Hintaralli on tänään arkipäivää, ja silti mieli haluaisi matkustaa? Tämänkertaisessa tempauksessani pyöräilet viiden kunnan alueelta käyttäen tähän kaikkeen hauskat 2,93 euroa! Matkakilometrejä on vain 65. Kun viestini on "nuukailu" ja kulutusyhteiskunnan kyseenalaistaminen, ylenpalttisen pröystäilevä tai monimutkainen WordPress-sivusto voisi olla ristiriidassa sen kanssa. Teeman puhtaus ja viesti korostavat, että tärkeintä ovat sisältö ja sanoma, eivät ulkokuori tai CMS. Blogini on tavallaan "digitaalista nuukailua" itsessään.
Uskomattoman hinta-laatusuhteen vuoksi reissuni oli hyvä tehdä mahdollisimman pikaa, vain kesäkuun kolmantena. Työelämältähän joskus pyöräreissuihisi ei saanut minkäänlaista intoa tai jaksamista, eikä vuosilomasta ollut juurikaan hyötyä. Kuka nyt heinäkuun helteellä pyöräilisi pitkiä matkoja? Tässä mielessä voin olla tosi onnellinen, että saan nykyään polkea kesäkuussa ja vasta illasta – jokainen tietää, että tuolloin on kai viileämpää. Aloitan onneksi vasta siivouksen, joka sekin keskeytyy kotona hetkessä. Puhelin soi ja matka on peruttu…
Lopuksi poljen viiden kunnan alueelta: Pirkkala, Nokia, Hämeenkyrö, Ylöjärvi ja Tampere. Huomasin täällä Ylöjärvellä, että MTB-satula vetelee viimeisiään ja siellä ollut takaheijastin oli lähes rikki kiinnityksensä osalta. Ehdin vielä kaupoille, mutta vastaavaa varaosaa ei ollut Prismassa. Citymarketeista myytiin tästä kalliintuntuista patterillista versiota 14,99 eurolla. Tokmanni yllätti kahdella tavalla. Ensiksi, löysit tarvittavan 2,99 eurolla, ja toiseksi, tuote ei ollut valmiiksi kasattu. Tästäpä sen näkee hyvin, miten ikävästi kulutusyhteiskunta toimi?
Ostan työkaluja, tai maksanko lisää ja saan kasattuna. Tokmannin tuotteessa kiinnitys jää puolitiehesi, ja myyjieni mukaan ei ole kaupan intressi auttaa ostosten kasaamisessa. Pidän tätä lähestymistapaa kohtuuttomana. Jo pelkkä heijastimien hankkiminen oli osoittautunut niin vaivalloiseksi, ja samana iltana jouduin täällä Prismassakin asioimaan, laskimen kanssa. Onneksi sopivampia Torx-juttuja etsin vanhemmiltani, ja pääsin asennuksen suorittamaan. Prismaan tullessa toteaisit, että yhtä halpa kuin halvin ei vain tuntunut erityisen halvalta.
Siivous ja matkani keskeytyi
Miltä tuntuu, kun ylimääräiseen ei ole varoja tai kun hinnat karkaavat päivittäin? Onko se turhauttavaa, ahdistavaa, vai avaako se uusia mahdollisuuksia? Pitää muistaa, että budjettia on hyvä nostaa, mutta ääriminimalistina yritän löytää lisää ratkaisuja inflaation ongelmaan. Kesäkuun 3., viimeinen tiistai ilman lenkkisaunaa, haluaisin pyhittää sen heti tempaukselle. Tässä voisi nyt analysoida, kuinka halvalla voisin polkea viiden paikkakunnan alueella ilman lentoyhtiöitä, pikavuorojakaan tai InterCity-junaa hotelliketjuista millään paljastamatta…
Miltä arki tuntuu ilman sinun henkilöautoja? Vaikka ikää on 34 vuotta, et tarvitse siinä tai ajokorttia. Onko ajoneuvokin, jollainen lähes jokaisen pihoilla on, vapaaehtoinen valinta vai yhteiskunnan pakko? Lähden tutkimaan, miten autosi puuttuminen rajoittaa vapautta, niin kuin kentällä sanotaan, yrittämällä saada fillarista kiinni rivitalon tallissa. Ennen sitä haluaa hoitaa siivoukseni alta pois, mutta sitten hei puhelinmyyjä soittaa pahimpaan loma-aikaan. Jenni ei myy sähkösopimuksia tai nettiliittymiä, ainoastaan webhotellia ja WordPressistä.
