Polje kanssani kylätietäsi uimarannoille

Jostain kumman syystä ihmiset lähtevät kauaksi rannallesi mieluummin omilla autoilla. Minulla ei sellaista ole, enkä harkitse vieläkään. Oletetaan vaikka, että jahtaat kauniita koulutuksia, palkatuimpia urapolkuja, aiempaa näyttävämpiä parisuhteita ja maailman toimeliaimpia lapsia, mutta usein tärkein unohtuu. Jahtaamme kauniita omakotitaloja ja isoja henkilöautoja. Ei pienintäkään ihmettä siinä, että lapsesi masentuvat sosiaalisen paineen alla. Kaikki, mahdollisimman nopeasti, siinä yhteiskuntaa.

Missä ihmeessä Liisat ovat? Maisemat palkitsevat, kunhan ensin virittää puhelimista tutun Spotify Premiumin oikealle taajuudelle. Se on helppoa, soittolistani pyörimään vain ja siitä menoksi! Nauttien samalla loputtomista peltomaisemistasi. Minulla ei ole kiire mihinkään, mutta samaan aikaani rikasta elämää elävät kyläläiset käynnistelevät autojaan työpaikkaa kohti. Selvä, levein elämä on rahoitettava. Jos on itse nuuka, niin koskaan ei kiinnosta mikään vakityö muutamalla viikolla lomaa. Siinäpä työ.

Ensimmäisenä soittolistalla soi Basslovers United Remix biisistä Ravers Fantasy. Toivo joskus, että näen DJ Manianin klubeissa tai festivaalissa soittamassa tätä bilekansojen edessä. En kuuntele tällaista musiikkiasi vain huvin vuoksi. Tässäkin kappaleessa on monta hienoa sanaa. Nämä kuvastavat minulle vapautta, omanlaista polkua järjestelmässä, jota en vieläkään koe omaksi. Kuuntelenko ja inspiroidun, ehkä joskus vielä aidosta vapaudesta nautinkin. Esimaku siinä, vain viisi minuuttia päivästä riittää.

Sionkylä, onko toinen paikka, jota rakastan. Maastopyöräsi tykkää siitä. Poljet hiljaa tai lujaa. Oma tahti on se paras tahti, edes pieni sade ei haittaa, koska näet metsääsi, hevosia ja tavallista kyläelämää. Se, että vielä pari vuotta sitten asuin Tampereella, enkä nähnyt hevosia missään, eikä edes kyläelämää. Ei siinä vielä kaikki, siellä Tampereella oli aivan liikaa ihmisiä, autoja, joukkoliikennettä ja melua. Eipä edes Tesoman uimahalliin voinut rauhoittua, kun ihmiset puhuivat pälpättivät saunomisiensa ajan.

Tarvitsetko lisää hiekkarantaa, nyt? Hyvä, mutta koskaan tätä ei ole tarpeeksi. Näin on myös rahan kanssa ihmisillä. Opiskelin jo Tesoman koulussa tärkeimmän: raha ei tee onnelliseksi. Tyytyväisyys kylläkin.

Siksi en lähtenyt Yyterin rannalle. Siksi ei pitäisi matkustaa ulkomaillakaan. Uskon, että olisin paljon tyytyväisempi ja sitä kautta ehkä vähän onnellisempikin — vähemmällä määrällä tavaraa tai rahaa.

Menestystä ei mitata rahassa. Menestys on onnea. Menestys on täyttymystä; se on kyky antaa.

Siivoan kylätieni roskalta, pyöräilen joka kuopastakin

Heikkilän kylätie ei olekaan paras pyöräiltävä kaikilta osin. Peruspyörällä ei tielle ole välttämättä asiaa, jos haluaa vielä elävänä takaisin tulla. Sen sijaan maastopyörän etujousitus lievittää kipua, joka tulee kun pyörä jatkuvasti muuten tärisisi epätasaisesta tiestäsi. Sateessa tuo Heikkiläntie on vieläkin huonompi ja vaarallisempi. Silloin tie on pehmeä ja rengas juuttuu. Yksityinen tie ja laatu on juuri sitä. Lisäksi tiellä on todella onneton valaistus, mutta roska paljastunee silti, pussita huomenna kaiken.

