Pyöräillen kohti Kiimajärveä: "Oli kiimainen reissu"

Jaa, pyöräillen ei pääse mihinkään? Ajattelin rikkoa kaikki pelkoni yhdellä kertaa. Mittariin ajattelin kerryttää tällä kertaa 140 kilometriä. Aiempi päiväennätys oli hieman yli sata. Eilen suuntasin kohti Kiimajärven maisemia. Kyllä ja se on järvi tai kylä Sastamalan hienossa kaupungissa.

Lähteä piti tietenkin Tampereen maisemista kohti Nokian kaupunkia. Sinne ei ole tietenkään kunnon pyöräreittejä, joten osan matkasta oli mentävä autojen seassa. Se ei ollut mitenkään mahdotonta, autoihin tottuu. Hankalinta oli polkea ylämäkeen, mutta missään vaiheessa ei tuntenut oloaan väsyneeksi. Päin vastoin, koko matkan jälkeen voisi ajatella matkailua lisää. Lisää matkailua?
Paremmin ajattelee aina silloin, kun muutama lisäkilometri maistuisi, ilman minkäänlaista pelkoa televisio-ohjelman ohi menemisestä. Iloinen reissu siis, ilman tarvetta myöskään Facebookissa tai lehtien sivuilla istumiseen. Matkan aikana voi vain kuunnella ihanaa musiikkia ja unohtaa loput. Sastamalassa on kuitenkin muitakin hyviä ja käymisen arvoisia kyliä. Yksi niistä on Stormi, joka on matkan varrella. Tähän kylään en kuitenkaan tällä kertaa kulkeutunut jostakin syystä, harmitus!
Sastamalassa olisi voinut käydä tietysti autollakin, mutta autottomana ajattelin polkaista maastopyörää, ilmeisesti kunto on vielä hyväkin. Matkalla kuulin biisin Kiimajärvellä, ja se olkoon muisto reissusta.
Monsterize (DJ Gollum Radio Edit) soi Elisan 3G:llä mutkitta itse Kiimajärven helmoissa, mutta ensi vuonna aion liittymän kilpailuttaa DNA:lle, että saan toimivan 1 Mb/s netin juurikin kotikulmille.

Olen valmiiksi eksyksissä, missä on Kiimajärvi?

Ehkä se harmitus johtui pehmustetuista pyöräilyhousuista ja mukavasta ajopaidasta? Mutta ennen sitä on mietittävä ääneen: jotta pääsee edes Kiimajärvelle, on mentävä ensin Nokialle? Sinne siis ja onneksi hyvin pian poljin jo kauniin Sorvan kylän ohi. Sen kautta poljin viime keväänä kohti Vesilahden kivoja maisemia Narvan kylään. Jotenkin muistui mieleen se juuri tällä matkalla erityisesti, mutta ajattelin saada yhtä hyviä hetkiä talteen myös tämän matkan muodossa hieman erilaisella matkareitillä.

Valitettavasti siitä matkasta ei ole blogimerkintää. Pääasiassa siksi, koska ennen ei minulla ollut edes digikameraa saati sitten tätä loistoblogia, joten vain nykyiset matkat blogin elämän varrelta ovat nyt tallennettu. Niistäkin vain suurimmat matkat päätyvät blogiin asti. Autolla ajaessa näet kylttejä tämän tästä, mutta pyöräillen matkakilometrit saat tietää vasta suuren ajan päästä. Mutta se on palkitsevaa, nimittäin Sastamalaan ei ole enää kauan. Ei ainakaan juuri nyt, ja lisää metrejä jää koko ajan taakse.

Takanani monta Nokian kylää, mutta monta on vielä edessä Sastamalan puolelta. Oli oikeastaan iloa täynnä oleva uutinen Sastamalan kyltti. Kaupunki on kyllä huikaisevan iso, joten kyltti ei vielä vie itse kaupunkiin. Sitten kun sinne pääsi, fiilis oli hieno. Jotain olin saanut aikaiseksi ilman autoa. Mielestäni autoa ei tarvitse mihinkään, enkä edes hanki ajokorttia, koska en ole tähänkään mennessä kaivannut autoa. Joissain paikoissa auto on välttämätön, esimerkiksi maaseudulla. Itsehän en asu siellä.

