On Air: Open Up The Dancefloor, Jyri

Jostain on aina aloitettava ja tässä se olisi: avataan tanssilattia uuden blogin muodossa! Mitään tuota parempaa tapaa enpä olekaan löytänyt kuin ikuistamalla suosikkini täysin uudella digitaalikameralla kotimaisissa maisemissa keskellä maaseutua. Ideani blogille syntyi ihan lempääläläisessä metsässä! Täällä on kelpo maisemat nauttia ilman häiriötekijöitä, muut ovat varmaan töissä, kun ei ketään näy. Ei ketään, vaikka kuinka kävelen ja katselen näitä ihania maisemia Suomessa, lähellä kotikulmiani.

Tämäkin vaihtoehto on tapa sekin aloittaa jotain suurta ja melko innostavaa. Toivotan tervetulleeksi ihan jokaisen ja nautittehan albumista, joka on minut inspiroinut tämän blogin teossa. Ehkäpä saatte siitä jotain pientä iloa omiin päiviinne! Se nimittäin piristää jokaista, oli se sittenkin musiikkikappale ihan mitä tahansa, ihan mistä maasta tahansa sekä ihan millä kielellä tahansa. Olet mitä kuuntelet, ja minä valitsen positiivisen tanssimusiikin, joka pitää miehen luontopoluilla väsymättä ja uudelleen!

Idea blogistani ei syntynyt helposti. Muutin tietysti Pirkkalaan, ja kysyin itseltä, että näytön paikka? Teinistä asti pidin blogia, mutta kun mielenkiintoni lopahti tekemiseen, niin ajattelin herätellä jo nyt, että oliko Pirkkalassa bloggaaminen vähän pysyvämpää. Aiempi blogi ehti elää noin 6-vuotiaaksi. Jos tätä blogia jaksaisi ylläpitää pidempään, niin tuo olisi varmaan jo saavutus. Tein virheen, että halusin tehdä suositun blogin, ja lopulta vain numerot olivat tärkeitä. Tätä kirjoitan, vaikka kukaan ei lukisi.

Bloggaamisessa on joskus kiehtonut päivittäin kirjoittaminen. Sitä olen kokeillut aiemmassa blogissa kuukauden ajan. Ehkä ei olisi pitänyt, sillä uuvuin sitä kautta kirjoittamiseen. Ajatuksia oli usein pakko vääntää, vaikka ei kiinnostanut tippaakaan. Tuli kuitenkin luvattua lukijoille. En ehkä tekisi sitä toisin. Tavoitteena on kirjoittaa yksi merkintä kuukaudessa, juuri silloin kun minulle sopii. Aiheita pitää toki ehdottaa, mutta aika tulee automaattisesti. En enää halua uuvuttaa itseäni liialla blogiahertamisella.

Tesoman koulussa pidin äidinkielen tunneista. En tuntenut ketään luokaltani, joka rakastaisi tätä kieltä niin paljon. Nyt en voinut enää vastustaa ideaa aloittaa, sillä bloggaaminen on minulle terapeuttista.

Toivon blogilleni ikää. Suurta intoa jatkamaan juuri alkanutta blogiuraa. Kirjailijaa en itsessäni näkisi, mutta jokainen voisi pitää blogiani jonkinlaisena kirjana. Uusia sivujasi tulee artikkelien muodossa!

Jos nyt jotakin blogini tylsät aiheet tulevat kiinnostamaan, saa ehdottomasti pistää seurantaan.

Kännykän huonot kuvani (ja DJ THT soi metsässäkin)

Sillä ei kummoisia kuvia saanut, mutta optimaalisessa tilanteessa jälki oli tyydyttävää. Asiakaspalvelu oli kiinnostunut asiasta niin paljon, että siellä kysyttiin jopa miten kameraa käyttäisin. Yksi kysymys oli minkälaisia kohteitasi tykkäät yleensä kuvata. Vastattuani luonto- ja lähikuvaus sekä arkiset asiat, kameraehdotus tuli minuutissa muutamassa. Diilisi oli lyöty lukkoon, kun kamera oli vieläpä hyvässä tarjouksessa ja mukaan tuli laukku sekä muistikortti. Älykapulassa kamerani ei kovinkaan hyvä ole.

