Aika paketoida 2023 nyt lottovoittajina

Vuosi 2023, mutta monilla ei ole siitä paljoa sanottavaa. Hyvin monilla nimittäin työsi varastaa ajan, eikä neljän lomaviikonkaan aikana ehdi pyöräillä Loimaalle kyläteitäkin pitkin. Sinua on ihmetelty nyt pitkäänkin, en kai eläisi sosiaalituilla muiden piikkiin? Mitenkä minulla on niin pienet ruokamenot, en kai varasta ruokaa tai käy leipäjonoissa? Miksi ihmeessä kirjoitat näitä romaaneja, ei näitä kukaan ehdi lukea. Otan osaa, mutta myönnän vuoteni sulaneen taas hetkessä. Inflaationi takia myös säästöjä suli.

Joutui käymään aiempaa enemmän marjametsässäni, koska sangollisen puhdistettua marjaa myyt helposti 50 eurolla. Pirkkalani metsistä, joihin moottoritietä suunnitellaan, marjaa löytyy aina. Nyt ei kannata mennä, sillä paraskaan sanko ei täyty. Talven voi laiskotella säästöjen ja kesätulojeni varassa. Suomessa oli vuonna 2021 yli 300 000 tulotonta. Kuulun näihin ihmisiin, koska näkisi elämässä muuta kuin työ. Sano kertaalleen, että blogilla tarjoan vaihtoehtoisen olemassaolon mallin, ilman titteleitä.

Keitä tulottomat ovat? Tilastojen mukaan suuri osa miehiä: Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta ja jopa Pirkanmaaltakin, enimmäkseen. Ehkäpä aiemmin oikeitakin tuloja saaneita sinkkuja, sittemmin yhteiskunnastanne syrjäytyneitä, ainakin uutisen mukaan. Kaupunkilaisia erakoita. Pääasiassa nuoria aikuisia, jotka näkisivät elämänsä parhaina vuosina paljon muutakin kuin ihan joka-aamuisen visiitin yrityksensä ovista pitkästyttävälle konttorituolille. Illalla sitten vuokrakotiin, jos bussiin mahtuisit.

Muista työajat kuin eiliset: Länsilinjalla ja Hatanpään koululle, bussin vaihto. Paunu oli hyvin usein täynnä ja jouduit odottamaan seuraavaa Nysseä. Kotonasi olisi ehkä vasta kuudelta, etkä ehtinyt tehdä yhtään mitään, tai ehtisit (mutta aivan viimeisillä voimilla). Katri pyysikin matkustajiaan tiivistämään linjoilla 8, mutta en siltikään mahtunut kyytiini. Kyllä sapetti odottaa seuraavat kymmenen minuuttia seuraavaa Paunua, sekin äärimmilleen. Ihmismassa söi työni sosiaalisuuden lisäksi loputkin voimat.

Päätin latautua kunnolla sapattivapaalla. Pistin poikki kaikki huonot suhteet, muun muassa mieheeni, jonka kanssa seurustelin aikaa (tai niin luulin). Erakoiduin ja lopetin turhan kuluttamisenikin. Valaistuin.

Nyssen rajatonta 395 euron vuosilippua ei ole enää tarvinnutkaan ostaa työmatkoille. Euroakaan ei ole tarvinnut tuhlata ulkomaanmatkoihin työelämää pakoon. Tulin toimeen hyvin juomatta tippaakaan.

Nyt en haluaisi enää takaisinkaan siihen oravanpyörään, vähällä pärjää ihmiset! Kokeilujakso tästä.

Töissä unelmoisit pitkistä reissuista pyörällä, toteutui

Viime vuonna kirjoitti hauskasti, että minulla oli vihdoinkin aika pyöräilyyn. Tänä vuonna pyöräilin enemmän kuin koskaan, se oli sensaatio itsessään. Jokainen autoilija tietääkin mitä se autoilu maksaa, joten en lähde tuosta avaamaankaan. Jokainen arvolipuillaan Nyssessä matkustava tietää miten paljon edullisemmaksi se vuosilippu tulee, nopeastikin. Hanki sellainen ja käytät bussia niihinkin matkoihin, jotka ovat tehtävissä kävellen, juosten tai miksei fillarilla. Ihmettele sitä miten vähällä oikein pärjää.

