Weekendi ja hardstylee Digital Stagella
Weekend Festival on Suomessa mielenkiintoinen tapahtuma, mutta tänä vuonna tapahtumassa, taikka sen järjestämisessä oli monia puutteita. Itse asia kuitenkin hoitui mainiosti, eli tapahtuma antoi tuutin täydeltä bassoa, etenkin Digital Stagella. Siellä raskain tanssimusiikkisi oli upeimmillaan. Myöhäisestä aloituksestaan huolimatta en jäänyt juuri mistään paitsi näkemättä tai kuulematta mitä muilla lavoilla tapahtuu. Ne eivät olekaan kiinnostaneet minua tippaakaan, joten odottelinpa rauhassa suosikkejani.
Digital Stage tarjosi kahtena päivänä Hardstyle-, Hardcore- sekä D&B-musiikkia. Lava avautui varsin myöhään jokaisena päivänä, mikä oli pienoinen harmi bussifanille, joka kuuntelisi täällä Helsingissä elektronista tanssimusiikkia raskaammin vaikka aamuista tuonne iltamyöhään. Lisäksi niin odotettu Hardstyle-artisti Brennan Heart esiintyi Code Blackin kanssa täysin samaan aikaan. Uutinen satutteli monia Hardstyle-kuuntelijoita. Kirjaa minut joukkoon. Uutisissa puhutaan nyt parhaista artisteista.
Toinen puute oli huono aluesuunnittelu, esimerkiksi kulku Future- ja Digital-lavoille tapahtui erään jonon ohi. Kyseinen jono odotti pitkään vesipullojen täyttämistä. Mielestäni viime vuonna bilealue oli tilavampi, toisaalta tänä vuonna lavat löysi aiempaa helpommin. Lisäksi vessoja asui alueellasi todella vähän asiakasmäärään nähden. Moni on myös moittinut alueen huonoa Dome-lavaa, mutta siitä ei ole minulla kokemusta. Erään ahkeran somettajan mukaan tälle lavalle tuli häiritsevää melua päälavalta.
Lauantaina ei onneksi satanut perjantain veroisesti ja lätäköt olivat alueelta tyylillä hävinneet. Myös jonotus ei kestänyt enää näin kauan. Jostain ollaan sentään opittu asiassa. Tulin itse aika myöhässä, koska alussa ei ollut kiinnostavia oman maun artisteja. Jonottaa silti piti, joten jonotuksessa selvästi jokin mätti. Suurin syy porttien määrä ja toisaalta sekin, että porteissa ei ollut tietoakaan minkälaisia lippuja portit koskevat, ihmisiä auttamaan hädässä. Yläbanneri osoitti väylät naurettavan huonosti.
Hetki vielä hotelleista: suosittu viikonloppu lisäsi majoituksen hintaa. Koska en asu, enkä tiedä tuttuja kaupungista, vaihtoehtoja ei kamalasti ollut. Joko maksat hotellille, tai asut teltassa, joka oli kaikkein huonoin vaihtoehtosi Helsingissä. Hotelli oli tosiaan hintava, mutta sainpa sentään kokea kaksi aamua hyviä aamiaisia, parasta saunaa ja hyvää unta tuovaa sänkyä. Televisiota en edes huomannut kuin pois lähtiessä. Kotona ei minulla sellaista olekaan. Eipä ollut moneen vuoteen, eikä sellaisia enää hankita.
Jonotus oli vähemmän hauskaa muidenkin mielestä ensimmäisenä päivänä ja niin kertoo kuva, mutta kuvassa ei näy enää takana olevia, joita oli karismaattisen paljon odottamassa iloisinta hetkeä sisään. Järjestäjille tiedoksi: toivon, etten jonota näin ensi vuonna, jos festivaaleja ylipäätään järjestetään.
Jaksaisitko sinä jonottaa elektronista tanssimusiikkia varten tunteja? Kommentoi ihmeessä alle.
