Miksipä olen ääriminimalisti

Minimalismin tie vei tästä paremman elämän luokse, ilman kalliita pikalainoja. Kaikki alkoi siitä, kun muutin omilleni pieneen opiskelija-asuntoon. Siellä vain yhteen huoneeseen ei mahtunut paljoa, joten huoneen ainoa kaappisi täyttyi helposti tavarasta joka tuntui tärkeältä jo vuosien ajan. Mukaan mahtui niin imuri, seksilelu kuin pyyhkeitä ja vuodevaatteita. Silti, oli täysin uskomatonta miten paljon turhaa lopulta omistin, koska poismuutossa isännöitsijäni tarjosi mahdollisuutta luopua turhasta tavarasta.

Aiemmin opiskelut päättyivät, ja aika muuttaa vuoden kuluttua sen jälkeen, samalla kun isännöitsijä tiedotti pakollisesta muutosta. Asunnot menevät remonttiinne, joten hän laittaa pihalle isoja kontteja romulle. Olin tottunut elämään häkissä muiden kanssa ja entistä suurempi asunto makuuhuoneellani tuntui varsin houkuttelevalta. Itse asiassa olen salaa unelmoinut tällaisesta asunnostasi, että saisinpa nukkua jääkaapin meluilta rauhassa, sellaisen tuossa hauskasti sain  — hakemalla väsymättömästi.

Isännöitsijälle kiitos, kyseisellä kontilla ravasi pitkään. Löytyi paljon turhaa, rikkinäistä tavaraa, että ravasin siellä tuntien ajan. Suurin osa ajasta meni kyllä arvioidessa sitä, tulenko koskaan tuota tavaraa tarvitsemaan. Kontti ei ole täällä ikuisesti, enkä enää asuisi paikassa viikon kuluttua. Luovuin ainakin konttorituolistani, joka oli täynnä kulumia. Heitin huonoksi käyneen patjan, ja ostin uuteen asuntoon uuden. Isännöitsijä ei kuitenkaan pitänyt Toasin sänkyjä romuna, joten tuon saisin napata mukaani.

Siitä huolimatta, että sain ottaa opiskelija-asuntolasta monia vietäviä asioita, silti huoneet tuntuivat määränpäässä tyhjiltä. Olin pakotettu kuluttamaan rahaa. Rahaa, jolla sain LED-lamppuja, valaisimia ja kaikkea muutakin. Halvalla ei saa hyvää, joten halusin panostaa asiaan kunnolla. Muuttonne on asia, josta ei varmastikaan kukaan pidä, siksi valitsin asunnon pitkään. Tässä samassa olohuoneessani olen edelleen. Vuosissa olen ehtinyt tutustua lenkkisaunaani ja naapureihini, lähiluontooni ehkäpä myös.

Toasin sänkyni tarjoaa hyviä unia, isännöitsijäni lahja

Muutto, se olisi pakollinen siksikin, että Toasin silloiset asunnot Peltolammilla menivät remonttiin ja niistä oli tarkoitus tehdä perheasuntoja. En saanut mitään tilalleni, koska en enää opiskellut ja onneksi pitkän etsinnän jälkeen sain asunnon, mistä tämänkin jutun kirjoitan. Nyt kuutisen vuotta sitten tässä huoneessa oli tyhjää, minä ja esittelijä. Mietin jo silloin miten täyttäisin asuntonne, että tyhjiä kohtiasi ei olisi. Halusin asua nimittäin kunnolla, niin kuin enemmistö asuu, tänäänkin ja ilman lisävelkojani.

Virallisesti muutin asuntooni huhtikuun alussa, mutta sainpa avaimet haltuun jo maaliskuun lopussa, ymmärtäväisen vuokranantajanne takia. Olisi turhaa muuttaa kahteen kertaan opiskelija-asuntolasta, koska jo samana päivänä piti palauttaa tutut avaimet ja välissä oli muistaakseni viikonloppu. Enkä olisi saanut uusia avaimia pitkään aikaan, jos en olisi saanut niitä haltuuni jo maaliskuussa. Jo tämä ele teki minusta hyvän vuokralaisenne, sillä asun tässäkin edelleen, ja olen ennen muuta tyytyväinen asukas.

