Matkailulippu oravanpyörästä: "Elämä on valintoja"

Tänään aika moni vauva syntyi tähän suurmaailmaan, moni nuorukainen aloitti koulut, moni aikuinen aloitti työt, moni tutustui tässä hetkessä eläke-elämään, mutta kaikki nämä ihmiset ovat silti mukana elintasokilpailussa jo aivan pienestä pitäen. Onnellisuus ei tule Matti kukkarossa koskaan. Onnellisuus ei tule syömällä epäterveellisesti. Jos ruokailet epäterveellisesti, ja perheellä on paljon lainaa, aiheutat itsellesi ongelmia. Ennen pitkään koko perheen terveys reistailee tavalla että jäätte sairaslomalle.

Ennen pitkään et pääsekään kilpailemaan juoksumatolla, koska syöt arjen ruokia epäterveellisesti. Me ostamme isomman television, jotta se kertoisi, kuinka pukeutua. Me ostamme radion, jotta se kertoisi, mitä voi kuunnella. Me ostamme aikakauslehtiä, jotta nuo kertovat, kuinka sisustaa koti. Seuraavaksi ostamme auton, jotta joku kehuisi sitä pitkään. Me teemme kaikkemme, että jokainen pitäisi meistä. Minä ja jotkut toiset edelläkävijät eivät välitä ostoksista tuon taivaallista. Elämme vain itsellemme.

Meilläpä ei ole kaikkea, mutta meillä on silti paljon enemmän. Eläisimme paremmin kuin sotalapset, vaikka jättäisimme ostamatta tai lahjoittaisimme 25 prosenttia tämän päivän ostoksista. Joku on ehkä kokeillut täydellistä ostolakkoa, jossa 50 prosenttia jätetään ostamatta tai lahjoitetaan pois. Tavara ei tee meitä onnelliseksi, siksipä elintasokilpailupeli kannattaa jättää mieluiten pelaamatta. Voit säästää energiaa, rahaa ja hermoja. Voit laittaa ihmissuhteet kuntoon ja panostaa itseesi rankalla kädellä.

Lukuisat ihmiset kamppailevat kuinka tehdä enemmän rahaa. Useimmat menevät niinkin pitkälle, että Prisman kassalla ostetaan upea lottokuponki äkkirikastumisen toivossa. Meidän nuoret painavat niska limassa alipalkattua duunia, että joku maksaisi tästä työstä rahaa, jotta lapsuuden iso unelma täyttyisi vihdoin. Se, että sinulla täytyy olla omakotitalo, kaunis auto, 65-tuuman televisio ja iPhone 8, 9 ja 10. Olemme nimittäin nähneet kuinka esi-isämme pyrkivät tähän samaan parisuhteissa ja elämässä.
Ajatella, että ihmiset ovat opetettuja elämään yhdeksästä viiteen, jotta muut tulevat rikkaiksi. Kukaan ei sano juuri ennen kuolemaansa, että olisinpa painanut enemmän töitä tekemättä niitä tärkeämpiä juttuja.
Oravanpyörä on näytelmää. Oravanpyörä on kilpailua. Oravanpyörä on olutta. Oravanpyörä on stressiä. Oravanpyörä on juuri sitä, jota tuskin kukaan kaipaa arkiin, mutta kulutusjuhla on aina maksettava.

Oravanpyörä ei ole juttuni, ja tästä syystä sinunkin pitäisi kannattaa kuuden tunnin työpäiviä.

Lapsesta aikuiseksi vaikka sitten väkisin

Kun minä olin 7-vuotias, olin iloinen, jos olisi edes jotain päälle pantavaa. Kun minä olin 8-vuotias, lähdin ala-asteelle ilman minkäänlaista superpuhelinta kädessä. Kun minä olin 9-vuotias, minulla ei vieläkään ollut internetyhteyttä. Kun minä olin 10-vuotias, en osannut vaatia Adidas-kuteita päälleni. Kun minä olin 11-vuotias, ilahduin ensimmäisestä kasettisoittimesta täysin. Kun minä olin 12-vuotias, sukelsin ensimmäistä kertaa nettiin ja sain vihdoin peruspuhelimen. Älypuhelin, mitä ihmettä se on?

