Lapua. Jo nimi itsessään herättää mielikuvia menneisyydestä, niin traagisista kuin vaikka juhlavista hetkistä. Minulle, joka olen suuntaamassa kohti Etelä-Pohjanmaani maisemia, Lapuanjoen vartta, tuntuu kuin astuisin kieltämättä suoraan Suomen tarinoiden keskiöön. Runsaan 14 000 ihmisen kaupunki voi olla muuttotappiopaikkakunta, mutta se ei haittaa tätä nuukaa matkaajaa. Päinvastoin, joskus tuntuukin siltä, että kasvukeskuksille on etsittävä rauhallisempaa vaihtoehtoa. Lapua, vaikuttaa juuri minunlaiselta New Yorkilta.
Hintavaa matkaa (täältä 47,80 euroa) olen siirtänyt vuosia, mutta kun VR myi liput yli 67 prosentin alennuksella, tartuin tilaisuuteeni – ja 14. heinäkuuta koittaa se aika, jolloin raide ei ainoastaan vie. Menopaluu ja 15,60 euroa, ennen sitä etsin uudelleen aiemmin läpikäytyä tutkimusta autoilusta ja otan yhdeksi esimerkiksi Pirkkalan hyvän Suupantorin. Se on reilu, mutta lähinnä autojesi vuoksi. Michael Manvillen tutkimustieto antaa Pirkkalaankin vinkkiä torin elävöittämiseksi ja bussien täyttämiseksi vain haravoimalla tovin uutta dataa esiin.
Miltä nyt tuntuu, kun myymäläpäällikkö reagoi jatkuvaan alenuukailuun? En ole ostanut marinoitua kanaa vuosiin normaalihintaan, ja tähän tuli stoppi. Myymälä muutti tilauksiaan niin, että kalliimpaa Atria-tuotetta ei enää tilata, ja tätä halpaa HK:ta ei syö hullukaan. Oma leivän pakastus loppuu täältä: tilausmäärät ovat maltillisempia, eikä leipää ole nyt ainakaan entiseen malliini tarjouksessa. Myönnä pois, et myöskään jaksa tulla joka päivä kahdeksalta seisomaan myymälän takaosissa vain parempia tarjouksia odotellessa. Kuinka hupaisaa!
Salesta on hyvä häipyä pyörälle ja katsoa Nokian tarjontaa. Punalaputettujen tuotteiden tarjonta on yhtä heikko, eikä kerättävää ole. Ylimääräistä et löydä, jos katselen nykyistä 873 euron budjettia. Raha tuntuu kyllä isolta, mutta Tampereen vehreydessä saan polkea tyhjin taskuin. Miten se niin voi olla, että vuokran jälkeen 400 euroa ei käy? Vaikka en tykkääkään keskustoista, iso kaupunki ei ole siltikään tuhoon tuomittu, ja esimerkiksi ohikulkumatkalla Nokialle löydät vehreitäkin alueita: onhan niitä – Tesoma, Rahola, Kalkku ja vaikka Ikuri.
Lähden etsimään aarniometsää Lapualle, InterCityllä!
Vuonna 1581 omaksi kirkkopitäjäkseen irrottautuneen Lapuan pysyvä asutus juontaakin juurensa 1300-luvulta. Tästä laajan lakeuden peltoaukeat, lapualaisuuden syvintä olemusta. Maanviljelys toi lapualaisille silloin leivän, 1600-luvulla yleistynyt tervanpoltto varallisuutta ja 1800-luvun suoviljelys (kydönpoltto) kaivatun vaurauden. 1800-luvullasi kaksikerroksiset talonpoikaistalot jäljittelivät kaupunkirakentamista. Ne julistivat samalla miltei maakunnan vointia, sillä koko alue kuului tuolloin Suomen vauraimpiin, eikä metsää pelätty säästää.
