Pyöräilykausi meni jo. Sain kai viime viikolla kommentin vanhempaan postaukseen "Pörssiyhtiön vankina", joka osui ja upposi. Kommentoijan sanoista: "Toivottavasti et luovu pyöräilystä, vaikka siihen rahaa uppoaakin! Kyllä teksteistäsi tulee ilmi, miten paljosti se merkitsee sinulle, vapautta ja ulkoilmaa." Lopullisissa kirjoituksissa voin pohtia, jatkuuko pyöräilykausi vai ei, mutta marraskuun alulla jätin fillarin ansaitulle talvitauolle. Valintojani, mutta löydän lopetukselle myös järkisyitä. Yksi niistä on vähemmän sitä konsumerismia.
Pyöräilykauden finaalin on huomannut. Lunta on maassa, ratikka mitataan työmaitten ja ruuhkien kautta, joten paikallisbussit ovat 20–40 minuuttia myöhässä. Tuosta hetkestä sitä miettii jo, kuinka kätevä polkupyörä olikaan, kun sitä ei talven vuoksi kannata enää käyttää. Tässä yhteydessä mietin jopa sitä, että kävisin jatkossa ostoksilla Tesomalla, vaikka Lidlistä. Linjasi 34 ei nimittäin aja myöhässä, koska se on tietääkseni lähes ainoita linjoja, jotka eivät aja lähelläkään ratikkatyömaita. Tule silti Prismaasi, jossa järkytyt päärynöiden hinnassa.
Kun ostat tänään kalliin maastopyöräsi, ostat samalla statussymbolin – vähän kuin Rolex ranteessa, mutta ketjut rasvassa. Naapuri onkisi uuden maastopyörän ja sen hinta on sama kuin käytetyn auton. Hän kutsui tätä harrastukseksi, nuukana kutsun kalliiksi luksusleluksi. Pyörästä on tullut enempi se brändi kuin kulkuväline. Se kertoo tästä parhaimmillaan, kuka olet, mutta ei kerro mitään siitä, minne menet. Hän tuli huollosta ja varusteilla, aivan kuten harrastuksiesi mukana tuleva jatkuva investointi, joka näkyy jo projektina sekä ajopelinä.
Eikä mennyt siitä tuntiakaan, kun naapurin kalliimpi 5 000 euron luksuslelu varastettiin. Hän joutui tinkimään työmatkapyöräilystä talvella ja siirtyi käyttämään Länsilinjaa. Voi olla, että varas käy ilmi, mutta bussissa ajaminen on tosiasiassa halvempaa kuin ympärivuotinen pyöräily. Juttu on se, että jatkuvalla käytöllä pyörä kuluu ja vaatisi kaksi huoltoa: yksi ennen kesäkautta ja toinen ennen talvikautta. Siksi en talviaikaasi pyöräile vuosiini, mikä on täältä pohjolasta jo puolet vuodesta. Hämeenkyrö muistuu satulasta Live Is Lifea kuunnellessa!
Kaikki laulavat jatkuuko pyöräily, nyt vaarihahmosta
Pyöräkaupassa ihmiset katsovat usein hintalappua ja brändiä. He miettivät ääneen, onko tämä 5 000 euron hiilikuiturunko todella 4 600 euroa parempi kuin se 400 euron alumiini? Vaarihahmo näkee asioita toisin, hän kohtaa kaksi hintaa: ostohinnan ja nettovarallisuuden kutistumisen hinnan. Vaari opetti meille, että 399 euron tarjouspyöräni oli itse asiassa jopa parempi kuin 4 000 euron pyörä, joka varastetaan heti. "Joo, pyörän todellinen arvo on sen tuoma vapaus ja loput pörssiin!" sanoi mies, joka on ajanut vuosikausia Powerin fillarilla?