En enää jaksa vastata millä oikein elää, lukekaa blogi. Jos joku kysyi mitä teet työksesi, hymähdä ja vastaa itsevarmasti: elät sitä elämääkin, nauttien olostani. Työnimikkeillä ei tee yhtään mitään, jos ei ole elämä muilta osin kunnossa. Moni ihmettelee, mutta jatkan elämää, joka tuntuu itsestä hyvältä. En enää käytä pitkän matkan bussia kamalasti, sillä kesällä pääsi fillarilla suhteellisen halvalla laitumille, Forssaan ja Huittisiin maksamatta autovelkoja, Matkahuollolle lipuista polkien ihan omaan tahtiin.

Alla oleva kuva (ja tuo teksti on jätetty tarkoituksella julkaisematta, alkusyksyltä). Onhan se hienoa, että saat sitten talvella nähdä sellaista lohtua, että kesä sieltä taas tulee. Poljin pitkään aika kuoppaista tietä, mutta sinun oli vaikeata pidätellä nauruja. Autoilijat vetivät parhaansa: väistelivät syviä kuoppia, mutta pirkkalalaisena Jyri, paahtoi maastopyörällään lujaa mahdollisimman monesta kuopasta ja ihan vauhdeilla. Samaan aikaan Pirkanmaalle suunnitellaan uusia teitä, vaikka töitä riittäisi nykyisilläkin.

Aktivisti elää autotonta elämää, Loimaalle

Maalla ei ollut kunnollisia Nyssen kuljetuksiasi, joten lapset kävisivät asioillansa maastopyörillä. En nähnyt yhtäkään ylipainoista lasta, samaan aikaan kun Tampereen alueella lapsukaiset eivät enää edes jaksa Tierin sähköpotkulautaa parkkiinsa laittaa kunnolla. Niitä saan varoa jatkuvasti ja talven tullessa niitä voisi sitten löytää vaikka lumikasoistakin. Ihmiset valittelevat someissa kuinka kallista kaikki on, tekemällä kaikki ne samat asiat mitä eilenkin. Nysseen tullaan, pois seuraavalla pysäkillä, halpaako!

Kylällä ei ollut edes uimahallia tai ensimmäistäkään kuntosaliani. Sitten pyöräilin toisen kylän halki, eikä salista ollut kylän mummoilla tietoja vieläkään. "Mikä helvetin kuntosali, sullahan on polkupyörä alla!", mummo naurahtaa. Mummo sanoikin suoraan, että kylällämme saleja tarvittu vielä kertaakaan, kun metsästä saat löytää sankokaupalla marjaa. Pojat polkevat seuraavalle kylälle ruokakauppaan, ette salia tarvitse, ruokakauppoja. "Niistä ilahtuisi kovasti, mutta ei elinaikanani!", toinen mummo pohti.

Poljin yli tuhat kilometriä ja säästi valtavasti rahaa. Pyörien huollot ja kuluvien osien vaihdot olivat vain murto-osa siitä, mitä esimerkiksi isäsi on käyttänyt käytettyyn autoonsa kaikkine korjauksineen. Puhumattakaan jo siitä, että pystyisin nukahtamaan helposti, toisin kuin minua nopeammat autoilijat matkoilla arkeen. Montauk on säästänyt paljon rahaa, koska en joudu ensi vuonnakaan suurentamaan budjettia kuin vuokrankorotuksen verran. On tapa, ehkä aktivismia, kohti vapaampaa yhteiskuntaa.