Kysymys on pelkästä rahasta. Sitä ei kasva puussa, tyydyttävä siihen mitä on. Sateen aikana tie on vaarallinen jopa maastopyöräilyyn. Olenpa kuitenkin tarpeeksi hullu kokeilemaan tätä seikkailua. Jos haluaa ajella vähän turvallisemmin, kannattaisi Reippiin mennä Sionkylän kautta. Pirkkalalainen Jyri, 23, ei pelkää yhtään mitään. Hän ottaa Heikkiläntietä mitä mainioimmat vauhdit polkemalla, saattaen maastopyöräänsä niin moneen syvään kuoppaan kuin mahdollista, pienestä sateesta välittämättä.

Pyöräiltävää on tällä hienolla kylätiellä useita kilometrejä. Maisemissa kylärakennelmia, kauniita peltoja, maatiloja, metsämaisemia, lampia ja kaikkea muuta hienoa. Ohi saattaa kulkea jopa hevonen! Yleisesti tie on kuitenkin vähän liikennöityjä ja suhteellisen rauhallinen. Vanha ukko kylällä näyttäisi lastaavan kierrätyskelpoista tavaraa autoon, pysähdyn ja kysyn lisää. Onko paistinpannua? "Siinähän se, metallinkeräykseen menossa!", ukko vastaa. Suotta viet, tälle on vielä paljon käyttöä, kiitoksia.

Soppaile keittiövälineitä Pirkkalan kylätiellä

Anna vielä kasari, kattila ja se siitä, jatkan matkaa. Jos oikein muistat, tällaisia liikkeitä ei ihan joka kaupungissa ole. Roskiin oli menossa kaikki käypä. Reippiin on kuitenkin hieman matkaa vielä. Ensiksi pitäisi mennä kai Pirkkalankylään. Siitä vain maisemat... haluan katsoa niitä paljon lisää. Totta puhuen katsottavakaan ei loppunut kesken, sillä vieressä oli kovin rehellinen Isolampi. Niin hienoja maisemia! Autot kaahailevat ohitseni, kyllähän pomo taas kaipaa, mutta hän säästi rahaa vain kierrättämällä.

Kovin laadukkaita kasareita ja paistinpannua ukolla, vain pohja tummunut. Muutama liike kotona ihmesienellä ja tuote loistaakin, kuin kaupasta haettu. Kaikki on erittäin hyvää kamaa, onneksi satuin polkemaan ja havainnoimaan ympäristöä. Heitin ikivanhat kierrätykseen ja sain paremmat tilalle. Nyt, moni ajattelee sinusta vaikka ja mitä, mutta ei kiinnosta. En varastanut mitään, kysymällä irtoaa, eikä ukko olisi muuta tehnytkään kuin heittänyt vain metallinkeräykseen Suupantorille: illan kuluessa.

Kylällä on hiljaista. Peltojen jälkeen muutama hassu auto ja pari retkipyöräilijää. Toisaalta, ei ole huono asia yhtään, tämän takia minä maalle muutinkin. Tykkään hiljaisuudesta. Kaupunkiasuminen, melut, luonnosta kaukana asuminen ei ole yksinkertaisesti minulle. Kohta tiesit olevani nyt perilläkin, kun nätti Sionkylän risteys oli ohitettu. Siitä seurasi kirkko, ja tästä olin enää Pirkkalankylässä. Toiset matkailevat, mutta niin sinäkin. Pirkkalan oma Yyteri ei ole tästä enää yhtään kauempana Reipissä.

