Kiimainen pyöräilyhetkesi Kiimajärvelle

Jaa, pyöräillen ei pääse mihinkään? Ajattelinpa rikkoa kaikki pelkoni yhdellä kertaa. Mittariin ajattelin kerryttää sillä kertaa 140 kilometriä. Aiempi päiväennätyksesi oli vähän yli sataa. Eilen suuntasin kohti Kiimajärven maisemia. Kyllä vain. Se on järvi tai kylä Sastamalan hienossa kaupungissanne. Kiimajärvi valikoitui matkani suunnaksi ennen muuta juuri siksi, että tuo kuulosti niin kiimaiselta paikalta käydä. Rakastan polkimia, sillä ne tarjoavat aitoja elämyksiä edullisesti ilman velkataakkaa tai pankkilainaa.

Lähteä sai tietenkin Tampereen maisemista kohti Nokian kaupunkia. Sinne ei ole tietenkään kunnon pyöräreittejä, joten osan matkoista oli mentävä autojen seassa. Tämä ei ollut mitenkään mahdotonta, autoihini tottuu. Hankalinta oli polkea ylämäkeen, mutta missään vaiheessa ei tuntenut oloaan aivan väsyneeksi. Päin vastoin, koko matkan jälkeen voisi ajatella matkailua lisää. Lisää matkailuja? Täällä kertoopi todennäköisesti hyvästä kunnostaan, jota suosittelen muillekin ylläpitämään niin kovasti.

Paremmin ajattelee aina silloin, kun muutama lisäkilometri maistuisi, ilman minkäänlaista pelkoasi televisio-ohjelmanne ohi menemisestä. Iloinen reissu siis, ilman tarvetta myöskään Facebookissa tai lehtien sivuilla istumiseenne. Matkan aikana voisit vain kuunnella ihanaa musiikkia ja unohtaa loput. Sastamalassa on kuitenkin muitakin hyviä ja käymisen arvoisia kyliä. Yksi niistä on Stormi, joka olisi matkan varrella. Tähän kylään en kuitenkaan tällä kertaa kulkeutunut jostakin syystä, harmitusta!

Suunnitelmissa on käydä Stormissa joku toinen kesä. Pyörällä. Juurihan kerroin, etten kiesiä tarvitse mihinkään. Minä poljen. Suomen kesässä. Kunto kasvaa, tai pysyy vähintään samana, ja tämän lisäksi maisemia voi pysähtyä katselemaan. Kiesissä ajelet vain ohi, etkä koskaan käy Stormissa, mikä onkin harmi. Stormissa on varmasti jotain, mitä en ole ainakaan itse ennen nähnyt, mutta tuskin siinäkään. Suomalainen kyläs on mielestäni parempi nähtävyys kuin Berliinin keskustaa tai Kyproksen rantaa.
Sastamalassa olisi voinut käydä tietysti autollakin, mutta autottomana ajattelin polkaista maastopyörääni, ilmeisesti kuntoni on vielä hyväkin. Matkoillani kuulin biisin Kiimajärvellä, ja se olkoon muisto reissustani.
Monsterize (DJ Gollum Radio Edit) soi Elisan 3G:llä mutkitta itse Kiimajärven helmoissasi, mutta ensi vuonna aion liittymän kilpailuttaa DNA:lle, että saan toimivan 1 Mb/s netin juurikin kotikulmilleni.

Toivottavasti kyseinen netti ei toimi ainakaan huonommin matkalla Sastamalaan tai vain muualle.

Olenko valmiiksi eksyksissä, missä on tuo Kiimajärvi!

Kysyi muutamia, eivät lähde kuin autolla, silloinkin lentokentille isosti? Nyt, ennen sitä on mietittävä ääneen: jotta pääsee edes Kiimajärvelle, on mentävä ensin Nokialle? Sinne poljet ja onneksi hyvin pian poljin jo kauniin Sorvan kylän ohi. Sen kautta poljin viime keväänä kohti Vesilahden kivoja maisemiasi Narvan kylääni. Jotenkin muistui mieleeni se juuri tällä matkalla erityisesti, mutta ajattelin saada yhtä hyviä hetkiä talteen myös tuon loistomatkan muodossa hieman erilaisella matkailureitilläni kesässä.