Nyt vanhenen, lähes kolmekymppisenä, joten katson maailmaa uusin silmin. Noin 7-vuotias poikasi itkee urheilukaupassa kunnon merkkikengistä. Seuraavaksi 8-vuotias tyttö aloitti juuri ensimmäisen kouluvuotensa uutuuttaan hehkuva iPhone kädessä. Moni 15-vuotias yläasteella haluaa pysyä perässä, niinpä on hankittava uusimmat kuteet, jotta pärjää. Päivän aikuisesta tulee työpaikan orja lainoineen, jotta voisi katsoa työpäivän jälkeen muutaman mainoksen — mitä ostaa velaksi netistä seuraavaksi.

Vaikka lapsia kiusataan erityisesti, jos lapsi on erilainen ja häneltä puuttuu materiaa, aikuisena tämä typeryys ei ainakaan minusta ole kadonnut mihinkään. Juuri pari vuotta sitten ostin repun 25 eurolla. Yksi elämän tuttu huomasi tämän, hän kehui reppuani maasta taivaaseen. Jälkeenpäin viikon kuluttua hän kyseli ystävällisesti repun hintaa. Kerrottuani totuuden, reppu voisikin olla kalliimpi, senkin pihi! Piakkoin vastasin hänelle ostopaikasta, perään tuli huutoa — mikset Jyri ostanut kunnon liikkeestä!

Shoppailuhullun lompakko, Matti voi saapua kukkaroon

Toisinaan kuulen ihmisiltä palautetta kodistani. Miten voin elää ilman televisiota, isoja kuvia seinissä tai Ikean laadukkaita mattoja lattialla. Ihmiset tulevat neuvomaan kuinka elää. Juuri tähän nurkkaan sopisi sisäkeinu, ruokapöydän päälle sopisi kukkanen, makuuhuone ei saisi olla ilman järeää mattoa. Osta Ikeasta, koska itsekin ostan sieltä. Kun minä menen toiselle kylään, en etsi epäkohtia, enkä neuvo ketään miten elää omaa elämää. Jos sinulla on televisio, ihan sama minulle, valinta on aina teidän.

Kun minusta tuli minimalisti, elämäni on parantunut, sillä jättäydyin elintasokilpailusta pois aikoja sitten. En yritä houkutella ketään materiallani, enkä tuhlaa rahaa asioihin, jotka hukkuvat muutenkin massaan. Liikennevaloissa ketään ei kiinnosta kuka milläkin autolla ohi ajaa, ja nämä autot poistuvat silmistämme ikävän nopeasti muutenkin. Muistatko minkälaisia autoja ohitteli eilen liikennevaloissa odottaessasi? Sama juttu vaatteissa, elektroniikassa ja hiustyyleissä, jos muistat — kommentoi.

Elän säästeliäästi niin että mitään en osta brändinä. Jos ostan, hankinnan täytyy olla oikeasti hyvä. H&M on siitä hyvä kauppa, että siellä myydään samanlaisia rättejä kuin Stockmannilla, halvemmalla. Kengissä suosin tietysti merkkitavaraa, koska ovat kokemuksesta hintansa arvoisia. Jos ostan uudet kengät, odotan niin paljon, että vanhat kuluvat — vasta sitten ostan tarjouksesta uudet Adidakset. Pukeudun muutamiin luottovaatteisiin, enkä shoppaile ylimääräistä alennuksista riippumatta.

Statuksen myydessä, lompakko laihduttaa

Pärjään hyvin ilman kalliihkoa Applen Watchia. Rikas on hän, joka ei kuluta rahaa tavaraan, koska se on vastuun kantamista. Vastuu on sitä, että osaa huolehtia taloudestaan, asuminen ruokineen ja muut laskut ensin, säästöt sitten ja kulutus vasta perään. Moni kuluttaa kaikesta huolimatta jo ennen kuin raha on kilahtanut tilille. Oletko koskaan miettinyt, mitä tekisit veronpalautuksilla? Et ole ainoa, koska itsekin olin tässä tilanteessa — halusin ostaa jotain ja reilusti lisää. Myös luottokortti on tässä apu.

Ihmisiltä puuttuu ote elämästä, kun televisioon ja radioon satsatut mainosmiljoonat tekevät oikeasti tehtävänsä, vuodesta toiseen. Ihmiset sukeltavat yhä voimakkaammin erilaisiin lainoihin. Jotta joku, kenestä emme edes välitä, miettisi meistä hyvää. Me haluamme, että näytämme varakkailta, vaikka pankkien mukaan ihmisten säästäminen on vähentynyt ja lainakierteet nousseet aikuistuessa. Onpa väärin, että aikuinen joutuu ottamaan opintolainaa oppikirjoihin. Löytyykö sinulta säästötili?

