One More Track, käppäily ohi

Yhdysvaltalainen aktivisti, Robin Greenfield, olit 2 575 kilometrin tyytyväisyyden kävelyn aikana Kanadan rajalla päätyen lopulta tänne Los Angelesiin. Seuraan tuota aikaa vievää kävelyä suurella mielenkiinnolla ja pystyisin jakamaan näitä kiintoisia ajatuksia aktivistin tammikuussa päättyneistä seikkailuista, kohti tavarattomuutta. Sitähän voi sanoa jopa muutokseksi, ainakin elämän uudelleen käynnistämiseksi, resetoinneiksi. Heinäkuussa 2024 alkanut kävely oli Greenfieldin välietappina hitaampaan elämään ja kiitollisuuteen.

Lähes samaan aikaan Robin, kun kävin tässä jääkaapilla, muutama tunnettu blogi lopetti maailmanlaajuisesti. Syitä lopetukseen on niin monta, yleisin ajanpuute. Myös keskustelun taso, etenkin sosiaalisessa mediassa, on saattanut vaikuttaa jo monen päätöksiin. Toisaalta myös alkuinnostus voi hiipua ajan myötä, unohtamatta aiheen loppuun kulumista. Pitääkin muistaa, että laadukkaan sisällön tuottaminen vaatii aikaa sekä inspiraatiota. Jälkimmäinen voi kadota ajan myötä, jos bloggaaja haluaa enemmän yleisöä tai vaikka rahaa blogillaan.

Ei ketään haittaa, mutta tämän pitää olla blogieni viimeinen postaus, eli vähän niin kuin Hard Driver - One More Track (Radio Edit). Bloggerissa teema menisi yksikseen rikki, enkä keksinyt mitään ratkaisua siihen. Toisinaan se tuntui, että käytän viikossa tuntikausia aikaa tähän blogiin, mutta vain iltalahdet porskuttaisivat. Laadukkaan sisällön tekeminen ei anna kävijöitä. Myös inspiraation puute on nyt läsnä, mikä johtuisi enimmäkseen rikkoutuneesta teemasta ja ajallisesta murroksesta. Löydän korvaavan teeman nopeasti ja nyt jatketaan.

Suomi tarvitsee puolustajaa, vaikka suuri osa olisi siirtynyt tuottamaan tai kuluttamaan videosisältöä esimerkiksi YouTubessa tai Netflixillä. Kenelläkään ei enää edes tunnu olevan tässä elämässä aikaa kommentoida näitä juttuja, mutta iltasanomiin hetki löytyi aina. Moni blogi toimii kaupallisesti sisältäen mainoksia tai vain yhteistyöpostauksia. Kieltäydyt näistä jyrkästi, vaikka mainoskirjoituksista on tarjottu rahaa, useita satasia kerrasta. Luulisin, että nykyään lähes kaikilla on mainoskielto, mainosestoja ja sitä tavaraa riittää omasta takaa.

Yhdysvaltalainen aktivisti saapui siitä, määränpäähän

"Virallisesti päätin kävelyni Griffith Parkiin, joka sijaitsee Los Angelesissa. Siellä luovuin kaikesta omaisuudesta kokeillakseni jo täysin omistuksetonta elämää.", hän avaa kävelynsä merkitystä. Seurasin tapahtumaa mielenkiinnolla etänä, nettiyhteyttä käyttäen. Hän luopui työntökärryn tavaroista yksi kerrallaan ja antoi lopulta kärrynkin, halukkaalle. Poistaessaan päältään viimeisenkin vaatteen, isompikokoinen lehtinen suojeli jo tärkeimmän. Näytelmää luonnehdittiin jopa tunnin kestäväksi stripteaseksi, tällä YouTuben kommenttiosastolla.