Valitettavasti siitä matkasta ei ole blogimerkintää. Pääasiassa siksi, koska ennen ei minulla ollut edes digikameraa saati sitten tätä loistoblogia, joten vain nykyiset matkani blogin elämän varrelta ovat nyt tallennettu. Niistäkin vain suurimmat matkat päätyvät blogiin asti. Autolla ajaessa näet kylttejä tämän tästä, mutta pyöräillen matkakilometrit saat tietää vasta suuren ajan päästä. Mutta tuo on palkitsevaa, nimittäin Sastamalaan ei ole enää kauan. Ei ainakaan juuri nyt, ja lisää metrejä jää koko ajan taakse.

Takanani monta Nokian kylää, mutta monta on vielä edessä Sastamalan puolelta. Oli oikeastaan iloja täynnä oleva uutinen Sastamalani kyltti. Kaupunki on kyllä huikaisevan iso, joten kyltti ei vielä vie itse kaupunkiin. Sitten kun sinne pääsi, fiilis oli hieno. Jotain olin saanut aikaiseksi ilman autoa. Mielestäni autoa ei tarvitse mihinkään, enkä edes hanki ajokorttiani, koska en ole tähänkään mennessä kaivannut autoa. Joissain paikoissa auto on toki välttämätön, esimerkiksi maaseudulla. Itsehän en asusta siellä.

Haaste edessä: Jyri, 24, polki Sastamalaan

Sastamalassa kävi tietenkin Lidlissä ja ostin sieltä monta juomapulloa. Kaupunki oli niin kaunis, että siellä kelpasi nauttia edullista jäätelöä. Sitten pitikin laittaa navigaattori päälle, vie minut Kiimajärven ihmeelliseen maailmaani. Jostain syystä puhuja oli lomalla ja sain vain äänimerkkejä ohjeiden sijasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin lähes perille. Navigaattori yritti viedä järvelle toisen pihan kautta ja siitä tuli vähän sanomista. Kunnes kerroin, että olen yksinäinen turisti tämän maanne Pirkkalasta...

Mies ilmoitti, että tällä puolella järveä ei ole julkista rantaa ja jos sinne haluan, pitää varmaan mennä päätietä sieltä mistä tulin, jatkaa järven suuntaan vain. Miehen mukaan sinne oli häneltä kymmenisen kilometriä. Kiitin neuvoistasi, pahoittelin hänen pihansa valloitusta maastopyörälläni ja syytin kovaan ääneen Googleni navigaattoria. Suomessa tietenkin asiat ymmärretään, eikä tullut selkäsaunaa, koska kaikkea ei voi tietää itse. Päätin kuitenkin siirtyä päätietä kohti ja kotiin muutamia kuvianne ottaen.

Kello oli jo miltei kuusi, joten ajattelin ettei nyt jatketa uimarannalle. Kysymys ei ollut ajastani, vaan siitä, että jaksanko sitten enää takaisin. Takaisin mentäessä oli kivat antimet, Googlen puhuja päätteli avata suunsa ja vei jopa lyhyempää reittiä! Kiitos, mutta samalla ei kiitos. Nälkä oli voimissaan, mutta navigaattori päätti olla viemättä keskustaan, jossa ajattelin syödä pizzat. Miksi taas, en jaksanut enää palata takaisin ja jatkoin matkaani kohti kotikulmia, polkien vieläpä runsaasti lisää maisemia kohti.

Yksinäinen turisti täältä Pirkkalasta, hyvä tarina siinä

Tällä hetkellä olen 24-vuotias, mutta kymmenen vuotta sitten opiskelit Tesoman koulussasi, Jenna ja Hanna kysyivät joskus juomaan luokan muutamieni kanssa. He joivat olutta, siideriä ja kotikaljaa. Olin juuri se poika, jota ei kiinnostanut turhanpäiväinen juominen ja loputtomat seminaarit toisista selkien takana. Jenna oli kylläkin tämän luokan iloisin tyttö, mutta edes hänen pyyntö liittyä mukaan ei saanut aivojani hyväksymään tätä. Opit nyt yläasteella sen, että yksin on parempaa kuin juovassa seurassasi.

