Viimeisestä kaljasta 4 vuotta

Alkoholi, eli yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyjä juomia osana viihdekäyttöä. Sitä hyväksytään siihen pisteeseen, että alkoholiin koskemattomat nähdään ituhippeinä tai vähintäänkin outoina. Toukokuun 2021 juhlit sapattivapaalle navigointia Xtra-siidereillä, mutta jää viimeisiksi. Monelle tästä alkoholista tulee vainoharhaisuutta, itsetuhoisuutta tai jopa riidanhakuisuutta. Sen verran oli todellisuudentajua jäljellä, että jos en olisi silloin itse lopettanut, joku muu olisi painostanut lopettamaan juomisen. Et ollut ongelmakäyttäjä.

Täytä 34 vuotta, tässä Loimaalla. Vain päiviä sitten, eli 29. marraskuuta. Kerron mitä sai lahjaksi, mutta paras lahja oli ylipäätään se, että pääsen viettämään vain elämää: Loimaalla. Tiedä, että Pirkkalassa asioita tehdään joskus hyvin, mutta enimmäkseen aika huonosti. Se harmittaa aina, joudun palaamaan Hirvikoskelta takaisin Pirkkalaan, vaikka jumi ei ole vielä ajankohtainen. Siellä lintuja ei löydy vieläkään tarpeeksi. Täällä niistä ei ole saatavuuspulaa; vieressä on tällä juuri kymmeniä variksia. Rakasta jokaista, tässä minun parhaita ystäviä.

Joskus on parasta miettiä Tampereen kaupungin päättäjien kykyjä hoitaa asiat kuntoon. Näyttää siltä, ettei lunta ole aikoihini tulossakaan, joten voisi periaatteessa kulkea fillareilla edelleen. Pyöräily rautatieasemalle ei siitä kamalasti kannata, koska Tampereen kaupungin ehkä noloin asia tulee ilmi vasta perillä ollessa. Rautatieasema. Pyöräparkki on näin täynnä, eikä kesäkuisesta blogihuomiostakin asti mitään olla tehty! Tehdäänkö nyt, et paljoa pyydä. Joukossa oli paljon romupyöriä, ettei muille ollut tilaa. Hyvä, että ratikkaa sentään tulee.

Budjetoit vaikka pikaruokaan, mutta lopulta päätän ohjata kyseisen siivun säästötileille. Kaikki lähti siitä, että Loimaan ainoa Hesburger näytti olevan remontissa, ei mitään ruokia. Ravintoloiden tarjonta ei ollut siellä häävi. Subway ei kiinnostanut, mutta Kotipizzatkin tuli aivan liian kalliiksi inflaation myötä. Karvakäsien pizzeriat saisivat paikoin huonoja arvioita, enkä niissä muutenkaan tykkää käydä, aiempien kokemuksien perusteella ihan Pirkkalasta. Tyydyn paistopisteeseen, mutta siinäkin pitää mokata täydellisesti! Kerro kohta, miten.

Lopetin kaljan vuosikausia sitten, Paunua odotellessa

Loimaan kiitos, rahat menevät säästötilille. Suosituin löytöni oli tämä A. Le Coq, mutta sitten seuraavaksi eniten löytynee Coop-juoksukaljoja. Suomessa alkoholien ostaminen on todella suosittua, koska yhteiskunnassa lähes kaikki on hektistä päivittäin, nopeatempoista ja osittain aika vaativaakin, joten stressiä on todella paljon. Lähes viisi vuotta sitten kärsisit samoista perusongelmista, ja alkoholissa oli lähes aina ratkaisu. Paha olo, no se lähti kulaus kerrallaan, mutta kiireen voi unohtaa vaikka maaseudulle. Luulen, ettei tarvitse selittää.

