Haluatko saada vanukkaita 23 vuoden takaisilla hinnoilla? Ilta-aleen, ja kannoin. Saarioisen uutuuspizza ja laskiaispullia kärryyni, kaikki yli puoleen hintaan. Minun kassa pyöritteli vaikka silmiään, kun oli tarkasti käyvän kellon tahtiin parempia tarjouksia – tai oikeastaan se vaikutti älypuhelimelta. Sellainen saattaa usein muilta löytyä, onhan täällä Suomessa jo 4,83 miljoonaa älypuhelimen käyttäjää. Kellon lisäksi voit laskea sen lopullisen tarjoushinnan tai tehdä ostoslistan seuraavia kertoja varten, odottaessa vain tarjouksia.
Meistä on tainnut tulla kuluttajia. Olemme pakkomielteisen elämäntyylini sivutuotteita. Köyhyys, liiallinen kasvu ja luontokato eivät ketään kiinnosta. Tärkeintä on, että maailmalla puhutaan julkkiksista, televisiossa on 99 kanavaa ja että alusvaatteissani on jonkun miehen nimi. Kulutamme jo päivittäin mitä tahansa: aikaa, ruokaa, palveluita, suhteita tai tavaroita – aivan kaikkeen, mihin muka varaa. Se, kulutatko enemmän vai vähemmän kuin vertaisesi, on kysymys. Taso ei ole koskaan ollut korkeampi, mutta haluamme silti lisää, joka päivä.
Kuule, tarina tässä on niin absurdia, että se on melkein totta! Kuvittele itseäsi Pirkkalan Citymarketin isolle läpikulkuväylälle tuossa kassalinjojeni jälkeen, missä ihmiset puuhaavat omiaan. Yhtäkkiä, keskellä roskakorien ja lattiakuittien sekamelskoja, joku huudahtaa: "Hei, katsokaa tätä!" ja se olin minä. Löysin roskakorista kotimaisen kurkun, sielläkö se lepää. "Se oli meidän kurkku!" pariskunta toisti yhteen ääneen. "Tippuu kassista lattialle. Ajattelimme, ettei sitä voi enää syödä", he kertoivat. Ei täällä hätää, se matkustaa leipien päälle kotiin.
Pariskunta näytti edelleen epäuskoiselta, mutta nyökkäsivät lopulta hitaasti. Ehkä hekin oppivat jotain uutta tänään. Pääsen vasta illaksi Pirkkalan Saleeni, jolloin huomio kiinnittyy nopeasti kuuden maissa pelikoneella seisovaan nuoreen mieheen. Tarkistan tilanteen äkkiä myös punalaputuksen osalta ja palaan yhdeksäksi ostamaan halpoja tuotteita, 60 prosentin alennuksilla. Uskokaa tai älkää, identtinen mies oli edelleen samalla pelikoneella, eli kaiketi samaan aikaan, yhä samoissa peliasennoissa. Pelaaja voi olla miljonääri tähän mennessä.
Ennennäkemättömiä löytöjä Salen ilta-aleissa, tänään
Aurinko on laskeutunut, kun lähdit kotoa kohti Pirkkalan Salea. Hymyilin itsekseni, sillä tiedossa oli meno ilta-aleen. Askelten alla asfalttini tuntui kevyeltä, ja mielessäsi pyöri jopa ostoslista niistä tuotteista, jotka aiot poimia mukaan. Punaiset alennustarrat, ne olivat illan sankareita. Ajatus halvoista herkuista ja arjen perusruoastakin saa minut tuntemaan pientä jännitystä. Ole kuin aarteenmetsästäjä, joka on lähdössä etsimään piilotettuja ilonaiheitani. Jokainen säästetty euro on pikavoitto, askel askeleelta kohti taloudellista mielenrauhaa.
