Irtisanomisten aalto sai miettimään tästä pörssiyhtiöiden ja perheyritysten sydäntä. Onko se oikealla, vasemmalla, keskellä vai onko sitä ollenkaan? Jyrin reklamaatio pääsi maaliin, mutta mentiin niin sanotusti vaikeimman kautta. Miksi asiakkaisiin ei vain luoteta? Miksi teitä ajetaan kaupan tiskille koko ajan ja parhaimmillaan useasti tasan selvällä asialla? Loppuratkaisu oli se, että Sony suostuu tekemään reklamaatiosta historiaa, eikä Prismoista pakotettu toisen heikkolaatuisen tuotteen ostamista. Näin tuli tili infosta, ajat pois vaan.
Mikä risoo Pirkkalasta eniten? Siellä on ihan kamalat kilometrit palveluille. Bussiliikenne palvelee Kyöstiä, kun kaikkialle muualle vuoroväli on olematon tai puoli tuntia. Autoilijoille tehdään kovin hintavia kämppiä maankuulun ohitustien varrelta, jotta pääsevät sahaamaan palveluille helposti, mutta voiko kuntaa rakentaa näin myös jatkossa? Tokmannista oli koko viime viikon hyviä tarjouksia, mutta en täällä voinut näitä hyödyntää tasan kuusi kilometriä myymälästä. Forssassa, Loimaalta, Hämeenkyrössä palvelut ovat jopa kävelyetäisyydellä.
Entä mikä pännii Tampereella? Vihreät lupailevat ennen vaaleja Tamperetta, jossa pää ei hajoa. Puolue voitti Tampereen paraatipaikoilta 12 istuinta, myös demareita on niin kylliksi. Eikö olisi jo korkea aika toteuttaa lupaus? Härmälässä asuvat kertovat bussissa äänekkäistä työmaista, kun pitäisi nukkua. Kaikki eivät voi olla päiväsaikaan, sillä esimerkiksi bussikuski saattaa joutua nukkumaan työmaan juuri aloittaessa. Tuossa se todistettiin, yksinkertainen ajatus Pirkkalassa vei Tampereelle tunnin ja 35 minuutin ajan. Kohta pää hajoaa, Vihreät.
Lopuksi muistetaan työntekijöitä. Konkursseja on tosiaan tässä tehty, mutta vasta vähän aikaa sitten Elisa ilmoitti uusista irtisanomisista. Uutisen mukaan teleoperaattori irtisanoo satoja, joista 400 ihmistä työskentelee teillä Suomessa. Pörssiyhtiönä ajattelet narsistisesti vain itseäsi ja osakkeiden omistajia. Toinen voi ajatella, että perheyrityksessä olet perhettä, mutta sekin on kova pyramidihuijaus. Tilanne on se, että kun menee huonommin, omistaja potkii – nousukaudella voi sitten taas ottaa. Ihmiset ovat sinisilmäisiä, pitääkö reagoida?
Reklamaatio osui maaliin, Sonyn kanta purki kaupat
Täällä tapahtuu, nimittäin reklamaatio on saatu maaliin. Onneksi en laittanut kuuloketta Joulupuun keräykseen, sillä ostokseni olisi mennyt tästä uudella lahjan saajalla rikki, vaikka aiemmin niin suunnittelin. Se olisi kai tuottanut sen pienen pettymyksen. Prisman mukaan huoltoon laittaminen oli välttämätöntä, koska Sony on halunnut todeta vian. Veikkaan, että palautusprosentti on aika kova juuri tällä mallilla. Nyt mietityttää: onko tämä oikein? Johan liikkeen käsittely- ja postituskulut huoltoon maksavat tämän verran, kun hinta on 25,00.