Historiaan on kai mahtunut myös kansanliikkeitä; arvojen uhatessa lähdettiin liikkeelle. Lapualaisista elää noin muuten vain komia pohjalainen luonne. Vuonna 1977 kunta muuttui kaupungiksi. Siitä lähtien ne vahvat perinteet ja värikäs historia onkin nähty tulevaisuuden rakentamisten käyttövoimana. Itään ja kaakkoon päin kohti Suomenselkää, omien tietojeni mukaan, metsän osuus kasvaa tosi selkeästi. Lapuasta voidaankin puhua luonnonläheisenä paikkana, jossa vehreyttä ei tarvitse sentään kiikaroida tai joistain televisioissa katsella.
 |
| Lapuan katuja ja matkaliput tarjouksesta |
Kasvukeskuksessa tilanne ei ole kovin hyvä: tänne muuttaa uusia ihmisiä, ja heille pitää raivata tilaa. Jos tilaa lähdetään raivaamaan, ensimmäisenä harkitaan metsieni hakkuuta, ja välillä tilalle laskee aukea peltomaisema. Vaikka pellot nähdäänkin toisinaan hyödyttöminä, täällä Pirkkalassa ei osata arvostaa historiaa. Ne ovat niitä peltoja, joiden avulla jokunen on aikoinaan saanut leivän pöytään ja kenties maitoa lasiin. Pirkkalassa korostunee sekin, että menneisyydessä näitä peltoja tehtiin – ei pelto monestikaan ollut kenelläkään valmiina.
Pirkkalan keskimääräinen peltoala 1630-luvulla oli noin 5 hehtaaria taloa kohti, mikä oli enemmän kuin Hämeessä keskimäärin tuohon aikaan. Niin, keskimääräinen peltopinta-ala kasvoi hitaasti, ja noin 130 vuotta myöhemmin se oli noin 7,5 hehtaaria. Tärkein viljelykasvi oli ruis. Peruna yleistyi vasta 1700-luvun lopulla. Nykyään ei ketään kiinnosta, kun "kaikkea on" Pirkkalan Prismassa. Toiveenani on, että metsän lisäksi näen enemmän aukeita peltoja. Juuri näitä peltoja, joiden tilalle Pirkkalassa rakennetaan nyt taloja, kouluja ja kirjastoja.
Tervetuloa vaalimaan arjen historiaa. Matkakuume on heti, mutta matkailulakon vuoksi ulkomaat eivät enää kiinnosta. Aikaa ei kohteessa jää paljon, mutta työpäivien aikana ehdin Lapuan annista nauttimaan. Myös yhdeksäksi olisin toki päässyt, mutta en halunnut herätä aamukuudelta tätä kaikkea varten. Kiitos VR:lle superhalvoista lipuissa, vaikka tässä eurolla näitä ei myytykään, toisin kuin eräällä kilpailijalla muihin kohteisiini maantietä pitkin. Näin, lisäksi matkalla on tarkoitus budjetoida ja lyödä vuosi 2026 jo Pennooni, Lapualta käsin.
Pirkkala on autoilukeskeinen, Suupantorin autot pois
Minkälainen keskusta on paikkakunnallasi? Entä mitä mieltä olet toreista? Kysyn, koska haluan konkreettisia tietoja, jos joskus voisin Pirkkalasta muuttaa. Aiemmassa merkinnässä käsiteltiin autoilukeskeistä yhteiskuntaa meillä ja maailmalla. Itse asiassa Yhdysvalloissakin on jo herätty siihen tosiasiaan, että autoruuhka ei ole kenenkään tahtoasiaa. Auto tarvitsee laajaa tieinfraa ja loputonta parkkipaikkaa, metsän ja vihreän kustannuksella. Pirkkalassa ei asukkailta ainakaan kysytä, minkälaisen torin he haluavat. Siksi kerron kaikesta tästä jo.