Viikonlopun näiden bileidenne ulkopuolella vietin Hotelli Helkassa saunoineen varsin täyttävällä sekä mukavalla aamiaisella. Hotelli oli kallis, mutta halvempi kuin jo niin sanotut merkkihotellit. Päällisin puolin hotellista jäi mukava kuva, ja olen ollut täällä aiemminkin. Huoneet ovat viihtyisät ja saunanne lämpiää parhaaseen aikaan. Suomalainen ei voinut vastustaa kotoisaa saunaelämystään Hotelli Helkan ylimmässä kerroksessa. Helsinki on kiva paikka, mutta liian pitkään ei parane viihtyä noilla hinnoilla.
Olen niin tyytyväinen, että Weekend on olemassa, sillä ainakin tänä vuonna ja aiempina vuosina, on ollut markkinoilla kunnollisia kattauksia Hardstyle- ja Hardcore-musiikkia. Vittu, että rakastan niitä. On mahtavaa, kun DJane J7 soittaa kovimpia nimiä heti alkumetreillä. Se oli ihanaa, ja kaiken kruunasi se matka, eli Väinö Paunu Oy:llä Helsinkiin. Nautiskelin pizzaa taas pitkästä aikaa, mutta koska biletys jatkui myös seuraavana päivänä, olin pakotettu tuhlaamaan lisää. Helkan sauna oli onneksi huippuja.
Vuoden 2017 kovimpia nimiä Digital Stagella ovat Anime, Wasted Penguinz ja suomalainen J7. Näitä varten saavuin kuuntelemaan raskasta tanssimusiikkia jo ajoissa, ennen ensimmäistäkään nimeä.J7 yllätti, mutta Anime oli tärkeintä. Italialainen hardcore dj pisti paikan sekaisin. Soi muiden muassa Remix versiosta "Minimal Is Criminal" ja vähän muutakin samalla. Kannatti maksaa pääsylipuista!
Usein en kuitenkaan aio mennä, koska Hotelli Helka maksaa halvimmillaan paljon nuukalle Jyrille.
Matkoja ja niitä kovimpia tansseja löytyy, Helsingistä!
Maksoin kahden päivän normaaleista lipuistani 128 euroa. Kallis hinta, mutta sain myös vastinetta, koska Digital Stagella oli sisältöä elämääni koko rahan edestä. Myös lavan ulkonäkö oli viimevuotista joulupaperia paljon parempi. Hermot menivät monilla ihmisillä perjantaina jonotukseen. Jonot olivat merkattu huonosti, ja moni jonotti väärässä jonossa turhaan. Väkeä oli todella paljon tänä vuonna. Se oli varmasti järjestäjien tiedossa jo etukäteen, mutta jonotuksenne aikoihin ei panostettu riittävästi.Toinen puute oli huono aluesuunnittelu, esimerkiksi kulku Future- ja Digital-lavoille tapahtui erään jonon ohi. Kyseinen jono odotti pitkään vesipullojen täyttämistä. Mielestäni viime vuonna bilealue oli tilavampi, toisaalta tänä vuonna lavat löysi aiempaa helpommin. Lisäksi vessoja asui alueellasi todella vähän asiakasmäärään nähden. Moni on myös moittinut alueen huonoa Dome-lavaa, mutta siitä ei ole minulla kokemusta. Erään ahkeran somettajan mukaan tälle lavalle tuli häiritsevää melua päälavalta.
Lauantaina ei onneksi satanut perjantain veroisesti ja lätäköt olivat alueelta tyylillä hävinneet. Myös jonotus ei kestänyt enää näin kauan. Jostain ollaan sentään opittu asiassa. Tulin itse aika myöhässä, koska alussa ei ollut kiinnostavia oman maun artisteja. Jonottaa silti piti, joten jonotuksessa selvästi jokin mätti. Suurin syy porttien määrä ja toisaalta sekin, että porteissa ei ollut tietoakaan minkälaisia lippuja portit koskevat, ihmisiä auttamaan hädässä. Yläbanneri osoitti väylät naurettavan huonosti.
