Kiimainen pyöräilyhetki Kiimajärvelle

Jaa, pyöräillen et pääse mihinkään? Ajattelinpa rikkoa kaikki pelkoni yhdellä kertaa. Mittariin ajattelin kerryttää tällä kertaa 140 kilometriä. Aiempi päiväennätykseni oli vähän yli sata. Eilen suuntasin kohti Kiimajärven maisemia. Kyllä vain. Se on järvi tai kylä Sastamalan hienossa kaupungissanne. Kiimajärvi valikoitui matkan suunnaksi ennen muuta juuri siksi, että tuo kuulosti niin kiimaiselta paikalta käydä. Rakastan polkemista keväällä ja kesällä, mutta myös syksyllä menee muutama reissu vain polkien.

Lähteä piti tietenkin Tampereen maisemista kohti Nokian kaupunkia. Sinne ei ole tietenkään kunnon pyöräreittejä, joten osan matkasta oli mentävä autojen seassa. Tämä ei ollut mitenkään mahdotonta, autoihin tottuu. Hankalinta oli polkea ylämäkeen, mutta missään vaiheessa ei tuntenut oloaan aivan väsyneeksi. Päin vastoin, koko matkan jälkeen voisi ajatella matkailua lisää. Lisää matkailua? Täällä kertoo todennäköisesti hyvästä kunnostaan, jota suosittelen muillekin ylläpitämään niin kovasti.

Paremmin ajattelee aina silloin, kun muutama lisäkilometrisi maistuisi, ilman minkäänlaista pelkoasi televisio-ohjelmanne ohi menemisestä. Iloinen reissu siis, ilman tarvetta myöskään Facebookissa tai lehtien sivuilla istumiseenne. Matkan aikana voisit vain kuunnella ihanaa musiikkia ja unohtaa loput. Sastamalassa on kuitenkin muitakin hyviä ja käymisen arvoisia kyliä. Yksi niistä on Stormi, joka olisi matkan varrella. Tähän kylään en kuitenkaan tällä kertaa kulkeutunut jostakin syystä, harmitusta!

Suunnitelmissa on käydä Stormissa joku toinen kesä. Pyörällä. Juurihan kerroin, etten kiesiä tarvitse mihinkään. Minä poljen. Suomen kesässä. Kunto kasvaa, tai pysyy vähintään samana, ja tämän lisäksi maisemia voi pysähtyä katselemaan. Kiesissä ajelet vain ohi, etkä koskaan käy Stormissa, mikä onkin harmi. Stormissa on varmasti jotain, mitä en ole ainakaan itse ennen nähnyt, mutta tuskin sinäkään. Suomalainen kylä on mielestäni parempi nähtävyys kuin Berliinin keskusta tai Kyproksen rantasi.

Sastamalassa olisi voinut käydä tietysti autollakin, mutta autottomana ajattelin polkaista maastopyörääni, ilmeisesti kuntoni on vielä hyväkin. Matkallani kuulin biisin Kiimajärvellä, ja se olkoon muisto reissustani.

Monsterize (DJ Gollum Radio Edit) soi Elisan 3G:llä mutkitta itse Kiimajärven helmoissasi, mutta ensi vuonna aion liittymän kilpailuttaa DNA:lle, että saan toimivan 1 Mb/s netin juurikin kotikulmilleni.

Toivottavasti kyseinen netti ei toimi ainakaan huonommin matkalla Sastamalaan tai vain muualle.

Olen valmiiksi eksyksissäni, missä on Kiimajärvi? Kiimajärvi?!?

Ehkä se harmitus johtui pehmustetuista pyöräilyhousuista ja mukavasta ajopaidasta? Mutta ennen sitä on mietittävä ääneen: jotta pääsee edes Kiimajärvelle, on mentävä ensin Nokialle? Sinne siis ja onneksi hyvin pian poljin jo kauniin Sorvan kylän ohi. Sen kautta poljin viime keväänä kohti Vesilahden kivoja maisemiasi Narvan kylään. Jotenkin muistui mieleen se juuri tällä matkalla erityisesti, mutta ajattelin saada yhtä hyviä hetkiä talteen myös tämän matkan muodossa hieman erilaisella matkailureitilläni.