Kylämaisemat kertovat siitä, että busseja ei täällä nyt

Jos seuraavaan bussiini on monta tuntia tai jopa päivää, ei toimi. Ihmiset siellä ovat ihmisiä nekin, mutta jos jotain bussia kulkee, vain koululaisia palvelemaan. Mummo, saa sulkeutua taloonsa, jos edes taksiin ei ole varaa. Onko päättäjiä kuulolla, Nyssen suunnittelijoita? Te parannattekin aina välillä niitä julkisia yhteyksiä Pirkkalan syrjäkylille, mutta yhtä nopeasti lopetattekin ne kokeilut. Voin kertoa, että suurin osa on jo aikaa sitten vaihtanut autoiluun, joten näitä parempia yhteyksiä pitäisi mainostaa.

Tälle piti antaa aikaa. Ei se autoilija muuten huomaa. Uusia linjoja pitäisi testata vuoden, vaikka ne olisivat tappiollisia. Olisin tullut mielelläni Reippiin busseilla, mutta eihän niitä kulje kesäisin. Toinen huomiosi kiinnittyy alueen asukkaisiin. Miten mummot jaksavat, koska lähimpään bussipysäkkiin on huonoon aikaan jopa 5 kilometriä (tai enemmän). Lempäälässä ongelmasi on myös aito. Siellä on eräs kylä, Nurmen kylä, jossa julkiset yhteydet ovat olemattomat. Välillä näet perän, mutta älä linjalla.

Matkalla tänne Reippiin huomaan mummon, joka ilmeisesti odotti sitä bussia bussipysäkillä. Hän ihmettelisi, miksi pysähdyin hänen viereen pyörällä, mutta kysyin silti mitä hän oikein siinä odottaa? "Sitä bussia tietenkin, mitä muutakaan odottaisin näkö menneisyydessä!", Ritva ilmoitteli kuuluvasti. Otan osaa suruunne, mutta rouva: seuraava bussi kulkee vasta syksymmällä, kun koulut alkavat 10.8.? "Harmi, on tämä hienoa aikaa kun ei edes apteekkiin pääse!", hän huutaa. Pirkkalaan muuta ja elä.

Länsilinjan uusissa busseissa Stop-nappi

Länsilinjalla ja Paunulla on varikko täynnä busseja, jotka odottavat töitä, että tulevat maksetuiksi. Näitä kyläläisiä kiusataan silti. Mummo vaikutti omaan silmääni hyvin toimeentulevalta, asui yksin ja täysin onnellisesti. Palvelutalooni olisi varmaan muitakin, jotka sitä huolenpitoa oikeasti tarvitsisivat. Mitä esim. Pirkkala ja Lempäälä säästää, jos palvelutalon sijasta mummo tai pappa saisi palvelutason? Syrjäseuduillani joukkoliikenteen palvelutaso on naurettava, vaikka puhutaan isosta metropolista.

Mummo antaisi pysäkillä vitoset, tuo Buranaa suoraan kotiini fillarilla. Kaiken maailman turhiin hankkeisiin sitä on rahaa, mutta ei vanhuksille kyliin. Olisin itse valmis elämään loppuelämäni ilman uimahallia Pirkkalassa, jos vain kylän ihmiset saisivat bussinsa. Täällä paremmalla puolella Pirkkalaa hyppäät bussiini, jäät rautatieasemalla pois ja tulet junalla hetkessä Hämeenlinnan isoon uimahalliin höyrysaunalla. Melkein hävettää, että siitä parin kilometrin päässä asuva ei pääse kuin hautaansa.

Jos ei pääsisi sosialisoitumaan, niin vanhat masentuvat ja alkoholisoituvat. Näin on, Kuhmoisissa. Joukkoliikenneyhteydet ovat olleet siellä aina huonoja, joten töihin et pääse. Eikä siinä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin tarttua pulloon. On myös naurettavaa olettaa, että työtön pääsisi hankkimaan autoja, jos tulee ylipäätään mihinkään valituksi reikäisillä vaatteilla ja kengillä. Tuet ei aina riitä kaikkeen. Nyt huomaat, että myös päättäjä on asiaan herännyt, yhteyksiä ja sosiaalitukia voi heikentää tuostakin.

