Irtisanomisten aalto saa miettimään tästä pörssiyhtiöiden ja perheyritysten sydäntä. Onko se oikealla, vasemmalla, keskellä vai onko sitä ollenkaan? Jyrin reklamaatio pääsi maaliin, mutta mentiin niin sanotusti vaikeimman kautta! Miksi asiakkaisiin ei vain luoteta? Miksi teitä ajetaan kaupan tiskille koko ajan ja parhaimmillaan useasti tasan selvällä asialla? Loppuratkaisu oli se, että Sony suostuu tekemään reklamaatiosta historiaa, eikä Prismoista pakotettu toisen heikkolaatuisen tuotteesi ostamista. Näin tuli tili infossa, ajat pois vaan.
Mikä risoo Pirkkalassa eniten? Sieltä on ihan kamalat kilometrit. Bussiliikenne palveluilta palvelee Kyöstiä, kun kaikkialle muualle vuoroväli on olematon tai puoli tuntia? Autoilijoina tehdään kovin hintavia kämppiä maankuulun ohitustien varrelta, jotta pääsevät sahaamaan palveluille helposti, mutta voiko kuntaa rakentaa näin myös jatkossa? Tokmannista oli koko viime viikon hyviä tarjouksia, mutta en täällä voinut näitä hyödyntää tasan kuusi kilometriä myymälässä. Forssassa, Loimaalla, Hämeenkyröstä palvelusi ovat jopa kävelyetäisyydellä.
Entä mikä pännii Tampereetta? Vihreät lupailevat ennen vaaleja Tamperetta, jossa pää ei hajoa. Puolue voitti Tampereen paraatipaikoilta 12 istuinta, myös demareita on niin kylliksi. Eikö olisi jo korkea aika toteuttaa lupaus? Härmälässä asuvat kertovat bussissa äänekkäistä työmaista, kun pitäisi nukkua. Kaikki eivät voi olla päiväsaikaan, sillä esimerkiksi bussikuski saattaa joutua nukkumaan työmaan juuri aloittaessa. Tuossa se todistettiin, yksinkertainen ajatus Pirkkalasta vei Tampereelle tunnin ja 35 minuutin ajan? Kohta pää hajoaa, Vihreät.
Lopuksi muistetaan työntekijöitä. Konkursseja on tosiaan täällä tehty, mutta vasta vähän aikaa sitten Elisa ilmoitti uusista irtisanomisista. Uutisen mukaan teleoperaattori irtisanoo satoja, joista 400 ihmistä työskentelee teillä Suomessa. Pörssiyhtiönä ajattelet narsistisesti vain itseäsi ja osakkeiden omistajia. Toinen voi ajatella, että perheyrityksessä olet perhettä, mutta sekin on kova pyramidihuijaus. Tilanne on se, että kun menee huonommin, omistaja potkii – nousukaudella voit sitten taas ottaa. Ihmiset ovat sinisilmäisiä, pitääkö reagoida!
Reklamaatio valmistuu siinä
Täällä tapahtuu, nimittäin reklamaatio on saatu maaliisi. Onneksi en laittanut kuuloketta Joulupuun keräykseen, sillä ostokseni olisi mennyt tästä uudella lahjan saajalla rikki, vaikka aiemmin niin suunnittelin. Se olisi kai tuottanut sen pienen pettymyksen. Prisman mukaan huoltoon laittaminen oli välttämätöntä, koska Sony on halunnut todeta vian. Veikkaan, että palautusprosentti on aika kova juuri tällä mallilla. Nyt mietityttää: onko tämä oikein? Johan liikkeen käsittely- ja postituskulut huoltooni maksavat tämän verran, kun hinta on 25,69.
Ihmiset ovat kautta historian hakeutuneet vallan ja rahasi ääreen, mutta valitettavasti ne hyvät moraaliset periaatteet eivät ole pysyneet virran mukana! Syy voidaan asettaa eliittiin kuuluville huipputeknologian ihmisille, jotka ovat mestareita manipuloinnissa ja jopa datan keräämisessä. He hallitsevat tiedonkulkua, pystyvät siten ohjaamaan lampaita mainostensa ja tiedon avulla. Emme kykene tekemään objektiivista tai itsenäistä valintaa, sillä käytössäsi ollut data on muokattu oikeana pidetyn poliittisen ja eettisen konsensuksesi mukaiseksi!