Valitettavasti siitä matkasta ei ole blogimerkintää. Pääasiassa siksi, koska ennen ei minulla ollut edes digikameraa saati sitten tätä loistoblogia, joten vain nykyiset matkani blogin elämän varrelta ovat nyt tallennettu. Niistäkin vain suurimmat matkat päätyvät blogiin asti. Autolla ajaessa näet kylttejä tämän tästä, mutta pyöräillen matkakilometrit saat tietää vasta suuren ajan päästä. Mutta tuo on palkitsevaa, nimittäin Sastamalaan ei ole enää kauan. Ei ainakaan juuri nyt, ja lisää metrejä jää koko ajan taakse.

Takanani monta Nokian kylää, mutta monta on vielä edessä Sastamalan puolelta. Oli oikeastaan iloja täynnä oleva uutinen Sastamalan kyltti. Kaupunki on kyllä huikaisevan iso, joten kyltti ei vielä vie itse kaupunkiin. Sitten kun sinne pääsi, fiilis oli hieno. Jotain olin saanut aikaiseksi ilman autoa. Mielestäni autoa ei tarvitse mihinkään, enkä edes hanki ajokorttiani, koska en ole tähänkään mennessä kaivannut autoa. Joissain paikoissa auto on toki välttämätön, esimerkiksi maaseudulla. Itsehän en asusta siellä.

Kiesi edessä: Jyri, 24, polkee Sastamalaan

Sastamalassa kävin tietenkin Lidlissä ja ostin sieltä monta juomapulloa. Kaupunki oli niin kaunis, että siellä kelpasi nauttia edullista jäätelöä. Sitten pitikin laittaa navigaattori päälle, vie minut Kiimajärven ihmeelliseen maailmaani. Jostain syystä puhuja oli lomalla ja sain vain äänimerkkejä ohjeiden sijasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin lähes perille. Navigaattori yritti viedä järvelle toisen pihan kautta ja siitä tuli vähän sanomista. Kunnes kerroin, että olen yksinäinen turisti tämän maanne Pirkkalasta...

Mies ilmoitti, että tällä puolella järveä ei ole julkista rantaa ja jos sinne haluan, pitää varmaan mennä päätietä sieltä mistä tulin, jatkaa järven suuntaan vain. Miehen mukaan sinne oli häneltä kymmenisen kilometriä. Kiitin neuvoistasi, pahoittelin hänen pihansa valloitusta maastopyörälläni ja syytin kovaan ääneen Googlen navigaattoria. Suomessa tietenkin asiat ymmärretään, eikä tullut selkäsaunaa, koska kaikkea ei voi tietää itse. Päätin kuitenkin siirtyä päätietä kohti ja kotiin muutamia kuvianne ottaen.

Kelloahan oli jo lähes kuusi, joten ajattelin, että nyt ei jatketa rannalle. Kysymys ei ollut ajastani, vaan siitä, että jaksanko sitten enää takaisin. Takaisin mentäessä oli kivat antimet, Googlen puhuja päätteli avata suunsa ja vei jopa lyhyempää reittiä! Kiitos, mutta samalla ei kiitos. Nälkä oli voimissaan, mutta navigaattori päätti olla viemättä keskustaan, jossa ajattelin syödä pizzat. Miksi taas, en jaksanut enää palata takaisin ja jatkoin matkaani kohti kotikulmia, polkien vieläpä runsaasti lisää maisemia kohti.

Yksinäinen turisti täältä Pirkkalasta, hyvä tarina kaiken takana!

