Täydellinen pyöräilyretki Takamaalle

Ylöjärven kaupunki ei olekaan vain pikkupala ihanaa keskustaa. Ahkera pyöräilijä tutustui keskustan upeiden maisemieni ohessa myös maaseutuuni — siellä suurinta tilaa riittää varmasti niin elämästäsi nauttimiseen kuin vaikkapa leivonnaisten naposteluun Takamaan kylän rauhallisella uimarannallani. Eikä tässä vielä kaikki, metsän läpi kulkee maailman ihanin pätkä Metsäkylään aina Julkujärvelle asti. Ennen sitä palaamme kuitenkin asiassa takaisin Takamaalle, Suomen ehkä maittavampaan kylään.

Miksi kukaan lähtisi sinne? Thaimaassa voin kulutella vähän rahaakin. Minua ei tuo kiinnosta ikinä, matkustaminen ei ole minun juttu. Sen sijaan matkailusi Suomessa on ihan parasta. Kuka voipi sanoa, ettei täällä olisi mitään nähtävää? Kerrasta toiseen tapaan toinen toistaan kauniimpia pikku kyliäni ja kaikkialla en ole vielä ehtinyt edes piipahtamaan. Antakaa aikaa, minä tulen! Työsi rajoittaa elämääni reippaasti. En voi lähteä matkalle silloin kun haluan. Miksi et säästäisi hieman rahoja vapauteenne?

Samaan aikaan lukuisat suomalaiset lähtivät paskaa elämää pakoon Helsinki-Vantaan lentokentillesi. Eurooppaan, Aasiaan, ihan kaikkialle muuallekin, vaikka lentoja on Pirkkalastakin. Tampereen seudun joukkoliikenteessä kärrätään naama peruslukemilla isoa matkalaukkua, vain yhden viikon ilon vuoksi, jotta voidaan palata takaisin kuormittavaan työsuhteeseen kuukausiksi seuraavaan lomaan. Enkö tiedä mitä ne niissä kärrää, se onkin vain viikko ulkomailla! Pitäisi pärjätä viikon vähemmälläkin tavaralla.

Prioriteetit hukassa? Vanhemmat lähtivät ulkomaille ja maksoivat siitä 499 euroa: henkilöä kohti. En tiedä, mutta en halunnut tulla mukaan. Ulkomaat eivät minua oikein kiinnosta, sitä paitsi kaksi vuotta sitten sinulle oli tärkeämpää saada uusi maastopyörä romusi tilalle, kuin nähdä Turkkia. Pyörä maksoi 399 euroa, joten sadalla eurolla pääsin varustelemaan uutta pyörääni esim. lokasuojilla ja valoilla. Nyt, kysy itseltäsi mikä on kaikkein olennaisinta: viikon matkanne Turkkiin vai vuosikymmen pyöräilyä?

Omalla maastopyörällä, pääseekin Takamaalle, Metsäkylään tai vaikka Valkeakoskellekin. Halutessaan vaikka joka päivä. Halusi yllättää itseäsi alkavalla kesällä ja pyöräilin itseni huippukuntoon musiikkia kuunnellen.

Teen näitä reissuja aika usein, joskus ihan vitsinä heitän kohteita, ja pikkuhiljaa toteuttelen ne. Nyt on vuorossa Takamaan kylä, Ylöjärvellä. Reissusi ei ole pitkä, mutta nuo vesipullot ja välipalat matkaan!

Soppeenmäelläkö on edullinen Lidl, jossa välipalan ostaminen ei vaadi sentään ihan pankkilainaa.

Blogi juuri sitä varten on perustettu internetiin, luepa

Perustin silloin blogini juuri tämän takia. Haluaisi kirjoittaa matkoistani ja jakaa kuvia näistä. Toki muustakin olen kirjoittanut siinä sivussa. Pian tätä on tehty jo vuoden ja lukijoita on kyllä tilastojeni mukaan jonkun verran. Silti, en tunne mitään tarvetta suureen suosiooni, teen pääasiassa tätä blogia itselleni — jotta voisin muistella menneitä. Ja siinä sivussa on mukavaa, jos joku tästä vielä lukeekin. Lukijoita on tilastojen jonkun verran. Ehkä tulit lukemaan Takamaasta (suosittelen vierailemaan)!