Kiimajärven ihanat maisemat lähempänä ja Elisan 1 Mb/s 3G

Sastamalassa kävin tietenkin Lidlissä ja ostin sieltä monta juomapulloa. Kaupunki oli niin kaunis, että siellä kelpasi nauttia myös jäätelöä. Sitten pitikin laittaa navigaattori päälle, vie minut Kiimajärven ihmeelliseen maailmaan. Jostain syystä puhuja oli lomalla ja sain vain äänimerkkejä ohjeiden sijasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin lähes perille. Navigaattori yritti viedä järvelle toisen pihan kautta ja siitä tuli vähän sanomista. Kunnes kerroin, että olen yksinäinen turisti tämän maan Pirkkalasta...

Mies ilmoitti, että tällä puolella järveä ei ole julkista rantaa ja jos sinne haluan, pitää minun mennä päätietä sieltä mistä tulin, jatkaa järven suuntaan vain. Miehen mukaan sinne oli häneltä kymmenen kilometriä. Kiitin neuvoista, pahoittelin hänen pihan valloitusta maastopyörälläni ja syytin kovaan ääneen Googlen navigaattoria. Suomessa tietenkin asiat ymmärretään, eikä tullut selkäsaunaa, koska kaikkea ei voi tietää itse. Päätin kuitenkin siirtyä päätietä kohti ja kotiin muutamia kuvia ottaen.

Kellohan oli jo lähes kuusi, joten ajattelin, että nyt ei jatketa rannalle. Kysymys ei ollut ajasta, vaan siitä, että jaksanko sitten enää takaisin. Takaisin mentäessä oli kivat antimet, Googlen puhuja päätti avata suunsa ja vei jopa lyhyempää reittiä! Kiitos, mutta samalla ei kiitos. Nälkä oli voimissaan, mutta navigaattori päätti olla viemättä keskustaan, jossa ajattelin syödä pizzat. Miksi taas, en jaksanut enää palata takaisin ja jatkoin matkaani kohti kotikulmia, polkien vieläpä runsaasti lisää maisemia kohti.

Yksinäinen turisti Pirkkalasta, tarina tämän takana

Tällä hetkellä olen 24-vuotias, mutta kymmenen vuotta sitten opiskelin Tesoman koulussa, Jenna ja Hanna kysyivät joskus juomaan luokan muutamien kanssa. He joivat olutta, siideriä ja kotikaljaa. Olin juuri se poika, jota ei kiinnostanut turhanpäiväinen juominen ja loputtomat seminaarit toisista selkien takana. Jenna oli kylläkin tämän luokan iloisin tyttö, mutta edes hänen pyyntö liittyä mukaan ei saanut aivojani hyväksymään sitä. Opin jo yläasteella sen, että yksin on parempaa kuin juovassa seurassa.

15-vuotiaana teininä ostin Citymarketista kuulokkeet Philipsiltä ja tajusin vihdoin sen, että minulla on kaikki, esimerkiksi elektroninen tanssimusiikki. Kesälomalla poljin joka arkiaamu Jopolla väsymättä Tampereelle hakeakseni Aamulehden ilmaiseksi Keskustorin ständiltä. Työtään tekevä perheeni ei silloisena kesänä joutunut lehdestä maksamaan. Opin jo kymmenen vuotta sitten pärjäämään vähällä ja yksin. Kasvatin itseluottamusta, enkä hyväksy huonoa seuraa. Kiimajärvelle hyväksyin musiikin.

Musiikki piti miehen tiellä, vaikka mukana ei ollutkaan Reissumiestä juustolla ja makkaralla. Pääsin syömään kunnolla vasta Sastamalan Lidlissä, paistopiste on se juttu johon uppoaa paljon vähemmän rahaa kuin ainaisiin oluisiin, siidereihin ja kavereihin. Olen vielä Facebookissa, joka sanoo maailmalle, että omistan ainakin 30 kaveria. Näistä tuskin tavannut edes yhtä vuosiin, koska minun ei ihan nappaa odottaa viikonloppuja arkisin, ja nukkua sunnuntait lauantaiseen juomiseen. Elämä on valintoja.

Jyri, 24, pyöräilee Kiimajärvelle vapaaehtoisesti yksin

Minulta kysytään jatkuvasti miksi minulla ei ole ystäviä, parisuhdetta tai jotain. Tämä kaikki juurtuu nuoruuteen, jolloin en halunnut mennä Jennan, Hannan, Artun ja Ollin kanssa juomaan siideriä. En edelleenkään pidä alkoholista, koska tunnen itseäni absolutistina. Alkoholi on melko kallista, eivätkä samaiset Jennat, Hannat, Artut taikka Ollit olleet kovinkaan kiinnostuneita esimerkiksi päivittäisestä pyöräilystä, lähiluonnosta, pirtelöiden suunnitteluista tai mistään järkevästä noin muutenkaan.

