Biletys on alitus absolutistille

Jokunen, joka lukee tätä blogia säännöllisesti, on saattanut jo huomata bilejuttujeni lähes kadonneen. Yksi asia on se, etten ole uusimmista kirjoittanut ja toisekseen, en enää biletä pahemmin. Merkinnässä kerron paljolti lisää miksi klubbailu ei maistu ainakaan minulle. Enimmäkseen nuo ihmiset rakastuvat klubeihin täysi-ikäisyyden tullessa ilmi. Lähdetään lähipubiin, klubiin ja minne ikinä juhlimaan täyttä ikää. Siitä tuli nopeastikin kierre, johon palaa paljon rahaa, hyviä artisteja mitenkään väheksymättä.

Ensimmäisiksi haluan nyt korostaa, ettei tässä ole mitään suurempaa epäkunnossa. Mielestäni pieni hauskanpito ja ajoittainen klubeissa ravaaminen kuuluu kokeiluun. Festivaalit rakkaimmassa asiassa, elektronisessa ja tanssimusiikissa, kiinnostavat minua edelleen. Olen elänyt aikuiseksi, ja enää minua ei kiinnosta ravata tapahtumissa tämän tästä, jotta joku muu rikastuu ostamallani siiderillä, narikalla ja tiketillä raskaaseen bassoon eturiveissä. Minusta tuossa asiassa oli lopulta joitakin oleellisia syitä.

Aiemmat merkintäsi klubista olet poistanut. Klubeissa ravaamisesta tuli minulle kokonainen addiktio ja rahanmeno pelkästään jo Matkahuollon nettilippujani shoppaillessa. Unettomiakin öitä. Tuntui, että en oikeasti rakastanut juttuani. Tein sitä mitä muutkin. Heti. Jos viikonloppu oli kerrankin vapaa hyvin tehdyn työviikon jälkeen, halusinpa lähteä kuuntelemaan tätä Headhunterzia jonnekin päin Helsinkiä. Hukkaan heitettyä energiaa, sillä nykyään kuuntelet häntä kuulokkeistani Spotifyssa. Paljon löytyisi.

Jopa kymmenillä pääsylipuilla saapastelit The Circukseen kuuntelemaan Hardstyle-musiikkia, mutta säästetyllä rahalla pääsin vihdoin ostamaan paremmat in-ear-nappikuulokkeet, joilla klubin teen niin linja-autoon, lenkille kuin lähiluontoon. Budjetoin tulevat kuukausittaiset klubirahat sivuun, ja pääsin ostamaan kunnolliset äänentoistolaitteet kotiin, joilla klubitus aina halvempi, ja biisivalikoima kasvaa silmissä Spotifyn musiikkipalveluilla. Olisinpa tajunnut tämän aiemmin, rahaa säästyisi sijoituksiin!

Klubitus: maailmani tylsin vai mahdollisuuksien järvi

Maailmalla tapahtuu elektronisen tanssimusiikin saralla älyttömästi. On olemassa Defqon.1-nimisiä festivaaleja, kauniita Weekendejä Suomessa, ja näitä voisin muutenkin luetella artikkelin ajan klubeja unohtamatta. Näitä kaikkia yhdistää yksi tekijä — näissä biletetään — jos kattauksessa on pieni ripaus elektronista. Moni käy klubeissa viihtyäkseen, mutta nykyään se on paljon enemmän kuin tätä. Ei ollut klubiakaan, ettenkö näkisi ihmisiä räpeltämässä uusimpia iPhoneitaan, hauskan tanssimisen sijasta.

Ymmärrän, että festivaaleilla tuhlataan satasia, siihen lopulliseen elämykseen musiikista efekteihin. Tullaan näkemään ihmisiä, joita ei kaikessa siinä melussaan ehdi tapailemaan, lopuksi harmittaa että festivaalisi on ohi. Raha on mennyt, vaikka sen olisi voinut sijoittaa, ainakin joka toisen juoman osalta. Tämän hyöty olisi myös siinä, että tapahtumasta muistaisi jotain seuraavana päivänä. En tule koskaan kaljalle, ja hyvin usein saa maksutta vettä. Ei ole mennyt rahaa humaltumiseen, ja se on harvinaista.

