Pitkästä aikaa Helsinkiin, mutta ongelmitta ei. Ole niin autistinen, että perillä oleva ilmanlaatu aiheutti tunteja kestävän päänsäryn? Seteleitä ei ole varaa pitää mukana, paikallinen parturi olisi halunnut minut asiakkaaksi – muuten joutuis kuulemma pistämään laput luukulle loppuvuodesta. Voisin siksi lukea köyhyydestä. Miten hallituksen leikkaukset todellisuudessa eristävät vähävaraiset koteihinsa? Ovatko leikkaukset siinä välttämättömiä, jos köyhälistö ei asioi? Ei ole varaa edes oopperaan, mutta mies soittaa täällä trumpettia.
Kävin kokeeksi eräillä sote-asemilla Helsingin kaupungin ydinalueelta? Vehreyttä ei ollut nimeksikään. Tuossa tilanteessa ei oikein nähnyt sitä jatkuvuutta minun terveydenhoitoon, jos olisin asunut Uudellamaalla? Pirkkalassa se tapa on usein päinvastainen: vastaanottavat jänikset, varikset ja harakat pitävät huolen siinä, että terveysasemalla jaksaa käydä vieläkin! Tällä hetkellä lihassairauden tutkimus on TAYSin neurologian poliklinikalta ja autismikirjon häiriön diagnoosissa vastaa yleislääkäri Irina. Haet sitä, jotta ei tule sensorisia helvettejä.
"Katso nyt tätä tyhjää salonkia – olet minun viimeinen toivo. Jos siitä säästät nämä rahat, niin mä joudun irtisanomaan itseni tässä työssä vielä ennen perheemme jouluja." Enpä olisi koskaan uskonut, että perinteisen hinnaston tuijotteluni voisi johtaa tällaiseen ulosantiisi… Hyvä, minullakin on murheita! Kotiparturi hajosi viiden vuoteni jälkeen ja uusi pitäisi ostaa. Sinulle tämä on 30 euroa ja minulle 30 senttiä? Se hallitus on leikannut kaiken, mutta käski kirjoittamaan aiheista. Kokoomuksen on tiedettävä tästäkin, koko maa on kohta kriisistä.
Lopuksi tutustutaan Helsinkiin… Latvuspeittävyyden pitäisi olla vähintään 30 prosenttia, mutta keskusta on aika ankea. Meinasin lähteä Espooseen, mutta ei ollut kamalasti aikaasi? Onko vielä niin, että uusien tutkimusteni myötä Helsingin keskimääräinen latvuspeittävyys ylittää hädin tuskin minimiä, ollen vain 33 prosenttia? Vastaavasti kyliesi naapurilla Espoon latvuspeittävyys olisi keskimäärin 47 prosenttia hei, mikä on hyvä luontoviisaalla kunnalla… Pirkkalasta toivotaan samaa ilman postimerkin kokoisia taloja. Miksi vaivaan Helsingistä?
Autisti saapuu, ilma saastuu jo!
Jos suomalaiset kaupungit pitäisi järjestellä ja huonoimmasta parhaimpaan, Helsinki olisi listoilla ehkä kärkipäätä? En vain pidä siitä: siellä on liikaa melua, paljon väkeä ja liian vähän viherkäytäviä! Vaikka kaupunginvaltuuston suuri enemmistö koostui pääasiassa vihreistä ja tasan demareista, vehreys on jäänyt tuolla puolitiehen. Ensimmäiset kysyvät heti, et kai ole menossa narsistin luokse? En, nyt mennään auttamaan äitejä. Taas koittaa se hetki, kun sai mennä aamukuuden jälkeen bussilta juniin. Valmista tuli, Venäjän suurlähetystö odottaa!
