Polje kanssani kylätietä uimarannalle

Jostain kumman syystä ihmiset nyt lähtevät kauaksi rannalle mieluummin omilla autoilla. Minulla ei sellaista ole enkä koskaan vielä oikein tarvinnutkaan. Maastopyörällä on kiva polkaista kylätien alusta aivan loppuun. Kaikki on vaipunut täydelliseen hiljaisuuteeni, joka ei lakkaa tästä koskaan. Missä ovat ihmiset, ovatko he tänään työelämässä? Siltä näyttää, koska saan kulkea rauhassa yksin koko pätkäni. Myöhemmin minua odottaa Reipin kaunis ranta, täynnä hiekkaa ja ennennäkemättömiä elämyksiä.

Missä ihmeessä kaikki ovat? Maisemat palkitsevat, kunhan ensin virittää puhelimistaan tutun Spotify Premiumin oikealle taajuudelle. Se on helppoa, soittolistani pyörimään vain ja siitä menoksi! Nauttien samalla loputtomista peltomaisemistasi. Maastopyöräily musiikilla onkin yksi aikojeni parhaimmista suurilon aiheistasi elämässäni, ja toivottavasti sinulla on joku sellainen iloinen asia elämässäsi myös. Enää ei harmita, että olen täällä yksin, koska viihdyn niin hyvin yksikseni katsoen omaa vesipulloa.

Ensimmäisenä soittolistalla soi Basslovers Unitedin Remix biisistä Ravers Fantasy. Toivon joskus, että näen DJ Manianin klubeissa tai festivaalissa soittamassa tätä bilekansojen edessä. Tämä biisi valikoitui samaisen syyn johdosta artikkeliin, koska se kertoo yhä uudelleen tästä matkasta yksin suomalaisessa miljöössä. Pirkkala on ollut kotini vasta muutaman kuukauden ajan, mutta pois muuttoasi en harkitse. Se olisi tylsää. Parasta on Pirkkalassa se, että saan kuunnella tanssimusiikkiasi luonnossani polkien!

Sionkylä on siinä toinen paikka, jota rakastan. Maastopyöräsi tykkää siitä. Poljet hiljaa tai lujaa. Oma tahti on se paras tahti, edes pieni sade ei haittaa, koska näet metsääsi, hevosia ja tavallista kyläelämää. Se, että vielä pari vuotta sitten asuin Tampereella, enkä nähnyt hevosia missään, eikä edes kyläelämää. Ei siinä vielä kaikki, siellä Tampereella oli aivan liikaa ihmisiä, autoja, joukkoliikennettä ja melua. Eipä edes Tesoman uimahallissa voinut rauhoittua, kun ihmiset puhuivat pälpättivät saunomisiensa ajan.
Tarvitsetteko lisää hiekkarantaa, nyt? Hyvä, mutta koskaan tätä ei ole tarpeeksi. Näin on myös rahan kanssa ihmisillä. Opiskelin jo Tesoman koulussa sen tärkeimmän: raha ei tee meitä onnellisiksi. Nyt, koskaan.
Siksi en lähtenyt Yyterin rannalle Onnibussilla, vaan poljin itseni Reipin rannalle ilman kuntosalia. En ole koskaan käynytkään Go Go -kuntosaleilla, koska salini on aina täällä: Pirkkalan lähiluonnossasi.

Ei ikäviä kuukausimaksuja, ei edes niitä liittymismaksuja, eikä surullista määräaikaista sopimusta.

Kylätie, mutta vaatii maastopyörän ja sellaisen hankin säästöillä

Käytännössä kylätie ei olekaan paras pyöräiltävä kaikilta osin. Peruspyörällä ei tielle ole välttämättä asiaa, jos haluaa vielä elävänä takaisin tulla. Sen sijaan maastopyörän etujousitus lievittää kipua, joka tulee kun pyörä jatkuvasti muuten tärisisi epätasaisesta tiestäsi. Sateessa tuo Heikkiläntie on vieläkin huonompi ja vaarallisempi. Silloin tie on pehmeä ja rengas juuttuu. Yksityinen tie ja laatu on juuri sitä. Lisäksi tiellä on todella onneton valaistus, joten ilman valojani ei kannata tulla polkemaan hautaan.