Kuten kuvastani näkyy, Pirkkalan rauhallisella Suupantorilla rauhallisuuden takaavatkin lähinnä paikallaan seisovat autot, eikä ihmisiä juurikaan näy. Tilanne on kunnassa tiedossa, mutta sitä on vaikea parantaa niin kauan, kuin Suupantori on autoilijaa varten – eikä meitä. Suupan rakennus on ränsistynyt, mutta purkaminen sekä korkeiden tönöjen rakentaminen liiketilalla odottavat raitiotietä ja ratikkaa. Ilmainen parkkipaikka houkuttelee vain autoista, mutta jos haet toreilta sitä pientä taukoa kävelyyn, kannattaa suunnata tyystin muualle.
Miten lähtisit parantamaan Suupantoria? Taustoittaisin, että 1. huhtikuuta tuli 13 vuotta täyteen Pirkkalassa. Luulen, että toivoja paremmasta kannattaa esittää. Ensinnäkin alueella on aivan liikaa autoja: Salen ja Alkon pihalla sekä itse torin takaa. Pyöräilen jo Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, eikä missään muualla ole näkynyt näin elotonta ihmisille varattua oleilupalstaa kuin mitä Pirkkalassa on. Niin, torille pitää mahdollisimman nopeasti istuttaa varjostavia puita, vähentää autopaikoista ja laajentaa: kuntalaisten olohuonetta.
 |
| Suupantori 4: missä puita, ihmisiä ja itse tori |
Tampere suunnittelee nyt rautatieaseman myllertämistä. Parkkipaikat saavat väistyä, ja kaivattu vehreys saa lisää tilaa uusilla puilla, mahdollisesti myös laajemmalla, kaipaamallani pyöräparkilla sekä penkeillä ja pöydillä. Tästä tehdään yhtä hienompi rautatieaseman jatke, kaupunkilaisten olohuone. Ei mennyt sekuntiakaan Aamulehden uutisessa, kun taksikuskit rupesivat höyryämään ja autoilijat vihastuivat vähintään yhtä paljon. Lukekaa asiakkaita tai palaavia tuttujanne odotellessa Michael Manvillen ja Hao Dingin tutkimuksia aiheistasi.
Tämä on yksi näissä tosiasioissa, joihin tutkimus pureutuu syvällisesti. Täällä nostetaan lisäksi esiin, että autoilu oli vallitsevin matkustusmuoto. Ne ajoneuvokilometrit olivat lähes yhtä suuret kuin henkilökilometrit, mikä viittaisi matkustamisen sujuvan valtaosin autossa. Lisäksi tutkimus paljastaa, että siinä etätyötä tekevissä kotitalouksissa ajetaan keskimäärin vähemmän autoa. Niiden päivittäinen ajomäärä oli keskimäärin vain 40 mailia (mediaani 20 mailia), kun taas kiinteään työpaikkaan matkustavalla luvut olivat perällä 53 ja 26 mailia.
Tutkielma paljasti, että miltei 95 prosenttia työssäkäyvissä, joilla oli ilmainen pysäköinti työpaikalla, kulki autolla. Näistäkin matkoistasi peräti 88 prosenttia tehtiin yksin. Kimpassa taitettiin 6,8 prosenttia matkoista, ja kävellen tai pyöräillen reilu viisi prosenttia. Huomioit, että joukkoliikenteen kyyti kävi alle 0,3 prosentille. Sen sijaan alle 37 prosenttia niistä, joilla ei ollut ilmaista pysäköintiä töissä, hurisi autoilla. Muut: suurin osa käytti joukkoliikennettä (27,6 %), käveli tai pyöräili (18,7 %) tai matkusti kimppakyydillä (15 %). Otat tästä talteen!
Lopetit pakastamisen Salen ilta-aleen, näkemiin kassa
Tutkijat kertovat siinä, että autoilija saapuu ilmaiselle parkille todennäköisemmin yksin, kun taas maksullinen pysäköinti tuottaakin matkustajia jakamaan kuluja. Vain maksuttomia parkkipaikkoja käytetään myös hyväksi: samat autot tuntuvat usein seisovan niissä päivästä toiseen. Ilman sitä on pätevä syy sukeltaa Salen ilta-aleen maastopyörillä. Ei huolen häivää, pyörä sujahtaa etupihasta, eikä vie niin paljon tilaa kuin monenkaan autot. Päällikkö, vastaa kysymyksiini, eikä se hyvältä tunnu: he ovat optimoineet tilausmääriä – liikaa aletarroja.