Joo, aktivisti luopui kannettavasta tietokoneesta, vesipullosta ja viimeisestä haarukasta. Tietynlainen kokeilukin, on ehkä ihmiskoe, mutta kyllä Robin pärjää. Puun lehti oli suojaksi vain hetken. Ei mennyt aikaakaan, kun hyväsydämiset ihmiset tarjoaisivat hänelle vaatteita lainaksi. Nyt hän jakoi rahallisen omaisuuden ja luopui jokaisesta dollarista. Saa käsityksen, että mies on luopumassa monetaarisesta systeemistä, ainakin toistaiseksi mentiin näin. Se voi olla järkevää, koska kuluttamatta sitä voi nauttia luonnosta ja vaikka linnunlaulusta.

"Elämä on nykyään melko vahvasti kulutustavaroiden ja rahoitusjärjestelmän ohjaamaa. Luopumalla kaikesta omaisuudesta haluaisi osoittaa muillekin, että Maa voisi tarjota kaikki perustarpeeni. Lisäksi haluan vain korostaa, että suhteet Maahan, muihin ihmisiin, eläimiin sekä kasveihin ovat paljon nykyistä arvokkaampia. Hyödyllisempiä kuin S-tilit ja säästötili.", Greenfield täydentää. Hänen nettovarallisuutensa näyttää olevan tänään vain 0,00 dollaria. Ei paljon, etkä sillä saa edes laskua maksettua, mutta hänellä ei enää mitään laskuja ole.

Robin Greenfield sai kävelyn päätökseen

Hän kertoo olevansa saatavilla, jos satut tuossa lähiaikoina Griffith-puistossa käymään, joten häneltä voi kysyä vaikka vinkkejä ruoan haravointiin lähiluonnosta tai elämästä ilman S-tiliä. Robin teki selväksi, että kävelyllä parasta oli ihmisten tapaaminen, ei enää olemassa olevan tavaran kärrääminen. Se on vain tavaraa, lopultakin. Tuon ansiosta sain uudenlaista inspiraatiota ja heitin entistä enemmän turhaa tavaraa pois, viimeisen kirjankin. Thomasin kovakantinen reppuun ja Länsilinjoille nappaat paljosti muutakin, kierrätyskeskukseeni.

Vapauttavin on ääriminimalismi. Omaisuus ei ole välttämätöntä, minunkaan iloa ei tule tavaroiden omistamisesta. Elämäni oli tietynlaista kokeilua sekin, viestini, ja haluan testata vapaaehtoista yksinkertaisuuden filosofiaa ilmaiseksi. Uskoisi, että voisit elää täyttä elämää ilman liiallisia omistuksia, työpaikoille juoksuja rahankiilto silmissä, ja kutsun sinut mukaan tähän kokeiluun. Pankkitileistä, tietokoneesta tai haarukoista ei tarvitse luopua, ellet halua. Minimalismi voi tarkoittaa sinulle jotakin muuta kuin naapurille tai kanssamatkustajalle.

"Tuntui, että tämä olisi täydellinen paikka sanoa hyvästit teille, rakkaat ystävät. Toivon, että olette jo nauttineet tästä yhteisestä ajasta ja että olette saaneet siitä jotain mukaanne. Jos näin on, kannustan teitä lämpimästi tekemään suurlistan muutoksista, joita haluaisitte tehdä. Tehkää listoja! Ripustakaa se keittiöönne tai jääkaappiinne tai minne tahansa, missä näette sen joka päivä, ja yrittäkää tehdä yksi positiivinen muutos viikossa.", Robin mainitsi. Mitä tahansa listalle sitten päätyykään, muistakaa kertoa kommenteissa muillekin, joo.

Tyytyväisyyden kävelyn aikoina moni blogi lopetti heti

Maailmalla. Blogien määrän arvioiminen on todella haastavaa, koska blogeja luodaan ja poistetaan kaiken aikaa. Lukiessa hetken merkintää, nettiin ilmestyy muutamia kuin myös poistuu. On arvioitu, että maailmassa on jo satoja miljoonia blogeja. Näistä blogeista kaikki eivät ole aktiivisia, sillä moni blogi hiljenee määräajaksi tai lopullisesti. Vaikka enää tarkkaa määrää ei ole kenellekään tarjota, blogit ovat edelleen oleellisena osana internetmaailmaa. Yksi blogi on tässä näin, jota luet parasta aikaa tovin. Jatka ihmeessä näitä tutkimuksia.