Kysymys onkin varmaan rahasta. Sitä ei kasva puussa ja on tyydyttävä siihen mitä on. Sateen aikana tie on vaarallinen jopa maastopyöräilyyn. Olen kuitenkin tarpeeksi hullu kokeilemaan tätä seikkailua. Jos haluaa ajella vähän turvallisemmin, kannattaisi Reippiin mennä Sionkylän kautta. Ainakin silloin, jos lähtee polkijana Pirkkalan ABC-asemaltasi. Sieltä on kiva napata tarjoustuotteita hyllyltä mukaan. Jos tykkäät haasteistani, Heikkiläntie olkoon reitti! Kukapa ei, kaikkihan haluavat onneaan koittaa.

Pyöräiltävää on tällä hienolla kylätiellä useitakin kilometrejä. Maisemissa kylärakennelmia, kauniita peltoja, maatiloja, metsämaisemia, lampia ja kaikkea muuta hienoa. Ohi saattaa kulkea jopa hevonen! Yleisesti tie on kuitenkin vähän liikennöityä ja suhteellisen rauhallinen. Kannattaisi varoa kaahailevia autojasi, ne ovat kyläläistenkin riesana aina, lasten täytyy kävellä kyläkouluun jne. Miten se onnistuu turvallisesti, jos tie on kuin rallirata toisinaan? Mihin teillä autoilijoilla on tästä kiire, helvettiinkö?

Pirkkalan kylätiet ovat niin hauskoja

Poljet nyt noin kilometrin, päätin pistäytyä ja ottaa kuvalle ihania peltomaisemia. Jos oikein muistan, tällaisia maisemia ei ihan joka kaupungissa ole. Maallasi ollaan jo totuttu hienoihin maisemiin vuoden ympäri. Reippiin on kuitenkin hieman matkaa vielä. Ensiksi pitäisi mennä kai Pirkkalankylään. Siitä ne maisemat... haluan katsoa niitä vielä lisääkin. Totta puhuen katsottavani ei edes loppunut kesken, sillä vieressäni oli Isolampi. Niin hienoja maisemia! Ne autosi kaahailevat tästä ohitseni, kyllä kiirettä on.

Ei auta, sanoin juuri. Jatkettava kohti Reippiä. Eiköhän maisemia riitä vielä myöhemminkin. Ilokseni huomasin, että Pirkkalankylä sai uuden kevyenliikenteenväylän ihan Reippiin asti, joten uimarannalle pyöräily oli todella turvallista tänä kesänä. Siitä iso kiitos meidän ihanalle kunnallemme! Viime kesänä kun Reippiin poljin, eipä tällaista herkkua ollut, enkä osannut tuolloin unelmoida yhtään paremmasta. Lienee tämän kesän veistos. Varsin tuoretta kamaa, josta kuntalaiset saavat olla minusta aika iloisia.

Itse liikenne on hiljaista. Peltojen jälkeen muutama hassu auto ja pari retkipyöräilijää. Toisaalta se ei ole huono asia yhtään, sen takia minä maalla asuinkin. Tykkään hiljaisuudestani. Kaupunkiasuminen, melut, luonnosta kaukana asuminen ei ole yksinkertaisesti minulle. Kohta tiesit olevani nyt perilläkin, kun nätti Sionkylän risteys oli ohitettu. Siitä seurasi kirkko ja tästä olin enää Pirkkalankylässä. Siitä ei Reippi ole kovin kaukana! Rantamaisemiinne polkee helposti kilometrieni tai useammankin päästä.

Kylämaisemat kertovat myös siitä, että busseja ei täällä nyt kulje

Jos seuraavaan bussiini on monta tuntia tai monta päivää, ei toimi. Ihmisesi siellä ovat ihmisiä nekin, mutta jos jotain bussia kulkee, vain koululaisia palvelemaan. Mummo, saa sulkeutua taloonsa, jos edes taksiin ei ole varaa. Onko päättäjiä kuulolla, Nyssen suunnittelijoita? Te parannattekin aina välillä niitä julkisia yhteyksiä Pirkkalan syrjäkylille, mutta yhtä nopeasti lopetattekin ne kokeilut. Voin kertoa, että suurin osa on jo aikaa sitten vaihtanut autoiluunsa, joten niitä parempia yhteyksiä pitäisi mainostaa.

