Ujo bussifani tulee linja-autoon, moi!

Eläminen vain itselleen voi tuntua jopa mahdottomalta, mutta tässä maailmassa moni on yksinäinen. Jotkut haluavat olla yksin vapaaehtoisesti. Toisilla on todella runsaasti ystäviä, ainakin Facebookeissa. Mielestäni vain yksin olemisessasi kaikkein helpoiten oppii tuntemaan sitä itseään. Millaisista asioista sinä tykkäät kaikkein eniten? Ekstrovertit kaipaavat ihmisten ilmoilleen, kun taas minä ja jotkut muut introvertit kiirehdimme kotiin nauttimaan yksinolosta, mikä lataisi nopeaan tyhjeneviä akkujamme.

Millaiset asiat saavat ajan kulumaan todella nopeasti? Mieti juttuja ja rakenna elämäsi sen ympärille, useinhan yhteiskunnassa ajatellaan, ettei yksinäisellä voi olla ihan kaikki hyvin, silti monet yksinäiset ihmiset ovat todella tyytyväisiä elämään. Ehkäpä moni meistä on tehnyt paljon töitä rakkaan elämänsä rakentamiseen minän ympärille ja se kannattaa — et ole enää riippuvainen muista. Et koskaan. Nautin asua yksin kotona ilman miestä, vaikka puolisoni kanssa muuten voisin seurustella oikein mielelläni.

Pystyikö siellä olemaan viikon tai jopa kahden ajan ilman kavereitasi? Moni ei todellakaan pysty. INFJ, edes viihdy seurassanne, vaan nimenomaan suurissa väkijoukoissa tunnen oloni ulkopuoliseksi. Tulen parhaiten toimeen kahdestaan. Uskon, että tällaisia introvertteja on muitakin. Joskus, tuon sijaan että hyppii klubista toiseen, viihdyn parhaiten kirjaa lukien. Uskon, että tulevaisuudessa lakkaan käymästä klubeissa. Musiikkia voisi kuulla kuulokkeistani. Oletko samassa veneessä? Tervetuloa tuonne kotiin!

En jaksa etsiä kavereita, ystäviä, tai niitä poikaystäviä vain siksi, koska tuo on mitä yhteiskunta meiltä vaatisi. Olihan sinulla jo paras titteli työpaikoilla, isoin omakotitalo ja perhe pystyssä? Käytän energiaa muualla, introvertteina ärsyttää sekin, että moni ekstrovertti kyselee miksi oletkin näin hiljainen. Jyri, poistu mukavuusalueeltasi! Joskus on tullut sanottua takaisin: nyt on sinun vuoro, turpa kiinni! Aina ei millään jaksa puhua niitä näitä, kun haluaisit ajatella omia juttuja sen sijaan ja ideoida sitä tulevaani.
Nautin yksin olemisesta, vaikka toiset pitävät sitä outona. Minusta tuntuu, että pärjään hyvin yksin, enkä koe olevani yksinäinen. Saan tehdä mitä haluan, kuunnella podcasteja tai musiikkia Spotifyssani.
Draamaa, ystävyyden tuomat rahalliset menosi eivät ole minua varten. Muista, että yksin asuminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Moni voi olla yksin, muttei yksinäinen. Introvertit rakastavat yksin oleiluaan.