Haluan pyhittää tämän vuoksi kokonaisen elämäni elektroniselle tanssimusiikille. Musiikki on pitänyt seuraa silloinkin, kun muut Ollit ja Jennat menevät tiskin kautta oksentelemaan pubin vessaan, ilman aikomustakaan lopettaa tai edes vähentää sitä. Sastamalassa ymmärsin juurikin, että yksin sain polkea niin nopeasti tai hitaasti kuin halusin. Kukaan ei ole pakottanut saastuttavaan autoon, jonka ottamatta jättämisestä päätin Tesoman koulussa. Ihastuin, että kouluun pääsin pyörällä tai paunulaisella.

Yksin meneminen on oikeasti mahtavaa. Ilman kavereita olen säästänyt jo tuhansia rahaa. En käytä rahojani juomisiin, tupakointiin, ulkona syömisiin tai uusiin trendeihin. En kilpaile kenellä on uusin iPhone tai isoin äly-TV. Saan elää rauhassa ja päättää menoistani itse, en kuitenkaan täysin luovuta vielä. Joskus haluaisin löytää ystävän, jota ihan oikeasti kiinnostaisi polkea Sastamalaan enemmän kuin linja-autoon oksentaminen baarireissun jälkeen. Onko heitä, sen aika meille näyttäköön!

Loppusanat

Hei, ei ei, en sitä salaa, tämä matka oli täyttä kivaa. Vaikka syödä piti, jatkoin tätä loputonta matkaa. Ilahduin, kun näin huoltoaseman. Siellä näkemys hampurilaisesta oli täytetty sellainen, mutta täysin kylmä sellainen. En ottanut sitä, vaan päätin herkutella täytetyn ruisleivän kanssa. Sieltä sai hieman energiaa jatkamaan ylämäkeen. Onneksi heti sen jälkeen muutama kilometri mentiin sitten alamäkeen tekemättä juuri mitään. Pyörä kulki 50 km/h alaspäin ilman omia panostuksia. Laatuaikaa, kiitos!

Sitten olinkin jo Nokialla ja pian odotti Sorvan kyläkin. Sorvan kylässä olin noin 20 minuuttia ennen yhdeksää ja ajatuksena oli ehtiä Nokian Lidliin. Olin varma, etten jaksaisi enää kotona tehdä mitään ruokaa muutamaan tuntiin. Lidlin pihalle ennätin kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa ja se oli lottovoitto. Hain jugurttia ja parit lihamakaronilaatikot. Pääsin halvalla tällä kertaa, toki ABC omassa kotikunnassamme olisi ollut auki vuorokauden ympäri, mutta hintataso siellä olisi ihan toinen.

Olohuoneessa huomasin, että matkaan meni huikaisevat 140 kilometriä kaikkiaan ja pyörän selässä olen istunut polkien noin kuusi tuntia. Tunnissa meni noin 23 kilometriä. Kiva keskivauhti! Sain myös hyviä uutisia — kaikki on mahdollista. Mitäpä jos itse kokeilisit pyöräillä jonnekin? Sehän on hyvinkin hauskaa ja musiikki soi Elisalaiseen tapaan hyvin mobiiliverkosta ilman Offline-sähläystä. Olen juuri oppinut, että Saunalahden liittymällä Deezerin paikallinen lataus on täyttä ajanhukkaa nörtille.

Soi huonosti ehkä 500 metrin ajan tosi syrjässä, muuten pelannut mainiosti. Olen kuitenkin harkinnut liittymän vaihtoa DNA:lle lähitulevaisuudessa, toivottavasti se ei toimi ainakaan huonommin.

Kiimajärvellä ei saisi olla kovinkaan kiimainen, mutta olihan reissussa hetkensä... lopetan tähän.

Kommentit

Viikon luetuimmat blogissa

Matkailulippu oravanpyörästä: "Elämä on valintoja"

Matti kukkarossa? Talous haltuun Pennolla

Nyt järkyttää! Mitä ihmettä tapahtui Lidlille?

Näin tunnistat narsistin empaatikkona

Minimalismi ja mikroaaltouuni: "Suhteemme ei jatku"