Lainakierteestä on usein hankalaa uida pois, samaan aikaan uusien tuulien ilmaantuessa erilaisiin katalogeihin. Ihminen ei halua jäädä mistään paitsi, etenkään kun kysymys on paremmasta iPhone-mallista, uusin 4K-kameroin. 4K-kamera on pakko ostaa, vaikka tietokoneemme resoluutio rajoittuu Full HD -tasolle. Isompi 4K-televisio on pakko ostaa, vaikka kodin ADSL-verkko ei tue 4K-nopeuksia YouTubessa. Maksuhäiriömerkinnät kasvavat uhkaavasti, ja ostamme vain lisää. Mitä väliä, niinpä?

Osta enemmän, tuhlaa, osta lisää, kuluta tyylikkäämmin

Kuluttajista osa ovat nyt onneksi heränneet todellisuuteen. Ehkä kulutus ei ole oikea tie onneen. Ehkä kodin sisustus uusimmalla ja paremmalla, jatkuva modernisointi sekä remontin äänet, ei ole sitä mitä oikeasti haluamme. Me haluamme asua vain ja tuo onnistuu niin vuokra-asunnossa kuin kauan sitten peruskorjatussa omistusasunnossa. Onnellisuuteen tarvitsemme suojan sateelta, tarpeeksi rahaa sekä lähimetsää, ehkä muutaman harrastuksen. Onnellisuus ei riipu koskaan lompakon paksuudesta.

Jos sinulla on ylimääräistä, mieti mitä muuta voit tehdä: voit tuhlata sen tavaraan, joka vanhenee niin kuin me teemme — tai voit sijoittaa tulevaisuuteen säästämällä. Maksa vaikka asuntolainaa aiempaa enemmän. Viiden vuoden päästä omille säästöille voi olla tarvetta, ehkä eteesi tulee hyvä mahdollisuus työelämään Uudessa-Seelannissa. Ehkä matkustaisit maailmasi ympäri. Ehkä auttaisit monia köyhiä Suomesta tulevana jouluna rahallisesti. Ehkä säästät parempaan vanhuuteen. (Keksi muuta itse).

Säästäminen huomiseen alkaa jo nyt. Jos saat palkankorotuksen, väärin on kulutuksen nostaminen. Kulutus täytyy minimoida, jotta säästöt olisivat mahdollisia. Saa väitellä, mutta olen sitä mieltä, että jokainen pystyy säästämään. Jos olet rahaton, tilanne voi olla toinen. Jos taas olet sosiaaliturvalla, ja kaikki uppoaa gryndereille vuokraan, voit muuttaa halvempaan asuntoon — aina. Entinen kaverini oli tilapäisellä eläkkeellä ja valitteli Mattia kukkarossa 20 euron liittymä ja 500 euron puhelin kädessä.

Olen kiitollinen Suomelle, että opin säästämään

Valmistuin vuoden 2010 aikana suoraan kortistoon. 20-vuotiaana oli kylmäävää se, että ensimmäinen työhakemus tuli torjutuksi sillä, ettei minulla löytynyt vuosien työkokemusta. Kysyin haastattelijalta, mistä voisin saada sitä, jos en saa mistään töitä? Onneksi sain kuorsata rauhassa öitä, sähkölaite voipi korvata täysin työpaikan, ja tilillä on nolla. Siimalla voi kalastaa ja saada ruokaa pöytään. Sitten ystävä painosti hakemaan sosiaaliturvaa, koska siihen minulla ja muilla on ihan oikeus. Hain kuuluvat edut.

Edelleen halusin töihin, mutta ilman työkokemusta nuorisolle ei annettu edes tilaisuutta. Hiivin joskus iltaisin opiskelija-asuntolaan, missä juuri valmistunut opiskelijanaapuri joi kaljaa, ilman että putkaan pääsi. Ei ole saanut töitä, ammattikoulun jälkeen hiipiessä asuntolaan. Kaapissa hän kaljapullon näki, sitä istui huoneessaan, kun toinen tuli tänne syömään ja juomaan. Onneksi en päätynyt juomaan, vaan näin tuossa oivan tilaisuuden. Kiristin hieman vyötä ja opettelin rahankäytön salat työtä hakiessa.