Valmistan teetä, teen voileivät ja nautin lopuksi elektronisesta tanssimusiikista kysymyksillä:
  1. Haetko onnea jatkuvasti nykyisistä tai uusista kavereista? Et vain pysty olemaan onnekas yksin.
  2. Jos sinulla on kaveri, joka on nykyään hyvin kiireinen, oletko tyytymätön? Miksi tapahtuu niin?
  3. Jos olet yksin, etsitkö jotain, poistamaan yksinäisyyden? Kenties olet somessa tai puhelimessa?
  4. Odotatko, että puhelimeesi saapuisi puhelu, viesti tai piristävä Facebook-tykkäys? Miksi, mieti.
  5. Oletko raivostunut kaverillesi, jos hän ei joskus kutsu sinua, vaan muita mukaan? Miksi, mieti.
  6. Vaaditko kavereiltasi aina enemmän ja parempaa? Yritätkö hyötyä kavereista jotenkin, miksi ei?
  7. Etsitkö sisäistä onneasi ulkopuolisista asioista, kuten työnimikkeistä, omakotitaloista, autoista, menestyvistä kavereista, jatkuvasta matkustamisesta, jopa kulutushysteriastasi? Lopetat heti.
  8. Etkö pystyisi ajamaan edes autoasi ilman radiota? Tuntuuko ratissa yksinäiseltä ilman puolisoa?
  9. Pystytkö olemaan yksiksesi koko päivän ajan näkemättä tai kontaktoimatta ketään? Koko päivä.
  10. Haetko uusia kavereita ja suhteita vain siksi, koska muutkin jahtailevat näitä asioita? Miksi niin?
Voin vastata näihin itse, mutta en voi vastata niihin omasta puolestasi. Siksi suosittelen toimimaan.

Yksinäisyys ei ole laitonta, introvertti tietääpi sanoa siitä ääneeni

Ainakaan toistaiseksi yksinäisyys ei ole Suomessa laitonta. Tämä ei kuitenkaan ole niin kovin hauskaa. Joskus ihmisiä tarvitsee meistä jokainen. Silloin kannattaa lähteä ihmisten ilmoille, jo pelkkä ihmisten näkeminen voi poistaa päivän murheet, ainakin itselläni. Yhteisöissä, esimerkiksi koulussa, kannattaa jutella muille. Tärkeintä on pitää keskusteluyhteydet täysin toimivina, jos joku nyt välttämättä haluaa kanssasi muutaman sanasen vaihtaa. Pienen elämäni aikana olen kuitenkin jo oppinut kaikenlaista.

Kaikkiin ihmisiin ei voi aina luottaa, ja he voivat jättää kaverina ilman mitään syytä. Ensikerran tämä tapahtui vuoden 2009 tienoilla, jolloin paras ystäväni vaihtoi maisemia, ja 2010 sanoi sopimuksen irti toinenkin hyvä ystävä. Olin ehkä silloin heistä riippuvainen, tulin kouluun aina viettääkseni aikaa juuri heidän kanssa. En edes yrittänyt solmia mitään muiden kanssa, sillä minulla oli jo ihan tarpeeksi. Heti koulun päättyessä vuoden 2010 jälkeen aloin hommiin. Haluaisin selvitä omillani, isolla kunniallani.

Koin, ettet enää halua toista samaa, rupesin miettimään syitä tähän. Mitä tein väärin? Ymmärsin heti pienen todellisuuden: hain onnea muista ihmisistä ja vastaavasti muut elämäni ihmiset hakivat onnea minusta. Näin ei asian pitäisi olla, koska jos et ole itsensä kanssa onnellinen, miten voisit selvitä yksin edes viikkoa ilman tärkeitä ihmisiä? Toisinaan olin voimaton, koska kaverisi yleensä auttavat toisiaan ja vaikeissa ajoissa ilman heitä oli todellakin pulassa. Opit tekemään asiat itse, tuo palkittiin lopuksi.

Aika olla yksi, introvertin unelma

Lopulta minä tajusin, että se olen minä — minä voin auttaa itse itseäni kaikissa elämäni ongelmissa. Jos en osaa päättää yksin, millaisen nettiyhteyden hommaan kotiini, ennen kysyin asiaa kaverilta. Nyt miettisin itse ja katselisin Googlesta muiden mielipiteitä. Tämä nyt esimerkkinä. Jos minulla on tylsää, minä voisin keksiä itse itselleni tekemistä. Lähden maastopyöräilemään elektronisen tanssimusiikkini kanssa. Kaikkeen löytyy ratkaisuja, usein. Eikä tarvitse niitä lupia kysellä keneltäkään, juuri koskaan.

