Löydä polkusi pois elintasokilpailusta, hyvää matkaa

Minimalismi omassa kodissa
Tänään aika moni lapsi syntyi tähän maailmaan, moni nuorukainen aloitti koulut, moni aikuinen aloitti työt, moni tutustui juuri nyt eläke-elämään, mutta kaikki nämä ihmiset ovat mukana elintasokilpailussa jo aivan pienestä pitäen. Onnellisuus ei tule Matti kukkarossa koskaan.

Me ostamme isomman television, jotta se kertoisi, kuinka pukeutua. Me ostamme radion, jotta se kertoisi, mitä kuunnella. Me ostamme aikakauslehtiä, jotta ne kertovat, miten sisustaa koti. Me ostamme auton, jotta joku kehuisi sitä pitkään. Me teemme kaikkemme, että jokainen pitäisi meistä. Minä ja toiset edelläkävijät eivät välitä ostoksista tuon taivaallista.

Meillä ei ole kaikkea, mutta meillä on silti paljon enemmän. Eläisimme paremmin kuin sotalapset, vaikka jättäisimme ostamatta tai lahjoittaisimme 25 prosenttia tämän päivän ostoksista. Joku on ehkä kokeillut täydellistä ostolakkoa, jossa 50 prosenttia jätetään ostamatta tai lahjoitetaan pois. Tavara ei tee meitä onnelliseksi, siksi elintasokilpailupeli kannattaa jättää mieluiten pelaamatta. Voit säästää energiaa, rahaa ja hermoja. Voit laittaa ihmissuhteet kuntoon ja panostaa itseesi rankalla kädellä.

Lapsesta aikuiseksi vaikka sitten väkisin

Kun minä olin 7-vuotias, olin iloinen, jos olisi edes jotain päälle pantavaa. Kun minä olin 8-vuotias, lähdin ala-asteelle ilman minkäänlaista puhelinta kädessä. Kun minä olin 9-vuotias, minulla ei vieläkään ollut internetyhteyttä. Kun minä olin 10-vuotias, en osannut vaatia Adidas-kuteita päälleni. Kun minä olin 11-vuotias, ilahduin ensimmäisestä kasettisoittimesta. Kun minä olin 12-vuotias, sukelsin ensimmäistä kertaa nettiin ja sain vihdoin peruspuhelimen. Älypuhelin, mitä se on?

Nyt kun minä olen lähes kolmekymppinen, katson maailmaa aivan uusin silmin. Noin 7-vuotias lapsi itkee urheilukaupassa kunnon merkkikengistä. Sen sijaan 8-vuotias lapsi aloitti juuri ensimmäisen kouluvuotensa uutuuttaan hehkuva iPhone kädessä. Moni 15-vuotias yläasteella haluaa pysyä perässä, niinpä on hankittava uusimmat kuteet, jotta pärjää. Päivän aikuisesta tulee työpaikan orja lainoineen, jotta voisi katsoa työpäivän jälkeen muutaman mainoksen — mitä ostaa velaksi seuraavaksi.

Vaikka lapsia kiusataan erityisesti, jos lapsi on erilainen ja häneltä puuttuu materiaa, aikuisena tämä typeryys ei ainakaan minusta ole kadonnut mihinkään. Juuri pari vuotta sitten ostin repun 25 eurolla. Kun yksi huomasi tämän, hän kehui reppuani maasta taivaaseen. Jälkeenpäin viikon kuluttua hän kyseli ystävällisesti repun hintaa, kerrottuani totuuden, reppu voisikin olla kalliimpi hänen mukaansa. Kun vastasin hänelle ostopaikasta, perään tuli huutoa — mikset ostanut kunnon liikkeestä!

Shoppailusta en pääse minäkään eroon, ruokakaupassa ainakaan

Toisinaan kuulen ihmisiltä palautetta kodistani. Miten voin elää ilman televisiota, isoja kuvia seinissä tai Ikean laadukkaita mattoja lattialla. Ihmiset tulevat neuvomaan kuinka elää. Juuri tähän nurkkaan sopisi sisäkeinu, ruokapöydän päälle sopisi kukkanen, makuuhuone ei saisi olla ilman järeää mattoa. Osta Ikeasta, koska itsekin ostan sieltä. Kun minä menen toiselle kylään, en etsi epäkohtia, enkä neuvo ketään miten elää omaa elämää. Jos sinulla on televisio, ihan sama minulle, valinta on teidän.

