Kiimainen pyöräilyhetkesi Kiimajärvelle

DJ Gollumin soidessa pyörät pyörivät. Rikon pelkoja yhdellä kertaa. Mittariin ajattelin kerryttää sillä kertaa 140 kilometriä. Aiempi päiväennätyksesi olisi vähän yli sataa. Eilen suuntasin kohti Kiimajärven maisemaa. Kyllä vain. Se on järvi sekä virein kylä Sastamalan hienossa maalaiskaupungissa. Kiimajärvi valikoitui matkani suunnaksi ennen muuta juuri siksi, että tuo kuulosti niin kiimaiselta paikalta käydä. Rakasta polkimia, sillä ne tarjoavat aitoja elämyksiä ilman velkaakin tai pihalle ruostuvia ökyäutoja.

Lähteä sain tietysti Pirkkalan maisemasta kohti Nokian kaupunkia. Sinne ei ole tietenkään kunnon pyöräreittejä, joten osan matkoista oli mentävä autojeni seassa. Tämä ei ollut mitenkään mahdotonta, autoihin tottuu. Hankalinta oli polkea ylämäkeeni, mutta missään vaiheessa en tuntenut olojani aivan väsyneeksi. Päin vastoin, koko matkan jälkeen voisi ajatella matkailuita lisää. Lisää matkailuja? Täällä kertoopi todennäköisesti hyvästä kunnostaan, jota suosittelen muillekin ylläpitämään niin kovasti.

Paremmin ajattelee jo silloin, kun muutama lisäkilometri maistuisi, ilman minkäänlaista pelkoasi televisio-ohjelmanne ohi menemisestä. Iloinen reissu siis, ilman tarvetta myöskään Facebookissa tai lehtien sivuilla istumiseenne. Matkan aikana voisit vain kuunnella ihanaa musiikkia ja unohtaa loput. Sastamalassa on kuitenkin muitakin hyviä ja käymisen arvoisia kyliä. Yksi niistä on Stormi, joka olisi matkan varrella. Tähän kylään en kuitenkaan tällä kertaa kulkeutunut jostakin syystä, harmitusta!

Suunnitelmissa on käydä Stormilla joku toinen kesä. Pyörällä. Juurihan kerroit, ettei kiesiä tarvitse mihinkään. Minä poljen. Suomen kesässä. Kunto kasvaa, tai pysyy vähintään samana, ja tämän lisäksi maisemia voi pysähtyä katselemaan. Kiesissä ajelet vain ohi, etkä koskaan käy Stormissa, mikä onkin harmi. Stormissa on varmasti jotain, mitä en ole ainakaan itse ennen nähnyt, mutta tuskin siinäkään. Suomalainen kylä on mielestäni parempi nähtävyys kuin Berliinin keskusta tai Kyprokseni rantoja.

Sastamalassa olisi voinut käydä tietysti autollakin, mutta autottomana ajattelin polkaista maastopyörääni, ilmeisesti kuntoni on vielä hyväkin. Matkoillani kuulin biisin Kiimajärvellä, ja se olkoon muisto reissustani.

Monsterize (DJ Gollum Radio Edit) soi Elisan 3G:llä mutkitta itse Kiimajärven helmoissasi, mutta ensi vuonna aion liittymän kilpailuttaa DNA:lle, että saan toimivan 1 Mb/s -netin juurikin kotikulmilleni.

Toivottavasti kyseinen netti ei toimi ainakaan huonommin matkalla Sastamalaan tai vain muualle.

Olenko valmiiksi eksyksissä, missä on tuo Kiimajärvi!

Kysy tuttavaa, hän ei lähde kuin autolla, silloinkin lentokentille vain? Nyt, ennen sitä on mietittävä ääneen: jotta pääsee edes Kiimajärvelle, on mentävä ensin Nokialle? Sinne poljet ja onneksi hyvin pian poljin jo kauniin Sorvan kylän ohi. Sen kautta poljin viime keväänä kohti Vesilahden kivoja maisemiasi Narvan kylääni. Jotenkin muistui mieleeni se juuri tällä matkalla erityisesti, mutta ajattelin saada yhtä hyviä hetkiä talteen myös tuon loistomatkan muodossa: hieman erilaisella matkailureitillä kesässä.