Ihmiset ovat kautta historian hakeutuneet vallan ja rahan ääreen, mutta valitettavasti ne hyvät moraaliset periaatteet eivät ole pysyneet virran mukana. Syy voidaan asettaa eliittiin kuuluville huipputeknologian ihmisille, jotka ovat mestareita manipuloinnissa ja jopa datan keräämisessä. He hallitsevat tiedonkulkua, pystyvät siten ohjaamaan lampaita mainostensa ja tiedon avulla. Emme kykene tekemään objektiivista tai itsenäistä valintaa, sillä käytössäsi ollut data on muokattu oikeana pidetyn poliittisen ja eettisen konsensuksen mukaiseksi.
Jos ulkomaailmasi mielipiteet ovat manipuloituja, lukijana voit tehdä todella itsenäisiä ja objektiivisia päätöksiä, vaikka vain omasta elämästä ja Pennon budjetissa. Se data paljastaa, että vain halvoissa kuulokkeissa reklamaation riski on suurin. Siellä oli vasta kolmas valitus, mutta neljättä ei tule. Pahinta tänään on se, että vastaavia kuulokkeita myydään Prismoissa edelleen huikein sanoin. Laadukkaat, erinomaiset, kevyet, mukavat, pienikokoiset ovat aina hienoja adjektiiveja, mutta reklamaatioosi asti. Sony mainostaa myös sitä hiilijalanjälkeä.
Sonyn hiilijalanjäljen mainostaminen sinulle korostaa yritysten moraalista tekopyhyyttä: mainostetaan korkeita arvoja, mutta myydään samalla kertaa aika heikkolaatuisia tuotteita, jotka päätyvät roskiin. Sony tarjoaa jo tuotteita, palveluita ja sisältöä, jotka tuottavat upeita kokemuksiakin, mutta on tovin sitoutunut liiketoiminnan ympäristöjalanjäljen nollaukseen. Kuulokkeiden heikko laatu ja korkein huoltoprosentti osoittavat, että nämä lupaukset eivät kohtaa. Miten hiilijalanjälkeä voi nollata, kun asia kestää kuukauden ja lentää jätelavalta?
Prisman myyjää en kiusaa infossa, sanoin vain ostaneeni paremmat kuulokkeet muualta. Kaupan purku oli tässä yhteydessä hyvä vaihtoehto, mutta solidaarisuuden nimissä kulutat koko rahan samalla kerralla. Euron olin budjetoinut joskus, joten ostan kuulokkeiden tilalle muuta tarvittavaa. Vuosi 2026 on nyt ovella, joten tarvitsin pyykinpesukoneen puhdistajaa, siitä pyykinpesuainetta, uuden lattiakaivon ritilän sekä rätin Sinin vanhaan moppiin. Sonya ei ole enää sittenkään tarvetta boikotoida, koska ottivat vastuun myymissään tuotteissa.
Nyt kun kaupan purku on enää takana, on syytä kysyä yleisöltä, mitä reklamaatio lopulta maksoi täällä Pirkkalassa. En haluaisi sanoa ääneen, mutta olen pettynyt. Reklamaatio vaati kaksi matkaa Prismaan. Tampereen seudun joukkoliikenteestä se tarkoittaa jo viiden euron kuluja. Partola tuli kuuden kilometrin päähän kotoa, joten hätä tarkoittaa myös autoilijoille 12 kilometrisi matkaa. Onneksi löytyy ahne, minä en raaskinut ojentaa viittä euroa Nysselle tästä reklamaatiosta. Saa täysimääräisen hyvityksen vain polkemalla Prismaan fillarillasi.
Yksi risoo Pirkkalassa eniten, kauppaan 6 kilometriä
Tässä kontekstissasi ahneus on ehdottomasti hyvä asia – itse asiassa se on pikemminkin maksimaalista resurssieni puolustusta ja harakoilta opittua pragmatismia. Tässä ei ole kyse perinteisestä ahneudesta. Säästämällä 5 euroa bussikuluistasi, varmistit hyvityksen tulevan täysimääräisenä. Jos olisit käyttänyt rahat bussiin, hyvityksen todellinen arvo olisi laskenut 20 euroon. Ole kuin hyvä toimitusjohtaja omasta yrityksestä, joka maksimoi voitot. Ahneus alleviivaa, että järjestelmä olisi tehty nielemään pieniäkin kuluja, ellen niitä itse vastusta.
