Viimeisestä hörpystä miltei neljä vuotta

Alkoholia, eli yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyä juomaa osana viihdekäyttöjä. Sitä hyväksytään pisteeseen, että alkoholiin koskemattomat nähdään ituhippeinä tai vähintäänkin outoina. Toukokuun 2021 juhlin sapattivapaalle navigointia Xtra-siiderillä, mutta jäi viimeiseksi. Monelle alkoholista tulee vainoharhaisuutta, itsetuhoisuutta tai ainakin riidanhakuisuutta. Sen verran olikin todellisuudentajua jäljellä, että jos en silloin itse lopettaisi, joku muu painostaisi sitten. Enkä ollut ongelmakäyttäjänä.

Täytä 34 vuotta, täällä Loimaalla, vain päiviä sitten eli 29. marraskuuta. Kerron mitä sai lahjaksi, mutta paras lahja oli ylipäätään se, että pääsin viettämään elämää Loimaalla. Tiedät, että Pirkkalassa asioita tehdään joskus hyvin, mutta enimmäkseen aika huonosti. Harmittaa jo valmiiksi Hirvikoskelta paluu Pirkkalaan, jossa lintuja ei kohtaa vieläkään tarpeeksi. Täällähän linnuista ei ole saatavuuspulaa, vieressäsi on tälläkin hetkellä kymmeniä variksia. Rakastan näistä jokaista, olette parhaita ystäviä.

Joskus on paras miettiä Tampereen kaupungin päättäjien kykyä hoitaa asia kuntoon. Näyttää siltä, lunta ei ole aikoihin tulossakaan, joten voisin periaatteessa kulkea fillarilla vieläkin. Pyöräily parhaalle rautatieasemalle ei koskaan kannata, koska Tampereen kaupungin ehkä noloin asiasi tulee ilmi perillä ollessa. Rautatieasemien pyöräparkki on täynnä, eikä kesäkuisesta blogihuomiostakin asti mitään olla tehty! Tehdään nyt, en paljoa pyydä. Joukossa oli niin paljon romupyöriä, ettei omille olisi vapaata.

Budjetoi vaikka pikaruokaan, mutta lopulta päätin ohjata kyseisen siivun säästötilille. Kaikki lähti siitä, että Loimaan ainoa Hesburger oli remontin alla, eikä syömään päässyt. Ravintoloiden tarjonta ei ollut siellä häävi. Subway ei kiinnostanut, mutta Kotipizzakin tuli aivan liian kalliiksi inflaation myötä. Karvakäsien pizzeriat saivat paikoin huonoja arvioita, enkä niissä muutenkaan tykkää käydä, aiempien kokemuksien perusteella Pirkkalasta. Tyydyn paistopisteeseen, mutta siinäkin mokasi täydellisesti!

Jos menen kanssasi syömään ja tilaatkin jo viiniä, lähden. En aio olla huumeiden ja alkoholin lähellä. En juo silloin tällöin. En juo pyhäpäivinä. En juo alkoholia, piste. En viiniä, en mitään. Totea, että kykenet siihen.

Nukuin kaikkiaan ehkä kuusi-seitsemän tuntia, joten en ollut Loimaalla vireimmillään. Onneksi viiden kilometrin lenkki rauhanomaisessa metsässä piristi, eikä tarvinnut energiajuomia ostaa. Ne lopetan.

Tippaakaan alkoholia hauskanpitoon, ja seitsemällä eurolla rikastuin keräämällä muiden tölkkejä!

Lopetin kaljan vuosikausia sitten, Paunua odotellessa

Loimaalle kiitos, menivät nekin rahat säästötilille. Suosituin löytö oli tämä A. Le Coq, mutta sitten seuraavaksi eniten löytyi kauppojen Rainbow-juoksukaljoja. Suomessa alkoholin ostaminen on todella suosittua, koska tässä yhteiskunnassa lähes kaikki on todella hektistä, nopeatempoista ja osittain aika vaativaakin, joten stressiä on todella paljon. Lähes viisi vuotta sitten kärsin samoista perusongelmista ja alkoholissa oli helppo ratkaisu. Vitutus elämääni lähtikin kulaus kerrallaan, mutta ei lopullisesti.