Blogi piti perustaa juurikin siksi. Kameralla otettuja kuvia voi esitellä juttujen muodossa. Harrastan retkeilyä ja sitten maastopyöräilyä, joten hyvästä kamerasta on iloa pitkäksi aikaa. Mielestäni löysin tarvitsemani eli käytännössä ostin 259 euron digipokkarin laatumerkiltä Olympus lähes sadan euron alennuksella, siis 159 eurolla. Mukana tulee kaikki, joten pääsee suoraan blogihommiin, muistikortti kanssa. Hain pientä laadukasta pokkaria ja sen myös sain Chat-myyjän hienolla avullasi, kiitoksia!

Hyvien pakettien odottaminen on tuska, mutta ilmeisesti torstaina digikamerani on kädessä. Tämän blogin tarkoitus ei ole pelkästään valokuvissa. Tarkoituksena on luoda mahtavia tekstejä, jotka saavat ihmiset puhumaan, ja miettimään asioita ihan ääneen. Aiheita voisivat olla minimalismi, kannanotot, yhteiskunnalliset asiat, joukkoliikenne, bloggaaminen ja suoratoistopalvelut. Ideoita olisi jaettavaksi asti ja jostain on aloitettava — tänään tuo olisi kiistatta blogini aivan ensimmäinen blogimerkintä.

Ideoita arkiin lempääläläisestä metsästä

Merkinnöissä yritän panostaa laatuun määrän sijasta. Joskus on tullut huomattua, varsinkin muiden blogeista, että merkintöjä tehdään kiireellä ja pakotettuna. Paras teksti syntyy kuitenkin silloin, kun olet rentoutunut, etkä kirjoita väkisin. Huonoina päivinä kirjoittaminen kannattaa jättää kokonaan väliin. Joskus on parempi hyväksyä se, ettei ole valmis kirjoittamaan, ja jättää merkintä vain kesken. Toisena päivänä tekstiä voisi syntyä paitsi enemmän, myös paremmin. Älä uuvu turhaan, hei vain.

Hyvä teksti ei tule nytkään kiristämällä. Hyvä teksti kehittyy ajallaan. Tästä syystä täällä Bloggerissa, sähköpostissa ja WordPressissä on mahdollisuus tallentaa kesken jäänyt postaus luonnokseksi. Jos et jatka sitä nyt, voit jatkaa sitä huomenna, tai ylihuomenna. Jopa vasta viikon, kenties jopa kuukauden päästä. Idea kannattaa joskus jättää rauhaan, tutustua aiheeseen vaikka lisää tässä välissä, ja kirjoittaa myöhemmin täysin loppuun. Lukija voi odottaa, koska lopuksi hän saa laadukkaan blogipostauksen.

Jos olet aloittamassa blogeja, suosittelen toimimaan samalla tavalla. Älä odota itseltäsi määrää, vaan laatua, blogin uusiin merkintöihin. Edellisessä jo lopetetussa blogissa tein tämän virheen ja nyt pitäisi aloittaa ihan alusta. Mikäli sinulla ei ole varaa digikameraan, pärjää sitä onneksi puhelimellakin. Eikä minullakaan ole mitään laatulaitteita bloggaamiseenne, mutta tärkeintä on lopputulos. Chromebook ja älypuhelin riittää varmasti alkuun pitkällä akunkestolla. Aloita matkasi bloggaamiseen jopa tänään!