15-vuotiaana teininä ostit Citymarketista kuulokkeet Philipsiltä ja tajusit vihdoin sen, että minulla on kaikki, esimerkiksi elektroninen tanssimusiikkini. Kesälomalla poljin joka arkiaamu Jopolla väsymättä Tampereelle hakeakseni Aamulehden ilmaiseksi Keskustorin ständiltänne. Työtään tekevä perheeni ei silloisena kesänä joutunut lehdestäs maksamaan. Opin jo kymmenen vuotta sitten pärjäämään vähällä ja yksin. Kasvatin itseluottamusta, enkä hyväksy huonoa seuraa. Kiimajärvelle hyväksyisit musiikin.

Musiikki piti miehet tiellä, vaikka mukana ei ollutkaan Reissumiestäsi juustolla ja makkaralla. Pääsin syömään kunnolla vasta Sastamalan Lidlissä, paistopiste on tuo juttu johon uppoaa paljon vähemmän rahaa kuin ainaisiin oluisiin, siidereihin ja kavereihin. Olen vielä Facebookissa, joka sanoo maailmalle, että omistan ainakin 30 kaveria. Näistä tuskin tavannut edes yhtä vuosiin, koska minun ei ihan nappaa odottaa viikonloppuja arkisin, ja nukkua sunnuntait lauantaiseen juomiseen. Elämä on valintaa aina.

Suomi ei polkemalla lopu, nyt Kiimajärvi

Minulta kysytään jatkuvasti miksi minulla ei ole ystäviä, parisuhdetta tai jotain. Tämä kaikki juurtuu nuoruuteen, jolloin en halunnut mennä Jennan, Hannan, Artun ja Ollin kanssa juomaan siideriä. Enkä edelleenkään pidä alkoholeista, koska tunnen itseäni absolutistina. Alkoholi on melko kallista, eivätkä samaiset Jennat, Hannat, Artut taikka Ollit olleet kovinkaan kiinnostuneita esimerkiksi: päivittäisestä pyöräilystä, lähiluonnosta, pirtelöiden suunnitteluista taikka mistään järkevästä noin muutenkaan.

Haluan pyhittää tämän vuoksi kokonaisen elämäni elektroniselle tanssimusiikille. Musiikki on pitänyt seuraa silloinkin, kun muut Ollit ja Jennat menevät tiskien kautta oksentelemaan pubin vessaan, ilman aikomustakaan lopettaa tai edes vähentää sitä. Sastamalassa ymmärsin juurikin, että yksin sain polkea niin nopeasti tai hitaasti kuin halusin. Kukaan ei ole pakottanut saastuttavaan autoon, jonka ottamatta jättämisestä päätin Tesoman koulussa. Ihastuin, että kouluuni pääsin pyörällä tai ihan paunulaisilla.

Yksin meneminen on oikeastaan mahtavaa. Ilman kavereita olen säästänyt jo tuhansia rahaa. Et käytä rahojani juomisiin, tupakointiin, ulkona syömisiin tai uusiin trendeihinne. En kilpaile kenellä on uusin iPhone tai isoin äly-TV. Saan elää rauhassa ja päättää menoistani itse, en kuitenkaan täysin luovuttaisi vielä. Joskus haluaisi löytää ystävääni, jota ihanan oikeasti kiinnostaisi polkea Sastamalaani enemmän kuin linja-autooni oksentaminen baarireissunsa jälkeen. Onko heitä, tämän aika meille näyttäköön!

