Miksi ryhdyin omavaraiseksi?

Keinu puistossa
Eläminen itselleen voi tuntua mahdottomalta, mutta tässä maailmassa moni on yksinäinen. Toisilla on todella runsaasti ystäviä, ainakin Facebookissa. Mielestäni vain yksin olemisessa kaikkein helpoiten oppii tuntemaan itseään. Millaisista asioista sinä tykkäät eniten?

Millaiset asiat saavat ajan kulumaan nopeasti? Mieti näitä ja rakenna elämä ympärille, useinhan yhteiskunnassa ajatellaan, ettei yksinäisellä voi olla kaikki hyvin, silti monet yksinäiset ihmiset ovat todella tyytyväisiä elämään. Ehkäpä moni meistä on tehnyt paljon työtä elämän rakentamiseen itsensä ympärille ja se kannattaa - et ole enää riippuvainen muista.

Pystytkö sinä olemaan viikon tai jopa kahden ajan ilman kavereitasi?

Yksinäisyys ei ole laitonta

Ainakaan toistaiseksi yksinäisyys ei ole Suomessa laitonta. Se ei kuitenkaan ole aina hauskaakaan. Joskus ihmisiä tarvitsee meistä jokainen. Silloin kannattaa lähteä ihmisten ilmoille, jo pelkkä ihmisten näkeminen voi poistaa päivän murheet, ainakin itselläni. Yhteisöissä, esimerkiksi koulussa, kannattaa jutella muille. Tärkeintä on pitää keskusteluyhteydet toimivina, jos joku nyt haluaa kanssasi muutaman sanan vaihtaa. Elämäni aikana olen kuitenkin oppinut kaikenlaista.

Kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa ja he voivat jättää kaverina ilman mitään syytä. Ensikerran tämä tapahtui vuoden 2009 tienoilla, jolloin paras ystäväni vaihtoi maisemia ja 2010 sanoi sopimuksen irti toinenkin hyvä ystävä. Olin ehkä silloin heistä riippuvainen, tulin kouluun aina viettääkseni aikaa heidän kanssa. En edes yrittänyt solmia mitään muiden kanssa, sillä minulla oli jo tarpeeksi. Nyt koulun päättyessä vuoden 2010 jälkeen aloin hommiin. Halusin selvitä omillani.

Koin, etten enää halua toistaa samaa, rupesin miettimään syitä tähän. Mitä tein väärin? Ymmärsin heti todellisuuden: hain onnea muista ihmisistä ja vastaavasti muut elämäni ihmiset hakivat onnea minusta. Näin ei asian pitäisi olla, koska jos et ole itsensä kanssa onnellinen, miten voit selvitä yksin edes viikkoa ilman tärkeitä ihmisiä? Toisinaan olin voimaton, koska kaverit yleensä auttavat toisiaan ja vaikeissa ajoissa ilman heitä olin todella pulassa. Opin tekemään asiat itse.

Lopulta minä tajusin, että se olen minä - minä voin auttaa itse itseäni kaikissa elämäni ongelmissa. Jos en osaa päättää yksin, millaisen nettiyhteyden hommaan kotiin, ennen kysyin asiaa kaverilta. Nyt miettisin itse ja katselisin Googlesta muiden mielipiteitä. Tämä siis esimerkkinä. Jos minulla on tylsää, minä voin keksiä itse itselleni tekemistä. Lähden maastopyöräilemään elektronisen tanssimusiikin kanssa. Kaikkeen löytyy ratkaisu. Eikä tarvitse lupia kysellä keneltäkään.

En ole sataprosenttisen onnellinen, mutta enpä ole toisaalta kovin onnetonkaan, mikä lienee ihan hyvä asia näinä vaikeina aikoina. Voisin kuvata itseäni 65-prosenttisen onnelliseksi. Ehkä tuo on vähän, mutta minä minimalistina olen oppinut arvostamaan tätä. Loppupeleissä kukaan ei ole 100-prosenttisen onnellinen tässä maailmassa riippumatta siitä kuinka hieno Facebook on. Toki kaverit voivat olla hyödyksi, mutta en näe tarpeellisena, juuri tuon itsensä kehittämisen takia.