Tälle piti antaa aikaa. Ei ne autoilijasi muuten huomaa. Uusia linjoja pitäisi testata vuoden, vaikka ne olisivat tappiollisia. Olisin tullut mielelläni Reippiin busseilla, mutta eihän niitä kulje kesäisin. Toinen huomiosi kiinnittyy alueen asukkaisiin. Miten mummot jaksavat, koska lähimpään bussipysäkkiin on huonoon aikaan jopa 5 kilometriä (tai enemmän). Lempäälässä ongelmasi on myös aito. Siellä on eräs kylä, Nurmen kylä, jossa julkiset yhteydet ovat olemattomat. Välillä näkyy busseja, mutta Ei linjalla.

Matkallasi tänne Reippiin huomasin mummon, joka ilmeisesti odotti sitä bussia bussipysäkillä. Hän ihmettelisi, miksi pysähdyin hänen viereen pyörällä, mutta kysyin silti mitä hän oikein siinä odottaa? "Sitä bussia tietenkin, mitä muutakaan odottaisin näkö menneisyydessä!", Ritva ilmoitteli kuuluvasti. Kai, mutta tiesikö rouva, että seuraava bussi kulkee tästä vasta syksymmällä, kun koulut alkavat 10.8.? "Perkele, on tämä hienoa aikaa kun ei edes apteekkiin pääse!", mummo huutaa. Palvelutaloon, siitä.

Länsilinjojen uusissa autoissa Stop-nappi

Länsilinjoilla ja Paunulla on varikot täynnä busseja, jotka odottavat töitäsi, että tulevat maksetuiksi. Silti näitä kyläläisiä kiusataan. Mummo vaikutti omaan silmääni hyvin toimeentulevalta, asui yksin ja täysin onnellisesti. Palvelutalooni olisi varmaan muitakin, jotka sitä huolenpitoa oikeasti tarvitsisivat. Mitä esim. Pirkkala ja Lempäälä säästää, jos palvelutalon sijasta mummo tai pappa saisi palvelutason? Syrjäseudulla joukkoliikenteen palvelutaso on ihan naurettava. Kauppareissu jää väliin, kun ei jaksa.

Mummo voi jaksaa sen kilometrin kävellä, mutta että viisi tai kymmenen? Kaiken maailman turhiin hankkeisiin sitä on rahaa, mutta ei vanhuksille kyliin. Olisin itse valmis elämään loppuelämäni ilman uimahallia Pirkkalassa, jos vain kylän ihmiset saisivat bussinsa. Täällä paremmalla puolella Pirkkalaa hyppäät bussiini, jäät rautatieasemalla pois ja tulet junalla hetkessä Hämeenlinnan isoon uimahalliin höyrysaunalla. Melkein hävettää, että tästä viiden kilometrin päässä asuva ei pääse edes lääkäreille.

Jos ei pääse sosialisoitumaan, niin ihmiset masentuvat ja alkoholisoituvat. Näin on nyt Kuhmoisissa. Joukkoliikenneyhteydet ovat olleet siellä aina huonoja, joten töihin et pääse. Eikä siinä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin tarttua pulloon. On myös naurettavaa olettaa, että työtön pääsisi hankkimaan autoja, jos tulee ylipäätään mihinkään valituksi reikäisillä vaatteilla ja kengillä. Tuet ei aina riitä kaikkeen. Nyt huomaat, että myös Kuhmoinen on asiaansa herännyt, että alkoholismia on tuolla liikaa. Ratkaisuja.

Miksi muutin Pirkkalaan, tästä olisi varmaan hauska puhua nyt!