En ole sataprosenttisen onnellinen tänään, mutta enpä ole toisaalta kovin onnetonkaan, mikä lienee ihan hyvä asia näinä vaikeina aikoina. Voisin kuvata itseäni 65-prosenttisen onnelliseksi. Ehkä tuo on vähän, mutta hyvänä minimalistina olen oppinut arvostamaan tätä. Loppupeleissä kukaan ei ole 100-prosenttisen onnellinen tässä maailmassa riippumatta siitä kuinka hieno Facebook on. Ehkäpä kaverit voivat olla hyödyksesi, mutta et näe heitä arkeen tarpeellisina, eivät asu muualla kuin baareissaansa.

Joskus voi huonosti ja nousen väärällä jalalla, mutta kaikesta selvitään. Jos lähdin ulos ja kyytipojaksi ompi paunulainen, valitsen yleensä takimmaisen penkin, jotta voin istua rauhassa yksin. Enpä tykkää, jos viereen tulee joku tuntematon. Annan toki istua, mikäli auto on täysi, mutta lähtökohtaisesti pidän enemmän matkoista, jossa saan olla yksikseni. Jos bussissa nimeltä Nysse voisi ostaa viereisen penkin tyhjäksi, tekisin parhaimmillaan niin. Yksin oleminen on minulle nautintojasi, ja meitä on muitakin.

Käytän paljon busseja, ja joka kerta tullessani sisään, sanon moi

Hiljaa ja ujostellen sisään astuva Jyri, 25, astuu sisään Sirpan kyytiin ja sanoo "Moi!". Muuta ei oikein lähde. Enkä tiedä pitäisikö lähteä, kai se riittää, että tervehtii kuljettajaa Väinö Paunu Oy:n busseissa ja saa vastaavat sanat takaisin. Istun rauhallisesti etupenkille, jotta näen miten paljon ihmiset maksavat käteisellä. Samalla tulee tietysti nautittua etupenkin maisemista eteeni. Toukokuu tuo varmana kesäni tullessaan, ja kun Lidlillä poistun, tajuan heittää Sirpalle kiitosta matkalla Lidliin suoraan etuovesta.

Tiedän niin hyvin, että ekstrovertti rakastaa jutustelua, joten hän hakeutuu ihmisen luo. Linjalla 1B, ja erityisesti sen loppupäässä asuu eräs pirkkalalainen mies joka on selkeä ekstrovertti, koska hän janoaa jutustelua kaikille. Jos herra sattuu olemaan samalla vuorolla, mies tulisi tähän viereesi juttelemaan ja juttelee niin kauan kuin sitä matkaa kestää. Toki seuraa ja jutustelua kaipaan itsekin, mutta tarinoiden jälkeen minun on hakeuduttava yksinäisyyteen, enkä sinä päivänä jaksa kommunikoida kenellekään.

Kyseinen mies on siinä mahtava, eläkkeestä nauttiva pirkkalalainen herra, joka käy Supermarketissa nauttimassa ruoan ostamisesta. Hän varmuudella juttelee myyjillesi ja kaupan asiakkaille ostoksiensa lomassa. Usein, jos tämä herrasmies on paunulaisessa, bussissa on vihdoin elämää. Ihmiset juttelevat ja kun mies vihdoin lähtee, bussi hiljenee saman tien. Vaivun itse puheesta väsyneenä omiin oloihin ja musiikkiin, ja ennen Vaittia bussi tyhjenee porukoistasi nopeasti. Sirpakin saa sen sosiaalisen tauon.

Käytän paljon niitä busseja, "Moi!" :)

Lidlissä sain tervehtiä sitä mieskassaa, joka on ollut Pirkkalan Lidlissä jo avajaispäivästä, ja ujona sitä vain tajuaa myös kiittää tätä palvelua. Niitä näitä en jaksa juuri jutella kassoillanne, eikä ruuhka-aikasi muutenkaan nappaa. Haluan pois kaupastasi, rauhalliseen kotiin. Ujo, mutta minkä sille mahtaa? Hän, jota yläasteella kiusattiin pitkin koulupäiviä, että silloin odotti niitä todistuksienne jakoja kuumeisesti. Kesälomalla tiesi, että voi uppoutua yksinoloon ilman, että toinen Jyri tai kaveri Janne käy kimppuun.