Ihmettelet siinä, missä puhelinmyyjäni kaivaa numeron, kun on Prepaid-liittymästä kyse. Hän oli tietoinen siitä, että Blogger on tutuin ja kaipaan blogia. Hänellä olikin ratkaisu: voin siirtää blogini itse asennettuun WordPressiin ja tehdä aktivismistani näkyvämpää. Ratkaisu oli helppo, WordPress käy kaupan päälle, mutta webhotelli maksaisi 108,30 euroa vuodelta. Jos tilaus tehtäisiin vuodeksi, saisi tämän ensimmäiseksi vuodeksi hintaan 99,90. Se tuntuu kalliilta, koska Blogger vaatisi vuodessa DNS-hotelleissa 8 euroa ja domainissa 16 euroa…
Ilman omaa verkko-osoitetta pääset blogit avaamaan maksutta! Puhelinmyyjä rupesi sen jälkeen miettimään, kärsisikö brändi siinä, että en käytä maailman suosituinta blogialustaa. Alleviivaan myyjälle suoraan: "Enemmän brändi kärsii, kun maksaisin 99,90 euroa vuodessa webhotellista ja vielä 16 euroa domainilta." Myyjä, ei tarvitse soittaa. Olen ääriminimalisteja ja kulutusta vastaan. Elät niin kuin saarnaan, ja saarnaus onnistuu nytkin. Eihän kenenkään tarvitse WordPressiin sitoutua "kaupanpäällisistä", kun sen onkisin ilmaiseksi muutenkin.
Onko kello 14.45, ja kun puhelinmyyjistä vain pääsit, voi alkaa siivota. En ehdi muuta kuin järjestelemään asiat siivouksen tieltä (astiat, johdot, tuolit jne.) ja ottamaan siivousvälineitä esiin, kun hetki ennen ruokapöytää tulee viesti: "Pitäisikö sinun olla syntymäpäivillä". Tässä vaiheessa siivous keskeytyy ja myös päivän matka polkupyörällä perutaan. Joku saa ajatella, että nyt mennään taksilla, mutta oven lukituksen varmistuksen jälkeen kestää pyörällä vain vartti ja olen ennen ruokapöytää monen mukana; pihassa täyttyy autoista senkin jälkeen.
Lahjana annan energiajuomiesi ystävälle tarjouksilla löytyneet juomat mielenkiintoisessa kassissa. Kymmenen euroa ei ole iso summa, mutta sekin löytyy "Muut"-kirjekuoresta juuri näitä varten. Kassalla muistin myyjän vitsin siitä, kun toinen asiakas osti perään vain yhden näitä 95 sentillä sisältäen jo pantin. "Minkälainen kassi sinulta löytyy?" hän kysyi. Juhlinnan jälkeen, ilman alkoholia tietenkin, palasin kotiin ja jatkoin tiistaista siivousta loppuun ilman ajatustakaan webhotellille tai WordPressille. Elät niin kuin saarnaan nyt ja aina, ajatelkaa.
Mieli tekee matkalle, raha ei
Inflaatiosihan on kiihtynyt, ja elämisen kulut tuntuvat lompakossa asti. Tekisi mieli käydä Loimaalla tai Forssassa yöpymällä, mutta saa jäädä edelleen tältä vuodelta väliin. Hyvä niin, koska unohdit täysin lähimatkailuista. Kausi alkoi helposti Nokialta. Moni tykkää Suomessa pyöräilyistäni, mutta työelämä estää tehokkaasti nauttimasta elämästä vaikkapa pyöräillen. Minullakin on yksi sukulainen, joka haluaisi pyöräillä kanssani, mutta en voi odottaa seuraa loputtomiin. Jos odottaisit muiden aikaa pyöräilyysi, en nauttisi pyöräilykautta vieläkään.