Vaikka työllä minua ei palkittu, työvuosien uupuessa, joka ilta löytyi jano. Tämä oli niin mukavaa olla janoinen omasta taloudestaan aikoinaan. Pian tuli kirje ja jouduin TOASista muuttamaan. Juopotteleva naapuriopiskelija häädettiin maksamattomiin vuokriin jo kuukausia sitten, mutta sain lähteä onneksi muuhun syyhyn, talo pistettiin remonttiin. Samalla tarkistivat oman opiskelutilanteen ja koska en ole vuoteen opiskellut, lähdin etsimään asuntoa. Opiskelija-asunto oli vain 199 euroa kuukaudessa.

Tällainen näky on arkipäivää ulkomailla, ei onneksi Suomessa

Ensimmäinen yksityinen vuokranantaja, käännytti minut esittelystä kuullessa, että olin Kelan asiakas. Menin onneksi aiemmin Nokialle ja siellä empaattinen välittäjä huomasi tilanteeni. Hän soitteli saman tien, kun sain yksityiseltä potkut esittelystä sillä, että en ollut työssä. Olipa asunto kalliimpi, 450 euroa kuukaudessa, mutta sain tilalle 400 euron asunnon. Paljon isomman kuin halusin. Nyt maksan toiselle vuokraa jo viisi vuotta putkeen. Kuten sanoin, olen oppinut kiristämään vöitä ollessani kortistossa.

Tästä olen aidosti kiitollinen, koska moni työtä tekevä juoksee laskusta laskuun. Niin juoksisin itsekin, jos minulla ei olisi koskaan ollut pula-ajan kokemusta, ja työnantajat antaisivat töitä kokemattomille. Onneksi ikuisesti työttömyys ei ole jatkunut, vaan aina välillä olen päässyt työelämään elellen niukasti ja säästäen loput. Tämä on mahdollistanut vaurauden, sijoituksen ja säästön, samalla kun ihmiskunta tuhlaa koko palkasta viimeisenkin euron mainostettuihin kulutushyödykkeisiin ja vauvojen pottiin.

En ole koskaan juonut, polttanut tai käyttänyt huumeita. En ole koskaan omistanut kiesiä tietäen, että nämä asiat saavat koukkuun, ja lopulta tuhlaamaan lisää. Kiesi voi pakottaa loputtomaan festivaaliin, jossa ajelet kylältä toiseen etsiessäsi huipputarjouksia tuotteista, joita et oikeasti tarvitse. Olen onnen kerjäläinen, enkä hae onnea tuotteistasi, vaan elämyksistä. Saksassa kävin ensimmäistä kertaa 2016, koska minulla oli vihdoin ylimääräistä rahaa. Elin viikosta päivän kodittomana ja yöni oli hauska!

Parhaat vinkit oravanpyörään

Tässä viiden tähden listassa muistutan ihmisiä, että oravanpyörästä pääsee pois.
  1. Älä ole työnarkomaani. Olen ollut useissa työpaikoissa työtä tekevänä ihmisenä. En ole koskaan ottanut ylitöitä, päivystystä tai töitä viikonloppuisin. Olen ottanut 30-tuntisia viikkoja. Välillä oli tietysti myös työttömyys tuttu, ja silloin sattui tuuri, jos hirvi kulki liian lähellä omaa pihaa.
  2. Sulje sosiaalinen media. Sosiaalinen media on suurta kilpailua. Kenellä on enemmän tykkäyksiä kuvalle, jossa esittelet hyvin sisustettua kotiasi. Entä kuka tykkää enemmän kiesistäsi? Niinpä. Saa sitten toki silläkin tykkäyksiä, että on käynyt parturissa. En elä tykkäyksille tai kehuille.
  3. Aloita ostolakko tänään. En ole tiennytkään miten paljon rahaa voi säästää, kun jättää ostamatta. Jokainen tuote on 100 prosentin alennuksessa, kun jätät ostamatta. Osta vasta, kun se on rikki. Aikoinaan elin herroiksi työttömänä, ja silloin salaisuutena oli että pidin menoni matalana.
  4. Älä elä velaksi. Moni tekee töitä, jotta voi elää velaksi. Minulla ei ole velkaa. Tällä varmistan sen, etten juokse kilpaa oravanpyörässä, vaan ehdin levätä hyvin nauttien ajasta ilman laskuja. Minua ei voisi yhtään kiinnostaa työssä ravaaminen omakotitaloja, autoja ja parisuhteita varten.
  5. Vain kuukausi työttömänä. Kokeile kuukauden ajan työttömänä sitä oikeaa elämää. Juuri ja juuri raha riittää ruokaan ja asumiseen, eikä ylimääräiseen ole varaa. Kiristät vyötä ja alat pärjätä. Voit pitää sapattivuoden omilla säästöilläsi: äläkä innostu liikaa — ole elämäsi esimies ja aikaa on!
Työttömyys antaa hyvät vinkit säästämiseen, kokeile ihmeessä ja tee vähemmän töitä! Aina voit saada ajalla rahaa, mutta et koskaan saa rahalla aikaa. Tästä syystä kannatan kuuden tunnin työpäiviä.