Tänään kalentereissa on jo 7.8.2014, ja muutin Pirkkalaan 1.4.2012. En ole vielä hirveästi ehtinyt siitä blogissani puhua. Miksi juuri Pirkkalaan, miksi ei Espanjaan tai vaikka Jyväskylään? Kaiken takana on Tampere, olin erakkona niin täynnä sitä melua, saastetta, suuria massoja. Halusin pois tuolta. Asuin jo siellä Peltolammilla ja se tuntui ihan ihme paikalta. Edes aikaisin aamusta ei päässyt kurssiini bussilla Tampereen keskustaan. Pirkkalassa ensimmäinen bussi lähtee arkisin jo aamuneljältä Tampereelle.

Ei se Tampere ollut ainakaan työssäkävijöille, hyvä jos niitä töitä oli, etkä päässyt edes kurssille. Siitä sitten vuokranantajani laittaa viestiä, että taloni menevät remonttiin, vuokrasopimus päättyy. Asustin toki opiskelijasäätiösi asunnoissa, joten jos olisi opiskeluita edessä, niin saisi muun asunnon tilalle. Ei saanut, sillä koulutus oli takanani. Oli aikamoinen kiire, etkä koskaan miettinyt mihin tästä muuttaisi, jos olisi pakko? Siksi nykyään tiedät jo mihin muutan, jos nykyasunnosta on pakko. Loimaalle tietty!

Itse asiassa minun piti muuttaa Lempäälään tai Pirkkalaan. Ajattelin myös Loimaan kaltaisiasi pitäjiä, mutta en kehdannut vaivata työssäsi käyvää isääni muutoissa niin kauaksi. Hain asuntoja alkuun myös Tampereella, mutta nyt huomasi nopeasti sen olevan tuloksetonta. Jokaiseen komeroon tuli esittelyssä ainakin kymmeniä ihmisiäsi, etkä voinut kuvitella sitä, että saisin vuokra-asunnon sieltä elinaikanani. Nokian kaupungin asunnoissasi ruuhkia näkyisi, olin jonossa kylläkin, mutta ei ollut aikaa jonottaa.

Lempäälässä osoitettiin meiltä metsän takia

Mihin ne tavarani pistäisi, jos ei kukaan huoli työtöntä vuokralaiseksi? Onneksi kävi OVV:n sivuilla ja löysin sieltä yksityisen asunnonvälittäjän yhteystiedot. Kävin toimistolla Nokialla, en tehnytkään sitä nettihakemusta, ja asunnonvälittäjä kuuli tilanteeni. Hän ilmoitti heti, että asunnon saa varmuudella, mikäli hyväksyt sen ettei asuntoasi ehditä siinä ajassa remontoida (vapautui ja parkettia olisi tulossa). Kerroin samalla, että nuukaa ei edes haittaa yhtään moiset, kymmenen vuotta muovimatoille lisää!

Hän vielä soitti samana iltana remonttifirmoillesi ja perui remontin. Lattiaasi ei laitettu uusiksi. Heti viikon päästä hän piti sinulle esittelyjä ja huomautti, että muovimatossasi voi olla paikoin kulumaa. Ei haittaa yhtään, se vuokrani oli vain 399 euroa kuukaudessa! Kaipaan asunnon, en remonttia. Yksityiset vuokranantajat ovat monesti sellaisia, että eivät ole kaikkien mieleen, mutta tämä yksityinen omistaisi kokonaisia vuokrataloja. Tuskin lähtisi myymään niitä, eri asia jos olisi pelkästä huoneistostani asia.

Näin minä päädyin sitten Pirkkalaani. Kymmenessä vuodessa maksan tunnollisesti jokaisen vuokrani ajallaan. Käsittelen komeroasi kuin omaani ja ilmoitan heti vuokraisännälleni, jos vuokra on päivänkin myöhässä, näin olin tehnyt aina ennenkin :) Ensimmäinen kerta opetutti sen, että tuota viestiä häpesi, ja sittenkin on löytynyt ratkaisuja asiaan eli nuukailut. Särkänniemen sijasta lempimetsään ja autojeni sijasta vaikka bussi, niin kyllä sitä rahaa riittää, jää vielä muuhunkin! Laitat vain seuraavasta laskua!