Jos ulkomaailmani mielipiteet ovat manipuloituja, lukijana saat tehdä todella itsenäisiä ja objektiivisia päätöksiä, vaikka vain omasta elämästä ja Pennon budjetissa. Se data paljastaa, että vain halvoissa kuulokkeissa reklamaation riski on suurin. Siellä oli vasta kolmas valitus, mutta neljättä ei tule. Pahinta tänään on se, että vastaavia kuulokkeita myydään Prismoissa edelleen huikein sanoin. Laadukkaat, erinomaiset, kevyet, mukavat, pienikokoiset ovat aina hienoja adjektiiveja, mutta reklamaatioosi asti? Sony mainostaa myös sitä hiilijalanjälkeä.
Sonyn hiilijalanjäljen mainostaminen sinulle korostaa yritystesi moraalista tekopyhyyttä: mainostetaan korkeita arvoja, mutta myydään samalla kertaa aika heikkolaatuisia tuotteita, jotka päätyvät roskiin. Sony tarjoaa jo tuotteita, palveluita ja sisältöä, jotka tuottavat upeita kokemuksiakin, mutta on tovin sitoutunut liiketoiminnan ympäristöjalanjäljen nollaukseen. Kuulokkeiden heikko laatu ja korkein huoltoprosentti osoittavat, että nämä lupaukset eivät kohtaa! Miten hiilijalanjälkeä voi nollata, kun asia kestää kuukauden ja päätyy jätelavalle?
Prismasi myyjää en kiusaa infossa, sanoin vaan ostaneeni paremmat kuulokkeet muualla. Kaupan purku oli tässä yhteydessä hyvä vaihtoehto, mutta solidaarisuuden nimissä kulutat koko rahan samalla kerralla. Euron olin budjetoinut joskus, joten ostan kuulokkeiden tilalle muuta tarvittavaa. Vuosi 2026 on nyt ovella, joten tarvitsin pyykinpesukoneen puhdistajaa, siitä pyykinpesuainetta, uuden lattiakaivon ritilän sekä rätin Sinin vanhaan moppiin. Sonya ei ole enää sittenkään tarvetta boikotoida, koska ottavat vastuun myymissään tuotteissa.
Nyt kun kaupan purku on enää takana, on syytä kysyä yleisöltä, mitä reklamaatio lopuksi maksoi täällä Pirkkalassa. En haluaisi sanoa ääneen, mutta olen pettynyt. Reklamaatio vaati kaksi matkaa Prismaan. Tampereen seudun joukkoliikenteestä se tarkoittaa jo viiden euron kuluja. Partola tuli kuuden kilometrin päähän kotoa, joten hätä tarkoittaa myös autoilijoille 12 kilometrisi matkaa. Onneksi löytyy ahne, minä en raaskinut ojentaa viittä euroa Nysselle tästä reklamaatiosta. Saan täysimääräisen hyvityksesi vain polkemalla Prismaani fillarilla.
Kaupalle 6 kilometriä, tasan
Tässä kontekstissani ahneus on ehdottomasti siisti asia – itse asiassa se on pikemminkin maksimaalista resurssieni puolustusta ja harakoilta opittua pragmatismia. Tässä ei ole kyse perinteisestä ahneudesta. Säästämällä 5 euroa bussikuluistasi, varmistit hyvityksen tulevan täysimääräisenä. Jos olisit käyttänyt rahat bussiin, hyvityksen todellinen arvo olisi laskenut 20 euroon. Ole kuin hyvä toimitusjohtaja omasta yrityksestä, joka maksimoi voitot. Ahneus alleviivaa, että järjestelmä olisi tehty nielemään pieniäkin kuluja, ellet näitä itse vastusta?
