Moni ihmettelee pitkäänkin miksi en katso tai seuraa urheilua lainkaan. Elämäni aikana katsoin vain yhden jalkapallopelin, mutta yksikin oli liikaa. Minua ei kiinnosta kaupallinen urheilu, mutta voisi sitä vähän harrastaa urheilua kyllä, itsekseen. Urheilun harrastaminen itse on minussa sisäänrakennettua. Vaikka en ole syönyt mitään, pystyisi kävelemään pitkiäkin matkoja luonnossa. Minua haukutaan koko ajan laudaksi, mutta jatkan liikuntoja. Samat sohvaperunat katsoivat muiden urheilua ja mässäilivät.
Sitten ei ole tavatonta, että he ottavat otteluni jälkeen olutta iloon tai suruun. Suosikkijoukkue hävisi, olutta. Suosikkijoukkue voitti, olutta. Aina olutta, miten tällaista elämää voi elää? Sitten ne sanoo, että miksi sitten tykkäät musiikista? No hei, tykkäisin kyllä, mutta minulla ei mennyt musiikin kuunteluun satasia konserttilippuihin ja satasia oluisiin. Näin elän niin, että minulla on jatkuvasti varallisuutta. Ei ole tarvetta avata rahapussia sen vuoksi, että DJ Gollum ei ole tarpeeksi suosittu festivaalikeikoillesi.
Kävi ilmi, ettei jalkapallo ole minulle, joten siirryin maastopyöräilyyni Pirkkalan poluilla ja metsissä. Minulla ei ole 42" televisioita, en lue uutisiasi, minulla ei ole radiota, minulla ei ole autoa, enkä omista nopeaa laajakaistaa ja minulla ei ole paljosti tavaraa kotona — olet minimalisti. Enpä myöskään seuraa urheilua, linkkiä en laita, sillä luet juuri sitä ihanaa juttua. Mutta miksi? Syitä on monia ja niistä kerron lisää hetken kuluttua. Miten voi olla, että urheiluruutu ei nappaa, vaikka olen siinä niin urheiluhullu?
Suurin syy on siinä, että urheilun katsomisen sijasta urheilen itse. Toisaalta olen jo kyllästynyt siihen kuinka verorahoilla rakennettiin kalliita halleja, kun samalla vanhukset jätetään makaamaan lattioille, ilman asianmukaista hoitoa. Kaikki eivät katso sitä kaupallista urheilua, ja esimerkiksi jalkapalloa voit harrastaa kesäisin kentillä, maksamatta niistä iloista mitään. Urheilulla tehdään rahat niin paljon, että oikein hävettää. Haluaisin urheilla omasta vapaasta tahdosta, en rahasta ja nuukana todella halvalla.
Paras syy olla katsomatta kaupallista urheilua, setelit!
Tesoman koulussa sai liikunnan opettajalta pari lippua jalkapallopeliin. Tarjosi yhden itselle ja toisen isillesi. Huomasin siinä samalla, että peliin upposi aika paljon rahaa. Isä ajoi autolla Lentävänniemestä ja pisti auton maksulliseen parkkihalliin. Kävimme siellä Hesburgerissa, ja sitten saitte luvan tylsistyä. Se oli elämän pisimmät tunnit. Et nauttinut jalkapallo-ottelun katsomisista yhtään. Tuntui, että katsoi en yhtään mitään. Pelisi jatkui ja jatkui, minuutti tuntui vartilta ja vartti tunnilta. Haluaisi pois sieltä.
Näin isäni ilmeestä vähän ennen pelien loppua, että edes hän ei nauttinut ottelusta. Hän muisti kyllä, että auto oli koko ajan parkkihallissa, kerryttämässä tuntitaksaa. Hän ei halunnut tulla peliin bussilla. Se oli virheliike, koska ennen sitä hän yritti etsiä ilmaista parkkipaikkaa, sitä löytämättä. Autoiluistasi on tehty Tampereella niin hankalaa, että keskustaan olisi parempi tulla pyörällä tai julkisilla. Jos niillä, nimittäin Pirkkalassa ja Lempäälässä on enemmän lähiluontoa ja samanlaiset peruspalvelut kaikille.