Jatka pakonomaista seikkailua, nähdään jossain siellä luonnossa

Tämä antaa suuntaa, että voi asua täällä vielä kymmenenkin vuoden päästä. Mitään ei myydä. Nyt on pakko huomauttaa, että jo melko lyhyen täällä asumisen aikana huomasin Pirkkalan puutteita. Niinpä, täydellistä kuntaa tuskin on olemassakaan, mutta jotkut autotiet ovat näin surkeassa kunnossa. Miksi. Valaisimet ovat asuinalueella surkeita nekin, niistä on ihan aina joku lamppu pimeinä. Lisäisi varmaan turvallisuutta huomattavasti, jos voi edes infra-alueella nähdä syksyn pimeissä eteensä. Sinne rahaa.

Seikkailen jatkuvasti Pirkkalassa ja Lempäälässä, pyörällä tai jalan. Löydän niitä uusia paikkoja. Et voi olla huolestumatta siitä, että jotkut viljelisivät jo 70-luvulta asti Puskiaisten oikaisuja lehdissäni. Koen jo Kurikkakallion, Siisjärven, Kaitajärven, Ammejärven laavut ja löysit Houkkalammelta perinteikkään uintimahdollisuuden. Laituri on, maisemia ja erämaan järvi. Mihin väliin ne meinaavat siellä jo turhan moottoritien laittaa? Itse en löydä, kaikki on niin arvokasta siellä. Joka päivä löydän sieltä uutuuksia.

Olen seikkailijaluonne. Minua ei kiinnosta järjetön kuluttaminen nyt, ei edes matkailu ulkomaille. Ole pohjimmiltani aktivisti. Vastustan saastuttavia tapoja matkustaa, lentokone on yksi niistä. Enkä pitäisi tämänpäiväisestä tavasta elää, jossa ihan kaikki riippuu kasvusta. Saat palkankorotuksen, tuhlaat. Saat uuden, tuhlaa nekin. Ihmetyttää, että miksi säästäminen ei kiinnosta massaa. Rahan säästäminen, sen metsän säästäminen, normaali elämä ilman sitä kulutusjuhlaa. Yksi maapallo ei riitä kulutusjuhlaan.

Luonteeltani olen nyt seikkailijaluonne

Mummot sienestävät ja marjastavat siinä tosi usein. Vaarit etsivät lisää. Jokainen tietää, että inflaatio vie leivätkin pöydästäsi, mutta tuolta saa ruokaa pannulle tai pakkaseen maksamatta ahneille. Minulla on tilillä rahaa ja silti ostaisin halvimman vaihtoehdon tässä seikkailussa. Marjastan. Kaupassa marjat maksavat niin paljon nykyään, ettei ole varaa ostaa, tai olisi säästötavoite kauimpana. Käsittämätöntä, että Pirkkala suunnittelee tälle kadulle parempaa led-valaistusta, ja metsään pääsee nyt kotipihalta.

Usein kannattaa valittaa, siksi en lakkaa kirjoittamasta näistä turhista oikaisuista. Itse en esimerkiksi pyöräilijänä tarvitse Puskiaisten oikaisua Lempäälästä Pirkkalaan, koska sellainen on jo. Poljen nytkin paljon Lempäälään juurikin Puskiaisten polkaisua pitkin. Niin monia polkuja, maastopyörä tykkää. Nyt sanon sen suoraan, että varmaan masentuisin tai jotain, jos polkujeni tilalla olisikin moottoritie. Siellä kun ei normaalisti poljeta. Siksi on tärkeää, että poljen Lempäälään polkaisuja pitkin, äänestän siinä.

Minua ei edes kiinnosta polkea asfaltilla, ei edes Pirkkalan Lidliin. Käy siellä usein vain metsäreittejä pitkin. Enkä joudu seisomaan liikennevaloissasi, eivätkä Kurikkaan kääntyvät bussit hidasta menojani. Siellä metsässä on aina jotain uutta, voin samalla vaikka nauttia mustikkaa, jos nälättää. Nuuka tietää, että nälissään ei kannata kauppaan mennä, tai muuten Lidl saa rahaa siitä helppoudesta. En siitä siirrä Lidlin tilille muuta kuin pakollisen, välipalat teen kotona ja jos en jaksa, niin metsästä löytyy marjaa.