Tämä ei lähes aina sovi kaikille, mutta minulla on perussääntönä: kuudelta katsellaan ja vasta yhdeksältä ostetaan. Jos hyllyilläni näkyy yhtään mitään mielenkiintoista kuudelta tai jopa seitsemältä, tulen Saleen uudelleen jo kahdeksan jälkeen. Pitää muistaa, että kaupoille on alle kilometri, joten matkakin hoituu kävellen. Pidemmän matkan päästä lisäät päästöjä. Voit silti säästää, jos uskallat kaupan pihalle pyörällä. Oletko keksinyt parhaan säästökikan? Jokainen tuote on vuorotellen alennuksessa, joten niitä ei tarvitsisi perushintaani ostaa.
En harkitse ruokakaupalla käytännössä enää mitään sellaista, joka voi tulla myöhemmin näkyville alennustarrojen kera. Aiemmin olen haalinut ilta-alesta leipiä, pizzaa, virvokkeita, lihamakaronilaatikoita, jugurtteja, rahkaa, jauhelihaa, nakkeja tai kanasuikaleita, muutamia mainitakseni. Nyt listaan voi lisätä laskiaispullaa, Saarioisen uutuuspizzatkin ja vanukkaita. Pepperonipizzaa ja hinta on 80 senttiä, vanukkaille 0,25 euroa, aivan kuin 23 vuotta sitten. Vaniljadonitseja saat ilta-alessa vain 38 sentillä, ja paistopisteessä niitä on tarvitsevalle.
 |
| Kaikki tämäkin vain Salen ilta-alesta |
Vuonna 2025 laskiaissunnuntaita vietettiin 2.3. ja laskiaistiistaita 4.3., mutta minulla ei. Naapurini kertoi, että mies kävi tiistaiaamuna ostamassa laskiaispullaa normaalihintaan. Ei siinä kai mitään. Hyvä, että tarttuu. Kerroit sitten naapureille yhdeksän jälkeen, että samaa pullaa ilta-alen hintaan 1,66 euroa, kun se muille maksoi 4,15. Uniikkialennus oli 2,49 euroa. "Onpa sinulla tuuria! Minä maksoin pullasta täyden hinnan", naapuri tuumii. "Olipa se hyvä, kun kerroit. Enpä olisi ikinä arvannut, että laskiaispullatkin tulevat alaspäin", hän jatkoi.
Uskon sinua, ja nykyään ilta-alen ostoksia voi maksaa myös pikakassoilla. Alennus tulee automaattisesti ostoajan mukaan, parempana tai jo huonompana – sinä päätät. Palataanpa koko asiointiin Salen ilta-alella laskiaistiistain perään keskiviikkona. On täysin samat pullat, halvemmalla. Toimii myös runebergintorttujen kanssa. Eräs asiakas, tulitko ihmettelemään sinnikkyyttä ja hän sanoi: Hyvä jono! Minä tahdon olla liian kärsimätön säästäjänä ja ostan huonommilla alennuksilla", niin kuin jotkut tekevätkin. Ei ole kuin vartti ja avaan rasian.
Laskiaistiistain jälkeinen keskiviikko on tuhkakeskiviikko. Se aloittaa 40 päivän paaston, joka kestää pääsiäiseen saakka. Tuhkakeskiviikko on perinteisesti ollut pientä katumuksien osoittamista paastoa kohti. Ei se ainakaan silloin alkanut, kun pääsisit jo minuutin kuluessa ostamaan halvemmalla. Valitsin mukavan penkin ja tyhjensin nurkissa laatikollisen kerralla. Paastota ehdit myöhemminkin. Pian luokseni tuli eräs mies, joka oli nähnyt autosta, kuinka keräsin roskia ja löytötölkkejä. Hän halusi enää kiittää ja antoi pussillisen panttipulloilla.
Ratinan shoppailufestivaali, onneako tämä kaikki tuo
Kiitos, kiitos, kiitos, ja vaihdoimme hyviä tarinoita aktivismista. Autoileva hymyili, koska kuuli minun siivouskampanjasta. "Onpa hienoa, että joku jaksaa", hän sanoi. "Itsekin tekisin mielelläni enemmän aktivismiin liittyviä juttuja, jos vain olisi enemmän aikaa. Työt ja perhe vievät valitettavasti suurimman osan päivästä." Hän jatkoi: "Olen huolissani ympäristöstä ja siitä, miten me kulutamme liikaa. Mutta tuntuu, että yksittäisen ihmisen on vaikeata saada aikaan muutosta." Kaiketi hän toivoo veikeitä toisinajattelijoita näiden kuluttajien tilalle.