Weekendit maksavat hotelleineen satasia. Viihdyttiin, mutta olisiko tällä 500 eurolla voinut hankkia säästöjä tai sijoituksia? Suuria säästöjä minulla on, mutta entäpä sijoituksia? Aina kyseenalaistan sitä, että pitäisi elää. Sitähän se elämä on. Facebookissa on jatkuva kisailu siitä, että kuka elää eniten. Rahaa voi heittää toisen taskuun, mutta saako tyytyväisyyttä? Miksi kotibileeni huonompia kuin edessä oleva DJ, joka näyttää vieraille koko juomisen potentiaalin? Ei jotenkaan minun juttuja, väärissä seuroissa.

Tiskijukallasi oli Säästä rahaa -paita

Klubissa on toki paljon niitä, jotka tulevat kerjäämään minulta tai muilta sitä ilmaista viinaa, siideriä, olutta tai energiajuomia, ihan kuin se olisi joku lakiini kirjattu juttu. Tarjota tuntemattomalle. Vessaan jos menet, niin kamala lemu tupakan savuja, siinä ainoassa paikassa, jossa saat tupakoida. En tupakoi, ei edes kiinnosta kävellä moisen pilven välistä sen vuoksi, että voisin tyhjentää siivottomaan vessaasi. On todella sikamaista, että bilettämään tulleet ovat juuri sopivasti kännissä, ettei edes vessaani osu!

Jo paljon ennen kuin näit sen lihavan portsarin, joudut selviämään kerjäläisiltä, jotka pyytäisivät kalja kädessä niitä pääsylippuja kuuntelemaan Headhunterzia. Olen sanonut nyt selkeästi: jos teillä on varaa juoda kaljoja, siellä olisi varaa arjen Headhunterziin. Yksi nuori alkoi huutaa, että on hänen suosikkeja. Mitä sitten? Suosikki se oli minullekin, joten jo edellisenä kuukautena aloin säästää tapahtumaan. Pian päästiin vihdoin sisään, ja vielä narikkaa pyytävät, vaikka tulisi kesävaatteissa. Ei ollut mitään muuta.

Narikan työntekijä sanoi, että vaikka tulisit munasillasi, niin narikka on pakko maksaa. Ensimmäinen kerta kun joku pyytää maksamaan turhasta, minä luulin jo maksaneeni ne kalliit liput, 30 euroa sisään. Jos jotakin jätät narikkaasi, vaikka näin muovipussin ainoastaan, jatkuva stressi siitä varastetaanko se. Ei kuulostaisi lainkaan hyvältä paikalta tämä Circus, kun pitäisi irrottautua maanantaista perjantaihin pyörivästä filmistä täynnä töitäni, vain kohdatakseen stressini siitä varastetaanko sillä välin jotakin.

Kuusi tärkeintä syytäsi miksi en enää mene klubeihin

1. Klubeista ei kannata haravoida kavereita, parisuhteita tai muutakaan. Olet joskus saanut klubeista Facebook-kavereita, enkä ole varmasti ainoa. Näistä kavereistasi ei ole ollut oikeaan elämään. He ehkä moikkaavat klubilla, mutta eivät jaksa tulla viihtymään metsiin ja nauttimaan talvestasi. En myöskään halua parisuhdetta lähibaareista, koska jos joku on niin epätoivoinen, että lähtee omaa kultaa sieltäkin etsimään — ei varmaankaan ole kovin vakuuttavaa myöskään muualla. Ansaitsette paljon parempaa.

2. Klubeissa käyminen on kallista, aina. On nimittäin aitoa kokemusta. Klubi on parhaimmillaan ollut ilmainen sisäänpääsyltään, mutta tuolloin joudutaan säästämään jo artisteista. Jos et veloittaisi minun sisäänpääsystä, ainoastaan pienen narikan, et voi tilata klubin kovimpia artisteja meiltä ja maailmalta. Minulla ei ole mitään uusia DJ'itä vastaan, mutta ilmaiseen paikallisklubiin meno maksaa sekin jotain, bussiliput illalle ja aamulle, välipalat lähimmästä Lidlistä, lounas pizzeriassa ja kenties jotain muuta.

3. Artistikattaus ei nyt miellytä. Etenkin ilmaisen sisäänpääsyn klubeissa usein tapana onkin se, ettei maksuton sisäänpääsyni mahdollista kovinkaan kovia nimiä. Useasti siellä soitetaan juuri aloittelevien nimien toimesta, tai puhutaan ns. bensakuluillasi selvinneet tiskijukat -ilmiöstä. Minulla ei ole yhtään mitään heitä vastaan, mutta ilmaisesta klubista Tampereella on ihan turha odottaa jo Suomen kovinta Hardstyle-nimeä eli DJane J7:aa. Ei onneksi tarvitse vaivautua tänäkään viikonloppuna. Sanon vaan!