Jonotettiin pitkään, mutta asiallisesti |
Digital Stagellasi oli taas kerran parhaimmat kattaukset suosikkejani, mutta eipä porukassakaan ollut valittamista. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa, täydellisiä bilekumppaneita, joilta ei teho käy vähiin edes tunnissa. Duracell-porukkaa! Hyppiä sai ihan seteleiden edestä niin, että viereinen siihen kannusti aidosti, sainpa pari halausta tuntemattomilta sekä nuo muutamat pahoittelut käsien osuessa minuun tulivat kaupan päälle. Kukaan ei vaikuttanut olevan täysin juovuksissakaan, ehkä onneksesi.
Tästä tykkään kovasti, raskaan tanssimusiikkisi ystävät osaavat kokemuksestani käyttäytyä, oli sitten festivaali tai klubi-iltasi. Ostin tietysti jatkoliput Circukseen. Siellä kuuntelin vain suosikkiartistit läpi, kunnes lähdin suksimaan hotelliin. Lauantaina kiinnosti J7 niin festareilla kuin klubissakin. Festareilla olin loppuun asti. Laskelmieni mukaan lippuihin festareille ja klubiin matkailua unohtamatta nyt paloi hotellin kera alle 600 euroa. Suuri summa rahaa, mutta kokemuksillasi ei ole minusta yhtään hintoja.
Olen oppinut ymmärtämään sen, että tavara ei tuo onnea, mutta kokemukset kylläkin. Kokemuksia ei voi mitata rahalla. Toisaalta, koska en osta turhaa tavaraa, pystyn säästämään jonkun verran ja näistä haen kokemuksia vain, jos ne oikeasti ovat arvokkaita minulle. En menisi popmusiikkia kuuntelemaan. Enkä mene ihan jokaiseen paikkaanne musiikkia kuuntelemaan, vaan valikoin noista mielekkäimmät, ja ilmaiseksikin joskus jostain vahingossa löytyy. Olen todennut tämän tavan bilettää jo toimivaksi!
Tästä tykkään kovasti, raskaan tanssimusiikkisi ystävät osaavat kokemuksestani käyttäytyä, oli sitten festivaali tai klubi-iltasi. Ostin tietysti jatkoliput Circukseen. Siellä kuuntelin vain suosikkiartistit läpi, kunnes lähdin suksimaan hotelliin. Lauantaina kiinnosti J7 niin festareilla kuin klubissakin. Festareilla olin loppuun asti. Laskelmieni mukaan lippuihin festareille ja klubiin matkailua unohtamatta nyt paloi hotellin kera alle 600 euroa. Suuri summa rahaa, mutta kokemuksillasi ei ole minusta yhtään hintoja.
Olen oppinut ymmärtämään sen, että tavara ei tuo onnea, mutta kokemukset kylläkin. Kokemuksia ei voi mitata rahalla. Toisaalta, koska en osta turhaa tavaraa, pystyn säästämään jonkun verran ja näistä haen kokemuksia vain, jos ne oikeasti ovat arvokkaita minulle. En menisi popmusiikkia kuuntelemaan. Enkä mene ihan jokaiseen paikkaanne musiikkia kuuntelemaan, vaan valikoin noista mielekkäimmät, ja ilmaiseksikin joskus jostain vahingossa löytyy. Olen todennut tämän tavan bilettää jo toimivaksi!