Opi arvostamaan kaikkea hiljaista ja hidasta, tiestöllä

Pirkkala, oli elinvoimaisimmillaan ilman moottoriteitä. Et tosin silloin asunut vielä täällä. Naapuri tiesi kertoa, että aikoinaan Rajasalmen sillan kahvila oli monen autoilijani taukopaikka. Rakennettiin aivan viereen moottoritiesi, ja nyt potentiaaliset asiakkaat tuskin edes huomaavat idyllisen kahvilani olemassaoloista. Yrittäjä on siinä tuohtunut ja väsynytkin, että hän yrittäisi kertoa talviaikaan kaikin mahdollisin keinoin kahvilan olemassaoloista. Kesällä polkijoita riitti, mutta talvella moni ei polje.

Väkeä ei käy kesän malliin, koko kahvila avattiin pitkän tauon jälkeen vuoden alussa. Et tiedä, mutta tuskin yrittäjä jaksa sitä pyörittää montaakaan vuotta. Autojen ääniä kuulet koko ajan, mutta kahvilan omistajaa nämä äänet eivät lohduta yhtään. Pimeän tullen hän laittoi siinä kunnon ulkotulet palamaan pihoille, mutta sekään ei saa autoilijoiden huomiot ja asiakkaita. Moottoriteilläkin mentiin lujaa, eihän sinne hikinen ulkotuli paljoa näy. Rakennuksenkin voi sekoittaa erakon mökiksi, kai niitä jossain on?

Yksi hullu vain, hän löytyi varmasti. Pidä niin paljon Länsilinjasta, että en käytä Pirkkalan lähimpiä liikennöitsijöitä. Mene säännöllisesti kuusi kilometriä kävellen Länsilinjojen autolle tai autolta ja näet tämän kuolevan vasta-avatun kahvilan. Vaikka pyrinkin siellä joskus käymään, ihan minusta kahvilan olemassaolo ei ole kiinni. Mitä se Pirkkala haluaa? Yrittäjyyttä nyt löytyisi, mutta moottoritiet taitavat viedä pohjat yrittäjyydeltä. Sanokaa ei uudelle Puskiaisten moottoritielle ja kehätielle hyvissä ajoin!

E12-moottoritie vie asiakkaat kahviloista

Uskokaa, moottoritiet ja niiden varsilla näkyvät autoliikkeet eivät sen enempää Pirkkalaasi kuin nyt Lempäälääkään pelasta! Ruuhkiin on myös olemassa ratkaisu, rattia voi kääntää ja nauttia vähemmän liikennöidyistä vanhan ajan teistäsi, ehkäpä helmen kahvilayrittäjä ei olisikaan uupunut negatiivisista äänihaitoista moottoritieltä. Myös erakkona olin huomannut sen, että metsää ja polkuja Rajasalmessa löytyy, mutta ikävästi moottoritie tuo valtavaa äänisaastetta kuntosaliin. Siellä ei ollut lenkkifiilistä.

Linnunlaulu ei kuulu liikennemelun seassa, sitä metsäpolulla hiipivää käärmettäkään tuskin kuulet kesähelteillä. Fillarini soittokelloja saat soittaa vielä monta kertaa, ennen kuin kulkija havahtuu takaa tulevaan pyöräilijään. Ihmettelet kai vieläkin tiemiesten kantaa siitä, että sekä Puskiaisten moottoritie että kehätiet on pakko saada Pirkkalaan ja Lempäälään. Päättäjät hyvät, haastatelkaa joskus uupuneita kahvilayrittäjiä mitä moottoritien olemassaolo on saanut aikaan ja tuokaa ahdinkoon välissä juhlaa!

Autoilijat eivät vain osaa mitään muuta kuin valittaa. Valitetaan kallista bensiiniä, mutta kun kertoo joukkoliikenteestä, vastataan ettei sitä ole aikoihin ollut. Kerron sitten tarinan, että olisiko ollut, jos et olisi niin itsekäs ja kokeilisit sitä. Ei sen bussiliike pyhällä hengellä toimi, eikä Paunun kaltaista firmaa kylän mummot tai papat lapsukaisineen elätä. On jopa järjen köyhyyttä itkeä kyläkauppansa kohtaloja, kun on vuosikausia kyläkaupan ohi Prismaan ajellut. Ei sitäkään kylien vanhuksilla pystyssä pidetä!