Tajuaisiko, että juomalla alakuloni tai tyytymättömyys elämääni ei hälvene. Työpaikalla toteutetuissa tiimipäivissä alkoholi oli usein vahvasti läsnä. Jos vaikkapa Turun saaristossa yksi korkin avasi, loppuja ei näkynyt edes esimiehellä; siideriä meni saaristoissa kuin Salen liukuhihnalta. Samaan aikaan saattoi seurustella entisen mieheni kanssa, jonka juomaputki alkoi masennukseen ja ehkä siksi hän koki itsemurha-ajatuksia, alkoholinsa avulla. Alkoholi teki minustakin tunnekylmän, siksi lopetin työn tekemisen. Parempaa on varmaan näin.

Työpaikalla oli liikaa hommaa, mutta omia osaamisalueitani oli ulkoistettu. Itkin, kun et yhtäkkiä osannut kaikkea, mitä ulkoistuksieni jälkeen jäisi jäljelle. Ratkaisuina oli siideri tai rouhea pullo viinaa kullan luona Jollaksessa, usein viikonloppuisin. Olet varma työuupunut pisteeseen, etten vastannut enää edes puheluihin työpaikalla. Työkaverit soittelivat, mutta vastaajaan meni. Työpaikalla loppui työmaa, ja siinä vaiheessa kun työkavereille selvisi pois lähtöni irtisanoutumalla, he ihmettelivät Jyrin onnea. Vastasin, siis lähes joka puheluuni.

Loimijoella olut, kuvituskuva (löytötölkki)

Viimeisenä työviikkona olin erityisen onnellinen, se paistaa vastauksista tiketteihinne. Vastasin jokaiseen puheluun ja hoidin nuo hommat maaliin. Se oli elämän eliksiiriä, mutta poistuessa työpaikoiltani viimeisen kerran ovi kävi perinteestä isohkon S-marketin kautta. Sääksjärvellä se oli melko uunituore. Ainahan sieltä yksi siideri tarttunee, ennen seuraavaa Länsilinjojen lähtöä puolelta. Ankeuttajaa ei ollut missään; tiesin pääseväni erakkoelämään. Työkaverini ihmettelivät pysäkillä. Naiskuskille sanon, etten taida tulla enää huomenna.

Koe sapattivapaata pitkästä aikaa. Stressiä ei siinä ollut. Hatanpään koululla jäin ja tiesit odottaa enää äärimmilleen ahdettua ruuhka-ajan Paunua, Suupantorille. Onko aivan pakko poistua työpaikalta samaan aikaan? Lähde siellä Pakkalankulman pysäkillä Paunun bussista #148 ja korkkaahan siideri. Ehdin juuri ja juuri juoda sen loppuun, ennen seuraavaa Paunua kotiovelle, #141. "Ei avattuja juomia bussiin, kiitos!" tuttu naiskuskisi sanoi. Tyhjät kierrätän rahoiksi pullokoneeseen. Siinä oli niin sanottu elämän kalja, viimeiseen on hyvä lopettaa.

"Hyvä päätös, nappaat siinä tapauksessa tölkki mukaan. Tervetuloa!" bussikuski nauraa. Tästä hetkestä alkaen en ole arjen alkoholia juonut enää, missään. Toukokuussa 2026 se on virallista: olen tuolloin juomatta alkoholia, viiden vuoden ajan. Juomatta pientä tippaakaan. Lopetin suositun juomisen, koska alkoholiin paloi rahaa, mutta myös terveys kantoi huolta. Kohtalaisellakin juomisella maksan kuormitus lisääntyy, mikä näkyykin kohonneina maksa-arvoina, syövän riski on olemassa. Lopeta siis kaikki käyttö, ja kerta jossain näin lupasit.

Loimaalla syntymäpäivä, euron uinti ja luontokierros

Suurten riskien tasoilla sairastuvuus lisääntyy ja ennenaikainen kuolema tulee monelle todennäköisemmäksi. Puhdas fakta on, että enhän haluaisi kuolla tähän yhteiskuntaan. Jos muiden juominen on yhteiskunnan normii, jatkakaa. Minua ette juhliin tarvitse. Juhli täällä, ilman pisaraakaan veressä, nauttien vain Loimaasta. Astuinko sisään Alkoon ja myyjä kysyy: "Miten voin auttaa?" Aina, anna minun tarinoida, lopetin juomisen 3,5 vuotta sitten. Vaikka alkoholi ympäröisi, ei ole mitään tarvetta ostaa. Myyjä, himoa ei ole enää olemassakaan!

