Pyöräillen kohti Kiimajärveä

Matkalla toiseen kaupunkiin

Sastamalaan on pitkä matka
Jaa, pyöräillen ei pääse mihinkään? Ajattelin rikkoa kaikki pelkoni yhdellä kertaa. Mittariin ajattelin kerryttää tällä kertaa 140 kilometriä. Aiempi päiväennätys oli hieman yli sata. Eilen suuntasin kohti Kiimajärven maisemia. Kylä ja se on järvi tai kylä Sastamalan kaupungissa.

Lähteä piti tietenkin Tampereen maisemista kohti Nokian kaupunkia. Sinne ei ole tietenkään kunnon pyöräreittejä, joten osan matkasta oli mentävä autojen seassa. Se ei ollut mitenkään mahdotonta, autoihin tottuu. Hankalinta oli polkea ylämäkeen, mutta missään vaiheessa ei tuntenut oloaan väsyneeksi. Päin vastoin, koko matkan jälkeen voisi ajatella, että muutama lisäkilometrikin maistuisi. Iloinen reissu siis, ilman tarvetta Facebookissa istumiseen.

Kiimajärvi? Hei, ensin Nokialle!

Ehkä se johtui pehmustetuista pyöräilyhousuista ja mukavasta ajopaidasta? Mutta ennen sitä on mietittävä ääneen: jotta pääsee edes Kiimajärvelle, on mentävä ensin Nokialle? Sinne siis ja onneksi hyvin pian ajoin jo Sorvan kylän ohi. Sen kautta ajoin viime keväänä kohti Vesilahden maisemia Narvan kylään. Jotenkin muistui mieleen se juuri tällä matkalla erityisesti, mutta ajattelin saada yhtä hyviä hetkiä talteen myös tämän matkan muodossa hieman erilaisella reitillä.

Valitettavasti siitä matkasta ei ole blogimerkintää. Pääasiassa siksi, koska ennen ei minulla ollut edes digikameraa saati sitten tätä blogia, joten vain nykyiset matkat blogin elämän varrelta ovat tallennettu. Niistäkin vain suurimmat matkat päätyvät blogiin asti. Autolla ajaessa näet kylttejä tämän tästä, mutta pyöräillen matkakilometrit saat tietää vasta suuren ajan päästä. Mutta se on palkitsevaa, nimittäin Sastamalaan ei ole enää kauan. Ei ainakaan juuri nyt ja lisää jää taakse.

Takanani monta Nokian kylää, mutta monta vielä edessä Sastamalan puolelta. Oli oikeastaan ilouutinen Sastamalan kyltti. Kaupunki on kyllä huikaisevan iso, joten kyltti ei vielä vie itse kaupunkiin. Sitten kun sinne pääsi, fiilis oli hieno. Jotain olin saanut aikaiseksi ilman autoa. Mielestäni autoa ei tarvitse mihinkään, enkä edes hanki ajokorttia, koska en ole tähänkään mennessä kaivannut autoa. Joissain paikoissa auto on välttämätön, esimerkiksi maaseudulla. Itse en asu siellä.

Sastamalaan pääsee jokainen

Sastamalassa kävin tietenkin Lidlissä ja ostin sieltä monta juomapulloa. Kaupunki oli niin kaunis, että siellä kelpasi nauttia myös jäätelöä. Sitten pitikin laittaa navigaattori päälle, vie minut Kiimajärven ihmeelliseen maailmaan. Jostain syystä puhuja oli lomalla ja sain vain äänimerkkejä ohjeiden sijasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin lähes perille. Navigaattori yritti viedä järvelle toisen pihan kautta ja siitä tuli vähän sanomista. Kunnes kerroin, että olen Pirkkalasta...

Mies sanoi, että tällä puolella järveä ei ole julkista rantaa ja jos sinne haluan, pitää minun mennä päätietä sieltä mistä tulin, jatkaa järven suuntaan siis. Miehen mukaan sinne oli häneltä kymmenen kilometriä. Kiitin neuvoista ja pahoittelin hänen pihan valloitusta maastopyörälläni ja syytin kovaan ääneen Googlen navigaattoria. Suomessa tietenkin asiat ymmärretään, eikä tullut selkäsaunaa, koska kaikkea ei voi tietää itse. Päätin kuitenkin siirtyä päätietä kohti kuvia ottaen.

Kellohan oli jo lähes kuusi, joten ajattelin, että nyt ei jatketa rannalle. Kysymys ei ollut ajasta, vaan siitä, että jaksanko sitten enää takaisin. Takaisin mentäessä oli kivat antimet, Googlen puhuja päätti avata suunsa ja vei jopa lyhyempää reittiä! Kiitos, mutta samalla ei kiitos. Nälkä oli voimissaan, mutta navigaattori päätti olla viemättä keskustaan, jossa ajattelin syödä pizzat. Taas, en jaksanut enää palata takaisin ja jatkoin matkaani kohti kotikulmia, polkien paljon lisää.

Loppusanat

Hei, ei ei, en sitä salaa - matka oli täyttä kivaa. Vaikka syödä piti, jatkoin matkaa. Ilahduin, kun näin huoltoaseman. Siellä näkemys hampurilaisesta oli täytetty sellainen, mutta täysin kylmä sellainen. En ottanut sitä, vaan päätin herkutella täytetyn ruisleivän kanssa. Siitä sai vähän energiaa jatkamaan ylämäkeen. Onneksi heti sen jälkeen muutama kilometri mentiin alamäkeen tekemättä juuri mitään. Pyörä kulki 50 km/h alaspäin ilman omia panostuksia. Laatuaikaa!

Sitten olinkin jo Nokialla ja pian odotti Sorvan kyläkin. Sorvan kylässä olin noin 20 minuuttia ennen yhdeksää ja ajatuksena oli ehtiä Nokian Lidliin. Olin varma, etten jaksaisi enää kotona tehdä mitään ruokaa muutamaan tuntiin. Lidlin pihalle ennätin kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa ja se oli lottovoitto. Hain jugurttia ja parit lihamakaronilaatikot. Pääsin halvalla siis, toki ABC kotikunnassamme olisi ollut auki vuorokauden ympäri, mutta hintatasokin on ihan toinen.

Kotona huomasin, että matkaan meni huikaisevat 140 kilometriä kaikkiaan ja pyörän selässä olen istunut ajaen noin kuusi tuntia. Tunnissa meni noin 23 kilometriä. Kiva keskivauhti! Sain myös hyviä uutisia - kaikki on mahdollista. Mitäpä jos itse kokeilisit pyöräillä jonnekin? Se on hyvin hauskaa ja musiikki soi Elisalaiseen tapaan hyvin mobiiliverkosta ilman Offline-sähläystä. Olen oppinut, että Saunalahden puheliittymällä Spotifyn paikallinen lataus on ajanhukkaa.

Itse asiassa soi huonosti vain ehkä 500 metrin ajan tosi syrjässä, muuten pelannut mainiosti. Lopuksi kuvagalleria, jossa muutamia kuvia muun muassa Kiimajärveltä. Katso ja ihastu!

Kuvagalleria










Kommentit