Miksi muutin Pirkkalaan, tästä voisit kertoa juuri nyt!

Tänään kalenterissa on 7.8.2014, ja muutin Pirkkalaan 1.4.2012. En ole vielä hirveästi ehtinyt siitä blogissani puhua. Miksi juuri Pirkkalaan, miksi ei Espanjaan tai vaikka Jyväskylään? Kaiken takana on Tampere, olin erakkona niin täynnä sitä melua, saastetta, suuria massoja. Halusin pois tuolta. Asuin jo siellä Peltolammilla ja se tuntui ihan ihme paikalta. Edes aikaisin aamusta ei päässyt kurssiini bussilla Tampereen keskustaan. Pirkkalassa ensimmäinen Paunu lähtee arkisin aamuneljältä Tampereelle.

Ei se Tampere ollut ainakaan työssäkävijälle, hyvä jos niitä töitä oli, en päässyt edes kurssille. Niin sitten vuokranantajani laittaa viestiä, että taloni menevät remonttiin, vuokrasopimus päättyy. Asustin toki opiskelijasäätiösi asunnoissa, joten jos olisi opiskeluita edessä, niin saisi muun asunnon tilalle. Ei saanut, sillä koulutus oli takanani. Oli aikamoinen kiire, etkä koskaan miettinyt mihin tästä muuttaisi, jos olisi pakko? Siksi nykyään tiedän mihin muutan, jos nykyasunnosta on pakko. Loimaalle tietty!

Itse asiassa sinun piti muuttaa Lempäälään tai Pirkkalaan. Ajattele myös Loimaan kaltaisia pitäjiä, mutta en kehdannut vaivata työssäsi käyvää isääni muutoissa niin kauaksi. Hain asuntoja alkuun myös Tampereella, mutta nyt huomasi nopeasti sen olevan tuloksetonta. Jokaiseen komeroon tuli esittelyssä ainakin kymmeniä ihmisiäsi, etkä voinut kuvitella sitä, että saisin vuokra-asunnon sieltä elinaikanani. Nokian kaupungin asunnoissa ruuhka näkyisi, olin jonoissa kylläkin, mutta ei ollut aikaa jonottaa.

Lempäälässä osoitettiin meiltä metsän takia

Mihin tavaraa pistäisi, jos ei kukaan huoli työtöntä vuokralaiseksi? Onneksi kävi OVV:n sivuilla ja löysin sieltä yksityisen asunnonvälittäjän yhteystiedot. Kävin toimistolla Nokialla, en tehnytkään sitä nettihakemusta, ja asunnonvälittäjä kuuli tilanteeni. Hän ilmoitti heti, että asunnon saa varmuudella, mikäli hyväksyt sen ettei asuntoasi ehditä siinä ajassa remontoida (vapautui ja parkettia olisi tulossa). Kerron samalla, että nuukia ei edes haittaa yhtään moiset, kymmenen vuotta muovimatoille lisää!

Hän soitti vielä samana iltana remonttifirmalle ja perui remontin. Lattiaasi ei laitettu uusiksi. Heti viikon päästä hän piti sinulle esittelyjä ja huomautti, että muovimatossasi voi olla paikoin kulumaa. Ei haittaa yhtään, se vuokrani oli vain 399 euroa kuukaudessa! Kaipaan asunnon, en remonttia. Yksityiset vuokranantajat ovat monesti sellaisia, että eivät ole kaikkien mieleen, mutta tämä yksityinen omistaisi kokonaisia vuokrataloja. Tuskin lähtisi myymään näitä, eri asia jos olisi pelkästä huoneistosta asia.

Näin pesiydyt sinne Pirkkalaan. Kymmenessäkin vuodessa maksan tunnollisesti jokaisen vuokrani ajallaan. Käsittelen komeroasi kuin omaani ja ilmoitan heti vuokraisännälleni, jos vuokra on päivänkin myöhässä, näin olin tehnyt aina ennenkin :) Ensimmäinen kerta opetutti sen, että tuota viestiä häpesi, ja sittenkin on löytynyt ratkaisuja asiaan eli nuukailut. Särkänniemen sijasta lempimetsään ja autojeni sijasta vaikka bussi, niin kyllä sitä rahaa riittää, jää vielä muuhunkin! Laita nyt seuraavasta laskua!

