Ääriminimalisti poisti kaiken vapauteen

Jos talvella on lumikaaos, etkä pääse autolla töihin, lumi lapioidaan tai aurataan pois. Miksi et tekisi aivan samalla tavalla jos edessäsi on tavarakaaos? Pahinta se on silloin, kun Lielahden kierrätyskeskus kieltäytyi vastaanottamasta käytettyä pikamuotia, ei vain mahdu. Onneksi on rajaton bussikortti, ehkä sitten Kieppi ottaisi nekin. Tavaroistasi luopuminen siinä ei ole lähes aina helppoa, sillä eihän tavarani antaminen ilmaiseksikaan takaa sen nopeaa liikehdintää olohuoneestani toisten ihmisten neliöihin.

Jos tavarasta luopuminen voi olla näin mutkikasta, niin mieluiten jätän kokonaan ostamatta. Monia asioitani on vieläkin sellaisia, joista voisi ehkä luopua, jos pääsisin joskus muuttamaan. Pienemmässä asunnossa: tarpeettomaksi jääpi toinen sohva ja ylimääräinen yöpöytä. Sukulaiset ihmettelevät, mutta olet ääriminimalisti ja sillä sipuli. Myös hankintoja on tehty, koska pyöräily on minulle rakas harrastus ja asioita sen ympärillä saa olla. Yhtä lailla jos tykkää laittaa ruokaa, saisit omistaa välineitä ja paljon.

Tämä on hullua, mutta ostolakkosi tänä vuonna näyttäisi pitävän. En ole käynyt Ikeassa yli puoleen vuoteeni kahta reklamaatiotapausta lukuun ottamatta. Kutistunut peitto sai myyjältä täystyrmäyksen ja hän hyvitti rahalla. Ostin paremman Sotkasta, eikä se ole kutistunut senttiäkään puolessa vuodessa. Samalla ostin vain tarvitsemani Ikeasta, muotoon ommellun lakanan. Ikeallani ei enää tee mieli käydä, mutta käy ostoslistaa läpi vuoden ja käy ostoksilla tarvittaessa kaikissa liikkeissä. Säästä aika ja raha.

Säästyneellä ajalla etsiskele uusinta tanssimusiikkia. Toukokuussa tulit juhlineeksi yli 16 000 biisiä puhtaalta pöydältä Spotifyn tykätyissä kappaleissa, alle kolmessa vuodessa. Tavaraa en saa hamstrata terveen päiväjärjestyksen yli, mutta tanssimusiikkia voi listoillani olla loputtomasti. Kaunis pyyntö on se, että listoille ei lisättäisi täytekappaleita, pelkkää laatua. Juhlat pidettiin pienimuotoisesti entisessä Paunun bussissa Länsilinjan reitillä, aivan kuten joskus ennen, jolloin etsin uusinta Paunussa käsin.

Esineiden ja asioiden omistaminen on jees. Ostaessasi uuden tavaran, saatat ajatella, että sinä omistat sen vihdoin. Todellisuudessa usein käy niin, että lopulta tavarasi omistavat sinut ja oletkin paskavuoren vanki.

Mitä enemmän tavaroita omistat, sitä enemmän tarvitset neliöitä säilyttämiseen. Mitä enemmän tilaa, sitä enemmän saat tehdä töitä, että sinulla olisi varaa maksaa näistä neliöistä ja siivous vaatisi aikaa.

Luopumalla turhasta tavarastakin vapaudut tavaran vallasta ja ennen muuta valtaat oman vapauden.

Kierrätyskeskus ei ottanut kaikkia tavaroita, Kieppiin

Tavarakirjanpidon mukaan tuossa on kirjoitushetkellä enää 216 tavaraa. Viime ja tänä vuonna olen luopunut peräti 50 tavarasta. Yksikään tavaroista ei ole lentänyt roskiini, koska viimeistään Kieppi on ottanut ne vastaan. Muutamia myyn, mutta aivan kaikkea ei minusta kannattaisi myydä. Sehän vaatisi liikaa aikaa, eikä lopullinen myyntihinta ole vaivojen väärti. Minullekin helpointa on luopua tavaroista ja kokea vapauden tunne. Parhaiten sen huomaa, jos joutuu auttamaan kuolinpesän tyhjennyksessä.