Tällä hetkellä olen 24-vuotias, mutta kymmenen vuotta sitten opiskelin Tesoman koulussasi, Jenna ja Hanna kysyivät joskus juomaan luokan muutamien kanssa. He joivat olutta, siideriä ja kotikaljaa. Olin juuri se poika, jota ei kiinnostanut turhanpäiväinen juominen ja loputtomat seminaarit toisista selkien takana. Jenna oli kylläkin tämän luokan iloisin tyttö, mutta edes hänen pyyntö liittyä mukaan ei saanut aivojani hyväksymään sitä. Opin jo yläasteella sen, että yksin on parempaa kuin juovassa seurassasi.

15-vuotiaana teininä ostin Citymarketista kuulokkeet Philipsiltä ja tajusin vihdoin sen, että minulla on kaikki, esimerkiksi elektroninen tanssimusiikkini. Kesälomalla poljin joka arkiaamu Jopolla väsymättä Tampereelle hakeakseni Aamulehden ilmaiseksi Keskustorin ständiltänne. Työtään tekevä perheeni ei silloisena kesänä joutunut lehdestä maksamaan. Opin jo kymmenen vuotta sitten pärjäämään vähällä ja yksin. Kasvatin itseluottamusta, enkä hyväksy huonoa seuraa. Kiimajärvelle hyväksyin musiikin.

Musiikki piti miehen tiellä, vaikka mukana ei ollutkaan Reissumiestäsi juustolla ja makkaralla. Pääsin syömään kunnolla vasta Sastamalan Lidlissä, paistopiste on tuo juttu johon uppoaa paljon vähemmän rahaa kuin ainaisiin oluisiin, siidereihin ja kavereihin. Olen vielä Facebookissa, joka sanoo maailmalle, että omistan ainakin 30 kaveria. Näistä tuskin tavannut edes yhtä vuosiin, koska minun ei ihan nappaa odottaa viikonloppuja arkisin, ja nukkua sunnuntait lauantaiseen juomiseen. Elämä on valintoja aina.

Yksin, muut eivät polje Kiimajärvelle

Minulta kysytään jatkuvasti miksi minulla ei ole ystäviä, parisuhdetta tai jotain. Tämä kaikki juurtuu nuoruuteen, jolloin en halunnut mennä Jennan, Hannan, Artun ja Ollin kanssa juomaan siideriä. Enkä edelleenkään pidä alkoholista, koska tunnen itseäni absolutistina. Alkoholi on melko kallista, eivätkä samaiset Jennat, Hannat, Artut taikka Ollit olleet kovinkaan kiinnostuneita esimerkiksi päivittäisestä pyöräilystä, lähiluonnosta, pirtelöiden suunnitteluista taikka mistään järkevästä noin muutenkaan.

Haluan pyhittää tämän vuoksi kokonaisen elämäni elektroniselle tanssimusiikille. Musiikki on pitänyt seuraa silloinkin, kun muut Ollit ja Jennat menevät tiskin kautta oksentelemaan pubin vessaan, ilman aikomustakaan lopettaa tai edes vähentää sitä. Sastamalassa ymmärsin juurikin, että yksin sain polkea niin nopeasti tai hitaasti kuin halusin. Kukaan ei ole pakottanut saastuttavaan autoon, jonka ottamatta jättämisestä päätin Tesoman koulussa. Ihastuin, että kouluun pääsin pyörällä tai ihan paunulaisella.

Yksin meneminen on oikeastaan mahtavaa. Ilman kavereita olen säästänyt jo tuhansia rahaa. En käytä rahojani juomisiin, tupakointiin, ulkona syömisiin tai uusiin trendeihinne. En kilpaile kenellä on uusin iPhone tai isoin äly-TV. Saan elää rauhassa ja päättää menoistani itse, en kuitenkaan täysin luovuttaisi vielä. Joskus haluaisin löytää ystäväni, jota ihanan oikeasti kiinnostaisi polkea Sastamalaan enemmän kuin linja-autoon oksentaminen baarireissunsa jälkeen. Onko heitä, tämän aika meille näyttäköön!