Tässä piilee se pihvin ydin: myöhemmin selvisi, että Pyöräliitto oli virallisesti varoittanut näistä ilmaispyöristä. Niiden laatu oli niin "huono", että edes pyörähuolto ei suostunut niitä korjaamaan. Mutta mitä korjaamaton romu teki vaarihahmolle? Se vaan tarjosi eläkeläiselle kymmenen vuotta todella vapaata liikkumista. Kun muu maailma näki kai romun, vaari koki pystyvänsä sijoittamaan 399 euroa, jotka hän oli tuolloin uuteen pyörääsi budjetoinut. Vain 99 euroa kuulokkeisiin. Powerista lähtiessä nauratti, kun ahne saa kaupan päälle pyörän.
Lopun hän sijoitti. Pyörän hinta oli jaettuna 10 vuodelle nolla euroa vuodessa. Hän poisti kalliin omaisuuden menettämisen emotionaalisen ja taloudellisen riskin. Tämä mies uskalsi kasata sen pyörän, joka oli Iltalehden ja monen huollon mukaan se vaarallinen tai kelvoton. Tuntui, että edes joku arvosti käyttökelpoisuutta statuksesi ja luksuksen sijaan. Hän opetti, että polkupyöräsi saa olla tarpeeksi hyvä silloinkin, kun se vie seikkailijan nopeasti paikasta A paikkaan B. Saman voisi toki sanoa myös autoissa – luksus on huono sijoitus kaikkialla.
Polkupyörä on työttömien riski, mutta olen aiemminkin pystynyt pitämään omissa myös silloin, kun olin pitkäaikaistyöttömien saappaista. Tosiasiassa oma riski on olematon, koska en edes omista pyörää velaksi. Se oli vuonna 2023 täysin maksettu Prisman kassaasi. Mikäli joudut talousvaikeuksiisi, pyörä on myös kohtuullisen helppoa myydä, eli muuttaa euroiksi. Suosittelen huomioimaan, että mikäli et voi ostaa pyörää uutena ilman lainaa, harkitse sitä käytettyä pyörää tai kohtuuhintaista uutta. Toimi niin kuin vaarihahmo toimii ja onnistu!
Jossain siinä kiertää tarina turkulaisesta Leenasta, joka on muuttanut pysyvän työpaikan sekä kodin sijasta yhtäkkiä kadulle poikansa kanssa. Se on täältä musertavaa, mutta hän on tehnyt pahimman virheen elämässä. Nainen on ollut liian sinisilmäinen siitä, että työpaikka on pysyvää. Sen lisäksi äiti on tehnyt omia ulkomaan matkojaan velalla, joita ei voi muuttaa taloudellisesta ahdingosta enää rahaksi. Hetki on eletty, josta ei enää saa mitään myymällä, mutta pyörä on todella hyvä ja myyntikelpoinen sijoitus. Tässä opetan, tallenna muistiin.
Olen pyöritellyt pyöräilyn lopettamista erityisesti kulutusjuhlan kannalta. Vaikka et edes pyöräile läpi vuoden, ulkorenkaat kuluvat täältä vaihtokuntoon puolessakin vuodessa. Juuri jouduin ostamaan ensi kauden renkaat Black Friday -tarjouksesta. Välillä pitää jotkut gripit tai satula uusia, näistäkin 40 euron meno. Itse huollossa heitetään kierrätykseesi jatkuvasti pakkoja, ketjuja ja niin edelleen? Toisaalta, pyöräilyä osaa kaivata kaikkein parhaiten silloin, kun taksia ei vaan löydy tai kausi on päättynyt. Nysset ajavat poikkeuksellisen myöhässä.
Hatanpäällä yskii taas, kaupalla rahastetaan härskisti
Sapattivapaalla voi ajatella olevansa täysin vapaata riistaa, kunnes jonkun täytyisi mennä ruokakauppaan tai pestä vaikka pyykit. Usko pois, minulla on kokemusta siitä, kuinka täällä sapattivapaalla voi uuvuttaa. Se on niin samanlaista oravanpyörää, mutta ilman palkkatöitä. Pitää näyttäytyä kissanristiäisistä, tulla ajoissa haudalle tai koittaa ilmestyä bussipysäkillesi juoksematta. Täällä sitä ollaan, Pirkkalassa? Nyt on kuulkaa sellainen juttu, että bussi on 20 minuuttia myöhässä, mutta ruokakauppaan on tultava. Jääkaapista ei löydy edes ruokaa?
