Ostolakko on kapitalistin painajainen

Onko yksittäisen kuluttajan nollakulutus vuonna 2022 pelkkä pisara meressä? Onpa, mutta minun on pakko tehdä jotakin samalla kun kapitalistit johtavat tehtaitaan improvisoimaan lisää kulutustavaraa maailmalle. Verrattuna tehtaiden tuottamiin tavaroiden vuoriin, täällä ei ole enää mitään turhaa. Olen luopunut viimeksi miltei kaikesta turhasta, ja seuraavina kuukausina on kapitalistin painajainen. Aion nimittäin lopettaa tarpeettoman kuluttamisen. Unelmasi on nollakulutus, nyt jatkossa sekä ikuisesti.

Rikoin oman lupauksen heti tammikuussa, koska menin ostamaan tarjouksesta valonauhan pihalleni näin joulun jälkeisistä alennuksista, tulin kuitenkin nopeasti järkiin ja palautin ostoksen Väinö Paunu Oy:n autossa Clas Ohlsonin myymälään. Samalla vein aiemman valonauhan vastaavasta alennuksesta, joka ei ole kestänyt aikaani, vaan meni rikki kolmessa kuukaudessa. Sain rahat samalla kertaa siitäkin. Enkä lakkaa kuluttamasta, sillä tammikuussa jouduin vaihtamaan rikkinäisen lumilapion Fiskarsiin.

Sääntö on, että tavaraa saa vaihtaa silloin, kun se on käyttökelvoton. Lisäksi puntaroin onko tavaralle tarvetta ylipäätään. Lumilapio palveli yhdeksän talvea, joten en nähnyt syytä olla kuluttamatta uuteen, yksinkertaisesti. Ennen kulutusjuhlaa huomioin kaikki kotimaiset vaihtoehdot, mutta lopulta päädyin eurooppalaiseen tuotteeseen, koska tuo oli Rustassa halvin. Tarjouksessa vain 23,99 euroa. Naapurini kertoi omasta Fiskarsin lumilapiosta nyt vuosien jälkeen, ja on kovasti ollut tyytyväinen hankintaan.

Samana päivänä meni talvikenkäni rikki, mikä epäonni sitä minulla onkaan, joten jouduin ostamaan uudet Kärkkäisen verkkokaupasta, jälleen kerran kapitalisti sai rahaa. Talvikenkäni ostin tällä kertaa aiempaa viisaampana, enkä ostanut sitä enää Budget Sportista, mutta muistin reklamoida vanhoista liikkeeseen. Pian tulikin rahaa tilille, jolla sain ostettua uudet 40 prosentin alennuksesta. Tällä kertaa valitsin Virossa tehdyn, koska tuo oli laadukkaampi kuin jotkut muut sitä halvemmat talven kengät.
Näin kapitalisti sai rahaa, mutta minkä teet? Ei sitä voi paljailla jaloilla kävellä. Sen sijaan tuo Powerin myyjä ei ole saanut kotiteatterisettiä myytyä nuukalle vaikka miten yritti. Nuukalla on päällä nollakulutus.

Suosittelen reklamoimaan ostoksia, vaikka takuuta niissä ei olisi. Ei olekaan nimittäin ensimmäinen kerta kun Budget Sport palauttaa tuotteiden hinnat posteineen tapauksessa, jossa kenkä rikkoutuu.

Tämän lisäksi meni siivouksessa turva-allas rikki jääkaappipakastimen alta. Hain uuden kaupasta.

Saako antaa tilaa ihmisille, maailmalle, tavaran sijasta jo tänään

Usein kysytään sitä, että mistä saisi aikaa. Kaikilla on kuitenkin saman verran aikaa päivässä. Vaikka se fakta on, että kuukaudessa on rajallinen määrä päiviä, ne priorisoidaan ihmisille. Jos et uskaltaisi pitää varaasi, tavara nielee tunnit, päivät, kuukaudet ja vuodet pois. Mikäli sinulla on vain vähän aikaa, yritä löytää ainoa kapitalisti, jolla tavara syö tunnit. Tuskin löydät yhtäkään, ja siksi usein vähemmän aikaa riittää tähän toteamukseen. Rikkaat kapitalistit eivät ostele tavaroita, he ostavat sijoituksia ja aikaa.

Tavaroista luopuminen tavarakirjanpidon avulla on ollut itselleni eräänlainen näytön paikka. Halusin selvittää mitä omistan, ja mitä en ole käyttänyt kuukausiin, jotta tulisi selväksi mitä en osta enää ikinä. Kapitalisti myy joka päivä erilaisia keittiön gadgeteja, joita on helppo ostaa, mutta vaikea heittää pois. Joka kerta ajattelit tuhlattuja rahojasi, ennen kuin edes harkitsit tavarasta luopumista, mutta rahat on jo tuhlattu. Antaa mennä vain. Vähensin tavaroitani jo yli 100 kappaleella muutamassa kuukaudessa.