Tämä meno ei ollut suunniteltu? Myönnän silti, että suunnittelin reittejä sen verran, että siihen kuului Siuron koivumetsiä ja Linnavuori. Kaikki mitä tapahtui juuri sen jälkeen, meni kokeilemalla ja erehtymällä. Koin, että pääsisin ehkä jostain kautta Ylöjärvelle, Tampereelle ja sieltä Nokialle sekä Pirkkalaan. Reissulta tuli hintaa vain 2,93 euroa, mikä koostui lähinnä kahdesta paketista myslipatukoita (se 1,98 euroa) ja 1,5 litrasta suolavettä (pantin jälkeen 95 senttiä). Miettikää: yksi on matkalla Pariisiin, mutta minimalistina tyytyisi Metsäkulmaan.
Nokialle osaat täysillä ilman navigointeja, mutta nykyisin myös Siurolle asti. Myönnetään, että Linnavuorelle asti sai hieman luntata. Siellä eksyinkin reitiltä; olin tehtaan maisemissa, joiden ohi saatoin kurvata pyörällä kahden vierekkäisen pyörätien kautta. Yksi oli asfaltoitu ja toinen soratietä. Lopuksi yllätti se, että päädyin jostain kautta Hämeenkyrön puolelle, en kuitenkaan aivan keskustaan. Paikallinen suositteli Pinsiötä, joka on kolmen kunnan alueen kylä. Osa on Nokialla, toinen Hämeenkyrössä ja kolmas Ylöjärvellä. Sitä niin Metsäkylään.
Pysähdytään hetkeksi Pirkkalan ohitustielläkin, maailmalla on hevosia ja täällä ponejakin. Fillari alle ja menoksi, Puskiaisten oikaisua ei muuten tarvita! Muistetaan kuitenkin tärkein: kesäkuussa on yleisesti lämpimämpää kuin toukokuussa, joten pyöräilyyn ei kannata lähteä keskipäivällä. Parhaita kierroksia tehdään aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Metsäkylässä ollaan äkkiä, mutta minulle tuli mieleen se vapaus, joka sinultakin voi löytyä sapattivapailla. Pyöräily yön pimeille tunneillesi viileämmin ja ilman uima-asua uiminen metsälammessa.
Ajoissa vapaus on jotain, mitä työelämästä en tuntenut. Muistan, miten vuosilomat olivat siihen pahimpaan heinäkuun helleaikaan, jolloin pyöräilijä ei yksinkertaisesti onnistunut, ei ainakaan missään isommassa mittakaavassa. Toki sitä lomaakin oli, vain motivaatio oli enää hukassa. Olinpa suhteellisen nuori ja kokematon työntekijä, niin tietämätön ennen kaikkea, enkä edes tiedä voiko lomaa jaksottaa. Pitkä loma tuntui hyvältä paperilla, mutta enemmän hyödyttäisi viikon loma siellä täällä. Toukokuusta voin kokea pitkiä reissuja ja syksylläkin.
Se nakersi, että pahimpaan ruuhka-aikaasi ne yritykset rahastivat ihmisiä. Hotellisi olivat kalliimpia ja lennoillakin otettiin usein irti. Onneksi lähtö Metsäkylästä ei maksa muutamaa patukkaa enempää ja olin siinä Ylöjärvellä. Pullosaalis oli tuosta Metsäkylään palautuksesta huolimatta isohko, mutta Soppeenmäen kaupat ehtivät jo laittaa ovet säppiin tältä päivältä! Onneksi seuraava pullonpalautuskone palvelee Haukiluomassa ja saan nekin rahat takaisin. Oletko kasvuseudulla Ylöjärvellä? Kalkussa polki alamäkeen kuutta kymppiä ja koti näkyi.