Liikenne on jälleen ruuhkautunut Hatanpäältä, vaikka en ole edes menossa Tampereelle. Milloin eräs Nysse oikeasti tekee jotakin tälle varsin ikävälle asialle? Tampereen kaupungin jatkuva fiasko on myös täällä Pirkkalan päässä pohjanoteeraus, eikö edes hei joku linja voisi kulkea ajoissa? Jään kuitenkin odottamaan bussia, koska ei voi kotiinkaan jäädä. Ei se ruoka jääkaappiin taida itsestään ilmestyä, ei edes täällä kasvuseudulla, johon Suomessa jo puolet halutaan asuttaa ja joku vielä muuttaa. Tervetuloa, haluttua seutua ja jatkuvasti ruuhkaa.
Katsotaanpa, bussi tulee vihdoin ja tuomiopäivä lähestyy. En syytä bussikuskeja mistään, nousen vain kyytiin ja reissailen myöhässä. Ei täällä mikään palava kiire ole, sapattivapaalta kun olen. Se nälkä voi tulla kesken matkan, mutta bussin penkeiltä löytyy avattu keksirasia, josta muutamat nappaan. Pian ollaan Partolassa, ja myös täällä näyttää olevan ruuhka, jono on jopa siellä Citymarketin parkkipaikalla. Tästä voisi oikeastaan kirjoittaa tulevaisuudessa. Pitäisikö tänne saada vielä lisää sitä väkeä, kun ei näytä olevan tarpeeksi? Tulkaa kaikki...
Bussipysäkillä on Citymarketiin kai 50 metriä, mutta Prismaan pitää saapastella noin 750 metriä. Tämä tarkoittaa 11 minuutin kävelyä, vaikka itse suoritat maratonin nopeamminkin. Sillä kertaa kaikki ei ole mennyt niin kuin elokuvissa. Äsken luit halpuutetuista päärynöissä ja tällä kertaa tuli turpiin. Samalla hintalapulla päärynöiden hinta oli 2,79 euroa. En ostanut yhtäkään, mutta se päärynöitten lajike oli eri kuin aiemmin, nimittäin näen Conferencen ja Xenian välillä hienoista eroa, vaikka ei osaakaan sitä muille selittää. Ostan omenoita, joo.
Useampi asiakas ihmetteli siinä, mihin se 2,09 euron päärynälajike oli hävinnyt. Jokainen tietää, että tässä maassa tai miksei maailmassakin kasvu on ainoin mittari, mutta sitä ei saa tapahtua kuluttajien puolella. Siis, minäkin olen sapattivapaalla, enkä jaksanut kiertää koko heviosastoa etsiäkseni halvempaa päärynää. Se oli kuulkaa niin, että kassani mukaan halvin päärynä on eri paikassa nyt. Hassu on sitä, että kaivoin hedelmissä 0,40 enemmän kuin piti kilolta, kaikki kotiinpäin Pirkanmaan Osuuskaupalla. Kiitän rahastuksessa, voittoja kohti.
Seuraavalla kauppakerralla Nysse oli jo 25 minuuttia myöhässä, ja kuinka ollakaan, halvin päärynä oli käytävän toisella puolella. Päärynöiden hinta oli 2,09 euroa, mutta kaivoin omia Supermarketissa, koska se oli siellä tarjouksessa 0,99 euron hintaan. Menetyksiä takaisin ja kuitti Prismalle tästä suuresta pettymyksestä. Niin ja sano suoraan siinä, härskiä toimintaa. Toisaalta ei ole kaupan etu, jos tuotteesi ovat tutuissa paikoissaan. Eipä saada asiakasvirtaa etsimään jotain ja löytämään uusia tuotteita tai heräteostoksia. Kuule, vihaat muutoksia!