Tämänpäiväisestä matkasta eniten mieleeni jäivät maaseudun ihanat maisemat, ahkerat kilometrit vastatuuleen ja paljon hyvää musiikkia kannustimena. Ilman, en varmaan pyöräilisi puoliakaan. Silti, tämä on minusta parempaa kuin autoilusi ostoskeskukseen rahoja kuluttamaan, tässä sentään nautit maisemista ja kulutat kaloreita — paljon hyödyllisempää ja rahaakin säästyy. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan jaksa pyöräillä viittä kilometriä. Kuluttamalla kaloreita säästät rahoja ja nostat kuntoa.

Takamaan maisema, se tunnelma, teki tänään päivästäni the päivän. Tulisin kylätielle tervetulleena varmasti myös uudelleen. Pyöräilyssäni on jotain. Tämä saa palaamaan varmasti pyörän selkään aina uudelleen ja uudelleen. Lidlistä aiemmin ostetut pyöräilyvaatteet olivatkin hyviä — niissä oli mukava tehdä näinkin pitkä lenkki. Tavallisiin vaatteisiin verrattuna ajosi oli paljon mukavampi ja keveämpi. Siitä on hyväksi aloittaa varsinainen kesäni. Kyllä! Jätä yksi autokerta väliin ja lähde pyöräilemään!

Takamaan kylässäsi on melko ihanaa

Se päiväsi ei ole enää kaukana, kun lähden Sastamalaan, Kiimajärven kylään. Tämä reissusi oli vasta  harjoitteluita: pääsenkö edes 50 kilometriä. Kyllähän pääsin ja tuntui siltä, että menisi toisetkin vielä! Siispä erittäin hyvä uutinen, näin tulevia ajatellen — kyllä se Kiimajärvi vielä eteeni tulee. Niin, minun myös piti käydä Suodenniemessä pitkään. Sastamalassako sekin. Siihenkin tulen kesällä vierailemaan. Oikeastaan joo, aika monta kohdetta, Stormi kanssa. Missä vaiheessa ehtisi lentää vaikka Turkkiini?

Sinusta onkin jo pitkään tuntunut, että ihmisillä taitaa olla liikaa rahaa, koska aina ostetaan Finnairin lentoja ja lukuisia aurinkomatkoja. Työtä, josta ei pidä, on päästävä pakoon. Omassa ajatusmaailmassa työ vaihdetaan sellaiseen, josta pidetään tai sitten opitaan arvostamaan työtä kuin työtä, ilman kalliita kulutusjuhlia maailmalla. Elämää ei pidäkään elää holtittomasti velaksi, ja Takamaan kylätunnelmasta nauttiminen ei juuri kaupan lenkkareita enempää maksa, välipalat vaikkapa kylmälaukussa mukaan.

Suomessa masennus- ja ahdistuneisuustilastot loistavat. Vaikea sanoa mistä tämä johtuupi, mutta ei fiilistä ainakaan kalleilla lennoilla helpoteta. Kivasta viikosta saapuva lasku Bank Norwegianin luotolle masentaa, ahdistaa sekä vie pahimmillaan työmotivaationi. Kuinka monta työtä pitäisi oikein olla, että selviän? Täytyikö tehdä ylitöitäsi? Minulla on teille ratkaisut. Nauttikaa suomalaisuudesta, olkaa aitoja suomalaisia ja toimikaa sen mukaan. Suomiloma on järeällä maastopolkupyörällänne upeimmillaan!

