Hävikkimyymälästä fillarilla Rämsöössä

Tule käymään Rämsöössä, kyläläinen sanoi Pirkkalan Citymarketilla. Polje sinnekin heti, melkeinpä samalta istumalta testattuani ensin Citymarketien uusinta hävikkimyymälää täällä Pirkkalassa hienon tovin. Pomo ei odota työpisteellä huomennakaan, joten ei muuta kuin käärit hihat, voidellaan pihallasi ketjuja ja lähdetään pitkään päiväreissuun ilman niitä Koiviston Autoja tai Matkahuollon nettilippuani. Rahaa säästyi näinkin samalla kun jotkut muut painivat autohuoliensa kanssa kyllästymisiin saakka.

Vaikka peruin Spotifyn aiemmin, sai kolmen kuukauden kuluttua hyvän tarjouksen siitä. Oli pakko palata palvelun pariin, sait kolme kuukautta yhden hinnalla. Tämän jälkeen keksisin ostaa Premiumit 11,99 euron sijasta 10 euron lahjakorteilla, Prismoissa. Musiikki on minulle tärkeintä, kuin myös hyvät kuulokkeet. Nämä löytyivät aiemmin Loimaalta, jo 40 eurolla. Testaan niitä pyöräilijän näkökulmasta, koska kilpailevan valmistajan malleissa oli paljonkin vikaa, eivätkä ne korvissakaan ikinä pysyneet.

Vaikka yrittää pakata siitä kaiken, ruokaa oli liian vähän mukana. Luotin liikaa supervoimiin, jotka heräsivät juuri ennen Sastamalaa, kun tajusin nostaa satulaa korkeammalle. Sitten järkytyit yhtäkkiä, maaseuduilla ei ole mitään: ja lähimpään pikaruokaravintolaan 40 kilometriä. Suurena ongelmana oli tässä reppu, joka tuntuu pahalta selässä ja saa hikoilemaan enemmän. Ne rengasrikot ovat pyöräilijän pahin painajainen, eikä edes välineitä. Nyt on, hanki käsipumppu ja monitoimityökalu tarjouksista.

Lopuksi koet lukijan pyynnöstä Citymarketien uutta hävikkimyymälää Pirkkalassa, fillarin selistä. Edes 125 kilometrin päivälenkki ei ole vielä mitään sellaista, etteikö voisi polkea vain sitä seuraavana päivänä katsomaan alennustarrojen valikoimaa. Leipäkassejakin oli todella paljon, mutta jos ei kovin tietystä leivästä tykkää, valmiita pusseja ei saanut sekoittaa. Hinta viisi euroa. Lisään vielä, myymälän aukiolo tulikin yllätyksenä, joten pihistely ei sovi aikaisille linnuille tai myöhään kaupassa kävijälle.

Suosittelen, että aloittelijana et lähde pitkälle reissulle fillarilla heti nyt. Aloitapa 20 kilometristä ja lisäät toiset 20 kilometriä viikkojen kuluessa. Muistat nesteytyä, pieni kulaus silloin tällöin riittää ja pakkaat ruokaa!

Loimaan reissu ilman kuntosalia vaati syksyllä 250 kilometriä päivässä, sellaisia reissuja en tule enää tekemään ihan oman turvallisuuden vuoksi. Aikaakaan ei jää ollenkaan kohteeseeni, mikä harmitti.

Sastamalassa voi käydä, kunhan syöt pizzeriassa eväät, tai kunnes Wolt alkaa toimittaa Lantulaan.

Koiviston Auto ei jätä Rämsöössä, elämys fillarilla nyt

Vielä vuosia sitten Sastamalaan tuli Länsilinjat Oy. Flex nyt, koska reitti kilpailutettiin ja nyt halvin tarjous voittaa. Junalla pääsee toki, mutta samalla jäävät ne maisemat näkemättä. Päätin, että Rämsöö on nähtävä tänään, mutta junaraide on siitä vähän kaukana, eikä Onnibussikaan pysähdy kuin vasta 20 kilometrin päähän. Autottomalle kulkijalle on ihan luontevaa, etten sellaisella pääse. Sohvaltani olisin kirjoittanut viime aikoina Pirkkalasta aika paljon, koska minulla on aito huoli omasta kotikunnasta.