Täältä on vastaus: liikaa alennustarroja. Ei siitä voi tykätä, kun se on ainoa mahdollisuus säästää. Toisella kerralla ihmettelit Atrian kanasuikaleiden valikoimaa. Ehkä edelleen sama, mutta maku vaihtuu pehmeän pippurisesta kuvan sitruunaiseen. Kysyin asiasta myyjältä, ja hän sanoi puolivahingossa, että toinen maku oikeuttaa todennäköisemmin hinnannousuun kuluttajien silmissä. Sen huomasi, vaikka tuotteesta sain vasta kello 21 jälkeen 60 prosentin alennuksen: kappalehinta oli 1,24 euron sijasta jo 1,39 euroa. Eikä edes jononloppua näy.
Pakko ottaa, kun en siinä vaiheessa muutakaan voi. Myönnetään se suoriltaan. Päällikkö katsoi sitä menoa muutaman viikon ajan ja päätti poistaa kyseisen kanasuikaleen tilauksilla kokonaan. Epäilisin, että yhtään ei ollut hankittu normaalihintaan; kaikki kappaleet lähtivät vasta ilta-aleista liikkeelle. Syyksi voi sanoa sen, että valikoimassa on halvempi Kotimaista-vastine. Se ei maistu miltään, ja piti sanoa asioista nyt myyjällekin, mutta Atrian tuotetta ei enää tilata – sehän loisti hyvänen aika miltei koko ajan ilta-alessa. Liikaa alennustarraa.
 |
| Pakastin on tyhjä pakasteista, ei ikinä enää |
Näitä kanasuikaleita olen pitänyt pakkasessa 2–4 kappaletta. Onko varastot loppu, eikä uutta hankita. Katsoin päivämäärää toukokuussa, ja tuntui kyllä kovin oudolta: kanasuikale saattaa asua pakastimessa 2–4 kuukautta, mikä on mielestäni järjetöntä. Se, että ilta-aleesi täytyi tulla jo kahdeksalta, ja että monissa tapauksissa saa vanhenevan tuotteen. Tuotteen, jossa bakteerit juhlivat odottaessa tunnin ajan parempaa hintaa – on suuri ongelma. Ostan jatkossa tarvittaessa ja normaalihintaan – tai normaalista tarjouksesta isompana eränä.
Lopettelen samalla myös ruisleivän pakastamiset, eihän Lidlin halpaleipäni edes maistu ruisleivässä. Vaikka sen hinta painuu 1,03 euroon 20 prosentin alennustarralla, olen syönyt sitä "ruisleipää" niin paljon, ettei se enää mene alas. Kaiken lisäksi tätä tarjousleipää täytyy metsästää: pyöräilen milloin missäkin Lidlissä kokeillakseni voittoja, mikä maksaa energiaa ja stressiä. Leivän vuoksi, joka ei edes maistu oikealta ruisleivältä! Hallituskadun, Pirkkalan, Rautatienkadun, Tesoman ja Nokian Lidlit nyt ensi alkuun, muista vain puhumattakaan.
Eiköhän jostakin löydy viikosta toiseesi, mutta en enää hae, vaikka oli runsaasti. Se taas tarkoittaa sitä, että myöskään ilta-aleissa sitä tarjousleipää ei juurikaan ole. Oikea ruisleipä maksaa 2,19 euroa, ja siihen menee todella paljon rahaa. Onneksi menen viikoissa Lapualle, ja voin tehdä siellä kokonaisen budjetin ensi vuodelle. Se tulee huomioimaan tämän leipien hinnankorotuksen varmasti. Aiemmin mietin satasta, mutta mistä sitä ikinä tietää, mitä hei Lapualla mieleen juolahtaa. En haluaisi ruokkia kapitalismia täällä vain siksi, koska voin.