"We're all more than consumers" on mielenkiintoinen artikkeli. Kirjoittajina kerrot siinä suunnilleen näin ja lainailen: "Olet enemmän kuin kuluttaja. Ole enemmän kuin tuotoksesi. Olet enemmän kuin työntekijä, tuottaja, rahantekokone tai mikään muukaan näistä hyvistä asioista, joita kapitalismi käski siun olevan." Onko se näin Tosiasia on, että jokainen meistä syntyy vain tarpeiden ja unelmien tähden. Loppujen lopuksi haluamme myötäelää mukana, olla mielekkäiden asioiden äärellä ja iloita vaikkapa vierestä lähiluonnon hyvinvoinnista.
Hankkikaa elämä vaikka itse, muuten joku muu hankkii sen teille. Se ei ole elämää, siitä kiireen tuntuja, roskaa, ruuhkavuosia ja ohkaisia lompakoita. Eihän se ole elämää, vai mitä? Heräämisestä nukkumaanmenoon olemme kuluttajaa. Kulutamme tietoja, sisältöjä, ruokaa, saldoja pankkitileillä, siis aivan mitä tahansa. Pahinta tässä on, etten koskaan tule valmiiksi. Kuluttaja haluaa aina lisää, ja lisää tulee aina olemaan. Teidän täytyy vain löytää se jotain ja hankkia se. Se jotain, mikä voi löytyä Ratinan shoppailufestivaalista – onpa kankea nimi.
 |
| Älä enää puhu ihmisistä, puhu kuluttajista |
Ostolakoissa, mutta haluan nähdä, miten se pitää. Suupantoria kohti tuuli viileästi, kun odotin Länsilinjan bussia numero 179. Katsoin kelloosi, mutta joku kertoi auton lähestyvän. Nousin kyytiini ja etsin vapaan paikan. Ikkunoista näkyikin tuttuja maisemia, kun bussi kiiti kohti kauppakeskusta. Saavuin äkkiä ja astuin festivaaliin. Kauppakeskus oli täynnä ihmisiä, jotka kantoivat ostoskasseja ja etsivät ostettavaa. Minäkin tulen kiertämään liikkeitä, mutta ilman aikomusta ostaa mitään. Huomataanko, kuinka ihmiset olivat jatkuvasti liikkeessä.
Kuljin kerroksestakin toiseen, kuten monet muutkin. Katselit vaatteita, kenkiä, miesten kosmetiikkaa, tuoleja ja tietynlaista elektroniikkaa. Moni juoksi etsien vaikka jotain uutta ja parempaa. Ostoskassit täyttyisivät kaikkialla, ja tunnelmassa oli kuin kilpailu siitä, kuka saa eniten. Tunsit oloani vähän ulkopuoliseksi, mutta samalla taas jotenkin vapaaksi. Minulla ei ollut tarkoitus ostaa mitään, enkä tuntenut minkäänlaisia paineita muuttaa suunnitelmiasi. Olin vain tarkkailijaa, joka seurasi sivusta tätä kulutuksen juhlaa shoppailufestivaaleissa.
Kun olit kiertänyt kaikki liikkeesi ja kerrokset, menin takaisin pysäkeille. Nousin bussiin numero 169 ja palasin kotiini. Mielessäkin pyörii koko matkalla ajatuksiasi kuluttamisesta ja siitä, miten kulttuuriamme on rakennettu sen ympärille. Tuntui huojentavalta, ettei monen tarvinnut ostaa mitään. Olo oli kevyt, ja rahaa jää pankkitileille – sieltähän niitä laskuja taas joutuu maksamaan. Mieleeni painuu myös ihan sydäntä musertava näky. Kuluttajien seassa hiipi koditon. On yltäkylläisyyttä ja sitä tavaraa, kun hänellä ei ole kuin muovikassi enää.