Muutto kävi nopeasti, yhdellä pakettiautollisella peräkärryn kera, lisäksi lisäreissulla saatiin hoidettua lähinnä isot huonekalut. Asuntolan mennessä täysremonttiinsa, isännöitsijä kertoi että saa "varastaa" ihan kaiken mikä irti lähtee. Koska minulla ei ollut omaa sänkyä, otin sellaisen solustani nukkuen sillä edelleen. Unia näen tällä sängyllä jo kymmenen vuotta ja en oikeastaan edes tiedä, miten monta vuotta tällä on joku muu nukkunut ennen minua, kaikkine unineen (joita en onneksi tunne). Ilmainen sänky.

Minimalismin vähemmän on enemmän

Lisäksi otin mukaan puisen ruokapöydän, mutta yksi sen jaloista meni vuoden kuluttua rikki. Jouduin ostamaan pian uuden, mutta alussa ei sentään tarvinnut, sillä ostosmahdollisuudet olivatkin rajallisia. Suosin muuten usein vanhan kierrätystä. Esimerkiksi molemmat sohvista ovat peräisin sukulaisiltani, toiselle tarpeeton, on toiselle ilo. Muuttaessani olin mielissäni kaikesta uudesta, mutta siltikin tuhlasi rahaa täysin tarpeettomasti. Muutto kotiini olisi voinut mennä mielestäni toki vähän paremminkin.

Silloin tykkäsin palkita itseäni, kun asiat menivät hyvin. Sitä en tee enää, koska usein palkinnot olivat täysin turhia, ja näihin menee rahaa. Muuton jälkeen ostin rivitalon pihalle bistrosarjan. Palautin heti, sillä naapurillani oli sama ilmaiseksi nurkista pyörimästä. Televisio osoittautui tarpeettomaksi ja olen luopunut siitä muutama vuosi sitten. Sain itse asiassa televisiotason sukulaisilta ja televisio oli jatkoja tälle episodille. Nyt en omista sitäkään tasoa enää, joka varasti mehevästi sitä tarpeellista asuintilaa.

Olen oppinut sen, että vähemmän on enemmän, aina. Vaikka olen edistynyt minimalismin tiellä, polku ei ole koskaan valmis kulkea. Haluan tehdä kaiken paremmin kuin eilen. Haluan edetä elämässäsi. Olen hyvin innostunut, jopa täysin vakuuttunut minimalismista, koska se toimii. Pääsin nyt ennen muuttoa heittämään turhaa tavaraa roskalavalle, minkä taloyhtiö toi remontoitavan taloyhtiönsä eteen juurikin ennen muuttoa. Ehkäpä olisi voinut heittää vähän enemmän, mutta en kyennyt nopeisiin päätöksiin.

Vuosien mittaan heräsi: "Onko juoksumatto elämää?"

Muuton keskellä kiireet painoivat. Piti saada elämä alkuun, kattoon lamppuja, LED-polttimoin. Minun pitää hommata se, mitä minulla ei ole koskaan ennen ollut, parhaat aineet ensimmäiseen kunnolliseen vuokrakotiin — vaikka palanen kerrallaan. Tein ihan hyviä hankintoja, mutta tein niitä paljon. Halusin pysyä perässä tavallisesta elämästä, mikroaaltouunille oli tarvetta, radiolle oli tarvetta, televisioille oli tarvetta — koska muillakin näytti olevan tarvetta samoille asioillenne. Luulinpa jääväni näistä paitsi.

Myöhemmin mietin tätä kallista elämää, mihin oikein ajaudun, ruokapöydällä ja isolla televisiotasolla, DVD-soittimella ilman ainoatakaan DVD-levykettä, oli myös pöytätietokone, työpöytä, viisi eri tuolia ja varastossa lisääkin. Löysin minimalismin Leo Babautan blogista. Etsin Googlella tietoa miten saada elämä raiteilleen, kun tavara hallitsee sitä. Vuoden 2014 alkupuolella Tori.fi oli ylityöllistetty — myin tai lahjoitin kaiken minkä varastostani löysin. Jos esineesi on varastossa, se ei valitettavasti palvele.

Luovuin pian kaikesta turhasta. Tietokoneestakin, koska näytön kera se kulutti tolkuttomasti virtaa. Opiskelijoiden asuntoloissa kaikki sähkö oli aina vuokraan kuuluvaa, joten en ole asiaa miettinyt sen suuremmin konetta hankkiessa. Hankin koneen jo silloin peruskäyttöön, en pelaamiseen, taikka edes editointiin. Tein tietysti monia huonoja hankintoja, joiden jälleenmyyntiarvo ei ole toki samanlainen jälkeenpäin, ja nyt olen todella tarkka kaikista hankinnoista — siksi tänään olisin aito minimalisti.

