Kuka kysyi, miksi olen minimalisti? Tässä vastaus

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN :: MINIMALISMI :: VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN
Minimalismi on elämä. Vähemmän on enemmän

Minimalismin tie vei minut paremman elämän luokse, ilman kalliita pikalainoja. Kaikki alkoi siitä, kun muutin omilleni pieneen opiskelija-asuntoon. Siellä vain yhteen huoneeseen ei mahtunut paljoa, joten huoneen ainoa kaappi täyttyi nopeasti tavarasta joka tuntui tärkeältä jo vuosien ajan. Mukaan mahtui niin imuri, seksilelu kuin pyyhkeitä ja vuodevaatteita. Silti, oli täysin uskomatonta miten paljon turhaa lopulta omistin, koska poismuutossa isännöitsijä tarjosi mahdollisuutta luopua turhasta tavarasta.

Aiemmin opiskelut päättyivät, ja aika muuttaa vuoden kuluttua sen jälkeen, samalla kun isännöitsijä tiedotti pakollisesta muutosta. Asunnot menevät remonttiin, joten hän laittaa pihalle isoja kontteja romulle. Olin tottunut elämään häkissä muiden kanssa ja entistä suurempi asunto makuuhuoneella tuntui varsin houkuttelevalta. Itse asiassa olen salaa unelmoinut tällaisesta asunnosta, että saisin nukkua jääkaapin melulta rauhassa, sellaisen myös hauskasti sain, hakemalla väsymättömästi.

Isännöitsijälle kiitos, ravasin kyseisellä kontilla pitkään. Löytyi paljon turhaa, rikkinäistä tavaraa, että ravasin siellä tunnin ajan. Suurin osa ajasta meni kyllä arvioidessa sitä, tulenko koskaan sitä tavaraa tarvitsemaan. Kontti ei ole täällä ikuisesti, enkä enää asuisi paikassa viikon kuluttua. Luovuin ainakin konttorituolista, joka oli täynnä kulumia. Heitin huonoksi käyneen patjan, ja ostin uuteen asuntoon uuden. Isännöitsijä ei kuitenkaan pitänyt Toasin sänkyä romuna, joten sen sain napata mukaan.

Siitä huolimatta, että sain ottaa opiskelija-asuntolasta monia vietäviä asioita, silti huoneet tuntuivat määränpäässä tyhjiltä. Olin pakotettu kuluttamaan rahaa. Rahaa, jolla sain LED-lamppuja, valaisimia ja kaikkea muutakin. Halvalla ei saa hyvää, joten halusin panostaa asiaan kunnolla. Muutto on asia, josta ei varmastikaan kukaan pidä, siksi valitsin asunnon pitkään. Tässä samassa olohuoneessa olen edelleen. Vuosissa olen ehtinyt tutustua lenkkisaunaan ja naapureihin, lähiluontoon ehkäpä myös.
Olen luonteeltani säästäväinen minimalisti, tästä syystä omistan edelleen ikivanhan lastulevysängyn. Tosiasiassa sänky kaipaisi kyllä vaihtoa, mutta odotan viimeiseen asti tehdäkseni sen alennuksella.
Pyrin tuhlaamaan rahaa ja maata viisaasti. Jos päädyn ostamaan uuden sängyn, paremman, puoleen hintaan niin tulen varmasti käyttämään sitäkin vuosia. Jopa kymmenen vuotta ja tyylikkäästi.

Sänkyjä myydään aina, mutta onko sängylle tarvetta? Jotkut minimalistit nukkuvat patjalla!

Toasin sänky tarjoaa hyviä unia, isännöitsijän poismuuttolahja

Muuttoni oli pakollinen siksikin, että Toasin silloiset asunnot Peltolammilla menivät remonttiin ja niistä oli tarkoitus tehdä perheasuntoja. En saanut mitään tilalle, koska en enää opiskellut ja onneksi pitkän etsinnän jälkeen sain asunnon, mistä tämänkin jutun kirjoitan. Noin kuusi vuotta sitten tässä huoneessa oli tyhjää, minä ja esittelijä. Mietin jo silloin miten täyttäisin asunnon, että tyhjiä kohtia ei olisi. Halusin asua nimittäin kunnolla, niin kuin enemmistö asuu, tänäänkin ja ilman velkaa.

Virallisesti muutin asuntooni huhtikuun alussa, mutta sainpa avaimet haltuun jo maaliskuun lopussa, ymmärtäväisen vuokranantajan takia. Olisi turhaa muuttaa kahteen kertaan opiskelija-asuntolasta, koska jo samana päivänä piti palauttaa tutut avaimet ja välissä oli muistaakseni viikonloppu. En olisi saanut uusia avaimia pitkään aikaan, jos en olisi saanut niitä haltuuni jo maaliskuussa. Jo tämä ele teki minusta hyvän vuokralaisen, sillä asun tässä edelleen, ja olen ennen muuta tyytyväinen asukas.