Silloin olin 14-vuotias. Johtuuko urheilun vastustaminen ensimmäisen kokemuksen pitkästyttävästä pelistä? Voi olla mahdollista, mutta en muutenkaan ymmärrä sitä, että mihinkä ihmisillä rahaa menee. Rahoja laitetaan kuin sitä olisi aina, peleihin, tupakkaan, alkoholiin, autoiluun, hulppeaan elämään. Ei osata enää hidastaa elämässä, arvostaa niitä pieniä hetkiä. Sen ensiaskeleen luonnossa, joka tarjoaakin mitä parhaimmat treenit maksamatta treeneistä kuntosaleille vuoden määräaikaisella sopimuksella.
 |
| Otatko peli-illat oluilla rahana? Ota vain! |
Suvussa olen varmaan ainoa mies, joka ei tuhlaa rahaa urheiluun. Minulla ei ole enää edes televisiota, joten juuri ennen pelejä kotistudioita tai -teatteria ei tarvitse päivittää isompaan, parempaan, vieraita kutsuvampaan paremmalla äänentoistolla. Jääkaapissa ei ole yhtäkään Pirkka-olutta. Massa, se tuhlaa mielestäni valtavasti rahaa siihen, että "voidaan kuulua joukkoon". Katsotaan urheilua, mennään siitä syömään, kaljalle, klubiin, huvipuistoon tai ulkomaille. Mikä sen parempaa? Elettiin viimeistä päivää.
Sinulla oli mitä parhain teinielämä. Et kuulunut joukkoon, joten sinua kiusattiin, olisi silti itsesi. Otit etäisyyttä ihmisiin, olit varovaisempia muiden edessä tai takana, kuljit omaa tietä. Et varastanut ikinä mitään, vaikka muut koulukaverit joivat varastettua kaljaa, ja katsoivat siitä urheilua. Minä, voi sanoa, käytin sitä aikaa johonkin ja parempaan. Opin jo teininä pyöräilemään kaikkialle ja näin nykyään voisi sanoa sen, että pyöräily on säästänyt valtavasti rahaa. Niin, nyt Valkeakoskelle tai pian Sastamalaan.
Muistele sitä hetkeä isäni kanssa jalkapallo-ottelussa ollessasi vain 14-vuotias. Hetki oli valmistelua, mutta sen lisäksi sinun piti maksaa siitä niin ajalla kuin rahalla, eikä se miellyttänyt minua. Se oli siinä ennen kaikkea muuta todella tylsä hetki, katselisin vain muiden pelaavan jalkapalloa, vaikka olisimme voineet heittää isäni kanssa mahtavan pyöräilyretken Pyhäjärven ympäri samaisella Hesburgerilla. Ne, arvovalinnat, sanoisin. En kuitenkaan halunnut olla erilainen opettajalle, enkä kieltäytynyt: lipuista.
Monia ihania syitä lakata katsomasta urheilua tänään
1. Miksi hikoilet itse? Meidän tulisi hikoilla suosikkiurheilun parissa sen sijaan että katsomme jonkun muun hikoilevan puolestamme television ruudulla takapuoli toimettomana. Enemmin urheilen tunnin päivässä omavalintaisesti ja saan oikeita hyötyjä itselleni — unohtamattakaan kohonnutta kuntoasi ja terveyttäsi. Minusta oma terveys ja kunto ovat minulle hyödyllisempiä kuin n. kolmen tunnin maraton televisio-ohjelman ääressä seuraten urheilua ja mainoksia — se ei vain nyt auta minua kehittymään.
2. On tyhmää välittää ja paljon urheilijoista. Minusta on todella omituista välittää näin paljon muista ihmisistä. En nyt tarkoita perhettä tai ystäviäsi. Niitä ihmisiä, joita ei henkilökohtaisesti tuntisi. Tiedät urheilijan nimen ja suoritukset, mutta et tiedä taustoja ja suutut, jos suosikkijoukkueeni häviää. Koska en seuraa urheiluja, minulla ei ole suosikkijoukkueita, eikä mitään hävittävää jos joku näistä häviää tai voittaa. Miksi minun tulisi välittää yhtään ja tuntemattomista henkilöistä omissa ystäväporukoissa?