Haluatko blogit ilman katumusta, unohda WordPress

Haluan ensiksi korostaa, ihan kuin sillä olisi jotakin merkitystä, että olen nuuka. Nuuka ei maksa tästä webhotellista hunajaa, joten Blogger oli optimaalinen valinta minulle. Olen aiemmin kokeillut ilmaista WordPress.comia jonkin aikaa, mutta kolmen gigatavun tallennustila ei ole miellyttänyt. Alkuun pitää toki riittää oikein hyvin, mutta entä vuosien päästä? En halua, että WordPress.com rajoittaa luovuutta. Kaikkein hulluinta alustassa oli, että tilaa ei saa lisää mitenkään muuten kuin päivittämällä tilausta.

Tämä tuntui aivan liian kalliilta ottaen huomioon, että WordPpress.orgista saisi ilmaisen asennuksen, sekä palvelintilaa muualta, taskurahalla kuukaudessa. Nuuka ei maksa, vaikka halpaa olisi. Aikoinaan löytyi eräs blogi, jonka aiheina pyörittelin radiota, tekniikkaa, televisiota ja sekalaista juttua. Blogi tuli tiensä päähän, koska teininä löysin Spotifyn, ja YouTuben, joten radio ja televisio ei olisi kiinnostanut enää pienintäkään tippaa. Blogi oli pakko lopettaa, koska rakkaan remontointi veisi enemmän aikaa.

Päätin, että tauon jälkeen rekisteröin domainin ja tilaan WordPress-kykenevän sivutilan. Aloitin hyvin pian Domainmaailma-nimisessä palvelussa, joka oli todella halpa. Euroilla sai kaiken, vielä skaalautui. Alkuun voi olla 1 Gt -tila ja 5 Gt -liikennettä yhdellä tietokannalla, mutta kun blogini kasvoi, ongelmia tuli. Ei ollutkaan enää halpa, vaan esimerkiksi liikennöintiraja oli jatkuvasti täynnä. Kyllästyin siihen, ja pian lopetin bloggaamisen taas, kunnes into herää kokeilla rajatonta webhotellia tyystin muualta.

Bloggaajan painajainen on WordPress

Pidin blogia auki kuukausia, mutta kyllästyin WordPressiin, muistellen sitä miksi ensimmäisen blogin lopetin ylipäätään. Se vei tolkuttomasti aikaa. Päivitykset, hyvien lisäosien etsinnät, jatkuvasti itseään tyrkyttävät ilmaiset teemat. Koko ajan eteen satavat huippuominaisuudet. Ei mitään järkeä. Väsyin sit taas, vaikka pitäisi kirjoittaa. Enää vaihtoehtona oli Blogger, joka myi palvelun heti. Ilmainen, paljon tilaa. Rajattomasti, kunhan muuttaa kuvat alle 2048 pikselin kokoon ja videot alle 100 megatavuun.

Lisäosia en löydä hakemallakaan ja teemoihin ei huku, kun annetaan valita niistä muutamista. Blogger on tavallaan mielenrauha-automaatti. En ollut koskaan näin onnellinen bloggaaja, vielä jos tämä netti toimisi. Elisalle hyvän internetin toimittaminen langattomasti on hyvin vaikeaa. Pitäisi olla 21 megaa, silti asiat kestävät ikuisuuden. Sivustot takkuavat, kuvien lataus ontuu, ja videot pätkivät joka välissä. Mitä tällaisella netillä tekee? Kaiken lisäksi Elisan 3G+-netti maksaa vain 14,90 euroa kuukaudessa!

Enkä tiedä mitä tästäkään tulee. Kyllästyn mahdollisesti joskus tähän blogiin, mutta aika näyttää onko sitä enää kymmenen vuoden kuluttua. Jos on, tuskin enää silloin kannata lopettaa. Silloin olisi nettikin parempi, koputtaa puuta. Jos sitä toimivaa nettiä ei saisi pian Elisalta, menen DNA:lta kysymään, näin yksinkertaista. Mikään pitkäaikainen asiakkuus ei enää painele silloin, kun on kyse toimivasta netistä. Olisi kivempaa bloggaajana, jos ei olisi tarvinnut tätä merkintää julkaistaessa odotella kuuluvuutta.