Testaa itsesi

  • Haetko onnea jatkuvasti nykyisistä tai uusista kavereista?
  • Jos sinulla on kaveri, joka on nykyään hyvin kiireinen, oletko tyytymätön?
  • Jos olet yksin, etsitkö jotain, poistamaan yksinäisyyden? Kenties aina puhelimessa?
  • Oletko raivostunut kaverillesi, jos hän ei kutsu sinua aina mukaan?
  • Vaaditko kavereiltasi aina enemmän ja parempaa?
Tästä muutama kysymys, johon toivon sinun miettivän vastausta. Jos vastasit myöntävästi lähes kaikkiin, saatat olla muista riippuvainen, on aika katsoa peiliin ja oppia selviytymään yksin.

Miten tullaan tähän ja miten pääsee pois?

Usein tällaiseen muista riippuvaisuuteen tullaan lapsuudessa. Vanhemmat kehuvat meitä, he pitävät meistä huolta, he ovat meitä varten. Täysi-ikäisyyden tullessa muutamme pois ja kuka sitten pitää meistä samaa huolta? Mielestäni lapsena emme ajattele tulevaisuutta ja silloin ei tule kyllä mietittyä miten selviäisin yksin. Siksi tällaiset taidot lähdetään rakentamaan yleensä aikuistuessa. Jokainen omalla ajallaan, mutta kuitenkin. El lapsena osaa edes meditoida.

Meditointi kehittyy aikuisena. Aikuistuessa juurikin tuo on ongelma, muutettaessa omilleen, haetaan kavereita ja tukea. Silloin omavaraisuutta luovat taidot ovat poissa. Moni aikuisista ei osaa viihtyä yksin. Ainakin mielestäni. Jos meidät on jätetty yksin, haukumme muita. Jos joku satutti meidät, haukumme muita. Jos olemme yksinäisiä, haukumme muita. Tämä ei ole ratkaisu mihinkään. Siksi sinun kannattaisi alkaa hommiin. Ryhdy emotionaalisesti omavaraiseksi.

Rakenna ympäristö, jossa sinun on hauska olla. Jos tykkäät musiikin kuuntelusta, kuuntele sitä paljon. Musiikin kuuntelu on itsestäni todella kivaa, sillä se ei sido minua sohvaan - voin lähteä halutessani lenkille ulos, juoksemaan, pyöräilemään tai voin kirjoittaa tällaisen blogijutun. Jos tykkäät runoilla, runoile. Jos tykkäät auttaa muita foorumeilla, tee sitä. Se voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä joka saa sinut onnelliseksi - jo tänään. Ehkä osaat laulaa hyvin karaokessa?

Miten sitten tästä "Olen onneton ilman kavereita" -kierteestä pääsee pois? Me tarvitsemme ihmisiä, tätä meille on opetettu muun muassa koulussa, silloin meillä on kavereita paljon. Valitettavasti aikuistuessa enää ei samanlaista kaverimäärää ole, silti niin moni meistä odottaa sitä. Kavereita tulee, kavereita menee, myös heidän henkilökohtaisista syistä. Ehkä sinun entinen kaverisi olikin halunnut olla yksin, kehitellä itseään omavaraiseksi? Kaikki hyvä päättyy nimittäin aikanaan.