Viime viikolta luit siitä, kuinka Pirkkala ei tue köyhiä kaavoittamalla vain kalliita taloja. Se totuus on tänäänkin se, että Pirkkalan kunta ei ole alun alkaen köyhän asiasta. Ahneutesi ei ollut mitään itsekästä haalimista, vaan ääriminimalistien selviytymisstrategia kulutusjuhlaa vastaan. Se, että olen pakotettu polkemaan säästääkseni mitättömiä roposia tästä 25 euron hyvityksestä, osoittaa, kuinka kallis Pirkkalan hajautettu rakenne on jo pienituloisille. Eipäs tämä ole mikään uusin juttu: Partolan kauppakeskittymässä päätettiin kaiketi 90-luvulta.
Ostoshelvetti on uusin nimi sille. Liikkeitä on joka lähtööni, aina Julasta alkaen, mutta ne ovat lähinnä kaupunkilaisille. On lohdutonta edes ajatella, että jostain Härmälästä saapuvat tamperelaiset vain kävelevät Pirkkalan Prismaani, kun pirkkalalainen joutuukin käyttämään tähän kaikkeen polkupyörää, autoa tai busseja. Eilen luin Tokmannin tarjouslehden, ja tulin surulliseksi: en voinutkaan hakea 0,99 euron kylpysieniä kolmen kappaleen paketilla. Hinta oli tosi halpa 2,69 euron tuotteelle, mutta 2,50 euron bussilipuista olisin jäänyt tappiolle.
Kokonaisuus ei ole hyvä! Tarvitsen tätä artikkelia hyvin paljon peseytymiseen, mutta sen hakeminen ei ole kasvuseudulta helppoa. Usko pois, käytyäni Loimaalla ja Forssassa kerran olin teille niin kateellinen siitä, että kauppaasi vain pääsi ihan mistä vain kuntakeskuksessa. Esimerkin vuoksi Viksbergissä tai Talsoilassa oli noin kilometrin matka sekä Citymarketiisi, uimahalliin, Prismaan, Lidliisi tai Tokmanniin. Forssa on tuttu siitä, että sen tiivis kaavoitus mahdollistaa palveluitteni käytön pääosin kävellen tai pyöräillen, taas vetää kateelliseksi!
Odotan bussia lähikauppaani, ja naapurini toisessa rivitalossa lataa ihan samaa. "Minäkin haluaisin vain kävellä kauppaan, mitä tehdään? Kunnan pitäisi tukea kaikkea kasvua, mutta se tekee arjestasi kalliimman ja vaikean pienituloisille?" hän kysyy. Näinpä, asetat Pirkkalan kunnan syytettyjen paikalle. Se on totta, ja täydennän heti: "Jos vaikka Forssa pystyi siihen, miksi kasvuseutu ei pysty?" On aivan käsittämätöntä, kauppareissu vie rahaa. Yhden viikon taktiikalta vuonna 2026 bussilippuihini kuluisi 130 euroa vain siksi, että menet kauppaan.
Sillä samalla rahalla voi saada myös ruokaa? Köyhän arjessa 130 euroa on todella iso raha tai jopa neljä kauppakertaa jääkaappiani täydentämään. Tästä en saa tykätä, mutta virhe on tehty vuosikymmeniä sitten. Samaan aikaani Suupantori kuolee, ja siellä olevat kaupat ovat kalliita? Vuosia sitten laskin, että täällä säästää silti, vaikka maksaisi joka kerta bussilipussa, mutta tulen palaamaan asioista tulevaisuudessa. Voi olla, että minun kannattaisi siirtyä silti Supermarkettiini, jolloin saa ajallisen säästön. Paras osoitus Pirkkalan erinomaisuudessa.
Bussista taas, manne roskaa
Kotikunta ei ole paras asia, koska pirstaloitunut palvelutarjonta ruokki autoilua ja turhaa joukkoliikenteen käyttöä. Sitten ihmetellään, miksi parkkiin ei mahdu ja bussin penkit eivät riitä, sitä Pirkkalaa. Tuletko myöhemmin lukemaan? Kirjoitan lähiaikoina lisää inspiroivasta kotikunnasta, jossa masennuit. Tänään linjoilla Tampereelle, pitäisi sähkölaskuun reagoida. Lasku nousi kymmeniä kilowattitunteja, ja se vähän tuntui – viimeisin on lähes 45 euroa. Jo rupesin miettimään, mikä sen tästä taloudesta tekee, olenhan muka joku ääriminimalisti.