Yhteenveto: lopeta kuntosalijäsenyytesi nyt ja tule siitä metsääni

Monilla on kuntosalijäsenyyttä, varsinkin tammikuussa. Vain 18 eurolla kuukaudessa saa rajattomasti käyntejä. Valitettavasti moni kuntosali lopettaisi toimintansa, jos ihmiset kävisivät siellä oikeasti. Yksi tutun tuttu on kuntosaliyrittäjä ja hän ohimennen sanoi, että kun kinkkuja alettiin syödä, heille tuleepi aina iso piikki kuntosalijäsenyyksissä ja tammikuusta maaliskuulle sali onkin täynnä. Kesäkuussa niitä ihmisiä ei ole enää puoliksikaan ja salimaksut juoksevat entiseen malliin. Onpa hyvää liiketoimintaa!

Pyörätien päättymisen jälkeen tiesin minne kääntyä. Päädyin suoraan Reipin risteykseen. Niin lähellä hiekkarantaa. Kohta pääsee jo uimaan, ajattelin kovaan ääneen! Niin se oli: pieni, mutta pippurinenkin hiekkaranta maalaismaisemissa. Tosi kiva hei, lähtekää muut nyt Yyteriin, mutta kyllä niitä rantoja on lähempänäkin! Elämys oli hyvä ja vesi viilensi kuumana hellepäivänä varsin mukavasti. Porukkaakaan ei ollut paikalla paljoa, joten tungosta on muualla. Arvokasta uintitilaa oli tuolla vaikka muille jakaa.

Vietämme suuren osan elämästä sängyllämme nukkuen. Toinen osa, ellei jopa edellistä arvokkaampi, on työmatkailuun ja työn tekemiseen kulutettu aikasi. Jäljelle jää enää muutama hassu tunti elämänne obligaatioihin. Tätä pientä aikaamme voi yrittää käyttää sarjamaratoneihini tai Reipissä nautiskeluun. Valinta on sinun. Toivon joskus, että kerään säästöön niin paljon rahaa, että pääsen sapattivuodelleni. Silloin kerkiäisin nauttimaan muustakin kuin lähellä olevasta Reipistä. Aikaa olisi paljon enemmän.

Mitä mainioin hetki pullahtaa hauskaan järveen. Jos aika käy tylsäksi, lähellä on myös Pirkkalan oma Reipin kylämuseo. Siinä vierähtää tovi jos vielä toinenkin. Ei ole huono idea lähteä pyöräillen Reippiin! Huonompaa on lähteä kuluttamaan bensaa satojen kilometrien päähän jonnekin, vaikka lähelläkin on kaikkea. Hei, kyllä uida voi ihan hyvin sillä kotirannallakin, tai jopa naapurikunnan rannoillasi. Mutta jonkun on silti pakko käydä tuolla Yyterissä, koska "siinä on kilometrien pituinen hiekkarantanne".

Enpä tiennyt, että joku tarvitsee niin paljon hiekkarantaa. Minulle riittää sen verran, että rantahuopa mahtuu alleni. Valokuvani ja Reipin hiekkarannasta jäi vahingossa ottamatta, ota itse jos edes muistat! Anteeksi, päätin nauttia! Ei ole edes määräaikaista sopimusta, joten ensi kerralla uintiin Takamaalle!

Enkä vielä kertonut aivan kaikkea, täältä läheltä löytyy sauna, johon viidellä eurolla pääsee sisään.

Kommentit

Viikon luetuimmat blogissa

Chromebook nopeammaksi helposti

Vuoden ilman televisiota. Yllätyitkö?

Puskiaisten polkaisu, ei moottoritietä

Paunu väistää Pirtiliä linjalla 1B/12

Minulla oli maailman paras mummo

Pirtilillä ei Paunun ahdinko ikinä lopu

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

Nuuka keksii elämyksiä, ei osta niitä

Mummolle lahjakortti ja sitten lisää :)