Alkoholitarjonta ei houkuttele minua

4. Juominen tai tupakointi ei kiinnosta. Monet menevät baariin, klubiin tai festareille vain juomaan tai tupakoimaan seuransa kanssa. Korostan, että liian moni. Moni on myös raitis ja tämä on loistavaa. En viihdy enää klubissa, jossa tupakansavu koristaa naamani vessaan mentäessä, ja toisaalta viereiset bilettäjäsi ovat kiireisiä kantamaan juomiaan. Joku on tarjonnut juomia minullekin, ilmaiseksi, mutta en ole ottanut. Minua et saa kavereiksi lahjonnalla. En tee parisuhteita ostamalla kymmeniä juomia.

5. Nyt haluat seksiä. Tätä on kuultu. Haluatko suhteeseen. Tätä on kuultu. Ihmiset ovat niin kännissä täällä, että en oikein tiedä olisiko tarjoamanne seksi nyt niin nautinnollista kuitenkaan. Tulin edelleen tanssimaan, mutta seksipyynnöt eivät lakkaa. Mieti, annetaanko sellaisia miten usein miehille? Jos en raittiina suostu siihen, ja pyyntöjä on tullut sekä miehiltä että naisilta, pian tuodaan ilmaista juotavaa. En luota ihmisiin, että otan tuntemattomalta siiderin käteen. Jätin väliin, en ole täällä seksinne takia.

6. Kuulokkeet korviin, älypuhelin päälle ja ulos. Sitä löytyi ilmainen klubi, ja on hauskaa missä vain. Kotona, ulkona, rannoilla, bussissa, kotimaassa, Ranskassa... tai vaikka Venäjällä. Olen myös tajunnut sen, että emme oikeastaan lähde baariin tai klubiin puhumaan ihmisille, vaan meistä on hauskaa, kun meidän ympärillämme vain on ihmisiä jotka juovat. Emme puhu heille, me vain hyppäämme kovaa, ja päivän päästä ketään ei ole jäänyt viereen. Ja me laitamme kuvat Facebookiin, jotta maailma tietäisi.

Klubit varastivat nuorukaisen rahat, yöunet ja elämät

Tietyllä tavalla huolestuin omasta rahankäytöstä. Olen vielä 27-vuotias, mutta perustelen asiaa sillä, että en ole löytänyt klubeihin jo 18-vuotiaana. Ensimmäinen reissu klubiin Saksaan oli hauska, ja pian oikeastaan huomasin, että ostelin ulkomaanmatkoja hetken pahaan oloon. Muistelin sitä ensimmäistä klubireissua Düsseldorfiin. Siellä oli varmasti hetkensä, mutta valitettavan moni mies yritti hakea illan aikana seksiseuraa. Minusta ei ollut siihen, tulin nauttimaan musiikista, vaikka seksi olisi ehkä kivaa.

Kun sinä yönä Basslovers United itse miksasi suosikkibiisin, olin myyty. Aloin itkeä klubissa onnesta. Klubissa vieressä tanssinut puolalainen Konrad vei vessaani ja tarjosi pyyhettä. Eipä sinällään vastusta hauskanpitoa, mutta mielestäni seksi ei kuulu humalaan, ehkä raittiina niin tutun henkilön kanssa jne. Yksinäisyyttä ei hoidettu siten, että mennään juomaan tuntemattomien luo. Vaikka olen absolutisti, eli nykyään kieltäydyn, pystyn silti elämään. Sikäli ihmettelen miksi alkoholeja täytyy tunkea kaikkialle.

Finnkinolla useita näytöksiä näytetään anniskeluin. Absolutisti ei viihdy kännäävien seurassa, joten jatkossa leffat täytyy varmaan katsoa kotona. Täällä on helppo tutustua itseensä ja korjata tilanne. Et enää koe olevasi yksinäistä, vaikka mitenkä yksin olisit. Mikäli jäät muille niin tärkeästä paitsi — alat oikeasti ymmärtää sen että yksin voi olla kahta kivempaa. Niin hauskaa, ettet enää keksi, mikä tuossa krapulassa ihmisiä kiinnostaa kerrasta toiseen. Paljon viisaampaa lukea kuin nukkua pahaan oloon.