Valitettavasti matkastani ei ole blogimerkintää. Pääasiassa siksi, koska ennen ei minulla ollut edes digikameraa saati sitten tätä loistoblogia, joten vain nykyiset matkani blogin elämän varrelta ovat nyt tallennettu. Niistäkin vain suurimmat matkat päätyvät blogiin asti. Autolla ajaessa näet kylttejä tämän tästä, mutta pyöräillen matkakilometrit saat tietää vasta suuren ajan päästä. Mutta tuo on palkitsevaa, nimittäin Sastamalaan ei ole enää kauan. Ei ainakaan juuri nyt, ja lisää metrejä jää koko ajan taakse.

Takana monta Nokian kylää, mutta monta on vielä edessä Sastamalan puolelta. Oli oikeastaan iloja täynnä oleva uutinen Sastamalani kyltti. Kaupunki on kyllä huikaisevan iso, joten kyltti ei vielä vie itse kaupunkiin. Sitten kun sinne pääsi, fiilis oli hieno. Jotain olin saanut aikaiseksi ilman autoa. Mielestäni autoa ei tarvitse mihinkään, enkä edes hanki ajokorttiani, koska en ole tähänkään mennessä kaivannut autoa. Joissain paikoissa auto on toki välttämätön, esimerkiksi maaseudulla. Itse en asustelisi siellä.

Haaste edessä: Jyri, 24, polki Sastamalaan

Sastamalassa kävit tietenkin Lidlissä, osta sieltä monta juomapulloa. Kaupunki oli niin kaunis, että siellä kelpasi nauttia edullista jäätelöä. Sitten pitikin laittaa navigaattori päälle, vie minut Kiimajärven ihmeelliseen maailmaani. Jostain syystä puhuja oli lomalla ja sain vain äänimerkkejä ohjeiden sijasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin lähes perille. Navigaattori yritti viedä järvelle toisen pihan kautta ja siitä tuli vähän sanomista. Kerroin, että olen epätoivoisella matkalla kohti toiveikasta Kiimajärveä.

Mies ilmoitti, että tällä puolella kylää ei ole sitä uimarantaa. Hän sanoisi Googleen älä luota ja antoi täsmälliset neuvot. Miehen mukaan sinne oli häneltä kymmenisen kilometriä. Kiitin neuvoista, sainpa porkkanaa kasvimaalta välipalaksi, pahoittelin tontin valloitusta maastopyörälläni ja syytinkö kovaan ääneen Googleni navigaattoria. Suomessa tietenkin asiat ymmärretään, eikä tullut selkäsaunaa, koska kaikkea ei voi tietää itse. Päätän siirtyä päätietä kohti ja kotiin Kiimajärven kylästä. Tullaan toisten!

Kello olisi miltei kuusi, joten ajatteli ettei nyt jatketa uimarannalle. Kysymys ei ollut ajastani, vaan siitä, että jaksanko sitten enää takaisin. Takaisin mentäessä oli kivat antimet, Googlen puhuja päätteli avata suunsa ja veit jopa lyhyempää reittiä! Kiitos, mutta samalla ei kiitos. Nälkä oli voimissaan, mutta navigaattori päätti olla viemättä keskustaan, jossa ajattelin syödä pizzat. Miksi taas, en jaksanut palata ja jatkoin yhä epätoivoista matkaa kohti toiveikkaita kotikulmia, polkien kuutta kymppiä alamäkiin.