Näin pidän Raleigh FS29 -maastopyörää ajokunnossa

Varovaisen arvion mukaan poljet vuosittain, ainakin teit niin vuonna 2014, noin 3 000 kilometriä. Voi laskea paljonko säästin bensiinissä ja paljonko nettosin kunnossa. Noilla määrillä pyörä vaatii huoltoa ja voin sanoa, että en osaa kaikkea, enkä häpeä sanoa sitä ääneen. Kaikkea ei tarvitsisi osata itse. Enkä tiedä esimerkiksi vaihteiden säädöstä tuon taivaallista. En myöskään ymmärrä levyjarrujen vaihdosta mitään. Osaan kuitenkin vaihtaa renkaita, voidella, asentaa lisäosia ja tehdä muut arjen perusjutut.

Sinulla ei ole aikaa tutustua kaikkeen itse, ja haluan ennen muuta säästää vapautta, joten pyörääni saa koskea alan ammattilainen Pirkkalan pyörähuollosta. Edullista, ja nyt rikkinäiset osat vaihdetaan. Eikä tarvitse käsiään liata, ja ihme tulee vielä pestynä takaisin. Tällä poljen sitten Kiimajärvelle, Takamaalle taikka Suodenniemeen. Maksan palvelustasi mieluusti rahaa, koska tiedän etten itse kaikkea osaa, eikä minun tarvitse. Ei edelleenkään. Säästöjäsi tulee siitä, kun ei tarvitse kiesiä ostaa ja sen kuluja sietää.

Joku vuosittainen perushuolto ei paljoa lompakossa paina. Sekään ei harmita, että kunto nousee. Olen sitä mieltä, että Pirkkalasta on Sastamalaan noin 45 kilometriä pyörällä. Jos kiinnostaa polkea muualla kuin V12-tiellä, niin löytyy myös kyläteitä palvelukseenne, tuolloin matkani pituus on jo 55 kilometriä. Tämä reitti jää itsellä tulevaisuuteeni, koska haluan todellakin polkea Sastamalaani joskus Ketunkylän kautta. Tiedän, että en joudu ongelmiin, koska pyöräni on huollettu ammattilaisten voimin. Ainakin.

Pirkkalan pyörähuolto korjaa ja entisöi

Aikoinaan minulla meni muutama osa rikki, ja Jukka pyörähuollosta vaihtoi vielä ketjun ja muutaman pakan, sen lisäksi vaihdettiin kaikki vaijerit pyörässä. Pyörä tuntui heti kuin uudelta, eli jälleen kerran vanhan korjaus voi tulla halvemmaksi kuin uuden ostaminen. Isällä on nyt sellainen mentaliteetti, että vähintään kahden vuoden välein täytyi kiesit vaihtaa. Ihmismieli on siitä erikoinen, että se haluaa aina uutta, tai jotain uudempaa. Voit vakuuttaa itsesi sillä, että samalla lehmällä pärjää vuosikymmeniin.

Jukka sanoi, että kun minulle tuo pyöräsi uudelleen sekä uudelleen, tulet polkemaan vuosikymmeniä. Siltä näyttää. Hommasin tämän pyöräni vuosia sitten, enkä näe syytä luopua tästä vuosienkaan päästä. Olen sentään nuuka ja haluan ottaa jokaisesta tavarasta, jokaisesta ostoksesta sekä jokaisesta hetkestä ilon irti. Enkä näe mahdollisena, että polkisin 399 euron tarjouksella kaksi vuotta ja ostaisin seuraavan tarjouksen. Sehän olisi tyhmää, uuttakin pyörää pitäisi huoltaa vuosittain, jotta komeus kestää aikaa.

Näe pyöräilyn rohkeana. Ymmärrän, että kilpailijani on kiesillään Sastamalassa nopeitten, mutta hän tuskin näkee kyliä, saa aikaiseksi pysähtymään, tai näkemään uutta mahdollisuuttaan huippukuntoon. Samalla kun V12-tiellä kiesit ja rekat ohittelivat polkijaa pelottavalla tavalla, hikoilin päästä varpaisiin Kiimajärven uintireissua kohti. Lidlistä sai mukavasti vettä, jota oli mukana useampi litra. Seuraava on vasta Sastamalassa, ja tästä jokainen nokialainen tietää. Enkä ole nokialainen, poljin vaivoittani ohi.