Näin pidän Raleigh FS29 -maastopyörääni kunnossa Pirkkalassa

Varovaisen arvion mukaan poljen vuosittain, ainakin tein nin vuonna 2014, noin 3 000 kilometriä. Voit laskea paljonko säästin bensiinissä ja paljonko nettosin kunnossa. Noilla määrillä pyörä vaatii huoltoa ja voin sanoa, että en osaa kaikkea, enkä häpeä sanoa sitä ääneen. Kaikkea ei tarvitsisi osata itse. Enkä tiedä esimerkiksi vaihteiden säädöstä tuon taivaallista. En myöskään ymmärrä levyjarrujen vaihdosta mitään. Osaan kuitenkin vaihtaa renkaat, voidella, asentaa lisäosia ja tehdä muut arjen perusjutut.

Minulla ei ole aikaa tutustua kaikkeen itse, ja haluan ennen muuta säästää vapautta, joten pyörääni saa koskea alan ammattilainen Pirkkalan pyörähuollosta. Edullista, ja nyt rikkinäiset osat vaihdetaan. Eikä tarvitse käsiään liata, ja ihme tulee vielä pestynä takaisin. Tällä poljen sitten Kiimajärvelle, Takamaalle taikka Suodenniemeen. Maksan palvelustasi mieluusti rahaa, koska tiedän etten itse kaikkea osaa, eikä minun tarvitse. Ei edelleenkään. Säästöjäsi tulee siitä, kun ei tarvitse kiesiä ostaa ja sen kuluja sietää.

Joku vuosittainen perushuolto ei paljoa lompakossa paina. Sekään ei harmita, että kunto nousee. Olen sitä mieltä, että Pirkkalasta on Sastamalaan noin 45 kilometriä pyörällä. Jos kiinnostaa polkea muualla kuin V12-tiellä, niin löytyy myös kyläteitä palvelukseenne, tuolloin matkan pituus on jo 55 kilometriä. Tämä reitti jää itsellä tulevaisuuteen, koska haluan todellakin polkea Sastamalaan joskus Ketunkylän kautta. Tiedän, että en joudu ongelmiin, koska pyöräni on huollettu ammattilaisen voimin. Ainakin.

Pirkkalan pyörähuolto korjaa ja entisöi

Aikoinaan minulla meni muutama osa rikki, ja Jukka pyörähuollosta vaihtoi vielä ketjun ja muutaman pakan, sen lisäksi vaihdettiin kaikki vaijerit pyörässä. Pyörä tuntui heti kuin uudelta, eli jälleen kerran vanhan korjaus voi tulla halvemmaksi kuin uuden ostaminen. Isällä on nyt sellainen mentaliteetti, että vähintään kahden vuoden välein täytyy kiesi vaihtaa. Ihmismieli on siitä erikoinen, että se haluaa aina uutta, tai jotain uudempaa. Voit vakuuttaa itsesi sillä, että samalla lehmällä pärjää vuosikymmeniin.

Jukka sanoi, että kun minulle tuot pyöräsi uudelleen sekä uudelleen, tulet polkemaan vuosikymmeniä. Siltä näyttää. Hommasin tämän pyörän vuosia sitten, enkä näe syytä luopua tästä vuosienkaan päästä. Olen sentään nuuka ja haluan ottaa jokaisesta tavarasta, jokaisesta ostoksesta sekä jokaisesta hetkestä ilon irti. Enkä näe mahdollisena, että polkisin 399 euron tarjouksella kaksi vuotta ja ostaisin seuraavan tarjouksen. Sehän olisi tyhmää, uuttakin pyörää pitäisi huoltaa vuosittain, jotta komeus kestää aikaa.