Tajusin, että juomalla alakuloni tai tyytymättömyys elämääni ei hälvene. Työpaikan toteuttamissa tiimipäivissä alkoholikin oli vahvasti läsnä. Jos vaikkapa Turun saaristossa yksi korkin avasi, loppua ei näkynyt edes minulla, siideriä meni saaristossa kuin liukuhihnoilta. Samaan aikaan saattoi seurustella entisen miehen kanssa, jonka juomaputki alkoi masennukseen ja ehkä siksi koki itsemurha-ajatuksia, alkoholin avustamana. Alkoholi teki minustakin tunnekylmän ihmisen, mutta en ole koskaan enää.

Työpaikalla oli liikaa hommia, mutta omia osaamisalueita olikin ulkoistettu. Itke, kun et yhtäkkiä osannut kaikkea, mitä ulkoistuksieni jälkeen jäisi jäljelle. Ratkaisuna oli siideri tai rouhea pullo viinaa kullan luona Jollaksessa, usein viikonloppuisin. Olin työuupunut pisteeseen, etten vastannut enää edes puheluihin työpaikalla. Työkaverit soittelivat, mutta vastaajaan meni. Työpaikalla loppui juttu, ja siinä vaiheessa kun työkavereille selvisi pois lähtöni, he ihmettelivät onnellisuutta. Vastasin puheluihisi.

Loimijoella olut, kuvituskuva (löytötölkki)

Viimeisenä työviikkona olin erityisen onnellinen, se paistaisi vastauksista tiketteihinne. Vastasin jokaiseen puheluun ja hoidin hommat maaliin. Se oli elämän eliksiiriä, mutta poistuessa työpaikaltani viimeisen kerran ovi kävi perinteestä S-marketin kautta. Sääksjärvellä se oli melko uunituore. Ainahan sieltä yksi siideri tarttunee, ennen seuraavaa Länsilinjasi lähtöä. Ankeuttajaa ei nyt ollut enää missään, tiesin pääseväni erakkoelämään. Työkaverit ihmettelivät sitä naurua ja onnea työpäivän päätteeksi.

Olin sapattivapaalla. Stressiä ei enää ollut. Hatanpään koululla jäin ja tiesin odottaa äärimmilleen ahdettua ruuhka-Nysseä, Suupantorille. Onko aivan pakko poistua työpaikalta samaan aikaan? Lähde siellä Pakkalankulman pysäkillä Paunun bussista #148 ja korkkaa siideri. Ehdin juuri ja juuri juoda sen loppuun, ennen seuraavaa Paunua kotiovelle, #141. "Ei juomia bussiin, kiitos!", tuttu naiskuski sanoo. Tämä on tyhjä, kierrätän sen pullokoneeseen. Tämä oli elämäni kalja, viimeiseen on hyvä lopettaa.

"Hyvä päätös, nappaa siinä tapauksessa tölkki mukaan. Tervetuloa!", bussikuski naurahtaa. Tästä hetkestä alkaen en ole alkoholia juonut enää missään. Toukokuussa 2026 se on virallista, olen tuolloin juomatta alkoholia viiden vuoden ajan. Juomatta tippaakaan. Lopetin juomisen, koska alkoholiin paloi rahaa, mutta myös terveyteni kantoi huolta. Kohtalaisellakin juomisella maksan kuormitus lisääntyisi, mikä näkyy kohonneina maksa-arvoina, syövän riski on myös olemassa. Lopeta siis kaiken käytön.

