Keravan rytmissä opitaan

Ratikkatyömaa selviää seudulla vieläkin, mikä edelleen häiritsee tavallista ihmistä. Juuri kun vasta rakennetun kerrostalon viihtyisä piha oli saatu jonkinlaiseen malliin, kaikki on revitty ratikan tieltä. Asukkaista on varmaan varsin mukavaa, kun lainat juoksevat kuukaudesta toiseen, mutta asuntoni arvo putoaa taukoamatta – liian ylistetyn Tampereen ratikan virallisen liikennöinnin alkuun saakka. Työmaasta on haittaa myös muille; lähden jo testaamaan, kuinka linja-autolla pääsee raiteilleni yli tunti ennen lähijunien lähtöaikoja.

Hyvällä tuurilla saavumme Keravalle. Valitsin matkakohteeksi Keravan juuri siitä syystä, että Loimaalla olen käynyt vain 12 kertaa – vaihtelu virkistää. Monia kiinnostaa Pirkkalaa yli puolet pienemmältä pinta-alaltaan oleva paikkakuntani, johon on löydetty 38 486 asukasta. Mitä kotiseudulleni voisi vuosissa tapahtua, jos Pirkkalaan saataisiin 30 000 asukasta lisää? Toisaalta en ole koskaan käynytkään Keravalla, joten sinne on siistiä viedä lukijoita retkelle. Vaikka työmaat hidastavatkin bussien kulkuja, ensi kerralla ajat fillarilla suoraan junaan.

Polkupyörällä liikkuminen säästäisi bussimatkoistakin viisi euroa, mutta myös Keravalla liikkuminen olisi vähän helpompaa. Keravalla huomaat, kuinka vaikeaa asemille pyöräily voi olla. Keravan kaupungilla polkupyörille tarkoitettu alue on iso ja vehreä. Pyörätelineet ovat laadukkaita ja auttavat omalta osaltaan ehkäisemään varkauksia. Katso, vapaita paikkoja oli runsaasti verrattuna Tampereen kaupungin sekasotkuun. Onpa se kummallista, että isossa kaupungissa ei saada pyörätelineisiin rakoa toisin kuin Keravalla. Siinäpä opitaan uutta.

Verrattuna täällä Pirkkalaan, jossa luonto on aina läsnä järvineen ja metsineen, Keravan kaupunkikuva on huomattavasti urbaanimpi. Lähiluonto on läsnä enää pienimuotoisimpina viheralueina, eikä vesistöjä juurikaan ole. Tutkimuksieni mukaan Keravan erämaat löytyivät todennäköisimmin lähimmän puiston takapenkiltä. Mutta hei, sielläkin voit bongata oravan ja parisen lintua! Aluksi paikkakunta tuntuu etäiseltä, jopa ankealta ajoittain, mutta loppuja kohti ala ankeudestakin nauttimaan. Blogi-iloon saan puhtia valtion vanhoista metsistä.

Päätin koittaa onnea, aamulla junaan työmaan aikana

On varhainen keskiviikkoaamu, 26. maaliskuuta näyttää kalenteri. Herää aikaisin, ennen aamuseitsemää. Kotoa lähden kello 7.26 ja odotan lähitienoilla bussia, joka tulee tasan kello 7.30. Huomionarvoista on, että vain viisi tai kymmenen vuotta sitten pääsit samalla bussilla Tampereen rautatieasemalle 35 minuutissa, mutta nyt bussimatkalla kului 45 minuuttia. Se on ajallisesti melko paljon, sillä pääset lähes samassa ajassa polkupyörälläkin. R-juna lähtee kello 8.35, mutta bussi jättää Sorin aukiolle heti kello 8.15. Kävelyysi menee 9 minuuttia.

Kävelyllä näkee erilaisia vaalimainoksia. Vihreät lupaavat Tamperetta, jossa pää ei hajoa. Kyselen vihreältä, mitä vihreät ovat tehneet Tampereen valtuustossa edelliset neljä vuotta? Raitiotietyömailla puuta on kaadettu, ja nykyään sitä harjoitellaan myös Pirkkalassa. Vaikea löytää heitä, joiden pää valpastui tällaiseen asumisviihtyisyyden heikkenemiseen. Hauskoja ovat nekin tilanteet, joissa linjalla 12 bussillisia purkautuu nyt Sorin aukiolle, ja väki juoksee kilpaa lähijuniin, linja-autoasemallesi tai vaikka ratikkaan. Huonoa linjastosuunnittelua.

