Poissa elintasokilpailusta

Mustavalkoista minimalismia
Moni lapsi syntyi tähän maailmaan, moni nuorukainen aloitti koulut, moni aikuinen aloitti työt, moni tutustui juuri nyt eläke-elämään, mutta kaikki nämä ihmiset ovat mukana elintasokilpailussa jo aivan pienestä pitäen. Onnellisuus ei tule kuitenkaan tätä tietä koskaan.

Me ostamme isomman television, jotta se kertoisi, kuinka pukeutua. Me ostamme radion, jotta se kertoisi, mitä kuunnella. Me ostamme aikakauslehtiä, jotta ne kertovat, miten sisustaa koti. Me ostamme auton, jotta joku kehuisi sitä pitkään. Me teemme kaikkemme, että jokainen pitäisi meistä. Minä ja toiset edelläkävijät eivät kuitenkaan välitä ostoksista tuon taivaallista, meillä ei ole aivan kaikkea - mutta meillä on silti paljon enemmän.

Lapsesta aikuiseksi vaikka väkisin

Kun minä olin 7-vuotias, olin iloinen, jos olisi edes jotain päälle pantavaa. Kun minä olin 8-vuotias, lähdin ala-asteelle ilman minkäänlaista puhelinta kädessä. Kun minä olin 9-vuotias, minulla ei vieläkään ollut internetyhteyttä. Kun minä olin 10-vuotias, en osannut vaatia Adidas-kuteita päälleni. Kun minä olin 11-vuotias, ilahduin ensimmäisestä kasettisoittimesta. Kun minä olin 12-vuotias, sukelsin ensimmäistä kertaa nettiin ja sain ensimmäisen peruspuhelimen.

Nyt kun minä olen lähes kolmekymppinen, katson maailmaa aivan uusin silmin. Noin 7-vuotias lapsi itkee urheilukaupassa kunnon merkkikengistä. Sen sijaan 8-vuotias lapsi aloitti juuri ensimmäisen kouluvuotensa uutuuttaan hehkuva iPhone kädessä. Moni 15-vuotias yläasteella haluaa pysyä perässä, niinpä on hankittava uusimmat kuteet, jotta pärjää. Aikuisesta tulee työpaikan orja asuntolainoineen, jotta voisi myös katsoa työpäivän jälkeen mainoksen - mitä ostaa seuraavaksi.

Vaikka lapsia kiusataan erityisesti, jos lapsi on erilainen ja häneltä puuttuu materiaa, aikuisena tämä typeryys ei ainakaan minusta ole kadonnut mihinkään. Juuri pari vuotta sitten ostin repun 25 eurolla. Kun yksi huomasi tämän, hän kehui reppuani maasta taivaaseen. Jälkeenpäin viikon kuluttua hän kyseli ystävällisesti repun hintaa, kerrottuani totuuden, reppu voisikin olla kalliimpi hänen mukaansa. Kun vastasin hänelle ostopaikasta, perään tuli huutoa - mikset ostanut kunnon liikkeestä!

Toisinaan kuulen ihmisiltä palautetta kodistani. Miten voin elää ilman televisiota, isoja kuvia seinissä tai Ikean laadukkaita mattoja lattialla. Ihmiset tulevat neuvomaan kuinka elää. Juuri tähän nurkkaan sopisi sisäkeinu, ruokapöydän päälle sopisi kukkanen, makuuhuone ei saisi olla ilman järeää mattoa. Osta Ikeasta, koska itsekin ostan sieltä. Kun minä menen toiselle kylään, en etsi epäkohtia, enkä neuvo ketään miten elää omaa elämää. Jos sinulla on televisio, ihan sama minulle.

Kun minusta tuli minimalisti, elämäni on parantunut, sillä jättäydyin elintasokilpailusta pois aikoja sitten. En yritä houkutella ketään materiallani, enkä tuhlaa rahaa asioihin, jotka hukkuvat muutenkin massaan. Liikennevaloissa ketään ei kiinnosta kuka milläkin autolla ohi ajaa ja kaikki autot poistuvat silmistämme ikävän nopeasti. Muistatko millaisia autoja ajoi eilen liikennevaloissa odottaessasi vihreää? Sama juttu vaatteissa, ihmisten elektroniikassa ja hiustyyleissä.