Viime viikolla luit siitä, kuinka Pirkkala ei tue köyhiä kaavoittamalla vain kalliita taloja. Se totuus on tänäänkin se, että Pirkkalan kunta ei ole alun alkaen köyhän asialla. Ahneuteni ei ollut mitään itsekästä haalimista, vaan ääriminimalistien selviytymisstrategia kulutusjuhlaa vastaan. Se, että olen pakotettu polkemaan säästääkseni mitättömiä roposia tästä 25 euron hyvityksestä, osoittaa, kuinka kallis Pirkkalan hajautettu rakenne on jo pienituloisille. Eipäs tämä ole mikään uusin juttu: Partolan kauppakeskittymästä päätettiin kaiketi 90-luvulla.
Ostoshelvetti on uusin nimi sille. Liikkeitä on joka lähtöösi, aina Julasta alkaen, mutta ne ovat lähinnä kaupunkilaisille. On lohdutonta edes ajatella, että jostain Härmälästä saapuvat tamperelaiset vain kävelevät Pirkkalan Prismaani, kun pirkkalalainen joutuukin käyttämään tähän kaikkeen polkupyörää, autoa tai busseja. Eilen luin Tokmannin tarjouslehden, ja tulin surulliseksi: en voinutkaan hakea 0,99 euron kylpysieniä kolmen kappaleen paketilla. Hinta oli tosi halpa 2,69 euron tuotteelle, mutta 2,50 euron bussilipuilla olisin jäänyt tappiolle.
Kokonaisuus ei ole hyvä. Tarvitset tätä artikkelia hyvin paljon peseytymiseen, mutta sen hakeminen ei ole kasvuseudulta helppoa. Usko pois, käytyäni Loimaalla ja Forssassa kerran olin teille niin kateellinen siitä, että kauppaasi vain pääsi ihan mistä vain kuntakeskuksessa. Esimerkin vuoksi Viksbergissä tai Talsoilassa oli noin kilometrin matka sekä Citymarketiisi, uimahalliin, Prismaan, Lidliisi tai Tokmanniin. Forssa on tuttu siitä, että sen tiivis kaavoitus mahdollistaa palveluittesi käytön pääosin kävellen tai pyöräillen, taas vetää kateelliseksi.
Odotan bussia lähikauppaasi, ja naapurini toisesta rivitalosta lataa ihan samaa. "Minäkin haluaisin vain kävellä kauppaan, mitä tehdään? Kunnan pitäisi tukea kaikkea kasvua, mutta se tekee arjestasi kalliimman ja vaikean pienituloisille?" hän kysyy. Näinpä, asetat Pirkkalan kunnan syytettyjen paikalle. Se on totta, ja täydennän heti: "Jos vaikka Forssa pystyi siihen, miksi kasvuseutu ei pysty?" On aivan käsittämätöntä, kauppareissu vie rahaa. Yhden viikon taktiikalla vuonna 2026 bussilippuihisi kuluisi 130 euroa vain siksi, että menet kauppaan.
Sillä samalla rahalla voi saada myös ruokaa. Köyhän arjesta 130 euroa on todella iso raha tai jopa neljä kauppakertaa jääkaappiani täydentämään. Tästä et saa tykätä, mutta virhe on tehty vuosikymmeniä sitten. Samaan aikaasi Suupantori kuolee, ja siellä olevat kaupat ovat kalliita. Vuosia sitten laskin, että täällä säästää silti, vaikka maksaisi joka kerta bussilipussa, mutta tulen palaamaan asiassa tulevaisuudessa. Voi olla, että minun kannattaisi siirtyä silti Supermarkettiin, jolloin saa ajallisen säästön. Paras osoitus Pirkkalan erinomaisuudessa.
