Tavallista parempi viikonloppu

Teinit ja älypuhelin
Perjantaina jätin palan älyä kotiin latautumaan kannettavan kanssa samaan aikaan. Älypuhelimeni on minulle niin musiikkia, kello kuin kirjojen lukulaite. Se on hyödyllinen osa teknologiaa arjessa, mutta päätin siitä huolimatta jättää sen kotiin. Edes kerran vuodessa.

En ole päätynyt vuodeosastolle, enkä hukkunut tuntemattomalle kadulle. On kulunut kuukausi siitä, kun Facebook-tili on poissa markkinoilta, ja elämäni ei ole siinä ajassa ainakaan tylsistynyt. Olen ollut enemmän pihalla, vähemmän puhelimella ja eniten hetkessä. Perjantaina jätin kaiken muun paitsi maksukortin kotiin ja lähdin kauppaan Suupantorille.

En edes tiennyt kellonaikaa, mutta bussi tuli pysäkille tästä huolimatta. Paunun kuski oli mukavaa sorttia, aika meni jutellessa niitä näitä, tämänkertainen bussikuski oli alalla jo nelisen vuotta. Tällaisia hetkiä ei ole sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa, koska vain oikeassa elämässä tapahtuu sosiaalisia tilanteita. Facebookissa juttelin profiilikuville, joita ei kiinnostanut yhtään, kaikki oli nimittäin tykkäyksien ympärillä. Jos kuulut Facebookiin, ehkä tämä on tuttua sinulle, pieni reaktio seinälläsi piristää varmasti. Kaikken eniten piristystä saa aidoista keskusteluista.

Joskus on hyvä liikkua kaupungilla tietämättä mitä kello on, maapallo pyörii siitä huolimatta.

Tuntuu, että arkisessa elämässä vallitseva kiire on poissa, edes tällä hetkellä.

Näen maailmaa uusin silmin

Kuukausi ilman Facebookia on opettanut paljon. Kaukana ovat ajat, jolloin heräsin aamulla käynnistämään tietokone Facebookiin, piti nähdä ilmoitukset, tökkäykset, viestit - kaikki. Toisinaan puhelin vei huomioni paremmalta. Yhtenä kauniina päivänä yritin kirjoittaa blogiin, kunnes puhelin piippasi uudesta viestistä Facebookissa. Ajattelin, että katson tämän kerran, mutta lyhyeksi ennakoitu visiitti sosiaalisen median sovelluksiin sai ajan muuttumaan nopeasti tunneiksi.

Yhtenä kertana olin myöhästyä bussista, koska piti kirjoittaa Facebook-kommentti loppuun. Enkä ollut mielestäni koukussa tähän palveluun, mutta tämä vei tästä huolimatta huomioni paremmista asioista. Vuosi sitten päätin poistaa Facebookin puhelimesta. Sovellus oli raskas ja kulutti turhan paljon akkua. Minulla oli varavirtalähde apuna, mutta enää en ole joutunut sitä kamalasti käyttämään. Olen siivonnut puhelimeni viimeisen kuukauden aikana kaikesta turhasta. Myös Google+ lähti.

Perustelin Google+-olemassaoloa sillä, että se oli asennettu väkisin. Näin ei kuitenkaan ollut tässä mallissa. Käytin sitä kyllä todella vähän, mutta avattuani sen, oli pakko vierittää alusta noin loppuun asti - jos löytäisin jotain luettavaa. Jotain, mitä en ole nähnyt koskaan ennen. Se oli tietynlainen tie tappamaan aikaa, jota ei edes ollut tuhlattavaksi asti, tämän huomasin jo Facebookissa ollessani. Ei kyllä kaduta yhtään, että poistin sen ja siivosin puhelimen kaikenlaisesta roskasta.

Playn Kaupassa minulla on 25 sovellusta. Valikoissa näitä on 28, mutta Samsung onneksi antoi mahdollisuuden laittaa neljä näistä piiloon. Kaikkia sovelluksia ei voi poistaa käytöstä. Perjantain bussissa oli yksinkertaisesti helpompaa jutella bussikuskille, kuin olla ilman puhelinta hiljaa istuen. Juttelimme kaikenlaisista asioista ja hauskaksi tilanne meni silloin, kun pysähdyimme katselemaan naista, joka kantoi jonkinlaista puun oksaa lapsien kanssa tien yli. Nauroimme yhdessä.