Tämä on ollut helppoa, sillä olen ostanut itselleni aikaa sapattivapaalla. Olipa aikaa inventaarioon. Oli aikaa jutella paunulaiselle Marjalle, jolta sain kysyä kaksi kertaa sanoitko jotain nuukasta? Kyllä, olen nuuka ihminen. En halua kuluttaa tavaroihin, vaan tallini hevoseen. Hieno nainen. En ole ikinä jutellut toiselle nuukalle kasvotusten. Tunsin olevani melkein kotona keskustellessa nuukan seurassa monista asioista, kuten nuukailusta, kapitalismista ja ihan liian pitkistä työpäivistä Nysseissä niin ja muualla.

Kapitalismin painajainen, minimalismi

Minimalismin parasta antia ovat juuri ne kysymykset, jotka kysyvät olennaisen. Nämä auttavat tänään oivaltamaan sitä, että tavara ei rakastuta elämää, vaan pikemminkin tukahduttaa sitä. Mainitsen erään jutun loma-ajoilta, joita olet itsekin aikoinaan kokenut, olit niin vapautettu ja kevyt. Matkustit joskus kauas hotelliin ilman tavarataakkaa, mutta ikävästi harmitus saapui, kun palasit minimalismista aina maksimalismiin. Siihen kotiin, jossa ei pienintäkään tilaa joogaan loputtoman tavaravuoresi seassa.

Pärjäät kevyillä matkatavaroilla ja olet ehkä siksi onnellinen. Siitä huolimatta kun kotiin palaat hankit lisävelkaa, uusinta iPhonea, isompaa älytelevisiota, niitä Facebook-näyttävimpiä sisustuselementtejä. Käyt kaupassa ja ostelet uutta remonttitavaraa, vaikka parisuhde kaipaisi remonttia sitäkin enemmän. En tiedä, kerro sinä enemmän niistä parisuhteista. Kuvittele niin leppoista elämää, joka ei ole koskaan kapitalistin mieleen, johon ei tarvitse remonttia, lomaa tai pankin lainaa. Voit elää sitä nyt, hienosti.

Vaikka hukut kapitalistin myymään tavaraan, ostelet kapitalismin tarjoaman aina entistä kätevämmän säilytysratkaisun, vaikka tiedät oikein hyvin ettei kapitalisti tyydy edes siihen. Pian kuulet ihan uuden mainoksen, joka käskee ostamaan minimalistisemman säilytysratkaisun, ja rahaa palaa taas. Se jokin tuputtaa kasvua, ja rahalliset menot eivät koskaan lakkaa, eivätkä ne kaapistot meinaa sulkeutua ikinä. Kapitalismi on syy numero yksi miksi kotisi on täynnä tavaroita, koskee myös kirppislöytöjä muuten!
Olen täynnä kulutusjuhlaa. Otan nykyään aika rennosti, koska alan juuri tavoitella nollakulutusta niin hyvin kuin voin. Ostettu tavara voi mennä rikki, silloin ostetaan kaikkea uutta tai reklamoidaan tavaran virheestä.

Minimalisti ostaa laatua, mutta aina se ei ole läheskään helppoa

Toisaalta voisi ajatella, että minimalistin koko suhde kulutusjuhlaan muuttuu. Järjestelmä jatkaa niitä isoja tarjouspommituksia ja kestämätöntä ylös nousua, mikäli et AdGuardiin tai vastaavaan lisäosaan koske, muuten yksilön rooliksi jää oppia purjehtimaan siinä. Säästäväisenä nuukana koen ainakin itse eläväni mielekkäämpää elämää, jossa löydän itselleni aikaa ja rahoja, kuluttamisen mahdollisuuksien sijasta. Silloin kun enää kulutan, pyrin ostamaan laadukkainta tavaraa, joka kestää aikaa ja kolhuja.

Muutin tänne Pirkkalaan 1. huhtikuuta 2012 ja talveksi piti ostaa lumilapio. Ostin 13,99 eurolla halvan lumilapion, jolla teki hommansa niin omassa kuin naapurin pihassa, kaunistelematta yhdeksän talvea. Kysyt, miksi lapioin naapurin pihaa? Naapurin rouva ei siihen itse kykene, ja omaiset asuvat kaukana. He eivät aina ehdi tulla lapioimaan. Minulle auttaminen ei ole ongelma, vaikka en siitä saisikaan rahaa. Saat hyvää mieltä, ja on minulla todella loistava naapuri, joka ei biletä joka perjantai musiikit soiden.