Yksinäinen turisti täältä Pirkkalasta, hyvä tarina siinä

Tällä hetkellä olen 24-vuotias, mutta kymmenen vuotta sitten opiskeli Tesoman koulussa, Jenna ja Hanna kysyivät joskus juomaan luokan muutamieni kanssa. He joivat olutta, siideriä ja kotikaljaa. Olin juuri se poika, jota ei kiinnostanut turhanpäiväinen juominen ja loputtomat seminaarit toisista selkien takana. Jenna oli kylläkin tämän luokan iloisin tyttö, mutta edes hänen pyyntö liittyä mukaan ei saanut aivojani hyväksymään tätä. Opit nyt yläasteella se, että yksin on parempaa kuin juovassa seurassasi.

15-vuotiaana teininä ostit Citymarketista kuulokkeet Philipsiltä. Tajusi vihdoin sen, että minulla on kaikki, esimerkiksi elektroninen tanssimusiikkini. Kesälomalla poljin joka arkiaamu Jopolla väsymättä Tampereelle hakeakseni Aamulehden ilmaiseksi Keskustorin ständiltänne. Työtään tekevä perheeni ei silloisena kesänä joutunut lehdestäs maksamaan. Opin jo kymmenen vuotta sitten pärjäämään vähällä ja yksin. Kasvatin itseluottamusta, enkä hyväksy huonoa seuraa. Kiimajärvelle hyväksyisit musiikin.

Musiikki piti miehet tiellä, vaikka mukana ei ollutkaan Reissumiestä juustolla ja makkaralla. Pääsin syömään kunnolla vasta Sastamalan Lidlissä, paistopiste on tuo juttu johon uppoaa paljon vähemmän rahaa kuin ainaisiin oluisiin, siidereihin ja kavereihin. Olen vielä Facebookissa, joka sanoo maailmalle, että omistan ainakin 30 kaveria. Näistä tuskin tavannut edes yhtä vuosiin, koska minun ei ihan nappaa odottaa viikonloppua arkisin, ja nukkua sunnuntait lauantaiseen juomiseen. Elämä on valintaa aina.

Suomi ei polkemalla lopu, nyt Kiimajärvi

Minulta kysytään jatkuvasti miksi ei ollut ystäviä, parisuhdetta tai sitä jotain. Tämä kaikki juurtuu nuoruuteen, jolloin en halunnut mennä Jennan, Hannan, Artun ja Ollin kanssa juomaan siideriä. Enkä edelleenkään pidä alkoholeista, koska tunnen itseäni absolutistina. Alkoholi on melko kallista, eivätkä samaiset Jennat, Hannat, Artut taikka Ollit olleet kovinkaan kiinnostuneita esimerkiksi: päivittäisestä pyöräilystä, lähiluonnosta, pirtelöiden suunnitteluista taikka mistään järkevästä noin muutenkaan.

Haluan pyhittää tuon vuoksi kokonaisen elämän elektroniselle tanssimusiikille. Musiikki on pitänyt seuraa silloinkin, kun muut Ollit ja Jennat menevät tiskien kautta oksentelemaan pubin vessaan, ilman aikomustakaan lopettaa tai edes vähentää sitä. Sastamalassa ymmärsin juurikin, että yksin sain polkea niin nopeasti tai hitaasti kuin halusin. Kukaan ei ole pakottanut saastuttavaan autoon, jonka ottamatta jättämisestä päätin Tesoman koulussa. Ihastuin, että kouluun pääsin pyörällä tai ihan paunulaisilla.

Yksin menemiset on oikeasti mahtavaa. Ilman kavereita olen säästänyt nyt tuhansia rahaa. Et käytä rahojani juomisiin, tupakointiin, ulkona syömisiin tai uusiin trendeihinne. En kilpaile kenellä on uusin iPhone tai isoin äly-TV. Saan elää rauhassa ja päättää menoistani itse, en kuitenkaan täysin luovuttaisi vielä. Joskus haluaisi löytää ystävääni, jota ihanan oikeasti kiinnostaisi polkea Sastamalaani enemmän kuin linja-autooni oksentaminen baarireissunsa jälkeen. Onko heitä, tämän aika meille näyttäköön!