Et mene Sastamalaan, upeilla Länsilinjoilla? Ei kiitos!

Joku sitä aina ihmettelee, että eikö olisi helpompi mennä Sastamalaan vaikka junalla tai bussilla. Olisi, mutta nuuka tietää, että se maksaa. Nuuka ei maksa Länsilinjoille 15 euroa yhdestä arjen bussikyydistä Sastamalaan kilpailun puuttumiseen. Junalla pääsisi alle kympin menopaluulla, mutta kun tarkemmin miettii, niin säästin nekin polkemalla. Junassasi ei kerry kuntoa, paitsi jos VR aikoo asentaa lähijunaan muutaman kuntopyörän, joka lisäisi junien houkuttelevuutta. Poljen ennen muuta säästöni toivossa.

En tiedä mikä olisi paras motivaattori polkemiseen, kunnon kohotuksen jälkeen, jos ei raha. Ajattelisit paljonko voisit säästää, jos tekisit edes puolet vähemmän automatkojasi nykyisestä. Voisit asua jossain mualla, lähempänä työpaikkaa, ja polkea tai kävellä konttoriin. Talvella en toki polje itse, mutta silloin Länsilinjat saa minun rahaa, eikä silloinkaan edes tarpeettomasti. Talvisin kuljen nimittäin pääasiassa omaan ruokakauppaan kerran viikossa, jos edes silloin. Oma ruokakauppa onkin Pirkkalan hyvä Lidl.

Kesäisin poljen erityisen paljon, ja esimerkiksi aiemmin olen käynyt Ylöjärven kylissä Metsäkylä ja Takamaa. Saan upeaa matkakokemusta, eikä kiinnosta Finnairin lento, koska ajattelen sitä säästönä. Jos jätän rantalomani väliin, säästän tuhat euroa helposti. Tiedän, ettei pyöräily Kiimajärvelle lentoa korvaa, mutta tuhat euroa vauraampana en lähde valittamaan. Silloin, kun lennoilla olin, en koskaan lentänyt lainarahalla. Sitähän saisi nykyään perkele vaikka Bigbankista taikka Bank Norwegianista.

Säästö motivoi polkemaan: rahat tilillä

Polkupyörän huoltokulu alan ammattilaisilla on murto-osa autoilun koko hinnasta bensoinesi. Sinun ei tarvitse tietää pyöräni huoltamisesta mitään, niin olet voitolla. Nyssen vuosilippu maksaa ilmeisesti sekin 360 tai 365 euroa ja sillä pääsee rajattomasti bussiin seuraavat 365 päivää. Saanko kertoa, että jo vuoden 2014 maastopyöräni huoltokulut alittivat reippaasti 250 euroa korjauksineen Jukan huollossa. Sitten ne 120 euroa riittivät kohtalaisesti yksittäisiin bussimatkoihin tälle vuodelle, on vielä jäljellä.

Kiesittömyys on minulle arvovalinta. Vihreät saavat nostaa autoilun hintaa, mutta se vaikuttaa tässä lähinnä kalliimpana ruokana, mutta siltikään en säästä syömisestäni. Vaikka hintoja nostetaan välillä, koska tomaatin kuljettaminen on aina kalliimpaa, hyödynnän tarjouksia ja kauppojen omia merkkejä, jolloin ruokabudjettiin ei uppoa aiempaa enemmän rahaa. Olen vielä laiha, koska olen nuuka, ja poljen säästöjen toivossa. Näin tiedän, että mikään inflaatio ei saa talouttani epätasapainoon, koska selviät.

Autoilunne on minusta kallista. Se vie terveyden ja rahat. Joku saattaa asua jossain päin Suomea ilman busseja taikka kunnollisia pyöräteitä. Otan osaa. Asuminen on kuitenkin arvovalinta, ja etenkin vuokra ei sido sinua kaupunkiini, jossa nyt olet. Tästä syystä en hommaa omakotitaloa, koska haluan olla vain lähtövalmiudessa koko ajan. Jos esimerkiksi Pirkkala muuttuu surulliseksi asuinpaikaksi, muutan heti. Muuttosi käy helposti, koska olen jo kuukausia vähentänyt omaisuutta eli ylimääräistä roskatavaraa.