Hyvä, siirry Alkosta suoriltaan Prismaan ja kiertele energiajuomia, kauempaa. Aiempina kertoina olen vähintään yhden ostanut, mutta tällä kertaa hampaita pilaava juomasekoitus jäi väliin. Sen sopii jäädä väliin myös tulevina kertoina, Pirkkalassa tai miksei kai Loimaalla. Hankin pienehkön välipalan hyvästä paistopisteestä, suklaapatukka idylliin Hirvikoskelle ja vaniljalimonadi, olihan kysymys syntymäpäivistä alun perin. Lähdetkö sitten enää kunnialla liikkeelle; Hirvikoskelle on tuosta viisi kilometriä jalkamiehille. Vain parhaita kuntosaleja.

Tunnissa oleilet siinä kassalla, ojentamassa Smartum-setelit; maksettavaksi jäänee euro. Erakkoja miellyttää sekin, että kello 12.00 olin Vesihovin lähes ainoa asiakas, kunnes ovesta ryntäsi nopeasti viisi eläkeläistä sekä pari koululaisryhmää. Uima-allas täyttyykin, mutta et tullutkaan uimaan. Aika kuluu saunoessa, poreissa sekä niskahieronnassa. Suihkut uusittiin kaikki, joten muuttotappiopaikkakunnassa tapahtuisi jotain, olen tyytyväinen kuulostanne! Tampereella ei kuunnella ketään, muualla kylläkin kuunnellaan. Oletko täällä Loimaalla?

Syntymäpäiväni, €1 uintia ja €0 luontoretkiä

Parisen tuntia kuluvat näin, varaa aika pukea kengät jalkaan. Kello on 14.00, kun lähden Vesihovista, mutta en ehkä viimeisen kerran. Menomatkoillakin ilahdutti valtava lintuparvi, mutta matkalla lähimpään puistoon ei käynyt paluukaan tylsäksi. Lentävätkö linnut erakon perässä kilometrikaupoilla ja tarjoavat täydellisen konsertin puistonpenkeille, siellä päätän aukaista enää suklaapatukan. Nauttikaapa vain olosta, pelkäämättä siinä tulevaa työpäivää. Lähden täältä Hirvikoskelta tasan silloin kun minua huvittaa. Olen vielä sapattivapaalla.

Nyt lähden. Ihailen vielä puuhun kadonneita variksia, toivotan niille hyvää päivänjatkoa. Enää en pyydä variksia Pirkkalaan, koska ne eivät Loimaalta kulmilleni tule, kun eivät sieltä Vilppulastakaan. Varisten olemassaolo oli täydellinen anti päivään, koska meillä Pirkkalassa variksia tai sitä konserttia yleensäkään en paljoa enää kuule, vaikka liikutkin joskus reilusti. Hirvittää palata kotikulmiini, kirjaimellisesti, mutta kaupoissa on olutta! Varisten ohella sai kaksi sukkapakettia, aamiaisen sekä partakoneen rikkinäisen tilalle. Varis, olit silti paras.

Paluumatkalla menen ulkoilureiteille, ja sekin yllättää. Kuin olisit Lastustenojanvuorella, Pirkkalassa. Tasaistakin, niin reiluja ylämäkiä, mutta myös alamäkeä oli tarjolla. Myös reitin pituuden on voinut valita; pisin kävisi ikiliikkujille. Pintani oli parempilaatuista, joten tuolla paahtaa myös maastopyörällä. Pirkkalaan. Etkä uskalla, kun Lastustenojanvuorella ei oikein vauhtia uskalla ottaa; on niin paljon vaarallisia railoja metsätien pinnalla. Tiemelu oli poissa suurimmaksi osaksi, joten Pirkkalasta maankuulua ohitustietä et todellakaan kaivannut.