Mitä saat blogini välityksellä jo tänään tai huomenna?

Nasevasta kuvasta huolimatta en ole loikkari Pohjois-Koreasta, mutta synnyin vastaavaan maahan, ja se oli Neuvostoliitto. Vaikka ollessani pieni, kaikki merkit viittasivat suureen Venäjään, mikään ei ollut muuttunut. Ei ainakaan mummon mukaan, vaikka Perestroika oli tarpeen tehdä. Kotimaatani kannatti varoa, sitä ei esimerkiksi saanut kritisoida, ja erilaisena olemista leimattiin jo. Tällä hetkellä Suomessa minulla on paljon vapaa-aikaa, ja katselen todella suuresti dokumenttejasi Pohjois-Koreasta. Miksi?

Pohjois-Korea vastaa maata, johon olen syntynyt, eikä Neuvostoliitto tule katoamaan Venäjältä ikinä. Pystyn tarjoamaan blogini kautta jonkun verran tietoa Venäjällä varttumisesta ja siitä, miten ihmeessä pääsin livahtamaan sieltä Suomeen. Luulen, että moni muu venäläinen ainoastaan unelmoi siitä. Se oli suoranainen lottovoitto, että pääsin tänne muuttamaan, ja voin ilmaista rehellisen mielipiteeni tuosta maasta nimeltään Venäjä. Onneksi täällä saat niin tehdä, mutta yritä vastustaa Putinia siellä, kuulisi.

Vaikka olen syntynyt Venäjällä, kävin siellä viimeistä kertaa 15-vuotiaana, eikä paluuta ole. En uskalla mennä sinne, koska pelkään kaikkein eniten sitä, että tulen siellä pidätetyksi. Mielipiteeni kotimaasta ei ole hyvä. Kotimaani on hyvin sulkeutunut, siellä on aina absoluuttista köyhyyttä ja korruptoitunutta johtoa löytyy kaikkialta. Venäläinen maaseutu, miten sen nyt nätisti sanoisi, on tehty kuolemaan. Niin. Harovskin alueella: missä mummoni asustaa, ovat koulut niinkin vanhoja, että siellä on kaikki hyvin.

Pohjois-Koreassa ei ole vieläkään vapautta

Lapset kävelevät päivittäin kouluunsa, joka on rakennettu Neuvostoliiton aikana, ja koulun kyljessä on muutama vanhan ajan nähtävyys. Erään koulun kyljessä olisi Neuvostoliiton vaakuna. Näitä lisää, siinä maassa on niin paljon köyhyyttä, että edes kouluja ei saada nykyaikaan. Maaseudullasi näitä on paljon, Neuvostoliiton rippeitä on kaikkialla. Puhutaan aina Venäjästä, mutta todellisuudessa nyt ihannoidaan vanhaa, ja Neuvostoliiton aikaan pääsee helposti matkustamalla pois kaupunkialueilta. Kokeilet, joo.

Moni venäläinen ajattelee edelleen, että Neuvostoliiton aikanasi kaikki oli paremmin, enkä oikein osaa sanoa siitä mitään. En nimittäin elänyt oikeaa Neuvostoliittoa, sillä synnyin tänne ennen Perestroikaa. Silti vaikka kuinka kouluja kävin myöhemmin, meille opetettiin aina siitä, että vihollinen asuu muissa maissa, ei koskaan siellä. Johtoa vastaan ei mielellään saanut ääntään korottaa. Enkä ikinä uskaltanut, tuli nimittäin seuraamuksia, ja Venäjän piti olla vapaa maa. Perhelounaalla asioitamme puitiin aina.

Joskus 90-luvulla koin, että Venäjällä sai asua melko vapaasti, mutta meno tänään on toista luokkaa. Sinulla on olevinaan jotain vapautta, mutta kannattaa silti varoa mitä sanot. Tästä syystä en uskaltaisi matkustaa Venäjälle, en ainakaan tässä enää. Tiedä vaikka joku Duumasta tätäkin nyt lukee. Te ette nyt hoida maan asioita niin kuin kuuluu, politiikka siellä on ihan uskomaton vitsi. Jos 90-luvullasi töllössä oli edes joku yksityinen kanava, niin tähän päivään mennessä ne kaikki on jo ajettu alas, demokratia!