Näin pidän Raleigh FS29 -maastopyörää ajokunnossa

Varovaisen arvion mukaan poljet vuosittain, ainakin niin jo vuonna 2014, noin 3 000 kilometriä. Voi laskea paljonko säästin bensiinissä ja paljonko nettosin kunnossa. Noilla määrillä pyörä vaatii huoltoa ja voin sanoa, että en osaa kaikkea, enkä häpeä sanoa sitä ääneen. Kaikkea ei tarvitsisi osata itse. Enkä tiedä esimerkiksi vaihteiden säädöstä tuon taivaallista. En myöskään ymmärrä levyjarrujen vaihdosta mitään. Osaan kuitenkin vaihtaa renkaita, voidella, asentaa lisäosia ja tehdä muut arjen perusjutut.

Sinulla ei ole aikaa tutustua kaikkeen itse, ja haluan ennen muuta säästää tunteja, joten pyörään saa koskea alan ammattilainen Pirkkalan pyörähuollosta. Edullista, ja nyt rikkinäiset osat vaihdetaan. Eikä tarvitse käsiään liata, ja ihme tulee vielä pestynä takaisin. Tällä poljen sitten Kiimajärvelle, Takamaalle taikka Suodenniemeen. Maksan palvelustasi mieluusti rahaa, koska tiedän etten itse kaikkea osaa, eikä minun tarvitse. Ei edelleenkään. Säästöjäsi tulee siitä, kun ei tarvitse kiesiä ostaa ja sen kuluja sietää.

Vuosittainen perushuolto ei paljoa lompakoissani paina. Sekään ei harmita, että kunto nousee. Olen sitä mieltä, että Pirkkalasta on Sastamalaan noin 45 kilometriä pyörällä. Jos kiinnostaa polkea muualla kuin V12-tiellä, niin löytyy myös kyläteitä palvelukseenne, tuolloin matkani pituus on jo 55 kilometriä. Tämä reitti jää itsellä tulevaisuuteeni, koska haluan todellakin polkea Sastamalaani joskus Ketunkylän kautta. Tiedän, että en joudu ongelmiin, koska pyöräni on huollettu ammattilaisten voimin. Ainakin.

Pirkkalan pyörähuolto korjaa ja entisöi

Aikanaan ajossa meni satulakin rikki, ja nyt Jukka pyörähuollosta vaihtoi vielä ketjun ja muutaman pakan, sen lisäksi vaihdettiin kaikki vaijerit pyörässä. Pyörä tuntui heti kuin uudelta, eli jälleen kerran vanhan korjaus voi tulla halvemmaksi kuin uuden ostaminen. Isällä on nyt sellainen mentaliteetti, että vähintään kahden vuoden välein täytyi kiesit vaihtaa. Ihmismieli on siitä erikoinen, että se haluaa aina uutta, tai jotain uudempaa. Voin vakuuttaa heti sillä, että samalla lehmällä pärjäät vuosikymmeniin.

Jukka sanoo, että kun sinne tuon ajokin uudelleen sekä uudelleen, tulet polkemaan vuosikymmeniä. Siltä näyttää. Hommasin tämän pyöräni vuosia sitten, enkä näe syytä luopua tästä vuosienkaan päästä. Olen sentään nuuka ja haluan ottaa jokaisesta tavarasta, jokaisesta ostoksesta sekä jokaisesta hetkestä ilon irti. Enkä näe mahdollisena, että polkisin 399 euron tarjouksella kaksi vuotta ja ostaisin seuraavan tarjouksen. Sehän olisi tyhmää, uuttakin pyörää pitäisi huoltaa vuosittain, jotta komeus kestää aikaa.