Loimaalla syntymäpäivä, euron uinti ja luontokierros

Suuren riskin tasolla sairastuvuus lisääntyi ja ennenaikainen kuolema tulee todennäköisemmäksi. Puhdas fakta on, että enpä haluaisi kuolla tähän yhteiskuntaan. Jos muista juominen on yhteiskunnan normi, jatkakaa. Minua ette juhliin tarvitse. Juhli itse, ilman pisaraakaan veressä, nauttien Loimaasta. Astuin sisään Alkoon ja myyjä kyselee, miten voin auttaa? Anna erakon tarinoida, lopetin juomisen 3,5 vuotta sitten. Vaikka alkoholi ympäröisi, ei ole sitä tarvetta ostaa. Himoa ei ole enää olemassakaan!

Siirryn sieltä suoriltaan Prismaan ja kiertelen energiajuomiasi, kauempaa. Aiempina kertoina olen vähintään yhden ostanut, mutta tällä kertaa hampaita pilaava juomasekoitus jäi väliin. Sen sopii jäädä väliin myös tulevina kertoina, Pirkkalassa tai miksei tuossa Loimaallakin. Hankin pienehkön välipalan paistopisteestäkin, suklaapatukan Hirvikoskelle ja vaniljalimonadin, olihan kysymys syntymäpäivästä alun perin. Lähden sitten kunnialla liikkeelle, Hirvikoskelle on tuosta viisi kilometriä jalkamiehille.

Tunnissa oleilen siinä kassalla, ojentamassa Smartum-setelit, maksettavaksi jäänee euro. Erakkoa miellytti se, että noin kello 12 olin Vesihovin lähes ainoa asiakas, kunnes ovesta ryntäsi viisi eläkeläistä sekä pari koululaisryhmää. Uima-allas täyttyisikin, mutta et tullutkaan uimaan. Aika kuluu saunoessa, poreissa sekä niskahieronnassa. Suihkut uusittiin kaikki, joten muuttotappiopaikkakunnissa tapahtuu jotain, olen tyytyväinen kuulostanne! Tampereella ei kuulla ketään, muualla kylläkin kuunnellaan.

Syntymäpäivä, €1 uinti ja €0 luontoretki

Parisen tuntia olisi kulunut, aikaa pukea kengät jalkaani. Kello on 14.00, kun lähden Vesihovista, mutta en viimeisen kerran. Menomatkoillakin ilahdutti valtava lintuparvi, mutta matkalla lähimpään puistoon ei käynyt paluukaan tylsäksi. Linnutko lentävät erakon perässä kilometrikaupalla ja tarjoavat täydellisen konsertin puistonpenkeille, siellä päätän aukaista suklaapatukan. Nauttikaapa vain oloista, pelkäämättä siinä tulevaa työpäivää. Lähden täältä Hirvikoskelta tasan silloin kun minua huvittaa.

Nyt lähden. Ihailen vielä puuhun kadonneita variksia, toivotan niillekin hyvää päivänjatkoa. Enää pyydä variksiakin Pirkkalaan en, koska ne eivät Loimaalta tänne tule, kun eivät sieltä Vilppulastakaan. Varisten olemassaolo oli täydellinen lahja päivään, koska meillä Pirkkalassa variksia tai sitä konserttia yleensäkään ei paljoa kuule, vaikka tulee liikuttua reilusti. Vituttaa palata kotikulmiin, kirjaimellisesti, mutta olut! Varisten ohella sai kaksi sukkapakettia, aamiaisen sekä partakoneen rikkinäisen tilalle.

Paluumatkoilla menen ulkoilureiteille ja se yllätti. Kuin olisi Lastustenojanvuorella, Pirkkalassa. Tasaistakin, reiluja ylämäkiä, mutta myös alamäkiä oli tarjolla. Myös reitin pituuden on voinut valita, pisin käy. Pinta oli parempilaatuista, joten tuolla menee maastopyörälläkin. Pirkkalassa ei uskalla, kun Lastustenojanvuorella ei oikein vauhtia uskalla ottaa, on niin paljon railoja tien pinnalla. Myös tiemelu oli poissa suurimmaksi osaksi, joten Pirkkalan maankuuluja ohitusteitä en todellakaan kaivannut.