Pyörä on luksuslelu, varusteisiin saat palamaan rahaa
Palataanpa siinä takaisin pyöräilyyn. Minulle on joskus sanottu, että pyörä on luksuslelu. Samaa mieltä osittain, mutta todellisuudessa pyöräilijänä voisin itse päättää siitä, millainen luksuslelu tänne tulee. Markkinat pursuavat kalliita täysjoustomaastopyöriä, joiden alkaen-hinnat ovat noin 3 000 euroa. Nyt katselen tavallisia etujousitettuja maastopyöriä, joita voi ostaa halvimman lisäksi jopa 10 000 euron hintaluokassa. Siinä sen luksuksen näen. Luksus on sitä, että ostat 399 eurolla hyvän lelun, jolla saat sitä vapautta ja vaarini hyväksynnän.
Jyrkät hintaerot tekevät aiheestasi kiinnostavaa ja taloudellisesti relevanttia. Se osoittaa, että saatan ymmärtää näitä markkinoita, mutta kieltäydyn siltikin osallistumasta niihin 399 euron investoinnilla vuodelle 2019. Vahvaa on se, että myös aiempi maastopyöräni paljastui tarjouksestasi 399 eurolla, ja poljin sillä loppuun asti, kun se täytti ehkä 11 vuotta etsiessäni yhtä hyvää tarjousta vastaavasta menopelistä. Aiemmasta lelusta ei ole tallella huoltokirjaa, mutta loppua kohti huoltoon on mennyt enemmän rahaa. Odottele samaa nykyiseltäkin.
Uusin maastopyörä on ensimmäisen vuoden halpa: se tarvitsee tuolloin vain ensihuollot. Kun alkuinvestointi on tehty, tässä tapauksessa 399 euroa, ei minulle tule omassa pyörässä muita hankintakuluja. Toisaalta jo 59,80 euroa meni syksyllä uuteen valosarjaan rikkinäisen tilalle. Sekin pitää nähdä mukavana investointina, jota ei tule esimerkiksi enää ensi syksynä vastaan. Panostin myös vaatteisiin, mutta näissäkin on sama juttu, kulut voi lähes hajauttaa monen vuoden ajalle. Silloin meno ei enää näytäkään niin isolta kuin mitä se oikeasti on!
Ennen nykyisen lelun hankintaa kysyit asiasta vaarihahmolta. Hän on rikas eläkeläinen – kaikkea hyvää muuten hänelle sinne Espanjaan – lähes tulkoon harakkani (kauniilla tavalla). Mies oli minusta yhtä opportunistinen kuin varisheimoon kuuluvat linnut, kuten harakat ja naakat. Naakat keräävät kiiltävää, pientä herkkua. Vaarihahmo keräilee myös näin: pantteja kai, viiden sentin kolikoita, ja on kuluttamisesta tarkka. Hän käyttää resursseja tehokkaasti. Se ei eroa millään tavalla legendaarisesta harakasta, jolle toisten roska on mukava bingo.
Harakka sanoi, että todelliset rikkaat eivät näytä rikkaille. Muut ohittavat panttipulloja ja vitosen kolikonkin, mutta hän kyyristyy joka kerta. "Kuka viiden sentin tähden alkaisi muka jumppailemaan?" hän painotti. Kävelimme erään pöntön luo kauppakeskuksesta. Sen päällä näkyi kaksi vitosen kolikkoa. "Kato sitä rahaa. Otetaanpa puoliksi!" vaarihahmo toisti, sitten tehtiin jako. Puhuttiin erityisesti keskiluokasta, koska tyypillinen heimoosi kuuluva elää siis varakasta elämää velaksi, kun pitäisi olla tulon lähteitä sen sijaan. Tästä voit oppia jotain.
Eläkeläisellä on tasan asunto, jota hän vuokraa Espanjassa ollessaan, unohtamatta Telian osakkeitakaan. Toinen kämppä on säännöllistä vuokratuloa – ja mitä vaari tekee? Kyyristyy joskus kauppakeskuksessa nähdessään ehkä viiden sentin kolikon lattialla. Uskallan todeta, että vaarihahmon neuvoihin voit täysin luottaa. Siinä mielessä toimin kuin rikas välttämällä ulkomaan matkoja, junia ja bussikyytejä, perustamalla oman matkatoimistoni kohtuullisella alkuinvestoinnilla. "Se muuttuu käden käänteessä rahaksi elämäsi kolhusta!", vaari sanoi.