Siksi se onkin niin mielenkiintoinen, vain harva pääsee vierailemaan taas porttien takana. Tavoite on, että ollaan siellä paikan päällä ennen kymmentä? Saan vastineeksi avusta vallan ilmaiset junamatkani, aamupalan ihan tavallisesta ruokakaupassa, ja perässä syömme kahta hampurilaisateriaa kymmenellä eurolla. Tähän tyydyn itse ehdottamalla, koska äidilleni tuli poikkeuksellisen paljon menoja kyseiseen konsulaattiisi. Nyt tästä taloustilanteesta kymppi kahdessa ateriassa on halvempi kuin 30 euron buffetit? Ei olisi kelvannut tälle narsistille.
Juna lähtee Tampereelta seitsemältä! Olemme siellä Helsingissä reilusti ennen yhdeksää. Oloni oli aika uninen, koska menen nukkumaan vasta kello 2.00 jälkeen, mutta tätä päätä ei särkenyt yhtään. Kuitenkin näin, se perinteinen väsymys ja fatiikki oli esillä, kuin joka päivä muutenkin. Tuttu päivä siis minulle… Mikä saa menemään äitini mukana Helsinkiin? Hän ei uskalla mennä yksin, vaikka kuinka neuvoisit. Ei nykyään enää naurata, kun yksi yritti estää minua Saksaan vuonna 2016 vaatien itse oppaitaan Helsingissä. Selvisit ja Düsseldorfista.
Haluaisi käydä Berliinissä, mutta ei raaski maksaa. Helsinki olkoon minun Berliini tänään. Täällä jo ihan keskustan puolella astun ulos tästä Mannerheimintielle äitini kanssa. Mansku kuulemma, mutta minähän olen autisti. Minun piti kysyä saman tien parilta helsinkiläiseltä: "Tuntuuko se nenällä, vai oletteko te samaa mieltä siinä, että tällä pääkadulla on ilmanlaatu saastunut?" Joo, haistaa epäpuhtauksia nenällä. "Älä muuta sano! Muutin tänne vuosi sitten Loimaalta, enkä tässä meinaa millään tottua tähän käryysi. Olisinpa jäänyt maaseudulle!"
Lääketieteellisen JAMA Network Open -lehden jo lokakuussa 2025 julkaisemassa laajassa kanadalaistutkimuksessa vielä todistettiin, että raskaudenaikainen altistus kaupunki-ilmasi saasteille nostaa suoraan lapsen riskiä saada autismikirjon häiriösi. Eritoten hienojakoisten hiukkasten sisältämät teollisuuden ja fossiilisten polttoaineitten päästöistä syntyvät hienot sulfaatit ja liikenteesi kemiallisista prosesseista peräisin olevat ammoniumit nousivat usein kriittisiksi tekijöiksi, jotka lisäsivät autismidiagnoosin todennäköisyyttä 12–15 prosentilla.
Sikiökö on kuulkaa kaikkein herkin näille epäpuhtauksille raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana (erityisesti viikoilla 26–30), jolloin kaiketi aivojeni ja hermoverkkojeni varhainen kehitys on vilkkaimmillaan, minkä lisäksi myös syntymäni jälkeisen ensimmäisen elinvuoden aikainen altistus otsonille lisäsi riskejä noin 9 prosentilla? Tämä aihe on lähinnä sivulöydös niin Helsinkiini kuin meille ohitustieni varrelle Pirkkalassa. Kehittyvissä aivoissa saasteet voivat aiheuttaa hei neuroinflammaatiota sekä häiritä aivojen solujen toimintaa!
Hoitakaa terveyttä vehreydellä
Eli Yhdysvaltain kansanterveysvirasto CDC julkaisi aiemmin vuonna 2014 tutkimuksensa, jonka mukaan autismi ja siihen liittyvät häiriösi olivat yleistyneet? Joka 68. lapsi oli tuolloin autistinen ja lasten määrä oli kasvanut vain parista vuodesta 30 prosenttia… On katsottava, että myös ADHD on yleistynyt. Myös meillä Suomessa diagnooseja jaetaan tästä jo aiempaa useammin, koska tietoutta aiheesta on koko ajan enemmän saatavilla! Pidä aina Pirkkalassa siitä, että terveyttä voin hoitaa vehreissä maisemissa. Melu ei katoa, mutta katso kettuja!