Näe pyöräilyn rohkeana. Ymmärrän, että kilpailija on kiesillään Sastamalassa nopeitten, mutta hän tuskin näkee kyliä, saa aikaiseksi pysähtymään, tai näkemään uutta mahdollisuuttaan huippukuntoon. Samalla kun V12-tiellä autot ja rekat ohittaisivat ihmisarvoisellakin tavalla, hikoilen päästä varpaisiini Sastamalan uinteja kohti. Lidlistä sai mukavasti vettä, jota oli mukana useampi litra. Seuraava on vasta Sastamalassa, ja tästä jokainen nokialainen tietää. Enpä ole nokialainen, mutta tunnen Pirkanmaan.

Et mene Sastamalaan, upeilla Länsilinjoilla? Ei kiitos!

Joku sitä aina ihmettelee, että olisiko helpompi mennä Sastamalaan vaikka junalla tai bussilla. Olisi, mutta nuuka tietää, että se maksaa. Nuuka ei maksa Länsilinjoille 15 euroa yhdestä arjen bussikyydistä Sastamalaan kilpailun puuttumiseen. Junalla pääsisi alle kympin menopaluulla, mutta kun tarkemmin miettii, niin säästin nekin polkemalla. Junassasi ei kerry kuntoa, paitsi jos VR aikoo asentaa lähijunaan muutaman kuntopyörän, joka lisäisi junien houkuttelevuutta. Poljen ennen muuta säästön toivossa.

En tiedä mikä olisi paras motivaattori polkemiseen, kunnon kohotuksen jälkeen, jos ei raha. Ajattele paljonko voisit säästää, jos tekisit edes puolet vähemmän automatkojasi nykyisestä. Voisit asua jossain mualla, lähempänä työpaikkaa, ja polkea tai kävellä konttoriin. Talvella en toki polje itse, mutta silloin Länsilinjat saa minun rahaa, eikä silloinkaan edes tarpeettomasti. Talvisin kuljen nimittäin pääasiassa omaan ruokakauppaan kerran viikossa, jos edes silloin. Oma ruokakauppa onkin Pirkkalan hyvä Lidl.

Poljen erityisen paljon kesäisin, ja esimerkiksi aiemmin olen käynyt Ylöjärven kylissä Metsäkylä ja Takamaa. Saan upeaa matkakokemusta, eikä kiinnosta Finnairin lentoni, koska ajattelen sitä säästönä. Jos jätän rantalomiakin väliin, säästän tuhat euroa helposti. Tiedän, ettei pyöräily Kiimajärvelle lentoa korvaa, mutta tuhat euroa vauraampana en lähde valittamaan. Silloin, kun lennoille yritin, en koskaan lentänyt lainarahalla. Sitähän saisit nykyään perkele vaikka Bigbankista taikka Bank Norwegianista.

Säästö motivoi polkemaan: rahat tilillä

Polkupyörän huoltokulu alan ammattilaisilla on kärpänen autoilun koko kulusta bensoinesi. Sinun tarvitse tietää pyörän huoltamisesta mitään, niin oletko voitolla. Nyssen vuosilippu maksaa ilmeisesti sekin 360 tai 365 euroa ja sillä pääsee rajattomasti bussiin seuraavat 365 päivää. Saanko kertoa, että jo vuoden 2014 maastopyöräni huoltokulut alittivat reippaasti 250 euroa korjauksineen Jukan huollossa. Sitten ne 120 euroa riittivät kohtalaisesti yksittäisiin bussimatkoihin tälle vuodelle, on niin jäljellä.

Kiesittömyys on minulle arvovalinta. Vihreät saisi nostaa autoilun hintaa, koska se vaikuttaa tässä lähinnä kalliimpana ruokana, mutta siltikään en säästä syömisestäni. Vaikka hintoja nostetaan välillä, koska tomaatin kuljettaminen on aina kalliimpaa, hyödynnän tarjouksia ja kauppojen omia merkkejä, jolloin ruokabudjettiin ei uppoa aiempaa enemmän rahaa. Olen vielä laiha, koska olen nuuka, ja poljen säästöjen toivossa. Näin tiedän, että mikään inflaatio ei saa taloutta epätasapainooni, koska selviät.