Tampere, tolkkua rautatieaseman pyörätelineisiin nyt

Paras lahja: hiljainen, linnunlaulua täynnä oleva metsä maaseudun keskellä. Sait halata monia puita, joista yksi hetki päätyy yllä olevaan valokuvaan. Katsot sitä puuta. Aktivistina eksyit polullekin ja tutustui huonokuntoiseen autiotalooni. Luonto ottaa siinä tapauksessa vallan. Talon sisällä oli usein moninaista kasvillisuutta ja pieniä puiden alkuja. Mahdollisesti muutama linnunpesä ja muistoja jonkun elämästä. Ne suurimmat lahjasi olivat aineettomia, älkää tuhlatko minuun rahoja. Varikset tietävät sen, hei lentäkää edes joskus Pirkkalaan!

Naakkaa se koskee myös. Loimaalle ehdotin maaliskuussa suihkujen vaihtoa Vesihoviin, koska monikin oli rikki tai pois paikaltaan; kaikki tullut. Vain blogikirjoituksella. Kesäkuulla toivoisin jo Tampereen kaupungilta jotain tolkkua polkupyörätelineisiin rautatieasemalla ja sama ongelma pyörii vieläkin. Onko siellä ketään töissä kaupungilla? Ne telineesi pursuavat samoja polkupyöriä siihen pisteeseen, ettei omalle ole edes tilaa. Kaiketi, eli nousutilastoja voit näinkin kaunistella. Tulen bussilla ja lahjoitan ratikkamatkan, hullu fillarirakoa etsii.

Nopea vilkaisee ja ainakin kymmenen polkupyörää ovat näitä samoja, kesäkuusta. Saan nähdä, kerkeätkö mitään tekemään; tilanne pahenee. Tuntuisi, että Tampereen kaupungin painopiste on tällä hetkellä suuruudenhullussa ratikassa, muulla ei siellä niin väliä. Lisätään hienosti väkeä, mutta Jyri ei meinaa saada pyörää mihinkään väliini, ja junalippu on. Kerran keskittyä vihreänä niihin oikeisiin ongelmiin voisit, eikä uusien veronmaksajien kalasteluun tai jatkuvaan rakentamiseen ja nuorten puitten kaatoon siinä uuden ratikkareitin tieltä.

Tampere! Ei kannata tulla pyörällä junalle

Tampereen kasvu, se olisi pilannut koko kaupungin keskustan. Autoilun pois vieminen keskustan pääkadulta on vienyt autoilevat asiakkaat liikkeistään, joten se painopiste siirtyi juottoloihin ja klubeihin aikaa sitten. Hämeenkadulla ei näy elämisen meininkiä; penkillä ei istuta, paitsi jos on odotettu viikonloppu. Sokos näkyy edessä ja kaunis penkki on poistettu pulsujen tieltä. Epämääräinen sakki, sitä liikkuu perjantai-illoissa juovuksissa, yhtä haetaan juuri putkaan. Jonoja on joka pubiin taikka klubiin, mutta itse haluaisin pois, Pirkkalaan.

Pysäytän kasin, jota täytetään äärimmilleen ja osat pirkkalalaisista sekä tamperelaisista jäävät odottamaan seuraavaa. Mitä muutit? Kuski, ei ole enää tiivistettävää. Enkä usko, että ruuhkatilanne tulisi ratkeamaan Härmälään kiskoillakaan, joiden rakentaminen alkaisi juuri näillä sekunneilla. Rakenna ja vaikka neljät raiteet; mikään määrä ratikoita ei korjaa seudun pohjatonta ahneutta, vehreästä romupyörieni metropolista. Partola alkaa vetää; lisää väkeä vaan. On sanottavaa, etten edes tiedä missä on seuraavaksi lähin opaste pyöräparkkiini.