Uskonko, että maastopyörän huoltaminen kannattaisi

Vaikka maastopyöräsi ei ole kovin vanha, se vaatii huoltoa. Se on myös takuun ehto. Yleensä rungolle takuuta on viisi vuotta ja osille kaksikin. Jos tukijalka menee rikki alle kahdessa vuodessa, tarvikejalka menee myyjän piikkiin. Siitä harva jaksoi valittaa, mutta hajottuja osia ei todellakaan pidä maksaa itse. Takuu ei kuitenkaan yleensä koske normaalikäytössä kuluvia osia, kuten ketjuja, polkimia ja vaijereita. Vein pyörän huoltoonne ensimmäistä kertaa Pirkkalan Pyörähuoltoon ja palvelu: se oli todella hyvää!

Sanoikin yrittäjälle, että ei tarvitse mihinkään muualle pyörää edes viedä. Kotikunnasta löytyy! Ainoa miinus, että pyörähuolloissa kestää monesti viikon tai parikin, joten yrittäjä tarvitsisi todennäköisesti jonkunlaisen varauskalenterin. Silloin voisi tietää paremmin minä päivänä huolto tehdään. Nyt saanet kuulla hyvin epämääräisen arvion, koska huollettavia polkupyöriä saattaa olla piha täynnä. Se voisikin kiinnostaa myös näitä pitkäkyntisiä, sillä huollon säilytystilat ovat aina rajallisia tuosta muuallakin.

Miellyttävintä tässä huollossa on se, että se on kohtuuhintaista ja kestää hintavertailun. Tampereella on isompia pyöräpajoja, mutta mitä maksaa pyörän vieminen sinne tai hakeminen sieltä? Aikaa, rahaa ja vaivaa. Nyt vien pyörän taluttaen pyörähuoltoon ja haen aamulenkillä. Huollossa miellytti erityisesti se, että markettipyöriä on huollettu yllättävän hyvin. Jos joku osa on hajonnut, se on vaihdettu yleensä kysymättä parempilaatuiseen. Näin sait fillaristasi arvokkaamman, jos aiot pistää tuon myyntiinkin.

Oman fillarin vakihuoltoasema Pirkkalassa

Minun periaate on, että en hanki yli 500 euron maastopyörää ikinä. Kunnolliset merkkipyörät tonnin hintaluokassani kiinnostavat lähinnä varkaita. Kukaan varas ei edes katso omaa pyörääni, sillä siitä ei todennäköisesti saa paljosti myymällä. Muista kuitenkin, että fillarin tai auton arvo laskee saman tien, kun ajat sen liikkeestä ulos. Käytän vain runkolukkoja, koska minulla ei ole Konaa tai muuta arvokasta. Moni haukkuu markettipyöriä, vaikka parhaalla huollolla niillä ajaa ilman mitään vikaa vielä pitkään.

Kyse on enimmäkseen ajajista, eikä niinkään pyöristänne, tuon olivat myös ammatikseen pyöräilevät todenneet. He ostivat Walmartista arjen halvimman mahdollisen maastopyöräni, jota he eivät saaneet epäkuntoon edes stunteilla, hypyillä ja vaativimmissa maastoissa. Lopuksi pyöriä lahjoitettiin lapsille. Omastakaan mielestä se kuvitelmasi, että kalliimmalla maastopyörällä olisit parempia kuskeja, ei pidä myöskään paikkaansa. Paahdan itsekin Lempäälän ja Pirkkalan metsissä kuin viimeistä päivää tällä!

On kirjaimellisesti Hobby Hallin halvin 29-tuumainen maastopyörä. Jos ajat sillä 2023, niin kyseinen hankinta tulee todellakin maksamaan itseänsä takaisin moninkertaisesti. Tällä hetkellä etujousitus on koko ajan töissä, koska Pirkkalan kyläteillä kuoppia ja elämyksiä riittää. Lempäälän metsissäni on niin paljon kivikkoista polkua, että etujousitus haarukassa hakkaa tästä taukoamatta! Tärkeintä on se, että säästät koko ajan rahaa ilman autoja. Huollot hoitaa yli puolet halvemmalla mitä Nyssen vuosilippu.

