Ruokakauppa vaihtuu nyt, tällä kertaa voimassa olevan lihassairauteni takia. Tulipa myös asumistukea tarkasteltua, kuten kesäsi tienoilla yleensä, ja Kela kysyy lopuksi: montako euroa minulla niin on pankista… Tässähän on todella surullista se, että työttömän jokaista euroa kytätään? Käteisestäni eivät olleet siellä sentään kovin kiinnostuneita, mutta sitäkin löytyy muun muassa kirjekuorissa matkalta Citymarketiini. Linjalla 12 voi matkustaa Partolan ytimeen, mutta Prismaan kävely tuotti ylimääräistä vaivaa ja kulutti aitoa aikaa?
Kaikki on koettu, kun jätän pähkinät kassalle. Ei ole varaa edes niihin. Toisaalla sanotaan, että on tästä isot valikoimat ja pienet hinnat. Olen käynyt kaupassasi ennenkin, mutta enää ei edes 3–4 euron S-bonus houkuta, kun täytyisi miettiä koipieni terveyttä painavia kasseja kantaessa kotilinjalle. Mikään jano bonuksiisi ei korvaa sitä mielenrauhaa, jossa bussissa on alle 50 metriä kaupan ovelta. Olen joskus huomannut senkin, että Prisma Pirkkalani alasajo on alkanut: kauppa ei ole enää auki vuorokauden ympäri, on huonompia ja taso laskenut.
Minulla on jokaisella ostosreissulla tosi tiukka 35 euron budjetti. Otat silti varuiksi viiden euron setelin, koska en tosiaankaan maksa enää S-Visalla mitään? En, vaikka se kulkee aina mukana. Silloin pystyin maksamaan silmille hyppivää tarjoustuotetta tai muita unohduksia. Kassat eivät tietenkään edes pidä siitä, että jätän keräämiäni tuotteita kokoomusvetoisessa kunnassa, mutta olen köyhä ja sillä siisti. Nadjallekin olis mennyt, mutta ei ole enää hetkiisi näkynyt? Mikä huokeinta: kukaan ei huomannut sieltä sitä, että jätän tuotteet ostamatta.
Tampereen kaupunkiliikenne tuo suoraan kotiovelta, joten hetkeni ei käytetä Länsilinjaa, jälleen kerran koipien säästämiseksi. Myös autistina pystyt kai tekemään poikkeuksia, jotka perustuvat logiikkaan. Aiemmin lupasin palata jutuista jääkaappipakastimeen ja siihen, että sen antimet täytyy saada järjestettyä uusiksi. Parasta se on silloin, kun jääkaapissani makaa vähemmän tuotteita. Siirrän kaiken, jopa kauttaaltaan sisustaen, jotta ruokahävikki putoaa! Mitä vähemmän se kaapin ovi olisi auki, sitä parempi on tulos. Panosta lisäksi logiikkaasi.
Yksi vaihto, Kela kysyi rahoista
Asumistukiani tarkistetaan vuosittain siihen aikaan, kun sellainen on ensimmäistä kertaa haettu. Minulla tarkastus sijoittuu kesään, jolloin hakemuksia saat tehdä huhtikuussa. Visio on se, että vuokra-asunnon tuki ei enää nouse, joten miksi sitä pitää tarkistaa? Osaan tästä itsekin reagoida, jos vuokra laskee tai tuloni muuttuvat. Täällä koko tilanne on naurettavaa, kun vuokra on 495 euroa kuukaudessa, mutta asumistuki on 262,15… Muualla heillä seutusi Pirkkalasta samainen euro juoksee myös 645 euron luukkuihin. Saa selvitä 212,51 eurollla.