Jatkuvissa työmaissa ja puiden kaadossa stressitesti on taattu. Joskus vaistoaa, että pää hajoaa. Toisaalta, mikä muuttuu tässä lähitulevaisuudessa? En ole vielä rautatieasemalla, ja huomaan stressin olevan maksimitasolla. Lähijunaan en osta lippuja enää etukäteen, koska siihen ei välttämättä ehdi. Ei riitä, että täytyy herätä aikaisemmin bussieni hitauden vuoksi tänä päivänä; en ehtinyt rautatieaseman ruokakauppaan, joka tosin sijaitsee tässä syrjässä. Ei sinne kukaan ala juoksemaan. Pitäisikö ostaa matkalippu, mutta ostat sen Helsinkiin.

Keravalle, Länsilinjat kirii tyhjänä Pirkkalaan

Helsinkiin tuloste maksaa 18,80 euroa. Olinpa niin stressaantunut, etten muistanutkaan meneväni Keravalle. On oleellista huomioida heti, että lippuautomaatti tarjoilee oletuksena useimmin valittuja sijainteja, eiköhän laiteta Keravaa listoille. Matkasuunnitelmiisi on tullut muutos. Näkisit, että pullojen kerääminen Helsingin ydinkeskustassa voisi olla kiinnostavin kokemus, ja junani lähtiessä kohti määränpäätä olin innokas tulevasta tulosta. Ensimmäiset saaliisi nappaan suoraan lähijunasta – siistiä! Kassiin vaan, sinulla on kohtapuolin rahaa.

Pysähdyspaikkanani olisi Lempäälä, Viiala, Toijala, Iittala, Parola, Hämeenlinna, Turenki, Ryttylä, Riihimäki, Hyvinkää, Jokela, Saunakallio, Järvenpää, Ainola, Kerava, Tikkurila, Pasila ja Helsinki. Toivotamme mukavia matkoja. Lähijunasi ollessa täällä Hämeenlinnassa, lähden kiertämään siitä. Hei anteeksi, oliko tämä tölkki tyhjä, saako ottaa? "Ota vain, ei ole minun!" nuori mies sanoo. Kiitos paljon. Anteeksi häiriö, oliko energiajuoma tyhjiä? "Ei tänään vielä, mutta minuutin jos odotat, tyhjennän sen sinulle", eläkeläismummo sanoi. Kiitos täältä.

"Käytän perillä vesipullona, mutta tuolta penkillä oli äsken viitisen tyhjää tölkkiä", nuori poika sanoi ennen kuin ehdin edes aloittaa mitään. Kiitos, kiitoksia ja kiitos euron vinkistä. Saavumme samalla Helsinkiin, ja menen jatkamaan näitä kierroksia ydinkeskustan alueella. Ei mene aikaakaan, kun ensimmäinen kauppakassi täyttyi ja saat viisi euroa käteen. Menen surutta vaikka ravintolamaailman läpi, jossa asiakkaat antavat tyhjiä pulloja ja tölkkejä näin avokätisesti. Ongelmaa on se, että Helsingissä ei viihdy, ja menetkö sittenkin Keravalle.

Perille päästyäni vertailen Pirkkalaa kivaan Keravaan

Keravalle matka tuottaa heti alkuun vaikeuksia. VR ei tarjoa lippuja Helsingistä tulevaan määränpäähän, mutta HSL myy lippujaan, ainakin ohikulkijan mukaan. Kannatti kysyä, sillä opiskelija poistui juuri lähijunasta, eikä hän enää tarvitse ABCD-lippua. Naisena tarjoat sitä minulle ystävällisesti, ja niin pääsee Keravalle maksutta – voimassaoloaika on 20 minuuttia. "Kyllä tällä Keravalle ehdit!" nuori sanoi, ja usko hyväsydämiseen ihmiskuntaan palasi äkkiä. Se juna on tuolla edessä, ja kohta lähdetään "ajelulle", niin kuin minulla on tapana sanoa.