Lielahden kierrätyskeskuksissa on tälläkin hetkellä niin paljon sitä tavaraa, että voisivat kieltäytyä ottamasta vastaan esimerkiksi vaatteita, huonekaluja tai miksei keittiöastioita. Minulle tuli aika paha mieli siitä, että lähdin busseilla tulemaan 20 kilometrin päästä ja yhtäkään tavaraa ei haluttu. Jouduin menemään takaisin Pirkkalaan, koska Kiepissä otettiin helposti kaikki. Tuleekin paha mieli ylipäätään kierrätyskeskuksista. Tykkään näiden ideasta, mutta kuvani kertoo karua todellisuutta arjestamme.

Omistamme liikaa tavaraa. Mikään määrä tavaroita tai lahjoja tekisi meitä onnellisiksi. Ei pysty edes ajattelemaan miten paljon tavaroita tai kokemuksia odottavat meitä korttien rahaa vastaan. Ne tavarat ostetaan vain kerätäkseen pölyäsi ja ne kokemukset ostetaan vain käydäkseen työssä. Jos ylimääräinen on nyt karsittuna, on mahdollista keskittyä huomiseeni. Tähän asti taloudellinen riippumattomuus on ollut päämäärä ja mekanismi vapauden tavoittelussa. Heittämällä myös minimalismi ja karsintakin.

Työntekijä käsittelee kuolinpesän tavaraa

Nuo kaikki asiat palvelevat tätä tarkoitusta, ja mikä parasta nuukailemalla rikastut nopeammin kuin sijoittamalla tai säästämällä tänään. Säästäminen tulee ikään kuin nuukailun ohessa ja sitä kautta pala vapautta, kunhan teet ensin ahkerasti töitä muutama vuosi. Koe onnenpotkuja asioista tässä hetkessä, koska minulla ei ole enää mitään turhaa. Tavaroiden ollessa muualla kuin tiellä, on hyvä aika keskittyä muihin osa-alueisiin. Miten minimalismia voi sovitella muualle? Voisiko huonosta kaverista päästä?

Kiepissä huomaat saman asian, minkä oikeastaan Tori.fi-palvelustakin, että ilmaishuoneen tavarat eivät oikein käy kaupaksi. Ihmiset eivät halua tavaraa edes ilmaiseksi. On oletettavaa, että esimerkiksi Kiepissä osa tavarasta lentää sekajätteisiin joskus. Lielahdessako sanottiin, että kuolinpesien tavaroita eivät ota ollenkaan, koska tuhannet tavarat eivät vain mahdu mihinkään väliin ja huonokuntoisemmat aiheuttavat vain jätekulua. Kieppiin mahtui kaikki, mutta työntekijä raivasi niitä tovin. Ostakaa lisää.

Sitten, kierrätyskeskus ei halua sinun henkilökohtaista paperia. Näitä kasaantuu pinoina erilaisille pinnoille pöydillä ja tasoilla. Niitä pesiintyy kansioihini, joissa ne ovat pois näkyvistä, mutteivat pois mielestä. Lisäksi ne saattavat piiloutua laatikkoihini, jotta niitä ei löydettäisi. Omasta miljööstä löytyi monia tilausvahvistuksia palveluista, joita ei ole ollut käytössä enää vuosikausiini. Toisella voi löytyä muitakin aarteita: kuten laskuja, lehtileikkeitä, Seiskoja tai käyttöohjeitakin. Kukaan ei halua näitä.