Bussiliikenteeni alasajo ei ole mielessä nyt, toimivalla fillarilla. Pirkkalan suurin ongelma on se, että kunta kaupungistuu liikaa. Pirkkala on selvästi paljon pienempi kunta kuin esimerkiksi Nokia. Nokialla on varaa kasvaa keskustan alueella, kun on maaseutuja ja kokonaisia kyliä sivummalla. Paluumatkoilla se selvisi vallan, Nokialla on aitoa maaseutua! Menomatkoilla sitä löytyi Sastamalastakin kylliksi. Niin mieltä pahoitin, kun joutuu asumaan jossain Pirkkalassakin, Soljan alue vain tylsää betonihelvettiä.

Miten ne viihtyvät siellä Soljassa? Matkailu avartaa, ilman Espanjaa tai Malediiveja! Vaikka haluan edelleen muuttaa, tällä hetkellä edes Sastamalaani muutto ei ole ongelma. Raikasta luontoa on paljon, idyllisiä maalaismaisemia koko ajan tyrkyllä, ja saattaa jopa Kiikan uimahalli aueta tässä kuussa. Niin, uimahalli Pirkkalaan, saattaa aueta 2040 tai juuri ennen omia hautajaisia. Vielä pitäisi hetken odottaa, niin kuin aina ennenkin. Kätevää. Stormiin saavun hieman etuajassa, maan mainion uinnin jälkeen.

Vuoden ensimmäinen kunnollinen reissu

Rämsöön uimarannalla, tietty. Koiviston Auto ei sieltä aja, mutta kun helteisellä säällä poljet sinne hiki valuen, ei ole mitään väliä onko vesi jääkylmää. Pitää pulahtaa joka tapauksessa. Uintivehkeitä ei ollut, mutta ei onneksi silminnäkijöitäkään. Puoli tuntia siinä meni, ja tosiaan aiemmasta oppineena, otin enemmän taukoja matkalla. Ennen sitä matkan Stormia tasasin aikaa bussipysäkillä kuin Paunun vuoro. Pysäkillä ei ole säännöllistä linja-autoliikennettä hetkiin, mutta Väinö Paunu Oy muistetaan.

Koiviston Auto ei ole millään lailla huonompi yritys, ei vain tykkää OnniBus.comin tavasta savustaa muut pois reiteiltä edullisin hinnoin. Toisaalta olen vähän skeptinen sen suhteen, tulenko esimerkiksi ensi vuonna käyttämään kamalasti juniakaan. Tuntuu, että en enää jaksa matkustaa mihinkään, mutta päivän pyöräreissut antavat iloa ja merkitystä. Virhe on siinä tapahtunut, ja sen myönnän kaikille, että ravintoloiden sulkemiset budjetista oli ehkä vähän huono ajatus. Lue siitäkin vielä peremmällä kyllä.

Kaunis pyyntö! Linja-autojen matkustajille. Onko pakko näyttää kuvaajille keskisormia, kun yrittää taltioida kuvan blogiinsa? Muita kuvia ei ole, niin pakko julkaista tämä sitten. Jos ei halua kuvaan, niin mikset katso vaikka kännykkää tai katso muualle sillä välin. Ei tästä päivä onneksi mennyt pilalle, sillä Sastamalan nuoret tervehtivät ja vaihtavat kuulumisiaan liittyen normaaliin arkeen. Aikuiset, he olivat todella lämpimiä. Mikä niitä Tampereen metropolissa vaivaa, kukaan voi hyvin. Sastamalasta mallia.