Kun minusta tuli minimalisti, elämäni on parantunut, sillä jättäydyin elintasokilpailusta pois aikoja sitten. En yritä houkutella ketään materiallani, enkä tuhlaa rahaa asioihin, jotka hukkuvat muutenkin massaan. Liikennevaloissa ketään ei kiinnosta kuka milläkin autolla ohi ajaa, ja nämä autot poistuvat silmistämme ikävän nopeasti muutenkin. Muistatko minkälaisia autoja ajoi eilen liikennevaloissa odottaessasi? Sama juttu vaatteissa, elektroniikassa ja hiustyyleissä, jos muistat — kommentoi.

Elän säästeliäästi niin että mitään en osta brändinä. Jos ostan, hankinnan täytyy olla oikeasti hyvä. H&M on siitä hyvä kauppa, että siellä myydään samanlaisia rättejä kuin Stockmannilla, halvemmalla. Kengissä suosin tietysti merkkitavaraa, koska ovat kokemuksesta hintansa arvoisia. Jos ostan uudet kengät, odotan niin paljon, että vanhat kuluvat — vasta sitten ostan tarjouksesta uudet Adidakset. Pukeudun muutamiin vaatteisiin, enkä shoppaile ylimääräistä alennuksista riippumatta.

Statuksen myydessä, lompakko laihduttaa

Pärjään myös hyvin ilman Applen Watchia. Rikas on hän, joka ei kuluta rahaa tavaraan, koska se on vastuun kantamista. Vastuu on sitä, että osaa huolehtia taloudestaan, asuminen ruokineen ja muut laskut ensin, säästöt sitten ja kulutus vasta perään. Moni kuitenkin kuluttaa jo ennen kuin raha on kilahtanut tilille. Oletko koskaan miettinyt, mitä tekisit veronpalautuksilla? Et ole ainoa, koska itsekin olin tässä tilanteessa — halusin ostaa jotain ja reilusti lisää. Myös luottokortti on tässä apu.

Ihmisiltä puuttuu ote elämästä, kun televisioon ja radioon satsatut mainosmiljoonat tekevät oikeasti tehtävänsä, vuodesta toiseen. Ihmiset sukeltavat yhä voimakkaammin erilaisiin lainoihin. Jotta joku, kenestä emme edes välitä, miettisi meistä hyvää. Me haluamme, että näytämme varakkailta, vaikka pankkien mukaan ihmisten säästäminen on vähentynyt ja lainakierteet nousseet aikuistuessa. On väärin, että aikuinen joutuu ottamaan opintolainaa oppikirjoihin. Löytyykö sinulta säästötili?

Lainakierteestä on usein hankalaa uida pois, samaan aikaan uusien tuulien ilmaantuessa erilaisiin katalogeihin. Ihminen ei halua jäädä mistään paitsi, etenkään kun kysymys on paremmasta iPhone-mallista, uusin 4K-kameroin. 4K-kamera on pakko ostaa, vaikka tietokoneemme resoluutio rajoittuu Full HD -tasolle. Isompi 4K-televisio on pakko ostaa, vaikka kodin ADSL-verkko ei tue 4K-nopeuksia YouTubessa. Maksuhäiriömerkinnät kasvavat uhkaavasti, ja ostamme vain lisää. Mitä väliä?

Ihmisten talous on niin tiukilla, että meille markkinoidaan Apurahaa

Kuluttajista osa ovat nyt onneksi heränneet todellisuuteen. Ehkä kulutus ei ole oikea tie onneen. Ehkä kodin sisustus uusimmalla ja paremmalla, jatkuva modernisointi ja remontin äänet, ei ole sitä mitä oikeasti haluamme. Me haluamme asua vain ja se onnistuu niin vuokra-asunnossa kuin kauan sitten peruskorjatussa omistusasunnossa. Onnellisuuteen tarvitsemme suojan sateelta, tarpeeksi rahaa sekä lähimetsää, ehkä muutaman harrastuksen. Onnellisuus ei riipu koskaan lompakon paksuudesta.