Seuraavana viikolla, huolletulla maastopyörällä kyliin

Ole varma siitä, että pyöräilyinto ei katoa maailmalta mihinkään. Ei edes, vaikka tulet blogiini joskus toisten. Ei kiirettä, tulepa vaikka vuoden 2023 aikana huomataksesi sen, että olen edelleen autottomia, poljen metsässäsi ja joskus asfalttia, seuraavaan kilometriin. Listalla on monia paikkoja, yksi niistä on ehdottomasti Valkeakoski, siellä tulen polkemaan Pirkkalasta asti lähivuosina ja sitten kerranko vielä. Ainakin. Vuoden 2023 aikana poljen viimeistään Pirkkalastasi aina Loimaallekin asti, 111 kilometriä.

Etkä tule polkemaan tylsiä pääteitä, haluan nähdä mitä omituisempia kyläteitä. Saa veikata, mutta se etujousitus tulee huutamaan varmuudella miltei taukoamatta. Rengasrikkojani et ole kuitenkaan vielä kokenut näilläkään matkoilla, sillä nuuka ei säästä sentään laadusta. Renkaita ostetaan Schwalbelta ja niissä on markkinoiden paras pistosuojaus. Jos uuden pyörän mukana tulee joku muu rengas, se tietty käytetään aivan sileäksi eka, ennen kuin panostetaan parempaan ulkorenkaaseen pistosuojauksilla.

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että maastopyörä on yleensä raskas polkea. Jos poljetkin enemmän metsikössä kuin maanteilläni, maastopyörä voi olla parempi hankinta. Muussa tapauksessa valitsisin sen maantiepyörän. Kaupunkipolkemisiin riittäisi tavallinen Jopo. Hyvin moni omistaisi useita pyöriä, yksi maastoon ja toinen maanteille. Se on minusta turhaa, koska olen tehnyt useita reissuja maanteitä myös maastopyörällä. Kilpailijani ohittelevat, sinun on raskas polkea. Vastapainoksi näet maisemia.

Kylään voisit mennä koukuttavaa reittiä

Pidän monen pyöräni omistamista hankalana, sillä niitä tulee huoltaa: vuosittain. Se voi olla kallista, eikä kenenkään säilytystila riittäisi ulkovarastossa useammalle pyörälleni. Minimalistina tulee tietysti ajateltua sitäkin, että kun varastossa on vain yksi pyörä, päätös on tehtävä nopeimmillaan sekunnissa. Mitä pohdittavaa siinä muka enää olisi, kun ajettavia pyörävaihtoehtoja olisi enää yksi? Maastopyöräsi on elämäni suola, se vie sellaisiin paikkoihin, joita autoilijat eivät tule näkemään elinaikanansakaan.

Suosittelen tekemään perushuollon pyöräliikkeessäsi heti kauden päätyttyä, joulukuussa. Talvisin en fillarilla enää polje, koska poljettavaa ei talvella ole. Kauppareissut hoidan bussilla. Laiska ihminen, se vaikuttaa myös, en jaksaisi vaihtaa renkaita talvirenkaisiin vain kolmen hassun kuukauden tähden. Ne talvirenkaat pitääkin hankkia, eikä polkupyörän runkosi tykkää talven tiekunnossapidoista. Suola, jota teille laitetaan älyttömiä määriä on satavarmasti haitallista myös autollesi. Fillarini sai levätä hetken.

Suola on talvisin niin polkupyörille kuin autoille myrkkyä, se saa metallin ruostumaan. Suojelet siinä rakasta kulkupeliäsi ja siirrytkö julkisiin! Pitää kuitenkin aina muistaa, että pääset fillaroimaan tuosta huolimatta suurimman osani vuodesta. Laskin, että se tulee paljon halvemmaksi kuin loputon autoilu. Halvemmaksi kuin julkinen liikenne. Jos satulaan hyppään, unohtuvat elämän suruni. Tanssimusiikki. Se on kaiken lisäksi kuin polttonestettä, voin pyöräillä vaikka tyhjälläkin mahalla kilometrikaupalla!