Bussikuski ajatteli, että puun isohko oksa on ehkä menossa takkaan. Jatkoin, että tämän paremmin ei voi veikata, koska kaupunkialueella tuskin on puulla lämmitettäviä saunoja olemassakaan. Toinen heitto bussikuskilta oli se, että näillä teillä on vihdoin sepeliä! Aihe siirtyi nopeasti siihen, miten huonosti Pirkkalan kunta hoitaa teitä, busseille ja muille autoille ajettavaan kuntoon. Seitsemässä minuutissa ehdimme jutella paljon asioista, jotka olivat ajattelemisen arvoisia.

Poistuessani tästä bussista toivotin kuskille hyvää viikonloppua ja hän lähti varikon kautta viettämään ansaittua lepoa kotiin. Lauantaina hänellä oli kuulemma iltavuoro samanlaisissa busseissa.

Tulevaisuus on käveleviä Androideja

Tänään lauantaina on perinteinen siivouspäivä. Tätä ennen aika meni koiraa ulkoiluttaen ja lähdin myöhemmin bussilla Tampereelle. Kaupungissa halusin ottaa selvää kuinka tärkeä älypuhelin on meille kaikille. Matkalla huomasin eräänlaisen yllätyksen, odotin pysäkillä ilman kuulokkeita korvissa ja puhelin taskussa, naapuri oli sattumalta tulossa samaan bussiin. Juttelimme vähän aikaa taloyhtiön asioista, jotka merkitsivät tällä hetkellä eniten. Bussissa valitsin oman, rauhallisen paikan.

Laitoin hitaasti, mutta tasaisen varmasti kuulokkeet korviin ja aloin kuunnella musiikkia, katsellen maisemia ikkunasta. Kilometrin aikana näin lapsia ja aikuisia kävelemässä älypuhelin nenän edessä. Ajattelin, että tämä on päivän trendi, puhutaan kävelevistä Androideista. Se on tulevaisuus, minkä voimme maistaa nyt, pala kerrallaan. Hankin älypuhelimen ensimmäistä kertaa 2010 ja mielessäni oli kivaa palata ajassa taaksepäin - ei silloin ollut näin sairas älypuhelimien maailma.

Vihdoin joku viittoi pysähtymään. Tältä pysäkiltä bussi sai uusia asukkaita, älypuhelin kädessä. Heitä oli viitisen kappaletta. Tyhjä bussi ei ollutkaan enää niin yksinäinen. Kaikki asettuivat omiin paikkoihin ja ottivat älypuhelimen taskuistaan. Yhdellä oli Samsung, toisella LG, kolmannella ilmeisesti Motorola. Kaksi muuta asettuivat taakseni, iPhonet käsissään. Minulla ei ole mitään elektroniikkaa vastaan, mutta sitä pitää osata käyttää niin, ettei elektroniikka käytä meitä.

Elämme aikana, jona ikkunasta katseleminen matkalla Tampereelle on väärin, puhelimen taskussa pitäminen on laitonta ja bussikuskille jutteleminen on omituista. Eikä ihme, olemme tottuneet puhumaan netissä näppäimistöä käyttäen. Täydempänä bussi saapui vihdoin Tampereelle. Meno ei ainakaan asiallisemmaksi muuttunut, kuvan tytöt käyttivät älypuhelinta kävellessä ja sen jälkeen ylittäessään suojatietä. Pelkäsin heidän puolesta, koska tänään olisi voinut olla viimeinen tviitti.

Tulevaisuus pelottaa minua. Tuntuu, että tässä maailmassa ei ole enää tilaa normaaleille ihmisille. Ihmisille, jotka puhuvat oikeassa elämässä, oikeissa tilanteissa, katsomatta kännykkää. Vierailin pysäkiltä Koskikeskuksessa ja yllätysten aika ei ole edes päättynyt. Pikaruokaa sai siellä monesta paikasta, mutta pöydissä istuivat lähinnä puhelimet, ihmisten sijasta. Onko kallis iPhone parempaa seuraa kuin äiti vieressä? Aihetta iloon löytyi vihdoin - kaveriporukka Androideitta pöydässä.

Haluatko sinäkin nauttia viikonlopuista enemmän? Jätä puhelin kotiin ja elä hetkessä. Jos puhelimen jättäminen päiväksi tuntuu hankalalta, ota se mukaan - mutta älä käytä sitä juurikaan.

Loppusanat

Illalla tulin kotiin käytyäni ensin Lidlissä, puhelin useimmiten taskussa. Tuntui hyvältä, koska olin nauttimassa kaikesta, minkä vain löysin edestäni. Joskus se oli bussi, toisinaan hauska sattumus liikenteessä ja yhtenä kertana kävelevä Android. Android, joka meinasi kävellä päälleni näissä liikennevaloissa. Onneksi huomasin väistää, koska en ainakaan vielä ole kävelevä Android. Enkä haluaisi olla sellainen, koska kaikki on parempaa ilman somea, ja jatkuvia ilmoituksia.