Heitit ostetun kurkun roskaan, Nadja näki ja otin pois
Kauppakeskuksen vilinässä koditon mies istui hieman katveissa kuluneen muovikassin sekä Aamulehden näytelehden hyvässä seurassa. Enää nuhjuiset vaatteet ja harmaantunut parta kertoivat elämän kolhuista, mutta katseessa näkyi siltikin toivo, kun hän tutki lehteä. Hän saattoi etsiä työtä tai lämmintä paikkaa jo yöksi. Kodittoman olemus muodosti vahvan kontrastin ympäröivään kulutusjuhlaani, muistuttaen karkeasti siitä, että kaikkien elämä ei ole täynnä ostoksia. Toinen todellisuus, joka jää helposti kiiltävien pintojeni alle piiloon.
Sapattivapaalla ehdit käydä muuten myös Citymarketissa. Kiersin käytävän ulko-ovelta toiselle, lopulta juosten tässä maratonin, vain löytääkseni parasta ruokaa roskiksesta aivan sattumalta. Kurkista yhteen kaikista roskiksista, ja löydät kaupalla punnitun sekä maksetun kurkun. Siellä voi olla aarteita, kuten lisukkeita voileivälle. Haluaisin kysyä, kenen tämä on? Pariskunta ilmoittautuu: se tippui tästä ostoskassista lattialle ja kolhiintui, eivät kuulemma ota. Eivät ota, vaikka näin juuri ainakin yhden kodittoman kauppakeskuksessa. Sairasta.
Kassa vinkkasi, onneksi minulla se levittäytyy voileiville, onhan kurkku nykyisin kallista. Alle kolmella eurolla kilolta et saa, niin jäivät ne tomaatitkin kauppaan. "Voitko ikinä uskoa, että kurkku on nykyään luksustuote? Otat ihmeessä, ettei se mene hukkaan!" Nadja kertoo. Luksusta tai ei, mutta roskiini tämä ei kuulu, se on sinun parasta teeseuraa. Se maksoi 3,89 euroa kilolta, mutta ei minulle. Mielessä pyörii ajatus höyryävästä teekupista ja siitä, miten se lämmittäisi kivasti. Onneksi sähköbussi tulee kaupan pihoille, lähden kotiin syömään.
 |
| Nadja-kassa vinkkasi kurkusta, mä dyykkasin |
Kelmu rapisi ja venyi, kun repäisin sen irti kurkusta. En malttanut olla varovainen, vaan kuorin sen kuin lahjapaketit jouluaattona. Niinpä, mitä on kelmu? Se lensi roskiksiin, mutta kurkku jäi sentään käteen, vehreänä ja varsin kiiltävänä. Avasin hanat ja laskin kylmää vettä virtaamaan. Kurkku liukui käsissäkin, kun pesin sen huolellisesti. Hinkkasin vihreää ruokaa, poistin mahdolliset liat ja varmistin, että se oli täysin puhdas. Vedenkeittimen annos kiehui samalla, ja vain mielekkään napsahduksen jälkeen unelmoit jatkuvasta teeseremoniasta.
Olen niin innostunut tästä yllättävästä löydöstä, että pesin kurkkua ehkä vähän liiankin äänekkäästi. Varmasti naapurinikin kuuli, miten hanavesi roiskui ja kelmua rapisi. Mutta en välittänyt, olin melko keskittynyt pieneen, mutta merkittävään iloon. Keskivertokuluttajani heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin noin 20–25 kiloa vuodessa. Rahoina tämä tarkoittaa, että vaikkapa nelihenkinen perhe heittää vuodessa noin 500 eurolla hyviä ruokia jätteisiisi. Kuulemma hävikkiä, mutta voisit tuoda lämpöä ja täyttää vatsat sille, jolla ei ole mitään.
