuilosta alle, 14,90 euron lovi budjettiin. Onneksi kyseinen viiden euron meno sisälsi viisi pulttia, joten on sitten varallekin. Blogia lukevat tiesivät eilen, ja muut kuulevat vasta nyt, lokasuojat varastettu Tampereella. Kesäkuulle nyt 49,98 euron meno kunnollisiin, jotka eivät ilman työkaluja lähdekään. Gripit kuluivat Loimaalle, uusien hinnaksi tästä 19,99 euroa.

Myös polkimet oli syytä vaihtaa, uusien hinnaksi 24,99 euroa, tarjouksesta. Kaikki on läpinäkyvää elämässäni, jaanen kattavasti mitä ostan, miksi ja milloin. Näin tulee myös pyöräilyn hinta aika hyvin esille. Plussataanpa lukuja yhteen, vain 238 euroa. Ei siis edes Nysse-vuosikortin verran kymmenessä kuukaudessa, joka maksaa koko vuodelle 410 euroa jo. Autoilun kuluista en osaa sanoa mitään, mutta sen mitä olen katsonut lähipiiristä, niin tuskin ainakaan halvempaa. Polttonesteet ruokabudjetista.

Fillareilla kuulokkeet vaihtoon ilman Koiviston Autoa

Koiviston Auto noukkisi mielellään lähipysäkiltä Nyssen kyytiin, mutta päätän polkea Pirkkalan ns. ostohelvettiin viisi-kuusi kilometriä omalla menopelilläkin. Taaskaan ei jääty umpimetsään, eikä edes hinausauton numerojakaan ole minulla tiedossa, pahimmassa tapauksessa saattaa joutua kävelemään kotiinsa. Nykyään ei, koska omistan työkalulaukun ja kaikki hoituu tieni päällä. Rengasrikoista alkaen. Taas sinä, huoltotiskin myyjä nauraa. Kuulokkeetkin olivat tutut, kävivät takuussa vain kertaalleen.

Ensimmäisen sanka säätyi kuin itsestään ja volyymi laski uusista. Lisäksi pehmusteita irtoili, siinä myyjälle ihmettelin, miten näin kalliissa 129 euron kuulokkeessa tyyny voi olla pikaliimattu runkooni ja saisiko pikaliimaa Verkkokauppa.comin piikkiin? Hän sanoi, että ei näitä kyllä liimata pitäisi, mutta huoltoon voisi laittaa. Saat kuukauden kuluttua uudet. Siinä sama ongelma kuuden kuukauden jälkeen. Vie takaisin myyjälle ja todetakseen ongelma, myyjä levittää sankaa oikein reippaasti. Sitten repeän.

Kuulokesangan pehmuste irtosikin kokonaan ja sanka repesi kahtia. Me kaikki repesimme. Onneksi tässä näin pääsi käymään, toista huoltokertaa ei tullut. Sain rahat takaisin ja ostinko laadukkaamman, saksalaisen Beyerdynamicin. Oikein makoisat bassot unohtamattakin sitä tosiasiaa, että vokaalitkaan eivät piiloudu tiukan bassolinjan taakse. Laadun huomaan myös heti, vaikka hintaa ei ollut kuin euron vähemmän, saksalaista nahkaa ilman pikaliimaa missään. Kyllä kelpaa olla yksin kotona, musiikkia.

Kuulokkeet rikki kahdesti, takuulla uutta

Chris Van Dutch meets Massmann - When You're Gone (Original Mix) soinee niin hyvältä, että ihon karvat nousevat pystyyn. Muut hommaavat kalliita telkkareita ja lapsia, kun kuuntelen mainoksetonta musiikkia kuin viimeistä päivää. "And the days feel like years, when I am alone. And the bed where you lie, is made up on your side!". Naapurini ihmettelevät kuinka on varaa hankkia vain 129,90 euron hifi-kuulokkeita puolivuosittain, mutta tässä salaisuus. Hommaat kerran ja takuukuitti hoitaa loputkin.

Tämä biisi kertoi juhlista, joita tulen viettämään 14. heinäkuuta Loimaalla. Junalla mennään, olkaa Koiviston Autolla tietoisia tuostakin. Tyylilaji edustaa Dancecorea, johon itse asiassa hurahdit vain 14-vuotiaana, kuullessani maistiaisia siitä ensikertaa Kiss FM:n Top 30 -listauksesta. Jussi Lehmuskallio kertoi kappaleesta sen verran, että DJ oli sen takana, mutta laulajana oli Cascada. Sanat olivat leikkisät, mutta basso vei. Vain 19 vuotta myöhemmin DJ Manianin fanipaita koristelee koteja ja DJ itse antoi!