Weekend Festival at home: nuukan biletykset: 9,99 kk
Minusta tuollainen alkuperäinen Weekend-festivaali on melko kallis elämys. Siihen palaa äkkiä n. 500 euroa, vaikka et edes matkustaisi lentokoneilla, tai VR:n junilla. Tuli kuitenkin koettua, ja olihan siinä tietysti hetkensä. Nyt katselen kuinka tili on tyhjä, enkä juonut bileissä tippaakaan. Vettä sai maksutta. Onneksi huomasin, että Spotifysta löytyy laajalla mitalla kaiken maailman elektronistakin, joten mikä järki olisi mennä Weekendeille jatkossa? Pistät kodin laajakaistalla suoratoistot rullaamaan ja mitäs?
Se on siinä. Basso paukkuu ja fiilis on korkealla. Introvertin unelmaa. Ei tarvitse ihmispaljoudessa olla, ja oli meinaan halpaa, tili ei mene kuiville Helkan hinnoista. Eikä ollut kallein, viereinen Sokos Hotels oli vähintään tuplahinnalla. Mihinkään motelliin en mene, sieltä ei tulisi uni sänkyyn. Yksinkertaista, mutta en arvosta muuta kuin yksityisyyttä, vaikka jossain pienemmässä kylässä voisi motelleja joskus koittaakin. Helsinki on niin iso, että en halua siihen tungokseen mennä. Ne motellit ovat ihan täynnä.
Weekendin perustajille olisi yksi toive. On hienoa, että soitatte Drum & Bass -musiikkia, Hardstyleä ja Hardcorea muodossa Gabber ja Industrial. Mitä olisi happy hardcore? Entä frenchcore ja dancecore? Ei viitsisi näiden takia Saksaan lähteä 2018, mutta pakko se on, Suomessa ei näitä soiteta missään. Paitsi täällä Spotifyssasi, ja olen parasta aikaa nauttimassa ennenkuulumatonta Happy hardcore -musiikkia. Se on niin valtavirrasta poikkeavaa, että vuoden 2012 julkaisuissa saattanee olla alle tuhat kuuntelua.
Spotify Freellä bileet kotiin |
Joitakin biisejä saan luvan kuunnella ensimmäisenä, eli ei ole edes kuuntelun määriä muodostunut. En tunne tarkemmin Spotifyn tapoja, mutta kaikki näyttää siltä, että tilastot näkyvät tuhannesta kerrasta. Hauskinta tässä on nyt se, että eräs artisti Nobody on kirjaimellisesti Nobody, sillä hänen tuorein biisi käsittää alle tuhat kuuntelukertaa. Tietäisikö vaikka Radio Novan musiikkipäällikkösi jotakin tästä? En usko, mutta sellaista minä kuuntelen, ja olen varautunut pahimpaan. Jos joskus en pääsisi, ei haittaa.
Saattaa tulla jokin virus maailmalle, meiltä kielletään hauskanpito, Weekendit ja kaikki. Olen tottunut jo nyt nauttimaan ilmaisista Weekendeistä kotona taikka iltalenkillä, tarvitset 4G-yhteyden, Spotifyn sekä ne kuulokkeet. Saan tanssia, huutaa, nauttia tästä musiikista! Sitä on happy hardcore, ja ne muut tanssibiisit ovat minusta. Toivon kovasti, että joku soittaa happy hardcore -musiikkia hautajaisissani, koska elän tuolle. Olisin niin otettu, että ennen viimeisiä saisin kokea sen, mitä varten olin syntynyt.
Happy Hardcore ja se Weekend itsessään tuntuu niin houkuttelevalta. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan maksaa itseään kipeäksi, että se Weekend-fiilis välittyisi joka päivä. Okei, puuttuu Helkan sauna, hyvä aamiainen hotellissa, ja ennen muuta ne kanssabilettäjät. Entä sitten? Introvertille yksin oleminen ei ole mikään ongelma. Weekend saisi nostaa elektronisen tanssimusiikin valikoimaa lavoillaan, ja jospa joskus Happy Hardcore on edustettuna, lupaan palata heti. Olisi kiva nähdä Nobodyn tai muut täällä.