Lopputulema on, että Tampereella ei kannata tulla IC-juniin päästöttömästi pyörillä, tai pyörän parkkeeraukseen on varattava ainakin koko päivä aikaa, monet kävelyt huomioiden. Toivoisin, että tilanne paranee, mutta se vaatii kaupungin vihreiltä prioriteettienne vaihtoa kaupunkipyörästä kansalaisten omiin polkupyöriin, joilla onkin useimmiten parasta liikkua. Ensinnäkin meillä Pirkkalassa ei kaupunkipyöriä ollut, joten kesäisin on hyvä liikkua omilla, jos meinaan juniin. Nysse täällä sattuu onneksi olemaan, mutta missä on Nyssen pyörä!

Budjetoin vaikka Hesburgeriin, mutta näkymä oli tätä

Ennen matkoja budjetti, koska tykkään pyöritellä numeroita. Loimaa, vuosi sitten kaksi Hesburgeria. Yksi oli siellä Prismakeskuksella, toinen kilometrin päästä tuolta, suunnilleen Loimaan pääkirjaston kohdalla. En hiffaa miksi, mutta Prisman ravintolat päätettiin sulkea, vaikka se oli vain virheliike. Toinen ravintola täyttyisi vaivihkaa, eikä tilaa ollut. Aiemminkin heinäkuussa piti käydä Hesburgereissa, mutta kokemus oli niinkin kuormittavaa, että se jäi väliin. Enemmin nälkä kuin täysi ravintola, minää. Tiivistäkää, niin kuin meillä Nyssessä.

Hesburgerin olisi pitänyt remontoida ravintoloitaan nyt ennen kuin Prismakeskuksessa suljettiin. Enhän tuolla muuta olettanutkaan, että saan budjetoida noin kymmenisen euroa kerrosateriaan ja näkymä oli vain tämä. Ravintolasta tehdään kaksikerroksinen ja se aukeaa 2025 työmaan tekijän mukaan. Ottaen huomioon, että löysin kaduilta marraskuun 27. päivä 20 euron setelin Pirkkalasta, Länsilinjan bussin #77 alta poistuessa, minulla oli tavallaan 30 euroa syömisiin. Seteli lähti lentoon tyylikkäästi alta, kun bussi vasta kiihdytti pysäkeiltä.

Kiitos, kiitos, kiitos. Toistatko vain: S-tuottotili on tyhjänä. Ostoksia on ollut niin paljon. Voisit kuluttaa sen rahan missä vain, mutta et ainakaan tässä Hesburgerissa. Sanomattakin selvää, että Burger Kingiä tai Mäkkäriä ei ole kuin ehkä tuolla Turussa. Paljon on tietystikin karvakäsien pizzerioita, mutta Pirkkalastakaan ei enää ollut sitä hyvää muistikuvaa. Maksat käteisellä, yrittäjä käsittelee rahat ja menee samoilla käsillä tekemään töitä. Ruoka maistuu taatusti. Syntymäpäivänä en haluaisi vatsatauteja, mutta seurahuoneeni listoja vilkaisen.

Kaupunkieni ainoa Hesburger, kas tuossa

Kotipizza on tullut tilalle Prismakeskuksilla toki; halvin pizza 13,90 euroa nyt. Subway ei kiinnostanut sitäkään vähää nyt, mutta olisiko tuosta ratkaisu? Ruokalistalla on monia noin 20 euron pizzoja, mutta haluttuja hampurilaisia oli tyyliin yhtä mallia. Et todellakaan rupea rastittelemaan rasteja ruutuun saadakseen ruokaa. Ole niin tyhmä, että en edes tiedä, mitä hyviin hampurilaisiini laitetaan! Tarkoitus oli, että rastitat kaiken ja maksat liikoja. Makukin voisi lopulta yllättää; en tiedosta, mikä on nduja. Enkö ole ikinä kuullutkaan siitä mitään.

Ottaen huomioon, että perushintaani kuuluisi vain burgerin sisusteet, ranskalaiset sekä dippi, oli niin naurettavaa. Muualla otetaan tarjottuja täytteitä pois, kun täältä pitäisi lisätä ja maksaakin kalliin hinnan päälle ekstraa. Sitten pitäisi ottaa tuolla laskin käteeni ja laskea loppuhinta; ei ehkä köyhälle tai muutenkaan vaan. Jos eivät sen vertaa viitsi laittaa valmiita hampurilaisia listalle muutamia, niin en vain rupea kallisarvoista aikaani tuhlaamaan oman burgerin mietintään. Prismalle ja kassoilla 30 euroa säästötilille! Kerrankin rahaa tileillä.