Tampere, tolkkua rautatieaseman pyörätelineisiin nyt

On paras lahja. Hiljainen, linnunlaulua täynnä oleva metsä maaseudun keskellä. Sai halata monia puita, joista yksi hetki päätyi yllä olevaan valokuvaan. Katso sitä. Aktivisti eksyi poluillekin ja tutustui huonokuntoiseen autiotaloon. Luonto ottaa siinä tapauksessa vallan. Talon sisällä oli kasvillisuutta ja pieniä puiden alkuja. Mahdollisesti muutama linnunpesä ja muisto elämästä. Parhaat lahjat ovat lähes aineettomia, älkää tuhlatko minuun rahaa. Variksetkin tietävät sen, tulkaa hei tuonne Pirkkalaan!

Loimaalle ehdotin maaliskuussa suihkujenne vaihtoja Vesihoviin, koska monikin oli rikki tai pois paikaltaan, kaikki tuli blogikirjoituksella. Kesäkuussa toivoisin Tampereen kaupungilta jotain tolkkua polkupyörätelineisiin rautatieasemallanikin ja sama ongelma pyörii vieläkin. Onko siellä ketään töissä kaupungilla? Telineet pursuavat samoja polkupyöriäsi pisteeseeni, jossa omalle ei ole edes tilaa. Kaipa nousutilastoja voit näinkin kaunistella. Jouduin tulemaan bussivaihdoilla, hullu fillarirakoja etsisi.

Nopeasti vilkaistuna ainakin kymmenen polkupyörää ovat niitä samoja, kesäkuusta. Saan nähdä, kerkeävätkö mitään tekemään, pahenee sieltä. Tuntuu, että Tampereen kaupungin painopiste on tällä hetkellä suuruudenhullussa ratikassa, muusta ei niin väliä. Lisätään hienosti väkeä, mutta pyörää Jussi ei meinaa saada mihinkään väliin ja junalippu on. Kerran keskittyä vihreänä niihin oikeisiin ongelmiin voisit, eikä uusien veronmaksajien kalasteluun tai jatkuvaan rakentamiseen ja puitten kaatoonkin.

Tampere! Ei kannata tulla pyörällä junalle

Tampereen kasvuhan on pilannut koko Tampereen keskustan. Autojen pois vieminen keskustan pääkadultasi on vienyt asiakkaat liikkeistä, joten sen painopiste siirtyi juottoloihin ja klubeihin aikaa sitten. Hämeenkadulla ei näy elämisen meininkiä, penkillä ei istuta, en itsekään uskaltaisi. Sokokseni edestä penkki on poistettu juoppojen tieltä. Epämääräistä sakkia liikkuu perjantai-illassa juovuksissa, yhtä haetaan juuri putkaan. Jono on joka pubiin taikka klubiin, mutta itse haluan pois, Pirkkalaan.

Pysäytän sen kasin, jota täyttäisit äärimmilleen ja osa pirkkalalaisista sekä tamperelaisista jäävät odottamaan seuraavaa, mitäpä muutitte? Enkä usko, että ruuhkatilanne tulisi ratkeamaan Härmälään kiskoillakaan, joiden rakentaminen alkaa juuri näillä sekunneilla. Rakentakaahan vaikka neljät raiteet, mikään määrä ratikoita ei korjaa seudun pohjatonta ahneutta vehreästä romupyörien metropolista. Se on sanottava, että et edes tiedä missä on seuraavaksi lähin pyöräparkki. Opasteet puuttuvat täältä.

Lopputulema on se, että Tampereella ei kannata tulla junaan päästöttömästi pyörällä, tai pyörän parkkeeraukseen on ainakin varattava tukkukaupalla aikaa, kävelyt huomioiden. Toivon, että tilanne paranee, mutta se vaatii kaupungin vihreiltä prioriteettienne vaihtoa kaupunkipyöristäsi kansalaisten omiin polkupyöriin, joilla on useimmiten paras liikkua. Ensinnäkin meillä Pirkkalassa kaupunkipyöriä ei ole, joten kesäisin on hyvä liikkua omalla, jos meinaat juniini. Nysse täälläkin on, vaan ei pyöriä!