Ennen kuin edes pääsin festareille, kysyin esimieheltä
Olen vasta 26-vuotias, ja aina mietin sitä, että miten vaikeaa voisi olla suosikkifestareille lähtö. Mikäli olisin sapattivapaalla, tai peräti lottovoittaja, uskoisin meneväni tänne keneltäkään mitään kysymättä. Niin tuo olisi varmaan sinullakin. Olisit vain katsonut tyhjää kalenteria, kosketellut sitä setelitukkua ja lähtenyt tiehesi. Hitsi, että unelmoin tästä elämästä. Olisi varmaan kivaa, ja nyt kun vihdoin ei ole enää paljoa listojakaan, olisi varmasti aikaa keskittyä niihin. Listoilla asuu tyylillä jopa satoja tanssibiisejä.
Olen arkistonhoitaja. Vaikka se työ on tylsä, rahaa tulee paljon, että edes koiran elättäminen ei ole niin ongelma. Voin ostaa koiralle lempiruokaa kerralla ja vaikka kuukauden tarpeisiin Lidlistä. Tuntuu, että rahaa oli jäänyt vielä säästöön. Sen olen osannut, en toki ihan 20-vuotiaana, jolloin tuhlasin kesärahat heti kaiken maailman mainostettaviin tuotteisiin. Mainos sanoi, että ilman tätä ei kesää tule. Nykyään tulee, koska ei ole enää liikaa tavaraa, ja rahaa jää yllättäen muuhunkin. Festariliput ostin käteisellä.
Olisiko siinä hyvä päätös tälle kesälle, eikä esimiehen tarvinnut miettiä sekuntiakaan asiasta, sillä hän tiesi minun palaavan ja täynnä energiaa. Olihan festareilla nyt kovia nimiä tanssimusiikin rintamalta, mistä aloittaisin? Kotimainen DJane J7, hardcore-artisti DJ Anime ja kiva hardstyle-nimi Sound Rush. Näistä paras oli ehdottomasti Anime, koska hän lopetteli lavan iltakymmeneltä, ja poistuin kuvioistani jalka paketissa. Hotelli Helkaan pääsin vaivalla, mutta ennen sitä J7 veti hyvän setin klubien jatkoilla.
Esimies tuumi hetken ja antoi mennä |
Ainoa mihin lisää paloi, oli kebab tuossa. Se oli jotenkin kallis investointi. Aivan liian pieni annos siellä Eerikin Pippurissa, vaikka tilasin tuplalihalla. Kovan hinnan mies otti, onneksi S-marketista sai kellon ympäri muonaa lisää. Voi tosin johtua kaikesta tanssimisesta, joka todellakin kulutti niitä kaloreita. Ei ollut esimiestä, eikä niitä töitä ikävä hetkeen, ja aamu alkoi Hotelli Helkassa sietämättömällä varttien saunomisella. Selkänahassa tuntui, ja sitten hienolle aamiaiselle, josta menin toiselle bilepäivälleni.
Hotelliin paloi varmaan eniten, ja tässä vielä miettii, onko tämä kaikki sittenkin nyt järkevää? Jos olisi nuuka, niin pystyisin hoitamaan biletarpeet laadukkailla nappikuulokkeilla vaikkapa keskellä metsää, tai sinun tapauksessa puutarhassa. Jos elämäni olisi huoletonta, en tarvitsisi edes kotimaan matkailua siihen. Silloin voi nauttia Happy hardcore -musiikista vaikka makuuhuoneessa ennen rauhaisaa yötä. Miten niin rauhaisaa? Et töissä asu, ja elät mainiosti säästöilläsi. Et turhaan leipää syönyt tauoillasi.
Toivon, että voisin joskus elää tällaista elämää. En varmaan koskaan tulisi elämään sitä vuosikausia, mutta jos aloitan säästämisen todenteolla nyt, en usko muutaman vuoden olevan mahdotonta. Silloin elämäni voisi olla niin laadukasta, että et itsekään hakisi vastaavassa tilanteessa rantalomaa siitä, tai jotakin muuta hyvin kallista. Se, että olet ylipäätään elossa ja sinulla on ruokaa pöydässä, olisi aihetta juhlaan. Vielä en tosin voi juhlia, koska esimies maksaa palkkani, ja töissä olen varmaan vielä vuosia.