Miten he elävät? Niin, onhan minullakin näin tiukkaa. Köyhyys on kai mahdollisuus oppia rahasta: miten sitä ansaitaan, miten sitä käytetään ja kuinka paljon joku elämiseesi oikeasti tarvitsee. Vuokrahan on edelleen Pirkkalan seudulle kohtuullinen, mutta kaikkeen muuhun jää 362 euroa. Säästötilejä ei enää ole, mutta näistä kysytään silti – ihan kuin hakisin turvaa siis huvin vuoksi. Onko minulla kohta varaa edes neljän euron Laitenetti-liittymiin? Kuulet. Älypuhelimen akku tyhjenee parista tunnista? Ihan oikeasti, mutta pitää olla positiivinen.
Kuinka paljon sinulla on rahaa tileillä, ja mikä on tiliesi korkoprosentti? Selvästi. Virroista 931,11 euroa ja käyttötililtä on 41,38 euroa, yhteensä 972,49 euroa. Käteisestä eivät kysyneet mitään. Korkohan on niin pieni, ettei viitsi edes toistaa, mutta lähes nollastani ollaan? Mikä kummallisinta, Kela ei kysynyt minulta, minkä väriset tai merkkiset bokserit on jalassa. Väri ei sinänsä ketään kiinnosta, mutta merkki voi kiinnostaa. Outoa, jos sitä työttömillä olisikin Tom Fordin 55 euron luksusboksereita tai Calvin Kleinii, kun saa olla korkeintaan House?
Myös tämän takia minä en käy uimahalleissa, etteivät vain törmää köyhään: boksereistasi saattoi olla reikiä tai paidassa kulumia, eikä uudempaa ole varaa ostaa. Liikuta tähän aikaan Citymarketissa ostoskärryjä? Ruoan hinta on kalliimpaa kuin vuosi sitten, mutta mitä se on vuoden kuluttua tästä? Vielä kalliimpaa: vuokra nousee kolmisen prosenttia, mutta tulot ei! Onko kukaan edes ajatellut sitä, miten ihmeessä täällä murheellisten laulujen maasta kohta pärjää? Pääasia, että saadaan kauriiden tilalle peltihalleja – tavallista Pirkkalaa seudullesi.
Kun viimeinenkin pelto on viety, tajuavat ehkä, ettei rahaa voi syödä. Linjasi 12 bussi onki kotiovella, mutta Partolassa jatkettiin kävellen: 850 metriä Prismassa ja kilometri Lidlissäsi. Myopaattisilla – eli se kertomani lihassairaus joo – kävely on lihaksina muuttunut vaikeaksi painojen kanssa. Lisäksi hukkaan Prisman kaupassa ylimääräistä aikaa ja joudun palaamaan yhtä myöhemmällä bussilla. Tämä on ehkä tärkein syy vaihtaa ruokakauppaa. Ei, sillä keksit muita syitä toteuttaa unelma helppoudesta? Laskuusi se ei vaikuta, jaksamiseen kylläkin!
Tiedätkö, miksi luet tästä jo? Olen rutiköyhä. Rikkaat voivat mennä autoillaan elämyksiini tai vaikka Ouluun ilman, että se tuntuu missään. Köyhiltä viedään kaikki. Kauriit lähipellolla ovat toistaiseksi niin kaunis näky, mutta missä ne sitten ovat, kun tilalle nouset halleina? Ei minulla ole varaa Ouluun lentää. Usko pois asioina, opin näitäkin kauppareissusta. Köyhyys on hirveän kuluttavaa! Jokainen sentti pitää kaivaa Kelan virkailijalle töissä, joko löysit Näin kulutan -sivulle. Sieltä nähdään totuus, jossa kuukauden suurin sensaatio on Citymarket.
Prisma Pirkkalaa, saat jonottaa
Saavut tänne Pirkkalan Prismaan; onhan se sentään vakikauppa viime vuosilta helmikuun loppuun. Nyt tiemme eroavat. Kuvasi myötä olet pahimmissa iltapäivän ruuhkissa, ja tärkeä syy paljastuu vallan: koko liikkeestä on yhdeksän kassaa, joista vain yksi on auki. Info pistää hihnan auki juuri, mutta se pakottaa sinne menijät jonottamaan niin kassalle yhdeksän. Joo ja Citymarketilla – olen tästä ennenkin sanonut jo – kassat odottavat sinua, eikä toisinpäin! Saako tilanteeseen parannusta? Muutakin elämää on kuin odottaa kaupan kassapalveluu.