Lähijunassa konduktööri sattuisi livahtamaan ohi, mutta en päästä häntä. Haluan tietää, pääsetkö ABCD-lipuilla lähiluontoon? Onko parasta aarniometsääni Keravalla, jossain siellä Hyvinkäällä tai Järvenpäässä? "Järvenpäässä kelvollista luontoa on enää aika vähän, ja se on pirstaloitunutta", konduktööri täydentää. Minuuteissa on Kerava, mutta kysyt Hyvinkäästä. "Ei ole HSL-aluella. Keravan luontokin on tunnetusti... no, kompakti. Jos etsii aarniometsiä, kannattaa seuraavaksi katsoa karttaa paljonkin Keravaa kauemmas", konduktööri sanoi.

Täältä oli enää viimeinen mahdollisuus nähdä jonkinlaisia metsiä, sillä edempänä löydät enää hyvin pirstaloitunutta ja harvaa – Järvenpäässä siis. Konduktööri, heitit minut junasta pihalle aivan oikeaan aikaan, vaikka matkani Keravalle tuntui alkuun melko ankealta. Kaikki oli liian tiiviisti rakennettu, ja kuten junan henkilökunta nyt totesi, metsäkin oli kompaktia. Laaja metsäalue oli saavuttamattomissa, kymmenen kilometrin päässä ja naapurikunnassa. Lähin metsikkö oli pieni. Valtion vanha metsä, mutta siitä aivan vieressä kulki vilkas tie.

Pirkkala on autoille, Kerava ihmisille ja puille

Olen pitänyt Pirkkalaa vehreänä kuntana siihen asti, kunnes kuvien asuinalueita alettiin rakentaa. Tilanne tänään on se, että jos samanlaista tiiviyttä tavoitellaan, Kerava vie voiton. Kuvasta näkyy, että Pirkkalaa tehdään enää autoilijoille, mutta Keravaa ihmisille – ihmisille, jotka pyöräilevät, kävelevät tai käyttävät sähköpotkulautoja. Talojen väleistä ei ajeta autolla niin kuin täällä. Myös puita oli reilusti, mikä on tietysti vähintä, mitä voin liikaakin saksitun luonnon jälkeen siinä vaatia. En kuitenkaan pysty asumaan ilman laajoja metsäkäytäviä.

Muistetaan, Pirkkala ja Kerava ovat pinta-aloillaan Suomen pienimpiä kuntia. Sinulla on sentään vesistöjä, mutta Keravalla näitä ei juuri löydy, mikä lisää oman mausteensa arkeen. Samaan aikaani Pirkkala etsii ratikkapäätökselle maksajia, joten monilla herää nyt kysymys: milloin tästä Pirkkalasta tulee yhtä kompakti? Ei ole näyttävää, kun lähimetsäni on yhtä iso kuin yksi jalkapallokenttä. Haluttaisiin muistuttaa uudelleen: en hae Pirkkalasta Keravaa, ja tämä oli ainoa syy käydä kylällä. Haluatko tietää, mitä Pirkkala voi tulevaisuudessa olla?

Keravan päivä vaikutti niin samanlaiselta kuin missä tahansa muualla. Ihmiset heräävät, nauttivat aamiaiset ja lähtevät töihin. Siinäkin mielessä on ymmärrettävää, että lähimetsäsi pistetään matalaksi, jos tässä ankeuttajieni yhteiskunnassa ihmisellä ei ole tunteja arvostaa virkistysalueita ennen niiden kaatoja asumiseen. Vaikka olin viihtynyt Keravalla sen hyvistä palveluista nauttien, en kehdannut marista Keravan demareille lähimetsän vähyydestä heti torilla. Lukekaa blogeissa, ja Pirkkalan demari saa välttää luontotuhoja, yksinkertaisesti.