3. Onko edellisin tuotantokausi urheilua erilaisempi? Ei, se on hyvin samanlaista vuosittain. Minulla ei ole kyllä aikaa katsella samoja ihmisiä hyvin samanlaisilla kentillä. Sitä paitsi olen nähnyt ihmisten katsovan urheilua, yksin tai porukassa, huudellaan tai suututaan riippuen tuloksista. Kommunikointi television kanssa on yksipuolista. Enemmin kannustan itseäni tai kavereitani (jos olisi) — parempiin urheilusuorituksiin. Älä kannusta varakkaita urheilijoita, he eivät koskaan kannusta sinua missään.
 |
| Harrasta urheilua itse, ole hyvä vain |
4. Urheilun katsominen kuluttaa aikaa, rahaa ja energiaa. Urheilu vaatii rahallistakin panostusta, kun parhaimpaan urheiluuni joudut tilaamaan kanavapaketteja, urheilulähetysten tilauspalveluita, hienoja urheilulehtiä ja saatat ostaa muutaman oluen tai perhepizzoja kotiin — kenties jopa baarissa. Urheilun katsominen kuluttaa aitoja seteleitä muulla tavoin: esimerkiksi energialaskun muodossa. Aikaa menee istuessa, ja se on omalta urheilulta pois. Monet päivittävät älytelevisioitaan useasti urheilun tähden.
5. Tuet toimintaa omalla panoksella. Katsomalla urheilua tuet joukkueita ja mahdollisia skandaaleja, aineiden väärinkäyttöjä ja muita sekasotkuja rahallisesti ja ajallisesti. Seurani tekevät suuriakin tilejä, muun muassa sijoittamalla mainoksia paitoihinsa. Mainoksia ei ole vain katkoilla, niitä on teepaitojen lisäksi kentillä, ja alan lehdissä. Katsomalla urheilua osallistut kaikkeen. Netin mukaan kuuluisimmat joukkueet tienaavat miljoonia vuosittain. Haluaisitko köyhtyä, että joku voi tulla avullani rikkaaksi.
6. Kaupalliset urheiluhallit eivät palvele ketään. Myös kunnat panostavat verorahoilla isosti. Tehdään isoja jalkapallokenttiä, joista kaikki kuntalaiset eivät sitten pääse nauttimaan. Rakennetaan hienojakin kenttiä ammattipelaajille ja yleisölle, jäähalleja, unohtamalla panostaa omaan lähiluontoon. Luontoni, se niin nopeasti kaadetaan pois, että naapurin Pekka voi ostaa lipun jääkiekko-otteluun uuteen halliin. Näin ei saisi asiasi olla, että näitä halleja on sitten tyhjänä suurimman osan kaikesta muusta ajastani.
Tällaisia urheilulajeja harrastan, ja näin päätät niistä!
Voisin sanoa suoraan, että en pidä jääkiekoista tai jalkapallostakaan. En sählystä tai salibandysta. En tiennyt mitään sitä tylsempää kuin kouluni liikuntatunnit. Sinusta yritettiin tehdä kiekkoilijaa, vaikka se ei ollut sinun juttujasi. Et ollut innokas kaikkeen, niin opettajasi laski arvosanojani. Kuka huomioisi yhteiskunnassa niitä, jotka eivät mitään kiusaamisen peloissa sanotuksi saa? Tunneilla piti viittoa, tai aktiivisuus, eli pikemminkin sen puuttuminen näkyi numeroissa. Et huutanut jee, kun mentiin jäälle.
Silti, tuo ei vaikuttanut paskaakaan liikunnan numeroihini, että poljin joka aamu kouluun ja jokainen ilta koulusta. Poljet kesälomilla Lentävänniemestä jo Kangasalle tai Kuhmoisiin. Eipä näkynyt koskaan numeroissa, vaikka olisi kuinka aktiivinen oppituntien ulkopuolella, karkkejakin kerkesi mässäillä. Se, että koulussa sinusta yritettiin tehdä hiihtäjiä, vaikka et pidä siitä harrastuksesta. Onneksi koulusta sai suksia lainaan, niin tiesin jo 14-vuotiaana sen, että aikuisempi minä ei tulisi metriäkään hiihtämään.
Siten en ole koskaan raaskinut ostaa suksia. Rullaluistelu. Harrastin sitä 12-vuotiaana lapsena, mutta eipä enää kiinnosta. Sitten näin mainoksen, lapsuuden muisto teki paluun. Otin rullaluistimet Kiepistä muutamalla eurolla ja palautin kesän jälkeen katsottuani käyttömäärää. Ostoviikolla oli 30 kilometriä, kuukausi sen jälkeen yksi kilometri. Ennen kuin tuhlailet arvokasta hikeä töissä hetken mielijohteesta mainostettuun harrastukseen, osta tämä käytettynä. Katso tuleeko käyttöä ja ostat sitten parempaa.
 |
| Joku kesä teen sen. Pyörällä, Loimijoelle |
Joku on jo ihmetellyt minua, mutta minulla on kirjaimellisesti kaksi harrastusta, mistään muusta en pidä. Pyöräni hankin kesällä 2013. Olemme kokeneet metsää, asfalttia, räntää, sadetta ja ilon pisaroita. En haluaisi miettiä nyt ajettuja kilometrejä, varmaan tuhansia vuodessa. Sitä löysit terveyskeskuksesta töitä, ja harrastus lopahti. Se oli enää niin, että kahdeksannen tunnin jälkeen olit niin puhki, ettei enää jaksanut mitään. Vielä vuonna 2014 menin aina pyörällä ruokakaupoilleni, nykyään busseilla. Harmi.