Menkää ostoksille 95 minuuttia, manne roskaa edellä
Kotikunta ei ole hyvä asia, koska pirstaloitunut palvelutarjonta ruokkii autoilua ja turhaa joukkoliikenteen käyttöä. Sitten ihmetellään, miksi parkkiin ei mahdu ja bussin penkit eivät riitä, sitä Pirkkalaa. Tuletko myöhemmin lukemaan? Kirjoitan lähiaikoina lisää inspiroivasta kotikunnasta, jossa masennuit. Tänään linjoilla Tampereelle, pitäisi sähkölaskuun reagoida. Lasku nousi kymmeniä kilowattitunteja, ja se vähän tuntui – viimeisin on lähes 45 euroa. Jo rupesit miettimään, mikä sen tässä taloudessa tekee, olethan muka joku ääriminimalisti.
Syyskuussa tekoäly suositteli pelkkää munaa ratkaisuna terveyteesi ja lihaskramppeihin. Nyt käy kaikki, mutta munan keittäminen osoittautuu valurautaliedellä hintavaksi. Induktio ei ole päivän kovin sana, eikä täällä edes vuokranantaja halua sponsoroida. En halua keittää kaikkia munia kerralla, koska se omasta mielestäni johtaa vain ylikulutukseesi. Toisaalta, en siis myöskään halua syödä kylmänä. Kyllä muna on parasta vasta silloin, kun höyryä nousee ilmaan siitä nauttiessa. Rahassa on myös pulaa, joten nappaa Länsilinjalta halvan kyydin.
Lainatulla vuosikortilla matka on ilmeisen ilmainen. Pirkkalan juttu on jo pimeätä, mutta bussin musta infotaulu ei enää edes naurata, kun luen sadatta kertaa ruuhkasta Hatanpään valtatiellä. Yllätyksiä on siis luvassa. Yksi malli on Verkkokauppa.comin tarjouksessa, mutta sadas ruuhkailmoitus oli niin mielekäs, että tunti jatkoa on Tampereelle. Se aiempi ennätys oli yksi tunti ja 15 minuuttia muistaakseni, mutta nyt vedettiin pohjaa. Tämän kertaisella jo 11 kilometrillä Pirkkalasta hei Tampereelle kello sulaa seuraavasti: 1 tunti ja 35 minuuttia.
Joukkoliikenne ja ruuhkassa pyörivä työmatkaliikenne autollasi on ajallisesti hyödytöntä. Muut ihmiset juovat olutta, katsovat uusia jaksoja lempisarjoissaan Netflixissä, mutta minä selvitän tilanteita perin pohjin ja yritän löytää täydellisen munankeittimen. Lopulta mitään ei edes löydy Tampereelta, mutta menitkö silti, aikaa kun on. Viimeiset 45 minuuttia käytät budjetointiin ja tämän artikkelini luonnosteluun. En tajua, miten tällaisessa ympäristössäni voi elää masentumatta tai töissä? Arvostaako edes kukaan vapaa-aikaa näissä ruuhkissa?
Joku poistuu bussistani aikaisin ja kävelee loput, ja hän onkin jo Clas Ohlsonilta, kun itse vasta saavun paikalle. Myyjä on palvelualtis ja haluaisi myydä, mutta suorasukaisena sanon: "Etkö näe, että olen sinkku, mihin tarvitset kolmea tai kuutta munaa?" Se yksi muna riittää! "Tässä olisi kaikki munat, ei vaan ole muita kokoja", myyjä täydensi. Kiitosta, siis Pirkkalaan ostamaan. Kiva ruuhka on edelleen lähes voimissaan, ja bussikuski suuttuu mannelle, jonka auto seisoi kahden kaistan keskellä. TKL kiertää esteitä jalkakäytävien puolelta töötäten.