Muutto kävi nopeasti, yhdellä pakettiautollisella peräkärryn kera, lisäksi lisäreissulla saatiin hoidettua lähinnä isot huonekalut. Asuntolan mennessä täysremonttiin, isännöitsijä kertoi että saa "varastaa" ihan kaiken mikä irti lähtee. Koska minulla ei ollut omaa sänkyä, otin sellaisen solustani nukkuen sillä edelleen. Unia näen tällä sängyllä jo kymmenen vuotta ja en oikeastaan edes tiedä, miten monta vuotta tällä on joku muu nukkunut ennen minua, kaikkine unineen joita en todellakaan onneksi tunne.

Lisäksi otin mukaan puisen ruokapöydän, mutta yksi sen jaloista meni vuoden kuluttua rikki. Jouduin ostamaan pian uuden, mutta alussa ei sentään tarvinnut, sillä ostosmahdollisuudet olivat rajallisia. Suosin muuten aina vanhan kierrätystä. Esimerkiksi molemmat sohvista ovat peräisin sukulaisilta, toiselle tarpeeton, on toiselle ilo. Muuttaessani olin mielissäni kaikesta uudesta, mutta silti tuhlasin rahaa täysin tarpeettomasti. Muutto olisi voinut mennä mielestäni toki vähän paremminkin.

Silloin tykkäsin palkita itseäni, kun asiat menivät hyvin. Sitä en tee enää, koska usein palkinnot ovat täysin turhia, ja näihin menee rahaa. Muuton jälkeen ostin rivitalon pihalle bistrosarjan. Se osoittautui hyödylliseksi ja datailen sillä edelleen aurinkoisissa maisemissa. Televisio osoittautui tarpeettomaksi ja olen luopunut siitä muutama vuosi sitten. Sain itse asiassa televisiotason sukulaisilta ja televisio oli jatkoa tälle episodille. Nyt en omista sitä tasoa enää, joka varasti mehevästi tarpeellista tilaa.

Olen oppinut sen, että vähemmän on enemmän, aina. Vaikka olen edistynyt minimalismin tiellä, polku ei ole koskaan valmis kulkea. Haluan tehdä kaiken paremmin kuin eilen. Haluan edetä elämässä.

Minimalismista en ole kuitenkaan kuullut sanaakaan muuttovuonna tai sen jälkeen.

Vuosien mittaan heräsin: "Onko juoksumatto ainoa tapa elää"

Muuton keskellä kiireet painoivat. Piti saada elämä alkuun, kattoon lamppuja, LED-polttimoin. Minun piti hommata se, mitä minulla ei ole koskaan ennen ollut, parhaat aineet ensimmäiseen kunnolliseen vuokrakotiin — vaikka palanen kerrallaan. Tein ihan hyviä hankintoja, mutta tein niitä paljon. Halusin pysyä perässä tavallisesta elämästä, mikroaaltouunille oli tarvetta, radiolle oli tarvetta, televisiolle oli tarvetta — koska muillakin näytti olevan tarvetta samoille asioille. Luulin jääväni näistä paitsi.

Myöhemmin mietin tätä kallista elämää, mihin oikein ajaudun, ruokapöydällä ja isolla televisiotasolla, DVD-soittimella ilman ainoatakaan DVD-levykettä, oli myös pöytätietokone, työpöytä, viisi eri tuolia ja varastossa lisääkin. Löysin minimalismin Leo Babautan blogista. Etsin Googlella tietoa miten saada elämä raiteilleen, kun tavara hallitsee sitä. Vuoden 2014 alkupuolella Tori.fi oli ylityöllistetty — myin tai lahjoitin kaiken minkä varastosta löysin. Jos esine on varastossa, se ei valitettavasti palvele.

Luovuin pian kaikesta turhasta. Tietokoneestakin, koska näytön kera se kulutti tolkuttomasti virtaa. Opiskelijoiden asuntolassa kaikki sähkö oli aina vuokraan kuuluvaa, joten en ole asiaa miettinyt sen suuremmin konetta hankkiessa. Hankin koneen jo silloin peruskäyttöön, en pelaamiseen, taikka edes editointiin. Tein tietysti monia huonoja hankintoja, joiden jälleenmyyntiarvo ei ole toki samanlainen jälkeenpäin, ja nyt olen todella tarkka kaikista hankinnoista — siksi tänään olen aito minimalisti.

En halua enää kuluttaa senttiäkään siihen, mikä on mainostajan mielestä hauskaa, tai kaverin luona näyttää herkulliselta. Mietin aina itseäni ennen hankintaa. Jos en tarvitse tavaraa, mainoksen sanoma ei sitä mielipidettä enää muuta. Katsoin myös aiempia tiliotteita pankissa, välillä tiettyjä summia meni 2011-2013 välillä Gigantin nettikauppaan esimerkiksi. Nytpä kun tarkemmin mietin, suurimman osan riveistä en edes tunnista, kysymys on aina sama — mitähän olin taas ostanut? En tiedä, olkoon.