Lapsuuden köyhyys on muistoissa, mutta nyt voit elää

Lapsuudesta mainitsen vielä sen verran, että kun olin 10-vuotias, asuin Vologdan kaupungissasi. Se oli ihan uskomaton kaupunki. Putin oli tulossa vierailulle, niin siellä alettiin vetämään uutta asfalttia taas ja hyvin pitkästä aikaa. Tiemerkinnät maalattiin, ja kun Putin tästä lähti, niin sieltä ei taas tapahtunut vuosiin. Paikkojen annettiin rapistua ihan kunnolla. Siinä vaiheessa tiesin, että tämä maa on ihan vitsi. Tehdään vasta, kun Putin on tulossa, muuten kaikki saa jäädä näivettymään ja rahat omaan taskuun.

Suomessa korruptio saattaa olla piilotettua, mutta täällä voi sentään asua paremmin. Olen tyytyväinen elämään täällä, vaikka asiat olisivat voineet mennä paremminkin, esimerkiksi suomalainen maaseutu ei ole juuri Venäjää parempi. Tiestö on usein täälläkin karseassa kunnossa. Mihin nämä rahat menevät, joita teiltä autoilijoilta otetaan? Suomessa ei ole sentään sitä köyhyyttä, jota siellä koin, ja tässä olikin yksi syy avata blogi. Haluaisin vaurastua, mutta myös matkailu Saksaan kiinnostaa, miksi ihmeessä?

Pystyisi tarjoamaan lukijoilleni todennäköisesti erilaisia näkemyksiä. Jos sinua kiinnostaa erilaisuus, tulet täältä löytämään sitä, en ole nimittäin ihan tavallinen ihminen. Venäjällä asumiseni opetti usein, koulussa käytiin ilman Adidasta, puhelinta ei saanut nyt itkemälläkään. Silloin niihin olikin varaa vain rikkailla, eli ei varsinkaan minun äidillä, ja opin jo lapsuudessa nuukailemaan. Lapsena en ole nähnyt mitään, hyvä jos kerran kesässä oli varaa mummolaan päästä. Unelmoin aina, mutta kotona on kiva.

Haluan nähdä luontoa ennen tavaroita

Muutin vuoden 2012 aikana Pirkkalaan, eli sain haalittua 40 neliömetrin asuntoon liikaa tavaraa. Tästä lähden bloggaamaan pian, koska tarkoitus on löytää keino, jolla museosta parhaiten eroon pääset. Luit jo, että unelmoin matkustamisesta, koska en ole ikinä nähnyt mitään, lapsena. Arjessa on biisitoiveita, vaurastumisesta, kenties aivan ensimmäisestä säästötilistä tuhansilla euroilla. Enkä usko onnistuvani, jos matkailustasi tulee addiktio, nyt on oikeasti päässyt vanhempien ulkomaan matkoja seuraamaan.

Tuntuu, että kumpikin sai vakaat työt, niin siellä jo nähdään maailmaa. Ostetaan omakotitaloja. Auton on oltava aiempaa uudempi, vaikka ei siinä vanhassakaan mitään vikaa ollut. Samalla tiedän kuitenkin sinua enemmän kuinka he pärjäävät elämässä. Velkaa ei ole matkoihin, mutta asuntovelka herättää jo töihin. Olen vielä aika nuori ja mietin koko ajan sitä, olisiko tämä sitä elämää, jota itse haluaisin elää? Minusta tuntuu, että mikään ei tässä elämässä houkuttele minua. Kokeilen joskus Saksan matkaani.