Nyt löytyy syy selkäkivuillesi ja kaulan alueen säröille! Irina sanoi alkuvuonna, että hän ei enää suosittele minulle fysioterapiaa, sillä tarkoitus oli etsiä paras vika ja seuraus jatkuvilta selän kivuilta! Yksi oli vihdoin sitä mieltä, että terveyskeskuksessa saat vaikeasti annettavia RTG-kuvia lannerangoissa. Pirhan palvelu oli maksuton ja siitä kuvastasi selvisi, että minun lannerangan luusto on priimakunnossa? Rakenteessa ei ollut minkäänlaista vikaa, joten syy kipuun piti paikantaa muualta. Kerroin jo lihaskivuistani. Nyt epäily on jokin lihassairaus.
Neurologi soitti ennen matkaa Helsinkiin ja sanoi, että vahva epäily on DM2-lihassairaus. Matkan jälkeen tuli tietoa, että neurologian poliklinikka ohjelmoi minulle uusia verikokeita, joilla vahvistetaan DM2 tai muissa tapauksissa etsitään hyvin toisesta verikokeestasi toinen lihasperäinen. Tilanne on toisaalta jo selkein: monien kipujeni takana on siitä PROMM… Se, että hengitän raskaasti ja happi meinaa loppua kesken, on tasan neurologista. Tällä selittyy myös jatkuva haukottelu ja fatiikki. Olen kuulemma työvoimaa, kun pitäisi olla eläkkeellä.
Lihassairaus aiheuttaa myös sen, että on vaikeuksia nostaa tavaroita, seistä paikallaan tai nousta vallan portaistani. Käytännössä uuvuin tehokkaasti jo ennen kuin pääsin Helsinkiisi, työn tekemisestä ei olisi vain tullut yhtään mitään sen enempää Pirkkalassa kuin junaradan varrella… Olen aiemminkin puhunut siinä, että työssä jaksaminen ei meille riitä, jos ei jaksa sitten enää mitään vapaa-ajasta! Se alkaa vaikuttaa ihan oikeasti siltä, että tästä elämäni on käynyt työstä. Miksi sairasta pidetään väkisin jossain työvoimatoimistoni soittolistoillasi?
Jos asuisin jossain Helsingissä nyt, en jaksaisi selvittää terveyttä näin intensiivisesti. Saat vehreydestä sitä voimaa. Kuten totesin tänään, Helsingin lähimmältä sote-asemalta oli niin köyhää maisemaa vehreyden saralla, että Pirkkalasi miljöönä tuntui suorastaan luksukselta, vaikka siinäkin on kuntatasolla vielä parannettavaa! Kesäkuussa jo Irinan luokse uudestaan. Yleislääkärini saa diagnosoida autismikirjon. Koko reissu niin on Assien oppikirjaesimerkki. Lopulta olen lihassairas ja liian kuormittunut, mikä estää jopa kaikenlaisen työskentelysi.
En tunne missään, mutta olen kiitollinen Pirkkalalle näissä maisemissa… Toivottavasti ne säilyvät, että myös tulevilla sukupolvilla olisi edes yksi syy tulla terveyskeskukseeni. Niinpä, oman lihassairauden muita ongelmia arjesta ovat esimerkiksi ankkamainen kävelyni, vaikea puhevika, masennus ja seksielämää haittaavat erektiohäiriöt! Jatkolla seurataan hengitystä, sydämen toimintaa ja silmiä harmaakaihin vuoksi vuosittain. Siinä on jo tarpeeksi ohjelmaa ilman työelämän palavereitakin. Hyvä, ei ole sentään DM1, se olisi vienyt jo pyörätuoliini?