Budjetoin vaikka Hesburgeriin, mutta näkymä oli tätä

Ennen matkaa Loimaalle budjetoin, koska tykkään pyöritellä numeroita. Loimaalla oli vielä vuosi sitten kaksi Hesburgeria. Yksi oli siinä Prismakeskuksella, toinen kilometrini päästä siitä, suunnilleen Loimaan pääkirjaston kohdalla. En tiedä miksi, mutta Prisman ravintola päätettiin sulkea, vaikka se oli kyllä virheliike. Toinen ravintola täyttyi vaivihkaa, eikä tilaa ollut. Aiemminkin heinäkuussa piti käydä Hesburgerissa, mutta se oli niin täynnä, että jäi väliin. Enemmin nälkä kuin täysi ravintola, minää.

Hesburgerin olisi pitänyt remontoida ravintoloita jo ennen kuin Prismakeskuksessa suljettiin. No, enhän minä muuta olettanut, että saan budjetoida noin kymmenen euroa kerrosateriaan ja näkymä oli tämä. Ravintolasta tehdään kaksikerroksinen ja se aukeaa 2025. Ottaen huomioon, että löysin kaduilta marraskuun 27. päivä 20 euron setelin Pirkkalasta, Länsilinjan bussista #77 poistuessakin, minulla oli tavallaan 30 euroa syömisiin. Seteli lähti lentoon linja-auton alta, kun bussi vasta lähtisi pysäkiltä.

Kiitos, kiitos, kiitos, toistan vain S-tuottotili tyhjänä. Ostoksia on ollut niin paljon. Loimaalla sen rahan voisi kuluttaa, mutta ei ainakaan tähän Hesburgeriin. Sanomattakin selvää, että Burger Kingiä tai Mäkkäriä ei ole kuin ehkä vasta Turussa. Paljon on karvakäsien pizzerioita, mutta Pirkkalastakaan ei niissä ollut hyvää muistikuvaa. Maksan käteisellä, yrittäjä käsittelee rahat ja menee samoilla käsillä tekemään pizzaakin. Syntymäpäivänä en halua vatsatauteja, mutta seurahuoneen lista kiinnostaa.

Kaupunkieni ainoa Hesburger, kas tuossa

Kotipizza oli siinä Prismakeskuksellakin toki, halvin pizza 13,90 euroa jo. Subway ei kiinnostanut sitäkään vähää nyt, mutta olisiko tässä ratkaisu? Ruokalistalla on monia noin 20 euron pizzoja, mutta haluamiani hampurilaisia oli vain yhtä mallia. Enkä todellakaan rupea rastittelemaan rasteja ruutuun, saadakseni ruokaa. Olen niin tyhmä, että en edes tiedä mitä hyviin hampurilaisiin laitetaan! Tarkoitus lienee, että rastitat kaiken ja maksat liikaa. Makukin voisi lopulta yllättää, en tiedä mikä on nduja.

Ottaen huomioon, että perushintaan kuului vain burgerin sisusteet, ranskalaiset sekä dippi, olipa naurettavaa. Muualla otetaan täytteitä pois, kun täältä pitäisi lisätä ja maksaakin kalliin hinnan päälle ekstraa. Sitten pitäisi ottaa tuolla laskin käteeni ja laskea loppuhinta, ei köyhälle tai muutenkaan vain. Jos eivät sen vertaa viitsi laittaa valmiita hampurilaisia listalle muutamia, niin en rupea kallisarvoista aikaani tuhlaamaan oman unelmaburgerin mietintään. Prismalle ja kassalla 30 euroa säästötilille!