"Sisällön jatkuva tuottaminen voisi kuluttaa sinut loppuun, varsinkin jos paineet blogin kasvattamisesta ovat liian kovat. Monet meistä ovat äitejä, yrittäjiä, isiä ja kokopäivätyössä käyviä. Bloggaaminen alkaa hauskana harrastuksena, mutta vain uupumus saa miettimään lopettamista.", kirjoittaa kanssabloggaaja, rapakon takaa. Jos harkitset usein bloggaamisen lopettamista tänä vuonna, et ollut yksin. Minunkin matka saattaa auttaa sinua päättämään, kannattaako blogiuraa jättää taakse. Syitä on monia, ja tämän piti olla viimeinen stoori.

Luet lopettamisesta jo silloin, kun päivittelin blogiin kymmenvuotisesta blogiurasta. Se tuntuu siltä, että vaikka en suoranaisesti halua tästä suosittua, uusikaan merkintä ei tuota kuin noin 150 katselukertaa. Ensimmäisen kuukauden aikana. Se voi tuntua turhauttavalta silloin, kun olen panostanut jokaiseen kirjoitukseen blogissa, jopa kymmenen tuntia. Olen huomannut, että viikoittain julkaistava artikkeli lisäisi lukijoiden innokkuutta lukemiseeni, mutta kohta on taas maanantai, ja näin menee tasan kymmenen tuntia kirjoittamiseen.

Moni blogi lopettaa, tässä oli yksi ehdokas

Työelämässä blogini oli täysin kuollut. Julkaisen vaivalla yhden artikkelin kuukaudessa. Energia meni työn tekemiseen, kaikki tuo energia valuu muiden kuin sinun taskuun. Olisin voinut suositella tälle maanantaille palkattoman vapaan, mutta mistä sitten kirjoittaisit, jos elämässä ei mitään tapahdu? Tälle päivälle en palkatonta saa, mutta yritä onkia vapaa edes seuraavaksi. Maanantaita vietetään tänä vuonna vielä 43 kertaa, ehdin vallan mainiosti. Jos et millään jaksa kirjoittaa lähes päivää, aloitat sunnuntaina. Teen silloin pohjaa, jutuille.

Blogger antaa työkaluja kirjoittamiseeni; merkintää voi vaikka ajastaa, ja sinulla voi olla monia artikkeleita. Siis jokaiselle maanantaille. Malttamattomalle ei käy, paina vain nappia. Toisaalta, valmiita artikkelipohjia kuvineen kannattaa tehdä luonnokseksi useita, jotta joka maanantaille olisi sitten joku merkintä. Tämä on helpottanut omalla blogiuralla; ne paineet ovat nykyään kovat. Tänään on maanantai, ellei kalenterisi ole kovin väärässä, mutta pakko hikoilla ja kirjoittaa. Noin kymmenen tuntia putkeen, saamatta senttiäkään AdSensesta.

Onko tänään maanantai, voinko julkaista? Omat mausteensa blogin lopetukseen tuovat neljän osan ja kuvan artikkelit, mutta en vain mahda mitään. Saat kirjoittaa omalla tavallasi. Ei kukaan sille mitään mahda, jos tavallisella oravanpyörässä juoksevalla ei ole edes blogien lukemiseen aikaa, mutta sekin on nakertanut ja saanut miettimään blogini hautausta. Vielä teeman äkillinen rikkoontuminen siihen päälle, ja nyt olet valmis laittamaan sukset jalkaan. Sekin vie aikaa, kun mietin sanavalintoja huolellisesti ja oikoluen uusia tekstejä pitkään.