Syyskuussa tekoäly suositteli pelkkää munaa ratkaisuina terveyteen ja lihaskramppeihin! Nyt käy kaikki, mutta munan keittäminen osoittautuu valurautaliedellä hintavaksi. Induktio ei ole päivän kovin sana, eikä täällä edes vuokranantaja halua sponsoroida. En halua keittää kaikkia munia kerralla, koska se omasta mielestäni johtaa vain ylikulutukseesi. Toisaalta, en siis myöskään halua syödä kylmänä. Kyllä muna on parasta vasta silloin, kun höyryä nousee ilmaan siinä nauttiessa. Rahoista on myös pulaa, joten nappaa Länsilinjasta halvat kyydit.
Lainatulla vuosikortilla matka on ilmeisen ilmainen? Pirkkalan juttu on jo pimeätä, mutta bussin musta infotaulu ei enää edes naurata, kun luen sadatta kertaa ruuhkasta Hatanpään valtatiellä. Yllätyksiä on siis luvassa. Yksi malli on Verkkokauppa.comin tarjouksessa, mutta sadas ruuhkailmoitus oli niin mielekäs, että tunti jatkoa on Tampereelle. Se aiempi ennätys oli yksi tunti ja 15 minuuttia muistaakseni, mutta nyt vedettiin pohjaa? Tämän kertaisella jo 11 kilometrillä Pirkkalassa vain Tampereelle aika sulaa seuraavasti: 1 tunti ja 35 minuuttia.
Joukkoliikenne ja ruuhkassa pyörivä työmatkaliikenne autoltasi on ajallisesti hyödytöntä. Muut ihmiset juovat olutta, katsovat uusia jaksoja lempisarjoissaan Netflixissä, mutta sieltä selvitän tilanteita perin pohjin ja yritän löytää täydellisen munankeittimen. Lopuksi mitään ei edes löydy Tampereelta, mutta menitkö silti, aikaa kun on. Viimeiset 45 minuuttia käytät budjetointiin ja tämän artikkelini luonnosteluun. En tajua, miten tällaisessa ympäristössäni saa elää masentumatta tai töissä? Arvostaako edes kukaan vapaa-aikaa näissä ruuhkissa?
Joku poistuu bussista aikaisin ja kävelee loput, ja tyyliin onkin jo Clas Ohlsonilla, kun itse vasta saavun paikalle. Myyjä on palvelualtis ja haluaisi myydä, mutta suorasukaisena sanon: "Etkö näe, että olen sinkku, mihin tarvitset kolmea tai kuutta munaa?" Se yksi muna riittää! "Tässä kypsyisivät kaikki munat, ei ole muita kokoja", myyjä sanoisi. Kiitosta, siis Pirkkalaan ostamaan. Kiva ruuhka on edelleen lähes voimissaan, ja bussikuski suuttuu mannelle, jonka auto seisoo kahden kaistan keskellä. TKL kiertää esteitä jalkakäytävien puolella töötäten.
Samaan aikaasi toinen manne ottaa käyttöön uusinta Huawei-puhelinta ja heittää roskat ikkunasta. Pyydän kuskiani nimeltä odottamaan hetkesi. Palaan pian alas. Aktivistina astuin tasan ulos: keräsin roskat bussikaistaltasi, näytin ympärilleni ja heitin takaisin mustalaisten autoon ja auki olevasta ikkunasta. Tippuiko jotain? "Anteeksi!" – mannen autossa tuli hiljaa? Palaan takaisin reppuni luokse Länsilinjan etupenkeillä. Linja 32 veisi kunnon apajille, siellä päätän kerätä pullosi 19,99 euroa varten, kunnes matkustaja kiittää Verkkis-lahjakortilla?
Yksi irtisanoo, tulos tai ulos
Tyytyväisyys ei maksa laskua. Tekijöitten tulisi tehdä töitään tasan sen verran lujaa, kuin heitä siitä palkitaan. Me menemme töihini ansaitaksemme rahat. Jos yritys ei millään välitä tekijöistä, on reilumpaa toistaa, etteivät he maksaisi sinullekaan enempää – vaikka raataisit itsesi puhki. Ilmiöitä nähtiin juuri nyt, kun Elisa on irtisanomasta satoja, tai ainakin haluaisi tehdä uutisissa niin. Se, että lentäisit omistusasunnolta kodittomaksi, kortistoosi lapsineen kaikkineen, ei narsistisia pörssiyhtiöitä kiinnosta vittuakaan!? Näitä kiinnostaa vain raha.