Toisaalta, suomalaiset jonottavat myös ämpäreitä, miksei siis palveluakin? Tähän samaan aikaani tavarat ovat heikkolaatuisia, joten infopisteellä uudet aukioloajat eivät tälle erakolle kelpaa. Info sulkeutuu arkisin seitsemältä ja viikonloppuisin kuudelta… Autistina et juoksisi hoitamaan takuuasioita ruuhka-aikaani. Olen siirtänyt sen vuoksi takuusi alaiset hankinnat Citymarketiin, jossa info palvelee joka päivä ja kello 22 asti. Se on minulle toimivin ratkaisu, koska yhdeksältä ei ole muita tai hälyä. Sensorinen kuormitus on yksinkertaisesti liikaa…
Huomaan, että kauppa ei ole enää edes auki 24 tuntia vuorokaudesta? Jo pitkään on ollut nähtävissä se, että Prismassa ei ole asiakkaita samoissa määrin kuin ennen? Tähän voisin jo yhdistää vieressä tapahtuvia: ratikkatyömaan. Vaikka parkkipaikka saattaa näyttää täydeltä, parkkiruutujesi määrä on vähentynyt. Nekin vähät jaetaan Rustan, kuntosalisi, terveyteni ja osuuskaupan kesken. Autoilijani ovat siirtäneet autoja joko Citymarketiisi tai muualle, jossa parkkiin jättäminen on helpompaa. Suutari on lähtenyt, ja lisäät Nygren siirtyi naapuriisi.
Dokumentoi omassa blogissa sitä valtavaa lampaiden ruuhkaa Munkkikseen. Usko tai älä, mutta ketään ei enää kiinnosta! Sali on tyhjä, ja olo on tässä kuin hautausmaalla. Se selittää ihmistesi käyttäytymisen enemmän kuin hyvin. Ne ihmiset innostuvat uuden viehätyksestä ja haluavat olla osa hetkeäsi? Sama ilmiö näkyy siitä, kun väki jonottaa elokuvan ensi-iltaan tai Apple-liikkeiden ovella saadakseen käsiinsä uusimman leluna – vaikka muutaman viikon päästä hellittää. Meillä on tarve tuntea, että olemme mukana siinä, mikä on taas pinnalla.
Joo, ei tarvitse selitellä itseäsi nyt. Kutsu sitä miksikä haluat. Joku toinen vain halusi, että olisit kuten kaikki muut, koska he itse ajattelevat niin. Ole oma itsesi, eroa joukosta. Vastaa vielä tästä laajempaan kysymykseen: maailma on täynnä ihmisiä, jotka seuraavat virtoja. He jonottavat tuntikausia saadakseen jotain, koska muutkin tekevät niin. Se on inhimillistä? Se on halu kuulua trendiisi, olla osa hetkeä. Seuraajat seuraavat? Jotkut meistä taas eivät jaksa jonottaa edes kaupalta, vaan kääntyvät heti kanneltaan, jos jono on toistuvasti liian pitkä.
Pirkkalaa taas, juuri tässä kaupalla vain, pullokone on logistisesti väärässä paikassa myös. Siihen pitää raahautua minuuttitolkulla? Sivukäytävältä oli joskus myös suutari, toistaiseksi on se kampaamo, mutta ne ovat syrjässä – eivätkä saa samanlaista huomiota kuin Munkkis! Tämä asettaa yrittäjiä kai eriarvoiseen asemaan kokoomusvetoisesta kunnasta. Voi muuten olla, että kohta ei ole edes Prismaa. Siihenkin sopisi hyvin 18-kerroksinen kerrostalo; evään sai sitten alakerrasta. Harmittaa vain, että se remontti marketista menee vähän hukkaan.