Tietäkää, tiedän itsekin, että todennäköisesti kuolen edm:ää korvilla. Se, missä torppa silloin on, en voi tietää. Tällä hetkellä en ole muuttamassa Pirkkalasta, mutta se on varmaa: tulen kuuntelemaan sitä samaa DJ Maniania ja vastaavaa mitä nytkin. H&M:lle reklamoisin tuotteiden laadustakin: puoli vuotta sitten hommattu 9,99 euron boksereita monta, ja keskikesän juhlassa jo toinen repeämällä, kun vähän jammaili Cascadan tahtiin. Tarttisiko valvoa sitä laatua hieman, vai ostetaanko kalsaritkin muualta?

Yhteenveto: tulevaisuuden sinä, uudessa kaupungissa

Kaikenlaista roskaa siinä valmistetaankin, mutta muistelen aikoja, kun samaiset bokserit kestivät vuosikausia. Vaihdoin edellisetkin lähinnä siksi, että värisi lähtivät ja nolotti Loimaan uimahallilla. Ei minkäänlaista reikää enää missään. Ostan uudet samanlaiset ja jo käyttöviikolla ompeleet irtoilevat ja kankaat reikiintyvät, vaikka bileet vasta alkanevat. Erakon sunnuntai jatkuu teeseremonialla ja entistä suuremmalla määrällä bassoisaa jytää. Hankalaa on ostolakkoilla, jos kapitalisti haluaa kolikkonsa.

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, en heittäisi kyseisiä boksereita roskiin tammikuun 1. En tuhlaisi satasia tamppailuun hajoaviin kankaisiin DJ Manian tuottajana. Sitten on unelmoinut erakoitumisesta kunnolla. Olet tyyliin vasta muuttanut uudelle paikkakunnallesi, vaikkapa Forssaan, heität tästäkin 20 tavaraa ennen muuttoa pois. Sinulla ei ole siellä ketään tuttua, etkä aio tutustuakaan. On upeata käydä kaupassa, Vesihelmessä, kirjastossa ja niin edelleen. Saat olla ihan rauhassa joka päivä ja elää arkea.

Ei tule kukaan tuttu kyylä Loimijoella vastaan tai toksisen työpaikan pomo. Edullisen kuntosali- ja uimahallikortinkin ostat, mutta et missään nimessä halua tutustua siellä juuri kehenkään. Nautit niin paljon tästä rauhasta ja yksinäisyydestä. Pistä myös puhelinnumero ja osoitteita salaisiksi. Et haluaisi viestitellä tai kutsua kyläänkään ketään. Olet haaveillut erakkoudestakin koko ikäsi ja nyt sen toteutat. Olet vain väsynyt meluuni ja ihmisiin. Kaikki muu antaa paljonkin enemmän, luontoa ja yksinoloja.

Miksi en lähtenytkään mökille viettämään juhannusta? Juhannus on minulle muutakin kuin kallista bensiiniä mökille, jossa koko suku kokoontuu kaljatölkkien ja saunan ääreen. Juhannus on hauska tapa nauttia hiljenevästä Pirkkalasta, jolloin uimarannoillekin pääsee ilman vuoronumeroa tai linnunlaulua huuhtovaa rekkarallia. Ei parempaa ystävää voisikaan ihmisellä olla kuin siinä itse. Hän, joka ei juhlisi, polta tai käytä muitakaan huumeita. Ystävä, joka oivaltaa miten luonto ja naakka vie oluetkin edestä.

Kun vuokrakotini on pientä, niin metsä ja pitkospuut ovat minun olohuoneeni jatke. Päivittäin käyn siellä kuljeskelemassa, tutkimassa, ihmettelemässä ja tietenkin kuvaamassa. En pystyisi enää elämään ilman läheistä suhdetta luontoon. Luonto on neliöitä ja keuruttaakin nyt kovasti. VR, take my money!

Elämyksiä löytää sieltäkin, missä niitä ei kuulemma ole. Kiitos Forssa, Keuruu, Pirkkala ja Loimaa ;)

Kommentit

Viimeisimmän viikon luetuimmat

Linja-autoissa oli vielä eilen tunnelmaa

Kymmenen vuotta blogina, Pirkkalasta

Hävikkimyymälästä fillarilla Rämsöössä

Näinkö tunnistat narsisteja tuoreeltaan

Sääli, kuusi vuotta S-pankin asiakkaana

Ääriminimalisti poisti kaiken vapauteen

Paunulla yli 10 vuotta ajelua päättärille

Ääriminimalisti, Jyri, omistaa 217 asiaa

Paunun alasajo, pikavuorot loppunevat