Huomasin jo viime vuonna lapiosta, että loppua kohti mennään. Tänä talvena lapiosta halkesi kuuppa kahtia. Piti heittää koko lumilapio sekajätteisiin. Moni sitä on ihmetellyt, että miksi heitin lumilapion jäteastiaan? Eikö sille löytynyt muualta käyttöä? Jostakin syystä moni ajattelee, että ihmiset heittävät jotakin käypää sinne, mutta nuuka heittää sinne jotakin toimimatonta. Jotain sellaista, joka on aikoja palvellut, joutaa eläkkeelle. Toivottavasti uudempi Fiskars-lumilapio kestää vähintään yhtä paljon.

Reklamoin laadusta, rahat takaisin

Yle kysyy artikkelissa, joka on kirjoitettu kylläkin jo aikaa sitten, että yritätkö kuluttaa vähemmän? En oikein tiedä mitä sanoisi. En mieti yhtään tuloveroja, kun siirryn nollakulutuksen linjalle. Tiedän, että en tällä hetkellä verorahoista pääse edes nauttimaan, koska kaikki kylpylät sekä uimahallit ovat kiinni. Mielestäni jutun Mika puhuu potaskaa, koska vaikka en esimerkiksi autoa omista, en todellakaan yritä lentää enemmän. Kuluttamalla vähemmän en kuluta ilmastoasi yhtään aiempaa enemmän, selkeää.

Jos jotakin on pakko ostaa, on laatua. Laatu, toivottavasti, kestää aikaa. En myöskään ymmärrä miten kuluttamattomuus kippaa seteleitä kiinalaisille tehtaille, joten Ylen uutisessa ei ole päätä eikä häntää. Ylen jutussa pohditaan, että kuluttamattomuus mahdollistaisi rahan kertymisen pankkitileille. Kysyn, onko tuo huono asia aikana, jona suomalaiset eivät säästä? Taloustutkijan mukaan pitää kuluttaa, jotta laiska raha ei mene väliaikaisesti Kiinaan töihin. Miksi kiinalainen joku hakisi lainoja S-pankistanne?

Pantzarin mukaan vähemmän kuluttava ihminen voisi tehdä vähemmän töitä tai jättäytyä pidemmälle vapaalle. Taloustutkija on sitä mieltä, että se johtaisi joutilaisuuteen ja laiskaan yhteiskuntaan. Vaikka olen sapattivapaalla, työn tekemisestä ei ole ollut pulaa, on kotitöitä, pihatöitä, bloggaamista, kävelyä ja ennen kaikkea naapurini auttamista. Joskus pitää käydä kaupassa, että on ruokaa lautasella. Ai niin, ruoanlaitto itsessään on työ. Mitä on joutilaisuus? En mieti tuloveroja, vaan rahalla hankittua aikaa.
Tammikuun yllättäviä sekä tiedostettuja menoja oli 104,89 eurolla. On selvää, että budjetti 200,84 meni miinukselle, mutta talous on edelleen tasapainossa. Säästin nimittäin viime vuonna budjeteista 168,85 euroa.

Näin tavoittelen sitä nollakulutusta ja helppoa elämää koko ajan

Tammikuussa oli kaikkiaan kulujen vuori. Pöytätabletit menivät rikki, joten ostin uudet. Kauan en ole etsinyt, sillä Jyskissä oli tarjouksessa euron tabletti puoleen hintaan, joten sain kahdet yhdellä. Uskon, en voi olla uskomatta, että nämä kestävät aikaa Ikean kalliimpiin verrattuna. Moni kilpailija ei haluaisi kohdata yllättäviä menoja, koska heillä ei ole varaa kohdata edes pieni laiterikko, kodin leivänpaahdin. En oikeastaan hämmästy, koska S-pankin uutisen mukaan suomalaiset ovat aktiivisia kuluttamaan.

En kotimaan matkailua täysin vastusta, mutta jos elää laskusta laskuun, sitäkin pitäisi vähentää. Elän jo kuukausia 200,85 euron budjetilla vuokran jälkeen, niin tulee olemaan myös tänä vuonna. Edellisen vuoden kesäkuusta joulukuuhun säästin kyseisestä budjetista 168,85 euroa. Vaikka moni yllättävä kulu yllätti minut, kaikki kulut menivät tyylikkäästi Pennon säästöosuudesta, enkä nähnyt niitä painajaisia. Onpa tyylikästä, koska tammikuun menoja olivat muun muassa passikuva, henkilökortti ja lumilapio.

Autottomuus on paras tapa vapauteen. Ei ole varaa, että pelti kolisee pääkallokeleillä, sillä se aiheuttaa menoja arjen vakuutuksista huolimatta. Jos minulla ei ole edes ajokorttia, voin nukkua rauhassa. Ei ole pelkoa siitä, että bensiinin nousu tulee kukkarolle, tai naapuri alueeltasi kolaroi perään. Niin on paljon paremmin, ei tarvitse stressata mistään, ja budjetti on matalana joka päivä. Nollakulutus on kokemus, koska sen ylläpitäminen olisi helppoa, sinun täytyy unohtaa kapitalisti ja hallituksen suuret puheet.