Pitää minimoida? Soittolistoja, tilauspalveluita ja niin
Sanokaa jo mitä sanotte, naurakaa vaikka, mutta minulla on oikeasti kaksi musiikkipalvelua käytössä! Spotifysta siirryin aikoinaan paremmille apajille Google Musiikkiin, ja makselen siitä edelleen, mutta Spotifyssa on se mainosversio. Sekin toimii joo, mutta mainoksianne ei aina jaksaisi. Googlessa ei niitä ole, koska olet maksavana osapuolena. Maksulliset palveluni harvemmin sisältävät mainoksia. On niin ristiriitaista, että ilmoitan blogeissani olevani minimalisti, ja minulla on silti kaksi musiikkipalvelua.
Aiemmasta kuvasta näit jo, että on ollut muutama soittolista enemmän. Kuusi valikoista ja muutama kansiossa. Minulla ei ole aikaa ylläpitää soittolistojani aikana, joina Spotifyn haulla löytyy yksi lajiin kuin lajiin. Päätin tuossa hetkessä, että jatkossa ylläpidän muutaman parhaan. Oli niin helppo valinta, koska soittolistojen päivitystiheydestä kyllä näkyi selkeästi ne listat, joihin ei ollut aikaa taikka intoa. Trance-lista jäi suppeaksi, enkä ikinä jaksanut sitä musiikkia etsiä, joten se joutui poistoon alkuun.
Gabber hardcorea kokoava biisilista jäi sekin pimentoon, koska tykkään enemmän Happy hardcoresta. Voisin sanoa, että tulen kuuntelemaan Happy hardcore -musiikkia hautaan asti. Intohimoni siihen on tänään upeimmillaan, enkä näe syytä korvata sitäkään jollain radiomusiikilla, jota Weekendit alkavat olla täynnä. Minusta tuntuu, että jos mennään vuoteen 2021 tai 2022, Weekendit voisin unohtaa. Joka vuosi olisi aiempaa enemmän kaupallisempaa musiikkia lavoilla. Jos näin on, en tule vaivautumaan.
Spotify herättelee bannerimainoksilla |
Uskomatonta, että olen minimalisteja, mutta Spotify oli täynnä listoja, joille en löytänyt aikaa. Uskon, että suurin syy kaikkeen tähän on työelämä. Siinä, kun myyntimiehenä löin ostoksesi kaupan kassaan, ei jäänyt iltasella enää intoa näyttöön takertua. Oli niin tylsää, että tekisin mitä tahansa muuta. Sitten selvisin arkistonhoitajaksi, ja työ maitti enemmän. Vaikka olin edelleen näyttöpäätteellä koko päivän, sain kuunnella tanssimusiikkia, mutta soittolistalta. Aikaa etsiä ei töissä ollut, kun oli niitä töitäkin.
Siinä huomasin, että kun maksoin Google Musiikille musiikista palkasta, oli helppoa hamstrata kaiken maailman edm-hittejä listoille, mikään ei maksanut kuukausimaksua enempää. Spotify oli nyt varalla, joten ylläpidin samoja listoja myös sinne. Siksi, että mikäli joskus joutuisin takaisin palaamaan, vaikka eihän siitä ikinä tiedä. Voi olla, että joutuukin. Google Musiikkia ei nimittäin enää päivitetä, on kulunut jo kuukausia siitä, kun palveluunne saapui jotakin uutta ominaisuutta. Mistä enää maksan Googlelle?
