Ensimmäinen televisioton päivä

Maisemia vai televisiota?

Maisemia luonnossa vai televisiossa?
Joskus tuntuu tekevän outoja päätöksiä, mutta parempi niin. Vapaata aikaa ei kannata tuhlata sohvalla makoillen televisioruudun ääressä. Parempaa on vain nauttia ajasta liikkuen: oli se sitten pyöräily, kävely tai vaikka juoksu. Tai kaikki yhdessä. Vaikkapa kotikulmilla. Ihan lähellä.

Tänään kävin aamulla kaupassa, sekin oli jo mittava pyörälenkki, pikkusateesta mitään välittämättä. Sitten menin kotiin ja hetkeksi istahdin jopa kannettavan ääreen. Sitten tulikin mieleeni, että lähdenpä ulos saman tien taas. Enkä ole katunut sitä valintaa hetkeäkään - pyöräilin itseni niin Sionkylään, lentokentälle Vinne-nimiseen kylään, kiersin Kalliojärventien kaikki mahdolliset järvet ympäri. Sain jotain irti elämästäni.

Hei, sarja alkaa kuudelta!

Ei mitään kiirettä, ei minulla. Eihän minulla ole koko televisiota enää. Ajattelin istahtaa hetkeksi metsäkivelle musiikkia kuunnellen. Vartti meni. Jatkoin matkaa kiirettä pitämättä. Minulla ei ole kiirettä mihinkään, sarjat eivät enää odota, joita katselin muutenkin lähes väkisin viime aikoina. Sen sijaan pistäydyin ottamaan valokuvaa. Kuva näyttää hyvin sen, että kuuluvuutta oli 3G:llä tosi paljon. Kiitos parannuksista! Mutta sekään ei ole tarpeen, ilman musiikkia olisi linnunlaulua.

Vielä viime kesänä tuossa kohtaa oli hädin tuskin EDGE-verkko. Ei siis ollut mikään vitsi Elisalta tullut ilmoitus, että verkkoa on parannettu Keskisentieltä Kalliojärventien ympäristöön aina Houkkalampeen asti puhumattakaan jo mitään Vinne-kylästä. Sielläkin 3G toimii nyt kunnolla. Minusta on hienoa, että verkkoja parannetaan. Kotiin pääsin vasta kuuden jälkeen ja siitä sitten alkoi todellisuus paljastua uhkaavasti. Totuus, joka ei varmastikaan ole epäselvä kenellekään.

Musiikkia luonnossa vai kotona

Saavuttuani kotiin huomasin, että enää ensimmäinen asia ei ole television päälle laitto, en enää ole etsinyt kaukosäädintä tai paristoja. Käynnistin läppärin, musiikin ja sitten aloin jo tekemään ruokaa. Uusia perunoita, tomaattikurkkusalaattia, lihaisia pullia ja mehua oli juomaksi. Maitoa en juo kovin usein. Siis rutiini muuttui. Parempaan suuntaan. Kuten yksi sanoi minulle, televisioviihteen katselu on silkkaa ajanhukkaa. Televisio lisäksi ohjelmoi ihmisiä ohjelmillaan.

Olen samaa mieltä, olen aina ollut tuota mieltä, mutta jotenkin se vain alkoi kun hommasin tämän television. Nyt palasin juurilleni ja se tuntuu viisaalta valinnalta. Radiolakossa olen ollut jo vuosia. Silti kuuntelen musiikkia. Valtavirrasta poikkeavaa sellaista. Katson myös videoita, mutta lähinnä musiikkivideoita suosikkityyleistäni ja YouTubessa olevia videoita. En kissoista, vaan oppimiseen. Niissä on tosi paljon sisältöä Neloseen nähden. Ne ovat kunnon ajanvietettä.

Loppusanat

Televisio on poissa, mutta elämä on paikallaan. Tiedän sen, monien mielestä televisioton ihminen on jotenkin outo. Miksi kukaan olisi ilman televisiota kun pakkoveroakin siitä maksetaan? Mitä itse käyn joskus vieraiden luona, niin lähes kaikilla on televisio. Sitä katsellaan samaan tyyliin: se on päällä muutamilla vain joitakin hetkiä suosikkiohjelman aikaan. Toisilla se on päällä aina riippumatta siitä katsellaanko sitä edes. Sähkönkulutus? Joskus ovat tietokoneella samalla.

Minulle elektroninen tanssimusiikki on parasta seuraa ja läppärilläni voin tehdä kyllä kaiken sen mitä pitää. Jopa katsella niitä televisio-ohjelmia, jos joskus jotain hyvää tulee televisiosta. Ei, voin kertoa jo valmiiksi, niitä hetkiä voi laskea sormin vuoden aikana. Yksi asia on myös kohdillaan, enää ei ole johtoviidakkoa kotona. Se on vain hyvä asia, vuoden päästä on tilaa laittaa yhteiskuvia televisiotaso täyteen Easter Ravelta. Voi ei, odotan sitä niin paljon! Tai sitten en laita niitäkään.

Elämä on nimittäin muutakin kuin kuvia, se on elämää ilman kuvia. Sitä kutsutaan muistoksi.

Kommentit