Kapitalismin painajainen, velattomuus

Nuuka ei lähde kahvilaan aamiaiselle. Nuuka tekee aamiaisen itse ja nauttii siitä rauhassa kotonaan. En voi kuin nautiskella. Itse tehty aamiainen kutistuu jo murto-osaan verrattuna kapitalistin aamiaiseen. Nollakulutus säästää maailmaa, koska vaikka MaRa ei minusta pidäkään, teen kotiruokia itse. Säästän rahaa, sillä minun ei tarvitse matkustaa kokille, eikä Foodoran lähetti ole minulle tuttu. En kuitenkaan voi olla näkemättä sitä, kuinka Woltit sekä Kotipizzat pörräävät kotikadullani, mille nauran nyt lujaa.

Jospa ihmisillä on liikaa rahaa tai liian vähän aikaa. Vinkki, sillä rahalla voi ostaa aikaa. Silloin ei pitäisi ulkoistaa siivoukset robotti-imureille tai ruoat pizzan vääntäjille. Silloin niitä jaksaa tehdä itse, ja olisi sitä aikaa sekä energiaa. Miten tämä voi olla niin vaikea pala ymmärtää taloustutkijalle, josta puhuin? Arkesi on täynnä töitä, vaikka et töissä olisikaan. Asun lisäksi edullisesti vuokralla, joten täällä asustaa velaton mies. En ole hyvä asiakas S-pankille, koska tilillä on vähän, siksi siirrän tarvittaessa lisääkin.

Laskuihin minulta menee kuukausittain keskimäärin 60 euroa. Noin 200 euron budjetista muuhun jää noin 140 euroa. Ruokabudjetti on 100, joten 40 euroa voi käyttää mihin tahansa muuhun. Mikäli ei ole tarvetta millekään, 40 euroa voi vielä säästää, joten kaikenlainen kuluttamattomuus näkyy säästöissä. Voin kuvitella mitä tapahtuu siellä teillä, jos yhtäkkiä tilillä on paljon joutilasta rahaa. Sen voisi pistää vaikka töihin säästötilille tai laskeville osakemarkkinoille niitä tulevia voittoja tässä silmällä pitäen.
Nollakulutus on vastaisku konsumerismille, kapitalismille ja älyttömälle ajan rottarallille. Koko sapattivapaan tarkoitus onkin löytää vihdoin sitä uusinta minää, joka tyytyy vähempään menoon ja suurempaan onneen.

Elelen rennosti, matkustan edullisesti tai olen tekemättä mitään

Kapitalismi ei koskaan tyydy sisäiseen riittävyyteen. Tällä tarkoitan sitä, että jos olet itsevarma, olet kapitalismille uhka. Itsevarma ihminen ei lankea mainontaan, jonka mukaan tämä, tämä, tämä taikka tämä tuote tätä tarkemmin kertomatta parantaa sinua. Voisin olla melko varma, että osaat nimetä itse kaikki ne tuotteet, joita olet kuullut mainoskatkoilla. Niistä on sanotaan sinulle hyötyä. Eikä mainonta valehtele, ei ainakaan minulle, sillä minua ei viedä kuin pässiä narusta että tartun valmismatkaanne.

Viiton paikalliselle Nysselle ja lähden 2,10 euron maksavaan reissuun. Pian olen Hervannassa. Täällä venähtää tovi, ja halutessasi voit kävellä Hervantajärven tienoilla tunteja, jotta paluu 2,10 eurolla olisi täällä taas. Lähes ilmaisia iloja, enkä enää kaipaa Finnairia, Norwegiania tai upeita tilausmatkoja. Enkä edes tarvitse kulutusluottoa, koska elämäni on niin täynnä nuukailua ja rahaa, että miltei työtä tekevät kyselevät pennosia lainaan. Enpä ole mikään Otto-automaatti, joten teille tuntemattomille en lainaa.

Kyse on asenteesta. Haluatko juosta loputonta kasvua tähtäävässä rottarallissa? Haluatko kenties sitä, että voisit pysähtyä, nautiskella hetkestä tässä ja nyt. Jos haluat lisää, parempaa, tulet vaatimaan aina lisää ja enemmän. Mikäli kapitalisti julkaisee ratkaisun vähäiseen iPhone-pulmaan, tartut koukkuun. Näin saanet harteillesi kokonaan uuden korottoman ja kuluttoman 999 euron maksuaikasopimuksen. Entä minä? Enkä osta 999 euron puhelimia osamaksulla, ostelen 169 euron tarjouksia kertamaksulla.