Kuusi turhinta tavaraa: pois kodista ja pois mielestäsi

Katkoteräveitsi. Alun perin vuoden 2012 ostoksia, koska pitäisi purkaa valtavasti muuttolaatikkoa. Jokainen tietää, että järeän teipin poistaminen tieltäni onnistuu tälläkin leikiten. Tämänkään jälkeen esine ei ole turha, voit purkaa verkkokauppaostoksia helposti. Syy, miksi tästäkin päätin luopua ei ole vaikea arvata. En enää shoppaile riittävän paljon, jotta tästä esineestä olisi minulle jotakin hyötyä. Jos kerran vuodessa kuriiri ison laatikon tuo, saman asian ajaisivat keittiön veitset tai vaikkapa sakset.

Iittala-astiani. Tämä on ollut isoin poisto, joka on järkyttänyt jopa sukulaisia. Paskamyrskyjä saan aikaiseksi todennäköisesti myös netissä, mutta en oikeasti tarvitse näitä! Joukossasi olivat suurin osa lahjana saaduista Iittalan astioista. Kaksi salaattikulhoa, kolme purnukkaa, yksi neliövati, pitkä vati ja ties mitä muuta pölykerroksella. Osan sain myytyä, mutta osan vein suosiolla vanhemmille. Sieltä nuo lahjat sai. Heti ensimmäisenä ihmeteltiin, mutta en aio perustaa perhettä. En halua avata ravintolaa.

Keittolautaset. Näin lähti Ikean lautassarjoista miltei kaksin kappalein. En vain voi ymmärtää mitä suunnittelijoita Ikeoilla oikein on, kun tuohonkin keittoastiaan mahtuisi koko perheen keitot kerralla. Yhtään ihmettele, että tuli syötyä pikkaisen liikoja kerralla, koska kauhallinen kattaisi vaivalla pohjaa. Lastaat vielä monta kauhaa ja paino nousee. En ylipäätään tykkää keitoista, joten niitä ei tule juurikaan tehtyä. Samallakin luovuin isosta kattilasta, keittokauhasta, siitä mittalusikasta sekä Ikean läviköstä.

Osa poistetuista tavaroistani, eivät kaikki

Kylpytakki. Etkö käy edes kylvyssä! Kuinka menet lenkkisaunaan C-taloon? Hullua. Ihmiset eivät käsitä sitäkään, että myös ilman kylpytakkia voi elää elämää. Yksin kotona suihkusta voi tulla vaikka syntymäpuvussaan tai sitten käärit pyyhkeeni ympärillesi ja suksit lenkkisaunaan. Jyskin kylpytakki palveli viisi vuotta, takana onkin useita ompeluita. En enää jaksa palvella tavaraa, joten tavara pääsi jatkokäyttöön Kiepin kautta seuraavalle ommeltuna. Hyvin on kylpemään päässyt tästä ilmankin.

Puutarhatuoli. Tuossa on järkyttänyt ihmisiä. Setti on edelleen alkuperäinen, vuodelta 2012, mutta toisen tuolin istuma-alueelta huomasin yhden repeytymän materiaalissa. Se ei haittaa käyttöä, mutta pahetessaan aiheuttaisi kaatopaikkakuluja. Vein heti Kieppiin ja pidin toisen tuolin toimivana itselläni. Olin ostamassa uutta puutarhasarjaakin, mutta säästelin rahat. Minun luona ei käy ketään, joten miksi pitäisi olla kahta tuolia, että joku pääsee kerran kymmenessä vuodessa istumaan. Istuisin jakkaralle.

Laatikot. Niitäpä oli, aivan kuten turhia ostoksia. Laatikoissasi oli tyynyä, turhia tavaroita, peittoja, ylimääräisiä vuodevaatteita ja vieraille. Erakkona sanon suoraan, että en halua vieraita yöksi ja tämän kaikki tuttavat tietävät. Jos joku haluaisi tulla Pirkkalaani, hän maksaa hotelliin yöstään, ei tule tänne minulle nukkumaan. En minäkään mene tuttavalle säästämään. Se on Pirkkalan ongelma, jos täällä ei ole hotellia, valitukset voi osoittaa suoraan kuntaan. Laatikkoja kevyempänä ei ole nyt tavaraakaan.