Jos sinulla on ylimääräistä, mieti mitä muuta voit tehdä: voit tuhlata sen tavaraan, joka vanhenee niin kuin me teemme — tai voit sijoittaa tulevaisuuteen säästämällä. Maksa vaikka asuntolainaa aiempaa enemmän. Viiden vuoden päästä myös säästöille voi olla tarvetta, ehkä eteesi tulee mahdollisuus työelämään Uudessa-Seelannissa. Ehkä matkustaisit maailman ympäri. Ehkä voisit auttaa Syyriaa Aleppon jälleenrakentamisessa. Ehkä säästät parempaan vanhuuteen. Ehkä... (Keksi vaikka itse).

Säästäminen huomiseen alkaa jo nyt. Jos saat palkankorotuksen, väärin on kulutuksen nostaminen. Kulutus täytyy minimoida, jotta säästöt olisivat mahdollisia. Saa väitellä, mutta olen sitä mieltä, että jokainen pystyy säästämään. Jos olet rahaton, tilanne voi olla toinen. Jos taas olet sosiaaliturvalla, ja kaikki uppoaa gryndereille vuokraan, voit muuttaa halvempaan asuntoon — aina. Entinen kaverini oli tilapäisellä eläkkeellä ja valitteli Mattia kukkarossa 20 euron liittymä ja 500 euron puhelin kädessä.

Loppusanat

Juuri ennen eläkettä säästäminen on liian myöhäistä ja eläke voi pahimmillaan mennä perusasioihin: asumiseen, ruokaan, terveyskuluihin ja tietenkin laskuihin. Kaikki maksamme niitä. Nyt kannattaa miettiä tulevaisuutta, itseään, eikä niinkään valtion kassaa. Pärjäät hienosti, jos sinulla on pieni asunto, vähemmän televisioita ja enemmän katuelämää. Parasta maailmassa ei ole kassalta saatu kahden vuoden takuu, vaan retkeilyn tuoma ikuinen muisto päivästä, joka ei unohdu koskaan.

Olen elintasokilpailusta jättäytynyt aikoja sitten, minun ei tarvitse asua työpaikoilla joka päivä, eikä minun tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat minusta tänään. Jokaisena päivänä olen lopultakin yksin vastuussa elämästäni, enkä elä jonkun toisen elämää, saati hommaa vuokrakämppääni muiden niin paljon toivomia Ikea-mattoja sekä Samsung-televisioita joka huoneeseen. Lisäksi minimalistina tuotan maailmaan vähemmän jätettä. Noin 222 asian kanssa on enemmän kuin ilo asua.

Sano minua vaikka hulluksi, mutta olen oikeasti laskenut omistamani tavaran, enkä usko sen tästä hirveästi kasvavan. Rehellinen tavoitteeni on pitää tavaranpaljouden alle 250 artikkelissa jatkossakin. Tilanne voi toki muuttua, mutta en usko poistuvani minimalismin polulta koskaan. Maksimalismi, ainainen shoppailu, muihin vetoaminen tavaralla, josta en pidä ei vain toimi. Ei se toimi ainakaan nyt, koska kaikkein parhaiten vakuutan ihmiset puolelleni olemuksellani, en omistamallani tavaralla.

Teitpä itse sitten mitä tahansa, elintasokilpailusta poistuminen, tekee kaikki toiveet mahdollisiksi. Maailman matkailusta niihin parhaimpiin vanhuuspäiviin. Sinä päätät omasta tulevaisuudesta!

Aika toimia nyt, jotta huomenna olisi paremmin. Velaton elämä, paras hot dog kaupungissa.

Kommentit

Viikon luetuimmat blogissa

Näin tunnistat narsistin empaatikkona

Kuinka päädymme narsistin verkkoon

Näin vaihdat pankkia: "Ovet paukkuen Nordeasta"

Miksi nappikuulokkeet hajoavat kaikilla nopeasti?

Seitsemän asiaa joihin minimalisti kompastuu