Nuuka reissussa, hinta noin 4 euroa

Elämää ei tarvitse suorittaa. Joskus ihmettelen mitä ihmettä muut ajattelevat, kun joutuvat raapimaan autojensa tuulilaseja talvipakkasissa, vain päästäkseen töihin tienaamaan lisärahaa rottarallin pitoon. Eivätkö ihmiset haluaisi nauttia lämpimästä teestä, nauttia aamiaisesta rauhassa, ja lähteä vasta sitten jos mieli haluaisi. Eikä aina tarvitse töihisi lähteä, sillä kuten jo aiemmin todettua, paljon tekemätöntä työtä olisi teillä kotona. Jos vain saat tarvittavaa energiaa tai ekstra-aikaa, mikäli työpäiviltäsi ehdit.

Vaikka en pidä kapitalismista, en pidä myöskään sosialismista. Molemmat järjestelmät ovat huonoja. Ne unohtavat köyhät kokonaan. Pohjois-Korea on malliesimerkki huonosta sosialismista. Jos palataan Suomeen, niin kapitalismi ruokkii rikkaita, samalla kun tuloerot kasvanevat. Kulutusyhteiskunta ei voi toimia kestävästi, sillä samaan aikaan kun rikkaisiin ei inflaatiot vaikuta mitenkään, köyhät kuluttajat joutuvat kamppailemaan talouden viimeisimmästä ruisleivästä perheissä tämän päivän Suomessani.

En tarjoa ratkaisuja, mutta annan vaihtoehtoisia tapoja elää. Lopeta turha kuluttaminen. Kapitalisti ei ole ansainnut veroeurojasi, joten ostele vain jos on aivan pakko ostaa, ja tietysti alennuksistasi. En näe mitään hyvää kulutusjuhlassa. Päin vastoin, voin niin paljon paremmin vähemmällä määrällä tavaraa, ja sen lisäksi talon sähkönkulutus on ollut aina maltillisella tasollaan. Jos ei kapitalisti myy tätä kaiken maailman elektroniikkaa, niin kummasti sähkölaskut miellyttävät. Niitä olisi kerrankin iloja maksaa.
Enkä halua sosialismia, mutta en arvosta sitäkään, että me tähtäämme ihan liikaa loputtomiin talouden nousuihinne. Se pakottaa meitä ihmisiä kuluttamaan. Emme kuluta vain S-tilien varoja, myös maapallosi varoja.

Yhteenveto: kapitalismin painajainen on tullut täällä jäädäkseen

Ostolakko on minulle osa minua. Se on sisäänrakennettu minuun. Tilanne kotona on tänään tämä, että nyt lähti kaikki turha uuteen kotiin, mutta samalla uutta ei ole tarve hankkia. Minulla on kaikki. Mikäli jokin menee rikki, saan tosiaan hankkia uuden, mieluiten tarjouksesta (jos ei ole kovin kiire). Joillekin toisille ostolakko voi olla itseään haastamista, toisille tilaisuus säästää enemmän. Näiden lisäksi koen, että omalla ostolakollani haluan lisäksi osoittaa mieltä kapitalismia kohti. Se on liian suurta ilmiötä.

Kapitalismissa on toki paljon hyvää, se esimerkiksi luo työpaikkoja, ja antaa kuluttajille vaihtoehtoja. Jos pitää ostaa leivänpaahdin tänään, niitä on kaupoissa useita erilaisia ja monia erihintaisia laitteita. Kapitalismi antaa mahdollisuuden innovoida, jotta kuluttajilla olisi aina tehokkaampia sekä parempia ratkaisuja. Kapitalismi katselee vapaata yhteiskuntaa kohti, jossa kenellä tahansa on mahdollisuuksia. Kapitalismi itse asiassa auttanee yhteiskuntia, sillä he tarjoavat ratkaisujaan arjen erilaisiin pulmiin.

Kiitos kapitalismin, kotini on kodikas. Kiitos kapitalismin, pääset autollasi töihin. Koen kuitenkin, että kun olet saavuttanut elämässä sinua tyydyttävän elintason, ekstrakuluttaminen ei ole enää tarpeen. Se kapitalismi on muuten pahasta näistä syistä: kapitalismi on huono ilmastolle ja koko maapallolle. Tuo muun muassa suosii ylikuluttamista. Se olisi kaiken lisäksi kestämätön. Kapitalismi johtaa tuloeroihin. Toisilla menee leikiten, kun toiset elävät köyhyydessään. Työ varastaa työntekijän terveyden ja ajan.

Joskus tuntuu, ettei kapitalismille mikään riitä. Kulutat lisää, mutta pitäisi vähäsen enemmän. Kenelle voisin suositella ostolakkoa ja onko se järkevää? Jos elät koko ajan uudesta laskusta laskuun, tarvinnet todennäköisesti mahdollisimman nopeasti perusteellisen remontin elintavoissa ja kulutusjuhlassa. On totta, että talous romahtaa, jos et kuluta. Toisaalta, tulet iloitsemaan siitä, että vakavaraisuus on teillä. Tulet ostelemaan välillä, kun vihdoin ostettavaa on kertynyt, samalla kun naapurisi kokeilee lottoaan.