Minulla ei vieläkään ole kylmälaukkua, joten kylmätavarat menivät bussilla luomuna, onneksi netistä näkee missä bussis kulkee. Näin voisi pitää tavaroita pidempään Lidlin kylmähyllyissä. En tykkää siitä, että pitäisi shoppailla, ja käydä kaupasta toiseen tuhlaamassa kallista vapaa-aikaa. Jotkut hukkaavat jo sitäkin esimerkiksi tuntien televisiomaratoneihin, joita en voi sietää. Bussi on vihdoin jossain siellä, se on Härmälässä, joten lähden kassan kautta pysäkeille. Tulen kyytiini ujostellen, mutta sanon "Moi!".

Mitä muuta pitäisi osata sanoa, kun nousee bussiin? Huomaan, että kuski on Jyrki eli hän on se nopea kuski, joten lienee päivän selvää että olet kotonas tavallista aiemmin. Siten kylmälaukun puuttuminen ei niin haittaa. En uskalla puhua Jyrkille mitään, koska olen niin ujo. Ehkä joskus saan aikaiseksi kiittää häntä todella hyvästä palvelusta paunulaisessa autossa, ei häntä olekaan kuin vuoden tai parit näkynyt arjen lähdöillä. Varmaan vaihtanut alaa tai jotain. Musiikkia korviini, Jyrki laittaa ne koneet käyntiin!

Miten hänestä tuli merkonomi, jos kassalla et istuisi edes päivää?

Kyllä, minua kiusattiin yläasteella, ja sen takia en luota ihmisiin. Olen nuorena, yleensä edelleen, tosi arka. En puhu paljoa, mutta tavalliset arkiset asiat sujuvat mainiosti. Viime vuorolla oli täällä jo, hassu tapahtuma bussissa, kun kuskina oli eräs paunulainen ujompi kuski. Vähän niin kuin minä, siis todella harvoin tervehtii, tai vastaa yhteen. Harjoittelen tässä itse tervehdyksiä ja kiitollisuutta, ja minulle tuli varmaan ensimmäistä kertaa elämässä hymykohtaus. Sanoin poistuessa "Kiitos!" ja hän "Ole hyvä!".

Siitä sitä tajusin heti, että vaikka tervehdysten ja kiitosten kanssa olisi jotain ongelmaa, ne voi sanoa. Sanot, vaikka et olisi ikinä sanonut sitä ääneesi ennen. Satuin menemään silloinkin kauppaani, ja näin vihaan niitä paikkoja, ennen muuta kassatapahtuman vuoksi. Olisi liian hikistä hommaa, nimenomaan sosiaalisessa oravanpyörässä olemiseni, kun kauppa oli taas täynnä shoppailijoita. Sekään ei lämmitä, että pian 25,69 euroa katoavat tililtä, ja ostin taas muutaman heräteostoksen ihan vain huvin vuoksi.

Muistat nyt lapsesta asti sen, ja myös teininä kuulin tästä koko ajan, että miksi en juuri puhu. Juhlissa oli kova pala, kun koko suku saapuu paikalle, ja pitäisi olla sosiaalinen vaikka tilanteet väsyttivät. Niin, on varmaan hankala tajuta, että introvertista ei ekstroverttia saa sparraamallakaan. Luulisin, että koko introverttius kehittyi koulukiusaamisen takia. Olisin varmaan puheliaampi, jos samaiset Jussit, Jannet ja muut tajuaisivat olla hyökkäämättä päälleni koulutiellä. Silloin pelkäsin ihmisiä, ja tuossa on tulos.