Torxia kai ja tunnelmauintia
Muistatko, kun olen Metsäkylästä? Entä mistä tiedän Soppeenmäen kasvuseudusta, jossa kaupat sulkeutuvat jo kello 22? Sekin kivaa, kun keskiyön tienoilla sai polkea neljääkymppiä Nokian poluilla – juuri sellaisilla, joista kertoi ehkä paremmin ylempi kuva. Perillä huomaat, että takaheijastin oli rikki: sen kiinnitysmekanismi halkesi ja varmistus perustui nyt yhteen kiinnityspisteeseesi kahden sijasta. Jokin kolisi tässä kaikessa liikkeessä, aivan kuin Paunun autossa #149 aikoinaan Nokialla. Ruuvien kiristämisiä ei tarvittu, syysi oli seisontatuessa.
Kello on 23.15, kun päätän vilkaista Prisman ja Citymarketin tarjoamaa. Prismoissa tätä ei enää myydä, mutta Citymarket myy sitä 14,99 euron hintaan. Syy kalleudellesi löytyy: se on myös huomiovalo. Sitä en tarvitse, kun sellainen jo löytyy. Takavalo on vauhdeilla tosi hyvä, koska se näyttää jarrutuksia voimakkaampina ja muut tieltä liikkujat voivat ennakoida niitä. Tokmanni sattuu olemaan tuohon aikaan kiinni, mutta myyjä kehotti katsomaan sieltä. Nyt ei mennyt ihan nappiin valikoimien suhteen, ei osuuskaupoilla eikä kai kauppiaillanikaan!
Paahdat kotiisi. Blogia lukevat tietävät kyllä, että en omista enää edes uimahousuna. Voin arvata, että 65 kilometrin treenini jälkeen kuumottaa, mutta yhteiskunnan mukaan uimaan ei pääse. En helposti, ainakaan uimahalliin, jos sellainen nyt Pirkkalaan hei tulisi. Keskiyöllä paras uintipaikka on Seiväslampi! Linnut vaan laulavat ja ihmiset nukkuvat näin seuraavaan työpäivääsi. Ei muuta kuin stressiä pois ja vaatteitani tippuu yksi kerrallaan fillarilta. Kaikki muu on helppoa: ei kuin peremmälle ja yö tunnelmauintina lintukonserteissa saisit alkaa.
Miksi et omista uimahousujasi? En kulje kylpylöissä tai uimahalleissa marraskuusta 2024! Päätin jo, että ne paikat eivät ole introvertille. Kylpylä maksaa sesonkiaikaan jopa 30 euroa, mutta se tunnelmauinti Seiväslammelta (tai jollain muulla lammella siinä lähelläsi) ei maksa sitäkään vähää. Näen, että tällaisissa tilanteissa viisas taloudenpito onkin järkevämpää kuin rahan heittäminen joka pöydälle ja koloon. Uimahoususi olivat kovin vanhat, etkä raaskinut satsata 20 euroa uusiin tietäen, että käyttö jääkin vähäiseksi? Konkurssi ei niin kiinnosta.
Tiedätkö viimeistään tästä, että uimaan pääsee ilmankin. Se on järjestelykysymys. Puolen yön jälkeen fillari vie kotiisi, nikottelemattakin. Polttoaine ei lopu, eikä pissanpojannesteen vähyydestäni kertova varoitusmerkki vie heitä tänäänkään yhtään kauemmaksi seuraavasta tavoitteesta. "Aamiaisten" jälkeen alatkin nukkumaan ja sitten uusiin seikkailuihin etsimään Tokmannilta sitä tuotetta, joka minulta vielä puuttuu. Se maksaa nettitietojen mukaan 2,99 euroa. Ei ole kallis osa, mutta seisontatuki odottaa vallan kaapista valmiiksi budjetoituna.