Juoksumatolla saat juosta loputtomiin

En halua enää kuluttaa senttiäkään siihen, mikä on mainostajanne mielestä hauskaa, tai kaverin luona näyttää herkulliselta. Mietin aina itseäni ennen hankintoja. Jos en tarvitse tavaraa, mainoksen sanoma ei sitä mielipidettä enää muuta. Katsoin myös aiempia tiliotteita pankissa, välillä tiettyjä summia meni 2011-2013 välillä Gigantin nettikauppaan esimerkiksi. Nytpä tarkemmin mietin, joo, suurimman osani riveistä en edes tunnista, kysymys on aina sama — mitähän olin taas ostanut? Enpä tiedä, se olkoon.

Tavara ei jää todellakaan mieleen, mutta tavaraa silti pitää joskus olla. Sitä on nytkin, mutta se tavara ei omista enää minua, minä omistan tavaran asia kerrallaan. Minimalismi alkoi kunnolla Leo Babautan blogista, ja olen iloinen, että aikoinaan löysin sen. Nyt seurailen myös Joshua Beckerin minimalismista kertovaa blogia. Tämän avulla luovuin asioista lisää. Nyt minulla olisi enää ruokapöytä, koska se toimii myös työpöytänä, ja läppäri kuluttaa vähemmän virtaa. Säästän rahaa ja energiaa, mitä nyt ihmettä?

Joskus ihmettelen ihmisiä, jotka kertovat koko päivän vähistä rahoista. Sitten tarjoudun analysoimaan budjettia, ja hyvin usein sellaista ei edes ole, vaan kaikki tulot tuhlataan Zalandossa taikka jo muualla. Jos haluat elää ilman velkaa, on sinun lopetettava kuluttaminen. Tällöin voisit vaurastua heti. Ajattele päivittäin myös minimalismin tienne päättämisestä. Tuntuu, että minimalisti haluaa vähentää, mutta tilalle tulee Premium-laatuista tavaraa näyttämisen vuoksi. Siirryn jo äärimmäistä nuukuutta kohti.

Jopa on aivan liikaa tavaraa ja aivan liian vähän aikaa

Tiedän, että vielä vuosia sitten edessäni oli mahdollisuus luopua turhasta, isoon romulavaan. Tein sen ja vain ostaakseni nyt jotakin uudempaa, parempaa, seksikkäämpää uuteen ja isompaan vuokrakotiini. Siitä tajusin, että olin todellisuudessa osa rottarallia, päivän trendejä ja kulutusjuhlaa rottarallissa. Mä valmistuin merkonomiksi Valkeakoskella, vain hakeakseni töitä loppuelämäni? Jos vihdoin löysi töitä, se veisi niin paljon aikaa, että minulla ei ollut aikaa penkoa kaappejani ja luopua tästä paskavuoresta.

Miten minusta edes tuli arjen merkonomi? En haluaisi vastata satoja kertoja päivässä puheluihisi siitä, että ostelit kuulokkeet tietämättä siitä, niissä kalliimmissa olikin kahden vuoden takuu vuoden sijasta. Pitää siitä hakea uusi ammatti, mikä maksaa aikaa, eikä takaa nopeaa työllistymistä oravanpyörään. Se on ärsyttänyt minua aina, että et saa edes töitä ilman työkokemustasi. Parempi niin, silloin kun oleilin työttömänä, voisin sanoa eläneeni parhaimpia vuosiani. On ollut aikaa polkea ja nauttia maisemista.

Kaiken lisäksi olen introvertti, joten myyntitykin hommat eivät minulle edes ikinä sovi. Hain kylläkin datanomiksi, mutta jonkun hikisen pisteen takia siirryin toiselle vaihtoehdolle. Ehkäpä juuri se toinen vaihtoehto pitäisi olla ihana bussikuski, mutta edes se ei oikeastaan kiinnosta kovin paljoa, kun näkee samoja bussikuskeja aamusta iltamyöhään ihan paunulaisissa rateissa Nysse-alueilla ja pikavuoroilla. Jaksaisinko painaa jopa 12 tunnin työpäiviä sillä, että kolme tuntia tästä olisi taukoilua siellä jossain.