On tärkeää pistää merkille sen, että ei ole kaverisi työ tehdä sinusta onnellinen, itse asiassa he hakevat samaa onnea sinusta. Se ei ole vain nurinkurista, se on väärin. Tiedosta, että onni löytyy niinkin läheltä kuin sinusta itsestäsi, tutkiskele ja ole sellainen onnellinen. Miten voin löytää onnellisuuden tänään? Mieti näitä muutamia vaihtoehtoja. Tiedosta, että ihmiset eivät ole oikea tie onneen, täytyy osata olla onnellinen myös omillasi. Älä nojaudu liikaa kehenkään tässä maailmassa.
  • Tee jotain hauskaa itsesi kanssa. Kuuntele musiikkia, tee kotisivut, lähde lenkille, kuuntele lintujen laulua, lähde kodalle grillaamaan - ole itsesi kanssa yksi yhteen. Tekemällä juttuja omatoimisesti ja olemalla onnellinen siitä, parannat jatkuvasti omaa käsitystä siitä, että yksinkin voi olla varsin hauskaa ja voit olla tyytyväinen saavutuksiin ja sitä kautta elämään.
  • Opettele korjaamaan ongelmasi itse. Yleisesti voisi sanoa, että edes ketään kaveria ei kiinnosta sinun ongelmat, heillä on mielen ongelmia ihan omasta takaa ratkottavaksi. Opettele siis käsittelemään elämän tuomat ongelmat ja surut itseksesi. Paranna itseäsi, jos olet onneton - tule onnelliseksi, jos olet yksinäinen - löydä seuraa vaikka musiikista.
  • Jos valitat kaikesta, hanki muutama syy olla tyytyväinen tänään. Kehu itseäsi, käsittele päivän onnenhetket ja saavutukset, näin parannat omaa itsetuntoa ja yksin selviämistä todella helposti. Jos olit tehokas töissä, kiitä itseäsi työpäivän jälkeen. Kirjaa vaikka ylös!
  • Jos haluat jonkun auttavan sinua, auta itse itseäsi.
  • Jos haluat antaa hyvän mielen muille, sano tuntemattomalle päivää.
Jos näistä ei löytynyt kaikkea, niin Googlella varmasti löytyy lisää. Tärkeintä on oppia elämään itsensä kanssa mukavasti. Sellainen ei ole helppoa, mutta mahdollista - vaatii hieman työtä.

Loppusanat

Minulla ei ole ystäviä, mutta opettelin selviytymään yksin. Jos minulla on ongelma puhelimen kanssa, etsin apua Googlella, en soita kaverille keskellä päivää avustaviin tehtäviin. Kaverisuhteissa olin myös kyllästynyt siihen, että hyvin usein ihmiset hakivat apua minusta, mutta eivät koskaan auttaneet minua. Esimerkiksi paras kaverini sai lähteä kauan sitten elämästäni, koska hän ei halunnut jutella kanssani enää, mutta minun piti jutella hänen kanssa aina, kun hän sitä halusi.

Moni kävi asiakkaaksi heti, kun tarvitsi minulta jotain. Kysymyksessä oli toki koulukaveri, joten sen menettäminen noin kolmen vuoden jälkeen ei ollut mikään suuri juttu minulle. Lopultakin tulen toimeen yksikseni vallan hyvin. Hän lienee löytänyt muualta kavereita ja kenties monet koulukaverit omistavat sellaisia jo omasta takaa. Olen itse jo aikuinen, en lapsi enää, siksi en tunne tarvitsevani seuraa pitääkseni hauskaa. Käytän ajan lukemiseen, kirjoittamiseen ja musiikin kuunteluun.

Aikuisena ei kyllä montaa kaveria löydä, paitsi jos löytää harrastuksista, ja monet harrastukset maksavat paljon. Toisaalta jos on ollut pitkään yksinäisen oloinen, niin sitä saattaa joku kelpuuttaa. Tässä sellainen esimerkki, älä ole laiska, tee työtä omavaraiseksi tulemiseksi. Paitsi, että saat olla onnellinen itse, voit mahdollisesti tehdä muidenkin päivästä paremman - jo tänään. On lisäksi tutkittu, että Facebookissa oleva kaverimäärä ei kerro henkilön todellista kaverimäärää.

Kommentit