Se on ostettu viime vuonna, ei tämän vuoden kulujasi. Seisontatuki aiheutti tosiaan tässä kolinan, ja sallittakoon, että kukin meissä joutuu välillä panostamaan harrastuksiin rahassa. Vika oli siinä, että seisontatuen rakenne löystyisi ja se pääsi heilumaan ajolta. Seuraava asia tapahtuu ikävästi Tokmannilla, kun tuote ei ole edes valmiiksi kasattu. Myyjälle sanoin, että "eihän tätä voi ottaa edes käyttöön!", mutta ei kuulemma ole liikkeen vika. Onneksi isällä oli Torx-avaimia, ja taas poljetaan – parempi näin, ettei bensiiniä kulu ja juhta pääsi maaliisi.
Ruokaa, laskimia ja Nadjasta
Näinkin voisi saada kuluttajaa ostamaan. Tavallinen ruuvi seuraaviin eriisi, kiitos! Samalla heitolla asentuisi myös seisontatuki omakotitalosi nurmikolla. Siinä meinasi tulla ongelmia. Kaikenlaisia kuusiokoloavaimia siinä kotonakin olisi, mutta nyt kuusiokolo on niin iso, ettet taida ensimmäistäkään löytää. Onneksi isä auttaa tässäkin ja tuo heti monta oikeaa avainta. "Joku näistä saattaisi käydä!" hän sanoo ja lähtee pistämään grilliä käyntiin. Siitä se asentuu ja pienen testiajosi jälkeen Lastustenojanvuorella selviää, että kolinaa häviää siihen äkkiä.
Muistan joo, Paunun bussisi #149 kolina hävisi vain kiristämällä, kun eläköityvä naiskuski siitä varikossa ilmoitti. Eikä siitä montaakaan päivää mennyt – kun saatiin jutella viimeisillä ajoillasi rauhassa. Sapattivapaalla ajasta ei ole pulaa, mutta pitäisi vielä ruokakauppa hoitaa alta pois. Sillä kertaa ruokakaupoissa ei oltu Nokialta, koska tilaisuus näyttäytyi bussikortin lainaamisiisi. Myös ostettavia oli huomenna aukeavan lenkkisaunan vuoksi enemmän, joten en olisi päässyt tuomaan kaikkea hassua repun ja ohjaustangon varassa, et edes Nokialta.
Suolajuomiakin lauteille, kaikki on loppupeleissä järjestelykysymyksiä. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, vaan sitä vuosikortin lainausta saa korvata myös muilla tavoin kuin rahalla. En halua edes tietää, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Kauppaasi on pakko ehtiä Länsilinjoilta. Citymarketissa menen uudelleen ja uudelleen samaiselle Nadjan kassalle. Niin jos Nadjaa ei ole kassalinjalla, menet vasta sitten kaupan jollekin muulle kassalle. Nadja ei ole rahastanut minua väärin yli 13 vuodessa kertaakaan! Vain lottoni on siksi syntynyt, menkää Nadjalle?
Prismatta, oletko yhtä halpa kuin halvin? Halpuus on monista suhteellista. Kaukana täällä ovat nekin ajat, jolloin ääriminimalisti selvisi Prismassa koko kuukauden ruoasta 85 eurolla. Budjetti on enää sata euroa kuukaudesta, mutta jostain kumman syystä sekään ei heti riitä. Monet ihmettelevät, miksi en tulisi kaupalle autosta niin kuin ne muut. Sitäkin ihmetellään, miksi en vain osta ja mene kassoille. Viimeksi yksi nainen teki omituisen ilmeen, kun puhua pälpätin hintoja ja etsin halvempia kirjaten summat laskimeen budjeteissani pysymiseksi.
Et haluaisi kertoa tätä, mutta on pakko! Toukokuun kirjekuoreeni ruokakaupan ylijäämää vain 50 senttiä. Voitaisiin sitten miettiä kaikessa rauhassa sitä, mitä tällä saat. Tietävimmät katsovat ostoskorin ulkokuorta syvemmälle ja löytävät niin edullisia tuotteita: margariinien hinta on esimerkiksi 33 senttiä 400 grammalta, eikä sitä halvempaa enää löydykään. Nyt on kyllä pohjalta. Sitä olen ostanut itse asiassa vuosikausia, silloinkin kun samaiset margariinit maksoivat alimmillaan 19 senttiä kappaleelta. Päärynääkö, ne halvempiin mandariineihin?