Pizzalla olin aina ennen klubia

Nykyään tuntuisi, että jokainen osaa bilettää, mutta monikaan ei tiedä miten tässä maailmassa rahaa painetaan lähes tyhjistäsi silloinkin kun juot kapakassa. Juot ehkä ongelmiin, joita et käsittele muuten. Toisaalta saavut juomaan. Enkä klubeissa käy tämän takia. En välitä alkoholista, enkä pidä esimerkiksi oluen mausta. Monet siiderit ovat liian sokerisia. En nauti humalasta, enkä pidä ideasta ylipäätään. Se, että arjen ongelmat eivät ratkea juomalla, eikä vauraus synny tuhlaamalla. Tästä paljon mietittävää.

Ollessani vasta 27-vuotias, minulta odotetaan kummia. Perhettä, juomista, juhlaa... Se, että olisi oma auto ja korttitalo. Sitten mitä vielä, kaikkea sitä, kuluta lisää. Kuluta enemmän. Teet mitä muut. Radiot päälle. Ei kiinnosta perheen perustaminen, ei houkuttele auton tuoma kuluni, eikä kiinnosta harrastaa seksiä. Se, mitä sanon voi tuntua oudolta, mutta onko pakko tehdä kaikkea mitä te muutkin? Hävettää, että edes olin tuolla kuluttamassa aikaa ja rahaa pizzoihin, klubeihin ja myytäviin energiajuomiinne.

Siinä heräsin, että ne klubit olivat useimmiten öisin, joten lähdin kotiin aikaisimmalla mahdollisella bussilla. Yritin säästää kuluissa, koska ei ole ketään, joka yövyttäisi. Enkä halua maksaa hotelleista. Ei se kivaa ole, että nukahdat Väinö Paunu Oy:n bussiin, Mats herättää sinut Tampereella kuulutukseen: "Hyvät matkustajat, jotka poistutte tässä Tampereella, kiitoksia ja tervetuloa uudelleen!". Heräsin ja huomasin, että olin pian kotona, mutta niin unisena. En sentään linjan Jyväskylässä, parempi niin!

Silloin kun kaverit vielä tuli, älypuhelin soi jatkuvaan!

Naiset menivät klubeihin kolmesta syystä. Naiset haluavat huomion, paljon kehuja. Toinen syy on se, että naiset haluavat ilmaisia drinkkejä, joita kyllä tulee ja niin paljon, koska peräti suurin osa miehistä toivoisi pillua vastapainoksi. Minusta oli tuntunut käsittämättömältä, että olisiko ainoita miehiä, jotka edes tulvivat paikan päälle kuuntelemaan laadukasta teknomusiikkia ilman naista ajatuksessa. Kolmas syy miksi naiset tulevat paikan päälle on yksinkertainen, he tuovat lisää miehiä sekä rahaa baariinne.

Et ihmettele, vaikka jotkut naisista saisivat ilmaisia pääsylippuja. Promoottoreita on paljon, joilta ne Facebook-kaveripyynnöt tulevat, ja luulet saavasi ystäväsi. Sitten häneltä tippuu yksityisviestejä siitä, että missä voisitte tavata seuraavaksi ja pääsyliput ovat 30 euroa! Tietysti tarjoat hänelle drinkin tai jo kaksi. Rouvat haluavat sen ilmaisen drinkin sinulta, mutta ethän edes tunne näitä naisia. Miksi pitäisi antaa tuntemattomalle drinkkejä, jotka eivät välitä sinusta paskaakaan? Niillä on Facessa miljoonia.

Aikoinaan sain naiselta aidon puhelinnumeron, joka tuli klubiin samaan aikaan. Hän sanoi, että voisit soittaa, mutta mikä pointti on soittaa? Sinulla ei ole aikaa vastata? Moni saa tyhjiä lupauksia. Soitat, ei vastausta kuulu. Sitten yksi mies kertoi portilla, että paljon on liikkeellä vääriä numeroita. Hän soitteli todellisuudessa mummolle, joka ei ole baareissa käynyt vuosikymmeniin. Hän soitti, koska nainen oli luvannut maineikkaan yön Omenahotellissa, mutta on tietysti hankala keskusteluavaus tuollainen.