Matkaa tässäkin! Nokialle, vehreän Tampereen kautta
Aivan samaa mikä työpaikka se oli nimeltään, viikkoja ongin neljä. Elämän rutiini oli niin yksioikoinen, että vuosi tuntuu menevän kuukaudesta. Äsken tuttava sanoikin, vuosi ennen eläkettä, että "elämä" on tainnut mennä hukkaan. Se meni niin äkkiä, eikä mitään ole jäänyt käteen. Enkä taida kyseenalaistaa, olihan minullakin samantapaisia havaintoja työelämästä. Painoin tiukkaa settiä työpisteellä aamusta iltaan, nuo päivät kuluivat ennätystahtiin – vain yhtä tai korkeintaan kahta ulkomaanmatkaa vastaan. Vaihdatko vapaa-ajan ulkomaihin?
Ihmiset myyvät sielujansa kahta ulkomaanmatkaa vastaan, joissa saavat revitellä ja elää, laskematta kuluja edes kerran tai kaksi vuodessa. Siinä oli rahaa, jotka olisin voinut säästää ja elää hitaammin, pitempään. Nyt minulla on sekä reissuja että vapaa-aikaa, Nokialla mieli lepää kauan. Olen tuosta aiemminkin kirjoittanut. Miksei vaikkapa Pirkkalassa saa olla yhtä viihtyisää Suupantoria kuin Nokialla? Eikä se Tamperekaan yksin luotaan työnnä kuin ehkä keskustassa; Kalkku on esimerkiksi todella vehreä alue, kuten kuvakin tämän osoittaisi.
Enemmän nauratti ylös polkiessasi pienemmällä mahdollisella vaihteistolla ne tavalliset tallaajat, joille Pirkkalassa kuntosaleja istutetaan, muttet itse tarvitse. Kalkku tarjoaa hyvän treenin matkalla Nokian ABC:lle, ja kun päätän vihdoin ottaa takaisin Pirkkalaan, alamäessä kiihtyy sataseen helposti. Jos ei sataan, niin puoleen väliin. Ilmainen kuntosali! En ymmärrä tätä kulutusyhteiskuntaa. Lammas on sanonut heti, ettei tällainen Nokian-matka Brysseliin voita. Ei voita, ei, mutta se jättää rahaa lompakkoon – siinä minä sen lottovoiton näen :)
 |
| Kalkku on viihtyisämpi kuin sen keskusta |
Sivusin aiemmassa jutussa myös nopeaa ajankulua. Siihen hidastamiseen ei tosiaankaan tarvita paljoa. Riittänee, kun otat polkupyörät tallistakin ja alat tutkia naapurikuntia, minun tapauksessani Nokiaa, Ylöjärveä, Hämeenkyröä tai vaikka Lempäälää. Jaa, Pirkkalassakin on taatusti muutama paikka, jossa et ole käynyt vuosiini, tai kenties koskaan. Se kaikki sai ajan hidastumaan luonnollisesti, koska aivot tallentavat enempi uutta faktaa verrattuna kaikkiin tavanomaisiin rutiineihin, joihin olemme jo ajan saatoissa ihan kyllästymisiin tottuneet.
Jos haluaisi jännitystä, muuttamalla toisaalle saan ajan hidastumaan pitkäksi aikaa. Kun muutat siinä uuteen kuntaan, aivosi joutunevat käsittelemään valtavan määrän uutta tietoa ja ärsykkeitä. Tutut rutiinit katoavat, ja monet arjen toimet vaativat yhä enemmän tietoista läsnäoloa. Sen lisäksi, että joudut tutustumaan uusiin reitteihin, ihmisiin, paikkoihin ja niin kulttuuriin, aistisi virkistyvät jatkuvasti. Jatkuva asiakäsittely pakottaa aivoja aktivoitumaan tavalla, joka saa ajan tuntumaan hitaammalta. Se on ikään kuin aivojen aivopesua, tästä.