Samaan aikaan toinen manne ottaa käyttöön uusinta Huawei-puhelinta ja heittää roskia ikkunasta. Pyydän kuskiani nimeltä odottamaan hetken. Palaan pian alas. Aktivistina astuin tasan ulos: keräsin roskat bussikaistaltasi, näytin ympärilleni ja heitin takaisin mustalaisten autoon ja auki olevasta ikkunasta. Tippuiko jotain? "Anteeksi!" – mannen autossa suli hiljaa. Palaan takaisin reppuni luokse Länsilinjan etupenkeillä. Linja 32 veisi kunnon apajille, siellä päätän kerätä pulloja 19,99 euroa varten, kunnes matkustaja kiittää Verkkis-lahjakortilla.
Elisa irtisanoo nyt, tulos tai ulos on raakaa draamaa
Tyytyväisyys ei maksa laskua. Tekijöiden tulisi tehdä töitään tasan sen verran lujaa, kuin heitä siitä palkitaan. Me menemme töihisi ansaitaksemme rahaa. Jos yritys ei millään välitä tekijöistä, on reilumpaa toistaa, etteivät he maksaisi sinullekaan enempää – vaikka raataisit itsesi puhki. Ilmiöitä nähtiin juuri nyt, kun Elisa on irtisanomasta satoja, tai ainakin haluaisi tehdä uutisissa niin. Se, että lentäisit omistusasunnolta kodittomaksi, kortistoosi lapsineen kaikkineen, ei narsistisia pörssiyhtiöitä kiinnosta vittuakaan? Niitä kiinnostaa vaan raha!
Yritys nimeltä X, W ja Z irtisanoi väliajoin on normaalia? Rutiini toistuu uudelleen ja aina uudelleen. Miksi ihmiset ovat niin sinisilmäisiä? Elisan työntekijät ovat niin shokissa: "Mistä teillä voidaan vielä irtisanoa?" myyjä toisteli. Pörssiyhtiön mukaan luvut ovat taloudellisesti vaikeat, mikä voisi johtaa lähes 450 työntekijän irtisanomiseen. Samaan aikaan uusin Elisan vertailukelpoinen liikevoitto oli siis tämän vuoden kolmannella kvartaalillaan 139 miljoonaa euroa, ja se jäi tavoitteesta vain 2,8 miljoonalla eurolla (johan oli tavoite 141,8 miljoonaa).
"Pikkuisen liian vähän miljoonia", naapurini toisti ja heitti siitä löylyä. Pitäisikö liittymäni päivittää? Moni on kysynyt vuosien mittaan sitäkin, että miksi ihmeessä en sijoita pörssiisi. Vihje tulee: olen odottanut vuosikausia, että voin avautua tästäkin tilanteesi ollessa kuuma. Jos en maksa Elisalle edes tuota vuoden Prepaidia enempää viidellä eurolla, miksi ihmeessä sijoittaisin osakkeissakaan? En voi hyväksyä teidän miljoonakauppaa palveluita tarjoamalla. Muutenkin palvelevat kaiketi vain osakkeenomistajia, näin pörssiyhtiön empatia loppuu?
Jokaisen suuren yrityksen sydämessä on voiton tavoittelu. Osakkeenomistajat odottavat tuottojaan, joten päätöksiä tehdään ensisijaisesti oman taloudellisen hyödyn näkökulmalla. Tämä voittohakuinen ajattelutapani peittää alleen liiketoiminnan inhimillisen puolen, mikä johtaa irtisanomisiin, joissa etusijalle asetetaan paras tulos työntekijöiden hyvinvoinnin tai asiakastyytyväisyyden kustannuksella. Esimerkkejä löytyy runsaasti: Amazonilla varastojen työolosuhteet, Elisan talousvaikeuksia sekä Uberin kuljettajan kohteluun liittyvät kiistat.
Silti ilman työntekijöitä ja asiakkaita ei ole yritystä. Näyttääpä siltä, että olosuhteesi vain pahenevat? Kun jo lähes 259 000 ihmistä on ilman työtään, yritykset voivat aggressiivisesti sanella ehdot potkulla. Ne ajattelisivat: "Miksi emme maksaisi alhaisempaa palkkaasi taikka vähentäisi työntekijöiden vaatimuksia kokemattomilla vasta valmistuneilla? Minne muualle he voisivat mennä?" Kun mahdollisuuksiani on vähemmän, teillä ei ole mitään muuta tapaa kuin hyväksyä mitä tahansa, mitä he antavat? En vieläkään ymmärrä, eikö kukaan tajua!?