Mistä täällä vielä säästän? Kaikki on halvinta, ja ihmettelen jatkuvasti, miten ihmiset vielä suunnittelevat ulkomaanmatkoja, ostavat kalliimpaa Valioni margariinia ja istuvat Pirkkalan Citymarketin ravintolakäytävällä kalliista ruoasta nauttien. Totta kai kiinnityn massaan heti huomenna, mutta ääriminimalismi ei väistä helpolla. Se tarkoittaa kapitalismin ruokkimista ja vain hinnannousujen hyväksymisiä. Ehkä löydän näyttävät vinkit, tai kerro vaikkapa tässä välissä omasi, miten ruokakuluistani voisi vielä säästää, kun lähes kaikki muu on kokeiltu.
Kun rahaa ei riitä, budjetoin
Vaikka ruokakaupoissa tekeekin tiukkaa, pystyn säästämään laskutuksestani valitsemalla. Pärjään ilman autoa tai ulkomaanmatkailuja löytäen edullisia matkoja läheltä tai kauempaa. Tulen toimeen ilman kylpylää tai julkisia uimahalleja. Olen löytänyt vapautta niistä asioista, joita monet karsastavat. Inflaatio karkailee, joten hintaralli todellakin tuntuu, niin kuin olet aiheesta jo lukenutkin. Tempauksestani tiedät, että myös 2,93 eurolla voit tuulettua. Se saa jaksamaan ja sanoit, että elämänilo ei odota rahaa sen enempää kuin lähiluonto hakkuita.
Täältä matkani ja arki ylipäätään ovat olleet osoitus siitä, että todellista vapautta et löydä luksuksesta tai päättömästä kuluttamisesta. Ääriminimalismin ja kulutuksen vastustamisen periaatteilla olen löytänyt iloa ja ratkaisuja sieltä, missä monet näkisivät vain esteitä – olipa kyse sitten autottomuudesta, edullisimmista arkivalinnoista tai keskiyösi tunnelmauinnista Seiväslammella, joka kylpylältä oli 36,00. Jokainen äänesi tai puhelinmyyjän myyntipuhe on vain vahvistanut sitä, että elän niin kuin saarnaan, loppupeleissäkin järjestelykysymyksiä!
En voi olla kuulematta tavallisia avunhuutojani: "kun saisin pomosta edullisen lomaviikon itselleni!" Kaikki riippuu tavalla tai toisella esimiehestä. Olen ollut lomalla tästä pidempään, eivätkä tempaukset tähän lopu. Pian kävelisin Valkeakoskella Pirkkalaan yli 40 kilometriäni, ja loppuvuodesta pääset mukaan matkalle, kun pyöräni täyttää kaksi vuotta. Viet sitä silloin Hämeenkyrön keskustaan asti; laitamilta polkeminen ei ole vielä tyydyttänyt. Jäi suurin osa näkemättä, ja nyt on juju, joka sai palaamaan satulasta – vaikka asun Lentoasemantieltä…
Palataan "elämääni". Silloin tuntui, että olin työelämäsi vanki, ja aion kertoa aiheesta vielä lisää kesän mittaan. Fillarilla ajatus virtaa, ja matkalla voin pistäytyä luonnonrauhaan; se on ikään kuin terapiaa ja ajatusten keräilyä sinua varten. Niin joku työpaikka: mitään et saanut sanoa, vaikka oikeasti suurin osa käy vain rahan takia, fakta? Näyttelijää töistä, että pystyisi olla eloton vapaa-ajalta, etten vahingossakaan halua enää. Lomalta sisäinen nuoruus herää, poljen satasta. Kesä taisi muuten alkaa näin Nokialta! Perukaa lentoja, hemopähee reissu.
Kommentit