Vältän näitä kaikkia kassoja kuin ruttoa

Minussa on paljon työstettävää, joo. Haluaisin olla puheliaampi, mutta enpä tiedä kuinka tekisin sen. Kiusattiin, ja vihasin koulunkäyntiäni, tästä syystä minusta tuli merkonomi. Halusin jonkun ammatin, koska en jaksanut opiskella enää. Vuosien kiusaamisesta olet niin rikki, että viikollekaan ei kiitos. Alun alkaen minusta piti tulla tietokoneellensa syrjäytynyt datanomi, mutta opinnot jäivät valintakokeissas parista pisteestäs pois. Siten minusta tuli kaupan kassaa, vaikka ujona en tekisi sitä työtä päivääkään.

Onneksi harjoittelit jo. Yritän sanoa kiitos, hei, moi, tervetuloa, kiitos ja hei hei tai mitä muuta. Joskus vastataan, joskus ei vastata yhtään, mutta ainakin yritän. Kiitosta myös eräälle kuljettajalle, nimeltään Marja, jonka kanssa olen voinut harjoitella sosiaalisia taitoja kotilinjalla 1. Kyllä meistä näköjään ääntä lähtee, vaikka introvertteja ollaankin, paunulaisessa linja-autossa. Enkä tiedä miten yleistä tämä tässä on, se bussikuskille jutteleminen, etupenkiltäs joo. Jotkut sekoittivat Jyriä tämän vuoksi kuljettajaksi.

"Teillä on vissiin pian kuljettajavaihto?", kyytiin noussut sanoo. Ei nyt sentään, olen vain matkustaja, joka tykkää busseista! Minusta tämä on ollut hyvä tapa parantaa sosiaalisia taitoja, koska on edes tämä henkilö, johon voisin luottaa, ja puhetta syntyy vähän paremmin siinä tapauksessa. Tervehdys ja vielä, että on kiitollinen ei pitäisi olla vaikeaa, mutta kaikki eivät sitä osaa. Koulukiusattuina, tunnilta kotiin, turvalliseen paikkaan. En saanut harjoitella sosiaalisia taitoja muiden kavereideni kanssa. Nyt sitten.

Oletko tietämättäsi läheisriippuvainen, vaihtoehtoja tälle ilmiölle

Se, mitä olin kiusaamisesta oppinut, kiusattu ihminen oppii selviämään yksin. Se voisi olla hyvä taito. En tylsisty vuokrakotiini, vaikka ovella käy ainoastaan kaupustelijat, sen imurinsa kanssa. "Osta tästä hyvä imuri!", hän sanoo. Enkä tiedä mitä olisi pitänyt myyjälle sanoa, että en osta imureita kotiovelta. Sitä paitsi täällä taitaakin olla jo imuri, kiitosta vain ja hei hei! Usko pois, löydät saman imurisi puolet halvemmalla Prismasta, joten luuletko tosissasi, että vain 199 euron imuri menisi ovellasi kaupaksi?

Sitten tulee aina välillä se Jehovan todistaja, ne käännyttää ovelta helposti sanomalla olevansa homo. Jehovat eivät homojas hyvällä katso, ei varsinkaan homoseksuaalisia tekoja, ja täällähän asuu yksi. No, pääsi helpolla, kun ei yhtään jaksa tässä jutella. Menkää muualle täältä. Haluaisin olla yksin kotona. On varmaan liikaa pyydetty. Olet nyt todella väsynyt muutenkin, koska introverteilta odotetaan jatkuvasti maailman puheliainta myyntitykkiänne tai jotakin vastaavaa. Töissä väsyy helposti, siellä on ihmisiä.

Kumma, kun edes vapaa-ajalla eivät kaiken maailman Jehovat ja perunakauppiaat jätä imureillaan. Se on niin väsyttävää oikeasti. Yrität nauttia koti-illasta rauhallisesti ja sitten, sitten Elisan myyntitykkisi soittaa luuriin, ja kysyy ovatko liittymäasiat kunnossa! Miten hän kehtaa häiritä työtä tekevää, jolla on enää edes vähän vapaa-aikaa päivän lopuksi. Sitten muistelen itseäni nuorempana, ja kuinka ollakaan, olin kirjaimellisesti suu jeesusteippini varassa. Koskaan et uskaltanut mitään sanoa, tästä kiusattiin.