Statuksen myydessä, lompakko laihduttaa

Pärjään myös hyvin ilman Applen Watchia. Rikas on hän, joka ei kuluta rahaa tavaraan, koska se on vastuun kantamista. Vastuu on sitä, että osaa huolehtia taloudestaan, asuminen ruokineen ja muut laskut ensin, säästöt sitten ja kulutus vasta perään. Moni kuitenkin kuluttaa jo ennen kuin raha on kilahtanut tilille. Oletko koskaan miettinyt, mitä tekisit veronpalautuksilla? Et ole ainoa, koska itsekin olin tässä tilanteessa - halusin ostaa jotain ja reilusti lisää. Myös luottokortti on tässä apu.

Ihmisiltä puuttuu ote elämästä, kun televisioon ja radioon satsatut mainosmiljoonat tekevät oikeasti tehtävänsä, vuodesta toiseen. Ihmiset sukeltavat yhä voimakkaammin erilaisiin lainoihin. Jotta joku, kenestä emme edes välitä, miettisi meistä hyvää. Me haluamme, että näytämme varakkailta, vaikka pankkien mukaan ihmisten säästäminen on vähentynyt ja lainakierteet nousseet jo aikuistuessa. On väärin, että aikuinen joutuu ottamaan opintolainaa saadakseen kalliita kirjoja.

Lainakierteestä on hankalaa uida pois, samaan aikaan uusien tuulien ilmaantuessa erilaisiin katalogeihin. Ihminen ei halua jäädä mistään paitsi, etenkään kun kysymys on paremmasta iPhone-mallista, uusin 4K-kameroin. 4K-kamera on pakko ostaa, vaikka tietokoneemme resoluutio rajoittuu Full HD -tasolle. Isompi 4K-televisio on pakko ostaa, vaikka kodin ADSL-verkko ei tue 4K-nopeuksia YouTubessa. Urheilumatsit ovat monista kivoja HD-laadulla 4K-näytössä!

Kuluttajista osa ovat nyt onneksi heränneet todellisuuteen. Ehkä kulutus ei ole oikea tie onneen. Ehkä kodin sisustus uusimmalla ja paremmalla, jatkuva modernisointi, ei ole sitä mitä oikeasti haluamme. Me haluamme asua ja se onnistuu niin vuokra-asunnossa kuin kauan sitten peruskorjatussa omistusasunnossa. Onnellisuuteen tarvitsemme suojan sateelta, tarpeeksi rahaa sekä lähimetsää, ehkä muutaman harrastuksen. Onnellisuus ei riipu lompakon paksuudesta.

Jos sinulla on ylimääräistä rahaa, mieti mitä muuta voit tehdä: voit tuhlata sen tavaraan, joka vanhenee niin kuin me teemme - tai voit sijoittaa tulevaisuuteen säästämällä. Maksa vaikka asuntolainaa aiempaa enemmän. Viiden vuoden päästä myös säästöille voi olla tarvetta, ehkä eteesi tulee mahdollisuus työelämään Uudessa-Seelannissa. Ehkä matkustaisit maailman ympäri. Ehkä voisit auttaa Syyriaa Aleppon jälleenrakentamisessa. Ehkä säästät parempaan vanhuuteen.

Säästäminen parempaan huomiseen kannattaa nyt.

Loppusanat

Ennen eläkettä säästäminen on liian myöhäistä ja eläke voi pahimmillaan mennä perusasioihin: asumiseen, ruokaan, terveyskuluihin ja tietenkin laskuihin. Kaikki maksamme niitä. Nyt kannattaa miettiä tulevaisuutta, itseään, eikä niinkään valtion kassaa. Pärjäät hienosti, jos sinulla on pieni asunto, vähemmän televisioita ja enemmän katuelämää. Parasta maailmassa ei ole kassalta saatu kahden vuoden takuu, vaan retkeilyn tuoma ikuinen muisto päivästä, joka ei unohdu koskaan.

Olen itse elintasokilpailusta jättäytynyt aikoja sitten, minun ei tarvitse asua työpaikoilla, eikä minun tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat minusta. Jokaisena päivänä olen lopultakin yksin vastuussa elämästäni, enkä elä jonkun toisen elämää, enkä hommaa vuokrakämppääni muiden niin paljon toivomia Ikea-mattoja sekä Samsung-televisioita joka huoneeseen. Lisäksi minimalistina tuotan maailmaan vähemmän jätettä. Noin 222 asian kanssa on enemmän kuin ilo asua.

Mutta teitpä itse mitä tahansa, elintasokilpailusta poistuminen, tekee kaikki toiveet mahdollisiksi. Maailman matkailusta niihin parhaimpiin vanhuuspäiviin. Sinä päätät omasta tulevaisuudesta!

Ja on aika toimia saman tien, jotta huomenna sinulla olisi paremmin.

Kommentit