En ole käynyt yli puoleen vuoteeni Ikeoissa, ostoksilla

Ikean pihoja näyttävistä kameroista näkyy nytkin selkeästi liike, joka Ikeaan vie. Ihmiset menevät sinne ostoksille, vaikka en ole itse käynyt Ikealla moneen kuukauteen. Ikea itse on asiaan herännyt ja tänne tuli viikko sitten sähköpostiakin siitä, että kuinka viimeisin käyntikin sujui. Olisiko siinä mitään parannettavaa, että tulisin takaisin? Kyselystä ei saanut edes alennusta tai rahaa, niin täyttämättähän sellaiset jäävät. Ikeana tiesit paremmin kuin minä, koska oli viimeksi Ikealla. Poistin jo Family-tilin.

Blogissa läpikäymäni tehostettukin ostolakko on tänä vuonna enemmän kuin tarpeen. Tuntuu, että elämä on jotenkin tylsää, mutta ostamalla saat hetkellisen hymyilyni arkeen. Tuttavat palasivat sieltä Espanjan matkalta ja oli niin huono hotelli, koska rantaviiva oli kivikkoinen ja ranta oli täynnä roskaa. He eivät päässeet edes uimaan. Onneksi pyöräilin Rämsöössä, täydellistä rantaviivaa hiekalla ja roskaa missään. Eikä vienyt 700 euroa kukkarostani yhdelle, olisivat kuunnelleet minua, mutta ei käy ikinä.

Olisivat säästäneet 2 100 euroa, helposti näin. Niin, ja piti olla vain juttu Ikeasta. Siellä on huomattu tämä sinunkin poissaolo, ja ruvettu laskemaan hintoja oikein urakalla. Valaisin, minkä ostin nuukana neljällä eurolla viisi vuotta sitten, maksoi vielä vuosi sitten vitosen. Hinta oli pakko laskea entiselleen, koska ostajat kaikkosivat. Pitää muistaa, että en ole poissa Ikeoista hintojeni takia, vaan täysin muista syistä. Minulla on kaikki, en tarvitse yhtään mitään. Se on tilaa, jossa budjettia ei enää kulu kevyesti.

En ole käynyt Ikeassa yli puoleen vuoteen

Ikean sisusteisiin on langennut joskus itsekin. En voi sanoa, että eloisa kasvi olisi tuottanut minulle merkittävästi onnea tai muutenkaan pitänyt seuraa. Päätin viedä sen pihalle muiden kasvien joukkoon. Kävikin ilmi, että kasvini ei nauttinut uudesta vapaudestaan, vaan palmulta lähti nirri. Vahinkoja. Se ei olisi selvinnyt kotonakaan, koska en ihan joka kerta muistanut kastella sitä. Onneksesi minä selvisin ja pääsin keskittymään muihin asioihin tämän jatkuvan Ikean palmun kastelun ja huolenpidon sijasta.

Valokuvia, jotka eivät sisustehuoneissa liity mihinkään, eivät houkuttele ostamaan. Ikea tietää, että tupakka-askinkaan vuoteelle kuoleva anonyymi ei saa tupakoitsijoita lopettamaan? Jos siinä tupakka-askissa olisi vaikka ostajan kuva, niin pistäisi varmaan miettimään. Onneksi en polta. Ihmettelen usein sitäkin, että mitä varten ihmisiä menee koko ajan Ikeaan. Miksi kukaan ei ole tyytyväinen, siihen mitä on. Ei silloin 90-luvulla missään Ikealla käyty ja elettiin normaalia elämää, eletään vaikkapa nytkin!