Laiterikkojen vuosi, fillarikin, lahjoituksiin hyllyiltäni

Anteeksi, mutta onko ihan pakko lähteä saunomaan lenkkisaunaan. Jatkan aiheesta varmaan kohta. Sauna lämpiää sähköllä, tietenkin vuokraisännän piikkiin. Löylyä saat heittää niin paljon kuin kerkeää ja hyvässä lykyssä joku hyvistä naapureistasi tulee seuraksi. Naapuri ennättää saunaan ensin, ja vähän ajan päästä kiuas laulaa ja juttu luistaa. Joka joulut olen lahjoittanut joulupuuhuni, mutta tänä jouluna piti kertoa naapurille totuuden. Monia laiterikkojani, eikä ollut isompaan varaa, toiveetkin huonoja.

Moni lapsi tulee väitetysti köyhistä perheistä, mutta lahjatoiveet eivät kaikki olleet erityisen halpaa. Eräs 16-vuotias tyttö pyysi siellä kannettavaa tietokonettaan, 9-vuotias poikasi toivoi sitä Samsungin lippulaivapuhelinta, sitten 12-vuotias nuorukainen haluaisi itsellensä Applen kalliit kuulokkeet. Sitten löytyi tyttö, joka pyysi pussilakanasetin ja olit itkeä. Sellainen löytyi kotivarastosta turhana, joten olin onnellinen jatkokäytöstä. En enää hamstraa näitä, koska ennen tämä johti ennenaikaiseen vaihtoon.

Nykyisen pussilakanasettisi voisi käyttää reikiini asti ja ostaa vasta sitten uutta. Tämä on yksi niistä kaikista tavoista: pärjätä ilman työelämää, vähemmällä ajalla mielekästä marjanpoimintaa. Naapurini sanoisi hyvin saunassa, että pitäisikö perheeni lahjoittaa joulupuuhun kalliin kannettavan tietokoneen tytöllesi ja laittaisit tilalle uudet joululahjatoiveet hänen muksuille? Aika on niin hankala nykyään, että mietit tosi tarkkaan mitä ostat kaupasta. Keskituloisillakin välipala vaihtuu juuri nyt, kaurapuuroon.

Lahja joulupuuhunne myös tänä vuonna

Lapsilla sai olla toiveita. Aikuisilla sai olla unelmia. Olipa uskomatonta, miten kyseiset toiveet olivat Ratinan joulupuussa tästä viimeisenä lahjoituspäivänäkin, ai kun kivaa. Moni ei uskalla lahjoittaakaan kalliita asioitaan joulupuukeräykseen. Entä jos kannettava tietokone varastetaan liikkeen tiloista? Entä jos lapsi asuu alkoholistien perheessä, jossa nuo joululahjat vaihtuvat rahasta viinaan? Jos voisi nähdä, että se kallis tietokonehankintani menisi perille tytön käsiin oikeasti, voisin sellaista ehkä ostaakin.

Parhaassa tapauksessa tyttö voisi itse valita tietokoneensa jouluni jälkeen, ennen kuin tuhlaat siihen satasiasi tietämättä minkälaista konetta olisi edes toiveissa. Chromebook tuskin riittää. Sitten jos ostat jonkun keskihintaisen Windowsin ja siellä halutaan Macbookia. Sellainen mielikuva minulle tuli tämän vuoden joulupuutoiveista. Huomasit muidenkin ilmeistä, että lahjatoiveet ovat hieman ylimitoitettuja. "En osta edes omille muksuille, 200 euron kuulokkeita!", tamperelainen isä paljastaisi bloggaajalle.