Ujo koululainen, mutta minkä sille mahtaa

Rakenna ympäristö, jossa sinun on kivaa olla. Jos tykkäät musiikin kuuntelusta, kuuntele sitä paljon. Musiikin kuuntelu on itsestäni todella kivaa, sillä se ei sido minua sohvaani — voin lähteä halutessani lenkille ulos, juoksemaan, pyöräilemään tai voin kirjoittaa tällaisen blogijutun. Jos tykkäät jo runoilla, runoile. Jos tykkäät auttaa muita foorumeilla, tee sitä. Se voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä joka saa sinut onnelliseksi — jopa tänään. Ehkä osaat laulaa hyvin karaokessa, laulathan ihmeessä!

Vaikka et osaisikaan mitään, olkoon tämä esimerkkinä sinulle. Väinö Paunun busseissa voi harjoitella niitä sosiaalisia taitojasi kauppamatkani ohessa, opit kiittämään kuljettajia hyvistä palveluista, vaikka minkään sanominen on vaikeaa. Pelkäät, että ihmiset eivät ota sinua tosissaan, sillä ennen minkä vain sanominen sai ne koulun kiusaajat kimppuusi. Se, että teit jotakin. En tiedä miksi kiusaajat ovat minut rikkoneet Tesoman koulussa, mutta minä nousin tuosta nyt pikkuhiljaa jaloilleni näin aikuisempana.

Hieman tässä ihmettelen, että jotkut toiset eivät tuntiakaan pärjää ilman sosiaalisia tilanteitani. Eikä siinä nyt mitään. Jos he saavat siitä nautintoa, mutta yksin oleminen vasten tahtoaan ei silloin hauska kokemus ole, luulisin. Tietyllä tavalla voin sanoa kiitoksena kiusaajilleni, sillä vaikka teistä lapsuuden harrastukseni ja unelmani olivat kiusaamisen arvoista toimintaa, tänään harrastan sitä edelleen. Olen ollut tänäänkin ties miten monessa bussissa, ja nyt kiitokseni sanominen sujuu vaikka luonnostaan.