Kalusteet, ne seurasivat meitä sukupolvelta toiselle, perintöjen muodossa. Aikaa kestäviä kalusteita, toisin kuin nyt, kaikki hajoaa suunnitellusti ja saat ostaa vuosien kuluessa uutta. Mainostajat käyttävät miljooniasi siihen, että ajelet jatkuvasti Ikealle vain ostaaksesi hieman uudempaa. Vanhaakaan tavaraa ei tarvitse enää myydä, viedä täpötäysiin kierrätyskeskuksiinne, koska voit palauttaa ne samalla kertaa Ikealle ja saada lahjakortti uuteen juhlaan. Elämme mielenkiintoista aikaa, jossa toimivakin on rikki.

Länsilinjassa ne juhlat, yli 16 000 tykättyä tanssibiisiä

Tavaroiden ja ulkomaan matkojen sijasta hamstraan elektronista tanssimusiikkia. Se ei sentään näy pursuavina kaappeina tai tyhjenevinä pankkitileinä, mutta 10,00 euroa kuukaudessa maksa mielelläni. En ymmärrä heitä, jotka hokevat matkakuumeeni jälkeen siinä huonosta ulkomaan matkasta teillekin. Monet ovat nämä kaikki täpärästi välttäneet, ja menette tänne vuoden kuluttua uudestaan lottoamaan. Nyt, kyllä minä murheitakin kuuntelen, mutta jos ratkaisuksi ei kelpaa matkailulakko: en voi auttaa.

Ei ollut parempaa päivää kuin se päivä, jolloin saisit palata ajassa taaksepäin. Kunnioitan sen verran Väinö ja Martti Paunua, harrastuksia olen joutunut lopettamaan, että mahdollisuuksien mukaan yritän joku päivä nauttia uudestaan. Tässä vaiheessa, kun tykättyjä kappaleita oli 16 003 kappaletta, bongaan Paunun busseja. Skippaa kaikki muut. Ohitseni kurvasi Länsilinjan #169, #172, #184, #185, #103, #168 mutta vasta kun auto oli Paunun, nousin kyytiin. Länsilinjat Oy hankki sieltä kalustoa kaupan myötä.

Autossa numero #94 olin tyytyväinen, tuttuun Paunun auton numero #114 penkkikuosiini. Nousin ujostellen, mutta kuljettajaani tervehtien, hiipien hitaasti mutta varmasti kurvikkaassakin mutkassa kaatumatta ja suoraan takapenkille kuuntelemaan jo tanssimusiikkia. Hidaskaan laitenetti ei estänyt soittolistoja päivittymästä ja pian tykättiin jo 16 033. biisistä. "Poistutko nyt tässä Pitkäniemessä vai laitanko ovet kiinni?", kuljettaja kysyy. Laita vaan kiinni, jatketaan reissua vaikkapa Höytämöön!

Elän musiikille, en tavaralle: bussijuhlaa

Näin musiikki pääsi jatkumaan, repusta kanelipullia ja pullosta limsaa, mikä sen parempaa? Lipität sitä kuin viimeistä päivää samalla kun tuttu penkkikuosi koristelee bussia vieläkin. Kyllä siellä viihtyy, tuli kelattua kaikki ne tuhannet muistot Paunun busseissa. Palattuakin niihin soittamalla ikimuistoisia kappaleitakin, sillä yksi naiskuski jätti minut yksin Paunuun, kun kurvattiin Ei linjalla -kyltein linjalta huoltoasemalle tai Haukiluomassa juoksun ajaksi. Ne on vain muistoja, joita muistamme: ja pitkään.

Elelet koko maailmaa musiikin kautta. En yhdistä kokemuksia tavaroihin, vaan biiseihin. En kaipaa Iittalan kalliita astioitakin vain siksi, että jos joskus tarvitsisin niitä. Silloin et todennäköisesti tarvitse näitä, vuosien koskemattomuuteni astiastoon sai toimimaan ja idean sain bussista. Bussi palvelee nyt, vaikka ihan joka penkki ei olekaan käytössä. Niin se on myös täällä kotona, tyhjä hylly on minulle iloa ja syy juhlaan. Vapautta voi juhlia juhlimatta, mutta se tuo kaiken olennaisen downshiftaamiseeni.