Monen joululahjatoiveet jäivät toteuttamatta, onhan keskituloisillakin kriisi. Ymmärrän täysin, että köyhä perhe ei pidä joululounasta välttämättä ollenkaan, mutta keskituloisillakin juhlistasi voisi jäädä vaikka kinkku tai lohi väliin. Tiesin, että moni lapsi jää ilman joululahjoja, joten annoin vielä kaapeissa vuoden maanneen asian. Jyskistä aikoinaan ostettu päiväpeittosi kävikin tarpeettomaksi, sillä luovuin päiväpeitosta kokonaan. Jyskin ajaton palautus oli mallia vain lahjakortille, joten annan keräykseen.

Laitetaan vuonna 2024 uudestaan pakettiini, musiikit

Vuosi 2023 on paketissa. On 172 617 minuuttia, vain elektronista tanssimusiikkia. Se on aika monta minuuttia siitä Septumin biisiä Kurwa (Radio Edit). Muistan edelleenkin kuin eilisen kuinka ja milloin löysi sen. Olit matkalla uimahalliin ja Länsilinjojen bussi ei ollut siinä edes startannutkaan, kun löysin ennenkuulumatonta venäläismusiikkia takapenkillä, tammikuussa. Matkalla jo Ylöjärven uimahalliin, ihastuinko biisiin niin, että pian se soi myös vaihdon jälkeen seuraavissakin Länsilinjojen busseissa.

Sitten seuraavissa ja sitten seuraavissa. Näin siitä tulisi vuoden soitetuin. Vuosi ei ollut todellakaan helppo. Välillä on joutunut kiristämään vöitäkin, sillä kaikki olisi noussut. Mielessä on pyörinyt paljon miten esimerkiksi entinen mieheni pärjää yksin, mutta et enää mieti asioita ylenpalttisesti. On hienoa, että ei joudu enää toimimaan rahoituslaitoksena hänelle. Siitä rahaa et tule saamaan koskaan takaisin, et edes korkojen kera. Ensi vuoden heinäkuussa on muuten viisi vuotta ilman häntä, on tyytyväinen.

Musiikki on energiaa. Se ei ainakaan petä, eikä käytä minua taloudellisesti hyväksi. Soittolista ei tule itkemään myöhään illallakin, että Elisan laskuja pitäisi maksaa. Jos maksat, niin tässä olisi vielä toinen lasku, vakuutusyhtiölle. Joskus tuntuisi, että laskujen tulva ei loppunut koskaan. Joskus tuli vaihdeltua muutamia sanoja välissä, mutta se ei ole johtanut mihinkään. Hän tietää nyt, että en tule panostamaan siihen rahallisesti, ja nyt tiedät ettei hyötykäyttäjälle pelkkä kaveri kelpaa. Eikö ilmaisia lentoja, niin.

Kuuntelin paljon musiikkiasi, hardcorea

Loka-marraskuussa ainoa S-tuottotili, jossa pitäisi olla 500 euroa, oli lähes nollaa. Laskuja pukkaa, kotivakuutusta koko ensi vuodelle aina laiterikkoihin asti, ensi vuonna maksaa suuhygienisti. Juuri nyt siellä näyttäisi olevan jo 350 euroa, kiitos siitä pulloille ja tölkeille. Kyllähän niitä talvellakin näyttäisin löytävän, niitä kerätessä törmäsi 14-vuotiaaseen teiniin bussia odotellessa. Hän kysyisi keräänkö niitä tölkkejä? Vastaan, no miltä se näyttää? Hän hymähti ja poistui hetkeksesi sivuun. Etkä tiennyt miksi.

"Muistat kun kävi siun ovella seitsemisen vuotta sitten virpomassa? Annoit hyvää suklaata!", poika sanoi. Aijaa, hyvä jos maistui. Sanattomaksi veti se, että poika antoi minulle kaksi euroa. Olen monesti sanonut, että en pyydä ikinä mitään, mutta jos joku minulle antaa kolikon tai kaksi. Niin kyllä minä ne otan. Sanoit, että aktivismi on arvokasta. Näen itsekin niin, että aktivismistasi pitäisi enemmin kiittää kuin haukkua lyttyyn. "Kotikunta kiva, pysäkillä ikävä roska ja oluttölkit siivottuna!", poika iloitsee.

Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen bussi, kulki vain suhteellisen rivakasti ja löydetyt tölkit kolisivat koko matkan ajan. Istuin jo takapenkilläsi, mutta nuori jäi aika eteen. Huomaan, että kotikatu on enää kilometreistä kiinni ja päätän olla kuuntelematta musiikkia. Istupa tarkasti ja katsot kun poika painaa bussin yhtä niistä kaikista kymmenistä napeista. Ennen poistumista poika poistuu hiljaa, mutta minua vilkuillen. Erakko nostaa kättään merkiksi, sanomatta mitään. Sanoma, se kulkee nyt näinkin.

Yhteenveto: erakkojen idea, se rahan käyttö minimiin

Kysykää vieläkin miten elät. Miten jaksat kirjoittaa näitä pitkiä romaaneja. Miten ruokamenosi ovat niin ilmiömäisen pieniä? Lukemallahan tämä selviää. Joku näkee aktivismissa taidettakin, joten viime kesänä yksi seurue ällistyi kun siivosin rantahuovan tölkeistä ja vein tyyliin ne roskatkin. Jätkät olivat niin iloisia, että toivat parin minuutin päästä viiden euron setelin. Toinen seurue halusi antaa kympin, mutta minulla ei ollut Mobilepayta. Koin velvollisuudeksi siivota, koska sai niin paljon arvometallia.

Meistä nykyaikainen kiireinen elämä ruokkii kiireitä. Ole satavarma siitä, että moni työtä tekevä ei ehdi tätäkään tarinaa lukemaan yhdeltä istumalta. Toisaalta, kirjoitin tämän lähes yhdeltä istumalta, ellei välissä lasketa niitä löylyjä naapurini kanssa lenkkisaunassasi. Erakkona olen varmaan ikuisesti, mutta erakoillakin pitää olla sosiaalista elämää. Erakkona annan itse asiassa sinulle vinkin, älä rupea erakoksi väkisin. Erakoksi tullaan vasta, kun se intuitio niin sanoo. Väkisin erakoksi on itsemurhaa.

Lisäksi iso osa tekemistäni töistä oli monien muidenkin erakkojen tapaan yleishyödyllistä tai usein talkootyötäsikin. Eräs tällainen erakko on Marketta Horn. Siipeilijänä häntä ei voi pitää, tietyllä tavalla kapinallisena kylläkin. Marketan eläkekin on tästä syystä niin pieni, mutta ei hänen katkeraksi tarvitse ryhtyä. Pieni eläke, se on itsellänikin ulkopuolisuudesta, aktivismia ja tietynlainen ideologinen valinta. Jos asuisi Tampereen kaupungissa, joutuisin joka päivä miettimään tästä huonoakin elämää kotona.

Joutuu samalla katsomaan paljon ikkunastakin, kun muut syövät ravintolassa ja omilla lautasilla on Salesta ostettuna 60 prosentin kana-ale. Ihmisvihasta ei ole meilläkään kysymys, mutta maanalainen elämä suojelee kyllä kätevästi kateudelta. En minä siellä Tampereella 698,69 euron kuukausibudjetilla olisi tänäkään vuonna mitään tehnyt! Tuskin jäisi vessapaperiin, sen verran kallista siellä on asuminen ja baareja joka kulmassa. Täällä maalla rahan käytön välttäminen on taitolaji ja mustikkaakin riittää!

Joulukuussa on raha mennyt yllättävän vähän 250 euron budjetista, joten oletan säästäväni S-tilillä vähintään heti 20 euroa ja hupirahasta ainakin 10 euroa. Tammikuun voisikin aloittaa näillä säästöillä vaikka Loimaalta, uimahalli Vesihovissa. Toivottavasti pakkaat uimahousut! Muuten olisi aika noloa.

En ole voittanut mitään lotosta. Lottovoitto on joskus se, että osaa pärjätä vähällä. Raskasta joulua!