Tampere, jo on toimiva pyöräparkki rautatieasemalla

Pyöräilijöinä otan osaa pyöräparkkeihisi, koska se on osa joukkoliikennettä. Fillari ei ole minulle vain satunnainen lenkki lähikauppaasi, vaan paljon muutakin. Saatat ottaa pyörästä lähijunaan ja palata viidenneltä pysäkiltäsi takaisin kotiin – omatoimisesti. Kahteen kertaan olit lukenut Tampereen rautatieaseman huonosta pyöräparkistani. Romupyöriä ja tungosta on edelleen. Yritetään vain kolmannen kerran, nyt vinkkejä saapuu Keravalta asti. Katsokaa ensinnäkin, miten lähelle rautatieasemaa polkupyörällä pääsin, eikä taksia näy missään!

Verrataan rautatieaseman pyöräparkkeja keskenään. Tampereella telineeni ovat todella hankalia käyttää, koska pyörän ympärille ei juurikaan jää tilaa. Mikäli renkaat ovat tavallista paksummat, ne eivät mahdu telineisiin kunnolla tai lähes lainkaan. Tampere on kaavoitettu huonosti, etenkin keskustassasi, koska pyörätelineelle ei ole kunnolla tilaa. Pyörätelineiden vähyyttä pitäisi voida suhteuttaa kaupungin nykyiseen väkimäärään. Myöskään vehreyttäni ei ole liiaksi, joten omaa menopeliä en vain uskalla edes jättää varkaiden ihmeteltäväksi.

Siinä on Keravalta. Polkupyöriä näyttää olevan enemmän, vaikka kaupunki on luvuiltaan monta kertaa pienempi. Romupyöriä saattaa vähän olla, mutta tyhjää palstaa löytyy kaikille halukkaille. Siinä ympäristössä edulliseen R-lähijunaan et halua tulla ainakaan ensisijaisesti henkilöautolla. Varkauksia ehkäisisivät näkyvä sijainti ja hyvin sijoitetut pyörätelineet, jotka viimeistelevät turvallisuuden. Myöskään vehreyttä ei jää aina vain muutaman puuni varaan, toisin kuin teillä Tampereella. Joko vihreitä alkoi hävettää? Opitaanko jotakin, Keravalla.

Tampere, otetaan mallia Keravasta tänään

Tiedätkö, että matkustan enää Suomessa. Se kuuluu, sillä löydän jatkuvasti kehitettävää kotiseuduiltasi. Joskus tuntuu, että muualla asiat tehdään paremmin. Lidl avautui äskettäin uutena Tesomalle, vaikka kauppa sijaitsee oikeasti Raholassa, ja pyörätelineet ovat iso vitsi. Pyörätelineet ovat yhtä hyviä kuin Keravalla, mutta ne on laitettu niin lähelle seinää, jolloin etupyörä ottaa kiinni. Ne ovat myös liian lähellä toisiaan, jolloin pyörän laittaminen tai pois ottaminen on vaikeata. Ymmärtää, ollaan niin autoilukeskeisiä. Fillaria ei paljon käytetä.

Lohtuja ei tarvitse kalastella tuntia. Kööpenhaminassa suurin osa työmatkoista tehdään enää polkupyörällä. Vuonna 2016 kaupungeilla oli liikkeellä enempi pyöräilijöitä kuin autoja – autojasi oli tuolloin yli 13 000 pyöriä vähemmän. Näen sen mahdollisena myös Suomessa, jos pyöräilyn olosuhteitani parannettaisiin kehittämällä väyliä ja julkisia taukopaikkoja sekä antamalla vaikkapa alennuksia junalipusta, mikäli asemalle saapuu päästöttömästi. Toivoisi, että pyörätelineiden laatuja sekä määriä kehitetään koko Suomessa, myös taloyhtiöissä.

Pienin ele, mutta suurin ilo pyöräilijälle. Keravalla asuessa voisin yhdistää pyöräilyn ilon vaikkapa lähijunamatkailuusi muualle seudulle. Tiettyyn pisteeseen saakka olisit asukkaana myös tiivistymisen hyväksynyt, mutta mielestäni asiassa mentiin liian innokkaasti metsään. Niitä metsiä olisi voinut jättää vähän enemmän, mutta esimerkiksi Riihimäellä voisin joskus asuakin. Kevään huumassa on myös Pirkkalan Citymarketin kauppiaalleni viesti: Kotipizzan pyörätelineet ovat liian lähellä seinää – onko kaupan remontti onnistunut? Kysyn tässä.