Uudistan blogin sen lopettamisen sijaan, tältä näyttää

Sanotaan näin, että lopetusuhka ei välttämättä lopu, mutta haluaisi silti toivoa parasta. Uusille bloggaajille voisin vinkata edellä mainittujen lisäksi vielä siitä, että nykytoiminnalle ei kannata asettaa mitään rahallisia tai määrällisiä tavoitteita. Yksi, laadukkaasti kirjoitettu merkintä viikoittain on parempi kuin monta lyhyttä, päivittäin. Lopettamisuhan alla mietit rehellisesti, mikä sai aloittamaan sen bloggaamisen, ja voitko saada inspiraatiota lukemalla vanhoja blogitekstejäsi? Olen todella tyytyväinen Viimeisestä kaljasta 4 vuotta -juttuun.

Entinen teema oli kaunis minimalistinen, mutta blogin halusin muuttaa uutissivustoksi. Niin, sotajuttuja tai julkkisten parisuhde-eroja en ala kirjoittaa, mutta jokainen voi hetkellä miettiä mitä elämä pääpiirteittäin itse kullekin on. Elämä on uutisvirtaa. Luit muun muassa saunomisten loppumisista, lukuisista pyöräretkistä ja bloggaajan uupumuksesta. Haluaisin, että tekstit saavat elinvoimaa, joten ne ovat kannettavalla melko suurella fontilla. Valokuvia on nostettu keskiöön, jolloin aarteet näkyvät aiempaa isompina ja innostavat lukemaan.

Julkaistu juuri nyt, aloita tässä -juttu mainostaa viikoittain julkaistavaa lukukokemusta. Uusimmat artikkelit -osio näyttää loput artikkelit selkeästi. Ensimmäisessä nostossa ei ole ainakaan tällä hetkellä valokuvaa, koska haluan pitää muiden jännitystä yllä; hän saa nähdä valokuvia vasta perillä ollessa. Muutetaan, jos toisenlaista palautetta tulee. Sen lisäksi pidin uudistuksessa tärkeänä sitä, että lähiluonto on vehreää, kaunista ja kotoisaa. Entä, jos blogi olisi vehreää, kaunista ja kotoisaa? Tässäpä on, teemassa on käytetty lähiluonnon värejä.

Uudistin sen sijaan blogin, jatketaanko tästä

Ehkä tämä menee liian filosofiseksi, mutta tavallaan tämä on sijoitusmetsää. Se kasvaa tasan niin kauan, kunnes päätän suorittaa hakkuita ja lopettaa bloggaamisen. Usein ajatus sijoitusmetsästä, joka vain jossain vaiheessa alkaa sitten tuottaa, pitää ainakin tällä hetkellä innon edes jollain tavalla aiempaa korkeammalla. Blogia lukemalla nyt, miksi ei myös omaa, huomaan selkeästi monia itseään kehittäviä asioita. Sinusta voisi tulla parempi valokuvaaja, mutta toisaalta kymmenessä vuodessa kirjoittaminen on kehittynyt kaikkialla valtavasti.

Pidätkö siitä, että teema nostaa kommenttien lähettämisen keskiöön, mutta myös jutun lukeminen loppuun on tehty vaivattomaksi. Toisia miellyttää se, että juttujen jakaminen on tässä teemassani mahdollisimman helppoa. Tämä kaikki näyttää loistavalta uutissivustoilla, jotka huomioivat niin bloggaajien kuin lukijoiden tarpeita, siis samalla kertaa. Mikä parasta tällaisen blogin voi kuka vain perustaa, Bloggeriin. Ilmaiseksi ja hetkessä maailma muuttuu. Yksi katselukerta riittää, muuta ei tarvita. Siitä muutos lähtee myös työelämän ehdoilla.