Toinen harrastus on kävely, voisin kävellä ikuisesti. Ne on ennen muuta halpoja harrastuksia. Haluan sijoittaa vain niihin harrastuksiini, joista tiedän nauttivani ja loputtomasti. Uinti on kolmas harrastus, mutta koska olen ujo, et uskalla mennä uimahalliin näyttäytymässä. Haluaisi palata vuoteen 2014 juuri nyt. Olin silloin onnellisimmillani. Joka päivä olikin uutuuksia, ennennäkemättömiä polkuja renkaiden alle. Onko työ sitä, että pyhitetään kokonainen elämä työlle ja sitten kuollaan pois? Painat töitä vain?
Haluat tehdä töitä löytääkseni tavan poistua tästä kiireestä. Pyhittää kokonaisen elämäni pyöräilylle. Sanoakseni se kyllä, kun haluat kutsua lenkkeilemään, mutta on palkkatöitä. Mikä järki on painaa sitä duunia hiki hatussa valovuosia, jos elämiseen tarvitsen maksimissaan alle 599,59 euroa kuukaudessa? Nuo rahat saisi helposti kasaan tekemällä unelmaani, pyöräilemällä ja keräämällä pantillisia pulloja ja tölkkejä. Unelmoin tälläkin hetkellä siitä, että olisin joskus niin nuukaa, että voisin elää pyöräilyillä.
Urheilu ei kiinnosta ikinä, miehisyyden ulkopuolella?
Toisen roska on nimittäin minulle aarre. Hyvin löytyy aina, ja Saleen palauttelemaan. Oletko mies, jos kaupallinen urheilu ei kiinnosta minua tippaakaan? Määritteleekö se, että seuraako sitä urheilua, onko mies? Entä onko vieressäsi nainen, jos hän ei pidä puutarhatöistä tai sisustamisesta? Moni asia vaatisi tässä yhteiskunnassa muutoksia. Miksei muka pullojen kerääminen voisi olla työtäni? Amerikoissa on uutisoitu jo vuosia ihmisistä, jotka elättävät itseänsä pulloja ja tölkkejä keräämällä, rakastaen tuota.
Onko mies sellainen, joka vain tekee mitä hänen sanotaan tekevän? Nykyajan miehet ovat muutenkin mielestäni lampaita, edes vaimolle ei voida sanoa ei, jos se keittiöremontti ei olekaan hyvä asia. Monet vaimot remontoivat, vaikka siinä palaa ihan turhaan sitä rahaa. Eri asia, jos vessassa on kosteusvaurio, mutta että ihmiset remontoivat. Näin, Ikeoissa on uudempaa kylpyhuonenäkemystä suunnittelijoilla? Ei, se ei ole todellakaan helppoa olla erilainen. Et katso urheilua, et ole kuulemma mies. Miksen ole?
Eikö mies voisi harrastaa urheiluja vain sen katsomisen sijasta? Tienata samalla edes hieman? En ole eläessäni katsonut yhtäkään urheiluruutua televisioistasi. En tiedä tuon taivaallista joukkueistanne tai pelaajienne nimestä. En edes tiedä ralleista mitään, koska urheilu ei kiinnosta minua. Ja sille on kaunis syynsä, löydät noin tuhat parempaa asiaa urheilun katsomisen sijasta, yksi niistä on budjetointi. Vuosi ei ole vielä, mutta joku päivä en tee enää edes 8 000 euroa vuodessa, ja tulisin pärjäämään mainiosti.
 |
| Kaupallinen urheilija pelaa pelissänne |
Olen varmaan tylsää juttuseuraa, kun et tiedä mitä urheiluruudussa on tapahtunut. En lue masentavia uutisia. En tiedä mikä leffa pyörii leffateattereissa. En tiedä mitä uutuussarjassa tapahtui eilen. Se, että osaan sanoa jotakin riittää. Kannattaako nyt Bitcoiniin sijoittaa? Milloin kaupungeilla tapahtuu, jolloin kannattaa polkea kaupunkiin, tienaat rahaa. Jos sijoitit euron tänään, saa kaksi perässä. Ennen kaikkea muuta haluaisi jatkaa sitä, mikä sinusta tuntuu toimivalta. Jos ei nauti urheiluruudusta, elämä jatkuu.