Unelma olisi käyttää ostamaani menopeliä

Olen töissä, älä kerro esimiehelleni, mutta juuri nyt ajatuksia virtaa merkintääni asti. Pitäisi skannata asiakirjoja, mutta on niin täynnä sitä skanneria arkistonhoitajana. Skannaan aamusta iltaani, mapitan ja haen postinne. Voisi jotain muutakin tässä tehdä. Käydä niitä kaappeja, laskea ne kaikki 500 tavaraa, vai onko niitä jopa 550 tai 660? Vitsi, kun ei ole ikinä aikaa. Ainaista juoksemista jonnekin, väsyttävää. Ne aamuiset heräämiset siihen, että se työpaikan skanneri on ainoa asia, jota näet perheenne sijasta.

Työkaverit tietävät että siinä mä olen, avulias datanomi, joten ihan varmasti se Niina tulee taas oman muistitikun kanssa, kun ei ole vieläkään oppinut tulostamaan vaikka sata kertaa näytin. Kaiken lisäksi nyt olisi Citymarketissa suuret Euron päivät, joiden tarjousjuustot ihan varmasti loppuvat kesken kun töistäni vihdoin väsyneenä ehdin. Eläkeläiset ja ne onnelliset työttömät aivan varmasti hakevat monet kiekot ja siitä nyt itsepalvelukassan läpi varmuuden vuoksi kolme kappaletta lisää. Pitäisikö itsekin?

Varmaan, jos jotain muillekin jää. Toivottavasti kauppias Sami Sivonen on tilannut mehukkaan satsin euron juustoja, ovat meinaan hyviä kun aamulla syön ennen töihin lähtöä. Skanneri odottaa siellä taas. Voisitko kuvitella sitä asiaa, että miten se skanneri voikaan ärsyttää niin paljon? Sitten kun se ei toimi, joudun soittamaan Canonille ja kuuntelen varttikaupalla kaupallista hissimusiikkia, joo. Tietäen, että tämä vartti olisi mennyt nopeammin vaikkapa lenkkeillessä tai pyöräillessä, mihin ei ole ikinä aikaa.

Minimalismi olisi minusta ainoa ulospääsy nyt pelistä

Kaiken lisäksi se Canonin monitoimilaite olisi helposti korjattavissa itsekin. Olenpa nimittäin nörtti, mutta Canon kieltää. Sieltä vastataan vihdoin ja neuvotaan tekemään kaikki ne asiat, joita olisin itse jo tehnyt vartti sitten, jos sieltä annettaisiin käyttäjille lupa tehdä nuo ilman tukeen soittamista ensin. Ei vaatinut mitään muuta kuin Canon sammuksiin, ethernet-piuha irti ja takaisin, ja se käynnistys. Johan pääsi tulostamaan, mutta siinä ajassa muiltakin on kadonnut jo 30 minuuttia työpäivistä tukisoittoon.

En voi ymmärtää miksi työntekijän pitäisi soittaa ensin Canonin tukeen, jos ongelma ratkeaisi helposti itsekin, ja ne Canonin työntekijät voisivat olla vaikkapa tuon vartin Facebookissa tai Instagramissa. En voi ymmärtää, en mitenkään. Ymmärrätkö sinä? Tietysti, jos on ihan käsi tietotekniikassa, voisi soitto olla perusteltua. Tarvittaessa työhönsä kyllästynyt tulee paikan päälle sorkkimaan sitäkin laitettanne, jota niin vihaan, sillä se on ainoa asia jota elämässä käytän tuntikaupalla päivässä. Melkein itkettää.

Tämä tuo meitä seuraavaan vaiheeseen. Onko bussin ratti ainoa asia, jota näet tuntikaupalla päivässä? Omistamasi kissa odottaisi sinua ja odottaa sinua ja odottaa sinua ja odottaa sinua töistä kotiin. Mutta et koskaan saavu kotiinne, tai jos saavut seurustelemaan, et koskaan ole siinä kissan kanssa riittävän usein. Hei, minullakin on koira, joka istuu tuntikaupalla päivässä yksin odottamassa omistajaansa, ja hän hyppää ilosta kun tulen ovesta sisään kusettamaan sitä pitkästä aikaa. Joo, oikeasti nukahtaisin.

Lomallani ehdin käydä Turussa, ehkä

Koira ensin, sitten sänkyyn. Koira pitäisi ruokkia, vettä on ihan vain vähän. Pistetään lisää! Sänky on koko ajan mielessä, mutta sitten tulee mieleen, että Euron päivillä pitäisi käydä. Ehkäpä siellä Lidlissä, jos jaksaa. Pitää kai muistaa, että olemme niin onnellisia, että meillä on joka vuosi peräti neljä viikkoa lomaa! Ehtisinkö vaikka kesälomalla ottaa sitä lomaa skannerista, jota vihaan ja ennen kaikkea muuta luopua siitä paskavuoresta, jota työllä taiotulla rahalla olen selkä kipeänä kantanut kyläbussistanne?