Blogin lopetus, jatkoaikaa Keravan vanhasta metsästä

Haluaisi palata vielä blogini lopetukseen. Se on ollut viime aikana tapetilla, ja tulen vielä selventämään syytä sille tässä artikkelissa, mutta Keravalla blogi sai jatkoaikaa kompaktista metsästä. Muistatko konduktöörin, jonka mukaan Keravalla on valtion vanhaa metsää? Olin siellä, etkä voinut olla surematta tavallisia keravalaisia, jotka käyttivät kivoja koiria lenkeillä ja työnsivät lastenrattaita kaikessa tässä melussa – se vain oli ainoaa metsää. Metsää, jonka kerkesit vaivallasi löytämään kaiken sen tiiviyden keskellä. Se oli vanhakin, ja siinäpä se.

Kuten sanoin, en ole paikallisellekaan demarille sanonut mitään pahaa Keravalla, vaikka metsien puuttuminen olikin järkyttävää. Muistan, kun demarisi kysyi, miksi tulen Keravalle ja mistä. Sanoin samaan hengenvetoosi, että haen konkreettisia näkökulmiasi siihen, miten kuntia tehdään muualla kuin Pirkkalassa. Kehuin demareille erästä vanhaakin puuta valtion metsässä. Se oli niin tuhti, että puun halaaminen tuotti poikkeuksellisia vaikeuksia. Käy kai, kun puiden annetaan kasvaa, ja palaan joskus moikkaamaan uusinta ystävääsi Keravalle.

Mitä blogeille kuuluu? Riittääkö täällä lukijoita? Mitä Pirkkalassa tapahtuu, seuraavaksi? Minua väsyttää hirveästi, sillä blogin parissa riittää työtäkin. Vihaan sitä Bloggerin editoria, joka tuottaa ajoittain sekavaa koodia. Ongelma ei vaivaa uusia merkintöjäni, mutta monissa vanhoissa sitä esiintyy yhä. Et myöskään tee blogilla palkkaa mainosten myötä, mutta totta puhuen en edes halua sitä, joten päätän tehdä blogiin muutoksia silloin tällöin, aina kun on hetki aikaa tai jaksamista. Ei voi muuta vaatia – palkkatyö se ei minulle ole. Jatketaanko.

Tekoäly auttoi Keravan vanhassa metsässä

Mikä blogeissa sitten on vialla? Tavarakirjanpidoissa tuli palautetta, että sen listauksen lukeminen on vaikeinta. "Tässä menee ikuisuus, vaikka muka ääriminimalisti!" palautteessa moitittiin. Se johtui siitä, että listasi oli numeroitu ja sisälsi sitä tietoa tuotteista, brändistä ja sen sellaisesta. Listan muuttaminen taulukkoon käsityönä vahvisti ajatusta: poistan koko blogin sitten? Onneksi onnistun löytämään tekoälyn, se teki minulle alle minuutissa kaiken selkeään taulukkooni. Piti poistaa numeroitu lista ja korvata se kuvan muotinäytöksellä.

Sen lisäksi on valitettu, liian pitkistä otsikoistani. Kävin taas jokaisen 221 merkinnästä ja lyhensin aivan tarpeeksi, jotta ne eivät enää rivity esimerkiksi mobiililaitteilta. Se helpottaa lukemista totta kai. Lukemisiasi helpottaa nykyään myös se, että esimerkiksi kuvalistaus on vasta artikkelisi lopussa, eikä kaiken keskellä vaikeuttamassa jo lukukokemuksia. Palautetta tulee muunlaistakin. Joku mies lähetti kuukausi sitten jotenkin: "Rumilta ryssiltä ei kannata hyviä blogeja odottaa!" Lähetät takaisin: Ovela oivallus, mutta mitä sinulla olisi näyttää?