Poljen ilman draamaa, polttoaineen hinta ei kiinnosta

Kesäkuussa 2013 ostin elämäni ensimmäisen 29"-maastopyörän ja hurahdin asiaan saman tien. Tuli lapsuus mieleen, kun poljit tavallisella pyörällä kyläteitä mummolta ja toiselta vanhemmaltakin salaa. Hainko ihan lapsesta asti adrenaliinia rivakoista ajoista, joten mummosi ihmetteli usein mitenkä ei se fillari kestä. Venäjällä pyöräily ei ollut mukavinta puuhaa, koska kylätiet olivat karmeassa kunnossani. Silti poljin kovaa seuraavaan, sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan kyläänne, mutta rahaa ei ollut ikinä.

Mummo osti jäätelöä vain kauppa-autoista, koska lähimpään kauppaan oli yli 20 kilometriä. Köyhyys oli voimissaan, koska tällöin 90-luvulla taskurahaa ei ollut kenelläkään. Se opetti olennaisen, mummo teki tukevat ruisleivät ja haudutti parhaat teet samovaarista, jotta pääsi fillarin kyytiin. Hän ei osannut arvata sitä, että katoan kotikylältä muutaman kylän päähän. Nälkää saatoit tuntea jo parissa tunnissa, mutta onneksi venäläiset mummot olivat ystävällisiä ja tekivät teetä sekä tarjosivat pullaa hetkessä.

Yhdellä kylälläsi iski jano, joten kysyin paikalliselta mummolta voiko tästä vesikaivosta nostaa vettä? "Ei tarvitse kysyä, nostatko sangon ylös ja kaadat pulloon!", mummo sanoi 9-vuotiaalle. Jano hävisi ja mummo oli kovasti mielissään venäläisestä maaseudusta puhtailla kaivovesilläni. Mummo ei tokikaan jättänyt paikkaa vielä, sillä hän poti selkävaivoja ja pyysi pari ämpärillistä kotiin asti. "Hanavesi kuule, vain kaupunkilainen tarvitsee sitä!", mummo naurahti. Samalla hän pyysi toista tarkistamaan ilmat.

Nokian maastopyöräilypolkuja, koeajat

Minulla ei ollut taskurahaa, mutta sai olennaisen. Elämyksen tavallisella pyörällä. Sopivassa iässäkin. Noin 9-vuotiaana, 10-vuotiaana heitin kuulemma parvekkeeltasi itselleni turhia leluja seitsemänneltä kerrokselta. Usko, että minusta tuli minimalisti ja nuuka lapsuudesta. Ole valmis elämään vähemmällä jo tuolloin. Pyöräkin hajosi aikanaan, huonokuntoisiin kyläteihin, joten Suomeen muutettuani halusin jotain laadukkaampaa. Sai tavallisen jäykkäpyörän, mutta kun muutin Pirkkalaan, ei miettinyt asiaa.

Osti maastopyörän suoraan. Se maksoi 399 euroa, mutta se normaalihinta oli 499 euroa. Pirkkalassa, ja varmaan muuallakin, on välillä todella huonokuntoisia teitä. Siksi maastopyörä etujousituksellanne. Toisinaan mietin miten kauan nykyisellä maastopyörälläni voisit kulkea, mutta netistä luin juttujanne. Joku sanoi, että alumiinirunko väsyy käytössä. Se alkaa tapahtua kun runko on yli viisi vuotta. Jos tästä pyörä pääsee joskus kymmenvuotiaaksi, se saattaa tuntua kovin huteralta ajolla. Moni vaihtaa silloin.