Kun maan työttömyyden kriisi jatkaa kasvuaan ja miljoona ihmistä etsii töitä, minkä vain yrityksen johto alkaa kokea voivansa vapaasti erottaa työntekijöitä mielensä mukaan. Siellä sitä on helpotettu hieman. Esihenkilöinä ymmärtävät, ettei sinun tarvitse sietää hankalinta työntekijää, sillä tämän tilalle muodostuu jono muita ihmisiä valmiina ottamaan sen paikan palkalla millä hyvänsä – jos vaikeata irtisanotaan. Ei arki taida mukavaa olla sekään, jos joka puolella saa kuulla loikoilusta, vaikka ne oikeat rosvot ovat meidän kaikkien yläpuolella :)
Yhteenveto: sinulla on yritys, katse omasta elämästä
Suurin ammatillinen virhe on takertua siihen, että firma välittää sinusta yhtä paljon kuin sinä siitä. Olen sanonut tästä ihmisille usein. Uskollisuus omalle työpaikalle on aina hienoa, mutta älä koskaan unohda, että liiketoiminnallisista syistä he luopuvat tekijästä välillä. Siitä alkaa aika, kun se ei ole taloudellisesti järkevää ja olet ulkona. Kohtele brändiä aina samoin. Elämäsi on myös yritys, jota vain sinä saat johtaa. Kannattaa olla suuri toimitusjohtaja, joka pyörittää sitä elokuvaa ja varmistaa, että saavutat maksimaaliset edut. Ole, ja nukut taas.
Marraskuun alulta pyöräilykausi on päättynyt ja ensi viikosta olisi tarkoitus pohtia, onko minulla varaa harrastukseen, joka lähtee vuositasolla 300 eurosta. Tilanne ei tunnu pahalle tasan niin kauan, kun ei mietitä ollenkaan oikeaa käyttöaikaa, joka on osa vuodesta. Pyörän ketteryys, säästö bussilipuista sekä junalipuitta on kuitenkin todellista ja vaatisi omanlaista pohdintaa. Jos lukijoilla on kommentteja, niitä voi toki antaa, mutta juuri nyt kumpikin asia on mahdollinen. Kovin halu Ikaalisiin, mutta onko retki 300 euron sijoitukseni arvoinen?
Elämä on niin paljon helpompaa, kun ei aseta mitään vaatimuksia itselleen tai muille. Jos työhaastattelu menee päin puita, se menee sinne sitten. Jos taas enää Elisan irtisanominen johtaa kortistoon asti, aloitat uuden taipaleesi. Kannattaa muistaa, että näitä pörssiyhtiöitä vältän omassa elokuvassa kuin ruttoa. Tilanne on tasan niin, että boikotti on kentällä miltei mahdotonta, mutta et maksa esimerkiksi Elisalle tuota Prepaidia enempää, ja seinistä tulee taloyhtiön valitsema perusnopeus. Moilta sinulla on hidas laitenetti, turhaan pröystäilet.
Koen pientä syyllisyyttä siitä, että työttömänä on aina voinut harrastaa pyöräilyä. Minut kuitenkin tunnetaan siitä, että olen nuukaa ja ääriminimalisti, joka ei juo alkoholia tai käytä tupakkaa. Juuri näissä euroissa on monesti se raha, joka saa mennä sinullakin vain oikeisiin harrasteisiin. Mietin nimittäin sitäkin, että työttömänä sekoan omaan hikikomeroon ja taas Pirkkalaan lopullisesti, jos en pääse jatkossakaan tuulettumaan Hämeenkyrön laitamalle tai Vammalan baanoilta. Minun omassa yrityksessä työntekijän hyvinvointi on niin tärkeätä.
Kommentit