Tavaran ja Facebook-ystävien haaliminen ei ehkä ole vain tekniikkalaji vaan filosofinen kysymys. Ajan ratkaisu ei ole kätevämpi säilytysratkaisu tai uudempi Facebook-päivitys, koska kapitalismi ei tuohon tyydy ikinä. Se tuputtaa kasvua, ja siksi kaapistot ja kaverilistat ovat aina täpötäynnä omaksi kiusaksi.

Kuinka taistelet arjen kapitalismia vastaan omassa elämässä? Jaa parhaat vinkit kommenteissa.

Kommentit

Elisabet sanoi…
Oon ehdottomasti kiinnostunut lukemaan miten sun ostolakko etenee ja miten elämästä voi nauttia ostelematta jotain. Kaikki muu viesti vaan lisää stressiä koska raha = työtä ja kaikki turhan ostaminen meinaa vaan turhaa työtä.

Tulin todella iloiseksi siitä, kun kirjoitit tekeväsi naapurin lumityöt. Tämä on sellaista arvokasta kiltteyttä mille ei ole rahallista hintaa. Vaikka naapurisi maksaisi jollekin tuosta, niin sinun tekemänäsi pyyteettömänä tekona se on moninkertaisesti arvokkaampaa. Tälläistä jaksaa ja voi tehdä kun ei tee likaa työtä ja jää voimia osoittaa lähimmäisenrakkautta. Uskon että pohjimmiltaan elämässä on kyse tälläisistä asioista, kuten toisen auttaminen ilmaiseksi.
Hei, kiitos sinulle kommenteista.

Ilman muuta päivittelen asiasta, valitettavasti meinasi heti tulla ongelmia, kun täytyi kuitenkin kuluttaa satasella. Henkilökortti oli tosin kauan sitten tiedetty meno, mutta lumilapion rikkoontumista en voinut ennustaa, no sellaiset pakolliset tietysti hankitaan. Passikuvan löysin onneksi alennuksesta, nettihinta oli 12 euroa, kun normaalisti olisi ollut 14,90 euroa. Rahan jahtaaminen, nimenomaan hyvin oivallettu sinulta, vaatii loputonta konttori-koti-kauppa-kierrettä. Loputon työ vaatii enemmän sairaslomia työterveydestä, eli kuten me bussikuskin kanssa juteltiin, niin olisiko tullut kapitalisteille halvemmaksi antaa aikaa halukkaille? Silloin kaikki ne halukkaat hoitaisivat terveyttään tapaamalla omaisia, luontoa ja ulkoiluttamalla kissoja ja koiria, jotka jäävät näiden töiden takia kokonaan yksin tuntikausiksi. Olet ihan hyvin oivaltanut tuon auttamisen halun, se on juurikin sellaista minulle ja monille, ettei siitä tarvitse palkkaa saada. Kun elämän perusedellytykset täyttyvät kaikki muu raha on ylimääräistä tai menee juurikin esim. diakonialahjoituksiin. Se työmäärä mitä me Suomessa tehdään on oikeasti aika järjetöntä, ja sitten meillä on vielä niin lyhyt se elämäkin että mä ainakin valitsen mieluummin elämisen kuin loputtomat urapolut. Ne lähinnä masentaa ja stressaa, ja aina tulee niissä jahdatuksi lisää rahaa. Palataan asiaan viimeistään helmikuussa, nyt lisäksi ostelen paljon varastoon pieniä asioita inflaation takia, esim. Tokmannilta lähtee edullisia siivousaineita alennuksesta varastoon. Ostamisessa tärkeintä on huomioida myös hintakehitys, eli mikä oikeasti tulee käyttöön, niin sitä ostetaan alennuksesta AINA varastoon päiväykset huomioiden. Ajattomia tuotteita, kuten hammasharjan päitä voi ostaa useita, itse ostin Saksasta 2 kpl 10 kappaleen pakettia Oral-B:n harjaksia 40 eurolla sis. postit, joiden arvo Suomessa on 75 euroa. Jos kotivarastoa on vuosiksi, niin noita ei tarvitse kalliimmalla ostaa hetkeen :) Minusta oli hienoa kuulla, että jotkut työlliset epäilevät systeemiä.

Se vaatii suuria asenne- ja elintapamuutoksia, mutta se kannattaa lopulta. Voi tiedätkö jo alkaa elää siten, miten on unelmoinut elävänsä jo vuosia, mutta jäänyt lähinnä lomille...