Sony WF-C500, parasta laatuasi maakuntapyöräilyyni

Jälkeenpäin mietittynä kyseinen kuva aiheutti lähinnä syyn nauruun. En ole koko vuonna käyttänyt punaisia Onnibusseja mihinkään ja pääsin nytkin täysin joustavasti perille. Voisitko sanoa, että vähän joustavammin perille, ainakin Rämsöössä. Rämsööllä ei ole julkisia yhteyksiä, joten ohikävelevä vaari morjesti ohjaustangolle. Vilkutin takaisin onnekkaasti. Eikä tässä vielä kaikki, kun tavallisesti autoissa kuunnellaan Radio Novaa, omissa Spotifyissa soi se Dancecore ja Sastamalastakin alkaen: Hardstyle.

Jos haluat, että kuulokkeet pysyvät menoissa mukana kovemmassakin hiekkamyrskyssä Suomen parhaimmilla kyläteillä paahtaen, tässä on valinta. Olen kokeillut, ainakin viittä erilaista langatonta nappikuuloketta vain vaihtaakseni ne, johonkin toiseen malliin. Sonyn mallissa korvissa pysyvyys on huippuluokkaa, eivätkä ole tippuneet nyt kuukauden aikana. Tässä kertaakaan. Tämän ansiosta myös bassolinjalla on ensiluokkaista, vain yhdestä takarenkaasta lähti käsittämätön pölyaalto perässäni.

Syytän aiemmalla 49 euron OnePlus-mallillani Moin laitenettiä jatkuvasta pätkimisestä, mutta 512 kbps:n mobiilinetti on oikeasti aika hyvä. Vika oli väitetysti kuulokkeen anturissa ja vain liian herkissä kosketusnapeissa. Jo ennen kuulokkeiden valintaa, selvitä missä nappikuulokkeessa olisi manuaalinen toimintanappi, joka ei aktivoituisi sateesta tai tuulestakaan. Myöskään anturille ei ole mitään tarvetta, sammutan musiikin itse, ennen kuin alan puhua Sastamalan kassalle. Sitten bassolinja vasta alkaa.

Kuulokkeet todelliseen rasitustestiin nyt

Ongelmattomat nuokaan eivät olleet. Viikko hankinnan jälkeen oikeaan korvaani sattui kuuloketta käytettäessä. Nuukana yritän etsiä asiasta Googlessa, missä joku suosittelikin kokeilemaan pienempiä tulppia. Vaihdan koon Large kokoon Medium ja se helpottaa, mutta kipu ei kuitenkaan lakkaa. Tuntuu, että korvissa olisi jokin. Yksi tuttava on sairaanhoitaja ja hän kertoo mielellään, että pidät kuulokkeista taukoa kuukauden. Samalla hän kehottaisi katsomaan suurennuslasilla korvaan, onko siellä mitään.

Korvia ei pidä kaivaa, ja musiikistakin on pidettävä taukoa, jotta korvatulehdusta ei synny. Omassa korvassa olikin sitten vahatulppa, mikä poistettiin nyt puhdistamalla. Tämän jälkeen kuulokkeet eivät enää vaivanneet yhtään. Hoitaja kielsi käyttämästä mitään vanupuikkoja, koska ne vain työntävät osan korvavahasta entistä syvemmälle, siitä ei ole uusikaan vahatulppa kaukana. Myös tuolla pyöräreissulla muistin tauottaa musiikin kuuntelua, jolloin itse äänentoisto laitetaan jo latauskoteloon lepäämään.

Ole todella tyytyväinen 39,95 euroa maksaviin kuulokkeisiin. Virta riittää nyt reissuksi, 10 tunnin kestolla, mutta pohjalla on latauskotelossa sitten vielä toinen ajo. Käytännössä yhdellä latauksellani selviää viikon, jos toisenkin. Kotikäyttöön suosittelen tavallisia sankakuulokkeita. Sen lisäksi, että ne ovat parempia kuuloille, korvavaikku pääsee irtoamaan. Tiedän, että tanssimusiikin suurkuluttajana kuulokkeiden pitäminen vain koristeina ei käy usein mielessäkään. Onneksi bassolinja jatkuu taas.