Mitä voisi tehdä toisin? Ehkä, siis ehkä, voisi lakata ostelemasta ja vähentää kaupassa käyntiä muuten. Voisihan sitä käydä kaupassa vaikka kerran kuukaudessa ja säästää hieman. Pakasta tarjoustuotteenne ja säästät sitä rahaa enemmän. Rahan säästäminen on hyvin helppoa, kun teet kuluttamisesta vaikeaa. Vaikka vihaankin sitä skanneria, niin juurikin skannerisi tarjoaa jo 1 800 euroa käteen. En valita, mutta samalla säästän kovalla kädellä. Jos palkka tilillä aamulla näkyy, niin 800 heitän säästöön saman tien.

Vain 800 kuukaudessa sivuun on vuodessa 9 600 euroa säästöön tai sijoituksiin. Pitäisikö se riittää, jos haluaisi edes joskus nähdä muutakin, kuin sen Canonin skannerin joka aamu? Voisipa nähdä vaikkapa maastopyörän tai Turun, kenties kavereita, tai sitä pian kuolevaa vanhusta. Ei mummoni enää pitkään elä, mutta olispa enemmän aikaa soitella, vaikka juuri nämä asiat laitan aina etusijalle säästöni kautta. Kun saat tarpeeksi säästöön ja jatkat sitä määrätietoista nuukailua, et skanneria näe useisiin vuosiin.

Yhteenveto: muutto on kokemuksia, mutta ei turhaan

Vaikka muutto vaati kahden kerran Hiacea ja peräkärryjä, poismuutto menisi sitten mukavasti yhdellä kumpaakin. Olen luopunut paljosta, kun taas yksin asuminen on opettanut selviytymään kaikesta. Olen minimalisti myös siksi, koska nyt tunnen olevani vapaana. Aiemmin tavarapaljous tuntui ahdistavalta, hieman painavalta kuormalta käsissäni, ja kipu ei lakannut koskaan. Paitsi nyt minimalismini kovalla aikakaudella. Olen vihdoin helpottunut, ja kotiinsa on hauska tulla joka päivä isoon viihtymiseenne.

Vuokrakotisi, joka tuntuu kuin omalta. Koti, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ymmärrän, että sinäkin saatat painia saman asiani kanssa. Asioita on täs hankittu, ja luopua ei nyt vain kehtaa mistään. Annan vinkin. Menetettyä rahaa et saa kokonaisuudessaan takaisin, mutta jos toimit nyt, voit saada pankkiin edes jotain. Elämä on elämisen arvoista silloin, kun säästää kaikkein eniten alennuksilla, ostamattakin jättäminen on alennusta parhaimmillaan — jo 100 prosenttia hinnasta pois ja aina kerrasta toiseen.

Muutto vuokrakotiini olisi hauska kokemus. Vihdoin löysin elämäni tarkoituksen. Se ei ole shoppailua huonoina päivinäni, vaan olemassa olevien asioiden arvostamista, sekä ihmissuhteiden ylläpitämistä väsymättömästi. Saunahetkiä naapurin kanssa lenkkisaunassa ei voi ostaa Stockmannilta. Kuntosalin pyörä ei korvaa oikeaa pyörää metsäisin maisemin. Sinä et ole kukaan muu, lakkaa kilpailemasta siitä kenellä on eniten. Velaton elämä on oikeaa elämää, ja sinulla on oikeus yhteen jo tänään. Nauti heti!

Tavaran ostamatta jättäminen ei ole vain ilmaista, se on melko vapauttavaa. Tämän jälkeen voit alkaa luopua vanhasta, saaden vähän tuottoa siitä, Tori.fi on mitä itse suosittelen sinulle. Joskus kannattaisi koittaa Huuto.netiä, mikäli tavanomainen väylä ei johda tuloksiin. Jos en saa tavaraa myytyä kahdessa viikossa, lahjoitan sen, esimerkiksi Pirkkalan Kieppiin tai Lielahden Kierrätyskeskukseen. Äläpä tuhlaa liikaa aikaa myyntiin. Joskus voinet tehdä hyvää lahjoittamalla tavarasi yksinkertaisesti tarvitsevalle.