Kaikki ilmoitukset kaikenlaisesta uudesta ovat ilkeitä. Ne vievät huomion oikeasta hetkestä, hetkestä, josta saattaisit nauttia enemmän ilman näitä piippauksia. Jos istut tällä hetkellä bussissa ja luet tätä blogia, hyvä! Mutta jos sinulla on oikeasti aikaa, tee jotain, joka hyödyttää sinua kaikkein eniten. Käy Android-asetukset läpi ja poista kaikki tarpeettomat ilmoitukset. Tee niin, vaikka se tuntuu mahdottomalta. Jätä vain puheluiden ja viestien äänet päälle ja kiitä lopuksi hiljaisuutta.

En käske poistamaan sosiaalista mediaa puhelimesta, mutta jos puhelin on hiljaa, sinä sanelet oikean ajan Facebookille. Kuten totesin, satunnainen ilmoitusääni Google+-palveluun sai muutaman sekunnin sijasta olemaan siellä vähintään minuutteja. Tänä aikana et näe kaikenlaista kivaa, mitä oli edessäsi kaiken aikaa, koska Samsung blokkasi ihanat näkymät. Tämän jälkeen vieraile Play Kaupassa ja poista tarpeettomat sovellukset. Jos et ole käyttänyt sitä kuukauteen, on aika toimia.

Miten vietämme päiviämme on tietenkin miten vietämme elämäämme. Luulen, että sinäkin haluat herkutella sitä. Jätä kuva väliin ja nauti maisemista. Ja hei, muista jutella jotain kivaa kuljettajalle!

Joku sanoi, että se on sitä oikeaa sosiaalista mediaa, jota ei ole saatavilla App Storessa.

Kommentit

  1. Itse olen toiminut pitkän aikaa samalla tavalla. Kotona tulee kuitenkin lähes aina oltua koneella, niin ei sitä puhelinta tarvita enää lisää netissä/somessa roikkumiseen. Päin vastoin, saa sopivan hengähdystauon ja keskitettyä muuhun, ajatustoimintaan.

    Lähinnä ongelmaksi voi tulla se, että esim. kaupoissa pitäisi selvittää jotain asioita tarkemmin tai muuten tulee mieleen asia, mikä pitäisi tarkastaa. Sitä ei välttämättä enää kotona muistakaan.

    Kelloja on joka puolella, joten bussiaikataulujen ym. takia omaa kelloakaan ei tarvita - jollei haluta seurata bussin reaaliaikaista kulkua noin muuten (siitä puhelimesta/tabletista). Yleensä nuo kuitenkin melko hyvin ajallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä tietokoneella olemisesta. Sitä tapahtuu jo runsaasti kotona, miksi pitäisi kestää gigatavuja yhtään lisää ulkona puhelimen kautta - tai varsinkaan ulkomailla - nyt kun operaattorit bundlaavat EU-dataa kaikkialle.

      Kelloja kyllä näkyy olevan useammassakin paikassa.

      Olen merkinnän jälkeenkin mennyt useammin ulos ilman puhelinta ja en ole päätynyt ongelmiin. Jokaisen olisi syytä pohtia tietotekniikan, television ja muun elektroniikan tarpeellisuutta meidän arjessa. Hyvin usein pärjää ilman.

      Poista
  2. "Kuukausi ilman Facebookia on opettanut paljon. Kaukana ovat ajat, jolloin heräsin aamulla käynnistämään tietokone Facebookiin, piti nähdä ilmoitukset, tökkäykset, viestit - kaikki. Toisinaan puhelin vei huomioni paremmalta."

    Tähänkin liittyy se joukkopaine. Kun muut, niin minäkin.

    Sairastahan tämä jatkuva "sometus" on. Puhelin on illalla viimeinen ja aamulla ensimmäinen esine, johon kosket. Jos hajoaa, hirvittävä katastrofi.

    Vertaus "kävelevistä Androideista" on myös osuva, itse kiinnittänyt huomiota muutamia vuosia sitten. Some siellä, some täällä, some joka paikassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähänpä on maailma mennyt ja näitä häiriöitä on kaikkialla. Mainoksia, piippauksia, roskapostia... Jotta puhelin olisi aina kädessä. Se toimii.

      Poista

Lähetä kommentti

Herättikö keskustelu ajatuksia? Kommentoi lisää alle