Nälkä iski keskellä ei mitään ja ruokavarastot nollissa

Rämsöön uimarannalla toteuta toisen vinkin. Uinnin jälkeen korvien on kuivuttava kunnolla, ennen kuin alkaa käyttää rakkaita nappikuulokkeitaan. Toimii myös saunan jälkeen. Pyöräilyssä ei oikeastaan kannata pakata mitään turhaa, ja reppu on kaikista huonoin. Matkoilla selkä hikoili repuista ja kipeytyi pian painosta. Aiheutti satavarmasti tilan, jossa kaloria meni hukkaan. Oma nesteytys oli puutteellista. Helteellä pitäisi juoda paljon, ei kaiketi liikaa. Hikoiluni vuoksi suolojen saannista on huolehdittava.

Minulla ei ollut siinä urheilujuomia, joihin sen takia lisätään suoloja. Hampaille ne eivät ole hyväksi, mutta pakkoko se on jollakin itseänsä nesteyttää kunnolla. Kyllä 125 kilometriä suoloja vaatii, mutta et sinä mitään urheilujuomaa autoosi tarvitse jo Helsinkiin. Taas kerran annan Googlelle sapiskaa Maps-navigointipalvelusta. Paluumatkalla se pyysi kilometrien matkallakin tekemään U-käännöksen ja olin huutaa. Miksi et voi keksiä minulle uuden reitin, eikö ole tarpeeksi tekoälyjä teknologian matkassa?

Et sinä mitään rekkarallia halua V12-reitillä. Kyläteitä, kiitos! Näitä poljen mielelläni. Epäilen, että olisi päässyt perille paremmin vaikka asfaltoitua tietä Rämsöölle, mutta kun jokin kulkijaa kiinnostaa loputtomissa kylissä. Sitten satuin todelliseen kylään. Lupaavat maisemat, mutta myös hyväkuntoinen maantie ilman asfalttia. Runsaat alamäet koko ajan, mutta kääntyessäni toiseen kylään iskeekin kivillä kuorrutettu tie, jolla etupyörä meinaa luistaa. Kokeneena osaa polkea niissäkin vauhtia säästämättä.

Puolikuolleena perille mäkkäriin, Nokialla

Jokipohjan ja Mason kautta ei pitäisi pyöräillä, jos voimat ehtyvät tai maastopyörä ei ole alla. Vaikka olin puolikuollut jo Jokipohjalla, Mason ylämäet piti taluttaa, mutta krampit olivat pahoja. Jälkeenpäin mietin, että olen juonut liian vähän, mutta myös banaanit loppuivat. Tiedä sitten, mutta olisiko minun pitänyt käydä pizzeriassa, Sastamalassa. Ensi kerralla sitten. Olipa hyvin vihainen, saatoin sanallisesti kiroillakin, mutta en purkanut vihaa muille. Näillä akseleilla kuulijoita niin ollutkaan, eikä kauppaa!

Olenko liian tottunut Tampereen metropoliin, kun vähintään 500 metrin välein on ryhmän Sale tai Helsingissä vaikka Alepa. Olisipa täälläkin yksi, saakeli! Mahassa kurnisi, voimaa ei ole yhtään ja vielä 20 kilometriäkin pitäisi kulkea. Tutun auto on huollossa, ei voi auttaa. Ambulanssejasi ei viitsi soittaa, vaikka jalkalihaksissa kramppi kävellessä. Sitten siellä Kärjenmaalla paikallinen huomaa talutustyylini ja kertoo ettei Koskenmäelle ole enää pitkästi. Hän tarjoaa autokyytiä, mutta kieltäydyn heti jyrkästi.

En halua vaivata muita asioilla. Siinä se Koskenmäki on, täytyisi Viholaan päästä. Älä luota Googlen navigointiin tai käännyt jatkuvasti oikealle ja teet U-käännöksiä! Jos joskus tuntuisi, että vuosi menee yhdessä kuukaudessa, niin tuosta matka Mäkkäriin samassa ajassa. Mikään ei lohduttanut kulkijaa, ei loputon golf-kenttä tai bussipysäkkejä katoksilla ja penkeillä. Vasta, kun näin mäkkärin logon, vauhti kiihtyi ennen lopullista kuolemaa, roskaruokaan. Nälkä sammui heti, ja pääsinkö huristellen kotiin.