Mitä voisit tehdä yksin? Tästä vain muutama paras arjen vinkki

Heti muutama hyvä ehdotus, johon toivon sinun miettivän sitä, että milloin juuri sinun kalentereissasi olisi kaikkeen tähän sopivasti aikaa. Voisit löytää itsesi ja ennen muuta ystäväsi jopa uudessa valossa.
  1. Tee jotain hauskaa itsesi kanssa. Kuuntele musiikkia, tee omat kotisivut, lähde lenkille, kuuntele lintujen laulua, lähde kodalle grillaamaan ole itsesi kanssa yksi yhteen. Tekemällä nyt juttujasi omatoimisesti ja olemalla onnellinen siitä, parannat jatkuvasti omaa käsitystä siitä, että yksinkin voi olla varsin hauskaa. Voisit olla tyytyväinen saavutuksiin ja sitä kautta päivittäiseen elämään.
  2. Opettele korjaamaan ongelmiasi itse. Yleisesti voisi jo sanoa, että edes ketään kaveria ei kiinnosta sinun ongelmat, heillä on mielenterveysongelmia ihan omasta takaa ratkottavaksi. Opettele pian käsittelemään elämän tuomat ongelmat ja surut itse. Paranna itseäsi, jos olet onneton — tulehan onnelliseksi, jos olet yksinäinen  löydä seuraa vaikka ihanasta musiikistasi tai konserteistasi.
  3. Jos valitatte kaikesta, hanki muutama syy olla tyytyväinen tänään. Kehu itseäsi, käsittele päivän onnen hetket ja saavutukset, näin parannat omaa itsetuntoa ja yksin selviämistä todella helposti. Jos olit tehokas töissäsi, kiitä itseäsi työpäivän jälkeen. Kirjaa vaikka kaikki hyvä ylös, sitä löytyy! Pidän kiitollisuuspäiväkirjaa, ihan sen vuoksi, että maailmassa on aina jotakin positiivista. Aina.
  4. Jos haluat jonkun auttavan sinua, auta itse itseäsi. Elämässä olen huomannut, että muiden asioita kannattaa tehdä tasapainoissa: älä liikaa palvele tuttujasi tai ystäviäsi, paitsi jos he auttavat. Olisi todella helppoa ajautua siihen, että autat muita jatkuvasti, mutta nuo eivät auta sinua enää ikinä. On totta, että sinä voisit jättää taakse kaiken maailman ammattivalittajat ja kateelliset narsistit.
  5. Jos haluat antaa hyvän mielen, sano tuntemattomalle päivää. Suomessa tätä mallia karsastetaan, mutta joskus sanon vastaantulijalle hyvää päivää... Kiitän paunulaisia kuskeja matkasta ääneen. "Kiitos, hei hei" on kirjaimellisesti sekunnin juttu sanoa ja bussikuski voi olla tyytyväisempi! Se sujuu minulta jo luonnostaan, myös takaovesta poistuessa ja jouluisin hyvää joulua kuskilles!
  6. Lähdet syömään sushibaariin yksin... Saat yllättyneitä katseita muilta, mutta pelkästään se on jo hyvä syy käydä yksin sushibaarissa, leffateatterissa, kylpylässä, kahvilassa tai jossain tuolla! Tuo on oikeasti mahtavaa, että tarjoilijasi sanoisi sinulle, että varmaan se sinkkupöytä riittää sulle?
  7. Uppoudu lopuksi täysillä siihen, jota rakastat. Unohda mitä kaverit rakastavat ja jätät baarireissu väliin. Kuntoile luonnossa, joogaa, kokeile uusia juttuja ja nauti ennenkuulumatonta musiikkia! Vaikka olisit koko päivän yksin, niin tätä menoa ei tekeminen lopu, voin paljastaa kyllä: toimii.
  8. Unohda puhelin. Unohda tekstiviestit. Unohda puheluita. Unohda se, että ruokalaan pitäisi hakea joku muu. Vaikka sinulle tullaan nauramaan, että puhelimesi ei soi ja ravintolassasi oletkin yksin, kiität minua myöhemmin. Matka sinne Turkuun ihana olisikin! Yksin. Tästä ei voi kuin nauttia.
  9. Jos tuntuu, että olet masentunut, niin suositukseni on että et mene lääkärille. Siellä annetaan nyt reseptilääkkeitä, joiden ympärillä pyörii suuri bisnes, ja tulet vain entistä rikkinäisempänä niiden kanssa. Tunnen jatkuvasti sitä, että olen masentunut, mutta lopulta se voi olla myös laiskuuttas.
  10. Voit lähteä matkalle, yksin. Päivärepun kanssa, usko pois, kyllä ne lentokentällä ihmettelee sinua. Lähdet tyyliin viikon matkalle Saksaan, ja turvatarkastuksessa kysytään, oliko laukku unohtunut kotiin? Näin kävi minulle, kun olin tuossa aiemmin matkallani Düsseldorfiin. Kaikki löytyi silti.
Minulla on esimerkiksi moni tuttu, joka jeesusteippiäni naamalla ihmettelee, puhuu jo puhelimeensa tunteja. En vieläkään ymmärrä sitä kuinka he oikein tekevät sen. En tykkää puhelimessa olemisestani, koska se väsyttää minua. Hoidan puhelimilla vain pakolliset asiat, tai muussa tapauksessa introvertti väsyy jatkuvaan puhumiseensa. Minut saa parhaiten kiinni tekstiviestillä ja se on minusta muutenkin parempi tapa kommunikoida. Näin jäänevät puhutut asiat paremmin mieleenne tai tarkistettavaksi.