Jatka pakonomaista seikkailua, nähdään jossain pian

Se antaa suuntaa, että voit asua täällä vielä kymmenenkin vuoden päästä. Mitään ei myydä. Nyt on pakko huomauttaa, että jo melko lyhyen täällä asumisen aikana huomasin Pirkkalan puutteita. Niinpä, täydellistä kuntaa tuskin on olemassakaan, mutta jotkut autotiet ovat näin surkeassa kunnossa. Miksi. Valaisimet ovat asuinalueella surkeita nekin, niistä on ihan aina joku lamppu pimeinä. Onneksi se kiva kotikunta kuuli, kotikatu asfaltoidaan uusiksi ja valaistus uusitaan sekin ledeillä vain lähivuosina.

Seikkailen useasti Pirkkalassa ja Lempäälässä, pyörällä tai jalan. Löydän niitä uusia paikkoja. Et voi olla huolestumatta siitä, että jotkut viljelisivät jo 70-luvulta asti Puskiaisten oikaisuja lehdissäni. Koen jo Kurikkakallion, Siisjärven, Kaitajärven, Ammejärven laavut ja löysit Houkkalammelta perinteikkään uintimahdollisuuden. Laituri on, maisemia ja erämaan järvi. Mihin väliin ne meinaavat siellä jo turhan moottoritien laittaa? Hän ei löydä, kaikki on niin arvokasta siellä. Löydä siinä uutuuksia joka päivä.

Ole seikkailijaluonne. Sinua ei kiinnosta järjetön kuluttaminen nyt, ei edes matkailu ulkomaille. Ole pohjimmiltani aktivisti. Vastustan saastuttavia tapoja matkustaa, lentokone on yksi niistä. Enkä pitäisi tämänpäiväisestä tavasta elää, jossa ihan kaikki riippuu kasvusta. Saat palkankorotuksen, tuhlaat. Saat uuden, tuhlaa nekin. Ihmetyttää, että miksi säästäminen ei kiinnosta massaa. Rahan säästäminen, sen metsän säästäminen, normaali elämä ilman sitä yhtä juhlaa. Yksi maapallo ei riitä kulutusjuhlaan.

Luonteeltani olen ainakin seikkailijaluonne

Viimeksi käväisin Pirkkalassa siinä 15-vuotiaana, polkupyörällä. Se näyttikin Keuruulta. Nykyään täällä ei ole enää keurismia, vaikka Keuruuta näkisi vieläkin. En usko, että menee montaakaan vuotta, niin tämä kunta kaupungistuu liikaa ja siitä tulee Tampereen jatke. Tykkään kovasti nykyisenlaisesta Pirkkalasta, ei mitään gurmeetaloja keskustoissa, mutta sitäkin enemmän palveluita ja maalaisuutta. Haluaisin, että Pirkkala näyttäisi Keuruulta jatkossakin, eipähän tarvitse Keuruulle tästä mennä.

Kannattaa reklamoida, siksi en lakkaa kirjoittamasta turhista oikaisuistasikin. Itse en esimerkiksi pyöräilijänä tarvitse Puskiaisten oikaisua Lempäälästä Pirkkalaan, koska sellainen on jo. Poljen nytkin paljon Lempäälään juurikin Puskiaisten polkaisua pitkin. Niin monia polkuja, maastopyörä tykkää. Nyt sanon sen suoraan, että varmaan masentuisin tai jotain, jos polkujeni tilalla olisikin moottoritie. Siellä kun ei normaalisti poljeta. On tärkeää, että poljet Lempäälään polkaisua pitkin, lääkäri saa odottaa.