Jos haluaa elämältä muutakin kuin työmatkaa, kotiin toimitettavaa pizzaa ja loputtomia työsessioita, sekin pitäisi olla okei. Nuukuus on siinä mielessä hyvä liike, että sen avulla opit improvisoimaan. Voisi hyväksyä nekin työt, joilla ei "kukaan elä". Voit palata normaaliin työelämääsi määräaikaisesti yhdellä asialla, kartuttamaan säästöjäsi tuhansilla ja taas tuhansilla. Niillä pärjää taas jonkun aikaa. Nyt, kuten aiemmin monta kertaa, rahoja riittää ja oikeasti pitkälle. Et vain osta sitä, mitä sinulle mainostetaan.
Se, että ei katso urheilua, on ensimmäisiä säästökeinojasi. Kiitos liikunnan opettajani, näin jo teininä mitä siitä seurasi isällesi, maailmaa kuormittavia autoiluja ja Hesburgeriin pistäytymisiä jonkun pelin tähden. Tämän tilalle kuka vain olisi voinut kehittää oman pelin vaikka suvun kesken kuntien kentällä. Päivä päivältä, ja yhä vain enemmän, tunnen olevani ulkopuolella kaikesta. Se tuntuu useasti siltä, että ihmiset yritetään istuttaa samaan muottiin. Jokainen paiskii saadakseen juuri ja juuri lasku maksuun.
Yhteenveto: musiikkia tulille, perse ylös sohvalta heti!
Voi olla, että olet juuri nyt kotona. Tulit töistäsi ja televisio on ainoa asia, mitä enää näet. Katsot sitä, kun jotkut pelaavat unelmaansa, ja saavat tästä rahaa. Näet mainoksen, ja teet kanavan rikkaaksi. Olet yksi silmä niistä kaikista. Myönnän, olen täysin samassa tilanteessa, vaikka minulla ei ole edes sitä. Se on vain ihmeellinen juttuni tämä internet, kun sillä voi virittäytyä loputtomaan Yle Areenaan. En nauti yhtään tällaisesta elämästä. Se on konttorituolejasi ja loppupäivä palautumista, seuraavaan kertaan.
Oma nuukailu jatkuu kunniahimoisesti. Mitä enemmän hinnat kaupoissa nousevat, sitä ahkerammin yritän löytää säästökeinoja. Saatan lähitulevaisuudessa laskea budjetteja valmiiksi pienestä budjetista. Se on ihan helppoa, koska 2018 tulet matkustamaan sinne Saksaani viimeisen kerran. Silloin reivataan kunnolla, jolloin menen kokeilemaan vielä kerran Easter Raven, mutta tällä kertaa Hardstylellä. Sitten olen jo täysin okei itseni kanssa siitä, että jatkossa ei mennä enää. Aivan, niin kallista touhu nuukille.
En enää lankea mainokseesi, joka vetoaa muistoihini. Pakottaa toimimaan. En tarvitse rullaluistimia. Et enää näe normaalia elämää normaalina elämänä. En tiedä mikä siinä normaalissa elämässä ihmisiä kiehtoo. Itse en nauti siitä yhtään. Okei, voit edetä uralla ja saada kuusinumeroisia vuosilukuja. Tuossa raha ei merkitse mitään, vaikka tässä olisi miljoonasi edessä, en tietäisi yhtään mitä tehdä sillä. Olet jo onnellinen siitä, että sinulla on asunto, laskuja maksettuina, ruokaa ja lähimetsää. Muu on luksusta.
Jos jokunen muu asennoituisi elämäänsä näin, ehkä tämä koko maailma olisi viihtyisämpi. Maailma, jossa niin halutessaan voi syntyä työelämääni ja kuolla siellä. Ehkä nähdä vähän pidemmälle ja tarjota henkilökunnalle arvokasta aikaa kuuden tunnin työpäivinä. Voin sanoa, että siitä työn motivaatio olisi toinen bussikuskeillasikin, jos kaikki aika päivästä ei menisi älyttömiin 9 tunnin ajoihin, työmatkoihin ja siitä sitten vielä tuntien taukoihin. Joku vielä kehtaa sanoa, että on lepoaikoja riittävästi urheiluun.
Kommentit