Näen pyöräilyn rohkeana. Ymmärrän, että kilpailijani on kiesillään Sastamalassa nopeiten, mutta hän tuskin näkee kyliä, saa aikaiseksi pysähtymään, tai näkemään uutta mahdollisuuttaan huippukuntoon. Samalla kun V12-tiellä kiesit ja rekat ohittelivat polkijaa pelottavalla tavalla, hikoilin päästä varpaisiin Kiimajärven uintireissua kohti. Lidlistä sai mukavasti vettä, jota oli mukana useampi litra. Seuraava on vasta Sastamalassa, ja tämän jokainen nokialainen tietää. Enkä ole nokialainen, poljin vaivoittani ohi.

Et mene Sastamalaan upeilla Länsilinjoilla? EB-luokan palvelua

Joku sitä aina ihmettelee, että eikö olisi helpompi mennä Sastamalaan vaikka junalla tai bussilla. Olisi, mutta nuuka tietää, että se maksaa. Nuuka ei maksa Länsilinjoille 15 euroa yhdestä arjen bussikyydistä Sastamalaan kilpailun puuttumiseen. Junalla pääsisi alle kympin menopaluulla, mutta kun tarkemmin miettii, niin säästin nekin polkemalla. Junassasi ei kerry kuntoa, paitsi jos VR aikoo asentaa lähijunaan muutaman kuntopyörän, joka lisäisi junien houkuttelevuutta. Poljen ennen muuta säästöni toivossa.

En tiedä mikä olisi paras motivaattori polkemiseen, kunnon kohotuksen jälkeen, jos ei raha. Ajattelisit paljonko voisit säästää, jos tekisit edes puolet vähemmän automatkoja nykyisestä. Voisit asua jossain mualla, lähempänä työpaikkaa, ja polkea tai kävellä konttoriin. Talvella en toki polje itse, mutta silloin Länsilinjat saa minun rahaa, eikä silloinkaan edes tarpeettomasti. Talvisin kuljen nimittäin pääasiassa omaan ruokakauppaan kerran viikossa, jos edes silloin. Oma ruokakauppa onkin Pirkkalan hyvä Lidl.

Kesäisin poljen erityisen paljon, ja esimerkiksi aiemmin olen käynyt Ylöjärven kylissä Metsäkylä ja Takamaa. Saan upeaa matkakokemusta, eikä kiinnosta Finnairin lento, koska ajattelen sitä säästönä. Jos jätän rantalomani väliin, säästän tuhat euroa helposti. Tiedän, ettei pyöräily Kiimajärvelle lentoa korvaa, mutta tuhat euroa vauraampana en lähde valittamaan. Silloin, kun lennoilla olin, en koskaan lentänyt lainarahalla. Sitähän saisi nykyään perkele vaikka Bigbankista taikka Bank Norwegianista.

Säästö motivoi polkemaan: rahat tilillä

Polkupyörän huoltokulu alan ammattilaisella on murto-osa autoilun koko hinnasta bensoineen. Sinun ei tarvitse tietää pyörän huoltamisesta mitään, niin olet voitolla. Nyssen vuosilippu maksaa ilmeisesti sekin 360 tai 365 euroa ja sillä pääsee rajattomasti bussiin seuraavat 365 päivää. Saanko kertoa, että jo vuoden 2014 maastopyöräni huoltokulut alittivat reippaasti 250 euroa korjauksineen Jukan huollossa. Sitten ne 120 euroa riittivät kohtalaisesti yksittäisiin bussimatkoihin tälle vuodelle, on vielä jäljellä.

Kiesittömyys on minulle arvovalinta. Vihreät saavat nostaa autoilun hintaa, mutta se vaikuttaa tässä lähinnä kalliimpana ruokana, mutta siltikään en säästä syömisestäni. Vaikka hintoja nostetaan välillä, koska tomaatin kuljettaminen on aina kalliimpaa, hyödynnän tarjouksia ja kauppojen omia merkkejä, jolloin ruokabudjettiin ei uppoa aiempaa enemmän rahaa. Olen vielä laiha, koska olen nuuka, ja poljen säästöjen toivossa. Näin tiedän, että mikään inflaatio ei saa talouttani epätasapainoon, koska selviän.