Autoilusi on minusta kallista. Se vie terveyden ja rahat. Joku saattaa asua jossain päin Suomea ilman busseja taikka kunnollisia pyöräteitä. Otan osaa. Asuminen on kuitenkin arvovalinta, ja etenkin vuokra ei sido sinua kaupunkiini, jossa nyt olet. Tästä syystä en hommaa omakotitaloa, koska haluan olla vain lähtövalmiudessa koko ajan. Jos esimerkiksi Pirkkala muuttuu surulliseksi asuinpaikaksi, muutan heti. Muuttosi käy helposti, koska olen jo kuukausia vähentänyt omaisuutta eli ylimääräistä roskatavaraa.

Yhteenveto: tavoitteena reissata lisää, polkupyörilläsi

Ihan kiva matka, muistui lapsuus mieleen. Venäjällä tykkäsin pyöräilystä kovasti, mutta kunnollisia pyöräteitäsi ei ollut missään. Venäläiset tuntuivat saavan ajokorttinsa helposti lahjomalla, esimerkiksi kyläteillä en uskaltanut välillä polkea. Se vauhti oli autoilla niin kova, eikä pyöräilijöistä tai kävelijöistä juuri välitetty, rekkaliikenne ohitteli vierestä. Autot eivät antaneet tilaa polkea muualla kuin kyläojilla. Onneksi yksi matka Sastamalaani paljasti, että tämä ei jää viimeiseksi kyläreissuksi: autojen seassa.

Sitten oli enää Nokiaa, joten pian odotutti Sorvan kylä. Sorvan kylässä olin noin 20 minuuttia ennen yhdeksää ja ajatuksena olikin ehtiä Nokian Lidliin. Olin varma, etten jaksaisi enää kotona tehdä mitään ruokaa muutamaan tuntiin. Lidlin pihoille ennätin kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa ja se oli lottovoittos. Hain jugurttia ja parit lihamakaronilaatikot. Pääsin halvalla tällä kertaa, toki ABC omassa kotikunnassamme olisi ollut auki vuorokauden ympäri, mutta hintatasoni siellä olisi ihanan toinen.

Olohuoneessa huomasi, että matkaan meni huikaisevat 140 kilometriä kaikkiaan ja pyörän selässä istunut olen polkien noin kuusi tuntia. Tunnissa meni noin 23 kilometriä. Kiva keskivauhti! Sain myös hyviä uutisia — kaikki on mahdollista. Mitäpä jos itse kokeilisit pyöräillä jonnekin? Sehän on hyvinkin hauskaa ja musiikkisi soi elisalaiseen tapaan hyvin mobiiliverkosta ilman Offline-sähläystä. Olen juuri oppinut, että Saunalahden liittymällä Spotifynne paikallinen lataus on täyttä ajanhukkaa it-nörtille.

Haluan korostaa miten nautinnollista on polkea suomalaisilla kylillä. Haluat polkea vain lisää, ehkä johonkin lempääläläiseen Nurmen kylääni? Sastamalan Stormiini? Kyliä on Suomessa runsaasti. Mikä parasta, sinun ei tarvitse ostella lentolippuja, bussilippuja taikka nukkua huonosti lisävelkaan. Vaikea kuvitella, että menisin enää kovin aktiivisesti ainakaan ulkomaille tämän kokemukseni jälkeen ilman turvatarkastuksia ja lentokentillä hukattuja tunteja. Vapauttavaa, ilman venäläistä uhkapeliä tiellä.

Musiikki soi huonosti 500 metrin ajan aika syrjässä, muuten pelannut mainiosti. Jos joskus kuulen omalta soittolistaltani Monsterize (DJ Gollum Remix), se on äkkilähtösi Kiimajärvelle tanssimusiikin kautta. Voin vakuuttaa, että biisi tulee muistuttamaan tästä retkestä loppuelämän. Kiitos DJ Gollum!

Kiimajärvellä ei saisi olla kovin kiimainen, mutta olihan reissussa ilman matkailulippua hetkensä.