Yhteenveto: ystävättömyys on tämän päiväni helpompaa arkeasi

Minulla ei ole ystäviä, mutta yläasteella opettelin selviytymään yksin. Jos minulla olisi joku ongelma puhelimen kanssa, etsin nopeaa apua Googlella, en soita kaverille keskellä päivää avustaviin tehtäviin. Suhteissas olin kyllästynyt siihen, että hyvin usein ihmiset hakivat apua minulta, mutta eivät koskaan auttaneet minua. Esimerkiksi paras kaverini sai lähteä kauan sitten elämästäni, koska hän ei halunnut jutella kanssani enää, mutta minun piti jutella hänelle aina, kun hän seuraa halusi kotikaljat laseissa.

Moni kävi asiakkaaksi heti, kun tarvitsi minulta jotakin. Kysymyksessä oli toki koulukaveri, joten sen menettäminen noin kolmen vuoden jälkeen ei ollut mikään suuri juttu minulle. Lopultakin tulen täällä toimeen yksikseni vallan hyvin. Hän lienee löytänyt muualta kavereitasi ja kenties monet koulukaverit omistavat sellaisia jo omasta takaa. Olenpa itse jo aikuinen, en lapsi enää, siksi enpä tunne tarvitsevani seuraa pitääkseni hauskaa. Käytän aikaa lukemiseeni, kirjoittamiseeni ja tanssimusiikin kuunteluuni.

Moni terapeutti tarjoaa keskusteluapua yhteiskunnan itse tekemille ongelmille. Et epäile yhtään miks Suomessakin on paljon masentuneita ihmisiä, jos olettamuksia on, että kaikilla pitää olla parisuhteita, omakotitaloja, paras titteli töissä, runsaasti kavereita ja vielä enemmän materiaa. Introverttina tiedän sen, että tavaran hamstraaminen ei johda onneen, mutta vasta kun ylimääräisestä luovuin sain olla jo kevyempi. Kevyempi olisit sinäkin, jos unohtaisit yhteiskunnan normit. Eläisit omaa luksuselämääs.

Ei tiedä mitä haluaisin tällä kertoa. Ehkä sen, että myös rikkinäisestä ihmisestä saa toimivaa. Enkä ole vielä valmis, kuten et sinäkään tuolla, joten jatketaan itse kehitystä. Minulle saa sanoa ääneen mistä et pidä minussa, sillä kuten sinä siellä, en ole täydellinen missään. Onneksesi osaan jo tervehtiä ja kiittää. Joskus voisi olla kivaa unelmaa, että en olisi niin ujo kiittämään hyviä kuskeja vaikkapa suklaarasialla, mutta nyt eivät rahkeet siihen riitä. Uskoisin, että niin Paunulla kuin Länsilinjoilla heitä olisi monia.

Jos haluat nauttia yksinolosta, rekisteröidy tähän omavaraisuushaasteeseen jo tänään. Poistu tyylillä Facebookista ja jätä kaikki tietämäsi "kaverit". Jos et saa tämän jälkeen viestejäsi, sinulla ei ole heitä. Tämä oli karu juttu testaillessani sitä, mutta en enää välitä koko asiasta kylpylän saunalauteillanne.

Yksinolo on sellainen olo, jota ei löydy kaikilta, ja siitä tiedät onnistuneesi paremmin kuin muut.

Kommentit

Viikon luetuimmat blogissa

Polje kanssani kylätietä uimarannalle

Chromebook nopeammaksi helposti

Vuoden ilman televisiota. Yllätyitkö?

Puskiaisten polkaisu, ei moottoritietä

Paunu väistää Pirtiliä linjalla 1B/12

Minulla oli maailman paras mummo

Pirtilillä ei Paunun ahdinko ikinä lopu

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

Nuuka keksii elämyksiä, ei osta niitä

Mummolle lahjakortti ja sitten lisää :)