Älä ihmeessä kysy, miksi mietin niitä pyöräillessä! Muutto? Olit edelleen harkinnassa, ja tällä hetkellä miettisit muuttojakin lähinnä Forssaan tai Loimaalle. Joku päivä vielä muutan, niin päästään fillarilla Somerolle, Koskelle (Tl) tai vaikka Karkkilaan! Eihän yksi Forssa sieltä kaukana ole. Juuri kun pääsit tässä vauhtia ottamaan, pyörään tulvi vikaa. Uusi seisontatuki on vääränlainen. Se ei ole suunniteltu 29"-kokoiselle pyörälleni, ja sen jalustan paksuus saa renkaan hankaamaan metalliin. Ruuvaan hei irti ja ostan kunnollisen telineen varastolle.
Yhteenveto: feissareita ja tiukkoja kysymyksiä, sinulle
Sapattivapaa, se on ollut elämän paras herätysliike. Uskon, että se voi toimia sinullekin. Vaikka ajankulku ja elämän nopeus eivät ole työelämästä kadonneet, oivalsin Valkeakosken kävelyltä monta asiaa. Yksi niistä oli vastauksen löytäminen arjen polttavaan kysymykseen: mitä oikeasti haluan elämältäni? Olen oppinut myös löytämään keinoja ja tapojakin elämän tahdin hidastamiseen, ja se tuntuu toimivan. Vaikka pomminvarmaa mikään ei ole, ratkaisu on sinun käsissä. Normaaleista rutiineista on päästävä eroon tulevalla sapattivapaallasi.
Onneksi löydän Lempäälää – kyllä metsä polun tarjoaa! Ihan satavarmasti saan lukijoita vielä tänä kesänä tai viimeistään syksyllä luontokohteisiin, kuten Birgitan poluille ja Nokian metsään. Kun saat uutta luettavaa, ehkä elämäsi rytmi hidastuu sitäkin kautta, näin ainakin toivon syvästi. Enkä vielä tiedä siitä mitään: mitähän siellä Lapualla oivaltaisi? Toivottavasti junat kulkevat, sillä viime aikoina VR on ollut niin ikävissä uutisissa. En todellakaan pienistä niitä korvausvaatimuksia hakisi, kun Lapualle vain viet – se riittää. Mennäänkö yhdessä.
Jää odottamaan ihan rauhassa, kerron taatusti pettääkö VR kulkijaa. Tuoltakin kysytään monesti, miten olen muka säästänyt jo 1 500 euron nettopalkasta 500 sapattivapaata kohti. Aiheita on jaettavaksi asti, kun elämässä on muutakin kuin vain palavereitten pyörittämiset ja työasioitten keskellä eläminen. Ehkä kirjoitan näistä asioistasi laajemmin Lapuan reissun jälkeen, sillä panin säästöön noin 500 euroa helposti: jokaisesta 1 744 euron bruttopalkasta. Ihmiset eivät kehtaa kadota mukavuusalueeltaan, mutta sentään yksi uskalsi, olet tässä.
Muutenkin alkaa kyllästyttää, kun Pirkkalassa ja Tampereella lähes jokainen kysymyksiä esittävä ohikulkija aloittaa sanoilla "Häätö olisi edessä, tarvitsen tosi äkkiä rahaa!" tai "Olen täällä, minkälainen sähkösopimus löytyy?" Vastailin: minkälainen sinulla? Sotarahoja riittää varmasti asuntoihin, jos sellaista vain haluttaisiin. Tässä maailmassa ei olisi missään mitään köyhyyttä, kodittomuuttakaan, jos sotaeuroille laitettaisiin sieltä stoppi. Tietääkö ministeri minkälainen onni kasvuseutu on? Jos ei feissarisi pysäytä, niin sitten leikkauksien tulos.
Kommentit