Yhteenveto: tavoitteena reissata lisää, polkupyörilläsi

Hei, ei ei, en sitä salaa, tämä matka oli täyttä kivaa. Vaikka syödä piti, jatkoin tuota loputonta matkaa. Ilahduin, kun näin huoltoasemani. Siellä näkemys hampurilaisesta oli täytetty sellainen, mutta täysin kylmä sellainen. En ottanut sitä, vaan päätin herkutella täytetyn ruisleivän kanssa. Sieltä saisit hieman energiaa jatkamaan ylämäkeen. Onneksi heti sen jälkeen muutama kilometri mentiin sitten alamäkeen tekemättä juuri mitään. Pyöräni kulkisi teitä pitkin yli 50 km/h ilman omia panostuksia. Näin nopeaa.

Sitten olin enää Nokialla, joten pian odotutti Sorvan kylä. Sorvan kylässä olin noin 20 minuuttia ennen yhdeksää ja ajatuksena olikin ehtiä Nokian Lidliin. Olin varma, etten jaksaisi enää kotona tehdä mitään ruokaa muutamaan tuntiin. Lidlin pihoille ennätin kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa ja se oli lottovoittos. Hain jugurttia ja parit lihamakaronilaatikot. Pääsin halvalla tällä kertaa, toki ABC omassa kotikunnassamme olisi ollut auki vuorokauden ympäri, mutta hintatasoni siellä olisi ihanan toinen.

Olohuoneessa huomasin, että matkaan meni huikaisevat 140 kilometriä kaikkiaan ja pyörän selässäni olen istunut polkien noin kuusi tuntia. Tunnissa meni noin 23 kilometriä. Kiva keskivauhti! Sain myös hyviä uutisia — kaikki on mahdollista. Mitäpä jos itse kokeilisit pyöräillä jonnekin? Sehän on hyvinkin hauskaa ja musiikkisi soi elisalaiseen tapaan hyvin mobiiliverkosta ilman Offline-sähläystä. Olen juuri oppinut, että Saunalahden liittymällä Spotifynne paikallinen lataus on täyttä ajanhukkaa it-nörtille.

Haluan korostaa miten nautinnollista on polkea suomalaisissa kylissä. Haluat polkea pian lisää, ehkä johonkin lempääläläiseen Nurmen kylääni? Sastamalan Stormiini? Kyliä on Suomessa runsaasti. Mikä parasta, sinun ei tarvitse ostella lentolippuja, bussilippuja taikka nukkua huonosti lisävelkaan. Vaikea kuvitella, että menisin enää kovin aktiivisesti ainakaan ulkomaille tämän kokemukseni jälkeen ilman turvatarkastuksia ja lentokentillä hukattuja tunteja. Se olisi niin vapauttavaa, että poljet tästä lisää.

Musiikki soi huonosti nyt 500 metrin ajan tosi syrjässä, muuten pelannut mainiosti. Olen harkinnut liittymän vaihtoa DNA:lle lähitulevaisuudessa, toivottavasti se ei toimi ainakaan huonommin. Ilman elektronista tanssimusiikkia en nimittäin jaksaisi polkea minuuttiakaan. Musiikki onkin energiaa.

Kiimajärvellä ei saisi olla kovin kiimainen, mutta olihan reissussa ilman matkailulippua hetkensä.

Kommentit

Viimeisimmän viikon luetuimmat

Hävikkimyymälästä fillarilla Rämsöössä

Näinkö tunnistat narsisteja tuoreeltaan

Sääli, kuusi vuotta S-pankin asiakkaana

Maan mainiot nuukan päiväreissut, €22

Paunun alasajo, bussiharrastus on siinä

Näinkö päädymme narsistien ansoihin

Limsaholismi ohi, järkivihreyttä kuntiini

En vieläkään käytä: WhatsAppia ja elän

Jyri, oliko uniikki INFJ-persoonallisuus

Pirkkalaan uusi kuntosali, ei uimahallia!