Autoilunne on minusta kallista. Se vie terveyden ja rahat. Joku saattaa asua jossain päin Suomea ilman busseja taikka kunnollisia pyöräteitä. Otan osaa. Asuminen on kuitenkin arvovalinta, ja etenkin vuokra ei sido sinua kaupunkiin, jossa nyt olet. Tästä syystä en hommaa omakotitaloa, koska haluan olla vain lähtövalmiudessa koko ajan. Jos esimerkiksi Pirkkala muuttuu surulliseksi asuinpaikaksi, muutan heti. Muuttosi käy helposti, koska olen jo kuukausia vähentänyt omaisuutta eli ylimääräistä roskatavaraa.

Yhteenveto: tavoitteenani on reissata jo lisää, vain polkupyörällä

Hei, ei ei, en sitä salaa, tämä matka oli täyttä kivaa. Vaikka syödä piti, jatkoin tuota loputonta matkaa. Ilahduin, kun näin huoltoaseman. Siellä näkemys hampurilaisesta oli täytetty sellainen, mutta täysin kylmä sellainen. En ottanut sitä, vaan päätin herkutella täytetyn ruisleivän kanssa. Sieltä saisit hieman energiaa jatkamaan ylämäkeen. Onneksi heti sen jälkeen muutama kilometri mentiin sitten alamäkeen tekemättä juuri mitään. Pyöräni kulkisi teitä pitkin yli 50 km/h ilman omia panostuksia. Näin nopeaa.

Sitten olin enää Nokialla, joten pian odotutti Sorvan kylä. Sorvan kylässä olin noin 20 minuuttia ennen yhdeksää ja ajatuksena olikin ehtiä Nokian Lidliin. Olin varma, etten jaksaisi enää kotona tehdä mitään ruokaa muutamaan tuntiin. Lidlin pihalle ennätin kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa ja se oli lottovoitto. Hain jugurttia ja parit lihamakaronilaatikot. Pääsin halvalla tällä kertaa, toki ABC omassa kotikunnassamme olisi ollut auki vuorokauden ympäri, mutta hintatasoni siellä olisi ihanan toinen.

Olohuoneessa huomasin, että matkaan meni huikaisevat 140 kilometriä kaikkiaan ja pyörän selässäni olen istunut polkien noin kuusi tuntia. Tunnissa meni noin 23 kilometriä. Kiva keskivauhti! Sain myös hyviä uutisia — kaikki on mahdollista. Mitäpä jos itse kokeilisit pyöräillä jonnekin? Sehän on hyvinkin hauskaa ja musiikkisi soi elisalaiseen tapaan hyvin mobiiliverkosta ilman Offline-sähläystä. Olen juuri oppinut, että Saunalahden liittymällä Spotifynne paikallinen lataus on täyttä ajanhukkaa it-nörtille.

Haluan korostaa miten nautinnollista on polkea suomalaisissa kylissä. Haluan polkea pian lisää, ehkä johonkin lempääläläiseen Nurmen kylään? Sastamalan Stormiin? Kyliä on Suomessa runsaasti. Mikä parasta, sinun ei tarvitse ostella lentolippuja, bussilippuja taikka nukkua huonosti lisävelkaan. Vaikea kuvitella, että menisin enää kovin aktiivisesti ainakaan ulkomaille tämän kokemuksen jälkeen ilman turvatarkastuksia ja lentokentillä hukattuja tunteja. Se olisi niin vapauttavaa, että poljet pian lisää.

Musiikki soi huonosti ehkä 500 metrin ajan tosi syrjässä, muuten pelannut mainiosti. Olen harkinnut liittymän vaihtoa DNA:lle lähitulevaisuudessa, toivottavasti se ei toimi ainakaan huonommin. Ilman elektronista tanssimusiikkia en nimittäin jaksaisi polkea minuuttiakaan. Musiikki onkin energiaa.

Kiimajärvellä ei saisi olla kovin kiimainen, mutta olihan reissussa ilman matkailulippua hetkensä.