Parturini menossa konkurssiisi
Rupesinko miettimään, että kuinka monta asiakasta on työvoimatoimistojesi listalla koko Suomessa? Sekö ei ole minusta ongelma? Triplassakin oli eräs pyörätuolilla kulkeva nainen, joka on yrittänyt päästä vuosia eläkkeelle. Näkisit, että muori on jo 50-vuotias ja hän jatkaa keskustelua siivoojan kanssa: "Se, Kelan lääkäri katsoi papereina ja totesi kylmästi, että kun kerran sormet liikkuvat ja pystyin Lidliinkin istumaan rollaattorissa, saan aivan hyvin tehdä kahdeksan tuntia päivässä etätyötä tietokoneista." Jeesus sentään, outoa – minulle sama?
Mitä hän sinulle soittelee? Vuoden soittoväli riittäisi Jukalle täysin, ei muuten ole nähnyt kenenkään puhuvan siitä ylipäätään. Miksi tässä maassa ei mikään toimi? Poistuessasi siinä kadulle, tapasin turkkilaisen parturisi hinnastosta katselemalla. Tarkoitus oli vaan selvittää, paljonko säästit leikkaamalla hiuksiasi itse… Sitten sieltä juoksee itkuisa miesparturi tyhjän näköisestä salista. "Tule sisään, ole kiltti – tässä liikkeessä ei ole käynyt koko päivänäsi yhtä ainutta asiakastani? Olen piakkoin aivan valmis konkurssiin, jos sinäkin kävelet vain ohi!"
En ymmärrä tätä yhteiskuntaa, miksi kaikesta tehdään niin vaikeaa? Mitä hyötyä on teille siitä, että työvoimavirkailija soittelee kerran kolmessa kuukaudessakin ja kyselee yksityistä terveysasiaa! Eräs on sanonutkin, että virkailijoista on tullut jo terapeutteja, tukihenkilöinä ystäviä tai jonkinlaisia apureita. Siitä ei saa kuitenkaan minkäänlaista apua, kun joutuu siitä kerrastani toiseen toistamaan olevansa työkyvytön. Saan ajatella kaiketi niinkin, että meille soittelemalla menee turva heiltä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat jo tänään työllistymiseen?
Vastaat hänelle: "Ymmärrän, mutta jos tuhlaat 30 euroa parturiisi, minun ei tarvitse enää vaivata koko loppukuun Citymarket Pirkkalan kassoilla, kun sehän olisi sitten ruokarahassa pois – etkä edes juo haluttuja alkoholeja?" Näetkö ikinä, että työttömyys on oikeasti todella raskasta, eikä kukaan ryhdy tähän vapaaehtoisesti… Iskis katumus, ehkä tietty syyllisyyteni tunne siitä, etten voinut auttaa parturia hädällä? Onhan meillä murheita. Nyt alkuvuodesta meni Philips-kotiparturini rikki viiden vuoden käytön jälkeen, sen ostohinta oli 30 euroa.
Leikkaan hiuksia tässä neljästi vuodessa, eli viiden vuoden aikana parturia on käytetty 20 kertaa, omasta. Jos 30 euroa jaetaan kodissa käyttökerroilla, joita mahtui vuosiisi peräti 20, yhdeksi kerraksi hintaa tulee 1,50 euroa? Jos oletetaan, että miesparturi veloittaisi samassa salongissa edelleen 30 euroa, säästät tekemällä työsi itse huikeat 95 prosenttia joka kerta… En enää kiinnosta, aja tukka sileäksi! Toisaalta muistat hyvin sen työhaastattelusi Ylöjärven Citymarketissa. Yksi kymmenestä tuli todella reikäisistä vaatteissa ja sotkuisalla tukalla…
Myymäläpäällikkösi sanoi jo tuolloin vuonna 2015, että tällä lookilla voit lähteä suoriltaan kotiin. Miksi hallitus ei tehnyt mitään, tilanne on vain heikentynyt Purranko toimessa! Olisi kiinnostavaa tietää, onkohan sillä miehellä edelleen työtä. Muistat elävästi ne sanasi, joiden myötä nuori 20-vuotias mies poistui kuviosta. "Kun olet tarpeeksi kauan juossut virkailijani perästä ja työnhakukursseilla, ulkoasusta huolehtiminen on se kaikkein viimeisin asia, mikä kiinnostaa." Niinpä, ilman näitäkin pääsee haastatteluun kuulemaan ne samat hylkäykset.