Lukija käski koeajaa hävikkimyymälääni, kokemuksia

Aiemmalta on huonoa kokemusta eräissä Hesburgereissa, annokseni tulo kestäisi jopa puoli tuntia kahdessakin eri toimipiteessä. Mäkkäri yllätti, nyt oli jokaisella nanosekunnilla väliä. Pitihän lopettaa valokuvaamisen matkan viimeisimmillä 30 kilometreillä, koska ei jaksanut klapiakaan ottaa taskuista. Onneksi ruoka saapui pöytään 10 minuutissa ja 59 sekunnissa, ja et ollut koskaan tyytyväisempi. Virtaa riitti paljon pidemmällekin kuin kotiin, vaikkapa Citymarketin uuteen hävikkimyymälään. Sinne siis.

Aikamoista! Halot nykyajan luurit, kuin klapeja pitelisit, mutta eräs asia tuli yllätyksenä. Vaikka itse Citymarket mainostaa tehokkaasti ympärivuotisia aukiolojakin, hävikkimyymäläsi on sidottu kahvilan aukioloaikoihin. Kymmeneltäkään ei tarvinnut saapua pettymyksiin, koska kauppiaanasi hän näyttäisi jättäneen parhaimmat viimeisen päivän 50 prosentin tarjoukset käytävälleni niin, että kassakin pystyi silmäilemään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa. Patonki meni heti mäkkisuoritukseni jälkeen.

Salen ilta-aleja olen pitänyt hyvänä tovin, mutta myös Prisman vastaava on parempi. Vaikka ahneet asiakkaat vievät kaiken jo kahdeksalta, aikahan menee tätäkin lukiessa hyvin, niin sieltä saa aina hyviä diilejä yhdeksältä. Citymarketin myymälässä suurin osa tarjouksista ovat kovin tavallisia 30 prosentin tarjouksia, joita ei saa viimeisenä aukiolotuntina yhtään halvemmalla. Sitä pitää edistää, koska tavara lähtisi kiertoon paljon nopeammin kuin nyt. Jos kahvilaa ei ole auki, et lähde oveakaan murtamaan.

Citymarketin hävikkimyymälä testissä nyt

Erakkona en tykkää käydä kaupassa aamuisin tai ruuhka-aikaan, mutta kun tulen sinne kello 21 jälkeen, niin kovin on ankeaa punalaputettujen rintamoilla. Ostan jatkossakin tarjoukset Salen ilta-aleista minulle sopivampaan liikkumisaikaan. Citymarketeissa yksi huomio kiinnittyisi asiakkaisiin, ahneita asiakkaita ei missään ole, ja ostettavaa tarjousruokaa on aina. Jos tekee hintavertailun vaikka lähimpään Prismaan, niin onko siinä ihmekään. Vaihtelevat mietteet tästä konseptista muutenkin.

Toimii paremmin erillisenä myymälänä marketin ulkopuolella pienissä tiloissa. Voisi koskea vaikka kaikkia ketjuja. Tykkään etsimisen vietistä ja mikäpä sitä parempi tapa kuin lähteä kauppaan etsimään tarjouksia. Nyt ne olivat kaikki siinä aivan edessä. Et pysty tekemään nopeaa hintavertailua lähikaupan omaan brändiin tuotteen normaalilla hyllyllä. Pitäisi melkeinpä mennä ensin ihan hävikkimyymälääni ja sitten avata kassalla kassi, kun ostelet maidot, voit ja kaiken muun perässä. Ei ollut kovin loogista.

Leipäkasseja myydään viiden euron hintaani, mutta niitä ei ollut minään päivänä. Hevilaatikkoja on samaan hintaan, mutta asioita ei kuulemma sekoiteta. Jos et tarvitse tai syö tiettyä hedelmää, hävikkiä syntyisi. Samoin leivissä, voisin alkaa luetella mitä en tykkää enää syödä. Ideana kai hyvä, mutta jättää tarjouksieni osalta vielä jatkokehitystä. Mallia ei tarvitse ottaa kaukaa. Vain viimeisenä aukiolotuntina kävijät palkitaan tuplaten, raha liikkuu ja hevilaatikot pölyttymästä. Löytöä tekee onneksi ilmankin.