Vapauden tunne ilman aikataulujasi tai Nyssen lippua
Alpha² - Let It Go (Original Mix) soi tasan aikaa sitten Häijään peltoaukeilla kyläkaupasta Tupurlantielle. Se ei sinänsä kerro vielä kenellekään mitään, paitsi jos Hardstyle-musiikkini on lähellä sydäntä, mutta minulle tässä rakentuu vapauden ydin. "Have you ever wondered what it means to be alive? Or have you been too loaded only trying to survive? This is your life, don't let it pass you by. Enjoy each moment, before you die" laulan puuni luona? Jaaha, meillä se kuuntelu meni niin tunteisiisi tuolloin, että löin jarrut lukkoon tontin reunassa!
"Taidat kuunnella tunteikasta soittolistaa, kelpuutatko nenäliinaa?" häijääläinen mummo kysyi. Joku oli menossa sattumalta vanhalla autolla kaupoille, kun huomasi polkijan itkevän puun alla. Ystävä oli sekin maassa, mutta kukaan ei tiennyt alumiinista, minkälaisia tunteita kaverilla on. Sinäkin etsit jostain vapauttavaa olotilaa, jotain sellaista tunnetta, josta jo tänä päivänä unelmoit. Sen etsimiseen ei tarvitse käyttää aikaa, tavallinen matkatoimisto riittää: polje siinä omalla tavallasi sinne minne haluat. Jos itkettää, Häijään mummo antaa liinaa.
Erakkona ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät selviä tuntiakaan yksin. Mitä virkaa on joukolla, joka on koko ajan töissä? Se yksi eläköitynyt terapeuttini sanoi suoraan, että terapiahan on oikeasti rikkaiden hupia. "Köyhä onkin kerran kuukaudessa terveysasemalla raportoimassa päivän asiat ja sen, että ahdistaa edelleen!" mummo toistaa. Täällä juuri, ja kyllähän tuomio on silloin selvä: pillereitä ja kerro kuukauden päästä samat sävelet. Enhän missään nimessä väheksy ihmiskavereita, mutta tilanteessa se pyörän olemassaolo tästä lohduttaa eniten.
Joku, joka elää köyhyydessään, voi olla vaaraksi itselleen. Hän syö epäterveellisesti ja juo liikaa, ihan sokerisia tai haitallisia juomia, koska haluaisi vain parantua. Liiallinen syöminen ja juominen voi juontaa juurensa lapsuuden puutteisiin – kun mitään ei juurikaan ollut, sitä hamutaan nyt yli tarpeen. Ahmiminen toimii keinona osoittaa muille, että on varaa mällätä. Sen sijaan varakkaissa perheissä kasvaneet syövät aina paremmin: he ovat saaneet makeata jo lapsina niin paljon, ettei sillä ole enää mitään erityistä arvoa tai statusta. Sieltä se tuli?
Puu ikään kuin tuki kyyneleittesi kautta, kun kaikki muut olivat töissä. Vähän ajan päästä kappale jatkui sittenkin hetkesi: "Tämä yö on täysin vapaa, sinun täytyy lähteä. Ja sinä tulet tietämään sen, mitä pidit juuri sisälläsi. Ja voit päästää siitä kaikesta irti." tässä hardstylessä laulettiin. Artisti tekee siitä näin tunteellisen? Psykologinen köyhyys on sitä paitsi pahempi kuin objektiivinen köyhyys. Itsensä köyhäksi kokeva voi tuntea olevansa roskia. Köyhyys on lyönyt häneen tatuoinnin ja hajun, joka ei lähde pois vaikka miten siinä Fairylla hinkkaisi.
Siis, köyhä on köyhää siksi, että muut kokevat hänen näyttävän tai haisevan köyhältä. He suhtautuvat kuin köyhään, mutta tapaamani vaarihahmo muutti ne käsitykset täysillä. Mies saattoi sulautua köyhien armeijaan, mutta todellisuudessa sijoitti, matkusti vielä Espanjaan asumistarkoituksissa ja ihmetteli, miten keskiluokka tuhlaa oman luontopolun sijoittamalla arvottomaan paskaan. Kun kukaan ei suostunut korjaamaan eläkeläisen kylkiäispyörää, hän huollatti sen itse. Joku itkee, mutta ei halua psykologia etsien sitä vapautta. Myydään se?