Kiitos kuitenkin heille, jotka eivät rottarallia pidä hyvin elettynä elämänä.
Hilu sanoi…
Tsemppiä ostolakkoon! Onpa mukava lukea ajatuksia, joita olen itsekin pohtinut ja kokenut olevani aika yksin ajatusteni kanssa. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että ihmiset vapaaehtoisesti juoksevat oravanpyörässä, jotta saisivat kuluttaa lisää. Ostolakon edetessä toisten elämänmeno on alkanut ihmetyttää suuresti. Eikö ihmiset oikeasti halua nauttia perheestä, luonnosta, ystävistä ja harrastuksista ja vähentää työntekoa? Mikä siinä kuluttamisessa on niin ihanaa?
Hei, ihana lukea ajatuksiasi näin aamutuimaan.

Minusta joskus tuntuu, että meille pitäisi olla oma planeetta tässä maailmassa... Jossa olisi vähemmän oravanpyörää ja enemmän elämää heh. Minusta on tuntunut jo pitkään, että olisin kaiken ulkopuolella. Ei sinun tavoin kiinnosta kuluttaminen, ja sen tajuaa vasta kun karsii turhan kuluttamisen, että hei ilmankin pärjää. Nyt kun hallitus laittoi vielä uimahallit kiinni, niin mä pärjään oikein hyvin ilman niitäkin. Vaikka tulevat aukeamaan joskus, niin en usko meneväni hetkeen niihin, ehkä joskus kerran vuodessa vaihtelun vuoksi. Olen elänyt jo aiemmin niukilla ostoksilla, mutta en ollut varsinaisessa ostolakossa, joten tulikin välillä ostettua tavaraa jota katuu. Esimerkiksi kadun sitä, että uusin Ikean pyyhkeet uusiin viiden vuoden jälkeen, vaikka ei niissä vanhoissakaan ollut mitään vikaa. Siinä meni 35 euroa hukkaan, mutta kun työllistyi vihdoin ja sai enemmän rahaa, halusi uusia kaikkea...tuohon moni sortuu itse asiassa kun sitä rahaa tulee. Onneksi kun vanhenee, niin järkeä tulee lisää, ja nykyään en voisi tehdä samoin mistään hinnasta. Ennen kuluttaminen oli ihanaa, ja kaipa siinä lankesi siihen hyvän olon tunteeseen joka kerta, nykyään nautiskelemme varmaan siitä kun ei kuluta. On sitä rahaa järkevämpään. Itse ainakin ihan oikeasti haluan tehdä vähemmän elämässä, jotta voisin sinun tavoin kokea enemmän.

Jos sinulla on blogi, niin olisi mukava lukea ajatuksia nollakulutuksesta. Se on jotenkin niin samaistuttavaa, että ei ole yksin mielipiteineen ja lisää tulee.

Olen aina niin iloinen, että on muitakin samantapaisia herroja tai rouvia.

Kiitos sinullekin erilaisuudesta, nautitaan elämän hetkistä!
Hanne sanoi…
Jäin miettimään tätä blogitekstiäsi. Olen ollut jo yli puoli vuotta poissa työelämästä ja paluu näyttää sairauden takia epätodennäköiseltä. Läheisten kannustuksesta päätin lähteä lomalle viikonlopuksi. Kohteeksi valikoitui Valamo, koska olen ollut kiinnostunut ortodoksisesta uskosta. Kävi kuitenkin niin, että lomamatka kadutti. Ymmärrän että veljestön toimeentulo tulee matkailusta, mutta tuntui ironiselta että köyhyyslupauksen tehneiden ihmisten yhteisössä tunsin itseni köyhäksi koska matkabudjettini ei riittänyt kirjoihin, tuohuksiin ja syömiseen joka päivä 14,50€ buffetissa vaan kahtena päivänä lämmitin kotoa tuomaani tomaattikeittoa yhteiskeittiössä. Mietin että jatkossa jatkan varmaan omin päin uskomista, koska 290€ viikonloppulomasta ei tuonut sen arvoista iloa. Samalla rahalla voin tehdä monia asioita jotka ovat minulle ja perheelleni arvokkaita. Esimerkiksi ruokakauppaan taloustarvikkeineen meillä menee 5 ihmiseltä 450€ kuukaudessa, eikä ruoan ostaminen harmita jälkeenpäin.

Hei sinulle Hanne ja perheelle.