Tiedän, että asuntovelkaa en tule perustamaan. En edes perhettä. Jos haluat lukea vain enemmän, niin kannattaa jättää blogini sen vuoksi seurantaan. Toivon eläväni joskus normaalia elämää, jossa minun ei tarvitsisi ylläpitää järjetöntä kulutusjuhlaanne. Hankin jatkuvasti turhaa tavaraa, ja kadun sitäkin jo seuraavana päivänä. Avattuja ostoksia, joita ei kauppaan enää pysty viemään. Älypuhelimessa on SIM asennettu, ja nappikuulokkeita on jo kokeiltu, vaikka eipä niissä nykyisissäkään mitään vikaa ollut.

Yhteenveto: ei enää 13-vuotias, mutta blogi-into löytyi

Mikäli alusta on helppokäyttöinen ja täysin automatisoitu, jää enemmän aikaa ja energiaa itse asiaan, eli kauniiden merkintöjen säännölliseen kirjoittamiseen. Tietokone saisi olla vähän parempi, mutta se ei ole vielä hankintalistalla kovin ajankohtainen. Joskus vielä ostan sen, jotta maailmani olisi parempi paikka. Vaikka en olekaan enää 13-vuotias, minussa on 13-vuotiaan energia. Pyöräilen läpi kesän, enkä ole busseissa paljoa istunut. Kesäisin teen jopa kauppareissut pyörällä, ja säästän rahaa ilman kiesiä.

Ennen vuotta 2007 pidin pienimuotoista kotisivua Freewebsissä, joka myöhemmin hakkeroitiin, näin sain aloittaa blogin kotimaiseen blogipalveluun. Siitä blogi- ja kirjoitusinto alkoi vain kasvaa ja tilanne tänään on se, etten voi edes lopettaa. Bloggaamisesta on tullut oma elämäntapa ja suurempi harrastus. Harrastus, jota ilman en voisi elää. Blogillani toivon saavani aikaan keskustelua ja olisi ihanaa, jos joku lähettäisi myös kommentteja merkintöihin, niin keskustelu tulee mahdolliseksi lukijoitteni kanssa.

Kommentit ovat mielekkäitä, ja sähköpostia voi laittaa. Kerron vielä valehtelematta sen, että olen siis introverttisi. Äärimmäisen arka ihminen, jota on koko yläaste kiusattu joka päivä, todella ujo nuori. En hirveästi puhu, mutta kirjoittaminen onnistuu vähän paremmin. Sen takia ette minua YouTubessa näe, bloggaaminen on se juttu. Jos joskus pääset minut tapaamaan ihan oikeassa elämässä, älähän koskaan hämmästy jos en ensimmäiseksi vaikuta kovin kiinnostuneelta, yrität uudestaan ja niin juttu luistaa!

Kiinnostuin internetistä noin 13-vuotiaana, kun isä hankki kannettavan tietokoneen pöydälle. Löysin pian hakukoneella blogipalvelun, johon olin perustanut ensimmäisen blogini vuoden kuluttua. Alkuun halusin tehdä ilmaiset kotisivut, mutta koska kotisivu ei vastannut odotuksia, päätin aloittaa blogin jo Tesoman koulussa. Koin, että WordPress antoi enemmän tilaa ajatuksille, kirjoittaminen olisi helppoa. Enää en halua sitä WordPressiä, jotta voin keskittyä olennaiseen, kirjoittamiseen vain 23-vuotiaana.

Aiheina voisivat olla maastopyöräily, minimalismi, budjetointi, kulutuksen vähentäminen sekä ennen muuta bloggaaminen elektronisesta tanssimusiikista. Haluan elää minimalistista, tavaratonta ja ehkä stressitöntä elämää, mutta minulla on edelleen liian paljon tavaraa ja liian vähän aikaa tehdä mitään.

Tanssilattia on nyt joka tapauksessa julistettu virallisesti avatuksi! Onnea uudelle blogille 😀

Tämä albumi soi vähän aikaa sitten lempääläläisessä metsässä, ja sitten perustin jo blogin!