Minua ei kiinnostaisi polkea asfaltilla, ei edes Pirkkalan Lidliin. Käy siellä usein vain metsäreittejä pitkin. Enkä joudu seisomaan liikennevaloissasi, eivätkä Kurikkaan kääntyvät bussit hidasta menojani. Siellä metsässä on aina jotain uutta, voin samalla vaikka nauttia mustikkaa, jos nälättää. Nuuka tietää, että nälissään ei kannata kauppaan mennä, tai muuten Lidl saa rahaa nälkään. En siirtäisi Lidlin tilille muuta kuin pakollisen, mutta Pirkkalallekin on kirkas toive. Haluaisin asua Keuruulla jatkossakin.

Yhteenveto: näin teen joko helppoa rahaa tai vapautta

Heillä on kuntosalijäsenyys, varsinkin tammikuussa. Vain 18 eurolla kuukaudessa saa rajattomasti käyntejä. Valitettavasti moni kuntosali lopettaisi toimintansa, jos ihmiset kävisivät siellä oikeasti. Yksi tutun tuttu on kuntosaliyrittäjä ja hän ohimennen sanoi, että kun kinkkuja alettiin syödä, heille tuleepi aina iso piikki kuntosalijäsenyyksissä ja tammikuusta maaliskuulle sali onkin täynnä. Kesäkuulla niitä ihmisiä ei ole enää puoliksikaan ja salimaksut juoksevat entiseen malliin. Helppoa rahaa saa, tästä.

Unelmoi helposta rahasta Yyteriin. Päädyn suoraan Reipin risteykseen. Niin lähellä hiekkarantaa. Kohta pääsee jo uimaan, ajattelin kovaan ääneen! Niin se oli: pieni, mutta pippurinenkin hiekkaranta maalaismaisemissa. Tosi kiva hei, lähtekää muut nyt Yyteriin tai  Kyprokselle, mutta kyllä niitä rantoja on lähempänäkin! Elämä oli hyvä, vesi viilensi kuumana hellepäivänä varsin mukavasti. Porukkaakaan ei ollut paikalla paljoa, joten tungosta on muualla. Arvokasta uintitilaa oli siinä vaikka muille jakaa.

Vietätte suuren osan elämästä sängyillä nukkuen. Toinen osa, ellei jopa edellistä arvokkaampi, on työmatkailuun ja työn tekemiseen kulutettu aikamme. Jäljelle jää enää muutama hassu tunti elämänne obligaatioihin. Tätä pientä aikaamme voi yrittää käyttää sarjamaratoneihini tai Reipissä nautiskeluun. Valinta on sinun. Toivon joskus, että kerään säästöön niin paljon rahaa, että pääsen sapattivuodelleni. Silloin kerkeäisi nauttimaan muustakin kuin lähellä olevasta Reipistä. Forssaa, onko näköpiirissä!

Tuntuuko, että en ymmärrä ihmisiä, tai sitten ihmiset eivät ymmärrä minua. Pieni reissu Reippiini vastaa kallistakin ulkomaanmatkaa, mutta en tarvitse lentoyhtiötä, hotelleja tai bussilippuja Keimolan portille. Paluumatkalla eräällä jäi autokin tien poskeen, mutta polkupyöräni kulkee vieläkin, ilman sen suurempaa stressiä mikä hajoaisi seuraavana. Jos kaikki ymmärtäisivät minkä takia kannattaa säästää. Koen vapautta ilman autoja, suuruudenhulluja parisuhteita tai velkoja näkymättömään perikatoon.

En tiennyt, että joku tarvitsee näin paljon hiekkarantaa. Minulle riittää sen verran, että rantahuopa mahtuu alleni. Valokuva ja Reipin hiekkarannasta jäi vahingossa ottamatta, koe itse. Anteeksi, päätän nauttia! Järjestelmä on suunniteltu pitämään teitä stressaantuneina, masentuneina ja köyhyydessä.

Vapaus on todellista rikkautta. Joskus poistut järjestelmästä itsekin Ravers Fantasyyn, Remix!