Mainonnan arvoista on sekin, että sen fontti on luettavampi kuin entisillä teemoilla. Sen lisäksi päivämäärää ja tietoja kirjoittajasta esitetään täällä aiempaa selkeämmin. Vieraita on saattanut kiinnostaa tässä vaiheessa tekstiäsi se, että paljonko moiseen uudistukseen palaa rahaa. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta ääriminimalisti ei mitään digitoimistoa tunne. Valmis teema netistä, ja hinnat ovat alkaen 0,00 euroa. Uudistuksessasi olisi eniten palanut aikaa, ei niinkään S-tiliä. Säästän siitä rahaa, tänään on aitoa ääriminimalismia liikkeellä.

Laita sijoitusmetsä tuottamaan, blogeja tarvitaan aina

Puhutaan vielä blogeista, kai. Suomen blogilistoillasi vain sataan suosituimpaan pääsee todennäköisemmin lifestyle- ja sisustuspäiväkirjalla. Näissä lukuhetkissä on vain valokuvia, vähän mainospostauksia, pientä kulutuksen ihannointia. Sitäpä. Muka tavallistakin elämää, jota meille myydään kovaan tahtiinne, mutta tyhjäksi ja sisällöttömäksi sekin lopulta jättää. Tässä blogissa oli vielä viisi vuotta sitten AdSense-mainoksia. Niistä oli 69 euroa vuodessa. Poista mainokset heti, kun näet mitä niissä mainostetaan ilman AdGuard-mainosestoa.

En voinut ymmärtää sitä. Artikkelissa, joka kehotti luopumaan turhasta kuluttamisesta mainostettiin yhtenä päivänä Svean ja toisena päivänä Norwegianin lainojakin. Jos artikkeli kertoi matkoista Sastamalaan, noh vaikka ihanaan Suodenniemeen fillarilla, mainos ajatteli Finnairin lennon olevan parempi ilmiö. Japaniin tai jonnekin vain, tuli paha olo. Ensinnäkin, olisin voinut itsekin lentää tylsän pyöräilyn sijasta, mutta mainostin kaikkea tätä tietämättä kaikille muillekin. Vain 69 euron tähden, sen jälkeen ei ole mainontaa näkynyt, jatkakaa.

Tämän poikkeuksellisen tilanteen takia sinulla on kaikkiaan mahdollisuus saada ihmiset ajattelemaan vaikka kriittisesti. Ihmiset, jotka eivät välttämättä muuten koskaan pysähtyisi pohtimaan näitä asioita, saivat nyt tilaisuuden tarkastella itseään. He voisivat miettiä, onko onni todella kiinni materiaalisista asioista, vai onko mainosmaterialismi vain tapa aiheuttaa kärsimystä. He voivat myös kyseenalaistaa, ovatko yhteiskunnan normit ja rakenteet, joihin heidän elämä itse asiassa perustuu, todella sellaisia kuin ihmisille on annettu ymmärtää.

Maaseutua miltei Satakunnassa fillarilta

Tässä blogissani kaikki tämä ja paljon muutakin on hyvin helppoa, kun kaiken maailman autodiilit, pikalainat, kuntosalijäsenyydet ja ne apteekkilääkkeet loistavat poissaolollaan. Se olkoon yksi syy tähän, miksi et ainakaan heti pysty sitä lopettamaan. Anna metsäni tuottaa. Olen miettinyt sitäkin, että mitä jää jäljelle? Ei ole sitä yhtäkään blogia, jossa kirjoitettaisiin rehellisesti, tai ainakaan lähes yhtä rehellisesti moninaisista aiheista. En vain yritä sulautua joukkoon, joten annan tämän merkinnän julkaistua internetiin, vaikka moni ei samaistu.

Jos blogi on vähänkään valtavirroista poikkeava, kilpailuja ei juurikaan ole. Minusta olisi väärin, jos maailmaan jäisi ainoa "oikeanlainen" mielipide, jollaiseen monet istutetaan. Siksi olisi väärin lopettaa esimerkiksi tätä blogia tietäen, ettei tällaisia mielipiteitä nyt monikaan uskalla edes nykypäivien Suomessa julkaista, esimerkiksi verkkokiusaamisen taikka trolliksi leimautumisen pelossa. Koe, että siitä pitää jatkaa, vaikka energiaa ei monella olekaan. Hän tietää, että jos poikkeava metsien ääni lopettaa yhtäkkiä, jäljelle jää tasapaksu valtavirta.