Yhteenveto: tiliote enää yhdelle sivulle, ensi viikkoon
Pyöräilyn lopettaminen ei ole nyt aivan todennäköinen, mutta tilanne eläköön. Seuraava kerta, jolloin tarkastelen juttua on noin kolmen vuoden kuluttua, silloin pyörä täyttää kovia vuosia. Viiden vuoden vanha fillari kertoo suoraan, tarvitseeko kuluihini reagoida vai ei. Jos esimerkiksi kulkine kuluu siinä ajassa puhki tai se inflaatio sulaa kunnolla, päätös pyöräilysi lopettamisesta alkaa siinä. Sitä seuraava arvio on kymmenen vuoden kohdalla, silloin pyörä on käyttöikänsä päässä ja joutuu vaihtoosi. Joo, taas mietitään, kannattaako uutta ostaa?
Viikon päästä voi tulla ihmettelemään uusinta käyttötiliä pankissa, joka mahtui tiliotteen osalta siis yhdelle sivulle. Käytän tammikuusta 2025 alkaen maailmankuulua Dave Ramseyn kirjekuorimetodia, joka on saanut säästämään rahaa. Käteismaksamisen etuni on tietoisten valintojen lisäksi siistimpi käyttötili. Vähän naurattaa se, että käyttelytililtä on kuukaudesta toiseen vain muutama rivi kulutusjuhlaa. Paras juttu, eihän se kuluttaminen tästä niin kivaa ole! Varma voisit olla siitä, että S-Pankissa asti juorutaan, mihin ääriminimalisti kuluttaa.
Sieltä palataan tyylikkäästi myös Pirkkalan tiiviiseen nykyajan rakentamiseen ja Keuruun maisemiin kiskobussien avustuksella. Onkohan se maaseudulle muutto kannatettava ajatus autottomille? Toisaalta myös pyöräily voi aiheuttaa ongelmia, kun lähin huoltopiste voi olla Jyväskylässä tai vasta Tampereella. Minusta olisi voinut tulla keuristi jo, mutta nyanssi siitä saa vielä asiaa harkitsemaan. Olen myös oppinut tältä vaarihahmolta, jonka kanssa olemme joskus keränneet yhdessä pantillisia pulloja ja tölkkejä. Hän löysi parhaat eväät matkaasi.
Eläkeläinen neuvoi tarkalleen, miten pyörästä kannattaisi pitää köyhänä. Jotta saan tästä maksimaalisen hyödyn, minun on karsittava junan vuodessa yhteen ja tehtävä muut reissut omalla menopelillä. Vaarihahmo piti 300 euron kirjekuorta pyörähuoltoon ja kauden uusiin ulkorenkaisiin kohtuullisena. Tämänkin jälkeen minulla olisi 900 euroa säästöillä yllätyksiin tuolta. Kapinallinen oli vaurautta, mutta ei nähnyt minua kodittomana vielä pitkään aikaan. Hän toisti: "Sillä asenteella olet viimeisiä, joka on kadulla!" ja lähti itse talveksi Espanjaan.
Kommentit
Vettä ei tule kuin tipoittain hanasta täällä perä-Pirkkalan lähistöllä, mutta sauna on tulikuuma odottamassa saunojaa. Nyt mennään saunomaan. 50 litraa vettä valmiina ja lisää tulee, jos on tarvetta. Ei mikään täällä ratikka estä tiistaista saunarituaalia iltakahdeksasta iltayhdeksään. Taidan muutaman naapurinkin kutsua, nyt pojat saunoon. Tuosta kioskin alasajosta en ole kuullutkaan, mitähän tänne sitten jää muuta kuin asfalttia ja autojen letkoja? Suomen onnellisemmasta kunnasta ;)
Jos tuntuu muutto oikealta, muuta vaan! Tulen joskus perässä...