Köyhää, jätin pähkinää kassalle
Voit puhua rahasta ja köyhyydestä vuosikausia. Sekin on melko positiivista tässä Suomen kalleimmasta ruokakaupasta, jos vertailuihisi uskot, mutta ihan samaa laskua makselet taas kuin Prismastakin huomioiden Plussa-edut, henkilökohtaiset edut ja Plussa-palautukset. Ja raha itsessään ei merkitse minulle mitään? Olin töissäkin monta vuotta, mutta jopa palkkas tuntui säkilliseltä Serlaa. Eräs setelini tuntui sellaiselta keltaiselta arkilta, jolla voisi pyyhkiä täällä. Mikä tekee setelistä arvokkaampaa kuin metsä tai niin, se harakka, joka viihdyttää?
Koska rahahan on vain vertausta sille, mikä kantaa arvoa. Jos se ei olisi rahaa, se olisi sitä ruokaa ja vettä – todellista eroa ei nähdäkseni ole! Voisin luvata, että loppupeleissä puhdas vesi on rahaa tärkeämpää. Jos ruokaa ja vettäkin olisi rajattomasti käteni ulottuvilla, rahalla ei olisi arvoa. Arvo syntyy siis työstä ja vaivasta, joka niiden hankkimiseen tarvitaan – ilman edellä mainitsemiani ei voi elää. Työ, jota teen, luo sen omistusoikeuden tuotettuun, mutta se ei vastaa alkuperäiseen kysymykseesi vielä edes välttävästi. Raha ei ole arvokkaampaa.
Liia-mummo muutti aikoinaan Volongan kylästä isoon Vologdan kaupunkiin? Tiedän, saa kirjoittaa Citymarketista, mutta… eläkeläinen yllättyisi, kuinka köyhiä kaupunkilaiset olivat. Perunaa ei kasvanut mistään, ja oikeita mansikoita joutui hakemaan nyt jostain maaseudun Siperiasta? Häneltä kesti aina hetki tajuta, että tomaatit, salaatit, perunat ja kurkut haettiin Magnit-ketjuissa, kun kylässä tämä kaikki olikin takapihalla. "Jos sähköt katkeavat, kuolette nälkään keskellä kaupunkia, kun ette osaa näköjään edes multaa tonkia ilman puhelinta!"
Kyllä on kumma, jos kaupungissa pitää nälkää nähdä, kun rekka ei tulekaan Citymarketin pihaani. Muutama kysyy minulta sen, että miksi ihmeessä budjetoisin vieläkin? Aina on joo; tavallisena päivänä ruokakauppaan voin kuitata ostoksia 35 euron edestä. Varaan kuitenkin sen ylimääräisen vitosen setelin, jotta saan maksettua tilanteissa, joissa jotakin unohtuu tai on joku tarjous. Pähkinät ovat kuulemma nekin jo terveellisii, joten otetaanpa kilogramman erät mukaan. Kuulostaa melko halvalta, vain 3,65 euroa kilolta. Kassa kertoo, onko varaa?
Kaupassani kaikki mahdollinen piippasi tai piti ääntä: kassojen äänet, ovien surinat, infon ilmoitukset, kylmäkaappien hurina sekä taustamusiikin epämääräinen kohina. Siinäs vaikka keskellä seisoi tyhjiö, jolle jokainen ääni tuntui tulevan suoraan ihosi alta… Kuule havaintoa siitä, että voit vähän mukautua, mutta kassalle ei onneksi tarvitse jonottaa. Nyt jännitetään kuin lauantain lottoa: riittääkö 40 euroa kaikkiin ostoksiisi? Ja verenpaine nousisi äkkiä sitä mukaa, mitä lähempänä viimeinen ostos on! Juuri, olen looginen ja laitan ihan viimeisinä.