Päänsärky näillä maisemilla kai
Minä en päässyt myöskään töihin Citymarketiin, ehkä olin liian suora ja pidin työttömien puolta, mikä on saattanut vaikuttaa myymäläpäällikköön! Ei kai kukaan halua töihin ketään, joka saa sanoa asialla niin kuin se on… Suomessa oli huhtikuun lopussa jo 342 800 työtöntä työnhakijaa. Näihin lasketaan he sairaat ja vielä työkyvyttömät oikeitten työttömien lisäksi! Verrattuna vuoden takaisiin uusia työttömiä tulikin hei riittävästi maahan, 22 400 kohdetta ja olen yksi teistä. Helsinkiläistynyt, mutta kaipaan neljältä Pirkkalaa. Siellä on hyvä olla :)
Minulle riittää tämä teollinen jargoni! Venäjän suurlähetystössäni virkailijat puhuvat kuin robotit. Tiettyjä hienostuneita sanoja, suoranaisia toistoja, kirjaimellisesti niin virkamiehen kielikuvia. Tuli olo, että nämä koristeelliset sanat iskivät suoraan ihon alle taikka sen päälle. Autistinen arki, joka tuntui sellaiselle poltteelle, jonka onkisit esimerkiksi syömällä tulisinta pizzaa, kehon kaikissa osissa. Äiti pakottaa lopettamaan sen selän raapimisen, mutta en voi mitään. Ilma, se melu ja teollisuus, pääsi suoraan ihon alle. Jatkan raapimista tyylikkäästi.
Lähdettiin onneksi noin parista tunnista pois, helpottunut olosi. Aika lähellä sitä Venäjän suurlähetystöä ihastuit yhteen puuhun! Hän oli vanha ja siitä oli ilmeisesti yläosa katkaistu, mutta sentään alku ja oksat jäivät. Monesta se näytti aivan puolikuolleelta puussa, mutta se sai koneistoni värähtämään! Tunsin vielä jotakin hetkittäistä iloa siinä, kunnes anhedoniani palasi sitä voimakkaampana mitä lähempänä keskustaa oltiin: pakokaasu tulee. Päänsärkysi iski välittömästi, ja äiti ihmetteli miksi meinaat yskiä koko ajan… Pienhiukkasia, ei muita?
Jos suurin puu on selvinnyt Helsingin kaupungin rakentamisen innosta, ehkä siitä minun anhedoniassa tai jopa kuolemassa, minäkin selviän Pirkkalasta. Tärkeintä on ehkä kirjoittaa asioista, etteivät ne unohdu. Puluja pääsi samaan aikaan rautatieasemalle jostakin ovesta ja kysyinkin linnuilta: "Minne olette matkalla… Onko heillä matkalippuja tai VR:n sovelluksia?" Tampereen junaan menevä konduktööri nauroi! Onko muuten ainoa lajini koko maailmalla, joka ei juokse millään rahan tai jonkun ihoa polttavan työhaastattelun takii. Mieti sitäkin.
Harakka, kaikkiaan se yksi, jonka näit koko Helsingistä ei ollut moksiskaan uutisotsikolla. Joo, harakka ei lukenut Iltalehdestä sen uusimman juonenkäänteeni Vladimir Vladimirovitš Putinista tai siitä, että älypuhelimen akku oli taas tyhjä. Ei päässyt siis surffailemaan, mutta sitä joskus myöhemmin… Usein tuntuu siltä, että linnuilla on paljon helpompaa kuin meiltä ihmisiltä. Ei näytä olevan stressiä mistään ja ennen muuta hei ei tarvitse näyttää konnarille matkalippua tai S-korttia? Jos voi valita, haluaisin olla harakka, se siitä mielikuvituksesta.