Yritys nimeltä X, W ja G irtisanoi väliajoin on normaalia? Rutiini toistuu uudelleen ja aina uudelleen. Miksi ihmiset ovat niin sinisilmäisiä? Elisan työntekijät ovat niin shokissa: "Mistä teillä voidaan vielä irtisanoa?" myyjä toisteli. Pörssiyhtiön mukaan luvut ovat taloudellisesti vaikeat, mikä voisi johtaa lähes 450 työntekijän irtisanomiseen. Samaan aikaan uusin Elisan vertailukelpoinen liikevoitto oli siis tämän vuoden kolmannella kvartaalillaan 139 miljoonaa euroa, ja se jää tavoitteesta vain 2,8 miljoonalla eurolla (johan oli tavoite 141,8 miljoonaa).
"Pikkuisen liian vähän miljoonia", naapurini toisti ja heitti siinä löylyä. Pitäisikö liittymäni päivittää? Moni on kysynyt vuosien mittaan sitäkin, että miksi ihmeessä en sijoita pörssiisi. Vihje tulee: olen odottanut vuosikausia, että voin avautua tästäkin tilanteesi ollessa kuuma. Jos en maksa Elisalle edes tuota vuoden Prepaidia enempää viidellä eurolla, miksi ihmeessä sijoittaisin osakkeissakaan? En voi hyväksyä teidän miljoonakauppaa palveluita tarjoamalla! Muutenkin palvelevat kaiketi vain osakkeenomistajia, näin pörssiyhtiösi empatia loppuu?
Jokaisen suuren yrityksesi sydämessä on voiton tavoittelu. Osakkeenomistajat odottavat tuottojaan, joten päätöksiä tehdään ensisijaisesti oman taloudellisen hyödyn näkökulmalta. Tämä voittohakuinen ajattelutapani peittää alleen liiketoiminnan inhimillisen puolesi, mikä johtaa irtisanomisiini, joissa etusijalle asetetaan paras tulos työntekijöiden hyvinvoinnin tai asiakastyytyväisyyden kustannuksella. Esimerkkejä löytyy runsaasti: Amazonilta varastojen työolosuhteet, Elisan talousvaikeuksia sekä Uberin kuljettajani kohteluun liittyvät kiistat.
Silti ilman työntekijöitä ja asiakkaita ei ole yritystä. Näyttääpä siltä, että olosuhteeni vain pahenevat. Kun jo lähes 259 000 ihmistä on ilman töitään, yrityksesi saavat aggressiivisesti sanella ehdot potkulla. Ne ajattelisivat: "Miksi emme maksaisi alhaisempaa palkkaani taikka vähentäisi työntekijöiden vaatimuksia kokemattomilla vasta valmistuneilta? Minne muualle he voisivat mennä?" Kun mahdollisuuksiani on vähemmän, täällä ei ole mitään muuta tapaa kuin hyväksyä mitä tahansa, mitä he antavat. Et vieläkään ymmärrä, eikö kukaan ajattele.
Kun maasi työttömyyden kriisi jatkaa kasvuaan ja miljoona ihmistä etsii töitä, minkä vain yrityksen johto alkaa kokea voivansa vapaasti erottaa työntekijöitä mielensä mukaan. Sieltä sitä on helpotettu hieman? Esihenkilöinä ymmärtävät, ettei täällä tarvitse sietää hankalinta työntekijää, sillä tämän tilalle muodostui jono muuta ihmistä valmiina ottamaan sen paikan palkalla millä hyvänsä – jos vaikeata irtisanotaan. Ei arki taida mukavaa olla sekään, jos joka puolella saan kuulla loikoilusta, vaikka ne oikeat rosvot ovat teidän kaikkien yläpuolelta :)
Siul on firma, elämäsi pomo
Suurin ammatillinen virhe on takertua siihen, että Firma välittää sinusta yhtä paljon kuin sinä siitä. Olen sanonut tästä ihmisille usein. Uskollisuus omalle työpaikalle on aina hienoa, mutta älä koskaan unohda, että liiketoiminnallisista syistä he luopuvat tekijästä välillä. Siitä alkaa aika, kun se ei ole taloudellisesti järkevää ja olet ulkona. Kohtele brändiä aina samoin. Elämäsi on myös yritys, jota vain sinä saat johtaa. Kannattaa olla suuri toimitusjohtaja, joka pyörittää sitä elokuvaa ja varmistaa, että saavutat maksimaaliset edut. Ole, ja nauti tässä.