Tavara ei jää todellakaan mieleen, mutta tavaraa silti pitää joskus olla. Sitä on nytkin, mutta se tavara ei omista enää minua, minä omistan tavaran asia kerrallaan. Minimalismi alkoi kunnolla Leo Babautan blogista, ja olen iloinen, että aikoinaan löysin sen. Nyt seuraan myös Joshua Beckerin minimalismista kertovaa blogia. Tämän avulla luovuin asioista lisää. Nyt minulla on enää ruokapöytä, koska se toimii myös työpöytänä, ja läppäri kuluttaa vähemmän virtaa. Säästän rahaa ja energiaa, mitä ihmettä?

Joskus ihmettelen ihmisiä, jotka kertovat koko ajan vähistä rahoista. Sitten tarjoudun analysoimaan budjettia, ja hyvin usein sellaista ei edes ole, vaan kaikki tulot tuhlataan Zalandossa tai muualla.

Jos haluat elää ilman velkaa, on sinun lopetettava kuluttaminen. Tällöin voit vaurastua heti.

Yhteenveto: muutto on hauska kokemus, mutta miksi turhaan

Vaikka muutto vaati kahden kerran Hiacea ja peräkärryä, poismuutto menisi sitten mukavasti yhdellä kumpaakin. Olen luopunut paljosta, kun taas yksin asuminen on opettanut selviytymään kaikesta. Olen minimalisti myös siksi, koska tunnen nyt olevani vapaa. Aiemmin tavarapaljous tuntui ahdistavalta, hieman painavalta kuormalta käsissäni, ja kipu ei lakannut koskaan. Paitsi nyt minimalismin kovalla aikakaudella. Olen vihdoin helpottunut, ja kotiin on hauska tulla joka päivä isoon viihtymiseen.

Vuokrakoti, joka tuntuu kuin omalta. Koti, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ymmärrän, että sinäkin saatat painia saman asian kanssa. Asioita on jo hankittu, ja luopua ei nyt vain kehtaa mistään. Annan vinkin. Menetettyä rahaa et saa kokonaisuudessaan takaisin, mutta jos toimit nyt, voit saada pankkiin edes jotain. Elämä on elämisen arvoista silloin, kun säästää kaikkein eniten alennuksilla, ostamatta jättäminen on alennusta parhaimmillaan — 100 prosenttia hinnasta pois aina kerrasta toiseen.

Muutto vuokrakotiin oli hauska kokemus. Vihdoin löysin elämäni tarkoituksen. Se ei ole shoppailua huonoina päivinä, vaan olemassa olevien asioiden arvostamista, sekä ihmissuhteiden ylläpitämistä väsymättömästi. Saunahetkiä naapurin kanssa lenkkisaunassa ei voi ostaa Stockmannilta. Kuntosalin pyörä ei korvaa oikeaa pyörää metsäisin maisemin. Sinä et ole kukaan muu, lakkaa kilpailemasta siitä kenellä on eniten. Velaton elämä on oikeaa elämää, ja sinulla on oikeus yhteen jo tänään. Nauti!

Tavaran ostamatta jättäminen ei ole vain ilmaista, se on melko vapauttavaa. Tämän jälkeen voit alkaa luopua vanhasta, saaden vähän tuottoa siitä, Tori.fi on mitä itse suosittelen sinulle. Joskus kannattaa koittaa Huuto.netiä, mikäli tavanomainen väylä ei johda tuloksiin. Jos en saa tavaraa myytyä kahdessa viikossa, lahjoitan sen, esimerkiksi Pirkkalan Kieppiin tai Lielahden Kierrätyskeskukseen. Äläpä tuhlaa liikaa aikaa myyntiin. Joskus voit tehdä hyvää lahjoittamalla tavarasi yksinkertaisesti tarvitsevalle.

Ennen kaikkea olen minimalisti, koska elektroninen tanssimusiikki on enemmän, kuin kultaa. Enkä sano, että minimalismi on tiesi juuri sinulle, mutta saatat samaistua pikku leikkiin myöhemmin. Jos kokeilet ensin. Ja kokeilu ei maksa mitään, juuri se kokeilu, joka voi olla elämäsi mahtavin polku.

Nyt on sinun vuoro toimia jos haluat paremmaksi kuin eilen. Less is more.

Kommentit

Viikon luetuimmat blogissa

Matkailulippu oravanpyörästä: "Elämä on valintoja"

Matti kukkarossa? Talous haltuun Pennolla

Nyt järkyttää! Mitä ihmettä tapahtui Lidlille?

Näin tunnistat narsistin empaatikkona

Minimalismi ja mikroaaltouuni: "Suhteemme ei jatku"