Alumiinirunko voi kestää joskus pidempäänkin, jotkut ovat maastopyöräilleet jopa 20 vuotta samoilla pyörillä, mutta ennen sitä haarukan etujousitus tulee menettämään tehot ja kuopilla polkeminen alkaa tuntua mahdottomalta. Saat nähdä milloin on omin vuoro vaihtaa uusiin pyöriin. Eivät ainakaan paljoa maksa, ja toisin kuin autoilussa, vaihtaisin pyörän varmaankin tarjouksista samaan 399 euron hintaan sitten aikanaan. Käteisrahallani, eikä tarvitse vaihtaa käytettyyn menopeliin velaksi, kuten autoilijat.

Yhteenveto: maastopyöräni on vasta alle kaksi vuotta!

Nauti pyöräilystä suunnattomasti. Nautin siitä ennen muuta siksi, koska 90-luvun lamassa kellään ei ollut varaa korjata rikki mennyttä pyörääni. Olin vuosiani ilman. Usko pois, sain pyöräni takaisin vasta Suomessa. Silloinkin poljin sillä pyörällä leipäjonooni, jotta perhe sai leivät pöytään. Lappeenrannassa poljettavaa riitti aina Saimaan maisemille, ja meni aikataulun mukaan. Vähän niin kuin Paunun bussit, Marian aukiolla piti olla viimeistään 14.14. Säädit aikataulujanne, jos et kerennyt tai muutit reittejäsi.

Joskus polki Venäjän rajallekin. En vain ole koskaan ymmärtänyt mikä autoiluissa vetoaa ihmisiin. Se on kallista, se ei palkitse kunnolla, eikä anna loputonta adrenaliinia toisin kuin tauoton etujousitus. Se vain hakkaa, kun poljet esimerkiksi Pirkkalani yksityistiellä, Keskisentiellä viittä kymppiä: alamäkeen. Sinulla on maastopyörä alla, joka ei vieläkään ole väsynyt, joten suotta väistelet kuoppia tai kiviä. Voisi sanoa todellakin sen, että alumiinirunko ei rikki mene, ei edes Hobby Hallin halvimmassa vehkeessä.

Tämä on ainoa harrastukseni, en pidä mistään muusta harrastuksesta tämän ja kävelyn ohella. Vähän kuin tanssimusiikissa, pyhitän kokonaisen elämäni bassoille ja maastopyöräilyllä. Mitä voimakkaampi bassolinja, sitä lujemmin poljetaan, vaikka mahassa kurnisi. Takamaalla ei kuitenkaan kannata polkea lujaa, koska kylässä on oikoreittisi Metsäkylään metsäisiä polkuja pitkin. Ylöjärvi onkin varmaan ainoa kaupunki, jossa kunnollisen metsäpaahdon jälkeen voisi istahtaa penkille keskellä kauneinta metsää.

Joskus toivon, että metsässä olisi penkkejä muuallakin! Hienoa, Ylöjärvi. Eikä siinä vielä kaikki, siellä on nykyään kokonaisen metsäisä kuntokeskus Julkujärvelle päin. Jos ei fillarikaan riitä, niin tästä saat vielä lisää liikettä ja paino laskee! Monia laitteita tehotreeniin, ei onnistunutkaan pyöräilyni tunnissa. Takamaalla löysin nopeasti rannan, sen ainoan ystäväni kanssa. Hän lomaili Takamaan uimarannalla, jossa söit evästä, joit limsaa ja pakotti maastopyörän liikkeelle. Etujousitus huusi taas taukoamatta.

Parasta kylässä on se, että siellä osataan ottaa rennosti. Mummoakaan näkynyt keskipäivällä. Monin paikoin omalla seudullani liikehdintää on koko ajan ja autoja ajelee senkin edestä. Kuka töihin ja kuka ostoskeskuksiin. Kylässäsi on kuitenkin jo kaikkea: eikä kukaan kaivannut näköjään mitään muuta.

Sinullekin riitti vain se pienin tauko maastopyöräni kanssa ja DJ Gollum Remix järven laiturilla.