Taisit juuri säästää rahojani, kiitos siitä. Olen jo vuosia miettinyt matkaa Valamoon (olen entinen ortodoksi) ja kerroit juuri sen mitä halusin matkasta kuulla. Onko hintansa väärtti. Vielä kun menisin sinne Soisalon liikenteellä, sekä OnniBus.com alussa, niin pelkästään siihen kaikkeen uppaisi satanen. Kaiken lisäksi en todennäköisesti lähtisi vain viikonlopuksi, eli jos jo viikonloppu maksaa siellä Valamon luostarissa 290, niin kesäviikko voisi olla tonnin luokkaa. Sen tiedän, että siellä on eritasoisia huoneita, mutta lounas tuli minulle järkytyksenä. Missä muualla lounas maksaa 14,50? Ei ole todellakaan hintansa väärtti, jos joutuu nuudeleita syömään yhteiskeittiössä. Taidan jättää kyseisen reissun väliin, kun mietin tosiaan samalla tavalla kuin sinä nykyään, että ostoksen jälkeen ei pitäisi katua kuitenkaan. Ruokakaupassa saa sentään vastinetta rahoille, ja aika kattavan buffetin koko perheelle muutamalla kympillä (sekä tietenkin mukavaa yhteistekemistä). Kaikesta päätellen et todennäköisesti menisi sinne Valamolle uudestaan, ainakaan niin kauan, kuin tarjoavat ylihintaista majoitusta ja buffettia. Suomessa on paljon köyhyyttä, ja varsinkin hotellien taso on täällä hintavaa, ei ole kivaa jos reissulla joutuu valitsemaan ottaako buffetin, sytyttääkö kynttilän vai syökö sittenkin K-menu nuudelia kun muut menevät vain ruokailemaan vaikka siellä Valamon luostarissa.

Täytyykin muistaa tuon viestisi, koska olen tosiaan lupautunut minimoimaan ostoksia. Jatkossa ei niihin lomatkaan kuulu sattuneesta syystä.

Ellei löydy sellaista lomaa, jota ei tarvitse katua lopuksi. Päiväreissut on jees.

Kaikkea hyvää talveen sinulle ja Valtteri-myrskyn verran terveyttä!
Hanne sanoi…
Matkalippuihin (Onnibus, Soisalo, VR) meni 86 euroa. Majoituksesta olisin voinut säästää valitsemalla vierasmajan, yövyin opistohotellissa joka maksoi 65 euroa/yö viikonloppuisin. Mieluummin olisin matkustanut arkena jolloin on edullisempaa, mutta Soisalo ajaa tällä hetkellä perille vain perjantaisin ja sunnuntaisin. Nuukailijana Valamoon kannattaisi lähteä ensisijaisesti talkoolaisena, he saavat ruoan ja ilmaisen majoituksen. Ruoasta säästäminen on hankalaa koska trapesan ruoka maksaa sen 14,50€ ja muita ruokapaikkoja ei ole, ellei matka osu tiistaille. Silloin portilla pysähtyy kauppa-auto.
Tuo on hyvä tietää, että siellä kauppa-auto käy tiistaisin, voi olla järkevää tankata siellä niin saa buffetin omaan huoneeseen. Nykyään kaikki maksaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin Valamon buffet, joka tippuu esim. Lidlin hinnoilla murto-osaan jos ostaa esim. punalaputettua tai muuta sellaista tarjoustuotetta. Siellä ei tietysti Lidliä ole. Autolla ehkä pääsisi halvemmalla kimpassa, mutta muuten esim. Tampereelta sinne meno kustantaa busseilla sen 50 euroa sis. paikalliset ja paluu saman verran. Nuukana varsinkin miettisin nykyään kahdesti onko järkevää, mutta voihan tuo joskus olla hyväkin kokemus, jos tulisi joku tarjous Valamolle tai matkoihin. Tuo on sen verran kannattamaton väli, että ei mikään ihmekään, jos ei esim. alkuviikosta Valamolle pääse ja köyhänä ei tietysti mitään autoakaan hankita. Siinä on aivan liian kallis kustannus pyöritellä sitä peltilehmää vuoden ympäri. Lapsuudessa olin Prilukin luostarissa, Venäjällä, Vologodskin alue ja se oli ihana paikka. Buffet oli edullinen, mutta silloin 90-luvulla ei ollut niin paha inflaatio mitä nykyään, ja kaikki muukin oli halvempaa kuin näin tänä päivänä. Matkakaan ei ollut kallis, sillä asuin sen välittömässä läheisyydessä. Joskus lapsena muistan käyneeni Prilukissa salaa vähän liikennöityä rautatietä teollisuuskeskittymältä ja ihailin Prilukin luostarin maisemia rautateiltä käsin vain 11-vuotiaana. En tosin koskaan ihan luostarille mennyt sieltä, koska sen haaran jälkeen oli vilkkaasti liikennöity rautatie Vologdan ja Arkangelin väliä :)

Viikon luetuimmat blogissa

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

En enää hoida ruokaostoksia Lidlissä

Jyrin älypuhelimessa on 20 sovellusta

Nuukan parhaita aseita inflaatioon #1

Bussifani häipyisi Loimaalla, näin kävi

Introvertti, joka minimoi tästä kaiken

Jyri on uniikki INFJ-persoonallisuus

Pirtilillä ei Paunun ahdinko ikinä lopu

Vuosi sapattivapaata, tämän mä opin

Paunulla 10 vuotta ajelua, nyt loppui