Yhteenveto: nyt 118 km fillarilla, uskaltaako Forssaan

Pyöräily on minullekin elämäntyyli. Venäjällä pyörään ei ollut varaa, mutta sellainenkin joskus oli korjaamattomana pitkään. Kyläteilläsi ajoin tavallisen Jopon ensimmäisenä epäkuntoon. En tyytynyt asfalttiin kaupungissa, vaan pyörä lähti mukaan junalla mummon luo. Kyläteitä riitti ja valituksia tuli perässä, harrastukseni oli kallis laman aikaan. Siinä vaiheessa, kun tämän kyläni ainoa pyörähuoltaja alkoholisoitui, harrastus jäi äkkiä siihen. Vasta 11-vuotiaana pääsi Suomeen, ilman mopohalujani.

Sanoin jo silloin nykyiselle isälle, että en vaadi mitään muuta kuin polkupyörän samalla kun jotkut muut unelmoisivat mopoista ja mopoautoista 12-vuotiaina. Olin onnellinen, koska pääsin jatkamaan harrastusta, noin kuutta kymppiä Lauritsalassa alamäkeen 12-vuotiaana, sitten matka jatkui nopeasti Skinnarilaani, nelikymppiä tasaisella. Autohuolia ei ole koskaan ollut, oikeastaan niitä halujakaan. En halua peltilehmää, nytkään. Sekin oli eilen, kun menin viittä kymppiä alamäkeen Lantulan kylässä.

Siinäpä hetki, kun saanut olla onnellinen samalla, kun joillekin ei kelpaa mikään muu kuin kallein iPhone ja inspiroivin Michael Kors -käsilaukku. En ymmärrä miten ne jaksaa mennä ulkomaille koko ajan, mikä siinä on niin mukavaa? Jos sukeltaa suomalaiseen maaseutuun autoitta, on aikaa nähdäkin jotain. Palautua tästä moottoritien rekkarallista läpi Pirkkalan, jatkuvasta melusta ja hälystä, ja saada ihmiseltä vilkun kun poljet ja nautit kylistä. Niistä kylistä, joissa ei ole mitään, mutta on silti kaikki.

Google jo laski, matkaan mennyt kaikkiaan kahdeksan tuntia ja viisi minuuttia. Jos 118 kilometriä jaetaan kahdeksalla, niin on 14,75 kilometriä tunnissa huolimatta siitä, että voimat ehtyivät lopussa. Kiirettä ei ollut, koska pyöräily on hyvin usein maisemallista, kuten kuvistani ehkä näkyykin. Milloin viimeksi näit jotakin vastaavaa vain ajamalla rekkarallin seassa odottamalla oikaisua? Suomi on teitä ja maisemia vain, Espanjan likaisia ja roskaisia meriä tarvita. Järvi oli siisti ja keli hyvä Rämsöössä.

Jos täytyisi jäsentää edes yksi matka, joka oli fillarilla ikimuistoisin, niin tässä on yksi! Monia on toki mennytkin, mutta kaiketi hyvin moni matka on vielä vasta tuloillaan. Älä kokeile tätäkään kotona, voit pahimmissa tapauksissa kokea. Elämys, joka ei vaadi ulkomaita, lentokenttiä tai pakettiautomaattia!

Hei muuten, mitenkä olisi loppukuusta Forssa ilman Koiviston Autoja, nettilippuja tai kramppeja?

Kuvagalleria: 15.5.24, reittiä ei edes Koiviston Auto aja

Kiitos sinulle, Citymarketin asiakas vinkistä. Poljin sinne Rämsöölle, pulahdin ja nyt tuntuu kyllä siltä, että yksikään metri ei ole mennyt hukkaan pienistä krampeista ja nälän tunteista huolimatta kylillä.