Haluaisin joskus elää. Minua ei niin kiinnosta olla töissä. On unohtunut kokonaan se, mitä tämä elämä enää on? Pepperoni odottaa kotona, kun saavun töistä kotiin, ja kaipaa lenkille. Työn takia ei ole aikaa edes koiraan, mutta koska työ on lähellä, pääsen lenkittämään koiraa vaikka lounastauollani. Koirasta näkee, että hän on liian yksinäinen, kun omistajaa ei kuulu. Toivottavasti tajuaa, että palkallani saisin ruoat pöytään koirallekin. En kyllä toista koiraa hakisi oravanpyörässä ollessani, enkä Netflixiäkään.
Yhteenveto: en enää mene bileisiin tyyliin ikinä, koitit
Tästä matkasta jäi lähinnä positiivinen mielikuva busseineen ja hotelleineen. Jonkin verran aitoa rahaa meni kahteen ateriaan ulkona ja välipaloihin. Helkassa oli kyllä maistuva aamiainen, mutta itse hotelli maksoi suosittuna viikonloppuna kyllä todella paljon. Monilla ei olisi tällä hetkellä yhtään varaa yöpyä tällaisissa hotelleissa muutamaa päivää enempää. Rahaa kului lisäksi paikallisiin busseihin vain neljän lipun verran, säästin niissä hieman ostamalla lipun sovelluksen kautta, mutta säästöni oli aika pieni.Hetki vielä hotelleista: suosittu viikonloppu lisäsi majoituksen hintaa. Koska en asu, enkä tiedä tuttuja kaupungista, vaihtoehtoja ei kamalasti ollut. Joko maksat hotellille, tai asut teltassa, joka oli kaikkein huonoin vaihtoehtosi Helsingissä. Hotelli oli tosiaan hintava, mutta sainpa sentään kokea kaksi aamua hyviä aamiaisia, parasta saunaa ja hyvää unta tuovaa sänkyä. Televisiota en edes huomannut kuin pois lähtiessä. Kotona ei minulla sellaista olekaan. Eipä ollut moneen vuoteen, eikä sellaisia enää hankita.
Olen oppinut panostamaan itseeni, ja itsekehitys ei vaadi televisiota. Ilman sitä boksia enemmän aikaa kokemuksiin, musiikkiin, urheiluun ja kirjoihin. Jää aikaa tutkia laskutusta, budjettia, ja siivota turhat laskuista. Näillä asioilla saan aikaan sen, että varaa matkailuun kotimaassa on jatkossakin. Kannattaa myös selvittää mikä on halvin ruokakauppa juuri sinulle, näin säästät lisää. Tyhmintä tänään onkin se, että ei tee mitään. Jokainen tietää, että täpärästi sulkeutuva lompakko olisi parasta juuri niin ja aina.
Vaikka pidän Helsinkiä betoniviidakkona, on matkustaminen sinne uudenlainen kokemus. Lidlissä on kaikki hyvin, kunnes pian huomaat, että et ole Pirkkalan Lidlissä. Kampissa olisi lähin Lidl, että oksat pois kaikki. Ihmisiä ihan sairaasti, ja se ahdistaa introverttia, toisaalta onko vaikeaa tilata sitä ruokaa? Miksi aina, kun siellä käyn, on tuotehyllyt tyhjiä ja joutuu etsimällä etsimään välipalaa itselleen? Niitä asiakkaita tulee kuin ovista että ikkunoista, pitäisikö rakentaa toinen Lidl alueelle? Miksi ihmeessä?
Jonotus oli vähemmän hauskaa muidenkin mielestä ensimmäisenä päivänä ja niin kertoo kuva, mutta kuvassa ei näy enää takana olevia, joita oli karismaattisen paljon odottamassa iloisinta hetkeä sisään. Järjestäjille tiedoksi: toivon, etten jonota näin ensi vuonna, jos festivaaleja ylipäätään järjestetään.
Jaksaisitko sinä jonottaa elektronista tanssimusiikkia varten tunteja? Kommentoi ihmeessä alle.
Kommentit