Siinä vaiheessa kun #114 tuli takaisin, Pitkäniemeen, kiitän kuljettajaa hyvästä reissusta ja vaihdan suunnan polkupyörää kohti. Mielipolkua kunnon maastot kotiin, etkä voi olla tyytyväisempi, vauhteja säästämättä ja luonnon kautta kunnon hiki pintaan. Olet lukenut tästä niin monta kertaa, mutta bussit ovat minulle säästömekanismi ja pyöräily elämäntyyli. Paraskaan automyyjä ei tule ikinä onnistumaan siinä, että etupihalle tulisi peltilehmä. Kiitän edelleen Väinö Paunu Oy:tä ja bussikuskeja muistoista!

Yhteenveto: tein inventaarion ja laskin kaiken uusiksi

Tee inventaariot, 14. toukokuuta 2024. Korjasin joitakin asioita tavarakirjanpidoissa. Onko pyörien valosarjani yksi tuote vai kuuluuko se pyörään? Onko soittokello tilastoitava? Päätin, että mikäli asian irrottamiseen pyörästä tarvitaan työkalu, se on osa pyörää, muut lasketaan. Matkojakin ajatellen olisi vielä hyvä hankkia isompi etulaukku ja iso satulalaukku, mutta en lämmennyt tarjouksista huolimatta. Todennäköisesti pitkiä reissuja en tulisi tekemään kuukaudessa montaa, joten reppuun saa mahtua.

Niin sanotut ammattipyöräilijät, he katsoivat läpi silmien tällaista reppu selässä -liikkujaa pyörällä, mutta hikoileva selkäni on vain elämää, ja olen pärjännyt repun kanssa vuosia. Minulle improvisoinnin monikäyttöisyys on tärkeää, tavarastani on moneen, kuten jutussa kerrotaankin. Moni ihmettelee siitä sitäkin, että miksi en vain osta, jos rahaa kerta on. Totuus on se, että aika harva meistä nuukista on Bill Gates. Ei olisi säästöissä enää senttiäkään, jos säästöjä vain käytettäisiin: milloin mihinkin paskaan.

Fakta on se, että ostettavia löytyy aina, niin kuin pois heitettävääkin. Kierrätyskeskusten ylitarjonta puhukoot puolestaan. Jos omin paskavuori ei kelpaa kuin vasta kolmanteen kierrätyskeskukseen tässä Tampereen metropolissa, niin puhutaan jo suuresta ongelmasta. Korostaisin jo, että hyväkin tavara ei meinannut kelvata kenellekään edes ilmaiseksi, tai myyntivoittojaan vastaan. Muista, että kun kuolet, joku joutuu käymään tavarakaaosta aikaa. Huokaiskaa helpotuksesta: 216 asiaa, ja vuokra purkuun.

Mitä enemmän ääriminimalismi on vallannut omaa ajatustani, sitä enemmän olen tullut vain siihen johtopäätökseen, että tavaroihin ei kannata sitoa tunteita. Pidän omistamaani tavaraa vain työkaluina, en sido tunteita edes maastopyörääni, itse asiassa pidän työkaluna rahaakin. Rahalla voit ilman muuta köyhtyä ostamalla tai rikastua säästämällä, sinä päätät! Säästöä tehnyt, koska tänä vuonna ostettavaa on ollut poikkeuksellisen vähän. Elämän ei kuulu olla helppoa. Aina ei tunnu hyvältä, täysin sallittu.

Sinä et ole erityinen. Minä en ole erityinen. Asiat saisit vain hyväksyä sellaisina kuin ne ovat, mutta välttää virheellisiä tulkintoja ja hankintoja. Turhastakin luopumalla voisit vähentää sekä henkistä että fyysistäkin taakkaa. Vapautat kapasiteettiasi joko ajan, rahan tai ajattelun muodossa varsin helposti.

Helppous ei tee kylläkään onnelliseksi, mutta vapaus ja se että voi valita omat ongelmansa, tekevät.