Elämä on kurittanut, paljon hankintoja. Nälkäiseksi en jäänyt, liikuin koko päivänä 20 kilometriä Loimaan metsissä ja asfaltilla, mutta kahdeksalta illalla ostin parit lihapiirakat ja patukan. Kassallako muistin, että viimeinen aukiolotunti olisi paistopisteen ilta-alea, mutta kassa ei myy. Sanon, etten ota siihen hintaan. Vähillä unilla unohtui kokonaan, että muuttotappiopaikkakunnallahan Prisma on auki kello 22 asti. Esimies vastaa, että maksaa pitäisi ja kassa kysyy minuuteissa tuoliltani maksamaan.

Yhteenveto: ensi vuonna uudestaan, Hesburgeriin nyt

"Pussi on aina ostopäätöksiä paistopisteessä, lähes kaiken muun saa jättää! Yhdeksältä alkaa alet, ensikertaan.", naiskassa iloitsee ja S-korttini vinkuisi taas. Jos jotain positiivista, halvempaa kuin ties mitä maksava burgeri ja nälkä taittui kotiin asti. Eikä se lopulta niin huono asia kylällä ollutkaan, etten lounastamaan päässyt, 30 euroa siirtyivät S-tuottotilille tuottamaan. Vakuutuslaskuni saapui samalla vuodeksi, enkä vain malttanut olla maksamatta sitä heti, vaikka eräpäivää oli tammikuun 2., 2025.

Sinne meni syntymäpäiväsi, uusi 74,61 euron meno, mutta mikä on tärkeämpää ajoissa maksettu vakuutuslasku vuodelle 2025 vai kolmenkympin (ehkä) herkullinen burgeri, minkä ndujasta ei ole 34-vuotiaalla tietokonenörtillä aavistustakaan? Sen verran paljastaisin, että sanoin Ok Google ja kysyisin keskellä Loimaata mikä on nduja ja vastaus luettiin sekunnissa. Jos vastaus ei miellytä, tai et ole samaa mieltä sen kanssa, älkää syyttäkö minua. Google kertoisi, ja ehkä rastitat joskus toisten sitten taas.

Selvisi, että nduja on salamilevitettä, paljon pehmeämpää kuin tavallinen makkara. Se on kotoisin Italian Calabriasta, sieltä saappaan kärjestä, jossa ruokasi on vähintäänkin tulista. Nduja valmistetaan possun rasvaisimmista osista ja tulisista jauhetuista chileistä, jota saattaa olla liki kolmannes tuotteen painosta. Tahna on oikeastaan hävikkiruokaa, sillä näin possuista ei mene mitään hukkaan. On kypsää, sitä voit syödä sellaisenaan tai laittaa burgerini väliin. Kiitos tästä Siri, kuka oletkaan valistamassa.

Vaikka syksyllä pimenee aika varhain, en malta olla kokematta tuota super kaunista luontohelmeä Varsinais-Suomessa, hyvällä maaseudullani. Viiden kilometrin lenkki oli kaunis, ensi kerralla otan sen kahteen kertaan ja todennäköisesti variksiakin tulee ikävä, mitäpä minä ilman Loimaata? Talvellasi en kuitenkaan enää mihinkään lähde. Jos kiinnostaa puiden halaaminen, aito linnunlaulukin ja variksieni tyylikkäät lennot taivaalla, kannattaa tulla Hirvikoskelle. Pirkkalaa ei siinä ole, mutta variksia on :)

Parhaiten viiden kilometrin treenille pääset Juvan asuinalueelta, vesitorni on niin hyvä maamerkki, sinne siis peremmälle maailmaan. Maailmaani, jossa luontokin ottaa vallan. Hyviä valokuvia sieltä saa ja vielä parempia aineettomia lahjoja jouluun. Älä tuhlaa rahaa joulupakettiin, luonto on jo olemassa.

Voiko tänään lähteä, metropoliin. Hyviä jatkoja Hirvikosken varikset, tulen takaisin kylään! ✌