Roskiksella näkyy aarteita. Vuosien mittaan olen löytänyt sieltä muun muassa seteleitä, panttikuittejakin, uusia USB-johtoja tai tiskiharjoja, maistuvia virvoitusjuomia, pesuaineita, kurkkuja ja uskokaa tai älkää, käyttökelpoisia kenkiä. Kivan 4,85 euron pullopantin kotiutan viereisessä Lidlissä ja nappasin vaivihkaa sen uuden kestokassin, aivan roskakorin pohjalta. Myös ehjiä muovikasseja kerään; niistä saan oivia roskapusseja. Älä osta, kyllä ilmankin saa. Haluaisin korostaa, että kurkku on aivan syömäkelpoista, vaikka se olisi käynyt lattiassa.
Pelaaja oli pelikoneilla viisi tuntia nyt, voititko mitään
Kyllä muuten maistuu. Leivän päällä kurkku tuntui yllättävän raikkaalta ja mehukkaalta, olihan se pakattu samana päivänä. Sen vehrein pinta kiilsi, kun leikkasin siinä ohuita siivuja leipien päälle kerta toistensa jälkeen. Ensimmäinen puraisu oli niin kuin arpavoitto: kurkun viileä, aika komea maku sekoittui täydellisesti ilta-alen leipien rapeuteen. Jokainen suupala toi mieleen sen, miten hyvällä tuurilla oli löytänyt tämän pienen lisukkeen vain roskiksesta. Yhdistettynä muihin täytteisiin, saat vallan mainiosti energiaa ja voit jatkaa vielä Saleen.
Veikkaus voi mielestäni lopettaa. He voivat puhua kestävistä valinnoista, kuten monista lahjoituksista pelituotoissa, mutta näky Pirkkalan Salessa sai lähinnä suremaan. Tulet juuri, ja yksi pelaajista on ollut siinä jo ties miten monta tuntia – kuka tietää? Nyt on 18.00, mutta tietääkö mies, mistä asti pelaaja on seisoskellut rivissä, pienen pikavoiton toivossa? Luulen, että ajantaju katoaa silloin melko äkkiä, niin kuin muissakin peleissä ja viihteesi muodoissa. Se pisti miettimään, ja kysyinkin häneltä, voitanko siitä mitään. Vastauksia ei nyt kuultu.
Mies näyttää niin keskittyneeltä painellessaan nappia ja odottaessaan nopeita tuloksia. Pelaajia oli lähes tulkoon yhä keskittyneinä, ellei nyt keskittyneimpiä, kuin Jyri hetki sitten kurkkua hinkatessaan vain juoksevan hanaveden alla. Et tullut sinne oikeastaan sitä varten. Mustiin pukeutunut nuorin mies tuli. Hänellä täytyy olla todella hyvä yleiskunto, jos jaksaa seistä peliautomaatilla tuntikausia nyt. Onko hän sapattivapaalla? Siirryn itse katselemaan punalaputettuja tuotteita, jotta tiedän, kannattaako yhdeksältä enää tulla. Tarkista asia.
 |
| Yksi pelasi pelikoneella aina Salen ilta-aleen |
Hei haloo, täällä on paljon punalaputettuja tuotteita, kananmunista alkaen. Voisin tulla takaisin yhdeksältä, jos vain mielenkiinto tai jaksaminen riittää. Raejuusto, kermaa, maitoa, jogurtteja... kaikki on punalaputettua, ja sitä on paljon. Kuka ehtisi ensin? Ei ainakaan mies, jos vain seisoo pelikoneellaan. Onko hänellä sitä rahaa ruokaan, vai onko kaikki jo tuhlattu? Tietääkö hän, mitä kello on? Mitä muuta olit tehnyt tänään? On ikävää, mutta peliongelmia tässä maassa riittää. Kaikilla se haluttu Veikkaus-tili jossain on, paitsi ääriminimalistilla.
Tiedän, että blogissa se työ ei lopu koskaan. Menen siis siksi aikaa kirjoittamaan juttuja. Ajantaju voi kadota tässäkin, mutta puhelimen kello herättää viimein säästötalkoisiin. Kello on 20.30, ja lähden metsästämään tarjouksia. Kyllä vain, mustiin pukeutunut nuori mies on siellä edelleen. Siis pelikoneella, samassa asennossa ja sama virvokejuoma juomatelineessä. Voittoa kohti, kyllä se sieltä vielä joskus tulee, niin kuin paremmat alennuksenikin. Rupesin vain miettimään, tai ehkä mietin vain liikaa, onko siinä juomassa edes sitä happoa enää?