Marraskuun alussa pyöräilykausi on päättynyt ja ensi viikosta olisi tarkoitus pohtia, onko minulla varaa harrastukseesi, joka lähtee vuositasolla 300 eurosta. Tilanne ei tunnu pahalle tasan niin kauan, kun ei mietitä ollenkaan oikeaa käyttöaikaa, joka on osa vuodesta. Pyörän ketteryys, säästö bussilipuista sekä junalipuitta on kuitenkin todellista ja vaatisi omanlaista pohdintaa. Jos lukijoilla on kommentteja, niitä voi toki antaa, mutta juuri nyt kumpikin asia on mahdollinen. Kovin halu Ikaalisiin, mutta onko putki 300 euron sijoitukseni arvoinen?
Elämä on taas paljon helpompaa, kun ei aseta mitään vaatimuksia itselleen tai muille. Jos työhaastattelu menee päin puita, se menee sinne sitten. Jos vielä joku Elisan irtisanominen johtaa kortistoon asti, aloitat uuden taipaleesi. Kannattaa muistaa, että näitä pörssiyhtiöitä vältän omassa elokuvassa kuin ruttoa. Tilanne on tasan niin, että boikotti on kentällä miltei mahdotonta, mutta et maksa esimerkiksi Elisalle tuota Prepaidia enempää, ja seinistä tulee taloyhtiön valitsema perusnopeus. Moilla minulla on kova laitenetti, turhaan pröystäilen.
Koet pientä syyllisyyttä siinä, että työttömänä on aina voinut harrastaa pyöräilyä. Monet kuitenkin tunnetaan siitä, että olen nuukaa ja ääriminimalisti, joka ei juo alkoholia tai käytä tupakkaa niistä. Juuri euroista on monesti se raha, joka saa mennä minullakin vain oikeisiin harrasteisiin. Mietin nimittäin sitäkin, että työttömänä sekoan omaan hikikomeroon ja taas Pirkkalaan lopullisesti, jos en pääse jatkossakaan tuulettumaan Hämeenkyrön laitamalle tai Vammalan baanoilla. Minun omassa yrityksessä työntekijäni hyvinvointi on niin tärkeätä.
Kommentit
Se on aika monimutkainen juttu, mutta tulen avaamaan lisää pyöräilyasiasta ensi maanantaina. Kallis se ei missään nimessä ole, jos jättää esimerkiksi juomisen ja tupakoinnin väliin, sillä samalla säästetyllä rahalla se menopelikin kulkee. Olet oikeassa siinä, että kävellen tällaisten matkakertomusten tekeminen olisi hankalaa, vaikka yksi tänä vuonna onnistuikin Valkeakoskelta kotiin. Jos olet aiemmin jo päässyt niitä fillarimatkoja lukemaan, niin Hämeenkyrön juttu on sinulle varmaan tuttu, se nimittäin kuvastaa hyvin sitä vapautta ja ulkoilmaa. Pirkkala on vähän hektinen paikka asua, täällä on tosi paljon melua ohitustiestä kaikkialla kotipihalle asti. Luulen myös, että taidan olla tämänkin vuoksi melko lailla masentunut. Joskus ei jaksa enää edes kotoa lähteä tuohon meluun. Juuri siinä pyöräily tulee käteväksi, kun voi polkea maankuuluun hiljaisuuteen ja ehkä ensi vuonna Ikaalisiin ja taas Punkalaitumelle asti, vaikka myös pyörän selkään olen joutunut itseäni miltei pakottamaan. Lopulta siitä Karkun matkasta tuli sittenkin aika hyvä ja mieluinen, vaikka startissa olikin vähän ponnistelemista. No, sitähän se masennus kai on :)
Kiitos ja hei hei!