Elämä on kurittanut, paljonko hankintoja. Nälkäiseksi en jäänyt; liikuin koko päivänä 20 kilometriä Loimaan metsissä ja asfaltilla, mutta kahdeksalta illalla ostin parit lihapiirakat ja patukan. Kassallako muistin, että viimeinen aukiolotunti olisi paistopisteen ilta-alea, mutta naiskassa ei myy. Sanon, ettei ahne ota normaalihintaan. Vähillä unilla unohtuisi kokonaan, että muuttotappiopaikkakunnilla osuuskauppa on auki kello 22 asti. Esimiehesi vastaa, että maksaa pitäisi ja kassa kysyy minuuteissa tuoliltani maksamaan. Ahnekin maksaa sitten.

Yhteenveto: ensi vuonna uudestaan, tähtäimessä hese

"Pussi on aina ostopäätöksiä paistopisteellä; lähes kaiken muun saat jättää! Yhdeksältä alkavat alet, ensikertaani", naiskassa hymyili ja S-korttisi vinkui taas. Jos jotain positiivista, halvempaa kuin ties mitä maksava burgeri, ja nälkäni taittui kotiin asti. Eikä se lopulta niin huono asia kylällä ollutkaan, etten lounastamaan päässyt; 30 euroa siirtyivät S-tuottotilille tuottamaan. Vakuutuslasku saapuu samalla vuodeksi, enkä vain malttanut olla maksamatta sitä heti, vaikka eräpäiviä oli 2. tammikuuta 2025. Raha oli kerrankin tilillä, kummallista.

Sinne meni syntymäpäiväni: uusin 74,61 euron meno, mutta mikä on tärkeämpää ajoissa maksettu vakuutuslaskusi vuodelle 2025 vai kolmen kympin (ehkä) herkullinen omaburgeri, jonka ndujastasi ei ollut 34-vuotiaalla tietokonenörtillä pienintä aavistustakaan. Sen verran paljastaisin, että sain tästä uskallusta sanoa "Ok Google" ja kysyin vaan "Mitä se on, nduja?" ja vastaus luettiin sekunnissa. Jos vastaus ei miellyttäisi, tai et ole samaa mieltä sen kanssa, älkää syyttäkö minua. Tekoäly sen kertoo, ja varmaan rastitat viisaammin joskus toisten.

Selviäisi, että nduja on salamilevitettä, paljon pehmeämpää kuin tavalliset makkarat. On kotoisin Italian Calabriasta, sieltä saappaan kärjestä, jossa se ruoka on vähintäänkin tulista. Nduja valmistetaan vain possusi rasvaisimmista osista ja tulisista jauhetuista chileistä, joita saattaa olla liki kolmannes tuotteen painosta. Tahna on oikeastaan hävikkiruokaa, sillä näin possusta ei mene mitään hukkaan. On kypsää. Sitä voit syödä sellaisenaan tai vain burgerin välissä. Kiitos tästä Siri, kuka oletkaan valistamassa. Kaikki kunnia menee vain tekoälylle.

Vaikka syksyllä pimenee aika varhain, en vain malta olla kokematta tuota superkaunista luontohelmeä Varsinais-Suomessa, hyvällä maaseudullakin. Viiden kilometrin lenkki kaunis oli; ensi kerralla kävelet sen kahteen kertaan, ja todennäköisesti variksiani tulee ikävä. Mitä minä ilman Loimaata tekisin? Talvella en kuitenkaan kotoa mihinkään lähde. Jos kiinnostaa puiden halaaminen, aito linnunlaulu ehkä ja variksien tyylikkäät lennot taivaalla, kannattaa tulla Hirvikoskelle. Pirkkalaa ei tässä kohtaa ollut, mutta bassolinja ja InterCity kuuluu :)