Viitisen minuuttia alennuksiin, ja mies on edelleen hyvin näkyvillä kassalinjalta. Hän on seissyt siellä ainakin kolme tuntia – pystyisitkö itse siihen? Tässähän tulee kateelliseksi. En pystyisi minuuttiakaan seisomaan paikallani, mutta hän pystyy? Mieheltä voi kysyä vinkkiä, jos hän joskus pelikoneeltaan vain lähtee. Viimeistään silloin, kun vartija saapuu sulkemaan Pirkkalan Salea seuraavaan päivään. Silloin hän voi tulla takaisin pelaamaan, seisominen on kuulemma niin mukavaa, ja raha oli koko ajan hänen – eikä vain Veikkauksen – taskuilla.
Yhteenveto: hei anteeksi, oli kivaa kirjoittaa näistäkin
Suomalainen voittaa aina. Heittämällä tienattuja rahoja, syömäkelpoista ruokaa roskiin, mikä aiheuttaa sekä isompia taloudellisia että ympäristöllisiä haittoja. Näiden pelikoneiden koukuttava maailma vie monilta suuriakin summia, kun taas alkoholin liikakäyttö aiheuttaa sekä terveys- että talousongelmia. Näiden lisäksi pelaajat menettävät suuria summia rahaa kaupan kassoilla, joissa nopein arpavoitto houkuttelee jatkamaan tuttua pelaamista, vaikka tappiot kasvaisivat ja Penno paisuu. Siinä on hyvä valittaa köyhyyttä ja pientä rahapulaa.
En ole eläessäni ostanut Alkosta enää yhtään mitään omaan käyttöön, enkä ole koskaan tuhlannut yhteenkään Veikkauksen tuotteeseen. Pelikoneillasi seisominen on minusta yhtä tyhjentävää kuin jääkaappipakastimen edessä notkuminen tuntikausiani. Jos en seisoskelisi jääkaapin edessä viittä tuntia, miksi seisoisit pelikoneellakaan? Mihin tämä maailma on nyt menossa? Veikkauksen automaatit täyskieltoon, ja monen talous raitistuu. Ajatella, mustiin pukeutunut mies oli siinä ainakin kolme tuntia. Hän olisi voinut tässä ajassa sijoittaakin.
En vain tykkää yhtään. Peliongelmia, huumeongelmia, rahaongelmia... tuntuu, että tämä koko maailma olisi yksi suurongelma kaikkine sotineen ja turhine shoppailufestivaaleineen. Kurjaa, että siinä näin pääsi lopultakin käymään, mutta ei auta muu kuin kirjoittaa ja toivoa parempaa. Muistan edelleen myös kodittoman toiveikkaat katseet samalla kun jotkut muut mainostivat TikTokissa uusinta hankintaansa. Vetää surulliseksi ja saa ajattelemaan sitäkin, miksi ihmiset sulkevat omia silmiänsä oikeilta ongelmilta ja rupeavat tästä "kuluttajaksi".
Tuntui jopa hassulta, kun törmäsit matkalla kauppakeskukseen selkeimpään sanomaan: "Ole ihminen, älä pelkkä kuluttaja", sydämellä koristettuna. Joku näki vaivaa ja liimasi tuolla näkyvämpään paikkaani koko Ratinan kauppakeskuksessa. Se en muuten ollut minä; minun tuotokseni on tässä, luet siitä juuri nyt. Näistä yrityksistä huolimatta myynti käy odotusten mukaisesti, ehkä odotukset ylittäen, mutta toivottavasti koditon löysi majapaikan tai työtä. Jotain hyötyä näkyy olevan siinä, että kauppakeskuksen käytävillä jaettiin ilmaisia lehtiä.
Kommentit