Minulla on tuhansien säästöt ja en siltikään osta mitään mitä haluan. Ostan mitä tarvitsen.

Yhteenveto: terveytesi voi mennä, mutta juoksumatto ei väistä

Juuri ennen eläkettä säästäminen on liian myöhäistä ja eläke voi pahimmillaan mennä perusasioihin: asumiseen, ruokaan, terveyskuluihin ja tietenkin laskuihin. Kaikki me maksamme niitä. Nyt kannattaa miettiä tulevaisuutta, itseään, eikä niinkään valtion pohjatonta kassaa. Pärjäät hienosti, jos sinulla on pieni asunto, vähemmän televisioita ja enemmän katuelämää. Parasta maailmassa ei ole kassalta saatu kahden vuoden takuu, vaan retkeilyn tuoma ikuinen muisto päivästä, joka ei unohdu ehkä koskaan.

Olen elintasokilpailusta jättäytynyt aikoja sitten, minun ei tarvitse asua työpaikoilla joka päivä, eikä minun tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat minusta tänään. Jokaisena päivänä olen lopultakin yksin vastuussa elämästäni, enkä elä jonkun toisen ihme-elämää, saati hommaa vuokrakämppääni muiden niin paljon toivomia Ikea-mattoja sekä Samsung-televisioita joka huoneeseen. Lisäksi minimalistina tuotan maailmaan vähemmän jätettä. Noin 222 asian kanssa on enemmän kuin ilo asua päivittäin.

Sano minua vaikka hulluksi, mutta olen oikeasti laskenut omistamani tavaran, enkä usko sen tästä hirveästi kasvavan. Rehellinen tavoitteeni on pitää tavaranpaljouden alle 250 artikkelissa jatkossakin. Tilanne voi toki muuttua, mutta enpä usko poistuvani minimalismin polulta koskaan. Maksimalismi, ainainen shoppailu, muihin vetoaminen tavaralla, josta en pidä ei vain toimi. Ei se toimi ainakaan nyt, koska kaikkein parhaiten vakuutan ihmiset puolelleni olemuksellani, en omistamallani tavaralla.

Aina, kun olen lomalla, elämässä sapattivapaata ihmettelen mikä kiire ihmisillä on. Ihmiset raapivat tuulilaseja aamupakkasessa, kun Jyri nauttii kuumasta teestä joulukuussa joulua odotellessa. Eipä ole kiire töihin, koska enpä ole osa oravanpyörää. Suosittelen sitä, että töissä ei olla elintason takia, vaan säästämisen takia. Näin pääset säästämään jopa 40-60 prosenttia palkasta unelmiin. Jos sapattivuosi ei ole sinulle unelmaa, saatat olla työlle omistautunut ihminen, josta työnantajasi varmasti pitää.

Teitpä itse sitten mitä tahansa, elintasokilpailusta poistuminen, tekee kaikki toiveet mahdollisiksi. Maailman matkailusta niihin parhaimpiin vanhuuspäiviin. Sinä päätät omasta tulevaisuudesta! Aika toimia nyt, jotta huomenna olisi aina paremmin. Velaton elämä, paras hot dog koko kaupungissa.

Onko elämäsi ainoa tarkoitus loputon kilpajuoksu oravanpyörässä ja milloin ajattelit voittaa?

Kommentit

Viikon luetuimmat blogissa

Matti kukkarossa? Talous haltuun Pennolla

Nyt järkyttää! Mitä ihmettä tapahtui Lidlille?

Näin tunnistat narsistin empaatikkona

Minimalismi ja mikroaaltouuni: "Suhteemme ei jatku"