Sitten todellisuus iskee. Juna lähtee kuudelta, joten varttia yli saa aloittaa niistä samoista, joista vähän aikaa sitten puhuinkin? Ihmiset kaivoivat joko kortteja tai matkalippuja, kun se harakka on pian varmaan Pasilassa, jos ei pidemmältäkin. Arki voi olla myös helppoa, mutta ei näköjään teillä ihmisillä, minulla ainakaan? "Lopeta se ainainen haukottelusi", äiti toistaa. Kuule mamma, se on vähän sama asia kuin olisit siinä Pirkkalan ohitustiellä ja käskisit näitä autoja pysähtymään? Siellä voi arvailla, mitä tapahtui, kun joku pyysi myös hymyilemään.
Vapaa on ohi! Väsynyt hymyyni
Palasin Helsingistä vain huomatakseni, että siellä Tampereella ei osata. Eräästä puistosta oli kauniin puisia penkkejä vaikka millä mitalla huonojalkaiselle? Hämeenpuistoa kävellessä en löytänyt penkkejä yhtäkään! Puistoissa pidettiin Helsingissä huolta kaupungin toimessa, Tampereelta niiden annetaan rapistua. Mielekkäintä oli se, että pääkaupungin keskustoissa en ole törmännyt koko päivänä puliukkoosi tai narkomaaniin, mutta Tampereelle tullessani tähän riitti kymmenen minuuttia vielä ja ensimmäinen pummasi rahaa. Omituista sakkii?
Kerron ensi viikolta siitä, miten sapattivapaa päättyy tyylikkäästi viiteen vuoteen! Päätän sen luultavasti siihen samaan paikkaan mistä ehkä aloittikin – tervetuloa Pirkkalan metsäsi. Suurin syy jäädä ei muuten ollut palava halu vapauteen, se johtui yksinkertaisimmillaan siis inflaatiossa. Näinpä jo 15-vuotiaana sen, että en tule perustamaan perhettä tai hankkimaan itselleni autoa tai korttitaloa. Mihin laitan. Elämäsi kustannus nousee sinullekin. Jotta se 70 000 euroa säästöstä ei näkisi sellaista vessapaperia, päätin kuluttaa rahaa sapattivuosiin.
Toinen syy oli se, ettet pärjännyt työelämällä. Pahvilaatikoiden kierrätys ja tietotekniikan asennus vei lihaksissa voimaa vähäisilläkin työmäärillä. Uupumukseni ohella halusin kaiketi latautua hyvin, sillä työaikana viikonloppuni ei koskaan riittänyt siihen. Voi olla, että palaan ensi viikolla myös työelämääni. Se ei vain mielestäni sovi kaikille. Jokainen on nyt lukemalla tiedostanut, että eläke ei ole enää kaukana. Jopa bussiin tuli taas juostua Rounionkadulta ja olin ihan hiestä märkä, vaikka yleiskuntoa pitäisikin olla. Lihassairaus vaikuttaa kaikkeen.
Vaikka sapattivapaa on monelle väkevä aihe, en häpeä sitä valintaa. En siis voinut millään sijoittaakaan, koska elämänkatsomukseni niin ei salli minkäänlaista sijoitustoimintaa. Miksi sijoittaisin yritykseesi, joka vie köyhiltä sen viimeisenkin sentin puhelinlaskuna tai jotenkin muuten? Rahat on kaikki tuhlattu, jätät pohjille hiukan terveysmenoihin ja hätävaraksi. Sitä työttömyyttä on jatkunut jo kuukausia, enkä rehellisesti sanottuna usko enää työllistyväni? En pysty valehtelemaan työhaastatteluissa: olen niin väsynyt, eikä lihasvoimaa enää ole…
Kommentit