Laiskasti latautuvat kuvat, kyllä muuten toimii. Blogi näkyy hitaassakin mobiiliverkossa, sillä kuvaa ladataan yksi kerrallaan, vierityksen aikana. Myös ne valokuvasi ovat 1080x1080-pikselin koossa, mikä säästää kaistoja ja aikaa. Olisi ystävällistä, että tällaisia ominaisuuksia olisi käytössä muissa blogeissa, kun ne eivät meinaa esimerkiksi laiteneteillä avautua. Näitä kuvia on näin paljon, täydessä koossa, mutta ääriminimalisti ei 29,99 euron liittymää hanki. Toisinaan harmitti talousblogeja lukiessa isoista, jopa 60 prosentin, säästöprosenteista.

Yhteenveto: luet blogia kuin kirjaa, maanantaina lisää

Vuosien mittaan on purnattu melko usein jutuistani; pitkiä tekstejä. Lähes 11-vuotiasta perinnettä on vaikeata katkoa, olen pahoillani. Saan riittävästi inspiraatiota Robinista, joka omien sanojensa mukaan jatkoi Los Angelesista suunnilleen Meksikoon, tietenkin kävellen. Robin, liityn kävelyseuraasi toukokuussa 2025, jolloin voisin kävellä jostain Pirkkalasta aina Valkeakoskelle asti. Matkaa tulee Pirkkalan ja Lempäälän metsän kautta 40,4 kilometriä. Se matka takaisin hoituu enää linja-autolla; siellä on kuulemma aina tunnelmaa, kuulemiin.

Moni miettisi blogien lopettamista parhaillaan, mutta ehkä tekstitys saisi ainakin yhden miettimään koko kuvaa, eikä enää lopahtanutta blogi-intoa. Netti ja vapaa elämä on asioita pullollaan, joista voi kirjoittaa. Usko silti, että jos vaikka olisit edelleen työelämässä, mitään kirjoitusintoa ei enää olisi. Ei sitäkään vähää. Täytyy nyt muistaa, että erakolla ja aktivistilla on syytä olla myös digitaalista metsää, usein lähimetsien oheen. Sinulla on sellainen, mutta en silti anna takuuta siitä, etteikö joku toinen kerta tuossakin olisi mainio takinkääntäjä.

Eilen vain lopettamisfiiliksiä. Tänään jatketaan. Alkuperäinen otsikko oli One Last Track, blogiurani ohi. En vain pystynyt siihen aikana, kun maailma on sekaisin ja YouTube on enää videota täynnä. Ei kai vain kukaan voi ennustaa, mutta jos luontokatokin Pirkkalassa joskus loppuu. On se kumma, kun tänä päivänä näistä kannattaa taistella. Nyt jo olisi kiinnostavaa kuunnella, mitä yhdysvaltalaisella aktivistilla on mielessään meille tänne. Pirkkalaan. Miten voisimme hyödyntää aktivismia tavalla, että viihtyisyys koskee kaikkia, ei harvaa rikasta.

"Oletko tyytyväinen? Oletko onnellinen metsässä? Rinnassa on lämpöä. Täyteläisyyttä? Kyllyyttä? Jossakin on se tarkka sana, mutta en tiedä sitä. Olen ehdottomasti hurmioitunut tuosta elämästä. Katseet kohdistui käden haavoihin. Ne vaikuttavat korostuneemmilta kuin koskaan. Kuvittelen olevani vanha mies. Jälleen aika vääristyisi. Kuinka vanha olen? Kuulen hyttysiä, mehiläisten surinaa, siipien lepatteluja, taimenen loiskettakin, linnun aavemaisen kirskuvan äänen ja pöllö on juuri nyt aloittanut Pirkkalassa työvuoronsa.", Robin G. lisää.