Sekin voi ajaa heikoimmat lopettamaan blogeja, mutta minua ei kiinnosta. Itsetuntosi ei niin heikko ole kuin haukkujien kone. Sitä paitsi ne haukut kertoivat enemmän haukkujasta kuin kenenkään kansalaisuudesta tai päivän saavutuksista. Töitäkin olisi vielä tagien osalta. Blogger on laittanut kappaleet vain <div>...</div>-muotoon, vaikka se on väärin. HTML-sääntöjen mukaan kappaleissa tulee käyttää <p>...</p>-tageja. Uudet merkintäni tehdään reklamaatiosta Bloggerille automaattisesti oikein, mutta muut joutuu muuttamaan itse.

Yhteenveto: blogissa ei ole huonosti, muttei Hyvinkää

Paha olo on Suomessa enää jäädäkseen, mutta edelleenkään ei kiinnosta. Yläasteella on haukuttu ryssäksi aivan riittämiin, eikä Jyri tuntenut missään. Ensimmäisestä uhkaa syntyä erakko, joka kulkee omaa tietään, vähän niin kuin reissumies leipäpussissasi. Ajattelen, että voi olla kiinnostavaa viihtyä myös Hyvinkäällä tai muualla lähijunan varrella, konduktöörien tiedoilla ihmettelemässä mitä pirstaloitunut luontokin on. Pikaisesti ei tästä lähdetä, mutta kesäkuussa voisin miettiä seuraavaa. Voitteko sanoa kerran ryssä, en tässä kuullut vielä.

Perustaa vain säästötalkooni, ja ala säästää seuraavaa junamatkaa varten. Olen ajatellut, että seuraavan kerran poljen suoriltaan lähijunaani, jaksan pois Turengissa ja selviydyn sen jälkeen omalla voimalla kotiin asti. Tiedän tästä, koska olen matkustanut myös ulkomaille – en paljon, mutta en vähänkään. Silti ikimuistoisimmat ajelut ovat olleet Suomessa: fillarilta, Paunun kyydeissä tai lähijunassa kohti tuntematonta. Niitä muistelen useammin kuin näitä "ulkomaanmatkoja", paljonkin useammin, niin tuossa tänään. Ei pitäisi ainakaan valittaa.

Se kaunis, tuuhein ja paksu puu valtion metsässä. En muista nähneeni mitään vastaavaa Pirkkalassa. Siltä osin Keravan-matkaa voisin luonnehtia jopa onnistuneiksi. Keravan rytmi oli tanssimusiikkia, junalla ajeluita, pullojen keräämistä ja oppimisia metsässä. Hei Pirkkala, entä jos täälläkin annettaisiin puitten kasvaa? Ratikkareitillä kaadetaan paikoin liian nuoria puita – niitä puita, joiden istuttamiseksi joku on nähnyt vaivaa, eikä istuttamisesta ole aina montaakaan vuotta. Juuri pyöräilin täällä Kyöstillä ja kaunis puurivi on tyyliin mennyttä.

Pirkkala liittyi viime vuonna luontoystävällisiin kuntiin. Onko mikään luontoystävällistä? Hyppää henkilöauton sijasta junaani – se vie parhaassa tapauksessani vanhoihin metsiisi, ja huonommassakin tapauksessa säästyt bensalta, kolhuiltasi, kulumiselta sekä opit uutta! On surullista, että näistä asioista joutuu edelleen kirjoittamaan. Kirjoitat tuosta, koska et halua tänne meille kauniiseen Pirkkalaasi pirstoutunutta luontoa ja tiivistä rakentamista. Pirkkala on luontoviisas kunta, miksei se ala vain sanoista vaikka tekoihisi? Olet käynyt Keravalla.

Kuvagalleria: Kerava kuuluu ja näkyy, 26.3.25

Lupaan lukijoilleni, että käyn viime vuonna tai sitä edellisenä Keravalla, mutta en pitänyt sitäkään lupausta. Jos sallitte, taloustilanne ja budjetointi mahdollistivat matkat vasta tänä vuonna, koska lähijunalippuihin ei ole mitään alennushintoja. Katso kuvaa reissuista alta.