Muut tuhlaavat, laitan talouden kuntoon

Ainakin, jos on soittanut muina miehinä eläkeläiselle mummolle, jonka eläkkeet eivät klubeihisi riitä. Kyseinen mies oli pettynyt nuoreen naiseen, mutta voisiko olla mahdollista, että muutaman jälkeen on myös numero lipsahtanut paperille väärässä järjestyksessä. Eipä mummo tuntunut lämpenevän hänen asialle, mies halusi maineikkaan hotelliyön, eikä mitään muuta. Kuulostaisi kieltämättä naurettavalta, ja oli pakko kysyä minkä takia hän käy baarissa, jos öihin menee satasia ja sitä hotelliyötä vieläkään?

Siinä samassa tilanteessa oli hyvä pohtia omaa ajatusmaailmaa. Minkä takia itse tulin paikalle? Jos en hae naisia, niin mitäpä? Elektronista tanssimusiikkia. Sitä voit kuunnella olohuoneessa mielin määrin. Pizzaa voit laittaa itse uuniin, ilman että elämys itsessään maksaa kultaa, kuten Kampin alueella. Paloi paljon rahaa, vielä kymmenen vuotta sitten peruspuhelin soi taukoamatta, että mennään sinne, tänne, minne. Tiedätkö mikä oli järkevin päätös koskaan? Sanoin niille koulukavereille, että älkää soittako!

En vastaa kumminkaan kyllä, jos kutsutte juomaan. Soitot vähenivät heti, mutta tiesin samalla, mikä oli minulle ja muille tärkeintä elämässään. Siinä, missä toiset saivat juoda teinivuosiin votkaa ja oluita, en malttanut lopettaa loputonta kävelyä metsässäni, tanssimusiikilla halvoissa kuulokkeissa. Hikoilin, joskus kuntoilin aamuun asti kesälomallani, ja masennusta tai ahdistusta ei tarvinnut repussa kantaa. Siinä, kun muut valitsivat juomisen ja krapulan, toiset budjetoivat nekin rahat johonkin parempaan.

Yhteenveto: kerran humalassa, se ainoa kerta riitti jo!

On ainakin viisi syytä miksi en enää kiinnostu bilettämisestä samalla tavalla kuin ennen. Jokaisella on oikeus muuttaa elämäänsä, älähän anna kenenkään vaikuttaa päätöksiisi. Jos uskot, että ne bileet eivät auta sinua muuttumaan paremmaksi — lopeta turha bilettäminen heti. Jos uskot, että raittiina voisitte nauttia elämästä runsaammin ja pidempään, koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa typerä tupakointi ja alkoholin tuhti kulutus. Mummo sanoi minulle aikoinaan, että kaikkea voit aina koittaa aikoinaan.

Tärkeintä on muistaa kohtuuden. Kohtuullista ei ole se, että käy jokaisissa hyvissä bileissä, ja onneksi tajusin tämän hinnan Toshl Financen ilmaisella talouteni seurantaohjelmalla. Tämä oli jotenkin hyvin kallista huvia. Viinaan ja alkoholiin muutenkin tutustuin kauppakoulussa Aliisani avulla. Oltiin silloin nuoria, juuri kauppakoulua aloittaneita täysi-ikäisiä, joten vapaa-ajalla sain kutsun Iskelmä-baariini, missä lauloin muun muassa Johanna Pakosen biisiä Kosketus jää. Aliisalla joisit kunnolliset kännini.

Juuri siellä Valkeakoskella oli muutakin outoa porukkaa. Maistettiin vaikka millaista juomaa. Käytiin jossain kapakassa, jossa biletettiin aika kovaa, ja vaikka olin humalassa niin olin vielä järjissä. Tajusin pitää Aliisan laukkua koko klubituksen ajan, koska muuten joku olisi varastanut sen. Kotiinpaluu illan viimeisellä Väinö Paunu Oy:n pikavuorolla oli Jyrillä tuurista kiinni. Kotiinpaluuseen riitti juuri ja juuri lompakkooni jääneet 95 senttiä, sillä seutulippusi ei kata euron pikavuorolisiä. Muusta sain anteeksi.

Saavuit vihdoin Tampereelle, jossa Tampereen kaupunkiliikenteen linja 16 vei Lentävänniemeen. Yön nukuin huonosti ja aamulla voin aiempaa huonommin. Mietin koko ajan sitä järkevyyttä, että olikohan moinen minulle. Kyseessä oli kuitenkin elämäni ensimmäisin humala, enkä tiennyt mitä oli edes koko iltana juonut, juomiset valmisti joku muu. Päätin jo silloin, että en halua kuulua joukkoon. Olen vaikka ypöyksin kuin sellaisessa seurassa, jonka viinakorkki ei pysy millään kiinni. Oluet kaadoin viemäriin.