Ihmiset keskittyivät vain ongelmiinsa. Kukaan ei juurikaan erityisemmin huomaa mitään. Sitten kuulet sen maagisen luvun. "On maksun vuoro, 42,65 euroa kiitos!" aasialainen kassa sanoi. "Pähkinät ovatkin sitä ylimääräistä luksusta, jota en aio työttömänä raahata mukaasi. Pysytään vain neljässä kympissä ja unohdetaan koko pussi – enempään ei ole varaa!" sanon hänelle suorasti. "Otan ne pähkinät pois, niin lasku on 39 euroa. Saat vielä eurosi takaisin – se on se viimeinen tilis, jolla voin sitten halutessasi pyyhkiä nämä köyhyyden kyyneleet!"
Hävikkiä vastaan? Sisustamalla
Kirjoitat jopa masennuksesta. Toisinaan luet metsässä ja eheästä elämästä, johon kaikilla pitäisi olla varaa. Pohjimmiltamme haluamme tietää, että sanoillamme on täällä seurauksia, merkitystä ja arvoja. On kuitenkin viitteitä siitä, että vain materiaalisen arvon tavoittelu on blogeissa yksi näkyvimmistä ja konkreettisimmista tavoista todistaa tämä välttämättömyys merkitykselle. Sukulaiset sanovat, että aina voi syödä paremmin, mutta jotain parempaa en saa sinun takapihalla. Mikään raha ei ole kuulemma sekään ongelma, jos vaan olisi töissä.
Pähkinöitä suositeltiin, mutta isompi putki jää siltikin kassalle. Hävettää suunnattomasti, mutta en varastamaankaan ala. Kun ruokaan on osoitettu 200 euroasi, jota saa muutamalla kympillä ylittää, tilanne voi yllättää naapuria tai sinua sieltä… Yhteenkään virheeseen ei ole varaa? Autistina käytän logiikkaani – tai ehkä olen taas kopioinut myyjiä, jotka järjestelevät tavaroita päivämäärien mukaan… Sen sijaan, että survon ruokiani uuteen jääkaappiin sinne taikka tänne, varasin tänään ylimmät hyllyt tuoreille ja vielä avaamattomille pakkauksille.
Sitä alemmalla hyllyllä on rahkaa ja kananmunia, joista ylempi kenno on avattua. Toiseksi alimmalla hyllyllä on pizza, jossa lukee "Jokainen vetää tyylillään", tietenkin Valkeakoskelta? Toiselta puolelta on mansikkahilloa. Tässä ei ole välttämätön, mutta en saa maustamatonta jugurttia tai puuroa ilman sitä alas. Alin on varattu jo avatuilta tuotteilta tai avaamattomille litran jugurteilta. Margariinit ylös! Miksi ihmeessä? Ne eivät siellä kuluta vihanneslaatikkoa joka kerta, kun sellaisen avaat. Sivulla on kylmiä juomia, mutta ei aina. Olen ehkä köyhä…
Kaikki löytyy helposti, ja uusi jääkaappipakastin on auki vähemmän aikaa? Munateline on ovessa, sinne laitan kahdeksan munaa suoraan käyttöön. Ne on helpompi ottaa kuin tuosta kennosta. Se on sellaista sisustamista kotiin, koska edelleenkään virheisiisi ei ole varaa? Jos lohtu menee vanhaksi, ei ole välttämättä rahaa uuttakaan ostaa. Ketsupistasi, margariinista kaikesta ja miltei muussakin näkyy, ettei ole euroa kalliimpaa ottaa? Halua ei sinänsä puutu syödä terveellisemmin tai bränditietoisemmin – rahaa kylläkin. En halua edes pröystäillä.
Eipä olisi muuten uskonut, että uudesta jääkaappipakastimesta myös sähkönkulutus olisi laskenut 10 prosenttia! Suurin osa säästössä johtuu uudemmasta tekniikastani, mutta pieni osa tuli tästä järjestelystä. Kun ei enää tarvitse pitää ovia auki kaaoksesi keskellä, jäisi aikaa muuhun elämääsi ja sähkölasku riittää. Ruoka ja hävikki ovat suuria asioitani niin kaupoissa kuin meillä kuluttajilla. Toinen oli se, että Giganttini myi minulle tämän tornin virheellisellä hinnalla. Aina halpa, eikä 399 eurosta pitänyt edes tulla alennusta. Mitä se Cittari hoitaa?
