Elämää ilman uutisia

Onnettomuus, tapaturma, myrsky
Internetissä on monia "Elämää ilman" -aiheita blogeissa. Yksi elää ilman televisiota, toinen ilman radiota, kolmas ilman lapsia, neljäs ilman tyttöystävää ja viides ilman autoa. Mutta miksei kukaan yritä elää ilman uutisia? Ovatko uutiset päivän aiheemme myös tänä päivänä?

Itsehän elän ilman monia asioita. Minulla ei ole televisiota, radiota, kiinteää laajakaistaa, autoa tai ajokorttia, lehtitilauksia ja mainoksia en tunne kaipaavani. Autoa minulla ei ole ollut koskaan, television myin viime vuonna kesäkuussa, radiosta luovuin jo tammikuussa 2012. Nyt vuoden 2016 alussa lupasin jotain: ei enää uutisten lukua.

Päivän puheenaiheet köyhiä

Mielestäni nykyajan ihmisten puheenaiheet ovat köyhiä. Syytä tähän ei ole varmaan vaikeaa arvata. Kutsun radiota, televisiota ja lehtiä aivojen pesukoneeksi. On tietenkin hienoa ottaa ja katsoa se huippusarja, joihin on piilotettu mainontaa, katso hieno talo. Minäkin haluaisin sellaisen. Ajattelemme pohjautuen mediaan. Puhumme siitä mitä media meille syöttää. Ei ole siis mitenkään erikoista, että kouluissa jutellaan sarjan juonenkäänteistä tai muusta tarpeettomasta.

Työpaikalla on yleistä, että kerrotaan uutisia. Luin eilen, että yksi mies eli satavuotiaaksi. Mutta onko tässä jokin pielessä? Minusta on. Ennen kerrottiin paljon itsestä, omia uutisia, nyt kerrotaan muiden uutisia. Mihin tämä maailma on menossa, jos puheenaiheet nojautuvat mediaan? Eikö meillä ole mitään omia uutisia? Vai onko elämämme sitä, että noustaan, mennään työpaikalle, tullaan kotiin television ääreen? Kunnes sänky kutsuu. Puhumme myös julkkiksista paljon.

Tietenkin silloin ei ole mitään parempaa kerrottavaa. Olen aina halunnut olla erilainen, mutta erilaisuutta ei hyväksytä. Silti en tunne tekeväni mitään väärin. Ystävien kanssa, joita voin laskea yhden käden sormilla, juttelemme ihan muuta kuin uutisia ja maailmanmenoa. Aiheemme ovat täynnä musiikkia, tuoreita julkaisuja tanssimusiikin antimista sekä muun muassa teknologiaa. Mukaan mahtuu myös uutisia meidän elämästä. Emme halua kuulla onnettomuuksista.

Ei siis uutisia uutishahmon elämästä. Aiheet ovat monipuoliset, mutta toisaalta kumpikaan ei seuraa uutisia, ei katso televisiota eikä kuuntele radiota. Silti meillä on musiikkia ja katsomme YouTubesta hienoja videoita. En ole näitä asioita vastaan, vaan mielelläni käyn joskus leffateatterissa katsomassa oikeasti hyvää leffaa, mutta useimmiten löydän tekemistä ihan muualta. Esimerkiksi nyt tällä viikolla ajattelin harrastaa enemmän liikuntaa ilman uutisia maailmalta.

Uutisaiheet eivät minua kiinnosta, koska elämä pohjautuu liikaa niihin, sen sijaan että kertoisimme omia kokemuksia. Toisaalta uutiset ovat monesti keksittyjä. Minä haluaisin kuulla ihmisiltä mitä heille kuuluu, eikä jollekin satavuotiaalle vaarille Kiinasta paikallisen Aamulehden mukaan. Toki uutiset voivat olla tärkeitä, mutta suurin osa uutissivujen annista ovat turhaa viihdettä tai käännettyä roskaa. Ei tarvita taitoa, vain yhtä uutista ilman faktaa, ja se leviää läpi maailman.

Toisaalta en tykkää uutisissa siitä, että monesti uutiset ovat liioiteltuja. Tässä esimerkki. Tuotteen takaisinvedon aikana ihmiset ovat niin peloissaan, että voivat lakata ostamasta merkin muita tuotteita. Media luo pelkoa myös esim. myrskyillä. Kenties ruoka voi loppua kesken, tai sähkökatkojen odotetaan kestävän päiviä, ihmiset sekaantuvat niin että ruokakauppa on tyhjä ja keksitään tapoja saada nykyinen ruoka säilymään. Useimmiten myrsky on pieni ja sähkökatko kestää tunnin.

Loppusanat

Vaikka uutisilta ei voi täysin välttyä, on jo tammikuu hoitanut tehtävänsä, voin paremmin. Uutisiin voi törmätä esimerkiksi mainoksissa ja siksi minulla on mainosesto sekä internetselaimessa että kodin postilaatikossa. Myös sähköposti estää hyvin mainontaa ja puhelin suodattaa myös markkinoinnin. Ainoat väylät, joissa törmään uutisiin ovatkin lähinnä muut ihmiset sekä Facebook. Viimeksi eilen vanha koulukaveri tykkäsi Iltalehden uutisesta. Tätä en lähde murehtimaan.

Tällaisiakin voi toki estää piilottamalla kyseisen lehden julkaisut, mutta toisaalta ne hukkuvat massaan muutenkin, koska seuraan todella paljon suosikkiartistejani ja muuta vastaavaa. Ihan täysin ei siis kaikesta voi päästä eroon, mutta vähentää voi. Esimerkiksi mainosesto nettiselaimessa ei estä katumainoksia. Toisaalta täytyy todeta totuus: ikinä en ole ostanut mitään lehteä - en yksittäin, en kestotilauksena. En edes ilmaiseksi kuukauden tilauksena. En tarvitse.

Eikä yhtään houkuta enää ilmainenkaan. Netissä on monia ilmaisia uutissivuja, mutta en selaa edes niitä. Se, että joku asia on ilmainen, ei mielestäni pakota sitä käyttämään. Ihan samaan tapaan minulla on oikeus valita omistanko ajokortin vai en. Erilaisuus kuitenkin voi koitua kohtaloksi kavereiden suhteen, mutta tämähän ei vahvaa haittaa. Lopultakin elektroninen tanssimusiikki on tarpeeksi mahtavaa seuraa illan juoksulenkille! Ilman uutisia nautin elämästä paremmin.

Kommentit