Vuokranantajalle torni maksoi 279 euroa. NoFrost ja muut herkut… Tiesin jo ennen omaa tilausta, että kyseessä on hintavirhe, mutta toimituksiasi vahvistettiin silti! Se, miten meillä on tästä rahaa ja kuinka paljon voimme tehdä lisää, toimii selkeänä symbolina asioille, jotka koetaan tärkeimmiksi: valta, tietty asema, arvostus ja mahdollisuudet ihmissuhteisiini… Jos rahaa on, oletetaan, että nämä muutkin asiasi ovat olemassa tai ainakin saavutettavissa. Jos ei ole, joudut vaikeimpaan tehtävään: mikä on se tapa vakuuttaa muut omasta arvostaan?
Vappu meni, reklamaatiota tuli
Takana on suursiivous japanilaisittain, mutta se homma saatiin maaliin myös jääkaapista. Olen todella kyllästynyt nykyisenlaiseen elämään. Pyörääni ei ole, mutta oikeastaan mitään intoa lajiini ei vain löydy… Köyhyys ei ole häpeällistä. Uskon olevani köyhistä myös jatkoilla. Kuten sanon koulutuksesta: pöydältä on jo 16 vuotta – jokainen tietää sen olevan liian kesy. Toisaalta jatkaisin joskus työelämästä ja kouluttautumisesta Ylöjärveltä! Parhaimmillaankin voi sanoa, että vauraus lievittää joitakin tyytymättömyyteni syitä, mutta ei paranna niitä.
Stoalaiset erottavat aiheen vielä tarkemmin määrittelemällä onnellisuuteni täysin omalla ehdollaan. Heille onnellisuus tarkoittaa elämistä siitä luonnon mukaisesti. Se saa tarkoittaa elämää vähemmällä määrällä tavaroita! Yksi lisää on vähemmän, kun kuulokekotelo hukkuu vielä matkalla TAYSiin. Siinä se 150 euron meno oli. Otan tilalle JBL:n perusnapin, ja taas on reklamaation paikka? Kuukaudessa rikki, ja Prisma juoksuttaa niissä kaupalle monta kertaa. Olen loppuunpalanut… Minulla on lihassairaus? Lopettakaa se helvetin juoksutus täällä…
Lue joskus omasta köyhyydestäni? Tähän moni suosittelee juuri näitä opintoja vauraaksi. Vaurauden avulla saa raivata pois epämieluisia asioita, jotta voisit keskittyä onnellisuuteen, mutta itse vauraus ei aiheuta onnellisuutta… Stoalaiset sanoivat, että monelle "onnellisuus" tarkoittaa vain sitä, että joukko mieluisia ulkoisia asioitasi sattuu samaan aikaan? Mutta jos työ lähtee alta, omaisuutta on pakko myydä ja lastesi terveys häviäis, onnellisuus romahtaa yhtä nopeasti. Ulkoiset asiat eivät ole sinun, joten niihin perustuva onnelani on haurasta.
Kun voimat ovat vähissä, jokainen turha askel on liikaa! Kerron ensi viikolla myös Nyssen jutusta siinä vapun alla. Sadoittain ihmisiä jäi rannalle, kun Pirkkalan bussiisi en meinannut mahtua. Ihan samaa mietit: kannattaako kasvuseudulleni muuttaa? Maaseudun hyve riittää yksin onnellisuuteeni. Tässä omassa näkemyksessä onnellisuutesi kannalta merkityksellisiä ovat valinnat, joita teet ja teot, joihin ryhdyt, sekä se, miten käytät päätäsi muuttaaksesi ne esteet mahdollisuuksiksi harjoittaa hyveitä… Paljolti "sinää", mutta autuus on nyt meidän.
Kommentit